Isovanhempi hukuttaa meidät tavaraan!
Meillä on (ehkä jonkun muun näkökulmasta positiivinen) ongelma, lapsille läheinen isovanhempi hukuttaa heidät tavaraan.
Ovat tekemissä viikottain ja käyvät yhdessä monenlaisissa kulttuurimenoissa: teatterissa, sirkuksessa, eläin-ja huvipuistoissa jne. Joka paikasta missä käyvät, ostetaan jotain. Ja se ostettava juttu on lähes poikkeuksetta aina joku isompi juttu, lelu tai isokokoinen peli tms. Lapset ovat varmasti ostovaiheessa kyllä pyytäneet ko. ostoksia eli toteuttaa lasten toiveita.
Joulu lähestyy ja mua ahdistaa jo valmiiksi. Paketteja tulee aina vähintään 10 kpl per lapsi ja nekin ovat isokokoisia.
Välit isovanhempaan ovat hyvät ja olen monta kertaa sanonut etteivät ostaisi mitään, kaikuu kuuroille korville. Isovanhemman lapsuuden kodissa on eletty erittäin niukasti ja nyt hyvätuloisena eläkeläisenä mopo tuntuu keulivan todella kovasti.
Selviämmekö tavaravuoresta mitenkään muuten kuin pistämällä samaa tahtia tavaraa kiertoon? Lapsille on vaikeaa luopua tavaroistaan, mutta tila ei tavallisessa omakotitalossa vaan mitenkään riitä.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita vaikka kiertoon heti tavarat joita ette tarvitse, mutta anna isovanhempien ostaa. Älä loukkaa hyviä ja ihmisiä kun teillä kuitenkin on rakastavat välit. Lapset ovat vain vähän aikaa lapsia, anna heidän nauttia täysin rinnoin ja urputtamatta siitä, kun isovanhemmat ovat vielä elossa ja hemmottelevat - maailma on aikuisena niin kova paikka että harvoin saa huomionosoituksia.
Ei.
Koska a) jokaisen koti on se oma koti. Ei ole oiekutta rikkoa sen rajoja ja b) lapsille opetetaan aivan väärä laista rahankäyttöä ja tuhlaamista ja c) tuolla saa myös toisen kiitollisuudenvelkaan.
Luoja vaikutat vaikealta ja raskaalta ihmiseltä.
Havaitsin saman serkun perheessä. Siellä serkku oli lapsena/nuorena varsinainen tavaranrakastaja, joka pyysi, kärtti, vaati, aneli ostamaan itselleen kutakuinkin kaiken lelukuvaston tuotteista. Vanhemmat ostivat aika maltillisesti, joten serkku (joka sattui olemaan myös luokkakaverini) kertoi meille muille, mite vanhemmat vihaavat häntä eivätkä ole ikinä edes rakastaneet, koska kaupasta ei saanut sitä ihanaa isoa nallea tai uusinta barbia.
Nyt kun serkulla on oma lapsi, isovanhemmat ostavat tälle kaiken, mitä 5v keksii pyytää. Serkku on ihmeissään ja moittii vanhempiaan tästä tavaroiden hankkimisesta. Samaan aikaan äitinsä (eli tätini) ihmettelee siskolleen, että miksi sille Marille ei kelpaa mikään ja että he eivät uskalla olla ostamatta, koska aikoinaan serkku on sanonut, että ette ikinä näe lapsenlapsia, koska ette halua kenellekään mitän hyvää.Nyt he pelkäävät, että jos lapsenlapsi ei saa haluamaansa, hän ei halua nähdä isovanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita vaikka kiertoon heti tavarat joita ette tarvitse, mutta anna isovanhempien ostaa. Älä loukkaa hyviä ja ihmisiä kun teillä kuitenkin on rakastavat välit. Lapset ovat vain vähän aikaa lapsia, anna heidän nauttia täysin rinnoin ja urputtamatta siitä, kun isovanhemmat ovat vielä elossa ja hemmottelevat - maailma on aikuisena niin kova paikka että harvoin saa huomionosoituksia.
Ei.
Koska a) jokaisen koti on se oma koti. Ei ole oiekutta rikkoa sen rajoja ja b) lapsille opetetaan aivan väärä laista rahankäyttöä ja tuhlaamista ja c) tuolla saa myös toisen kiitollisuudenvelkaan.
Luoja vaikutat vaikealta ja raskaalta ihmiseltä.
Olen aikuinen. Pystyn sanomaan kantani ja perustelemaan sen.
