Miten narsisti käyttäytyy kun ei saa enää uhriaan manipuloitua? Ja menettää häneen valtansa?

Jos annat yhtään vihjettä siitä, että aiot lähteä, niin narsisti alkaa mielistelemään ja olemaan mukavampi. Tuskin kuitenkaan anteeksipyytää, koska sinun omaa vikaahan kaikki kuitenkin on. Mahdollisesti saattaa myös syyttää, että olet muuttunut tai vedät jotain roolia. Et ole "omaitsesi", kun olet narsistin otteen ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä sellaista kokemusta, että narsistin mielestä kaikki muut ovat aina kohdelleet häntä väärin. 

Vain silloin kun narsisti kohtaa ongelman, jonka hän on itse aiheuttanut. Silloin kaikki muut ovat syyllisiä ja ilkeitä, vaikka narsisti on itse sitä. Narsisti kiillottaa kuvaansa.

Tuttua! 

Tommy Hellsten sanoi jotenkin näin:

Tämä kuulostaa hurjalta, mutta jos uhri lähtee narsistin hovista, narsisti voi pyhittää koko elämänsä kostamalla uhrille.

Jos pistää narsistille hanttiin ja uskaltaa sanoa ei, tämä yltyy vielä suurempaan raivoon ja tekee kaikkensa mustamaalataksesi sinut. Narsistille ei sanota ei, narsistin kohteluun alistutaan PISTE.

Huom. Tällä en tarkoita, että pitäisi alistua, vaan että todellakin pitää uskaltaa sanoa ei, mutta täytyy varautua valtavaan taisteluun.

Vasta sitten kun pääset eroon narsistin vaikutuspiiristä, se loppuu. Tai ei oikeastaan edes lopu. Narsku pitää vuosikausia loputonta mustamaalauskampanjaa selkäsi takana vaikkette olisi missään tekemisissä. Se pakkomielle on jotain, mitä normaali ihminen ei voi edes ymmärtää. Mutta pitää vaan elää kuin ei oliskaan ja olla välittämättä.

Narskut on uskomattoman sinnikkäitä tapauksia.

Oma äitini on vahvasti narsistinen ja hänellä on muitakin persoonallisuushäiriöitä. Viimeisimmän raivokohtauksen jälkeen, johon sisältyi minun ja tyttäreni huorittelua, mieheni haukkumista ja itkukohtaus siitä miten muut ovat syyllisiä kaikkiin hänen ongelmiinsa, ilmoitin ettemme voi olla enää tekemisissä. Olin rajannut yhteydenpidon jo aiemmin pelkkään puhelinkontaktiin, koska en kestänyt äitiä livenä sen jälkeen kun lähdin kotoa ja ymmärsin eläneeni helvetissä. Jos sanoin tai tein jotain hänen mielestään väärää, äidin silmät muuttuivat viiruiksi, pistäviksi pedon silmiksi, ei ihmisen. Sillä hetkellä aina tajusi että nyt meni väärin ja tulee raivokohtaus. Luulen, että joku muukin tietää mitä tarkoitan narsistin silmillä.

No, välirikon jälkeen äiti jatkoi soittelua kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. En enää vastannut ja hän soitti miehelleni raivoten ja seoten, miten minut pitää toimittaa mielisairaalaan, hän neuvoi miehelleni miten minulle haetaan pakkohoitolähete. Mies sulki puhelimen. Ilmoitin tekstiviestillä että lopettaa tai olen yhteydessä poliisiin. Sitten oli pitkään hiljaista, mitä nyt kuulin että minua haukutaan selän takana todella, todella mielikuvituksellisilla tavoilla pedofiilistä alkaen. Seuraavaksi äiti tarrautui veljeeni, pitää hänet lieassa. Uhkailee itsetuholla jotta veli pysyy koko ajan valppaana ja asemissa. Veljeltä meni vaimo, lapsi ja mielenterveys, hän on nyt henkisesti rikkinäinen nuori mies, suurten psyykelääkemäärien turruttamana yrittää elää. Veli lähettelee minulle välillä raivokkaita viestejä siitä etten ota vastuuta äitini ongelmista. Olen kylmä ihminen kun hylkään oman äitini. Olen narsisti kun voin elää normaalia elämää vaikka äitini kärsii niin kovasti. Näihin en vastaa kuin harvoin, enkä ole enää tavannut veljeäkään. Sääliksi käy. Pysykää kaukana näistä hulluista.

En halua nimitellä ihmisiä enkä tuomita heitä.

Olen joutunut tekemisiin ihmisen kanssa, josta ajattelen että hän on narsisti. Täyttää valitettavasti myös psykopaatin kriteerit.

Hänestä ei pääse rauhaan. Pitää hankkia prepaid- liittymä, ei pidä olla missään tekemisissä muutenkaan. En voi koskaan hankkia enää normaalia puhelinliittymää.

