Lue keskustelun säännöt.
Onko vuosia jatkuva kuntoutustuki karhunpalvelus?
25.10.2018 |
Olen 30-vuotias työkyvyttömyyseläkettä jo lähes kymmenen vuotta nostanut nainen. Vuosien ja vuosien terapia sekä lääkitys alkaa tuottaa tulosta, ja yhtäkkiä näyttää siltä, että kuntoutustuki lakkautetaan ja minut diagnosoidaankin vuoden loppuun mennessä työkykyiseksi.
Ja huomaan olevani tyhjän päällä. Olen toki saanut sairastaa rauhassa, parantua omaan tahtiini. Näinä vuosina lääkitys on saatu kohdilleen, terapia on ollut tehokasta ja intensiivistä, ja vointi on saatu vakaaksi.
Mutta yhtäkkiä huomaan olevani tyhjän päällä. Olen (paperilla) työkykyinen, mutta kädessä on pelkkä ylioppilastodistus. Stressi on valtava. Mistä aloittaa uusi elämä veronmaksajana, noin vain, kolmekymppisenä, ilman ammattia ja työkokemusta?
Oliko kuntoutustuki sittenkin karhunpalvelus?
Kommentit (59)
Menet johonkin oppisopimuksella ja töihin. Et sinä mitään lainaa ala ottamaan. Tai postia jakamaan. Kokeilet ensin onko sinusta mihinkään. Ainakaan jutuissasi ei ole oikein paljoa järkeä vieläkään. Veisit muilta sairailta tulot vaikka itsekin olet samaa rahaa saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sä sentään voit kuntoutua? Vai et voi kuntoutua ja Kela on toista mieltä? Mun kuntoutustuki katkaistiin kerran koska Kela vaan päätti että olen kuntoutunut! Mutta lääkäri ja kuntoutuspalvelu aika pian oikaisi nämä Kelan pelleilyt 😂 Jos asioit Kelan kanssa niin varaudu ihmeparantumisiin! 😅
Olen toimintakyvyiltäni kuntoutunut, mutta sairaushan ei minusta lähde. Siinä vaiheessa, kun minulta napataan diagnoosi pois, aion sanoa, että sitten varmaan otetaan pois lääkityskin.
Minäkin olen kuullut KELA:n ihmeparanemisista. Minä en ole koskaan joutunut moiseen kaaokseen, vaan ihan oikeasti lääkitys on kohdillaan ja terapia on tuottanut tulosta. Mutta olla tässä tilanteessa saamatta siihen kymmeneen vuoteen minkäänlaista valmennusta on kuin heitettäisiin uimataidoton laidan yli.
Ap
Ja minkähänlaista valmennusta olisi ap saanut olla? Ja millä resursseilla?
Mikä on sairautesi ja lääkityksesi?
Mitä tahansa työelämään valmentavaa. Ei pelkkää lääkitystä ja psykoterapiaa, niillä ei pitkälle pötki. Juuri tästähän minä yritän keskustella, eli resursseja tulisi lisätä näille alueille, joissa ensin mahdollistetaan syrjäytyminen ja sitten tiputetaan ihan yhtäkkiä tyhjän päälle.
Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Lääkityksenä Abilify, Cipralex, Ketipinor, Lamictal. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap ajattelit vaihtoehdoksi kuntoutustuelle?
Hyvä kysymys. Ehkä yksinkertaisesti töihin/opintoihin patistamista. Että kuntoutustukea ei annettaisi ollenkaan, se olisi joko normaaliksi osaksi yhteiskuntaa tai sitten suoraan eläkkeelle. Kuulostaa vaihtoehtona näin jälkeenpäin paremmalta.
Kymmenen vuotta nuoren ihmisen elämässä on pitkä aika. Ainakaan niin pitkään ei mielestäni pitäisi kuntoutustukea myöntää.
Ap
Siis oletko sitä mieltä, että 10 vuotta olisit ollutkin työkykyinen ja voinut opiskella ja lääkärin väärän arvion mukaan olit kuntoutustuella veronmaksajien piikkiin ?
