Onko kukaan avo-/avioliiton aikana ihastunut toiseen sellaisella jalat alta tunteella kuitenkaan tekemättä asialle mitään?

Ja kun kyseisen " ihastuksen kohteen" näen menee maha sekaisin ja alkaa kädet tärisemään... ja tätä on ollut jo reippaat 8kk. Yölläkin kyseinen ihminen tulee uniin ja pahoin pelkään, että jossakin vaiheessa puhun unissani. Tuntuu ettei tunteestä pääse ylitse millään...

Miten järjettömästi sitä voikaan ihastua...

en tavannut tätä miestä missään. Eli välttelin kaikki tilanteet joka ei onneksi ollut kovin hankalaa.



Saattaa kyllä olla, että jos hänet tapaisin olisi tunne edelleen jäljellä.

Mutta se ei ole millään konstilla mahdollista, tilanteita ei voi välttää...

Olin aivan huumassa, mies oli perheellinen ja muuta " mukavaa" , mutta kovin innokas myös. Avoliittoni veteli viimeisiään (mies petti ja muutenkin oli aika epätoivoinen kyhäelmä), ja näen tämän jälkikäteen niin, että ihastuminen rajusti toiseen auttoi minua irtautumaan huonosta suhteesta.

Jäimme kiinni ihastukseni kanssa, ja homma sekä ihastus omalta osaltani kuivui kokoon nopeasti, parissa viikossa. Muutaman kuukauden kuluttua tapasin nykyisen puolisoni.

Itse olin päässyt tosiaan yli hommasta nopeasti, mutta tuo ex-ihastus ei: hän soitteli ja postitteli kirjeitä yms., mutta lopulta luopui.

Ihastuminen oli kivaa, ja mielestäni opin itsestäni paljonkin tuosta episodista.

Noita tulee ja menee, ihan luonnollista. Vaikka oletkin pariutunut niin olet silti vielä nainen ja kevät saa hormonit hyrräämään :) Älä ota liian vakavasti vaan koita suunnata se huomio ja energia omaan suhteeseesi.

Mitään en asian eteen tehnyt, sillä mies oli myös varattu, eikä vaikuttanut erityisen kiinnostuneelta. Ohi tunne ei ole täysin mennyt vieläkään, vaikka olen jo naimisissa ja äiti enkä ole miestä nähnyt kolmeen vuoteen. En enää ajattele häntä aktiivisesti, mutta kipeää tekee, jos satun hänet muistamaan. Ja tunnustan,että aina joskus googletan hänen nimensä ja katselen kuvia netistä. Hullu kun olen... Siitähän ei seuraa kuin surua ja kipua. :(