Rescuekoira

Jos on ihan kipee eläin nii piikille vaan

Vierailija kirjoitti:

Jos on ihan kipee eläin nii piikille vaan

Koira ei ole aggressiivinen, ainoastaan tottelematon.

Sanoisin niin, että parempi uusi koti kuin piikille tai jos et ihan oikeasti millään jaksa etkä pysty koiran kanssa elämään. 

Mutta paras tietysti olisi jos tavalla tai toisella onnistuisi, että koira saisi jäädä omaan laumaansa eli sun kanssa. Vaikka niiden koirankouluttajien tms avulla. Tai sitten vähän hölläät niitä kriteereitä etkä tee niin isoa numeroa niistä käytösongelmista. Annat koiran olla sellainen kuin se on, toki estäen ettei se pääse muita tai muiden omaisuutta vahingoittamaan. Mutta ei maailma siihen kaadu jos se narun päässä räyhää ohikulkijoille, tai pelkää kaikenlaista tms. Sellaisen koiran kanssa voi elää ihan hyvää elämää jos ei itse aseta valtavia kriteereitä miten koiran pitäisi käyttäytyä. 

Että kiertoon vaan piski, ties monenteenko uuteen kotiin? Taitaa olla armollisempaa viedä traumatisoitunut koira viimeiselle matkalle eläinlääkäriin eikä stressata sitä jälleen kerran kodinvaihdolla.

Kannattaa miettiä sitäkin pystytkö elämään sen asian kanssa että koira voi joutua jälleen huonoon kotiin pahoinpideltäväksi.

Kokenut kouluttaja osannee auttaa.

Itselleni tuli vähän vastaavassa tilanteessa yllätyksenä, etten vastoin omaa käsitystäni osannut lukea koiraani kovinkaan hyvin.

Eri luonteisille, eri taustaisille, eri koiraYKSILÖILLE sopivat tavat kouluttaa vaihtelevat nimittäin paljon.

Piikille. Älä kierrätä ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten vähän hölläät niitä kriteereitä etkä tee niin isoa numeroa niistä käytösongelmista. Annat koiran olla sellainen kuin se on, toki estäen ettei se pääse muita tai muiden omaisuutta vahingoittamaan. Mutta ei maailma siihen kaadu jos se narun päässä räyhää ohikulkijoille, tai pelkää kaikenlaista tms. Sellaisen koiran kanssa voi elää ihan hyvää elämää jos ei itse aseta valtavia kriteereitä miten koiran pitäisi käyttäytyä. 

Olen perfektionisti, ja olen koittanut höllätä kriteereiden suhteen.. Asiat joista haluaisin eroon ovat turhanpäiväinen vinkuminen ja vetäminen.. Molemmat vaativat kärsivällisyyttä ja kuluttavat myös älyttömästi aikaa, jota minulla ei juurikaan ole.. En usko, että yhteiselosta tulee mitään, jos ei näistä tavoista päästä eroon. Vinkuminen aiheuttaa minulle migreeniä ja vetäminen on jo aiheuttanut hartian seudulle kroonisen kivun.. Pelkään talvea jahka koira vetää minut nurin niin jotta en enää ylös nouse.

Tarvitsisin vinkkejä, miten näissä tilanteissa höllätä paremmin.. osaatko auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Että kiertoon vaan piski, ties monenteenko uuteen kotiin? Taitaa olla armollisempaa viedä traumatisoitunut koira viimeiselle matkalle eläinlääkäriin eikä stressata sitä jälleen kerran kodinvaihdolla.

Kannattaa miettiä sitäkin pystytkö elämään sen asian kanssa että koira voi joutua jälleen huonoon kotiin pahoinpideltäväksi.

Piikille vieminen tuntuu äärimmäiseltä ratkaisulta. Koira on nuori ja terve, sekä koulutettavissa jollakin taidokkaammalla ihmisellä.

Onko sulla eka koira kyseessä vai onko aiempaa kokemusta? Ootko ollut esim. FB rescuesivuilla, sieltä saa paljon vertaistukea ja neuvoja (mutta varmaan myös syyttelyä luovuttamisesta). Ootko ollut yhteydessä rescueyhdistykseen, joka koiran on maahan tuonut? Hehän aina väittävät ottavansa vastuun ja huolehtivan myös ongelmista silloin, kun koiria sieltä ollaan tuomassa. Vai onko kotimainen uudelleen sijoitettu, silloinkin yleensä sijoitetaan jonkun eläinsuojeluyhdistyksen kautta ja sieltä voisi saada neuvoja. Ammattikouluttajia löytyy mm. Suomen eläintenkouluttajien verkkosivuilta. Eihän sun pakko ole jotain tuttua kouluttajaa käyttää ja välttämättähän ne oman paikkakunnan koiraharrastajat eivät edes ole mitään ammattilaisia eivätkä osaa ehkä neuvoa rescuekoiran ongelmissa. Myös verkkokoulutuksia ja videovälitteistä koulutusta on saatavilla, ks. esim. Koiruuksien klubi, tällä kouluttajalla on juuri rescuekokemustakin. Jos asut lähellä pääkaupunkiseutua, suosittelen Koira- ja Kissakoulu Heiluvaa Häntää. Siellä on myös erikoistuttu mm. juuri arkojen, reaktiivisten ongelmakoirien koulutukseen ja on kokemusta rescueista ja kipukoirista.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin niin, että parempi uusi koti kuin piikille tai jos et ihan oikeasti millään jaksa etkä pysty koiran kanssa elämään. 