En missään nimessä ollut työ- tai edes opiskelukykyinen, ja tuntuu hurjalta että oletetaan, että sitä noin vain yhtäkkiä olisi veronmaksukykyinen, kun siihen ei ole mitään tukevaa taustaa.
Jos pidetään kymmenen vuotta kuntoutustuella, niin siihen täytyy vähintäänkin järjestää oheen merkittävänäkin osana työelämään valmistavaa ja valmentavaa toimintaa. Kuntotustuki on liian hoivaavaa ottaen huomioon sen, että todellisuudessa tarkoitus on vain tehdä tästä yksilöstä pyörä yhteiskunnan rattaisiin. Toivottavasti nykyään parikymppisten kuntoutus on aktiivisempaa, ja pidetään päällimmäisenä mielessä se oikea tavoite: töihin. Ei pelkästään hyvinvoivaksi, kuten minun hoitoni tavoite oli, vaan myös töihin.
Minua on hoidettu sairaalajaksoilla, keskusteluavulla ja lääkityksellä. Ne eivät valmenna parikymppistä työntekoon. Kymmenen vuotta hoivaa ja päähän silittelyä on edelleenkin mielestäni karhunpalvelus, jos se on tarkoituskin vain katkaista, kontrasti on liian suuri.
Ap
Kun sun kuntoutustukesi loppuu, olet työtön työnhakija ja hyvin todennäköisesti tulet saamaan työelämään valmistavaa ja valmentavaa toimintaa, kun työkokemuksesi on pyöreä nolla. Eli työkkäriin vaan yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sä sentään voit kuntoutua? Vai et voi kuntoutua ja Kela on toista mieltä? Mun kuntoutustuki katkaistiin kerran koska Kela vaan päätti että olen kuntoutunut! Mutta lääkäri ja kuntoutuspalvelu aika pian oikaisi nämä Kelan pelleilyt 😂 Jos asioit Kelan kanssa niin varaudu ihmeparantumisiin! 😅
Olen toimintakyvyiltäni kuntoutunut, mutta sairaushan ei minusta lähde. Siinä vaiheessa, kun minulta napataan diagnoosi pois, aion sanoa, että sitten varmaan otetaan pois lääkityskin.
Minäkin olen kuullut KELA:n ihmeparanemisista. Minä en ole koskaan joutunut moiseen kaaokseen, vaan ihan oikeasti lääkitys on kohdillaan ja terapia on tuottanut tulosta. Mutta olla tässä tilanteessa saamatta siihen kymmeneen vuoteen minkäänlaista valmennusta on kuin heitettäisiin uimataidoton laidan yli.
Ap
Ja minkähänlaista valmennusta olisi ap saanut olla? Ja millä resursseilla?
Mikä on sairautesi ja lääkityksesi?
Mitä tahansa työelämään valmentavaa. Ei pelkkää lääkitystä ja psykoterapiaa, niillä ei pitkälle pötki. Juuri tästähän minä yritän keskustella, eli resursseja tulisi lisätä näille alueille, joissa ensin mahdollistetaan syrjäytyminen ja sitten tiputetaan ihan yhtäkkiä tyhjän päälle.
Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Lääkityksenä Abilify, Cipralex, Ketipinor, Lamictal. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.
Ykköstyyppiä? Ovatko maniasi olleet psykottisia (syöt antipsykootteja)? Pysyvätkö mania- ja masennuskaudet täysin kurissa lääkityksellä? Kuinka paljon kestät stressiä romahtamatta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sä sentään voit kuntoutua? Vai et voi kuntoutua ja Kela on toista mieltä? Mun kuntoutustuki katkaistiin kerran koska Kela vaan päätti että olen kuntoutunut! Mutta lääkäri ja kuntoutuspalvelu aika pian oikaisi nämä Kelan pelleilyt 😂 Jos asioit Kelan kanssa niin varaudu ihmeparantumisiin! 😅
Olen toimintakyvyiltäni kuntoutunut, mutta sairaushan ei minusta lähde. Siinä vaiheessa, kun minulta napataan diagnoosi pois, aion sanoa, että sitten varmaan otetaan pois lääkityskin.
