Kuinka monta vakituista poikaystävää sinulla oli ehtinyt olla 20 ikävuoteen mennessä?

Ei yhtään. Jotain säätöjä oli nuorempana mutta eka seurustelusuhde alkoi kun olin 25. Sillä tiellä edelleen viiden vuoden jälkeen.

2, joista toisen kanssa olin asunut yhdessä 17-vuotiaasta lähtien.

1 poikaystävä, jonka status muuttui aviomieheksi samoihin aikoihin. On edelleenkin kuvioissa 15+ v. myöhemmin

2, ensimmäisen kanssa seurustelin 14-15 v, uudestaan ohimennen 19 v.

Erottuamme muutaman kuukauden sisällä tapasin nykyisen mieheni. :)

Joitain parin päivän-kuukauden säätöjä oli tuossa välissä kaiken kaikkiaan 3-4, en tiedä mikä enää lasketaan.

Vierailija kirjoitti:

0. Olen aina ihmetellyt, mistä yläasteella tai lukiossa löytyi poikaystävä.

Yksi omalta luokalta, yksi rinnakkaisluokalta ja yksi kaverin kautta ihan muualta.

Kaksi. Toisen kanssa olin vuoden ja toisen kanssa 4 vuotta. 

Ensimmäinen, jota voin oikeasti kutsua poikaystäväksi oli 18-vuotiaana. Hänen kanssaan seurustelin vähän yli vuoden. Pari kuukautta ennen kuin täytin 20 aloin heilastella yhden tyypin kanssa, joten sekin lasketaan vielä tähän. :D

Nolla. - Näin jälkeen päin tuntuu hurjalta ajatella, miten eriasemassa sitä oli kavereista heidän kanssa,, jotka olivat valinneet ammattikouluun menon. - Itseäni monen ylioppilaan tavoin oltiin edellisenä keväänä juhlittu kuin suurempiakin sankareita ja Suomen pelastajia kun samaan aikaan oli joukko nuoria ammattikoulusta valmistuneita, joiden odotettiin menevän töihin ja pikkuhiljaa vakiintumaan... Itse kipuili pääsykoestressin parissa...  No yliopistolla ollessani olen kyllä nähnyt, että sujuu se opiskelu poikaystävän ja laps(i)en kanssa, vaikka ikää ei olsi kuin 20, tai ei ainakaan paljoa enempää.    

Nolla. Kukaan ei ollut musta kiinnostunut. Vanhemmat ja suku tuntuivat odottavan ja luulin että kaikilla muilla on.

1.

Nyt 24 vuotiaana elämäni toinen parisuhde menossa, jos hyvin käy, niin toivottavasti tämä on myös se viimeinen.

Ei yhtään. En ole koskaan halunnut poikaystävää. Kun olin 24-vuotias, niin kokeilin seurustelua, kaikki kaverit seurustelivat ja ehtivät silti märehtiä suhdestatustani. En pitänyt kokemuksesta. Sen jälkeen olen pysynyt sinkkuna. Kavereillakin on nykyään muuta tekemistä kuin minun parittamiseni. Onneksi. Miehessähän ei ollut mitään vikaa, on edelleen komea ja mukava. Saamarin hauskakin!

Ei ainuttakaan, eikä edes tilapäisiä.

Yksi. Alettiin seurustelemaan lukion ekalla ja nyt kolmikymppisinä ollaan oltu naimisissa liki kymmenen vuotta (+ kaksi lasta).

Ei yhtään. 17-vuotiaana suutelin ensimmäisen kerran, ihastuin ja takerruin siihen pari vuotta vanhempaan poikaan, mitään muuta ei meidän välillä tapahtunut sen illan jälkeen. Olin kahdenkymmenen kun seurustelin ensimmäisen kerran, en koskaan ollut edes ihastunut siihen mieheen, saati rakastunut, mutta ajattelin ettei hän koskaan jättäis mua. Neljän ja puolen vuoden jälkeen jätin hänet.

Sittemmin olen oppinut arvostamaan itseäni ja elän hyvässä parisuhteessa.

2, toisen kanssa ollut yhdessä sieltä asti eli n. 25 v.

1. Hiukan ennen kuin täytin 20 olimme ehtineet joitain kuukausia olla yhdessä.

1, jonka kanssa naimisissa 20v. Vikatikki, olis pitänyt ruveta seurustelemaan vasta myöhemmällä iällä, olis ollut enemmän kokemusta kaikesta ja tietää mitä haluaa paremmin. Nyt vain kasvettiin yhteen ja yritin kaikkeni pitää liittoa kasassa. Turhaan menetettyä aikaa. Älkää hätäilkö, kyllä sitä kerkeää myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

1, jonka kanssa naimisissa 20v. Vikatikki, olis pitänyt ruveta seurustelemaan vasta myöhemmällä iällä, olis ollut enemmän kokemusta kaikesta ja tietää mitä haluaa paremmin. Nyt vain kasvettiin yhteen ja yritin kaikkeni pitää liittoa kasassa. Turhaan menetettyä aikaa. Älkää hätäilkö, kyllä sitä kerkeää myöhemminkin.

Sama täällä. Toivottavasti omat lapset eivät ala seurustelemaan vakavasti liian nuorena. Siitä harvoin seuraa mitään hyvää.

2, eka kesti noin 2v, samoin toka, jos alle vuoden kestäneet, niin 4.

2. Sen toisen kanssa olen edelleen, yhdessä kohta 26v