Miten tukea sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivää puolisoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä muu auta kuin kertoa, että olet tukena jos hän haluaa joskus harjoitella näitä tilanteita muiden seurassa. Jos hän ei itse halua niin sitten ei halua.

Paras neuvo tähän mennessä. Mutta miten voisin hillitä omaa kiusaantumistani seurassa? Tuntuu hankalalta, kun puoliso ei puhu muille yhtään mitään. Alan itsekin vaivaantua, kun hiljaisuus voi jatkua tunteja.

Toi vaivaantuminen on typerintä mitä voit tehdä. Koita edes sinä käyttäytyä normaalisti.

Ihmiset alkavat illan aikana kiinnittää huomiota mykän lailla käyttäytyvään puolisoon ja meihin pariskuntana. Hän lähtee mielellään yleensä moneen paikkaan mukaan, mutta itse usein mietin, että olisi helpompaa mennä vain yksin.

Miten ootte tavanneet jos puoliso on noin herkkä? Vai onko pelko ilmaantunut myöhemmin? Yritä löytää ihmisiä jotka ovat samanlaisia kuin sinä. Ilmeisesti siis rauhallisia ihmisiä. Voihan niiden ihmisten kanssa vaikka keskustella netissä tai soitella. Yrittää pitää pieniä illanviettoja tutussa paikassa niin ei ympäristö stressaa puolisoa.

:DDDDDD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä muu auta kuin kertoa, että olet tukena jos hän haluaa joskus harjoitella näitä tilanteita muiden seurassa. Jos hän ei itse halua niin sitten ei halua.

Paras neuvo tähän mennessä. Mutta miten voisin hillitä omaa kiusaantumistani seurassa? Tuntuu hankalalta, kun puoliso ei puhu muille yhtään mitään. Alan itsekin vaivaantua, kun hiljaisuus voi jatkua tunteja.

Nauttiiko puolisosi näistä illanvietoista? Jos hän ei nauti niin ei kai niihin ole pakko osallistua? Tai auttaako, jos hän menisi esim. alkuillaksi paikalle ja lähtisi aikasemmin kotiin, jolloin hän saa sosiaalisia kontakteja ja myös sinä ehkä rennompaa aikaa loppuillasta?  En kehoita mihinkään ryyppäykseen, alkoholi on huono lääke. Mutta voisko esim. muutama lasi vaikka viiniä vähän rentouttaa häntä?  Entä onko mies rennompi , jos pitäisitte näitä illanviettoja omassa kotona? Tosin silloin ei pääse halutessan pakenemaan ajoissa paikalta. Mutta jos mies ei tosissaan nauti näistä illanvietoista niin eikö hän voi jäädä kotiin, tai ainakaan jokaa kertaa ei tarvisi tulla mukaan?  Eipä kai siinä sen kummempia selittelyjä kaipaa. 

Entä jos itse ottaisit puolison huomioon siinä illanvieton aikana? Kyselisit välillä jotain tyyliin "muistatkos mikä oli se ravintola, missä käytiin kesällä syömässä?" tai ihan vaan mitä mieltä puoliso on keskusteltavasta asiasta tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä muu auta kuin kertoa, että olet tukena jos hän haluaa joskus harjoitella näitä tilanteita muiden seurassa. Jos hän ei itse halua niin sitten ei halua.

Paras neuvo tähän mennessä. Mutta miten voisin hillitä omaa kiusaantumistani seurassa? Tuntuu hankalalta, kun puoliso ei puhu muille yhtään mitään. Alan itsekin vaivaantua, kun hiljaisuus voi jatkua tunteja.

Nauttiiko puolisosi näistä illanvietoista? Jos hän ei nauti niin ei kai niihin ole pakko osallistua? Tai auttaako, jos hän menisi esim. alkuillaksi paikalle ja lähtisi aikasemmin kotiin, jolloin hän saa sosiaalisia kontakteja ja myös sinä ehkä rennompaa aikaa loppuillasta?  En kehoita mihinkään ryyppäykseen, alkoholi on huono lääke. Mutta voisko esim. muutama lasi vaikka viiniä vähän rentouttaa häntä?  Entä onko mies rennompi , jos pitäisitte näitä illanviettoja omassa kotona? Tosin silloin ei pääse halutessan pakenemaan ajoissa paikalta. Mutta jos mies ei tosissaan nauti näistä illanvietoista niin eikö hän voi jäädä kotiin, tai ainakaan jokaa kertaa ei tarvisi tulla mukaan?  Eipä kai siinä sen kummempia selittelyjä kaipaa. 

