Lääkärikäynti joka sai sinut itkemään aikuisena?

Hammaslääkärikammoisena elämäni eka ja toistaiseksi ainoa paikkaus on saanut itkemään. Ihan rauhallisena menin lääkäriin, mutta kun piikki iskettiin ikeneen puuduttamaan, tuli kyyneleet heti silmiin ja purkautu joku alitajuinen kammo. Lisäksi puudutteet ei tehonneet minusta kunnolla vaan tunsin koko ajan jotain pientä, mikä sai itkemään vielä kovemmin. Ja reikäkin oli ihan pieni vain eli ei olisi pitänyt tuntua juuri missään. Mutta minkäs teet, kun kammo on.

Toinen paha kerta oli aika hiljattain lapsettomuushoitojeni aikana. Eka punktiokerta eli piikillä alakautta kerättiin munasoluja talteen. Vaikka miten oli kipulääkettä suoneen laitettuna, kipu oli ihan kamala ja jokainen pisto seuraavaan follikkeliin teki yhä pahempaa, kipu oli pahin lopussa ja oli tosi vaikea pysyä rentona aloillaan ja hengittää. Mulla on leikkausten jäljilta niin arpeutunut alavatsa että siksi ilmeisesti teki niin kovasti kipeää. 

Onneksi seuraavaan punktioon sain astetta tujummat lääkitykset niin ei itkettänyt ja kykenin hengittämään vaikka kipeetä tekikin.

Vierailija kirjoitti:

Luomen poisto jalkapohjasta! Puudutus sai huutamaan ääneen ja ripsivärit valuivat pitkin kasvoja.

Hyi kamala. Ajatuskin sattuu! Olisin varmaan potkaissut lääkäriä..

Vierailija kirjoitti:

Luomen poisto jalkapohjasta! Puudutus sai huutamaan ääneen ja ripsivärit valuivat pitkin kasvoja.

Multa poistettiin selästä, kun puudutus ei vielä kunnolla toiminut. Kyllä siinä huuto ja itku tuli. 

Kirjoitin siitä keuhkokuumeesta, mutta yli vuotta ennen sitä, oli labrakäynti, joka sai kyllä silmät vettymään. Ohjeistettiin että ei mitään suun kautta 12h ennen labraa. Olin siis syömättä ja juomatta.

Suonta ei sitten meinannut löytyä, ei toisestakaan kädestä. Se kipu, kun neula työnnetään sisään ja sitten sitä pyöritellään siellä sisällä. Sitten sairaanhoitaja sai tietää, että en ole juonut mitään. Sanoi sen olevan vanhaa tietoa ja antoi heti vettä. Ei sittenkään meinannut löytyä suonta. Siinä väsyneenä, ronkittuna ja pahoinvoivana en voinut kuin itkeä. Hävetti ihan perkeleesti, mutta itku tuli. Mut käännettiin onneksi vihdoin makuuasentoon ja vedettiin sermi eteen ja pikkuhiljaa alkoi suonikin jostain löytyä. Edelleen satttui ihan saatanasti.

Kun lääkäri vtuili

Pääsin kipupolille. Olin pitkään ollut todella kipeä ja kivun tuntemus tuo mukanaan usein yksinäisyyden tunteen. Siinä vastaanotossa ihminen sanoi aika pian, että täällä ei jätetä yksin. Mietin miten tämä tiesi, että sitä olin ajatellut. Tunsin miten silmäni kastuivat ja ajattelin, että nyt minua kuunnellaan ja ymmärretään.

Kävin siellä kaksi kertaa ja sen jälkeen jätettiin yksin.

Jouduin tavata kerran työterveysasemalla lääkärin joka oli poikkeuksellisen inhottava. Ajattelen tuota käyntiä yhä kolme vuotta myöhemmin ja koen sekä häpeää että vihaa.

Sairastan migreeniä ja nuorempana kärsin usein paniikkikohtauksista, mutta kohtauksia on nykyään harvemmin kun opin hillitsemään niitä ja ymmärrän mitä ne ovat. Migreeni ja paniikkihäiriö ovat yhdessä kamalat kokea.

