Kumpi teille merkkaa enemmän: hyvä työporukka ja helpohko työ vai hyvä palkka ja mahdollisuus edetä uralla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme työtä:

1) Täysin luova ja vapaa työ, jossa pääsen niin pitkälle kuin taidot riittävät.

2) Suorittava työ, jossa pääsen osaksi sosiaalista ympäristöä ja näkemään tosi mielenkiintoisia asioita. Etenemismahdollisuuksia ei ole, palkka on kuitenkin aika hyvä. Työ on helpohkoa ja rutiininomaista.

3) Työ, jossa pääsen auttamaan ja huolehtimaan muista. Palkka on hyvä vrt ajankäyttöön.

Työ 2) tuo virikkeitä työhön 1). Työn 3) ansiosta sain työn 2)

Tämä on hyvä kombinaatio. Mummo jo sanoi, että ei kannata laittaa kaikkia munia yhteen koriin.

Olen itsekin harkinnut tätä, että hankkisi useamman osa-aikaisen työpaikan yhden kokoaikaisen sijaan. Mulla on nyt yksi osa-aikainen työ, joka on ihan kivasti palkattu, helppo ja työyhteisönä kiva, mutta inhoan sitä, koska en saa itse työstä mitään. Opiskelen täysipäiväisesti ja kun valmistun, työllistyminen nyt tietty on mitä on... niin olenkin miettinyt, että jos pitäisin nykyisen osa-aikaisen työsopimukseni edelleen ja etsisin tulevan oman alani töitä myös vain osa-aikaisesti. Se ehkä helpottaisi työnhakua, antaisi vapauksia palkan suhteen ja muutenkin rentouttaisi elämää, kun voisi ottaa leivän irti paskaduunista ja nauttia sitten siitä toisesta, itselle oikeasta työstä.

Kun on monta osa-aikaista työtä, ei haittaa, vaikka joku työ menisi alta. Kun koko elämä on yhden työn ja yhden kortin varassa, se on tosi stressaavaa. On myös luovaa tehdä monenlaisia töitä ja myös henkisesti helpompaa.

Tätä asiaa voisi ajatella jakkaramallina. Kolmijalkainen jakkara pysyy tukevasti pystyssä, neljä keikkuu ja kahden jalan heiluu. Yksi paksu jalka pysyy kyllä pystyssä, mutta se on raskas liikuttaa.

Haluan tehdä töitä omassa rauhassa ilman yhtään alaista. Mulle sopii suunnitteluinsinöörn työ hyvin. Joskus asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa joutuu tekemisiin. Mitä vähemmän porukkaa, sen parempi. En ole itse kyllä hankala, vaikka en halua muita ympärille, vaan minusta on yleensä tykätty. Mutta en halua seurustella töissä, haluan tehdä töitä. Huomaan, että saan pikkutoimistossa paljon enemmän aikaan kuin isommassa porukassa, missä on vähän väliä jotain häiriötekijää. 

Hyvä työporukka ja helpohko työ. En ole kunnianhimoinen ja haluaisin jaksaa töidenkin jälkeen vielä jotain muuta kuin maata sohvalla.

Mutta mikähän se helpohko työ tänä päivänä olisi? Tuntuu että työssä kuin työssä revitään selkänahasta ihan kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä työporukka ja helpohko työ. En ole kunnianhimoinen ja haluaisin jaksaa töidenkin jälkeen vielä jotain muuta kuin maata sohvalla.

Mutta mikähän se helpohko työ tänä päivänä olisi? Tuntuu että työssä kuin työssä revitään selkänahasta ihan kaikki.

Minä teen helppoa toimistotyötä, muttei siitä kummemmin maksetakaan. Siinä on aina se puoli. Olisin valmis tekemään jotain haastavampaa, koska eläminen on hiton kallista..

Vierailija kirjoitti:

Miten musta tuntuu, että kaikki nämä, jotka haluaa helpon ja pienempipalkkaisen työn, on naisia.

Tuossahan mainittiin että työssä on hyvä palkka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme työtä:

1) Täysin luova ja vapaa työ, jossa pääsen niin pitkälle kuin taidot riittävät.

2) Suorittava työ, jossa pääsen osaksi sosiaalista ympäristöä ja näkemään tosi mielenkiintoisia asioita. Etenemismahdollisuuksia ei ole, palkka on kuitenkin aika hyvä. Työ on helpohkoa ja rutiininomaista.

