Lääkärikäynti joka sai sinut itkemään aikuisena?

Kun lääkäri totesi keskenmenon.

Ihan vastikään oli flunssaoireita, väsymystä ja pyörrytyksen tunnetta ollut jo pitkään. Menin sitten tk:hon ja oletin, että joku ärhäkkä flunssa tms. päällä.

Lääkäri vaikutti aika huolestuneelta. Tutki jalkapöydistä sykkeen yms. Määräsi sitten ensin verikokeisiin, jotta selviäisi onko hyytymiä verisuonissa ja siitä vielä samantien matka päivystysröntgeniin varmistamaan, ettei ole keuhkokuume. Odotellessani labraan pääsyä pääsi kyynel silmään kun muistelin mummiani, joka on taistellut pari keuhkokuumetta kuolemanpartaalla.

Loppujen lopuksi selvisi, että keuhkokuumehan mulla oli, mutta onneksi lieväoireinen. Antibiootteja ja lepoa kotona. Meni lääkkeillä ja levolla ohi ja nyt on kaikki hyvin, mutta kyllä mua silti pelotti. En ollut tähän ikäänkään mennessä koskaan kuullut, että keuhkokuumeen voi sairastaa näin... "helposti"...:D Olin tosi peloissani ennen diagnoosia, kun niistä hyytymistä yms. puhuttiin.

Multa puhkes munasarja-kysta joskus ja jouduin sairaalaan muutamaksi päiväksi. Gyne tutki heti, olisi tehnyt mieli huutaa koska se sisätutkimus koski niin, ei ole ikinä tainnut mikään tehdä niin kipeää. 

Enemmän kuitenkin itketti se, kun totesi rutiininomaisesti ettei sillä toisella munasarjalla enää tee mitään. Yöt sairaalassa menikin sitten itkiessä kun koetti hyväksyä, ettei hedelmällisyys ole mitä toivoisin.

Lääkäri naureskeli ja nöyryytti vastaanotolla. Olin vaikeasti monisairas, joka selvisi myöhemmin sairaalassa. Lääkäri oli luonteeltaan ilmeisesti jollain asteella välinpitämätön, empatiakyvytön ja sadistinen. Tein valituksen esimiehelleen jälkikäteen.

Viisaudenhampaan poisto.

Menin toimenpiteeseen rauhallisin mielin, mutta kun tajusin edelleen tuntevani hieman puudutuksen jälkeenkin ja operaatio kesti pidempään kuin luulin alkoi jännitys, hampaan juuret olivatkin hankalasti "koukussa" ikenien alla ja lääkäri joutui ähräämään suun kimpussa pitkään, tuntui kamala paine koko kallossa kun hammasta yritettiin nytkytellä ja vetää esiin ...

Olen ollut tottunut hammaslääkärikäynteihin, kävin pienenä usein rautojen ja reikien takia enkä ikinä pelännyt. Tuon poiston jälkeen purskahdin kuitenkin itkuun, se jännitystila jossa olin kesti vain niin kauan että olo oli totaalisen kurja ja purkautui väkisin. :( Mua oikeastaan hävetti, lääkärin seurana oli joku hoitajaharjoittelija joka näytti tosi pelästyneeltä. Ei muhun lopulta sattunut niin paljoa, vaan se pitkittynyt pelkofiilis oli liikaa.

Lääkäri kertoi etten saa lasta + kirurginen toimenpide ilman puudutusta + vierasesine sormesta läpi + diagnoosi halvaantumisesta + kasvoluuston kirurginen toimenpide puudutuksessa.. onhan noita

Sternaalipunktio. Ei kiitos enää ikinä.

