Hyväksyvätkö uskovaiset helposti porukoihinsa eronneen yh-äidin?

Sinun kannattaa kerätä itse sellainen piiri. Uskovaiset porukat ovat todella vaihtelevia. Yksinhuoltajia on paljon joten varsinaista halveksuntaa saa vanhoillisista piireistä, ei uudemmista.

Parhaimmillaan uskovat piirit ovat oikeasti armahtavia tyyliin koska kaikki ovat syntisiä niin sinun syntisi ovat vain syntejä muiden joukossa ja kaikki on sovitettu ristillä.

Parhaimmillaan joku luonnevikainen fariseus voi pilata paikan taikka joku muuten hyvin kipeä henkilö. Osa uskovista on myös hyvin rakkaudettomia ja he ovat kuten muutkin hyvin kapeakatseisia. Mittaavat menestyksen maallisin mittarein ja tai ovat vain kiinnostuneita omista jutuistaan.

Olet tervetullut.

Miksi haluat osaksi yhteisöä jossa sinua arvostellaan ja väheksytään?

Mihin näkemyksesi perustuu? Kysyn ihan puhtaasta hämmästyksestä sillä omat kokemukseni ovat ihan erilaisia. Itse olen aina arvostanut etenkin luterilaisuudessa hyväksyvää asennetta.

Ihan luterilaisen kirkon porukoihin liittyisin. Uskovaisissa on eronneita siinä kuin muissakin. Jopa hellareissa tiedän eronneita. Kritiikittömästi ei tarvitse auktoriteetteihin suhtautua.

"Uskovainen" on kovin laaja käsite.

Jyrkemmissä suunnissa sanalla tarkoitetaan vain omaa yhteisöä.

Ainakin hellareissa saarnataan siihen malliin että mulle tuli olo että oon vääränlainen kun oon eronnut yh

Ihmettelen kovasti, mihin käsityksesi "uskovaisten mielestä naisen pitäisi olla naimisissa" perustuu. Minkä tahansa (ainakin kristillisen) uskonyhteisön sisällä on paljon naimattomia naisia jo siksi, että näissä piireissä naisia on paljon enemmän kuin miehiä.

Tiukimmatkin uskispiirit hyväksyvät joukkoonsa vaikka murhaajan, jos murhaaja on ns. tehnyt parannuksen myöhemmin. Kristinuskon perussanoma on nimenomaan se, että kaikki synnit saa anteeksi. Jos sinulla lapsen saaminen ilman avioliittoa tai avioero sijoittuu ns. aikaisempaan elämään ennen uskoon tuloa, niin se ei ole mikään ongelma tiukimmallekaan uskovaiselle.

Se voi sen sijaan olla monissa ryhmissä ongelmallisempi tilanne, jos jo sanot olevasi uskovainen, mutta siitä huolimatta esim. asut avoliitossa tai olet avoimesti seksisuhteessa jonkun kanssa (siis ilman, että olet naimisissa). Ev.-lut. piireissä tällaiseen suhtaudutaan usein vapaamielisemmin ehkä joitakin herätysliikkeitä (esim. lestadiolaiset tai kansanlähetykseen kuuluvat) lukuunottamatta, mutta sen sijaan esim. hellareissa tai vapaakirkossa sitä tidennäköisesti karsastetaan.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin hellareissa saarnataan siihen malliin että mulle tuli olo että oon vääränlainen kun oon eronnut yh

Hellareiden mielestä avioero on yleensä syntiä. Mutta jos olet ensin eronnut ja sen jälkeen tullut uskoon, se ei ole heille mikään ongelma. Ja hellareidenkin mielestä avioeron saa ottaa silloin, jos puoliso on ollut uskoton. Eikä ole tietenkään syntiä, jos tulee puolisonsa jättämäksi.

Älä mene hellareihin tai vastaaviin vapaaseurakuntiin. Itsellä huonoja kokemuksia siitä miten suhtautuvat eronneeseen yh äitiin. Säästyt paljolta kun et mene.

