Minkälaista työtä ette arvosta?

En arvosta työtä joka on haitallista tai vahingollista muille ihmisille tai yhteiskunnalle. Enkä myöskään työtä jolla ei ole mitään tarkoitusta.

Kaikenmaailman hyvinvointivalmentajia ja muutosvalmentajia. Eräässäkin tällaisessa yrityksessä vuoden kestävä kurssi maksoin 6500€. Kurssi sisälsi mm. maalaamista ja piirtämistä.. Tosin ei se ole tyhmä joka pyytää.

Markkinoinnin ammattilaisia minun on vaikea kunnioittaa. Periaatteessa se on työtä, jossa uskotellaan jollekin heidän tarvitsevan jotakin ja tähän hienovaraisesti sitten painostetaan. Markkinoinnilla varmasti on paikkansa, mutta raja on aika hiuksenhieno, milloin menee yli. 

Turhaa työtä. Näperretään jotain detaljeja, joilla ei ole kokonaisuuden kannalta mitään merkitystä.

Soitti liittymäkauppias ja hänellä oli ihan hyvä tarjouskin. Sanoin, että harkitsen asiaa ja tutkistelen, millaiset minun puhelin- ja laajakaistaliittymäni tällä hetkellä ovat. Pyysin myyjäpoikaa soittamaan tunnin päästä. Sillä aikaa tutkin asiani, ja katso: ei se tarjous nyt ihmeellinen ollut. Myyjä soitti, ja minä sanoin, että ei kiitos, en ota tuotettasi. Sanoin toisen kerran, ja kolmannella kerralla sanoin melko painokkaastikin ja sulin puhelimen. Kohta puhelin soi uudelleen, ja sama jamppahan siellä oli. Puhelu oli lähinnä minun melko voimakastahtoista monologia. Ja hitto, kohta puhelin soi jälleen. Arvasin, että sama tyyppi kolmannesta numerosta. Vastasin kuitenkin, koska en ollut varma asiastani. Ja juu, sama tyyppi.

Ai että miksi en arvosta puhelinmyyjiä? Saahan sitä myyntityötä tehdä, eivät nämä kauppiaat edes soita kovin usein. Mutta tuollaiset tyypit kyllä vahvistavat siihen ammattiin kohdistuvaa mielikuvaani lujasti.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki aina sanoo että puhelinmyyjät no-no, mutta jos baaritiskillä on puhelinmyyjä ja postimies niin kyllä ne sen myyjän mukaan lähtee.

T.postimies, ei soita kahdesti

Koska myyjä löytää ”asiakkaan” tarpeen ja myy itsensä.

En arvostan niitä ihmisiä, joiden laskennallinen OEE on alle 90%.  Oli työ mitä tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

En arvosta työtä joka on haitallista tai vahingollista muille ihmisille tai yhteiskunnalle. Enkä myöskään työtä jolla ei ole mitään tarkoitusta.

Voisitko kertoa edes joitakin esimerkkejä! Tarkoitatko Alkon myyjiä vai kehitysjohtajia? Vai kenties yliopistojentutkijoita, joiden töistä pääosa menee kirjaston hyllyyn odottamaan unohdustaan? Vaiko päihdetyöntekijöitä - miksi juoppoja ja narkkeja muka pitäisi auttaa, kun ovat itse osansa valinneet ja joutaisivat kuolemaan lähiöiden metsiin?

Lainvastaista työtä, puhelinmyyntiä ja muuta vastaavaa tyrkytystä ja häirintää, eläinrääkkäystä (esim. turkistarhaus), jotain kynsien ja ripsien veivaamista ja tatuointien ja lävistysten tekemistä ja niiden väittämistä taiteeksi.

Puhelinmyyjiä, feissareita ja kaupoissa häiriköiviä sähkösopimus- tai liittymäkauppiaita. Olen usein pyrkinyt ajattelemaan että ovat köyhiä opiskelijoita. Osa on, mutta suurimmalla osalla käytöstavat hukassa. Oma mieheni pakotettiin työkkäristä puhelinmyyjäksi, sanoi ettei normi empatialla varustettu ihminen voi tehdä sitä. Sai potkut kuukauden jälkeen kun ei myynyt mitään ja palkkaa 300 €. 

Rekrytointikonsultteja, uravalmentajia ym. Täysin tyhjänpäiväisiä ammattikuntia.

Asekauppiaita, jotka myyvät tuotteitaan maihin, joissa niitä käytetään oman kansan alistamiseen yms. Eli esimerkiksi Patrian työntekijöitä.

Pysäköinninvalvojia, sekä yksityisiä että kunnallisia. Vastenmielinen ammatti kerrassaan. Lisäksi lähiliikenteen junissa nykyisin pareittain olevat konduktöörit ilman järkeviä työtehtäviä, ilmeisesti odottavat YT-neuvotteluja ja irtisanomisia. Varsinaiset lipuntarkastajat eivät herätä muuta tunnetta kuin esim. vartijat, miten joku suostuu tuota työtä tekemään tuolla palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Rekrytointikonsultteja, uravalmentajia ym. Täysin tyhjänpäiväisiä ammattikuntia.

Tämä! Ja myös nuo edellä mainitut "hyvinvointivalmentajat"

Ihmisiä, jotka omistautuvat tupakan ja alkoholin myymiseen, en pahemmin arvosta. Vaikka itsekin olen noita tuotteita käyttänyt, olisi masentavaa ajatella, että siinä olisi elämäntyöni.

Höpöhöpökonsultin hommat ovat kusetusta.

Hyy särit.

Puhelinmyyjät ja feissarit. Kansanedustajiakaan en arvosta suurinta osaa.

En myöskään arvosta ihmisiä jotka tekevät upeasta ammatistaan ison numeron, eivätkä ole ystävällisiä yhtään huonommin kouluttautuneille.

Verkostomarkkinointiin liittyvää ihan mitä tahansa työtä. Paitsi oikeuslaitoksen panostusta.

Niitä töitä on huomattavasti vähemmän joita arvostan, mutta halveksittavimpia on ihan kaikki puhelinmyynti ja feissaus. Muutenkin kaikenlainen pakkomyynti jopa ruokakaupan kassoilla on tympeää ja turhaa. Jos haluan lotota, osaan lotota ihan itse ilman että se kassa tyrkyttää mulle kuponkia. Ihan periaatteesta en osta koskaan mitään siltä joka tyrkyttää vaan jos idea/muistutus on hyvä niin ostan kyseisen tuotteen toisesta kaupasta. Jos tyrkytys on toistuvaa/jatkuvaa niin silloin vaihdan myös kauppaa ihan kokonaan.