Perussairauteni oli mennyt pahemmaksi, olin joutunut tappelemalla tappelemaan että sain tk:hon lääkärille ajan. En ollut juuri saanut edes nukuttua muutamaan yöhön pahentuneiden oireiden vuoksi, olo oli todella sairas ja kurja. Myös ohje on että jos hoitotasapaino huononee hoitoon pitää hakeutua herkästi, koska riski joutua esim teholle. Lääkäri tylysti töksäytti että miksi olen edes tullut lääkäriin, aloin lopulta itkeä. Onneksi erikoissairaanhoidossa saa aina hyvää hoitoa <3

Mulla oli varmaan viides korvakäytävätulehdus saman kesän aikana ja menin päivystykseen saadakseni korvatipat. Kipu oli kova, korvakäytävä miltei umpeen turvonnut kahden tunnin odottelun aikana ja kipu säteili kasvoille, kaulaan ja päähän. Lääkäri istutti mut sellaselle sairaalavuoteelle, joka on tuoleja korkeammalla ja lykkäs sen korvatutkimusvempulan suoraan sisälle ja niin syvälle, että näkisi tärykalvon. Parkaisin kivusta, silmissä sumeni ja pomppasin kauemmas niin että tipahdin pediltä. Kyyneleet valuivat vielä kotonakin, parin panacodin jälkeen. Lääkäri pyysi anteeksi ja oli äärettömän helläkätinen lopun tutkimuksen ajan.

Toisen kerran itkin, kun ilmeisesti tarkoituksella (?) kovakouraisesti tehtiin raskaudenaikaista sisätutkimusta. Sattui, varoittamatta. Tuosta alkoivat myös kipeät supistukset ja seuraavana yönä syntyi esikoisemme.

Kolmannen kerran itkin, kun alle yksivuotias lapsemme nukutettiin mri:tä varten. Eivät meinanneet löytää suonta eivätkä meinanneet saada neulaa sinne suoneen. Reikiä tuli monta, yksi annos nukutusainetta meni kudoksiin ja lopulta noin tunnin yrittämisen jälkeen onnistui. Tuo ei antanut kovin hyvää luottoa, että pieni lapsemme on hyvissä käsissä ja turvassa. Pelkäsin, ettei häntä saada enää hereille. Itku tuli myös, kun soittivat ja pyysivät tulemaan - vauva oli hereillä ja hyvävointinen.

Vierailija kirjoitti:

kovakourainen ja veemäinen gynekologi, olin vielä silloin neitsyt

Mua taas ärsytti neitsyenä lääkäri, joka ei edes suostunut tutkimaan mus, kun ei ollut "virgospekulaa". Yritin kyllä selittää, että ihan normaaleilla välineillä mut voi tutkia, ei ole mitään immenkalvoa tiellä... jos en olisi sanonut olevani neitsyt, ei lääkäri olisi tiennyt, ja olis tutkinut normaalisti.

Kun kerroin burn outista. Ei siitä itkusta tahtonut tulla millään loppua. 

Nenästä ja kurkusta tulvi sitkeää keltaista räkää, kurkku oli niin kipeä  etten saanut nielaistua edes vettä ja päätä särki, olin potenut jo 2 vkoa ja taaperon hoito otti voimille. Tk:ssa ei ollut aikoja ja  käskivät päivystykseen, päivystyksessä hoitaja tiuski ettei kurkkukipu kyllä ole päivystyksellinen asia ja minä väänsin lähes itkua että kun tänne käskettiin !  Tuhahteli ja lähetti käytävälle odottelemaan. Lopulta sitten tehtiin poskionteloiden punkteeraus ja sain antibiootit, lääkärin mukaan moinen sitkeä tulehdus ei olisi itsekseen parantunut . Oikein asiallinen ja mukava se lääkäri, mutta hoitajan käytöksen muistelu nostaa vieläkin verenpainetta.

Vierailija kirjoitti:

Viisaudenhampaan poisto. Oli niin tulehtunut ettei puudutus auttanut.

