Opettajaksi vai psykologiksi?

Opettajan paikkoja tulee varmasti olemaan tulevaisuudessa paljon. Ai miksi?

No nytkin jo monet siirtyvät opekoulutuksesta muille aloille töihin ja ne, jotka tekevät opehommia, haluavat sieltä pois. 

Täältä ääni psykologin ammatille.

Ei kumpikaan!

Ihan oikeastiko sinulla on rahkeita kumpaan vain? Siinä tapauksessa psykologi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeastiko sinulla on rahkeita kumpaan vain? Siinä tapauksessa psykologi.

Samantasoiset koulutukset, ainakin jos aineenopettajan koulutuksesta puhutaan, joten miksei olisi rahkeet kumpaankin?

Minulle avo-testi ehdottaa aina opettajaa, pappia tai psykologia. Oikeasti olen äikänopettaja. Samanlaisia ominaisuuksia vaaditaan kummassakin työssä.

Itse olen ollut tyytyväinen omaan valintaani. Psykologina palkkani olisi todennäköisesti pienempi ja lomat lyhyemmät. Työstäni pidän paljon, mutta varmasti psykologinakin viihtyisin.

Opettajille ei ainakaan tällä hetkellä ole töitä.

Vierailija kirjoitti:

Opettajille ei ainakaan tällä hetkellä ole töitä.

Toisaalta opettajan ammatti on niitä harvoja, jotka varmasti säilyvät tulevaisuudessa. Automatisaatio, digitaalisaatio ja tekoäly tulevat tappamaan monet ammatit. Osa psykologin töistäkin tulee häviämään, koska monet psykologit tekevät lähinnä kvantitatiivisia tutkimuksia tms. jonka tekoälykin tai tietokoneohjelma voi tehdä.

Taitaa olla pikkuisen eri tasoiset sisäänpääsyvaatimukset koulutuksissa. Sinänsä rahkeita voi hyvinkin olla molempiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeastiko sinulla on rahkeita kumpaan vain? Siinä tapauksessa psykologi.

Samantasoiset koulutukset, ainakin jos aineenopettajan koulutuksesta puhutaan, joten miksei olisi rahkeet kumpaankin?

Minulle avo-testi ehdottaa aina opettajaa, pappia tai psykologia. Oikeasti olen äikänopettaja. Samanlaisia ominaisuuksia vaaditaan kummassakin työssä.

Itse olen ollut tyytyväinen omaan valintaani. Psykologina palkkani olisi todennäköisesti pienempi ja lomat lyhyemmät. Työstäni pidän paljon, mutta varmasti psykologinakin viihtyisin.

Ihan uteliaisuuttani kysyn, että mikä tässä harmittaa? Lomat vai se, että pidän opettajan työstä? Vai se, että tienaan liikaa?

Täällä on ollut monta ketjua, joissa on kysytty, mitä tekee työkseen ihminen, joka pitää työstään. Opettajia on yleensä ketjut pullollaan.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla pikkuisen eri tasoiset sisäänpääsyvaatimukset koulutuksissa. Sinänsä rahkeita voi hyvinkin olla molempiin.

Mitä tarkoitat? Opettajia toki on hyvin erilaisia. Luokanopettajaksi ja psykologiksi on molempiin hyvin vaikea päästä sisään, lukiopapereiden pitää molemmissa olla hyvät ja pääsykokeiden mennä nappiin. Aineenopettajilla on hyvin suuri vaihtelu aineeseen liittyen. Matemaattisiin aineisiin on sinänsä helppo päästä sisään, kun on ensin suorittanut hyvillä arvosanoilla laajat matikat ja fysiikan lukiossa, mutta se ei tietenkään ole kaikille helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla pikkuisen eri tasoiset sisäänpääsyvaatimukset koulutuksissa. Sinänsä rahkeita voi hyvinkin olla molempiin.

Mitä tarkoitat? Opettajia toki on hyvin erilaisia. Luokanopettajaksi ja psykologiksi on molempiin hyvin vaikea päästä sisään, lukiopapereiden pitää molemmissa olla hyvät ja pääsykokeiden mennä nappiin. Aineenopettajilla on hyvin suuri vaihtelu aineeseen liittyen. Matemaattisiin aineisiin on sinänsä helppo päästä sisään, kun on ensin suorittanut hyvillä arvosanoilla laajat matikat ja fysiikan lukiossa, mutta se ei tietenkään ole kaikille helppoa.