3) Työ, jossa pääsen auttamaan ja huolehtimaan muista. Palkka on hyvä vrt ajankäyttöön.

Työ 2) tuo virikkeitä työhön 1). Työn 3) ansiosta sain työn 2)

Tämä on hyvä kombinaatio. Mummo jo sanoi, että ei kannata laittaa kaikkia munia yhteen koriin.

Olen itsekin harkinnut tätä, että hankkisi useamman osa-aikaisen työpaikan yhden kokoaikaisen sijaan. Mulla on nyt yksi osa-aikainen työ, joka on ihan kivasti palkattu, helppo ja työyhteisönä kiva, mutta inhoan sitä, koska en saa itse työstä mitään. Opiskelen täysipäiväisesti ja kun valmistun, työllistyminen nyt tietty on mitä on... niin olenkin miettinyt, että jos pitäisin nykyisen osa-aikaisen työsopimukseni edelleen ja etsisin tulevan oman alani töitä myös vain osa-aikaisesti. Se ehkä helpottaisi työnhakua, antaisi vapauksia palkan suhteen ja muutenkin rentouttaisi elämää, kun voisi ottaa leivän irti paskaduunista ja nauttia sitten siitä toisesta, itselle oikeasta työstä.

Kun on monta osa-aikaista työtä, ei haittaa, vaikka joku työ menisi alta. Kun koko elämä on yhden työn ja yhden kortin varassa, se on tosi stressaavaa. On myös luovaa tehdä monenlaisia töitä ja myös henkisesti helpompaa.

Ja samalla saisi työhön vaihteluakin sen kautta, että kokonaan erillisten työsuhteiden kautta tulisi tietysti kokonaan erilaiset työtehtävätkin. Kuulostaa oikeasti harkinnan arvoiselta.

Minulle tärkeintä on työajat. Seuraavana tulee työilmapiiri. Sitten työn kohtuullisuus eli pitääkö tehdä palkkansa eteen yhden vai kenties useamman työt (minä teen vain yhden). Palkasta viis, koska mies vastaa meillä taloudesta. Urasta viis veisaan; kiinnostuksenkohteeni eivät taivu uraksi joten nautin niistä vapaalla. Työ on sitä varten, että arjessa on jotain rytmiä ja olen "tarpeellinen" (riittää vaikka pizzalaatikoiden taittelu).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten musta tuntuu, että kaikki nämä, jotka haluaa helpon ja pienempipalkkaisen työn, on naisia.

Tuossahan mainittiin että työssä on hyvä palkka

Eihän.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tärkeintä on työajat. Seuraavana tulee työilmapiiri. Sitten työn kohtuullisuus eli pitääkö tehdä palkkansa eteen yhden vai kenties useamman työt (minä teen vain yhden). Palkasta viis, koska mies vastaa meillä taloudesta. Urasta viis veisaan; kiinnostuksenkohteeni eivät taivu uraksi joten nautin niistä vapaalla. Työ on sitä varten, että arjessa on jotain rytmiä ja olen "tarpeellinen" (riittää vaikka pizzalaatikoiden taittelu).

Tämä kuvaa täydellisesti suurimman osan naisista työmoraalia. Ainakin turha tulla valittamaan, miksi miehen euro on naiselle 80 senttiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tärkeintä on työajat. Seuraavana tulee työilmapiiri. Sitten työn kohtuullisuus eli pitääkö tehdä palkkansa eteen yhden vai kenties useamman työt (minä teen vain yhden). Palkasta viis, koska mies vastaa meillä taloudesta. Urasta viis veisaan; kiinnostuksenkohteeni eivät taivu uraksi joten nautin niistä vapaalla. Työ on sitä varten, että arjessa on jotain rytmiä ja olen "tarpeellinen" (riittää vaikka pizzalaatikoiden taittelu).

Tämä kuvaa täydellisesti suurimman osan naisista työmoraalia. Ainakin turha tulla valittamaan, miksi miehen euro on naiselle 80 senttiä.

Liittyy työmoraaliin miten? Olen ahkera ja tunnollinen, oli työ mitä oli. Ylimääräistä en tee. Ei kenenkään pitäisi ellei ole yksityisyrittäjä.