Mutta paras tietysti olisi jos tavalla tai toisella onnistuisi, että koira saisi jäädä omaan laumaansa eli sun kanssa. Vaikka niiden koirankouluttajien tms avulla. Tai sitten vähän hölläät niitä kriteereitä etkä tee niin isoa numeroa niistä käytösongelmista. Annat koiran olla sellainen kuin se on, toki estäen ettei se pääse muita tai muiden omaisuutta vahingoittamaan. Mutta ei maailma siihen kaadu jos se narun päässä räyhää ohikulkijoille, tai pelkää kaikenlaista tms. Sellaisen koiran kanssa voi elää ihan hyvää elämää jos ei itse aseta valtavia kriteereitä miten koiran pitäisi käyttäytyä. 

Pitäisi tajuta että koira ei voi hyvin kun se on epävarma, jos ongelma on muut koirat ja ohikulkijat ja remmiräyhäys, eikä näistä pääse tai jaksa päästä eroon nii koiralle voisi olla parempi etsiä koti jossa jaksetaan perehtyä asiaan, varsinkin jos koira on iso ja vaikeasti hallittava. Jos on mahdollista niin voisit harkita ulkoiluttajaa, ihminen jolla on kokemusta koirista voi joskus läsnäolollaan saada aikaan hyvää muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Kokenut kouluttaja osannee auttaa.

Itselleni tuli vähän vastaavassa tilanteessa yllätyksenä, etten vastoin omaa käsitystäni osannut lukea koiraani kovinkaan hyvin.

Eri luonteisille, eri taustaisille, eri koiraYKSILÖILLE sopivat tavat kouluttaa vaihtelevat nimittäin paljon.

Välillä tuntuu, että saisi aikamoinen psykologi olla se kouluttaja, jotta saisi minut onnistumaan.. Hävettää myös tuo, että tosissaan alueen koirakouluttajat tuntevat minut, ehkä hölmöä pelätä tämmöisessä tilanteessa omaa mainetta, mutta sen mustamaalaaminen kyllä pelottaa silti..

Vetämiseen on olemassa vedonestovaljaita, niiden kanssa on koiran kanssa liikkuminen paljon mielekkäämpää.

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla eka koira kyseessä vai onko aiempaa kokemusta? Ootko ollut esim. FB rescuesivuilla, sieltä saa paljon vertaistukea ja neuvoja (mutta varmaan myös syyttelyä luovuttamisesta). Ootko ollut yhteydessä rescueyhdistykseen, joka koiran on maahan tuonut? Hehän aina väittävät ottavansa vastuun ja huolehtivan myös ongelmista silloin, kun koiria sieltä ollaan tuomassa. Vai onko kotimainen uudelleen sijoitettu, silloinkin yleensä sijoitetaan jonkun eläinsuojeluyhdistyksen kautta ja sieltä voisi saada neuvoja. Ammattikouluttajia löytyy mm. Suomen eläintenkouluttajien verkkosivuilta. Eihän sun pakko ole jotain tuttua kouluttajaa käyttää ja välttämättähän ne oman paikkakunnan koiraharrastajat eivät edes ole mitään ammattilaisia eivätkä osaa ehkä neuvoa rescuekoiran ongelmissa. Myös verkkokoulutuksia ja videovälitteistä koulutusta on saatavilla, ks. esim. Koiruuksien klubi, tällä kouluttajalla on juuri rescuekokemustakin. Jos asut lähellä pääkaupunkiseutua, suosittelen Koira- ja Kissakoulu Heiluvaa Häntää. Siellä on myös erikoistuttu mm. juuri arkojen, reaktiivisten ongelmakoirien koulutukseen ja on kokemusta rescueista ja kipukoirista.

Koira on siis suomalainen, ja huostaanotettu suomalaisesta kodista, ei varsinaisesti ole tullut minkään yhdistyksen kautta, vaan omistajalta minulle suoraan. Ei ole minun ensimmäinen koirani, mutta taloudessa ei tällä hetkellä muita ole. FBssa en uskalla eläinryhmiin kommentoida, on niin ilkeitä kommentteja.. Pitää tutustua noihin nettikouluttajiin! Kiitos paljon vinkistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin niin, että parempi uusi koti kuin piikille tai jos et ihan oikeasti millään jaksa etkä pysty koiran kanssa elämään. 