Kristinuskon perussanoma (jota erityisesti luterilaisuudessa korostetaan) on se, että kukaan ei voi olla tarpeeksi hyvä kelvatakseen Jumalalle, vaan pelastuminen on mahdollista vain Jeesuksen sovitustyön tähden. Sen takia ajatuksesi "millaiseksi minun pitäisi muuttua, jotta kelpaisin kristillisiin piireihin" on aika outo ja suoraan sanoen aika epäkristillinen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kovasti, mihin käsityksesi "uskovaisten mielestä naisen pitäisi olla naimisissa" perustuu. Minkä tahansa (ainakin kristillisen) uskonyhteisön sisällä on paljon naimattomia naisia jo siksi, että näissä piireissä naisia on paljon enemmän kuin miehiä.

Tiukimmatkin uskispiirit hyväksyvät joukkoonsa vaikka murhaajan, jos murhaaja on ns. tehnyt parannuksen myöhemmin. Kristinuskon perussanoma on nimenomaan se, että kaikki synnit saa anteeksi. Jos sinulla lapsen saaminen ilman avioliittoa tai avioero sijoittuu ns. aikaisempaan elämään ennen uskoon tuloa, niin se ei ole mikään ongelma tiukimmallekaan uskovaiselle.

Se voi sen sijaan olla monissa ryhmissä ongelmallisempi tilanne, jos jo sanot olevasi uskovainen, mutta siitä huolimatta esim. asut avoliitossa tai olet avoimesti seksisuhteessa jonkun kanssa (siis ilman, että olet naimisissa). Ev.-lut. piireissä tällaiseen suhtaudutaan usein vapaamielisemmin ehkä joitakin herätysliikkeitä (esim. lestadiolaiset tai kansanlähetykseen kuuluvat) lukuunottamatta, mutta sen sijaan esim. hellareissa tai vapaakirkossa sitä tidennäköisesti karsastetaan.

Kokemus perustuu siihen, kun siis tunnen nuoruudesta muutamia helluntailaisia, adventistin ja katolilaisenkin. Varsinkin helluntailaisten piirissä vielä 15+ vuotta sitten huomasin joidenkin vaivautuneet reaktiot, kun kerroin vanhempieni eronneen. Tuli hieman ulkopuolinen olo ja vaikka uskoinkin (omalla tavallani) Jumalaan ja olin neitsyt, enkä ollut koskaan seurustellut, tunsin itseni jotenkin saastaiseksi ja likaiseksi sekä häpesin taustaani. Tilanne on toki monin verroin pahempi nyt, kun olen eronnutkin ja on lapsia. En edes tiedä, millaiseen seurakuntaan minun kannattaisi hakeutua tai tutustua, sillä en muualta ole koskaan ketään tuntenutkaan ja olen tavallaan netin varassa noissa asioissa. Missään seurakunnassa en ole käynyt teini-iän jälkeen kuin ihan muutaman, hajanaisen kerran

Vierailija kirjoitti:

Kristinuskon perussanoma (jota erityisesti luterilaisuudessa korostetaan) on se, että kukaan ei voi olla tarpeeksi hyvä kelvatakseen Jumalalle, vaan pelastuminen on mahdollista vain Jeesuksen sovitustyön tähden. Sen takia ajatuksesi "millaiseksi minun pitäisi muuttua, jotta kelpaisin kristillisiin piireihin" on aika outo ja suoraan sanoen aika epäkristillinen.

En minä Jumalalle kelpaamista tarkoitakaan, vaan ihmisille kelpaamista. Tulee vain kovin ulkopuolinen ja yksinäinen olo, jos poikkeaa yhteisön "normeista" liikaa taustaltaan. Siksi olen koettanut etsiskellä paikkaa, johon uskaltaisin mennä, kun siis olen aika ujokin loppujen lopuksi. :)

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Älä mene hellareihin tai vastaaviin vapaaseurakuntiin. Itsellä huonoja kokemuksia siitä miten suhtautuvat eronneeseen yh äitiin. Säästyt paljolta kun et mene.

Ok, tuota hieman pelkäsinkin. Haluaisin myös oikeasti Raamattuun perustuvaa opetusta kuin ihmisten henkilökohtaisiin tuntemuksiin perudtuvaa julistusta. Toki se henkilökohtainenkin puoli on tärkeää, mutta haluaisin oppia tuntemaan Raamattua ja sitä oikeaa Jumalan sanaa sen sijaan, että korostetaan ihmisten omia tuntemuksia Raamatun kustannuksella. Henkilökohtainen usko on tärkeää, mutta on tullut vaikutelma, että joissain paikoissa sen hehkuttamisesta ja ihmisten keskinäisestä, ulkokultaisesta vertailusta onkin tullut pääasia (voin toki olla väärässä).