Mieheni elättää minut ilomielin ja minun rahat ovat vain minun. Harvalla on näin, tiedän olevani onnekas. En silti jää kotiin makaamaan, vaikka mieheni puolesta se olisi ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tärkeintä on työajat. Seuraavana tulee työilmapiiri. Sitten työn kohtuullisuus eli pitääkö tehdä palkkansa eteen yhden vai kenties useamman työt (minä teen vain yhden). Palkasta viis, koska mies vastaa meillä taloudesta. Urasta viis veisaan; kiinnostuksenkohteeni eivät taivu uraksi joten nautin niistä vapaalla. Työ on sitä varten, että arjessa on jotain rytmiä ja olen "tarpeellinen" (riittää vaikka pizzalaatikoiden taittelu).

Tämä kuvaa täydellisesti suurimman osan naisista työmoraalia. Ainakin turha tulla valittamaan, miksi miehen euro on naiselle 80 senttiä.

Liittyy työmoraaliin miten? Olen ahkera ja tunnollinen, oli työ mitä oli. Ylimääräistä en tee. Ei kenenkään pitäisi ellei ole yksityisyrittäjä.

Mieheni elättää minut ilomielin ja minun rahat ovat vain minun. Harvalla on näin, tiedän olevani onnekas. En silti jää kotiin makaamaan, vaikka mieheni puolesta se olisi ok.

Niin ehkä sulla olekaan tarkoitus menestyä työssä. Tuolla "ylimääräistä en tee" -asenteella ei ainakaan yletä mihinkään vaan korkeintaan pysytään siinä, missä nyt ollaan. Toivottavasti edes siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tärkeintä on työajat. Seuraavana tulee työilmapiiri. Sitten työn kohtuullisuus eli pitääkö tehdä palkkansa eteen yhden vai kenties useamman työt (minä teen vain yhden). Palkasta viis, koska mies vastaa meillä taloudesta. Urasta viis veisaan; kiinnostuksenkohteeni eivät taivu uraksi joten nautin niistä vapaalla. Työ on sitä varten, että arjessa on jotain rytmiä ja olen "tarpeellinen" (riittää vaikka pizzalaatikoiden taittelu).

Tämä kuvaa täydellisesti suurimman osan naisista työmoraalia. Ainakin turha tulla valittamaan, miksi miehen euro on naiselle 80 senttiä.

Liittyy työmoraaliin miten? Olen ahkera ja tunnollinen, oli työ mitä oli. Ylimääräistä en tee. Ei kenenkään pitäisi ellei ole yksityisyrittäjä.

Mieheni elättää minut ilomielin ja minun rahat ovat vain minun. Harvalla on näin, tiedän olevani onnekas. En silti jää kotiin makaamaan, vaikka mieheni puolesta se olisi ok.

Niin ehkä sulla olekaan tarkoitus menestyä työssä. Tuolla "ylimääräistä en tee" -asenteella ei ainakaan yletä mihinkään vaan korkeintaan pysytään siinä, missä nyt ollaan. Toivottavasti edes siinä.

Jos luit kommenttini, niin ei ole tarkoitus yletä, ei. Työni on sellaista että siinä ollaan ja pysytään. Ja töihin jopa kysytään.

Miksi pelkäisin työn menetystä, kun taloudellista pakkoa ei ole? (Retorinen kysymys, huom.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tärkeintä on työajat. Seuraavana tulee työilmapiiri. Sitten työn kohtuullisuus eli pitääkö tehdä palkkansa eteen yhden vai kenties useamman työt (minä teen vain yhden). Palkasta viis, koska mies vastaa meillä taloudesta. Urasta viis veisaan; kiinnostuksenkohteeni eivät taivu uraksi joten nautin niistä vapaalla. Työ on sitä varten, että arjessa on jotain rytmiä ja olen "tarpeellinen" (riittää vaikka pizzalaatikoiden taittelu).

Tämä kuvaa täydellisesti suurimman osan naisista työmoraalia. Ainakin turha tulla valittamaan, miksi miehen euro on naiselle 80 senttiä.

Perustele suuriN osa. Ja jollakin muulla kuin omalla tuttavapiirilläsi, kiitos.

Voin itsekin perustella väitteen siitä, että suuriN osa työttömistä on miehiä. Tilastolla.

^

Olen löytänyt helpohkon työn, kivat työkaverit ja päälle vielä hyvän palkan. 

Toivottavasti töitä riittää eläkeikään asti. 

Hyvä työporukka hyvun tärkeä. Työ ei kuitenkaan saa olla liian helppoa ja yksitoikkoista. Työstäkin pitää tykätä ja yhdessä hyvien työkavereiden kanssa kaikista haasteistakin selviää. Brutto +/- 2000€ riittää.