Mutta paras tietysti olisi jos tavalla tai toisella onnistuisi, että koira saisi jäädä omaan laumaansa eli sun kanssa. Vaikka niiden koirankouluttajien tms avulla. Tai sitten vähän hölläät niitä kriteereitä etkä tee niin isoa numeroa niistä käytösongelmista. Annat koiran olla sellainen kuin se on, toki estäen ettei se pääse muita tai muiden omaisuutta vahingoittamaan. Mutta ei maailma siihen kaadu jos se narun päässä räyhää ohikulkijoille, tai pelkää kaikenlaista tms. Sellaisen koiran kanssa voi elää ihan hyvää elämää jos ei itse aseta valtavia kriteereitä miten koiran pitäisi käyttäytyä. 

Pitäisi tajuta että koira ei voi hyvin kun se on epävarma, jos ongelma on muut koirat ja ohikulkijat ja remmiräyhäys, eikä näistä pääse tai jaksa päästä eroon nii koiralle voisi olla parempi etsiä koti jossa jaksetaan perehtyä asiaan, varsinkin jos koira on iso ja vaikeasti hallittava. Jos on mahdollista niin voisit harkita ulkoiluttajaa, ihminen jolla on kokemusta koirista voi joskus läsnäolollaan saada aikaan hyvää muutosta.

Olen ihan eri mieltä. ja olen kokenut koirankouluttaja, jolla on "uran" ajalta 3 tottelevaisuusvaliota ja 1 agilityvalio todisteena siitä että osaan kouluttaa. 

Silti olen omistanut erittäin vaikeista oloista olevan rescuen, jonka kanssa katsoin paremmaksi vaan antaa koiran olla sellainen kuin se on, eikä vaatia siltä kaikenlaista. Esim. joo, kyllä se kiskoi remmissä tietyissä tilanteissa, räksytti ohikulkijoita joita kammosi, mutta eihän sellaiset tilanteet ole koko ajan päällä, sitä stressaantumista on kuitenkin vuorokaudesta varsin pieniä hetkiä ja enemmistö on hyviä hetkiä rauhassa. 

Osaan miettiä tätä omakohtaisestikin, koska minulla oli nuorena sosiaalisten tilanteiden fobia ja paniikkihäiriö. Oliko elämäni pelkkkää h*lvettiä ja olisi parempi jos olisi "viety piikille" - jos sellainen olisi ihmisellä mahdollsita? Ei. Jännittäviä tilanteita oli päivittäin, ahdistaviakin, mutta silti elämä oli elämisen arvoista kaikkineen.

Millainen rotutyyppi ja ongelmat?

Kahden resuen ja yhden kodinvaihtajan kokemuksella totean, että koirilla on jokaisella mennyt 1-1,5 vuotta sopeutumiseen, se aika on ollut sellaista, että haistellaan toistemme luonteita ja opettelemme oikeat kommunikointitavat. Tosin yksikään koirista ei ole käynyt kimppuun tai tuhonnut asuntoa. 

Jos vinkuminen ja vetäminen on ne isot ongelmat niin sitten ollaan lähdetty kyllä kevyin eväin ottamaan rescueta! Pitäisi nyt jotain koira- ja koulutuskokemusta olla ensin hankittuna eikä alkaa leikkiä jotain suurta pelastajaa ja kerätä jotain symppispisteitä. Ongelmilla ajattelin jotain valtavaa eroahdistusta, että koira tulee ovien ja ikkunoiden läpi tai paskoo hätäripulia lattiat täyteen, repii sohvat, seinät ja parketit, puree, ei uskalla tulla ulos talosta, makaa tuolin alla eikä anna koskea... nämä on sellaisia ongelmia johon oikeasti voi joutua ja nyt valitetaan vinkumisen aiheuttavan migreeniä ja vetäminen saa oikein hartiat jumiin... hui kauhea, voi kyynel.

Ehkä on parempi etsiä uusi koti, jossa edes jotain koiran päälle ymmärretään.

Vierailija kirjoitti:

Jos on mahdollista niin voisit harkita ulkoiluttajaa, ihminen jolla on kokemusta koirista voi joskus läsnäolollaan saada aikaan hyvää muutosta.

Olen miettinyt kyllä, saisinko tulosta aikaan, jos koiraa kouluttaisikin joku muu. Tuttavani on ottanut ystäviensä koiria luokseen ja ne ovat olleet kuin uudestaan syntyneitä takaisin palatessaan. En kuitenkaan tiedä tarkoin, mitä hän niille koirille tekee.. Ulkoiluttajia ei seudulta paljoa löydy.