Niin ja lisäyksenä, että monelle sosiaalisten tilanteiden pelkoiselle tollanen vapaamielinen seurustelu voi olla se pahin juttu. Ehkä hän rentoutuisi ja voisi olla paremmin oma itsensä esim. jossakin hänelle mieleisen tekemisen parissa. Silloin se juttelu ei ole pääroolissa, vaan tekeminen mutta tekemisen lomassa voi myös jutella. 

Itse en koe tällaisia illanviettoja kovin mukaviksi vaan olen koko ajan epämukavuusalueella ja pääasiassa hiljaa. Tätä tosin en itse huomaa kunnes siitä huomautetaan. En tiedä miten siihenkään reagoida. Lähinnä saa minut entistä vaivaantuneeksi. Minulle on kaikista helpointa jos on tilaisuus paeta tilanteesta välillä ja vain olla jonkun kanssa kahden juttelemassa syrjässä. Vielä parempi jos tiedän koska pääsen pois.

Et tule saamaan puolisostasi sellaista kuin haluat näissä tilanteissa joten kannattaa mennä hänen ehdoillaan. Vaivaantuneisuudestasi pääset kun hyväksyt tilanteen. Jos on pakko saada pari sanaa hänestä irti niin esitä hänelle kysymys johon voi vastata lyhyesti ja jatka itse siitä juttua muiden kanssa. Näin hän on mukana tilanteessa ehkä yleisesti hyväksyttävällä tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos itse ottaisit puolison huomioon siinä illanvieton aikana? Kyselisit välillä jotain tyyliin "muistatkos mikä oli se ravintola, missä käytiin kesällä syömässä?" tai ihan vaan mitä mieltä puoliso on keskusteltavasta asiasta tms.

Olen tehnyt näin. Puoliso on myöhemmin ollut minulle todella vihainen siitä, että kokenut minun väkisin yrittäneen vetää häntä mukaan keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä muu auta kuin kertoa, että olet tukena jos hän haluaa joskus harjoitella näitä tilanteita muiden seurassa. Jos hän ei itse halua niin sitten ei halua.

Paras neuvo tähän mennessä. Mutta miten voisin hillitä omaa kiusaantumistani seurassa? Tuntuu hankalalta, kun puoliso ei puhu muille yhtään mitään. Alan itsekin vaivaantua, kun hiljaisuus voi jatkua tunteja.

Toi vaivaantuminen on typerintä mitä voit tehdä. Koita edes sinä käyttäytyä normaalisti.

Ihmiset alkavat illan aikana kiinnittää huomiota mykän lailla käyttäytyvään puolisoon ja meihin pariskuntana. Hän lähtee mielellään yleensä moneen paikkaan mukaan, mutta itse usein mietin, että olisi helpompaa mennä vain yksin.

Puoliso luulee varmaan, että sä häpeät sitä. Te ootte varmaan mukavaa seuraa illanvietoissa, toinen on mykkä ja toinen vaivaantunut. Ei ihme, että ihmiset kiinnittää teihin huomioo.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos itse ottaisit puolison huomioon siinä illanvieton aikana? Kyselisit välillä jotain tyyliin "muistatkos mikä oli se ravintola, missä käytiin kesällä syömässä?" tai ihan vaan mitä mieltä puoliso on keskusteltavasta asiasta tms.

Uskon, että tämä on monille sosiaalisten tilanteen omaavalle se pahin vaihtoehto, josta menee yhä enemmän lukkoon. Siis, että koko muu porukka juttelee mutta keskeyttää jutun kysyäkseen yhdeltä henkiöltä tämän mielipidettä. Silloin koko huomio on tässä yhdessä ja luultavasti menee vielä enemmän lukkoon.  Sosiaalisten tilanteen pelkoon auttaa ehkä eniten, että sitä työstetään pikkuhiljaa kokonaisvaltaisesti. Yksittäisiin sosiaalisiin tilanteisiin on vaikeaa saada helpotusta, jos ne ongelmat ovat syvällä. 

