Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä normaalista poikkeavista ihmisistä, jotka kulkevat omia polkujaan?
22.10.2018 |
Eivät alistu massan mukana kulkemiseen. Niin, mitä mieltä??
Kommentit (36)
tykkään, mutta muista poikkeaminen ei ole silloin itseisarvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalla ja lähiöissä on sellaisia "intellektuelleja", jotka ovat mielestään erilaisia.
Antaa olla.
No riippuu ihan siitä, että pikkeavatko hyvällä vai pahalla tavalla ja millaisia ne omat polut ovat.
Rikollisia en hyväksy millään tasolla. Jos ketään ei vahingoita, ok - vaikka tämä on harvinaisempaa kuin ihmiset haluavat uskoa. Jos poikkeaa niin, että tekee hyvää, hienoa!
Yleensä ovat rasittavia itsensä korostajia. Eivät näe sitä, että myös muut tekevät elämässään yksilöllisiä ratkaisuja, vaikkeivat koko ajan pitäisikään meteliä itsestään.
Tuttavapiirissäni on pari oman tiensä kulkijaa (yksi on asunut kolmisen vuotta asuntovaunussa, toinen elää matkaelämää ja elättää itsensä kirjoittamalla). Pidän heidän elämänasennettaan todella inspiroivana ja kunnioitettavana. Oma rohkeuteni ei ole ainakaan vielä riittänyt mihinkään kunnolliseen heittäytymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden, joka inhoaa minua, mutta aion silti jatkaa omalla polullani. Hänen valintansa ei ole minun valintani.
Kertoisitko ensin mikä on "normaalista" poikkeava?
Jos se on esim. sitä, että haluaa ehdottomasti elää yksin, ei missään tapauksessa halua perhettä.
Että oma vapaus tulla ja mennä on kultaa kalliimpaa. Ei kerää krääsää ja kilpaile muille näyttämisessä: minulla on, onko sinulla!? Arvostaa luonnonläheistä elämää. On avoin kaikelle uudelle ja kiinnostunut ihmisistä, ilmiöistä ja elämästä, kaikissa muodoissaan.
On syvästi inhimillinen ja empaattinen, mutta ei hyväksikäytettävä eikä nyökkynukke.
Ei sokeasti lauman mukana syöksyvä, vaan omien arvojensa ja aivojensa ohjaama.
Mm. näitä olen minä. Kerropa nyt, olenko "epänormaali" ja jos olen, miksi sen pitäisi ärsyttää ketään?
Mitä otan tai vaadin keneltäkään? Elän elämäni ja huolehdin omista asioistani, entä sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin jos nainen jolla on lapsia on jotenkin poikkeava vaikka olisikin hyvä äiti niin selvästi tähän suhtaudutaan varauksella ja oikein etsimällä etsitään vikoja. Sitten taas moni vähän ”huonompi” äiti saa hyvin paljon anteeksi sillä jos osaa ulospäin antaa itsestään kuvan stereotyyppisestä äidistä.
Siellä onn 2-6 kk jonoot mielenterveysosaastoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalit ihmiset kulkevat omia polkujaan, tavalliset eivät.
Epänormaali voi olla niin monella tavalla. Oman itsen korostaminen ja jalustalle nostaminen on lähinnä huvittavaa ja pidän näitä "erilaisia" ennnemminkin mielenterveyspotilaina. Kouhkataan itse, miten ollaan muka niin erilaisia, mutta sitten saatetaan olla siinä omassa viitekehyksessä täysin toistensa kopio ilman omia ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että ajattelee omilla aivoillaan, eikä kulje sokeasti massan mukana, on tietenkin hyvä asia. Yleensä tekemällä oman näköisiä valintoja saavuttaa onnellisemman elämän kuin elämällä kuten muut odottavat.
Ihminen on laumaolento, ihmiseen on rakentunut psyykkisiä mekanismeja, jotka edesauttavat sitä, että ihminen toimii kuten muutkin. Tästä on paljon tutkimuksia, tosi hätkähdyttäviäkin, kuten Milgraminen sähköiskukokeet tai tosielämän tapahtumat kuten vaikka mitä toisessa maailmansodassa tapahtui. Rohkeasti omilla aivoillaan ajatteleva ihminen on maailman toivo. Heitä on aina jonkin verran ja heistä tulee sankareita enemmin tai myöhemmin.
Moni haluaa olla tai kuvittelee olevansa uniikki lumihutale, jota massat ahdistavat. Huomaamatta, että massa koostuu näistä samanlaisista uniikeista lumihiutaleista.