Olin ollut 5 kk uudessa työssä ja työ oli kiireistä, fyysisesti raskasta ja työn sesonkiluonteen vuoksi sitä oli paljon.

Yhtenä aamuna heräsin kovaan pää - ja niskakipuun, myös hartioita ja selkää särki. Noustessani sängystä jokin niskassa naksahti ja pään liikkuvuus estyi, kipu oli kamala ja näkökentässä säteili. Migreenin takia oksentelu alkoi pian ja vatsa meni sekaisin. Olin todella kivuissa ja kaikki liikkuminen toi vedet silmiin. Soitin töihin etten pääse vuoroon ja otin poikkeuksellisesti taksin työterveysasemalle, julkisissa en olisi pärjännyt. Taksissa paniikkikohtaus puski esiin koska pelkäsin oksentavani sinne ja surin myös työnantajan huonoa reaktiota poissaolooni.

Minulla oli jo kokemusta ala-arvoisesta kohtelusta lääkäreiltä, esim. nuoren naisen vatsaoireisiin on aina syynä "sukupuolitauti tai raskaus" vaikka oireet eivät edes olisi gynekologisia. 

Nytkin lääkäri tuijotti minua virnistellen ja luki ennalta täyttämäni potilastiedot. Olen miettinyt jälkikäteen, ajatteliko lääkäri minun esittävän kipeää tai olevan jopa krapulassa. Olin hyvin ääni-ja valoherkkä, naama roikkui velttona koska pääkipu esti lihasten reagoinnin, pidin niskaa vinossa päätä kääntämättä, istuin kumarassa ja raajat tärisivät kylmän hien puskiessa pintaan. Nämä kaikki ovat migreenin oireita + tuo niskan kivulias jumitus.

Lääkäri kysyi miksi hakeuduin hoitoon. Kerrottuani uudestaan saman, jonka olin etukäteen kirjannut varaustietojen yhteyteen, hän käski minut ylös ja alkoi omituisten testien sarja. Ensimmäiset ovat normaaleja testejä neurologeillakin, mutta testien pitkittyessä ymmärsin hänen tehneen jo alussa päätöksen olla ottamatta minua tosissaan.

Lääkäri tunnusteli leuan alta ja kaulasta rauhaset, paineli niskaa ja käänteli päätäni. Sitten minun piti mm. näyttää kieltä, koskettaa sormella silmät kiinni nenänpäätä, kävellä suoraa viivaa, marssia silmät kiinni paikallani minuutin verran, tehdä kyykkyjä ja niska-hartiavenytyksiä ja seistä silmät kiinni yhdellä jalalla samalla kun yritän arvioida etäisyyttä hänen ja minun välillä hänen puhuessa aina lähempää tai kauempaa. 

Ja täytyy nyt korostaa että jokainen askel jyskytti kovaa kipua päähäni ja seisoin vaivoin, huterasti. Olin tullut lääkärille vain siksi, etten halunnut menettää sen päivän sairaspäivärahaa. Työnantajani oli ankara eikä olisi katsonut hyvällä jos en esittäisi lääkärintodistusta.

Kieltäydyin marssista, kyykyistä ja kaikesta niiden jälkeen. Kieltäytyessäni ja kertoessani että jos voisin marssia silmät kiinni olisin samantien töissä, hän kääntyi pöytäkoneensa ääreltä kokonaan minuun päin ja risti kätensä eteen. Sitten hän ehdotti aina uutta tehtävää silmää räpäyttämättä. Sanoin, että luulenpa hänen tehneen diagnoosin jo 10 minuuttia sitten, että lopetettaisiinko tähän.

Virnuillen hän tulosti todistuksen, johon merkitsi vain kuluvan päivän, ei lisäksi seuraavaa. Ei lihasrelaksantteja, kipulääkettä tai fysioterapiaa. Ei kysymyksiä työstä, elämäntavoista tms. Pelkkää kylmää hymyä ja todistus 15 min nöyryytyksestä. Oli vaikea pidättää itkua pihalla.