Minäkin olen kuullut KELA:n ihmeparanemisista. Minä en ole koskaan joutunut moiseen kaaokseen, vaan ihan oikeasti lääkitys on kohdillaan ja terapia on tuottanut tulosta. Mutta olla tässä tilanteessa saamatta siihen kymmeneen vuoteen minkäänlaista valmennusta on kuin heitettäisiin uimataidoton laidan yli.
Ap
Ja minkähänlaista valmennusta olisi ap saanut olla? Ja millä resursseilla?
Mikä on sairautesi ja lääkityksesi?
Mitä tahansa työelämään valmentavaa. Ei pelkkää lääkitystä ja psykoterapiaa, niillä ei pitkälle pötki. Juuri tästähän minä yritän keskustella, eli resursseja tulisi lisätä näille alueille, joissa ensin mahdollistetaan syrjäytyminen ja sitten tiputetaan ihan yhtäkkiä tyhjän päälle.
Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Lääkityksenä Abilify, Cipralex, Ketipinor, Lamictal. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.
Jaa-a. Oletko nyt ihan varma että pärjäät? Aika kova lääkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menet johonkin oppisopimuksella ja töihin. Et sinä mitään lainaa ala ottamaan. Tai postia jakamaan. Kokeilet ensin onko sinusta mihinkään. Ainakaan jutuissasi ei ole oikein paljoa järkeä vieläkään. Veisit muilta sairailta tulot vaikka itsekin olet samaa rahaa saanut.
Keneltäkään en rahoja olisi ottamassa pois. Sitä paitsi tulot eivät ole paljon sen suuremmat kuin toimeentulotukikaan.
Mitä yritän sanoa on, että kuntoutustuella ihmisen kohdalla asiat pitäisi työstää niin kuin asiat on: ihminen töihin. Pelkällä työkyvyllä ei kukaan tee töitä, tarvitaan ammatti ja työsopimus.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menet johonkin oppisopimuksella ja töihin. Et sinä mitään lainaa ala ottamaan. Tai postia jakamaan. Kokeilet ensin onko sinusta mihinkään. Ainakaan jutuissasi ei ole oikein paljoa järkeä vieläkään. Veisit muilta sairailta tulot vaikka itsekin olet samaa rahaa saanut.
Keneltäkään en rahoja olisi ottamassa pois. Sitä paitsi tulot eivät ole paljon sen suuremmat kuin toimeentulotukikaan.
Mitä yritän sanoa on, että kuntoutustuella ihmisen kohdalla asiat pitäisi työstää niin kuin asiat on: ihminen töihin. Pelkällä työkyvyllä ei kukaan tee töitä, tarvitaan ammatti ja työsopimus.
Ap
Mutta jos et ole kuntoutustuella ollessasi ollut kykenevä opiskelemaan itsellesi ammattia, niin mistä ajattelit saavasi ammatin? Ammatti opiskellaan sitten, kun ollaan siinä kunnossa, että pystytään opiskelemaan ja hankkimaan tutkinto. Ja tutkinto voidaan hankkia myös kuntoutustuella, jos vaan terveys riittää opiskeluihin. Sun kohdallasi ei ilmeisesti ole riittänyt ja sen vuoksi sulle ei ole kukaan edes ehdottanut opiskelua kuntoutustuen aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit hyvin hakea jo tässä vaiheessa ammatilliseen kuntoutukseen. Oletettavasti et saa ammatillista kuntoutusta työeläkelaitoksen kautta, koska sinulla ei ole työhistoriaa. Sen sijaan Kelasta voit sitä hakea.
Hakemuksen liitteeksi tarvitaan lääkäriltä B-lausunto, josta pitää käydä ilmi mm. ammatillisen kuntoutuksen tavoitteet ja oikea-aikaisuus kohdallasi. Voit siis hakea ammatilliseen kuntoutukseen jo nyt, vielä kuntoutustuella ollessasi.
Sinun pitää täyttää Kelan hakemus KU101. Voit pyytää apua psykiatrisen hoitopaikkasi sosiaalityöntekijältä. Jos sellaista ei ole, varaa aika Kelasta hakemuksen täyttämiseen. Voit myös alkaa jo etukäteen miettiä esim. minkä alan töistä ja opiskelusta olisit kiinnostunut. Ammatillisen kuntoutuksen avulla voit tutustua alaan etukäteen.