Ihmettelen eikö narsisti tosiaan osaa tarkastella omaa käyttäymistään ulkopuolelta ja kysyä itseltään, onko tässä mitään järkeä. 

Narsistikorttihan on heidän käyttämänsä väline, jotka eivät näe/tunnista/tunnusta omaa vastuutaan tapahtumien kulusta.

Vierailija kirjoitti:

Jos pistää narsistille hanttiin ja uskaltaa sanoa ei, tämä yltyy vielä suurempaan raivoon ja tekee kaikkensa mustamaalataksesi sinut. Narsistille ei sanota ei, narsistin kohteluun alistutaan PISTE.

Huom. Tällä en tarkoita, että pitäisi alistua, vaan että todellakin pitää uskaltaa sanoa ei, mutta täytyy varautua valtavaan taisteluun.

Vasta sitten kun pääset eroon narsistin vaikutuspiiristä, se loppuu. Tai ei oikeastaan edes lopu. Narsku pitää vuosikausia loputonta mustamaalauskampanjaa selkäsi takana vaikkette olisi missään tekemisissä. Se pakkomielle on jotain, mitä normaali ihminen ei voi edes ymmärtää. Mutta pitää vaan elää kuin ei oliskaan ja olla välittämättä.

Narskut on uskomattoman sinnikkäitä tapauksia.

Olen sanonut eit, kokenut raivon ja mustamaalauskampanjan. Enkä välitä siitä, kuten en enää välitä narsististakaan. En välitä narsistin tukijoista, koska he ovat yhtä pahansuopia kuin itse paskanpuhuja suurin. Nosta syytteen, jos minua tai omaisuuttani vahingoitetaan, yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä sellaista kokemusta, että narsistin mielestä kaikki muut ovat aina kohdelleet häntä väärin. 

Ei se narsistia tee. Avuliaille muista välittäville, hieman "pehmeille" henkilöille, jotka eivät pidä puoliaan saattaa käydä näin. Toki N sepittää myös kaiken itselleen parhain päin, mutta niitä meistä ihmisistä on vain pieni osa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen eikö narsisti tosiaan osaa tarkastella omaa käyttäymistään ulkopuolelta ja kysyä itseltään, onko tässä mitään järkeä. 

Ei. Mutta tarkastelee tilanteita miltä ne näyttävät ulkopuolelle ja aina pitää näyttää siltä että muut väärässä, pahoja, valehtelijoita, syyllisiä jne. Arvaa kuka selittää tilanteet ulkopuolelle? Työmyyrien ylipäällkkö itse jakaa sadut ja sanoitukset, kuuliaiset tyhmyrimyyrät kuuntelevat silmät pyöreinä ennen kun lähtevät jakotöihin.

Suojele itseäsi etukäteen ymmärtämällä mistä on kyse. Lapsi ei voi suojella itseään, aikuiselämä meneekin sitten terapiassa traumoja käsitellen ja suojelun kehittämisessä.

https://fi.sott.net/article/355-Empaattiset-ihmiset-ovat-sosiopaatin-en…

Psykopatia on mielestäni narsismin korkein aste.

Psykopaatti tietää kyllä oikean ja väärän.

Hän tekee tahallaan väärin siksi, koska se on hänestä hauskaa.

Mitään hyvää ei ole koskaan odotettavissa näiltä. Pelkkää pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Narsistin kanssa seurustellut kirjoitti:

Ex-mies oli narsisti, aluksi kauhean hurmaava, osti lahjoja ja vei syömään, kuunteli kaikki asiat (ilot ja surut) ja näytti tunteensa kyllä palavasti aina. Sitten paljastui että hän oli käynyt maksullisissa ja kuvannut tekosensa niin jätin hänet. Tämän jälkeen alkoi uhkailu ja syyttely..sanoin että niin, mitä sinä teit? Siksi tämä suhde päättyi mitä teit..mutta ei uhkailua, huutoa puhelimessa ja viestejä kasapäin. 

Huvittavaa oli että entinen väitti oman entisensä olleen narsisti ja luki narsismia käsittelevää kirjaa..eikä tunnistanut itseään siitä..kaikkihan mitä tapahtui oli hänen exänsä vika. Asioissa on yleensä kaksi tai kolmekin puolta, siksi en luota enää ihmisten tarinoihin täysin..ne ovat vain yksi puoli.

Tulin suhteen aikana vahingossa raskaaksi ja alkoi kiristys: "Jos pidät sen, niin jätän sut." Ja mihinkä päädyttiin, minä jätin tämän henkilön. 