Vierailija kirjoitti:

Sulje se huoneeseen joka on täynnä ihmisiä. Pois pääsee vain jos keskustelee jokaisen kanssa n. 5 minuuttia. Voit keksiä keskustelun aiheet etukäteen.

Kiduttamallako pelko katoaa? Palstalla on varsinaisia järjen jättiläitä. Koskaan en ole toivonut toiselle ihmiselle samaa sairautta mutta nyt kyllä toivon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos itse ottaisit puolison huomioon siinä illanvieton aikana? Kyselisit välillä jotain tyyliin "muistatkos mikä oli se ravintola, missä käytiin kesällä syömässä?" tai ihan vaan mitä mieltä puoliso on keskusteltavasta asiasta tms.

Olen tehnyt näin. Puoliso on myöhemmin ollut minulle todella vihainen siitä, että kokenut minun väkisin yrittäneen vetää häntä mukaan keskusteluun.

En ihmettele. Ikään kuin, et tietäisi, että toisella on sosiaalisten tilanteiden pelko, vaan yrität väkisin siinä kaikkien edessä "parantaa" häntä. Oletko pakottanut hänet näihin illanviettoihin vai miksi hän on ylipäätään suostunut lähtemään niihin? Ei kuuosta kuitenkaan kovin mukavalta  ajanvietolta hänen puoleltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu onko hän mies vai nainen ja missä tilanteissa sitä tapahtuu?

Miten sukupuoli vaikuttaa asiaan? Koen hankalaksi, jos kun puoliso ei muiden seurassa yleensä virka sanaakaan. Pitkät illanvietot ovat jossain määrin kiusallisen oloisia tilaisuuksia myös minulle tässä tapauksessa.

Mulla on läheinen, joka saattaa selvitä illasta sanomatta sanaakaan. Yleensä sanoo kuitenkin edes jotain. Joskus voi jutellakin. Eilen oli juuri se nollan sanan päivä. Kaikki ovat siihen niin tottuneita, että kukaan ei edes odota häneltä mitään.

Yleensä tykkää kuitenkin kuunnella muiden juttuja. Ja minä silloin tällöin sanon jotain hänelle kohdistettua, jotta kokee tulevansa huomioiduksi. Joskus lähtee sillä mukaan juttuu ja joskus ei. Annetaan toisen sitten vain olla. Toki olisi ihan sama vaikka ei olisi paikalla ollenkaan. Mutta eipä tuosta paljon haittaakaan ole, joten olkoon siinä sitten hiljaa vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulje se huoneeseen joka on täynnä ihmisiä. Pois pääsee vain jos keskustelee jokaisen kanssa n. 5 minuuttia. Voit keksiä keskustelun aiheet etukäteen.

Kiduttamallako pelko katoaa? Palstalla on varsinaisia järjen jättiläitä. Koskaan en ole toivonut toiselle ihmiselle samaa sairautta mutta nyt kyllä toivon.

Mulla oli samainen ongelma 20-vuotiaana. Kävin aluksi terapiassa, ei mitään apua. Sitten pakotin itseni tilanteisiin joita vihasin. Vuosia siinä kesti, monet kännit piti vetää ja itkua väänsin useassa tilanteessa. Nykyään pystyn olemaan sosiaalinen jos tarvii. Minulla pakottaminen toimi. Mitäs sinä täällä toisille toimivia keinoja haukut?

