Kumpi teille merkkaa enemmän: hyvä työporukka ja helpohko työ vai hyvä palkka ja mahdollisuus edetä uralla?

Ainakin tällä alalla helppo työ ja hyvä työporukka. Tässä työssä ei ole juurikaan etenemismahdollisuuksia ellei halua pomoksi ja sellainen ei kiinnosta minua. En ole kovin kunnianhimoinen ja tällainen perustyö on ihan ok minulle. Ehkä mieleni muuttuisi, jos vaihtaisin ammattia ja olisi mahdollisuuksia edetä. Mutta kuten sanottua, tällä alalla ei ole sellaista mahdollisuutta edes. 

Hyvä työporukka, mutta ei työn helpohko tarvitse olla, mieluummin sopivan haastava.

Hyvällä porukalla tarkoitan porukkaa, joka mahdollistaa itse työn tekemisen hyvin. Läpänheitot ja työajan ulkopuoliset yhteisaktiviteetit eivät ole tärkeää.

Hyvä palkkakin olisi kiva, mutta "uralla etenemisestä" (mitä sekin on?) en perusta. 

Helppo työ eikä mielellään työkavereita ollenkaan. Nam

Paras työkaveri on tehtaan toisessa päässä oleva työkaveri.

Mielenkiintoinen työ. Hyvä tai neutraali ilmapiiri ilman pahan puhumista ja juoruilua selän takana. Palkasta viis.

Eka. En ole uraorientoitunut ja elän ihan omasta tahdostani varsin vaatimattomasti eli kulut ovat pienet (ja olen silti ihan tyytyväinen).

Ei kumpikaan.

Teen mielelläni töitä itsenäisesti. En kaipaa työporukkaa enkä etenemistä uraputkessa toisiin vertaillen. Teen ihan oman polkuni. Haluan olla tyytyväinen jokaiseen työsuoritukseen ja se on suurin arvostus mitä kaipaan.

Mikään titteli ei muuttaisi käsitystäni siitä, millaisen jäljen työlläni jätän. Rahakin on pienessä roolissa, välillä teen töitä ilmaiseksi. Jos saisin "vuoden toimija" palkinnon alaltani, niin se olisi vain kiusallista.

Joku varmasti tulkitsee tämänkin joksikin kiintymyssuhdetraumaksi, mutta en kaipaa huomiota.

Mieluummin monta erillaista osa-aikatyötä samaan aikaan kuin yksi kokoaikainen. Määräaikaisuudet menettelee myös. En halua vakinaista työtä, sitoo liikaa. Pieni palkka ei haittaa, mieluummin enemmän vapaa-aikaa,

Ilman muuta haastava työ jossa on mahdollisuudet edetä ja kehittää itseään. Työporukka ja ilmapiiri kompensoivat huonompaa palkkaa ja hyväkään palkka ei toisaalta saisi minua pysymään paikassa jossa molemmat olisivat huonoja tai etenemis- ja kehittymismahdollisuuksia ei olisi. Olen ennen uranvaihtoa tehnyt 10v helppoa työtä joka olisi pysynyt samanlaisena vaikka eläkkeelle asti ja se tuntui henkiseltä itsemurhalta, joka pikkuhiljaa hapersi aivoni ja vei elämäniloni vaikka työporukka olikin mainio.

Raha ei ole koskaan määrännyt yhtään valintaa elämässäni, motivaatio kyllä.

Työhaastatteluissa olen kysynyt, kun on kysytty "onko kysyttävää" - onko tämä työyhteisö terve?

Millaiinen on hyvä työöporukka? Onko se 5 vuoden sisään kerran käydäään yhdessä kaljalla?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme työtä:

1) Täysin luova ja vapaa työ, jossa pääsen niin pitkälle kuin taidot riittävät.

2) Suorittava työ, jossa pääsen osaksi sosiaalista ympäristöä ja näkemään tosi mielenkiintoisia asioita. Etenemismahdollisuuksia ei ole, palkka on kuitenkin aika hyvä. Työ on helpohkoa ja rutiininomaista.

3) Työ, jossa pääsen auttamaan ja huolehtimaan muista. Palkka on hyvä vrt ajankäyttöön.

Työ 2) tuo virikkeitä työhön 1). Työn 3) ansiosta sain työn 2)

Tämä on hyvä kombinaatio. Mummo jo sanoi, että ei kannata laittaa kaikkia munia yhteen koriin.