Eli oman kokemukseni mukaan uhkailua, mitätöintiä, gaslighting saattaa sujua kuin vettä vaan pettyneeltä narsistilta (kaikkihan siis on aina toisen vika, narisisti ei koskaan myönnä olevansa narsisti). Hän haluaa antamansa lahjat, jotka eivät alunalkaenkaan olleet pyytteettömiä, takaisin ja kiristää muillakin keinoilla sinut jäämään. Saattaa tulla nimittelyä tms. muuta lapsellista toimintaa..auttaa jos pidät pään kylmänä ja et vastaa vaikka mitään. Lähde vaan menemään jne. (jos  on ollut suhde henkilön kanssa) älä anna narsistin vedota "hyviin aikoihin" ja tunteisiisi.

Narsisti ajattelee, että olet hänen jatkeensa ja omaisuuttasi. Hän aluksi piirittä sinua mitä hurmaavimmilla tavoilla ja sitten alkaa valtapeli. Muista että narsismin takana on hylkäyskokemus, siksi uhrit saavat toimia tämän vajeen paikkaajina narsistin nykyisessä elämässä..se on persoonallisuushäiriö, joka ei koskaan parane. Onneksi se tulee kuitenkin ilmi ajan kanssa ja voit lähteä - poikkeaa täysin käytös normaalin ihmisen käytöksestä. 

Jos menee vaaralliseksi niin hanki apua poliisilta tai läheisiltäsi. Vaihda numero jos on pakko. Estä somessa. Älä kerro tuollaiselle ihmiselle asioistasi mieluiten lainkaan, jos ei ole yhteisiä lapsia. (Näitähän narsisti osaa käyttää pelinappuloina ja sitoa toisen puolison itseensä). Ja jaa sanomaa tuosta ihmisestä siten kun voit varoituksena. Narsistille kaikki muut ihmiset ovat vain toissijaisia häneen itseensä nähden.

Ei se ole narsismia jos ei tahdo pitää lasta jos on ollut vahinko ja raskauden voi keskeyttää. Se saattaa olla sitä sinun puolelta jos et kuuntele kumppanin mieltä. Miksi synnyttäisit lapsen tuohon?

Ja ihmettelet että mies suuttuu?

Ei narsisti tarkoita väkivaltaa ja vaaraa, vaan itsekeskeisyyttä ja itsensä korostamista, on parempi kuin sinä. Minusta sinun kirjoitus oli narsistinen.

Väärin, suuttunut narsisti on todellakin kykenevä väkivaltaan, ei pidä sitä edes väkivaltana vaan oikeutenaan pistää toinen ruotuun. Maallikoilla on hieman "kevyt" näkemys tästä häiriöstä. Narsistit eivät edes ole itserakkaita sanan varsinaisessa merkityksessä, koska eivät pysty rakastamaan itseään eivätkä muita. Kaikki on vain kompensaatiota ja valtapeliä. Oikeutuksen tunne heitä kyllä hallitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin iloisen uutisen narsistille. Tuli hänelle yllätyksenä. Normi-ihmisen normireaktio olisi ollut onnitella. Narsisti valahti harmaaksi, silmät lasittui, meni vakavaksi. Yritti raapia itseään kokoon ja sai kuin saikin pinnistetyä jonkin pisteliään kommentin aiheeseen. Tiesin hänen olevan persoonallisuushäiriöinen, mutta jos en olisi tiennyt, tuossa tilanteessa se näkyi selvästi. Oikeastaan aika surullista,hän tulee aina olemaan jollakin tasolla tärkeä ihminen, mutta manipulointiyrityksiensä takia raskasta seuraa johon otan vähitellen

etäisyyttä.

Pakko kommentoida tähän, että mä saatan reagoida juuri noin, jos mulle kerrotaan asia joka on itsestäni ihan hirveä ja iskee tosi vahva tunnereaktio, joka näkyy päällepäin, vaikka sen yrittäisi peittää miten. Reagoin aina aika huonosti esim. vauvauutisiin, koska olen itse aina pelännyt ihan hirveästi menkkojen ollessa päivän myöhässä. Minulla iskee siis tosi voimakas "VOI EI YÄK IHAN HIRVEÄÄ MITÄ NYT, EHTIIKÖ ABORTIN?!"-reaktio ihan automaattisesti. En siis sano sitä ääneen ja toki olen sen oppinut peittämään ja yritän pitää naaman peruslukemilla, koska järjellisesti tiedän asian olevan yleensä iloinen. Oma tunnereaktio on vaan niin voimakas, että tiedän naamani näyttävän siltä, että pidätän pierua ja siinä sitten vaikeana sopertaa että ääääh, niin joo onnea, oikuihanaa. Ja olenkin ihan aidosti iloinen muiden onnesta, oma inhotus on vaan se kaikista voimakkain tunne siinä ja se valitettavasti näkyy.

