Olenko kohtuuton/ vaadinko liikaa?
Mieheni syyttää minua tämän tästä kohtuuttomaksi, kun toivon häneltä jotain apua tai tekoja liittyen kodin- ja lastenhoitoon. Hänen mielestään elämäni on helppoa, ja valitan turhasta. Kaipaan ulkopuolisen näkökulmaa.
Tilanteemme on seuraava: minä olen perheemme pääasiallinen elättäjä. Teen töitä 90% työajalla ja tienaan siis kaiken käyttörahan. Vuokraan saamme asumistukea. Miehellä ei ole työtä tai tuloja (tukia hän ei hae eikä saa) mutta hän ei niitä myöskään kaipaa, koska kuulemma pärjää hyvin näin. Mieheni käyttää aikansa harrastukseensa ja pelaamiseen, sekä omien sanojensa mukaan tekee kaikki kotityöt. Kotitöiksi hän laskee esim. lattian lakaisun esim. yhdestä nurkasta, omien vaatteittensa pesun ja tiskauksen silloin tällöin. Hän myös tekee ruokaa mielellään, ongelma on vain, että pitää valita niistä kolmesta ruoasta joista hän tykkää. Hän myös vie tai hakee lapsemme päiväkodista päivittäin.
Minulle jää lapsen vienti tai haku, ruoanlaitto aina silloin kun en jaksa syödä samaa, imurointi, kaupassa käynti, minun ja lapsen pyykkien sekä lakanoiden pesu ja vaihto ja kaikki muu yleissiivous. Lisäksi vietän lapsen kanssa ulkona ainakin tunnin päivittäin koska mielestäni ei ole hyvä tuijottaa telkkaria koko iltaa (näin mieheni vahtii lasta kun esim. laitan ruokaa).
Olen tällä hetkellä raskaana ja aika väsynyt työn ja kodin yhteiskuormaan ja pyysinkin miestäni ottamaan suuremman roolin kodin hoidosta. vetosin siihen, että hän on kokopäiväisesti kotona (vaikka lapsi on hoidossa minun työaikani) ja en saa töitäni tehtyä kun pitää jakaa työaikaa kodinhoidon kanssa. Tähän hän vastasi, että työaikani (osittain joustavat) ovat niin helpot, että valitan turhasta ja kenenkään muun puoliso ei tee enempää kuin hän täällä kotona. Miestäni ei tosiaan haittaa pölykoirat nurkissa mutta kun pyydän häntä vaihtamaan vuodevaatteet, hän on niin allerginen pölylle että jää pariksi tunniksi sänkyyn makaamaan.
Kommentteja (ja vinkkejä jos jollain on hyviä) kiitos. (Ja kyllä, "jätä se" on jo käynyt mielessä, mutta olen tosiaan raskaana enkä välttämättä pärjää vastasyntyneen ja taaperon kanssa yksin.)
Kommentit (27)
No ei hän aina ole samanlainen ollut, nämä piirteet on käyneet ilmi yhdessä asuessa ja lapsen myötä pikkuhiljaa. Nyt vaan hyvät puolet ei jaksa enää kantaa.
Kohtuuton kirjoitti:
No ei hän aina ole samanlainen ollut, nämä piirteet on käyneet ilmi yhdessä asuessa ja lapsen myötä pikkuhiljaa. Nyt vaan hyvät puolet ei jaksa enää kantaa.
Miksi eron sijaan toinen lapsi, jos ongelmat olivat jo selvillä?
Kommentti: zzzzz
Vinkki: Muuta pois Porvoosta
Kuka näitä satuja jaksaa oikeasti tehtailla? Niin väsynyttä , kulunutta ja läpinäkyvää.
😂😂😂
Parin tunnin lepo pölyallergian takia petivaatteiden vaihdon takia.
Ok tiedän, että pyysin sua lisäämään vähän mielikuvitusta näihin sikamiesfantasioihin, mutta toi nyt meni vähän yli.
Vierailija kirjoitti:
Kuka näitä satuja jaksaa oikeasti tehtailla? Niin väsynyttä , kulunutta ja läpinäkyvää.
Valitettavasti tällaisiin perheisiin törmää myös tosielämässä. Ei naurata, koska itkettää!
Ratkaisu on yksinkertainen. Jätä se sika. Elämäsi helpottuu välittömästi.
Uskomatonta, miksi olet ottanut tuollaisen luuserin elätettäväksi ja vielä tulit uudestaan raskaaksi? Etkö enkö huonompaa miesvaihtoehtoa löytänyt?
Minkä ihmeen takia menit raskautumaan tuon lapamadon kanssa vielä uudelleen? Sulla on nyt kaksi lasta kotona, ja kolmatta pukkaa.
Lähetä poika kotiin kasvamaan.
Okei, eli kenelläkään ei ole mitään sen parempaa. No kai sitten täytyy vaan tyytyä osaansa ja /tai jättää mies. Kyllä hän uuden löytää ja pärjää, en pelkää.
Teidän tapauksessa on sentään se onni, että lapsi on päivähoidossa eikä isän hoivissa.
Jos tämä on tosi juttu, niin en myöskään ymmärrä. Toinen lapsi vielä tulossa.