Ahaa, en tiennytkään, että opekoulutukseen on (nykyään?) niin vaikea päästä.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla pikkuisen eri tasoiset sisäänpääsyvaatimukset koulutuksissa. Sinänsä rahkeita voi hyvinkin olla molempiin.

Mitä tarkoitat? Luokanopettajakoulutukseen taitaa päästä kymmenen prosenttia hakijoista. Ei siis ihan heittämällä mennä. Aineenopettajien aloissa on sellaisia, joita harva uskaltaa edes lähteä yrittämään, esimerkiksi matemaattiset aineet. Ei ole kaikista selviämään niistä opinnoista. Myös psyka on suosittu ala, mutta toisaalta pääsykokeet ovat täynnä ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä ovat tekemässä. Sisään pääsee kyllä se, joka on oikeassa paikassa ja ymmärtää, mitä opinnot tulevat vaatimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla pikkuisen eri tasoiset sisäänpääsyvaatimukset koulutuksissa. Sinänsä rahkeita voi hyvinkin olla molempiin.

Mitä tarkoitat? Luokanopettajakoulutukseen taitaa päästä kymmenen prosenttia hakijoista. Ei siis ihan heittämällä mennä. Aineenopettajien aloissa on sellaisia, joita harva uskaltaa edes lähteä yrittämään, esimerkiksi matemaattiset aineet. Ei ole kaikista selviämään niistä opinnoista. Myös psyka on suosittu ala, mutta toisaalta pääsykokeet ovat täynnä ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä ovat tekemässä. Sisään pääsee kyllä se, joka on oikeassa paikassa ja ymmärtää, mitä opinnot tulevat vaatimaan.

Tuossa ylempänä vastasinkin, etten tiennytkään opekoulutukseen olevan vaikea päästä. Kymmenen prossan sisäänpääsy on aika alhainen, mutta toisaalta ei hirveän harvinainen sisäänpääsyprosentti kuitenkaan. Psykologiaan on viime vuosina päässyt pari prosenttia hakijoista, on se huomattavasti vähemmän. Se nyt on selvä, että kokeessa kuin kokeessa täytyy tietää, mitä on tekemässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla pikkuisen eri tasoiset sisäänpääsyvaatimukset koulutuksissa. Sinänsä rahkeita voi hyvinkin olla molempiin.

Mitä tarkoitat? Opettajia toki on hyvin erilaisia. Luokanopettajaksi ja psykologiksi on molempiin hyvin vaikea päästä sisään, lukiopapereiden pitää molemmissa olla hyvät ja pääsykokeiden mennä nappiin. Aineenopettajilla on hyvin suuri vaihtelu aineeseen liittyen. Matemaattisiin aineisiin on sinänsä helppo päästä sisään, kun on ensin suorittanut hyvillä arvosanoilla laajat matikat ja fysiikan lukiossa, mutta se ei tietenkään ole kaikille helppoa.

Ahaa, en tiennytkään, että opekoulutukseen on (nykyään?) niin vaikea päästä.

Helsingin kasvatustieteelliseen pääsi vuonna 2017 huikeat 11,3% hakijoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla pikkuisen eri tasoiset sisäänpääsyvaatimukset koulutuksissa. Sinänsä rahkeita voi hyvinkin olla molempiin.

Mitä tarkoitat? Opettajia toki on hyvin erilaisia. Luokanopettajaksi ja psykologiksi on molempiin hyvin vaikea päästä sisään, lukiopapereiden pitää molemmissa olla hyvät ja pääsykokeiden mennä nappiin. Aineenopettajilla on hyvin suuri vaihtelu aineeseen liittyen. Matemaattisiin aineisiin on sinänsä helppo päästä sisään, kun on ensin suorittanut hyvillä arvosanoilla laajat matikat ja fysiikan lukiossa, mutta se ei tietenkään ole kaikille helppoa.

Ahaa, en tiennytkään, että opekoulutukseen on (nykyään?) niin vaikea päästä.

Joskus 25 v sitten oli yksi vaikeimmista. Jos ei ollut laudaturin papereita, Helsinkiin ei päässyt edes pääsykokeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla pikkuisen eri tasoiset sisäänpääsyvaatimukset koulutuksissa. Sinänsä rahkeita voi hyvinkin olla molempiin.