Ammatillisesta kuntoutuksesta löytää lisätietoja netistä. Laitan muutaman yleishyödyllisen linkin. Koska en tiedä asuinpaikkaasi, en osaa tarkemmin ehdottaa kuntoutuksen palveluntuottajia. Ylipäätään sinun olisi hyvä hakeutua tapaamaan sosiaalityöntekijää ja miettimään tulevaisuudensuunnitelmiasi työn ja opiskelun suhteen. Sosiaalityöntekijä mitä todennäköisimmin osaa ohjata sinua paremmin kuin esim. lääkäri tai hoitaja.
https://www.kela.fi/ammatillinen-kuntoutus
https://kuntoutusportti.fi/kuntoutujalle/kuntoutuksen-jaottelut/ammatil…
https://stm.fi/ammatillinen-kuntoutus
T. Sosiaalityöntekijä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sä sentään voit kuntoutua? Vai et voi kuntoutua ja Kela on toista mieltä? Mun kuntoutustuki katkaistiin kerran koska Kela vaan päätti että olen kuntoutunut! Mutta lääkäri ja kuntoutuspalvelu aika pian oikaisi nämä Kelan pelleilyt 😂 Jos asioit Kelan kanssa niin varaudu ihmeparantumisiin! 😅
Olen toimintakyvyiltäni kuntoutunut, mutta sairaushan ei minusta lähde. Siinä vaiheessa, kun minulta napataan diagnoosi pois, aion sanoa, että sitten varmaan otetaan pois lääkityskin.
Minäkin olen kuullut KELA:n ihmeparanemisista. Minä en ole koskaan joutunut moiseen kaaokseen, vaan ihan oikeasti lääkitys on kohdillaan ja terapia on tuottanut tulosta. Mutta olla tässä tilanteessa saamatta siihen kymmeneen vuoteen minkäänlaista valmennusta on kuin heitettäisiin uimataidoton laidan yli.
Ap
Ja minkähänlaista valmennusta olisi ap saanut olla? Ja millä resursseilla?
Mikä on sairautesi ja lääkityksesi?
Mitä tahansa työelämään valmentavaa. Ei pelkkää lääkitystä ja psykoterapiaa, niillä ei pitkälle pötki. Juuri tästähän minä yritän keskustella, eli resursseja tulisi lisätä näille alueille, joissa ensin mahdollistetaan syrjäytyminen ja sitten tiputetaan ihan yhtäkkiä tyhjän päälle.
Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Lääkityksenä Abilify, Cipralex, Ketipinor, Lamictal. Jos sillä nyt on mitään merkitystä.
Ykköstyyppiä? Ovatko maniasi olleet psykottisia (syöt antipsykootteja)? Pysyvätkö mania- ja masennuskaudet täysin kurissa lääkityksellä? Kuinka paljon kestät stressiä romahtamatta?
Kakkostyyppiä. Taustalla useampi psykoottinen masennusjakso. Mania- ja masennuskaudet pysyvät kurissa Abilifyn ansiosta. Stressinsietokyky on minulla edelleen surkea, ja romahtamispisteessä olen yhtään suuremmasta rasahduksesta.
Mutta vointini on ollut vakaa vuoden, ja olen hoitavan tahon arvion mukaan työkykyinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voit hyvin hakea jo tässä vaiheessa ammatilliseen kuntoutukseen. Oletettavasti et saa ammatillista kuntoutusta työeläkelaitoksen kautta, koska sinulla ei ole työhistoriaa. Sen sijaan Kelasta voit sitä hakea.
Hakemuksen liitteeksi tarvitaan lääkäriltä B-lausunto, josta pitää käydä ilmi mm. ammatillisen kuntoutuksen tavoitteet ja oikea-aikaisuus kohdallasi. Voit siis hakea ammatilliseen kuntoutukseen jo nyt, vielä kuntoutustuella ollessasi.
Sinun pitää täyttää Kelan hakemus KU101. Voit pyytää apua psykiatrisen hoitopaikkasi sosiaalityöntekijältä. Jos sellaista ei ole, varaa aika Kelasta hakemuksen täyttämiseen. Voit myös alkaa jo etukäteen miettiä esim. minkä alan töistä ja opiskelusta olisit kiinnostunut. Ammatillisen kuntoutuksen avulla voit tutustua alaan etukäteen.