Koirarakas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten vähän hölläät niitä kriteereitä etkä tee niin isoa numeroa niistä käytösongelmista. Annat koiran olla sellainen kuin se on, toki estäen ettei se pääse muita tai muiden omaisuutta vahingoittamaan. Mutta ei maailma siihen kaadu jos se narun päässä räyhää ohikulkijoille, tai pelkää kaikenlaista tms. Sellaisen koiran kanssa voi elää ihan hyvää elämää jos ei itse aseta valtavia kriteereitä miten koiran pitäisi käyttäytyä. 

Olen perfektionisti, ja olen koittanut höllätä kriteereiden suhteen.. Asiat joista haluaisin eroon ovat turhanpäiväinen vinkuminen ja vetäminen.. Molemmat vaativat kärsivällisyyttä ja kuluttavat myös älyttömästi aikaa, jota minulla ei juurikaan ole.. En usko, että yhteiselosta tulee mitään, jos ei näistä tavoista päästä eroon. Vinkuminen aiheuttaa minulle migreeniä ja vetäminen on jo aiheuttanut hartian seudulle kroonisen kivun.. Pelkään talvea jahka koira vetää minut nurin niin jotta en enää ylös nouse.

Tarvitsisin vinkkejä, miten näissä tilanteissa höllätä paremmin.. osaatko auttaa?

Vähän ihmettelen miksi perfektionistiluonne yleensä ottaa hankalista oloista tulevan rescuekoiran. Pitäisi olla selvää, että niiden kanssa useinkaan ei mene kuin strömsössä ja paljon sellaista pitää vaan hyväksyä, mitä ei ehkä koiraltaan toivoisi. 

Itsellänikin on vaikea rescuekoira. Tämä on entinen eläinkoekoira, joka pelkäsi kaikkea kun tuli minulle. Ihmiset oli sille kammon aihe, koska ihmisen lähestyminen oli sen "entisessä" elämässä tarkoittanut kivuliaita ja pelottavia toimenpiteitä. Ulkona koira ei ollut käynyt ikinä ja pelkäsi ulkomaailmaa yleensä. Ei toki ollut sisäsiisti eikä edes osannut kunnolla kävellä, koska oli elänyt pienessä boksissa huoneessa jossa kokeisiin käytettyjä koiria pidettiin.

Tiesin jo koiran ottaessani, että ongelmakäytöksiä tulee todennäköisesti olemaan aina, ja hyväksyin sen sisäisesti. Senkin, että tulee aina olemaan ihmisiä jotka katsovat minua hemmetin pahasti, jos se koira räyhää tai vinkuu siinä hihnan päässä tai tekee jotain mitä hyvin kasvatetun koiran ei oleteta tekevän. Mutta ei ihmisten katseisiin "kuole", antaa paheksua ja katsoa. Itselleni riittää että tiedän että vaikka pelon hetkiä koiran elämässä on vieläkin paljon enemmän kuin keskivertolemmikillä, se on saanut valtavasti paremman elämän kuin aiempi, ja tunnen siitä hyvää mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Millainen rotutyyppi ja ongelmat?

Kahden resuen ja yhden kodinvaihtajan kokemuksella totean, että koirilla on jokaisella mennyt 1-1,5 vuotta sopeutumiseen, se aika on ollut sellaista, että haistellaan toistemme luonteita ja opettelemme oikeat kommunikointitavat. Tosin yksikään koirista ei ole käynyt kimppuun tai tuhonnut asuntoa. 

Sanoisin, että hänessä on noutajaa ja paimenta ainakin.. Eniten häiritsevät ongelmat tosissaan jatkuva vinkuminen ja hihnassa vetäminen. Muiden kanssa ollaan oikeestaan jo edistyttykin, eikä niinkään haittaisi vaikka tähän tilanteeseen jäisi. Räyhää siis toki myös hihnassa, mutta se ei haittaa kun harvoin tulee muita koiria vastaan.

Tieto tuosta 1-1,5 vuoden sopeutumisajasta helpottaa huomattavasti. Miten suosittelet, että rakennamme suhdettamme paremmaksi? Mitä puuhasitte ensimmäisenä vuotena koiriesi kanssa?

Koiran hermosto ei ole vielä rauhoittunut kodinvaihdoista ja vanhoista kokemuksista. On ihan mahdollista, että se vielä tasaantuu, jos itse olet turvallinen ja luotettava omistaja. Siinä voi mennä kuukausia, jopa vuosikin. Anna koiralle aikaa, rakkautta ja rauhallisesti ohjattuna rajoja.

Piilota nameja niin hermosto rauhoittuu nuuskiessa. Tehkää myös vaikka temppukoulutusta namipalkalla niin se auttaa teitä bondautumaan muuta koulutusta silmällä pitäen.