Jos sinä kirjotiit tuon että anna ostaa -lörötyksen, olet joko rajaton mummo tai löperö äitiharjoittelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita vaikka kiertoon heti tavarat joita ette tarvitse, mutta anna isovanhempien ostaa. Älä loukkaa hyviä ja ihmisiä kun teillä kuitenkin on rakastavat välit. Lapset ovat vain vähän aikaa lapsia, anna heidän nauttia täysin rinnoin ja urputtamatta siitä, kun isovanhemmat ovat vielä elossa ja hemmottelevat - maailma on aikuisena niin kova paikka että harvoin saa huomionosoituksia.
Ei.
Koska a) jokaisen koti on se oma koti. Ei ole oiekutta rikkoa sen rajoja ja b) lapsille opetetaan aivan väärä laista rahankäyttöä ja tuhlaamista ja c) tuolla saa myös toisen kiitollisuudenvelkaan.
Luoja vaikutat vaikealta ja raskaalta ihmiseltä.
Olen aikuinen. Pystyn sanomaan kantani ja perustelemaan sen.
Jos sinä kirjotiit tuon että anna ostaa -lörötyksen, olet joko rajaton mummo tai löperö äitiharjoittelija.
Sinä varmasti kuulut niihin jotka suuttuvat kun naapuri tarjosi sinunkin lapsellesi kesällä mehujään kun omilleenkin. ”Meillä ei ollut karkkipäivä juuri silloin!!!!!!!!”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on (ehkä jonkun muun näkökulmasta positiivinen) ongelma, lapsille läheinen isovanhempi hukuttaa heidät tavaraan.
Ovat tekemissä viikottain ja käyvät yhdessä monenlaisissa kulttuurimenoissa: teatterissa, sirkuksessa, eläin-ja huvipuistoissa jne. Joka paikasta missä käyvät, ostetaan jotain. Ja se ostettava juttu on lähes poikkeuksetta aina joku isompi juttu, lelu tai isokokoinen peli tms. Lapset ovat varmasti ostovaiheessa kyllä pyytäneet ko. ostoksia eli toteuttaa lasten toiveita.
Joulu lähestyy ja mua ahdistaa jo valmiiksi. Paketteja tulee aina vähintään 10 kpl per lapsi ja nekin ovat isokokoisia.
Välit isovanhempaan ovat hyvät ja olen monta kertaa sanonut etteivät ostaisi mitään, kaikuu kuuroille korville. Isovanhemman lapsuuden kodissa on eletty erittäin niukasti ja nyt hyvätuloisena eläkeläisenä mopo tuntuu keulivan todella kovasti.
Selviämmekö tavaravuoresta mitenkään muuten kuin pistämällä samaa tahtia tavaraa kiertoon? Lapsille on vaikeaa luopua tavaroistaan, mutta tila ei tavallisessa omakotitalossa vaan mitenkään riitä.Joulu lähestyy ja lasten saamien (isovanhempien kustantamien) pakettien paljous ahdistaa jo valmiiksi.
"Jonkun muun näkökulmasta positiivinen ongelma".
Ei ristus.
"Ja nekin ovat isokokoisia".
Tuokin vielä kaiken kamaluuden lisäksi.
"Meillä on (ehkä jonkun muun näkökulmasta positiivinen) ongelma, lapsille läheinen isovanhempi hukuttaa heidät tavaraan...
Lapsille on vaikeaa luopua tavaroistaan, mutta tila ei tavallisessa omakotitalossa vaan mitenkään riitä."
Ehdottaisin , näin jonkun muun näkökulmasta, että hankkisitte isomman omakotitalon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita vaikka kiertoon heti tavarat joita ette tarvitse, mutta anna isovanhempien ostaa. Älä loukkaa hyviä ja ihmisiä kun teillä kuitenkin on rakastavat välit. Lapset ovat vain vähän aikaa lapsia, anna heidän nauttia täysin rinnoin ja urputtamatta siitä, kun isovanhemmat ovat vielä elossa ja hemmottelevat - maailma on aikuisena niin kova paikka että harvoin saa huomionosoituksia.
Ei.
Koska a) jokaisen koti on se oma koti. Ei ole oiekutta rikkoa sen rajoja ja b) lapsille opetetaan aivan väärä laista rahankäyttöä ja tuhlaamista ja c) tuolla saa myös toisen kiitollisuudenvelkaan.
Luoja vaikutat vaikealta ja raskaalta ihmiseltä.
Olen aikuinen. Pystyn sanomaan kantani ja perustelemaan sen.
Jos sinä kirjotiit tuon että anna ostaa -lörötyksen, olet joko rajaton mummo tai löperö äitiharjoittelija.