Ammatillisesta kuntoutuksesta löytää lisätietoja netistä. Laitan muutaman yleishyödyllisen linkin. Koska en tiedä asuinpaikkaasi, en osaa tarkemmin ehdottaa kuntoutuksen palveluntuottajia. Ylipäätään sinun olisi hyvä hakeutua tapaamaan sosiaalityöntekijää ja miettimään tulevaisuudensuunnitelmiasi työn ja opiskelun suhteen. Sosiaalityöntekijä mitä todennäköisimmin osaa ohjata sinua paremmin kuin esim. lääkäri tai hoitaja.
https://www.kela.fi/ammatillinen-kuntoutus
https://kuntoutusportti.fi/kuntoutujalle/kuntoutuksen-jaottelut/ammatil…
https://stm.fi/ammatillinen-kuntoutus
T. Sosiaalityöntekijä
Aivan loistavaa, tällaisia mahdollisuuksia siis on! Kiitos linkeistä, näihin tutustun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit hyvin hakea jo tässä vaiheessa ammatilliseen kuntoutukseen. Oletettavasti et saa ammatillista kuntoutusta työeläkelaitoksen kautta, koska sinulla ei ole työhistoriaa. Sen sijaan Kelasta voit sitä hakea.
Hakemuksen liitteeksi tarvitaan lääkäriltä B-lausunto, josta pitää käydä ilmi mm. ammatillisen kuntoutuksen tavoitteet ja oikea-aikaisuus kohdallasi. Voit siis hakea ammatilliseen kuntoutukseen jo nyt, vielä kuntoutustuella ollessasi.
Sinun pitää täyttää Kelan hakemus KU101. Voit pyytää apua psykiatrisen hoitopaikkasi sosiaalityöntekijältä. Jos sellaista ei ole, varaa aika Kelasta hakemuksen täyttämiseen. Voit myös alkaa jo etukäteen miettiä esim. minkä alan töistä ja opiskelusta olisit kiinnostunut. Ammatillisen kuntoutuksen avulla voit tutustua alaan etukäteen.
Ammatillisesta kuntoutuksesta löytää lisätietoja netistä. Laitan muutaman yleishyödyllisen linkin. Koska en tiedä asuinpaikkaasi, en osaa tarkemmin ehdottaa kuntoutuksen palveluntuottajia. Ylipäätään sinun olisi hyvä hakeutua tapaamaan sosiaalityöntekijää ja miettimään tulevaisuudensuunnitelmiasi työn ja opiskelun suhteen. Sosiaalityöntekijä mitä todennäköisimmin osaa ohjata sinua paremmin kuin esim. lääkäri tai hoitaja.
https://www.kela.fi/ammatillinen-kuntoutus
https://kuntoutusportti.fi/kuntoutujalle/kuntoutuksen-jaottelut/ammatil…
https://stm.fi/ammatillinen-kuntoutus
T. Sosiaalityöntekijä
Aivan loistavaa, tällaisia mahdollisuuksia siis on! Kiitos linkeistä, näihin tutustun.
Ap
Sitten kun olet siinä vaiheessa, että olet saamassa/saanut mahdollisen opiskelupaikan, ala ym. ovat jo selvillä, voit hakea Kelan kuntoutusrahaa (tarvitsen toki taas lääkärinlausunnon). Kuntoutusrahalla opiskellessa ei tarvitse pystyä noudattamaan opintotuen opintopisterajoja. Kuntoutusrahaa voi saada, jos palaa opiskelemaan esim. pitkän sairauden jälkeen ja ei ole vielä aivan täysin opiskelukykyinen - mutta ei kuitenkaan enää työkyvytönkään.
Jos päätät hakeutua ammatilliseen kuntoutukseen, sinua todennäköisesti ohjataan myös sieltä näissä asioissa: Autetaan opiskelupaikan valinnassa ja sinne hakemisessa, opintojen ja myös opintojen aikaisen toimeentulon suunnittelussa.