Väkivaltainen, vasten tahtoani huumattuna ja silpomisella kuorrutettu joukkor aiskaus synnytyssalissa.

Itkua taisi tuosta tapahtumasta jatkua suunnilleen 2 vuotta.

Näytepala kohdunkaulasta. Huusin  ja itkin niin että kurkku oli pari päivää kipeä.

Hammasoperaatiossa kerran, kun muotti suussa viilsi kipeän terävän haavan alaikeneen todella arkaan kohtaan. Punkinpoistossa taisi muutama kyynel vierähtää myös, oli niin syvällä jumissa ja kaiveltiin pihdeillä ulos tietysti ilman mitään puudutusta. 

Peräpukamat koettiin poistaa polttamalla,alue  ei puutunut kunnolla ja ripsarit oli pitkin poskia siinä vaiheessa  kun lääkäri päätti keskeyttää.

Hammaslääkärissä olen muutaman kerran itkenyt, minulla on piikkikammo ja erityisesti suun puuduttamista pelkään, mutta viimeksi oli aivan ihana hammaslääkäri, hän jutteli koko ajan mukavia samalla kun teki toimenpidettä. Käski ajatella että makoilen aurinkotuolissa ja kertoili omasta kesämökkiprojektistaan samalla, en edes huomannut puudutusta kun kuuntelin niin tarkkaan hänen höpötystään. Tuosta käynnistä jäi todella mukava fiilis eivätkä hammaslääkärikäynnit enää pelota ollenkaan.

Vain kahdesti, vaikka kipua on koettu ja perussairauksienkin kanssa on hengenlähtö ollut lähellä, sisätaudit ovat salakavalia. Molemmilla saattajana, toinen ensiavussa ja toinen lastenpolilla.

Sairastuin nuorena aikuisena munasarjasyöpään. Sytostaattihoitojen alussa lääkäri kertoi hoidon haittavaikutuksista, hiukset lähtee. Aloin itkeä ja lääkäri totesi että kuules nyt tyttö tämä on niin vakava sairaus ettei tuollainen asia merkitse yhtään mitään. a)lääkäri tytötteli aikuista naista, b) lääkäri vähätteli tunteita.

Jälkeenpäin mietin miksi kohteli noin. Mutta sitten ajattelin että vitut. Mun ei pidä miettiä sitä koska minähän tässä olen sairas ja mun tukka lähtee. Miksi minä miettisin perusteita lääkärin käytökselle. Hänen sitä olisi pitänyt miettiä.

Edelleen liittyen tuohon nuoruusajan syöpäsairauteeni. Kun sen vuoksi menin eka kerran lääkäriin, ensimmäistä kertaa elämässäni! Lääkäri yritti tehdä sisätutkimusta mutta ei onnistunut siinä. Totesi vain että tekee lähetteen keskussairaalaan, koska vatsa oli niin iso ja totesi siihen vielä että "poishan se on sieltä saatava ennen kuin se kurkusta tulee". Ei itkettänyt, mutta lääkärin lause jäi vuosikymmeneksi mieleeni, ensimmäinen käyntini lääkärissä.

Kolmen päivän kuluttua pääsin leikkaukseen, kasvain painoi 3,5 kg.

MS-diagnoosi 22-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Lapsivesipunktio. Ei sattunut itsessään se operaatio, mutta olin vaan hormonien takia ilmeisen herkällä kun jotenkin tuli ahdistava olo, että jos sillä pienoisella ei olekaan kaikki hyvin vaan on jotain kromosomiongelmaa.

Menee osastoon synnytysjutut.

Naiset rääkyy pienimmästäkin asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luomen poisto jalkapohjasta! Puudutus sai huutamaan ääneen ja ripsivärit valuivat pitkin kasvoja.

 

Hyi kamala. Ajatuskin sattuu! Olisin varmaan potkaissut lääkäriä..

#naiset

Vierailija kirjoitti:

Viisaudenhampaan poisto. Oli niin tulehtunut ettei puudutus auttanut.

Sairasta

 Ei kai sitä voi poistaa ilman puudutusta ???