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristinuskon perussanoma (jota erityisesti luterilaisuudessa korostetaan) on se, että kukaan ei voi olla tarpeeksi hyvä kelvatakseen Jumalalle, vaan pelastuminen on mahdollista vain Jeesuksen sovitustyön tähden. Sen takia ajatuksesi "millaiseksi minun pitäisi muuttua, jotta kelpaisin kristillisiin piireihin" on aika outo ja suoraan sanoen aika epäkristillinen.

En minä Jumalalle kelpaamista tarkoitakaan, vaan ihmisille kelpaamista. Tulee vain kovin ulkopuolinen ja yksinäinen olo, jos poikkeaa yhteisön "normeista" liikaa taustaltaan. Siksi olen koettanut etsiskellä paikkaa, johon uskaltaisin mennä, kun siis olen aika ujokin loppujen lopuksi. :)

Mene ihan tavisluterilaisten porukoihin, sellaisten jotka ei kuulu mihinkään lahkoon tai herätysliikkeeseen. Tsekkaa kotipaikkasi seurakunnasta, millaista toimintaa olisi.

Herätysliikkeistä körttiläiset tietysti kävisivät myös, mutta hehän eivät edes kutsu itseään uskovaisiksi, joten eivät ehkä kelpaa sinulle :) Ja toimintamuoto on seurat, ei Raamatun tutkiminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä mene hellareihin tai vastaaviin vapaaseurakuntiin. Itsellä huonoja kokemuksia siitä miten suhtautuvat eronneeseen yh äitiin. Säästyt paljolta kun et mene.

Ok, tuota hieman pelkäsinkin. Haluaisin myös oikeasti Raamattuun perustuvaa opetusta kuin ihmisten henkilökohtaisiin tuntemuksiin perudtuvaa julistusta. Toki se henkilökohtainenkin puoli on tärkeää, mutta haluaisin oppia tuntemaan Raamattua ja sitä oikeaa Jumalan sanaa sen sijaan, että korostetaan ihmisten omia tuntemuksia Raamatun kustannuksella. Henkilökohtainen usko on tärkeää, mutta on tullut vaikutelma, että joissain paikoissa sen hehkuttamisesta ja ihmisten keskinäisestä, ulkokultaisesta vertailusta onkin tullut pääasia (voin toki olla väärässä).

T. Ap

Kuulostaa vähän siltä, että haluaisit fundamentalistista Raamatun opetusta, mutta et sitä, mitä fundamentalistipiireissä ajatellaan avioerosta. Tässä on hankala ristiriita. Tosin niissäkään piireissä ei tule ongelmia, jos annat ymmärtää, että avioero oli entiseen elämääsi kuuluva virhe, ja olet sen jälkeen halunnut tehdä parannuksen.

Mutta jos suhteesi avioeroosi ei ole tuo, niin sitten kyllä suosittelen sinulle ihan ev.-lut. seurakuntaa. Esim sen sisällä Kansan Raamattuseuran yhteydessä on porukkaa, joka suhtautuu erilaisiin elämän tapahtumiin aika vapaamielisesti, mutta jossa Raamattuopetus in kuitenkin ehkä lähempänä toivomaasi. Älä sekoita Kansan Raamattuseuraa Kansanlähetykseen.

Minä olen helluntailainen ja eronnut yh. Moni muukin meidän seurakunnassa on. En ole huomannut mitään paheksuntaa itseäni kohtaan. Mielestäni ollaa hyvin ymmärtäväisiä jos eroon on "hyvä" syy... (esim. väkivaltainen, pettävä, alkoholisoitunut yms. mies) No yhden naisen tiedän jota jotkut paheksuvat koska vaihtoi miestä vain huvikseen kun kyllästytti ja rakastui toiseen... eli kaikki tietävät että ex-mies on "kunnollinen uskovainen mies". (Toisaalta kuka nyt niin tarkkaan muiden erojen syitä tietää tai mitä kotona tapahtuu kun muut ei ole näkemässä...)

Kuten sanottu, uskovien porukoita on monenlaisia.