Esim. Verve on iso ammatillisen kuntoutuksen toimija, jolla on osaamista juuri mielenterveyskuntoutujien palveluista. Vervellä on toimipisteitä ympäri Suomea, mahdollisesti sinunkin lähiseudullasi. Ja vaikkei olisikaan, nettisivuilla on hyvää tietoa asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit hyvin hakea jo tässä vaiheessa ammatilliseen kuntoutukseen. Oletettavasti et saa ammatillista kuntoutusta työeläkelaitoksen kautta, koska sinulla ei ole työhistoriaa. Sen sijaan Kelasta voit sitä hakea.
Hakemuksen liitteeksi tarvitaan lääkäriltä B-lausunto, josta pitää käydä ilmi mm. ammatillisen kuntoutuksen tavoitteet ja oikea-aikaisuus kohdallasi. Voit siis hakea ammatilliseen kuntoutukseen jo nyt, vielä kuntoutustuella ollessasi.
Sinun pitää täyttää Kelan hakemus KU101. Voit pyytää apua psykiatrisen hoitopaikkasi sosiaalityöntekijältä. Jos sellaista ei ole, varaa aika Kelasta hakemuksen täyttämiseen. Voit myös alkaa jo etukäteen miettiä esim. minkä alan töistä ja opiskelusta olisit kiinnostunut. Ammatillisen kuntoutuksen avulla voit tutustua alaan etukäteen.
Ammatillisesta kuntoutuksesta löytää lisätietoja netistä. Laitan muutaman yleishyödyllisen linkin. Koska en tiedä asuinpaikkaasi, en osaa tarkemmin ehdottaa kuntoutuksen palveluntuottajia. Ylipäätään sinun olisi hyvä hakeutua tapaamaan sosiaalityöntekijää ja miettimään tulevaisuudensuunnitelmiasi työn ja opiskelun suhteen. Sosiaalityöntekijä mitä todennäköisimmin osaa ohjata sinua paremmin kuin esim. lääkäri tai hoitaja.
https://www.kela.fi/ammatillinen-kuntoutus
https://kuntoutusportti.fi/kuntoutujalle/kuntoutuksen-jaottelut/ammatil…
https://stm.fi/ammatillinen-kuntoutus
T. Sosiaalityöntekijä
Aivan loistavaa, tällaisia mahdollisuuksia siis on! Kiitos linkeistä, näihin tutustun.
Ap
Sitten kun olet siinä vaiheessa, että olet saamassa/saanut mahdollisen opiskelupaikan, ala ym. ovat jo selvillä, voit hakea Kelan kuntoutusrahaa (tarvitsen toki taas lääkärinlausunnon). Kuntoutusrahalla opiskellessa ei tarvitse pystyä noudattamaan opintotuen opintopisterajoja. Kuntoutusrahaa voi saada, jos palaa opiskelemaan esim. pitkän sairauden jälkeen ja ei ole vielä aivan täysin opiskelukykyinen - mutta ei kuitenkaan enää työkyvytönkään.
Jos päätät hakeutua ammatilliseen kuntoutukseen, sinua todennäköisesti ohjataan myös sieltä näissä asioissa: Autetaan opiskelupaikan valinnassa ja sinne hakemisessa, opintojen ja myös opintojen aikaisen toimeentulon suunnittelussa.
Esim. Verve on iso ammatillisen kuntoutuksen toimija, jolla on osaamista juuri mielenterveyskuntoutujien palveluista. Vervellä on toimipisteitä ympäri Suomea, mahdollisesti sinunkin lähiseudullasi. Ja vaikkei olisikaan, nettisivuilla on hyvää tietoa asiasta.
Kiitän paljon näistä neuvoista. Otan niistä vaarin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap ajattelit vaihtoehdoksi kuntoutustuelle?
Hyvä kysymys. Ehkä yksinkertaisesti töihin/opintoihin patistamista. Että kuntoutustukea ei annettaisi ollenkaan, se olisi joko normaaliksi osaksi yhteiskuntaa tai sitten suoraan eläkkeelle. Kuulostaa vaihtoehtona näin jälkeenpäin paremmalta.
Kymmenen vuotta nuoren ihmisen elämässä on pitkä aika. Ainakaan niin pitkään ei mielestäni pitäisi kuntoutustukea myöntää.
