Miksi Jarille ei kelvannut perinteinen suomalainen sukunimi Heinonen?

Ai Sarasvuolle, vai?

Varmaan samasta syystä kuin niin moni ihan "tavallinen" suomalainen vaihtaa sukunimensä Virtanen, Nieminen, Salminen ym. joksikin muuksi. Jokaisella on oikeus valita sellainen sukunimi, jonka tuntee omakseen ja jota voi tyytyväisenä kanta.

Heinosia on kyllä paljon. Joskus katsoin VRK:n sivuilta, niin silloin oli noin 18 000. Siinä on varmaan monta sekä etunimi- että sukunimikaimaa.

Samasta syystä kuin isäni johtajaveli vaihtoi Suomen yleisimpiin sukunimiin lukeutuvan nimensä eli bisneselämässä moni haluaa nimensä olevan mieleenpainuva. Se on jo bisneksen kannalta hyvä asia. Ei siinä välttämättä mitään snobbailua ole taustalla.

Naurettavaa tärkeilyä.

Parempi vaan että kaikki Jari Heinoset saavat olla rauhassa Jari Heinosia eikä kukaan sekoita heitä Sarasvuohon.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan samasta syystä kuin niin moni ihan "tavallinen" suomalainen vaihtaa sukunimensä Virtanen, Nieminen, Salminen ym. joksikin muuksi. Jokaisella on oikeus valita sellainen sukunimi, jonka tuntee omakseen ja jota voi tyytyväisenä kanta.

Ei todellakaan ole. Sukunimen saa valita vain tietyin ehdoin.

No en minäkään mikään Heinonen, Virtanen tai Numminen haluaisi ikinä olla. Ymmärrettävää.

Jarin sukunimen vaihtoi hänen äitinsä, kun hän oli pieni. En enää muista menikö äiti uusiin naimisiin vai ottiko tyttönimensä takaisin vai mitä, mutta Jari ei siis ole nimeä itse vaihtanut.

Olen lukenut jostain että Jari itse vaihtoi sukunimensä, aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan samasta syystä kuin niin moni ihan "tavallinen" suomalainen vaihtaa sukunimensä Virtanen, Nieminen, Salminen ym. joksikin muuksi. Jokaisella on oikeus valita sellainen sukunimi, jonka tuntee omakseen ja jota voi tyytyväisenä kanta.

Ei todellakaan ole. Sukunimen saa valita vain tietyin ehdoin.

Niin, ei kaikkia olemassa olevia saa ottaa, mutta jokainen voi hankkiutua eroon vanhasta nimestään ja ottaa suvusta vanha nimi tai keksiä sopiva uusi.

Sarasvuo nykyisenä nimenä on vain 7 henkilöllä. Katsoin VRK:n sivuilta.

Minun isäni on vaihtanut sukunimen Heinonen pois.

Koko nimi Heinonen oli peräisin papilta 1800-luvulta. Pappi oli vain ”suomentanut” omin päin sukumme alkuperäisen nimen ja lätkinyt kirkon kirjoihin.

Isäni otti sukumme alkuperäisen nimen. Osa sukulaisista suomensi sen oikean nimen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan samasta syystä kuin niin moni ihan "tavallinen" suomalainen vaihtaa sukunimensä Virtanen, Nieminen, Salminen ym. joksikin muuksi. Jokaisella on oikeus valita sellainen sukunimi, jonka tuntee omakseen ja jota voi tyytyväisenä kanta.

Ei todellakaan ole. Sukunimen saa valita vain tietyin ehdoin.

Niin, ei kaikkia olemassa olevia saa ottaa, mutta jokainen voi hankkiutua eroon vanhasta nimestään ja ottaa suvusta vanha nimi tai keksiä sopiva uusi.

Niin? Kuitenkin väite "Jokaisella on oikeus valita sellainen sukunimi, jonka tuntee omakseen ja jota voi tyytyväisenä kanta." on aivan väärin sanottu.

Samanlaista naismaista tärkeilyä kuin vaikkapa Juhana Helmenkalastajan nimenvaihto. Suomalainen mies tietää, että nimi ei miestä pahenna.

Sukunimilaki Suomessa tuli voimaan vuonna 1921. Sitä ennen nimet olivat muodossa Anna Jaakontytär (Anna Jacobsdotter) jne. Länsi-Suomessa sukunimeksi usein vakiintui talonimi, ne olivat -la tai -lä -päätteisiä. Sen sijaan Itä-Suomessa sukunimiä oli jo ennen vuotta 1921 käytössä. Mielenkiintoinen yksityiskohta: jos Karjalassa miehen nimi oli Karhu, vaimo oli sitten Karhutar.

Minulla on nyt kolmas sukunimi, ja se saakin jäädä viimeiseksi. Syntymässä saatu sukunimeni oli ruma ja kiusaamisen aihe, ja kun menin naimisiin, otin omasta halustani miehen sukunimen, vaikkei se kovin paljoa parempi ollut. Kun lapsemme kasvoivat aikuisiksi, minulla heräsi ajatus vaihtaa mieheltä tullut sukunimi oman suvun sukunimeen ja valitsin mummoni tyttönimen. Siihen olen tyytyväinen ja sillä siis mennään.

Ei meillä töissäkään kelvannut yhdelle äijälle sukunimensä Komulainen..

Tosin: ei kelpais mullekaan..

Ai täällä ei puhuttukaan Pasista?

Vierailija kirjoitti:

Samanlaista naismaista tärkeilyä kuin vaikkapa Juhana Helmenkalastajan nimenvaihto. Suomalainen mies tietää, että nimi ei miestä pahenna.

Suomalaiset ne jaksavat kyräillä. Kun joku ihminen tekee toisin ja varsinkin jos menestyy elämässä, niin se leimataan "tärkeilyksi", "hehkutukseksi" tai "pätemiseksi". Kaikkien pitäisi muka aina tehdä samalla tavalla kuin enemmistö, kukaan ei saisi menestyä ketään paremmin. Ei muuta kuin valitusta ja kitinä. Ei kun naama norsunvitulle, leuka rintaan ja kohti uutta tasapaksua ja harmaata huomista.