Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko kohtuuton/ vaadinko liikaa?
Kohtuuton
22.10.2018 |
Mieheni syyttää minua tämän tästä kohtuuttomaksi, kun toivon häneltä jotain apua tai tekoja liittyen kodin- ja lastenhoitoon. Hänen mielestään elämäni on helppoa, ja valitan turhasta. Kaipaan ulkopuolisen näkökulmaa.
Tilanteemme on seuraava: minä olen perheemme pääasiallinen elättäjä. Teen töitä 90% työajalla ja tienaan siis kaiken käyttörahan. Vuokraan saamme asumistukea. Miehellä ei ole työtä tai tuloja (tukia hän ei hae eikä saa) mutta hän ei niitä myöskään kaipaa, koska kuulemma pärjää hyvin näin. Mieheni käyttää aikansa harrastukseensa ja pelaamiseen, sekä omien sanojensa mukaan tekee kaikki kotityöt. Kotitöiksi hän laskee esim. lattian lakaisun esim. yhdestä nurkasta, omien vaatteittensa pesun ja tiskauksen silloin tällöin. Hän myös tekee ruokaa mielellään, ongelma on vain, että pitää valita niistä kolmesta ruoasta joista hän tykkää. Hän myös vie tai hakee lapsemme päiväkodista päivittäin.
Minulle jää lapsen vienti tai haku, ruoanlaitto aina silloin kun en jaksa syödä samaa, imurointi, kaupassa käynti, minun ja lapsen pyykkien sekä lakanoiden pesu ja vaihto ja kaikki muu yleissiivous. Lisäksi vietän lapsen kanssa ulkona ainakin tunnin päivittäin koska mielestäni ei ole hyvä tuijottaa telkkaria koko iltaa (näin mieheni vahtii lasta kun esim. laitan ruokaa).
Olen tällä hetkellä raskaana ja aika väsynyt työn ja kodin yhteiskuormaan ja pyysinkin miestäni ottamaan suuremman roolin kodin hoidosta. vetosin siihen, että hän on kokopäiväisesti kotona (vaikka lapsi on hoidossa minun työaikani) ja en saa töitäni tehtyä kun pitää jakaa työaikaa kodinhoidon kanssa. Tähän hän vastasi, että työaikani (osittain joustavat) ovat niin helpot, että valitan turhasta ja kenenkään muun puoliso ei tee enempää kuin hän täällä kotona. Miestäni ei tosiaan haittaa pölykoirat nurkissa mutta kun pyydän häntä vaihtamaan vuodevaatteet, hän on niin allerginen pölylle että jää pariksi tunniksi sänkyyn makaamaan.
Kommentteja (ja vinkkejä jos jollain on hyviä) kiitos. (Ja kyllä, "jätä se" on jo käynyt mielessä, mutta olen tosiaan raskaana enkä välttämättä pärjää vastasyntyneen ja taaperon kanssa yksin.)
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtuuton kirjoitti:
No ei hän aina ole samanlainen ollut, nämä piirteet on käyneet ilmi yhdessä asuessa ja lapsen myötä pikkuhiljaa. Nyt vaan hyvät puolet ei jaksa enää kantaa.
Mutta piti se toinen lapsi kuitenkin tehdä. Onnea ja menestystä. Ei tule sympatiaa ja empatiaa täältä.
Case closed. Hyvää päivänjatkoa!
No, jos kaksi lasta ehdottomasti haluaa, on käytännöllisempää tehdä ne samalle isälle kuin uusioperheviritelmään.
Neuvolahan aina käskee antaa miehelle siiimaa ja tilaa kasvaa isäksi. Itsekin annoin ja, kun esikoinen oli yksi, exä alkoi ottaa paremmin vastuuta ja uskoin, että tästä se lähtee ja kaikki muuttuu hyväksi. Muutos oli vain väliaikainen, mutta olin jo raskaana, kun miehen ote isyydestä herpaantui.
Voisiko neuvola lopettaa valheellisen propagandan ja vaatia isän osallistumaan ilman mitään tilan antamista ja siimoja kuten äidinkin, ettei isät ajattele, että lusmuilu ja puolison huomioimattomuus on ok.