Ap
Mutta eikö kuntoutustuki ole ikäänkuin määräaikainen työkyvyttömyyseläke? Ei kaikista ole normaaliksi osaksi yhteiskuntaa ja vaihtoehtoja pitää olla. Sinun mallillasi itsemurhat varmasti lisääntyisivät, tai ainakin inhimillinen kärsimys. Ei kai se, että sut joskus parikymppisenä pistetään "suoraan eläkkeelle" loppuelämäksesi, ole kenellekään sen toivottovampi lopputulos, itse ainakin murtuisin ajatuksesta, että on totaalisesti lakaistu yhteiskunnasta syrjään ja toivo olisi ikäänkuin kokonaan menetetty. Samaan aikaan näkee, miten ikätoverit porskuttavat eteenpäin ja itse olisi vuodesta toiseen sairaseläkkeellä.
Olen siis myös itse mielenterveyskuntoutuja, en saa kuntoutustukea vaan kuntoutusrahaa, jonka turvin opiskelen löyhemmässä tahdissa. Eikö sinulle ole koskaan tarjottu tällaista mahdollisuutta? Olen kuvitellut, että ennen kuntoutustukea yleensä käytäisiin kaikki muut mahdollisuudet läpi, ja tämä opiskelu ammatillisena kuntoutuksena on mielestäni aivan huippujuttu niille, jotka eivät kykene sairauden takia opiskelemaan yhtä kovassa tahdissa kuin muut. Ei silti tarvitse jäädä kotiin makaamaan, vaan saa mennä omia tavoitteitaan ja unelmiaan kohti, vaikkakin hitaammassa tahdissa. Kun kuntoutusraha päättyy, minulla on ammatti enkä ole "tyhjän päällä", vaikka olenkin huomattavasti vuosikurssilaisiani vanhempi. Omalla kohdallani kuntoutusraha jo itsessään on helpottanut osaa oireista, kun ei ole jatkuvaa stressitilaa päällä omaan toimeentuloon liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Voit hyvin hakea jo tässä vaiheessa ammatilliseen kuntoutukseen. Oletettavasti et saa ammatillista kuntoutusta työeläkelaitoksen kautta, koska sinulla ei ole työhistoriaa. Sen sijaan Kelasta voit sitä hakea.
Hakemuksen liitteeksi tarvitaan lääkäriltä B-lausunto, josta pitää käydä ilmi mm. ammatillisen kuntoutuksen tavoitteet ja oikea-aikaisuus kohdallasi. Voit siis hakea ammatilliseen kuntoutukseen jo nyt, vielä kuntoutustuella ollessasi.
Sinun pitää täyttää Kelan hakemus KU101. Voit pyytää apua psykiatrisen hoitopaikkasi sosiaalityöntekijältä. Jos sellaista ei ole, varaa aika Kelasta hakemuksen täyttämiseen. Voit myös alkaa jo etukäteen miettiä esim. minkä alan töistä ja opiskelusta olisit kiinnostunut. Ammatillisen kuntoutuksen avulla voit tutustua alaan etukäteen.
Ammatillisesta kuntoutuksesta löytää lisätietoja netistä. Laitan muutaman yleishyödyllisen linkin. Koska en tiedä asuinpaikkaasi, en osaa tarkemmin ehdottaa kuntoutuksen palveluntuottajia. Ylipäätään sinun olisi hyvä hakeutua tapaamaan sosiaalityöntekijää ja miettimään tulevaisuudensuunnitelmiasi työn ja opiskelun suhteen. Sosiaalityöntekijä mitä todennäköisimmin osaa ohjata sinua paremmin kuin esim. lääkäri tai hoitaja.
https://www.kela.fi/ammatillinen-kuntoutus
https://kuntoutusportti.fi/kuntoutujalle/kuntoutuksen-jaottelut/ammatil…
https://stm.fi/ammatillinen-kuntoutus
T. Sosiaalityöntekijä
Kuntoutusrahaa varten pitää olla ensin vastaanotettu opiskelupaikka, vasta sitten voi hakea tukea. Hakemus kannattaa tehdä yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa jos mahdollista, ainakin itse koin jotkin osat siitä vähän epäselvinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap ajattelit vaihtoehdoksi kuntoutustuelle?
