Lue keskustelun säännöt.
Olen elämässäni epäonnistunut roska
24.10.2018 |
Siltä nyt tuntuu. Minulla on jonkinasteista masennusta ja ahdistusta, minkä vuoksi koulunkäynti takkuaa. Inhoan itseäni, inhoan ihan kaikkea itsessäni. Välillä jätän tunneile menemättä ahdistuksen takia. Olen lukiossa ja en varmaan koskaan valmistu ylioppilaaksi. Sen lisäksi etten pärjää koulussa, en ole mistään kiinnostunut ja kaikki päivät menee kotona sängyssä maaten. Ahdistaa olla tällainen luuseri.
Kommentit (44)
Ja jos oot yhä lukemassa niin kyllä se koulu siitä, aattelet vaan sitä sellasena porttina parempaan elämään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sehän vaan pahenee kuin aikuistut. Voin kertoa, et elät elämäsi helpointa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja sehän vaan pahenee kuin aikuistut. Voin kertoa, et elät elämäsi helpointa aikaa.
Pls, mäkin oon täällä trollaillu mutta ketään en oo satuttanu
Jos olet normi-ikäinen lukiossa eli tyyliin 16-19v niin sulla on aikaa korjata tilanne. Lukiossa voi olla extravuosia ja suorittaa kursseja verkkaisempaan tahtiin. Kiinnostuksen kohteita kerkeää tulla ajan myötä, olet vielä tosi nuori. Itse sain valmistuttua maisteriksi vasta 40-vuotiaana, mutta kyllä minullakin tässä vielä on aikaa järjestää kaikenlaista. Yritä ottaa iisisti, yritä olla stressaamatta. Koulut ehtii käydä. Pidä ensisijaisesti huolta itsestäsi. Pidä itsesi hengissä, päivästä päivään, tunnista tuntiin. Hyviä vaiheita tulee myös ja niiden aikana saa pikku hiljaa vedettyä itseään eteenpäin. Kyllä se siitä. Tsemppiä ja voimia.
Olen yhä koulussa ja saan apua, mutta sillä ei ole vaikutusta olotilaani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen samanlainen. Tosin noin 30 vuotta vanhempi. Juuri niitä sairaslomalaisia, joita nämä palstan pikkuperkeleet haluaisivat tekemään itselleen ilmaista työtä. Pärjäsin kyllä kouluissa, mutta en sitten missään muualla. Ja joo. Kävin lataamossakin. 1) En minä niin hullu ole, että siellä olisi monta päivää pidetty ja 2) en minä tullut siellä yhtään paremmaksi. Lääkitys pitää jyrkimmät itsetuhoajatukset etäällä. Muutoin istun tässä koneella ja pohdin seksuaalisia poikkeavuuksiani.
Mene nyt sinne lääkäriin kuitenkin. Ei siellä taivas aukea, mutta jotakin pitää tehdä, eikä vain jäädä olosuhteiden uhriksi. Sen jälkeen ehdotan, että alat tehdä edes jotakin, mutta vain hyvin vähän kerrallaan. Jos et liiku, kävele huomenna puoli kilometriä. Ainakin minua kohtuullinen liikunta auttaa. Rääkki aiheuttaa vain pahoinvointia, enkä ehdota, että sinäkään ensimmäiseksi lähtisit salille rehkimään. Toinen, mitä ehdotan, vaan en vaadi, on, että luet jotakin. Lähinnä siksi, että jos nyt katselet telkkaria ja tietokonetta kovin paljon, niin saisit siihen edes jonkin tauon. Ja kaikessa muistat, että hiljaa hyvää tulee. Edistyminen on tärkeää, mutta jos nyt vain makaa, niin ensi viikolla ei pysty kymmenen kilsan juoksulenkkeihin tai kahdeksan tunnin lukiopäiviin.
No sulla on vielä elämä edessä, toista se on olla tällainen vanhajarru minkä elämä on mennyt ihan vituiksi viime vuodet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yhä koulussa ja saan apua, mutta sillä ei ole vaikutusta olotilaani.
Ap
Läheiseni käyttää masennuslääkkeitä joten voin väittää että niistä on oikeesti apua. Ne estää sen pahan olon etenemisen pintaa syvemmälle, jos jotenkin pitäs kuvailla.
Etkä ole. Juuri nyt vaan tuntuu siltä. Mä koin samaa sun iässä, se menee ohi kun pääset pois lukiosta ja aloitat elämän. Tulet onnelliseksi kun löydät puolison ja saatte perheen tai pääset opiskelemaan alaa, joka sinua kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin saan edes puolisoa, kun olen lihava ja ruma. Lukion suoritan neljään vuoteen. En tiedä olenko varsinaisesti masentunut vai ihan vaan laiska ja saamaton. Häpeän itseäni hirveästi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuskin saan edes puolisoa, kun olen lihava ja ruma. Lukion suoritan neljään vuoteen. En tiedä olenko varsinaisesti masentunut vai ihan vaan laiska ja saamaton. Häpeän itseäni hirveästi.
Ap
No lihavuudellekkin voi tehdä jotain, ja paha olo kyllä kertoo masennuksesta eikä laiskuudesta jolle myöskin voi tehdä jotain elämäntapaa muuttamalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin en jaksa enää välittää miltä näytän. Syön, nukun, käyn koulussa, ahdistun kotona. En tee ikinä mitään. :(
Ap
Jos saisin markan joka kerta kun teinityttö sanoo olevansa lihava ja ruma, mutta ei oikeasti olekaan...
Olen ihan satavarma että olet upea. Älä ole ilkeä itseäsi kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin en jaksa enää välittää miltä näytän. Syön, nukun, käyn koulussa, ahdistun kotona. En tee ikinä mitään. :(
Ap
No siihen voit hakea apua ammattilaisilta, mutta kaikki nuo ongelmat on selätettävissä kun vaan otat elämästä kiinni
Olen koko elämäni kärsinyt oikeasti lihavuudesta. Kotona äiti masentunut ja opettanut tunnesyömisen. Painan 88kg ja olen 174cm pitkä.
Ap
Koko ajan yritän ottaa elämästä kiinni ja kohta palkkaan varmaan elämäntapavalmentajan ja personal trainerin. Kynnys hakea apua on äärimmäisen korkea.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen koko elämäni kärsinyt oikeasti lihavuudesta. Kotona äiti masentunut ja opettanut tunnesyömisen. Painan 88kg ja olen 174cm pitkä.
Ap
Just lopeta, liikunta on ihan hyvä. Käy esim lenkillä niin tulee muuta ajateltavaa, eikä se oikeastaan vaadi mitään tarkkaa ruokavalion kyttäämistä kun vaan ei syö liikaa ja liikkuu kohtuullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Koko ajan yritän ottaa elämästä kiinni ja kohta palkkaan varmaan elämäntapavalmentajan ja personal trainerin. Kynnys hakea apua on äärimmäisen korkea.
Ap
Madalla sitä, senkus meet, olkoon se ensimmäinen askel
No rohkaisevasti voin kehottaa hakemaan apua. Jos oot yhä opiskelija niin sä voit puhua kuraattorille ja koulupsykologille. Näin mä oon tehnyt.