*reps*
Uusioperheviritelmä tuosta tapauksesta tulee joka tapauksessa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli raskas aloitus... mielestäni miehen pitäisi tehdä 100 % kotitöistä. Toki kriteerit ovat ihmisillä töiden tasosta eri (en siis saanut ihan selvää, tekeekö mies kaiken, mutta jälki ei vain kelpaa ap:lle), mutta miehen pitäisi esim kuskata lasta mennen tullen.
N50
Odota vaan, kun lapsi syntyy ja pitää käydä neuvolassa, siellä kysytään ehkä ensimmäisenä - siis jos käy kuten meillä - että miten isä on jaksanut, onhan tämä isällekin rankkaa! Näin siis meillä, kun isä oli ollut viettämässä varpajaisia ja saanut ruuat äitinsä luona sairaalassa oloaikani ja itse olin vaikean synnytyksen jäljiltä aivan puhki ja rikki ja vauva söi parin tunnin välein ympäri vuorokauden. Jne jne. (Nykyään olen eronnut/sinkku ja lapsi koulussa. Isäkin osallistuu vihdoin lapsen hoitoon eron jälkeen omina viikonloppuinaan ja maksaa minimielarit, kun ennen ei osallistunut mitenkään rahallisesti, vaan hoiti pelkästään omat kulunsa.)
Näissä on monissa sellainen kuvio, että yksi (tavallisesti nainen) ylivastuullistuu ja toinen (tavallisesti mies) alivastuullistuu. Se ylivastuullistuja on usein luonteeltaan tunnollinen ja haluaa kaikille parasta, mutta samalla käyttää valtaa huomaamattaan siten, että toisella ei ole juuri mahdollisuuttakaan osallistua. Ei liene kovin harvinainen ilmiö esim. pienten lasten tapauksessa, että äiti häärää sen penskan kanssa jatkuvasti ja kun mies yrittää jotain niin tulee vain se "annas kun minä", ja vastuu taas siirtyy sille valmiiksi jo ylivastuulliselle.
Sama ilmiö se on työelämässäkin - sielläkin on ne, jotka kantavat vastuun ja sit suuri osa on niitä, jotka menee minimillä.
Eroon tuosta ilmiöstä pääsee kun osapuolet ymmärtävät kuvion miten se menee.
Minä en tajua tuota miehen kuviota. Opiskelija, mutta ei ole rahaa tehdä harjoittelua. Miten ajattelette ratkaista tämän asian? Kuulostaa, että mies pelaa kotona niin kauan kuin opiskeluoikeus päättyy. Sitten hän on työtön ja oikeitettu tukiin. Monta vuotta siihen vielä menee?
Odotatteko tuon ajan, että voitatte lotossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille oikeasti asiaan vastanneille eikä vain asiaa kommentoineille.
Halusin nähdä, olenko ajatusteni kanssa yksin. Kun jatkuvasti kuulee näitä valituksia siitä, että minulla on epärealistiset odotukset, niin pikkuhiljaa sitä alkaa epäillä itseään. Tosiaan, miehen valinta ja lapsi ovat minun omia valintojani, enkä kaipaa sympatiaa.
Näitä asioita on mietitty moneen kertaan, ja varmaan mietitään jatkossakin. Nyt kuitenkin aion vaatia huomattavasti suurempaa osaa kotihommista miehen töiksi, ja jos ei kelpaa niin herra voi vaikka muuttaa omaan kämppäänsä. Olemme myös puhuneet, että kun työni tammikuussa loppuu, mies saa etsiä työpaikan ja ottaa vuokran ja elämiskustannukset hoidettavakseen.
Tuet ja opiskelut on monimutkaisia asioita, joita en halua tässä avata sen enempää.
Tämä ketju saa jäädä elämään omaa elämäänsä, mutta en nyt sitä jatkossa seuraa samalla intensiteetillä.
-ap
Alue: Aihe vapaa
Voisiko äiti aökaa miettiä onko käytännällistä hankkia lapsi saatika kaksi osallistumattoman miehen kanssa. Aivan oma valinta. Ei vähääkään neuvolan syy