Olen itsekin harkinnut tätä, että hankkisi useamman osa-aikaisen työpaikan yhden kokoaikaisen sijaan. Mulla on nyt yksi osa-aikainen työ, joka on ihan kivasti palkattu, helppo ja työyhteisönä kiva, mutta inhoan sitä, koska en saa itse työstä mitään. Opiskelen täysipäiväisesti ja kun valmistun, työllistyminen nyt tietty on mitä on... niin olenkin miettinyt, että jos pitäisin nykyisen osa-aikaisen työsopimukseni edelleen ja etsisin tulevan oman alani töitä myös vain osa-aikaisesti. Se ehkä helpottaisi työnhakua, antaisi vapauksia palkan suhteen ja muutenkin rentouttaisi elämää, kun voisi ottaa leivän irti paskaduunista ja nauttia sitten siitä toisesta, itselle oikeasta työstä.

En tee joko-tai-valintoja, vaan minulle palkka, etenemismahdollisuudet ja hyvät työtoverit ovat kaikki välttämättömiä ehtoja tiettyyn minimitasoon asti, jonka jälkeen jokainen tekijä riittävän hyvänä voi dominoida muita. IT-asiantuntijana on tällä hetkellä hyvin varaa valita haluamansa painotus.

Hyvä palkka, hyvä urakehitys, helppo työ ja hyvät työkaverit.

Vähempi ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Miten musta tuntuu, että kaikki nämä, jotka haluaa helpon ja pienempipalkkaisen työn, on naisia.

Hassua vaan se ettei helppoja töitä juuri ole, ainakaan naisille.  Hyvä työporukka saa paremman tuloksen.

Mieluiten sopivan haastava työ kohtuullisella palkalla ilman työkavereita.

En kaipaa "hyviä työkavereita" mutten kestäisi huonoja. Haasteet on toivottuja tiettyyn rajaan asti, mutta nykyisen työni, jossa teen yksin työtä johon minulla ei ole riittävää osaamista tai koulutusta ja työnantaja ei anna sitä hankkia, niin heti kun löydän muuta niin vaihdan. Tässä nimittäin hajoaa pää.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä työporukka ja sopivan haastava työ, vähän kuin harrastamassa kävisi. Sellainen palkka, että tulee toimeen.

Nämä ei olleet ne vaihtoehdot.

Yllättävän harva haluaa menestyä työssään. Monelle näyttää riittävän, että töissä on ihan kivaa ja palkalla tulee joten kuten toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme työtä:

1) Täysin luova ja vapaa työ, jossa pääsen niin pitkälle kuin taidot riittävät.

2) Suorittava työ, jossa pääsen osaksi sosiaalista ympäristöä ja näkemään tosi mielenkiintoisia asioita. Etenemismahdollisuuksia ei ole, palkka on kuitenkin aika hyvä. Työ on helpohkoa ja rutiininomaista.

3) Työ, jossa pääsen auttamaan ja huolehtimaan muista. Palkka on hyvä vrt ajankäyttöön.

Työ 2) tuo virikkeitä työhön 1). Työn 3) ansiosta sain työn 2)

Tämä on hyvä kombinaatio. Mummo jo sanoi, että ei kannata laittaa kaikkia munia yhteen koriin.

Olen itsekin harkinnut tätä, että hankkisi useamman osa-aikaisen työpaikan yhden kokoaikaisen sijaan. Mulla on nyt yksi osa-aikainen työ, joka on ihan kivasti palkattu, helppo ja työyhteisönä kiva, mutta inhoan sitä, koska en saa itse työstä mitään. Opiskelen täysipäiväisesti ja kun valmistun, työllistyminen nyt tietty on mitä on... niin olenkin miettinyt, että jos pitäisin nykyisen osa-aikaisen työsopimukseni edelleen ja etsisin tulevan oman alani töitä myös vain osa-aikaisesti. Se ehkä helpottaisi työnhakua, antaisi vapauksia palkan suhteen ja muutenkin rentouttaisi elämää, kun voisi ottaa leivän irti paskaduunista ja nauttia sitten siitä toisesta, itselle oikeasta työstä.

Kun on monta osa-aikaista työtä, ei haittaa, vaikka joku työ menisi alta. Kun koko elämä on yhden työn ja yhden kortin varassa, se on tosi stressaavaa. On myös luovaa tehdä monenlaisia töitä ja myös henkisesti helpompaa.