Sinä varmasti kuulut niihin jotka suuttuvat kun naapuri tarjosi sinunkin lapsellesi kesällä mehujään kun omilleenkin. ”Meillä ei ollut karkkipäivä juuri silloin!!!!!!!!”
En. Meillä ei ole karkkipäiviä.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat tekemisissä viikottain mukavien isovanhempien kanssa jotka vievät kulttuurientoihin ja hemmottelevat?
Onnenpekat!
Ja siitäkin jaksetaan vielä valittaa! Huh, kyllä jotkut näköjään saa tehtyä ongelmattomuudestakin ongelman.
Ja ap:lle. Mitä jos kertoisit lapsille, etteivät pyytäisi/mankuisi isovanhempien ostamaan tavaroita eri tapahtumista. Tai ainakin kieltäytisivät siitä, jos isovanhemmat ehdottavat.
Mun kummilapsen äiti on juuri ap. kaltainen, ei halua tavaraa kotiinsa, mutta joka ainoa kerta, kun käyn kummilapsen kanssa jossakin, alkaa hirveä mankuminen tavarasta, pitäisi ostaa sitä ja tätä ja kaikki aika on tavaran ympärillä, ei yhdessäolossa. Lieneekö se kasvatuksen tulos vai eikö lapsi saa mitään, muuten kuin mankumalla. Kummina on ristiriitaiset tunteet, kuuntelenko lasta vai äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä sanoisin asiasta ilman muuta, jos joku yrittäisi hukuttaa lapseni lahjoihin. Haluaisin opettaa ja totuttaa lapsen siihen, että vähemmälläkin pärjää ja aina ei saa kaikkea mitä haluaa.
Kyllä aivan oikia asenne sulla.
En mäkään pienenä mitään saanu. Mummu pihi kun prkle.
Veskipaperikin oli kierrätettyä. Kyllä lapsia pitää opettaa ja totuttaa että vähemmälläki pärjää.
Kuka pöljä siitä nyt siitä tykkäsi että omia muksuja hemmotellaan? Tottuvat pian liian hyvälle.
Tässä on tullut monia tosi hyviä näkökulmia rakkauden ostamisesta rahalla, siitä miten ostamalla voi ehkä vaikuttaa toiseen (kiitollisuudenvelka, tietynlaisten juttujen ostaminen) ja tuhlaavan elämäntavan opettaminen. Kaikki sellaista, mitä oman lapsen kohdalle en toivoisi.
Apn tilanteessa toivoisin saavani vain tuon yhdessäolon ilman materiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat tekemisissä viikottain mukavien isovanhempien kanssa jotka vievät kulttuurientoihin ja hemmottelevat?
Onnenpekat!
Ja siitäkin jaksetaan vielä valittaa! Huh, kyllä jotkut näköjään saa tehtyä ongelmattomuudestakin ongelman.
Ja ap:lle. Mitä jos kertoisit lapsille, etteivät pyytäisi/mankuisi isovanhempien ostamaan tavaroita eri tapahtumista. Tai ainakin kieltäytisivät siitä, jos isovanhemmat ehdottavat.
Mun kummilapsen äiti on juuri ap. kaltainen, ei halua tavaraa kotiinsa, mutta joka ainoa kerta, kun käyn kummilapsen kanssa jossakin, alkaa hirveä mankuminen tavarasta, pitäisi ostaa sitä ja tätä ja kaikki aika on tavaran ympärillä, ei yhdessäolossa. Lieneekö se kasvatuksen tulos vai eikö lapsi saa mitään, muuten kuin mankumalla. Kummina on ristiriitaiset tunteet, kuuntelenko lasta vai äitiä.
Äitiä tietenkin.
Jos todella et tuon topakammin halua enää asiasta mainita, niin voisit ottaa puheeksi aina kahvipöydässä ekologisuuden ja ilmastonmuutoksen. Sitten alkaisit tehdä lasten kanssa "projekteja" liittyen asiaan ja kun tästä ekologisuudesta tulee isovanhempien silmään teidän juttu, niin ottaisit uudestaan puheeksi lahja-asiat.
Voisitte ottaa vaikka yhdeksi projektiksi käydä koko kodin tavarat läpi, ja lahjoittaa vähävaraisille ylimääräiset ja tämän jälkeen alkaa noudattaa linjaa, että uudet lelut ostetaan vain esim. 1x2kk ja vaatteita vain tarvittaessa. Voisit laittaa isovanhemmille ja muille sukulaisille viestin, että tänä vuonna teidän perhe toivoo vain aineettomia/kierrätettyjä lahjoja ja aiotte antaa vastaavia myös muille.