Hyvä kysymys. Ehkä yksinkertaisesti töihin/opintoihin patistamista. Että kuntoutustukea ei annettaisi ollenkaan, se olisi joko normaaliksi osaksi yhteiskuntaa tai sitten suoraan eläkkeelle. Kuulostaa vaihtoehtona näin jälkeenpäin paremmalta.
Kymmenen vuotta nuoren ihmisen elämässä on pitkä aika. Ainakaan niin pitkään ei mielestäni pitäisi kuntoutustukea myöntää.
Ap
Siis oletko sitä mieltä, että 10 vuotta olisit ollutkin työkykyinen ja voinut opiskella ja lääkärin väärän arvion mukaan olit kuntoutustuella veronmaksajien piikkiin ?
En missään nimessä ollut työ- tai edes opiskelukykyinen, ja tuntuu hurjalta että oletetaan, että sitä noin vain yhtäkkiä olisi veronmaksukykyinen, kun siihen ei ole mitään tukevaa taustaa.
Jos pidetään kymmenen vuotta kuntoutustuella, niin siihen täytyy vähintäänkin järjestää oheen merkittävänäkin osana työelämään valmistavaa ja valmentavaa toimintaa. Kuntotustuki on liian hoivaavaa ottaen huomioon sen, että todellisuudessa tarkoitus on vain tehdä tästä yksilöstä pyörä yhteiskunnan rattaisiin. Toivottavasti nykyään parikymppisten kuntoutus on aktiivisempaa, ja pidetään päällimmäisenä mielessä se oikea tavoite: töihin. Ei pelkästään hyvinvoivaksi, kuten minun hoitoni tavoite oli, vaan myös töihin.
Minua on hoidettu sairaalajaksoilla, keskusteluavulla ja lääkityksellä. Ne eivät valmenna parikymppistä työntekoon. Kymmenen vuotta hoivaa ja päähän silittelyä on edelleenkin mielestäni karhunpalvelus, jos se on tarkoituskin vain katkaista, kontrasti on liian suuri.
Ap
Minusta taas on vain hyvä, että ihmiselle annetaan myös aidosti vain tilaa toipua. Vakavasti sairaana johonkin työkkärin valmennuksiin osallistuminen tuntui ainakin itsestäni vain äärimmäisen turhalta ja vei aivan turhaan resursseja sekä minulta että yhteiskunnalta, kun oli selvää, etten pystyisi töitä silloin tekemään (ja harva tervekään niistä valmennuksita hyötyä saa).
Kelan psykoterapian tavoitehan ei sinänsä ole parantaa ihmisiä, vaan tehdä heistä työkykyisiä. Tämän takia kaikki eivät sitä saa, esim. liian vanhalle ei myönnetä tukea terapiaan, sillä hän ei todennäköisesti muutenkaan tee enää töitä. Samoin jos sairaus on liian vakava eikä parantumista nähdä todennäköisenä, voidaan psykoterapiatuki evätä. Minusta tämä on surullista, että pelkästään ihmisen arvo tulevana työntekijänä on se, mikä merkitsee. Tunnen useitakin ihmisiä, joilla on em. syistä evätty psykoterapia.
Haluaisin vain sanoa, että älä suotta stressaa sitä aukkoa cv:ssä. Keskusteluissa annetaan aina kauhean synkeä kuva siitä, kuinka pienikin aukko vie perikatoon ja sillan alle. On ihan mahdollista päästä vaikka työharjoittelun kautta jollekin työllistävälle alalle, ja parin vuoden työkokemuksen jälkeen sulla on jo paljon parempi tilanne. Tarpeeksi isolla työnantajalla on kehittymismahdollisuuksia. Ehkä itse panostaisin siihen, että työkokemusta saisi pian, vaikka kaupan alalta, jos se vähääkään kiinnostaa. Mutta varmasti jonkun ammatillisen kuntoutuksen kautta pääset hyvin vauhtiin, etkä joudu näitä yksin miettimään.
Ja minkähänlaista valmennusta olisi ap saanut olla? Ja millä resursseilla?
Mikä on sairautesi ja lääkityksesi?