Sama kävi, kun kaveri kertoi, että häntä pyydettiin yliopistolle pitämään luentoa. Itse vihaan ja pelkään esiintymistä panikkiin asti ja tuollainen olisi minun pahin painajainen. Ihmettelin siinä sitten, että mitenköhän tuosta saisi puhuttua itsensä ulos, kun kaveri sanoi olevansa itse asiassa kovin iloinen että tämähän on hieno mahdollisuus. Tajusin vasta siinä sitten, että niin, niinhän se varmaan on.

En kuitenkaan pidä itseäni mitenkään persoonallisuushäiriöisenä sen takia, että en aina osaa reagoida oikein kaikissa tilanteissa.

Varmaan osaltaan luonnollista käytöstä, mutta kuulostaa hyvin itsekeskeiseltä. Siis siinä mielessä, että olet niin omien tunteidesi pauloissa, ettet tosiaan tajua muiden ehkä tuntevan eri tavoin kuin sinä, eivätkä muut ole sinä. Siltä kannalta jotain empatiakyvyn puutetta ehkä, oma tunne on muitakin koskevissa asioissa päällimmäisenä ja tavallaan ainoa oikea.

Vastaavasti kuin nainen joka ei saa haluamaansa miestä iskettyä baarista. Tiedät kyllä tunteen.

Narskua ketuttaa kun häntä ei heti tunnista häneksi kun on ollut aikaa kymmenen vuotta edellisestä kohtaamisesta. Itse istahdin junassa vahingossa tyhjälle penkille, jossa vastapäätä istui minua aiemmin todella törkeästi kiusannut narsku. Kävin jopa asian tiimoilta poliisin luona ja poliisi rohkaisi tekemään kunnianloukkausilmoituksen koska narsku oli soittanut työpaikalleni ja väittänyt minun olevan narkkari ja pirih:ra.

Minä sanoin pomolleni, että työterveyshuollon pitää sitten maksaa tutkimukseni koska julkinen terveydenhuolto ei suostunut tekemään mitään labrakokeita tuossa tapauksessa. Kun kerran pomo ei sitten lähettänyt minua työterveyshuoltoon annoin asian olla lähinnä koska elämässäni tapahtui paljon kivoja asioita siihen aikaan.

Narskulle aika oli tehnyt tehtävänsä ja se vaikeutti tunnistamista. Pidin ensin häntä hörhönä koska hän ryhtyi tivaamaan nimeäni. Minä sanoin, ettei asia taida kuulua tuntemattomalle ihmiselle. Sitten hän kertoi nimensä ja minun oli hieman vaikeaa vaihtaa kohteliaita fraaseja hänen kanssaan. Näin selvästi, että asia sapetti häntä. Jos olisin draamanhaluisempi tyyppi olisin tietenkin sanonut suorat sanat narkkaripuheista. Se ei olisi kuitenkaan muuttanut mitään tässä hetkessä.

Sinnepäin jäi penkille kihisemään myrkyissään. Hän ei voi vahingoittaa minua nykyään mitenkään eli aivan sama vaikka tikahtuisi omaan sappeensa. Hän on toki niin kova valehtelija, että on osannut varmaan valehdella itselleen kohtaamisen sujuneen parhain päin 🤣.

Kun narsistista viis piittaa, tämä saa ensin raivarin ja sitten luhistuu täysin. Miten se ilmenee, on yksilöllistä.

Joka tapauksessa narsistilta puuttuu oma persoonallisuus, joten hän tarvitsee uuden kukkakepin, ihailijan, jonka ympäri kietoutuu kuin köynnöskasvi.

Vierailija kirjoitti:

Jos annat yhtään vihjettä siitä, että aiot lähteä, niin narsisti alkaa mielistelemään ja olemaan mukavampi. Tuskin kuitenkaan anteeksipyytää, koska sinun omaa vikaahan kaikki kuitenkin on. Mahdollisesti saattaa myös syyttää, että olet muuttunut tai vedät jotain roolia. Et ole "omaitsesi", kun olet narsistin otteen ulkopuolella.

Varmasti usein on näin, mutta itselleni kävi niin, että minut jätettiin (olenko siis se narsistisempi sitten?). Ei vaan vakavasti, en osaa sanoa onko kyse henkilön epävakaudesta, huomionhakuisesta vai narsistisuudesta, mutta mulle kävi niinpäin että olin ensin ilmeisesti lähes täydellinen ja rajattoman huomion kohde, sitten muutuin tavalliseksi ja tylsäksi ja lopulta epäkiinnostavaksi ja riitojen myötä ahdistavaksi hänen silmissään. Sitten minut jätettiin tekstiviestillä ja vaihdettiinkin uuteen.

Voiko ns. terveen lapsen kasvattaa narsistiksi, jos ei aseta rajoja eikä anna kritiikkiä ja pitää lasta jalustalla?