Neuvomatta paras
Kommentit (5)
Hmm... minäkin taidan syksyllä löytää itseni hyssyttelemässä jotain pehmonallea oven takana ;) Voin jo hyvin aavistaa, että näin se tulee menemään meilläkin, sillä minä oon meidän perheen päällepäsmäri ihan kaikessa :/ Ja tarkkakin vielä, joten voin myös nähdä itseni marmattamassa, että nää vaipat ei ole ollenkaan oikeessa laatikossa, ja bodytkin väärin viikattu... Voi mies parkaa jo nyt.
Mutta vetoan myös luontoäitiin! Minkäs me emot sille voidaan... Täytyy yrittää selittää tätä miehellekin sitten :)
Mamma1, minäkin kuvittelin että vauva jotenkin tarvitsee juuri sellaista hoivaa johon äidin kautta tottuu. Mutta muistaakseni mm. Jari Sinkkonen on sanonut, että lapselle on nimenomaan hyödyksi kokea äidin ja isän erilaisuus. En muista asian psykologista perustaa, mutta niin se oli, että on nimenomaan tärkeää että isä hoitaa omalla tavallaan. Pitääpä etsiä asiasta lisätietoa.
Rouva X, tsemppiä! Yritetään kovasti jättää ne turhat marmatukset, etteivät puolisomme astu takavasemmalle vauvanhoitopuuhista. On muuten aivan ihanaa nähdä, miten isän ja vauvan välille syntyy ihan omanlaisensa suhde, jossa on erilaiset vitsit ja hellät hetket kuin äitisuhteessa. :)
Olen periaatteessa aivan samaa mieltä siitä, että äidin pitäisi välttää liikaa kommentointia miehen tavasta hoitaa lasta. Meillä vaan "miehen tapa" tarkoittaa esimerkiksi sitä että vauva huutaa naama punaisena vieressä kun isä lukee lehteä kaikessa rauhassa. Ja kun minä säntään kiukkuisena paikalle kun en taaskaan saanut pestä hampaita ilman kärsimystä, mies siteeraa ammatttilaisia ja sanoo että isällä saa olla erilaiset tavat hoitaa lasta kuin äidillä. Ja mutisee jotain äitihormoneista. Aaagh!
I feel you, Sonja09! Kuulostaa kurjalle. Ja tuossa tilanteessa kyllä saakin neuvoa. Aika montaa asiantuntijaa voisi siteerata siitä, että pienen vauvan itkuun on vastattava. Että tärkeintä on, että vauva tajuaa tulleensa huomioiduksi, vaikkei itkun syy edes selviäisi. Tsemppiä sinne!
Hei! Tämä teksti herätti minussa paljon ajatuksia!tunnen todella huonoa omaatuntoa siitä, että juuri MINÄ tunnustan olevani sellainen äiti joka menee isän vaipanvaihdon-ja/tai siivouksen väliin ja neuvon ja pistän nokkani joka hemmetin väliin ( pelkään vaan että lapsi kokee toisenlaisen kuin äidin käsittelyn inhottavana) :D itseänikin oikein ärsyttää tilanne, mutta en voi sille mitään. Usein lapsemme on itkenyt ja kiukutellut jos isi vaihtaa vaippaa vaikka sen ihan hyvin on tehnyt ja siihen minun on pakko puuttua vaikkei varmaan pitäisi :D Tämä teksi sai mut tosiaan ajattelemaan asiaa ja voisin kokeilla tehdä neuvojesi mukaan ja katsoa josko mieskin haluaisi osallistua enemmän :) ps. sulla on mahtava blogi!