  Kuulostaa ihan hirveältä. Minulla on hammaslääkärikammo ja pelkään jotain tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Nenästä ja kurkusta tulvi sitkeää keltaista räkää, kurkku oli niin kipeä  etten saanut nielaistua edes vettä ja päätä särki, olin potenut jo 2 vkoa ja taaperon hoito otti voimille. Tk:ssa ei ollut aikoja ja  käskivät päivystykseen, päivystyksessä hoitaja tiuski ettei kurkkukipu kyllä ole päivystyksellinen asia ja minä väänsin lähes itkua että kun tänne käskettiin !  Tuhahteli ja lähetti käytävälle odottelemaan. Lopulta sitten tehtiin poskionteloiden punkteeraus ja sain antibiootit, lääkärin mukaan moinen sitkeä tulehdus ei olisi itsekseen parantunut . Oikein asiallinen ja mukava se lääkäri, mutta hoitajan käytöksen muistelu nostaa vieläkin verenpainetta.

Poskiontelotulehdus ei juuri koskaan ole päivystyksellinen asia. Siitä selviää Nasolinilla, sarvikuonolla, Buranalla, Panadolilla ja levolla. Otsaontelotulehdus on sitten eri asia. Kahden viikon flunssakin on ihan normaalia, jos kuumetta ei ole.

Uskaltauduin monen vuoden jälkeen hakea apua sosiaaliseen ahdistukseen. Sain kuulla kuinka huono asenne mulla on ja olin kuulemma "normaali." Itkin useita viikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nenästä ja kurkusta tulvi sitkeää keltaista räkää, kurkku oli niin kipeä  etten saanut nielaistua edes vettä ja päätä särki, olin potenut jo 2 vkoa ja taaperon hoito otti voimille. Tk:ssa ei ollut aikoja ja  käskivät päivystykseen, päivystyksessä hoitaja tiuski ettei kurkkukipu kyllä ole päivystyksellinen asia ja minä väänsin lähes itkua että kun tänne käskettiin !  Tuhahteli ja lähetti käytävälle odottelemaan. Lopulta sitten tehtiin poskionteloiden punkteeraus ja sain antibiootit, lääkärin mukaan moinen sitkeä tulehdus ei olisi itsekseen parantunut . Oikein asiallinen ja mukava se lääkäri, mutta hoitajan käytöksen muistelu nostaa vieläkin verenpainetta.

Poskiontelotulehdus ei juuri koskaan ole päivystyksellinen asia. Siitä selviää Nasolinilla, sarvikuonolla, Buranalla, Panadolilla ja levolla. Otsaontelotulehdus on sitten eri asia. Kahden viikon flunssakin on ihan normaalia, jos kuumetta ei ole.

Kirjoittajallahan on pieni lapsi, "taapero" eli noin 1-3 v  eikä sellaisen kanssa kyllä jaksa puolikuntoisena! Tuskin lapseton olisi lääkäriin hakeutunutkaan  vaan olisi juonut rommiteetä viltin alla ja katsellut Salkkareita. 

Vierailija kirjoitti:

Gyne otti ns. harjanäytteen alapäästä reilut 10 vuotta sitten. Sattui niin paljon, ettei mikään koskaan. Kyynelet nousivat silmiin, kylmä hiki otsalle ja olisin pyörtynyt, jollen olisi ollut jo valmiiksi makuuasennossa. Gyne vaan ihmetteli. "Eihän tämä yleensä satu!"

Ja minulla on sentään kokemusta jos jonkinlaisesta kivusta.

Samanlainen kokemus, mutta tämä oli siis PAPA-seulonnassa (hoitaja otti näytteen). Verta tuli viikon ajan. Jatkossa PAPA-näyte otettu aina yksityisellä ja se on ollut kivuton. En kyllä ikinä mene enää näihin ilmaisiin PAPA seulontoihin.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä polyyppien poisto ja nenäpunkteeraus. Entä teillä? Synnytysjutut ei nyt tähän.

Se kun menin ensimmäistä kertaa masennuksen vuoksi.

- Masennus ja ahdistuneisuus

- syöpädiagnoosin kuuleminen

Luomen poisto jalkapohjasta! Puudutus sai huutamaan ääneen ja ripsivärit valuivat pitkin kasvoja.