Mitä tarkoitat? Opettajia toki on hyvin erilaisia. Luokanopettajaksi ja psykologiksi on molempiin hyvin vaikea päästä sisään, lukiopapereiden pitää molemmissa olla hyvät ja pääsykokeiden mennä nappiin. Aineenopettajilla on hyvin suuri vaihtelu aineeseen liittyen. Matemaattisiin aineisiin on sinänsä helppo päästä sisään, kun on ensin suorittanut hyvillä arvosanoilla laajat matikat ja fysiikan lukiossa, mutta se ei tietenkään ole kaikille helppoa.

Ahaa, en tiennytkään, että opekoulutukseen on (nykyään?) niin vaikea päästä.

Helsingin kasvatustieteelliseen pääsi vuonna 2017 huikeat 11,3% hakijoista.

No juu, ei se paljoa ole. Tämä on tietysti joka alalla vain suhteellisesta vaikeudesta kertova luku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla pikkuisen eri tasoiset sisäänpääsyvaatimukset koulutuksissa. Sinänsä rahkeita voi hyvinkin olla molempiin.

Mitä tarkoitat? Luokanopettajakoulutukseen taitaa päästä kymmenen prosenttia hakijoista. Ei siis ihan heittämällä mennä. Aineenopettajien aloissa on sellaisia, joita harva uskaltaa edes lähteä yrittämään, esimerkiksi matemaattiset aineet. Ei ole kaikista selviämään niistä opinnoista. Myös psyka on suosittu ala, mutta toisaalta pääsykokeet ovat täynnä ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä ovat tekemässä. Sisään pääsee kyllä se, joka on oikeassa paikassa ja ymmärtää, mitä opinnot tulevat vaatimaan.

Tuossa ylempänä vastasinkin, etten tiennytkään opekoulutukseen olevan vaikea päästä. Kymmenen prossan sisäänpääsy on aika alhainen, mutta toisaalta ei hirveän harvinainen sisäänpääsyprosentti kuitenkaan. Psykologiaan on viime vuosina päässyt pari prosenttia hakijoista, on se huomattavasti vähemmän. Se nyt on selvä, että kokeessa kuin kokeessa täytyy tietää, mitä on tekemässä.

Suuri osa ei tiedä. Luulevat olevansa tulossa pohtimaan syntyjä syviä, kun tilastomatikka on se, mitä pitäisi osata. Lisäksi tutkimusten mukaan psyka kiehtoo usein niitä, joilla on omia mielenterveyden haasteita. Vakavasti otettavaa kilpailua on siis siellä vähemmän kuin voisi luvuista päätellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla pikkuisen eri tasoiset sisäänpääsyvaatimukset koulutuksissa. Sinänsä rahkeita voi hyvinkin olla molempiin.

Mitä tarkoitat? Luokanopettajakoulutukseen taitaa päästä kymmenen prosenttia hakijoista. Ei siis ihan heittämällä mennä. Aineenopettajien aloissa on sellaisia, joita harva uskaltaa edes lähteä yrittämään, esimerkiksi matemaattiset aineet. Ei ole kaikista selviämään niistä opinnoista. Myös psyka on suosittu ala, mutta toisaalta pääsykokeet ovat täynnä ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä ovat tekemässä. Sisään pääsee kyllä se, joka on oikeassa paikassa ja ymmärtää, mitä opinnot tulevat vaatimaan.

Tuossa ylempänä vastasinkin, etten tiennytkään opekoulutukseen olevan vaikea päästä. Kymmenen prossan sisäänpääsy on aika alhainen, mutta toisaalta ei hirveän harvinainen sisäänpääsyprosentti kuitenkaan. Psykologiaan on viime vuosina päässyt pari prosenttia hakijoista, on se huomattavasti vähemmän. Se nyt on selvä, että kokeessa kuin kokeessa täytyy tietää, mitä on tekemässä.

Suuri osa ei tiedä. Luulevat olevansa tulossa pohtimaan syntyjä syviä, kun tilastomatikka on se, mitä pitäisi osata. Lisäksi tutkimusten mukaan psyka kiehtoo usein niitä, joilla on omia mielenterveyden haasteita. Vakavasti otettavaa kilpailua on siis siellä vähemmän kuin voisi luvuista päätellä.

No tämä kuulostaa oudolta, jos kohtuullisenkin kokoinen osa hakijoista ei muka tietäisi pääsykoevaatimuksia ennakkoon. ”Omat mielenterveyden haasteet” sinänsä eivät muuten estä pääsykokeissa menestymistä millään tavalla, ellei ole akuutista psykoottisesta tilasta kyse. Olisi todella outoa, että suht harvinaisesta ilmiöstä kärsivät marssisivat sankoin joukoin keväisin psykan pääsykokeeseen heikentämään kokelaiden keskimääräistä osaamistasoa.