Ihanaa että teillä on kivat isovanhemmat. Toivottavasti itse hoksaatte kuitenkin, että jos toiveenne vähemmästä tavaramäärästä ovat kaikuneet kuuroille korville, niin todennäköisesti isovanhemmat jossain määrin pitävät itseään teidän veroisina päätöksentekijöinä lasten suhteen - vaikka mukavia ja ihania ovatkin. Itse henkilökohtaisesti näkisin tuon sellaisena asiana, että puuttuisin asiaan jämäkästi ja ystävällisesti. Teillä on oikeus sanella kodin tavaramäärää.
Jos kuitenkin haluatte hoitaa asian pehmeästi vielä, niin koko perheen yhteinen ekologisuus-projekti voisi olla hyvä ratkaisu. Lapsetkin oppisivat itse kieltäytymään tavarasta ja arvostamaan niitä.
Onnistuisiko, jos sanoisitte että jo se vieminen joka paikkaan on ihan tarpeeksi iso ja arvokas asia? Ekologisestikin ajatellen aineettomat lahjat on hyviä. Jos heillä ihan liikaa sitä rahaa on, pyytäkää säästämään lapsen teinivuosia varten. Silloin alkaa todellinen rahanmeno. Tulette tarvitsemaan vielä monta polkupyörää, suksia, laskettelukamoja, mopoja, tietokoneita, lukiokirjoja.... ehkä jopa harrastusmaksuissa voivat jeesata jos haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat tekemisissä viikottain mukavien isovanhempien kanssa jotka vievät kulttuurientoihin ja hemmottelevat?
Onnenpekat!
Ja siitäkin jaksetaan vielä valittaa! Huh, kyllä jotkut näköjään saa tehtyä ongelmattomuudestakin ongelman.
Ja ap:lle. Mitä jos kertoisit lapsille, etteivät pyytäisi/mankuisi isovanhempien ostamaan tavaroita eri tapahtumista. Tai ainakin kieltäytisivät siitä, jos isovanhemmat ehdottavat.
Mun kummilapsen äiti on juuri ap. kaltainen, ei halua tavaraa kotiinsa, mutta joka ainoa kerta, kun käyn kummilapsen kanssa jossakin, alkaa hirveä mankuminen tavarasta, pitäisi ostaa sitä ja tätä ja kaikki aika on tavaran ympärillä, ei yhdessäolossa. Lieneekö se kasvatuksen tulos vai eikö lapsi saa mitään, muuten kuin mankumalla. Kummina on ristiriitaiset tunteet, kuuntelenko lasta vai äitiä.
Ongelma ei suinkaan ole yhdessäolo, sitä arvostamme todella ja haluamme vaalia lasten välejä kaikkiin isovanhempiin.
Ongelma on tavara ja suhtautuminen materiaan. Arvaa montako kertaa olen lapsilleni sanonut, että älkää ostako tai pyytäkö ostamaan, lapset kuitenkin aika pieniä ja siinäkin negatiivinen viesti kääntyy heihin. Isovanhemmalle olen sanonut lukuisia kertoja myös, ja toisaalta myös aina kerron miten arvostamme yhdessäoloa. Olen myös monista tavaroista sanonut että nämä viedään mummilaan heti heilläkin on jo talo täynnä. Lasten huone siellä pursuaa ja olohuonekin alkaa olla jo leluja täynnä. Koomista kyllä, myös osteleva isovanhempi rakastaa avaria tiloja ja minimalistista kotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat tekemisissä viikottain mukavien isovanhempien kanssa jotka vievät kulttuurientoihin ja hemmottelevat?
Onnenpekat!
Ja siitäkin jaksetaan vielä valittaa! Huh, kyllä jotkut näköjään saa tehtyä ongelmattomuudestakin ongelman.
Ja ap:lle. Mitä jos kertoisit lapsille, etteivät pyytäisi/mankuisi isovanhempien ostamaan tavaroita eri tapahtumista. Tai ainakin kieltäytisivät siitä, jos isovanhemmat ehdottavat.
Mun kummilapsen äiti on juuri ap. kaltainen, ei halua tavaraa kotiinsa, mutta joka ainoa kerta, kun käyn kummilapsen kanssa jossakin, alkaa hirveä mankuminen tavarasta, pitäisi ostaa sitä ja tätä ja kaikki aika on tavaran ympärillä, ei yhdessäolossa. Lieneekö se kasvatuksen tulos vai eikö lapsi saa mitään, muuten kuin mankumalla. Kummina on ristiriitaiset tunteet, kuuntelenko lasta vai äitiä.
Äitiä tietenkin.