Se, mikä on Raamatun mukaista opetusta ja mikä taas ihmisten henkilökohtaisiin tuntemuksiin perustuvaa julistusta, on hankalampi kysymys, suorastaan teologinen ongelma. Jos ihan äärimmilleen menee, ei auta kuin hankkia alkuperäisimmät mahdolliset tekstit käsiinsä. Ne ovat sitten kreikan ja heprean kieltä. Niissä käytetään sanoja, joille ei ole suomenkielistä vastinetta tai nykyaikaista vastinetta. Tulkintoja joudutaan siis tekemään jo käännöstyössä, ja vaikka kuinka rukoilisi oikeaa näkemystä käännökseen, niin joillakin perusteilla ne valinnat tekee kääntäessään - jos siis osaa kreikkaa ja hepreaa. Muut joutuvat tyytymään suomentajien joillakin perusteilla tekemiin suomennoksiin. Edelleen joutuu pohtimaan, kuinka suhteuttaa Raamattua nykyaikaan. Elämme radikaalisti erilaisessa maailmassa kuin Raamatun tekstien syntymisen aikaan. On jopa esitetty näkemyksiä, että ihmisillä ei ollut tietoisuutta itsestään nykyisessä mielessä ainakaan vanhimpien raamatuntekstien syntyaikoina. Tästä toki päästään helpolla hirvittävän laajaan keskusteluun siitä, millainen on kunkin oman aikamme ihmisyksilön käsitys itsestään ja asemastaan vallitsevassa todellisuudessa.

Anteeksi laaja ja abstrakti jaaritteluni. Karu tosiasia on se, että täysin väistämättä joudut hyväksymään jotkut ihmiset auktoriteeteiksesi Raamatun opetuksessa. Moni kertoo mielellään pitävänsä Raamattua ylimpänä auktoriteettinaan, mutta kuitenkin näiden välillä on näkemyseroja. Miten valitset sen, jonka koet omaksesi ja aidoimmaksi tai luotettavimmaksi? Minä lähtisin aika etäältä liikkeelle: missä hengellisessä yhteisössä ihmiset vaikuttavat hyvinvoivilta. Oman kokemukseni perusteella valitsisin mielummin körttiläisyyden kuin lestadiolaisuuden. Jos puhutaan hengellisistä yhdistyksistä, niin mielummin Kansan raamattuseura kuin Paavalin synodi. Joku muu ajattelee toisin, ja lopulta kyse ei ole edes yksin omasta ja tietoisesta valinnasta. Jostakin henkilökemiallisista syistä sitä päätyy johonkin porukkaan ja joutuu kenties sietämään näkemyksiä, jotka eivät ole ihan sitä, mitä toivoisi.  Uskon tie ei ole näistäkään syistä helppo. Kannustaisin ensitöikseen valitsemaan sellaisen yhteisön, joka ei ole tunnettu ääri-ilmiöistään. Uskon kypsymisen myötä todennäköisesti löytää sen porukan, johon sopii parhaiten. Ihan hyvä lähtökohta on oma paikallisseurakunta toimintoineen.

Ihan jokaisessa ryhmässä voi tavata hyviä ja ikäviä ihmisiä. Monet täällä vaikuttavat pitävän körttiläisiä arvossa. Itselläni on juuri kyseisestä porukasta kaikista huonoimmat kokemukset.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti käsitykseni uskovaisista kristityistä on sellainen, että naisen pitäisi olla naimisissa ja mieluusti uskovaisen miehen kanssa. Minulla on aina ollut ongelmana se, etten jotenkin sovi mihinkään muottiin tai porukkaankaan. Olen oikeasti todella kiltti, uskollinen ja haluan olla moraalisesti tarkka, mutta olen aina tuntenut itseni liian syntiseksi ja vajavaiseksi uskovaisten porukoihin. Mun on tavallaan myös hieman hankalaa täysin kritiikittömästi suhtautua auktoriteetteihin. Millainen minun pitäisi olla tai millaiseksi minun pitäisi muuttua, jotta voisin mennä johonkin seurakuntaan mukaan? Millaisessa seurakunnassa olisi innokasta ja pohdiskelevan kriittistä Raamatun tutkimista ja sellaista, johon naisetkin saisivat osallistua?

Sä olet se patjallanukkuja /terapeuttihullu ja olet niin hukassa itsesi kanssa että ulkopuolelta etsimällä et tule koskaan edes itseesi tutustumaan. Montaks vuotta sä olet täällä  jo tätä jauhanut?