Sinänsä olen täysin samaa mieltä siitä, että todellinen kilpailu käydään koko hakijajoukkoa huomattavasti pienemmän porukan kesken, ja monellakin eri alalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla pikkuisen eri tasoiset sisäänpääsyvaatimukset koulutuksissa. Sinänsä rahkeita voi hyvinkin olla molempiin.

Mitä tarkoitat? Luokanopettajakoulutukseen taitaa päästä kymmenen prosenttia hakijoista. Ei siis ihan heittämällä mennä. Aineenopettajien aloissa on sellaisia, joita harva uskaltaa edes lähteä yrittämään, esimerkiksi matemaattiset aineet. Ei ole kaikista selviämään niistä opinnoista. Myös psyka on suosittu ala, mutta toisaalta pääsykokeet ovat täynnä ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä ovat tekemässä. Sisään pääsee kyllä se, joka on oikeassa paikassa ja ymmärtää, mitä opinnot tulevat vaatimaan.

Tuossa ylempänä vastasinkin, etten tiennytkään opekoulutukseen olevan vaikea päästä. Kymmenen prossan sisäänpääsy on aika alhainen, mutta toisaalta ei hirveän harvinainen sisäänpääsyprosentti kuitenkaan. Psykologiaan on viime vuosina päässyt pari prosenttia hakijoista, on se huomattavasti vähemmän. Se nyt on selvä, että kokeessa kuin kokeessa täytyy tietää, mitä on tekemässä.

Suuri osa ei tiedä. Luulevat olevansa tulossa pohtimaan syntyjä syviä, kun tilastomatikka on se, mitä pitäisi osata. Lisäksi tutkimusten mukaan psyka kiehtoo usein niitä, joilla on omia mielenterveyden haasteita. Vakavasti otettavaa kilpailua on siis siellä vähemmän kuin voisi luvuista päätellä.

Nuo jotka eivät ole matemaattisesti suuntautuneita eivätkä pääse psykan laitokselle, hakevat jollekin helpommalle psykan alueelle ( kehityspsykologia, työpsyka tms.) ja myöhemmin erivapaudella siirtyvät varsinaisiksi psykologian opiskelijoiksi ja saavat psykologin pätevyyden.

Psykologian opettajaksi niin yhdistyy molemmat :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla pikkuisen eri tasoiset sisäänpääsyvaatimukset koulutuksissa. Sinänsä rahkeita voi hyvinkin olla molempiin.

Mitä tarkoitat? Luokanopettajakoulutukseen taitaa päästä kymmenen prosenttia hakijoista. Ei siis ihan heittämällä mennä. Aineenopettajien aloissa on sellaisia, joita harva uskaltaa edes lähteä yrittämään, esimerkiksi matemaattiset aineet. Ei ole kaikista selviämään niistä opinnoista. Myös psyka on suosittu ala, mutta toisaalta pääsykokeet ovat täynnä ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä ovat tekemässä. Sisään pääsee kyllä se, joka on oikeassa paikassa ja ymmärtää, mitä opinnot tulevat vaatimaan.

Tuossa ylempänä vastasinkin, etten tiennytkään opekoulutukseen olevan vaikea päästä. Kymmenen prossan sisäänpääsy on aika alhainen, mutta toisaalta ei hirveän harvinainen sisäänpääsyprosentti kuitenkaan. Psykologiaan on viime vuosina päässyt pari prosenttia hakijoista, on se huomattavasti vähemmän. Se nyt on selvä, että kokeessa kuin kokeessa täytyy tietää, mitä on tekemässä.

Suuri osa ei tiedä. Luulevat olevansa tulossa pohtimaan syntyjä syviä, kun tilastomatikka on se, mitä pitäisi osata. Lisäksi tutkimusten mukaan psyka kiehtoo usein niitä, joilla on omia mielenterveyden haasteita. Vakavasti otettavaa kilpailua on siis siellä vähemmän kuin voisi luvuista päätellä.

Nuo jotka eivät ole matemaattisesti suuntautuneita eivätkä pääse psykan laitokselle, hakevat jollekin helpommalle psykan alueelle ( kehityspsykologia, työpsyka tms.) ja myöhemmin erivapaudella siirtyvät varsinaisiksi psykologian opiskelijoiksi ja saavat psykologin pätevyyden.

Suomessa ei ole mitään muuta väylää, kuin päästä sisään pääsykokeen kautta.