Jotkut tietysti ihan tosissaan kulkevat omia polkujaan, mutta senkin voi tehdä hyvin, huonosti tai hyvin huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne ketään joka nyt mitenkään erikoista polkua kulkisi, kaikki toki omaansa kuitenkin.
Kaipa jokainen meistä tekee omilla aivoillaan arvioita ja muodostaa mielipiteitä ja sen perusteella tekee elämänratkaisunsa ja päätöksensä.
Ihmettelen aina näitä jotka sanoo että "yhteiskunta painostaa tekemään lapsia" ... no ei painosta, en ole koskaan sellaista kuullut. Jotkut kuvittelee että se on jotain painostusta jos oletetaan että teet kuten suurin osa tekee, ei se ole, se vaan on yleisempää kuin joku toinen asia, ei sen kummempaa. Jos suuri osa suomalaisista tykkää sinisestä väristä, ei se silti tarkoita sitä että kun minä en tykkää, että olisin nyt joku "oman tieni kulkija", minä vaan tykkään jostain muusta väristä, kaikista väreistä tykkää joku.
Sitten taas moni vähän ”huonompi” äiti saa hyvin paljon anteeksi sillä jos osaa ulospäin antaa itsestään kuvan stereotyyppisestä äidistä.
-ja mikähän on stereotyyppinen äiti?? :D Ei ainakaa mul tuu mielee mikää perus suomi-nainen joka käy työssä jne. :D
Ja onko sillä merkitystä mitä joku tuntematon ajattelee tyylii sun vaatteista? -nii. :D Ei kukaan normi älyllä varustettu ihminen ota itteensä tuntemattomien mielipiteitä, sellasten ihmisten, jotka ei hlöä tunne :D???
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ovat rasittavia itsensä korostajia. Eivät näe sitä, että myös muut tekevät elämässään yksilöllisiä ratkaisuja, vaikkeivat koko ajan pitäisikään meteliä itsestään.
Oma kokemukseni on kyllä ihan päinvastainen. Oman tiensä kulkijat eivät juuri pidä melua itsestään mutta sitten näiden jokaisen trendiin hairahtavien tapausten elämästä saa lukea somessa vessareissuja myöten kaiken, sieltä geneeristen sisustus- ja kattauskuvien seasta.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiirissäni on pari oman tiensä kulkijaa (yksi on asunut kolmisen vuotta asuntovaunussa, toinen elää matkaelämää ja elättää itsensä kirjoittamalla). Pidän heidän elämänasennettaan todella inspiroivana ja kunnioitettavana. Oma rohkeuteni ei ole ainakaan vielä riittänyt mihinkään kunnolliseen heittäytymiseen.
No ei nuo mitään omantien kulkijoita ole jos käyvät/tekevät töitä ja antavat pyllyä porvarille.
Katohan niilo22 videoita youtubesta, siinä on omantien kulkija. Tässä on omantien kulkija.
Tunnen yhden joka on omasta mielestään rohkea oman tiensä kulkija. Sivusta katsottuna kyseessä on puhdas ilkeys, onko se rohkeaa arvostella muita ja pitää itseään parempana? Haukkuu kukkahattutätejä, muttei huomaa että on itse omalla tavallaan pahin mahdollinen pikkuporvarillinen pienisieluinen alisuoriutuja joka pelkää oman pienen pikkuporvarillisen elämän hajoamista yli kaiken. Jumittaa työpaikassa josta on uhonnut lähtevänsä usein, mutta ei saa aikaiseksi hakea uutta. On lauman alistama mutta kuvittelee olevansa alfauros. Uskon, että on ollut koulukiusaaja lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ovat rasittavia itsensä korostajia. Eivät näe sitä, että myös muut tekevät elämässään yksilöllisiä ratkaisuja, vaikkeivat koko ajan pitäisikään meteliä itsestään.
Tämä. Julistavat omaa ”uskoaan” suureen ääneen jokaisessa välissä ja avoimesti katsovat muita alaspäin, pitävät lampaina jne. Aika nopeasti tällaiset putoavat tuttavapiiristä pois, jos sinne jostain tupsahtavat, koska ei vaan jaksa sitä toisen jatkuvaa itsekorostusta kuunnella.
Lisäksi kun tosiasia on, ettei oikeastaan kukaan nykypäivän länsimaalainen kykene kuitenkaan täysin elämään ns normaalin ulkopuolella, niin aika hukkaan näiden vastarannankiiskien kapinointi menee. Tulee mieleen joku ikuinen teini-ikäinen ja sen jutut.
En tunne. Tunnen vain taviksia.