Tsemppiä vaan ap, omista valinnoista on nyt moni asia kiinni.
oot itseäsi kohtaan kohtuuton ja vaadit liikaa itseltäsi. Nyt laitat listan miten mies voi helpottaa sun elämää ja sitten kehityskeskustelu. Mies hakemaan töitä ja johonkin kuntouttavaan työtoimintaa ehdottomana vaatimuksena ja niillä tukirahoilla parisuhdeneuvontaa hakemaan, tuntuu ettei teistä kumpikaan näe kuinka syvissä ongelmissa miehesi on. Hän on täysin syrjäytynyt ja tuosta ei hyvää seuraa. Oot hankkiutunut pahan lusmun ja omanedun tavoittelijan kumppaniksi- räikeää hyväksikäyttöä.
Toivottavasti miehesi ei sentään juo sun antamiasi viikkorahoja.
Mies ei saa siis edes työttömyyskorvausta? Miksi
Ei saakaan, koska hän on virallisesti opiskelija. Opintojen päättäminen vaatisi pitkää harjoittelua ulkomailla, johon meillä ei tällä hetkellä ole varaa.
Korostan, että päätös minun työstäni on tehty yhdessä, halusin töihin ja kun ammatti on niin niitä löytyi. En vaan kuvitellut että mies ei sitten tekisi mitään enää.
Kohtuuton kirjoitti:
Ei saakaan, koska hän on virallisesti opiskelija. Opintojen päättäminen vaatisi pitkää harjoittelua ulkomailla, johon meillä ei tällä hetkellä ole varaa.
Korostan, että päätös minun työstäni on tehty yhdessä, halusin töihin ja kun ammatti on niin niitä löytyi. En vaan kuvitellut että mies ei sitten tekisi mitään enää.
Mikä opiskelu vaatii pitkää harjoittelua ulkomailla?
Mies voi toki lähteä ja maksaa se harjoittelu kuten muutkin maksaa. Lainalla ja opintotuella. Ei se ole sinun ongelmasi
Minä en koskaan eläisi miehen kanssa joka ei saa mistään rahaa. Tilanne on aina itseaiheutettu. Saamattomuutta jos ei viitsi edes ilmoittautua työttömäksi tai jää roikkumaan määrättömäksi ajaksi opiskelijana
Voin kuvitella tuskasi. Itsellä meinasi pää räjähtää pelkän tekstisi lukemisesta. Eli lähtökohta on, että sinulla on käytännössä 3 lasta tai lapsentasoista huollettavaa. Nalkuttavista akoista ei liiemmin pidetä, mutta tässä tilanteessa se jankuttaminen on tarpeellista. Eli nyt kova kovaa vasten. Mieheltä pelit pois ja äijä työkkärin kautta työnhakuun tai työtoimintaan. Sitten menette ammattiauttajan pakeille keskustelemaan parisuhteenne tilasta, mieluiten kahdestaan mutta jos miestä ei saa mukaan niin voit mennä yksinkin. Mies on selvästi syrjäytymässä, ehkä hieman masentunutkin? Mies myös keskusteluapun piiriin.
Jos mies ei tästä ota onkeensa, niin valitettavasti saan sellaisen kuvan ettei hän ole liiemmin kiinnostunut parisuhteestanne tai perheenne hyvinvoinnista. Sitten kannattaa miettiä voisiko perheenne paremmin jos asuisitte eri osoitteissa?
Kohtuuton kirjoitti:
No ei hän aina ole samanlainen ollut, nämä piirteet on käyneet ilmi yhdessä asuessa ja lapsen myötä pikkuhiljaa. Nyt vaan hyvät puolet ei jaksa enää kantaa.
Mutta piti se toinen lapsi kuitenkin tehdä. Onnea ja menestystä. Ei tule sympatiaa ja empatiaa täältä.
Case closed. Hyvää päivänjatkoa!
Vierailija kirjoitti:
Kohtuuton kirjoitti:
No ei hän aina ole samanlainen ollut, nämä piirteet on käyneet ilmi yhdessä asuessa ja lapsen myötä pikkuhiljaa. Nyt vaan hyvät puolet ei jaksa enää kantaa.
Mutta piti se toinen lapsi kuitenkin tehdä. Onnea ja menestystä. Ei tule sympatiaa ja empatiaa täältä.
Case closed. Hyvää päivänjatkoa!
No, jos kaksi lasta ehdottomasti haluaa, on käytännöllisempää tehdä ne samalle isälle kuin uusioperheviritelmään.
Neuvolahan aina käskee antaa miehelle siiimaa ja tilaa kasvaa isäksi. Itsekin annoin ja, kun esikoinen oli yksi, exä alkoi ottaa paremmin vastuuta ja uskoin, että tästä se lähtee ja kaikki muuttuu hyväksi. Muutos oli vain väliaikainen, mutta olin jo raskaana, kun miehen ote isyydestä herpaantui.
Voisiko neuvola lopettaa valheellisen propagandan ja vaatia isän osallistumaan ilman mitään tilan antamista ja siimoja kuten äidinkin, ettei isät ajattele, että lusmuilu ja puolison huomioimattomuus on ok.
Pää hajoaa näitä aloituksia lukiessa. Onko todella jokaisen tollon kanssa jonkun hankittava lapsia?