Miksi niin tietenkin äitiä? Kummilapsellani on äiti ja isä, jotka ovat virallisia lapsen huoltajia.
Ja toisekseen, jos äitiå, niin miksi hän ei sitten kasvata lastaan pois tavarasta ja erityisesti ainaisesta mankumisesta, joka haittaa yhdessä oloa ja vähentää jo tapaamisia, kun en halua olla äidin ja lapsen erimielisyyden välissä.
Vierailija kirjoitti:
Onnistuisiko, jos sanoisitte että jo se vieminen joka paikkaan on ihan tarpeeksi iso ja arvokas asia? Ekologisestikin ajatellen aineettomat lahjat on hyviä. Jos heillä ihan liikaa sitä rahaa on, pyytäkää säästämään lapsen teinivuosia varten. Silloin alkaa todellinen rahanmeno. Tulette tarvitsemaan vielä monta polkupyörää, suksia, laskettelukamoja, mopoja, tietokoneita, lukiokirjoja.... ehkä jopa harrastusmaksuissa voivat jeesata jos haluavat.
Olemme jo sanoneet ja kehumme aina yhdessäoloa riittäväksi ja tärkeimmäksi asiaksi.
Isovanhemmat myös säästävät lapsille reilusti eli heidän näkökulmastaan ostelu ei kai ole mistään pois, päinvastoin.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat tekemisissä viikottain mukavien isovanhempien kanssa jotka vievät kulttuurientoihin ja hemmottelevat?
Onnenpekat!
Ja siitäkin jaksetaan vielä valittaa! Huh, kyllä jotkut näköjään saa tehtyä ongelmattomuudestakin ongelman.
Ja ap:lle. Mitä jos kertoisit lapsille, etteivät pyytäisi/mankuisi isovanhempien ostamaan tavaroita eri tapahtumista. Tai ainakin kieltäytisivät siitä, jos isovanhemmat ehdottavat.
Mun kummilapsen äiti on juuri ap. kaltainen, ei halua tavaraa kotiinsa, mutta joka ainoa kerta, kun käyn kummilapsen kanssa jossakin, alkaa hirveä mankuminen tavarasta, pitäisi ostaa sitä ja tätä ja kaikki aika on tavaran ympärillä, ei yhdessäolossa. Lieneekö se kasvatuksen tulos vai eikö lapsi saa mitään, muuten kuin mankumalla. Kummina on ristiriitaiset tunteet, kuuntelenko lasta vai äitiä.
Äitiä tietenkin.
Miksi niin tietenkin äitiä? Kummilapsellani on äiti ja isä, jotka ovat virallisia lapsen huoltajia.
Ja toisekseen, jos äitiå, niin miksi hän ei sitten kasvata lastaan pois tavarasta ja erityisesti ainaisesta mankumisesta, joka haittaa yhdessä oloa ja vähentää jo tapaamisia, kun en halua olla äidin ja lapsen erimielisyyden välissä.
Hölmö.
Äitiä ja isää. Jos äiti on asiasta sinulle sanonut, hän on silloin kertonut vanhempien yhteisen kasvatuslinjauksen.
Siinä kun sinä olet lapsen kanssa, sinulle on kerrottu se linjaus, sinun tehtäväsi on olla se kaksikon aikuinen, sanoa lapselle että ei. Jos et kykene tähän, sano äidille/isälle ja pyydä, että yhdessä keskustellette asian vielä kertaalleen lapsen kanssa selväksi.
Et ole nyt kyllä ihan kummiudessa ajan tasalla.
Vierailija kirjoitti:
Joka kerta kun lapsi menee isovanhempien luo, mukaan iso pussi romua. "Jotta täälläkin olisi tekemistä". Ja kaikki sitten myös jätetään sinne.
Joo ilman muuta heti riitaa ja eripuraa! Hienoa! Nokalle ei hypitä prkl!
Jos meidän perheessä ylipäänsä olisi isovanhemmat, saati että veisivät lapsia "kulttuuririentoihin" ja ostaisivat lapsille lahjoja, niin ei tulisi mieleenkään valittaa.
" voisit ottaa puheeksi aina kahvipöydässä ekologisuuden ja ilmastonmuutoksen. Sitten alkaisit tehdä lasten kanssa "projekteja" liittyen asiaan ja kun tästä ekologisuudesta tulee ...[/quote]
Vuoden Rasittavin Miniä Palkinnon voittaja löydetty.
Joka kerta kun lapsi menee isovanhempien luo, mukaan iso pussi romua. "Jotta täälläkin olisi tekemistä". Ja kaikki sitten myös jätetään sinne.