Keskustele alkuun asiasta puolisosi kanssa. Mikä sosiaalisissa tilanteissa eniten pelottaa, minkälaista apua hän sinulta toivoisi jne. Toista ei voi pakottaa puhumaan, hän puhuu sitten omaan tahtiinsa eikä siitä pitäisi tehdä minkäänlaista numeroa. Pyytäkää joku ystävä teille. Yksi vaan, tai sitten pariskunta. Helpottaa jos puolisosi luvalla saat kertoa etukäteen vieraille ongelmasta, niin etteivät he koe puolisosi käytöstä outona/ epäkohteliaana. Pitäkää huoli ettei puolisosi "unohdu" keskustelusta vaikka ei aktiivisesti osallistuisi. Osoittakaa puheenne myös hänelle siinä missä muillekin mutta älkää väkisin tivatko vastausta. Jos hän sitten rohkaistuukin sanomaan jotain suhtaudutte siihen maailman luonnollisimpana asiana. Pieni määrä alkoholia voi helpottaa ja rentouttaa, ei kuitenkaan kannata ottaa tavaksi että aina oltava alko kuvioissa kaikissa tapaamisissa. Kutsukaa usein samat kaverit kylään niin että puolisosi tutustuu heihin kunnolla ja keskustelu alkaa sujua luontevammin. Sitten vaan lisää altistusta uusien ihmisten parissa. Vähitellen alkaa helpottaa kun puolisosi saa riittävästi onnistumisen kokemuksia ja sitä kautta itsevarmuutta sosiaalisissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Miten ootte tavanneet jos puoliso on noin herkkä? Vai onko pelko ilmaantunut myöhemmin? Yritä löytää ihmisiä jotka ovat samanlaisia kuin sinä. Ilmeisesti siis rauhallisia ihmisiä. Voihan niiden ihmisten kanssa vaikka keskustella netissä tai soitella. Yrittää pitää pieniä illanviettoja tutussa paikassa niin ei ympäristö stressaa puolisoa.

Sosiaalisten tilanteiden pelkoa on ollut aina. Joissain tilanteissa se kuulemma iskee voimakkaammin päälle kuin toisissa, ilmeisesti hyvin paljon riippuu seurastakin. Minun seuraani puoliso ei kuulemma kovin paljon jännittänyt, kun meillä mätsäsi kaikki hyvin yhteen. Sen verran kova paikka tuo sosiaalisten tilanteiden pelko vain hänelle on, että sen laajuutta ei minulle kovin nopeasti paljastettu.

Vierailija kirjoitti:

Sulje se huoneeseen joka on täynnä ihmisiä. Pois pääsee vain jos keskustelee jokaisen kanssa n. 5 minuuttia. Voit keksiä keskustelun aiheet etukäteen.

Ongelma heillä voi olla se ettei pysty pitämään keskustelua yllä koska ei ole sitä saanut kotona eikä missään harjoitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos itse ottaisit puolison huomioon siinä illanvieton aikana? Kyselisit välillä jotain tyyliin "muistatkos mikä oli se ravintola, missä käytiin kesällä syömässä?" tai ihan vaan mitä mieltä puoliso on keskusteltavasta asiasta tms.

Olen tehnyt näin. Puoliso on myöhemmin ollut minulle todella vihainen siitä, että kokenut minun väkisin yrittäneen vetää häntä mukaan keskusteluun.

En ihmettele. Ikään kuin, et tietäisi, että toisella on sosiaalisten tilanteiden pelko, vaan yrität väkisin siinä kaikkien edessä "parantaa" häntä. Oletko pakottanut hänet näihin illanviettoihin vai miksi hän on ylipäätään suostunut lähtemään niihin? Ei kuuosta kuitenkaan kovin mukavalta  ajanvietolta hänen puoleltaan. 

En pitkään aikaan tiennyt miksi puoliso käyttäytyy joissain tilanteissa erikoisesti, kun hän ei pelostaan minulle alkuun kertonut.

Vierailija kirjoitti:

Keskustele alkuun asiasta puolisosi kanssa. Mikä sosiaalisissa tilanteissa eniten pelottaa, minkälaista apua hän sinulta toivoisi jne. Toista ei voi pakottaa puhumaan, hän puhuu sitten omaan tahtiinsa eikä siitä pitäisi tehdä minkäänlaista numeroa. Pyytäkää joku ystävä teille. Yksi vaan, tai sitten pariskunta. Helpottaa jos puolisosi luvalla saat kertoa etukäteen vieraille ongelmasta, niin etteivät he koe puolisosi käytöstä outona/ epäkohteliaana. Pitäkää huoli ettei puolisosi "unohdu" keskustelusta vaikka ei aktiivisesti osallistuisi. Osoittakaa puheenne myös hänelle siinä missä muillekin mutta älkää väkisin tivatko vastausta. Jos hän sitten rohkaistuukin sanomaan jotain suhtaudutte siihen maailman luonnollisimpana asiana. Pieni määrä alkoholia voi helpottaa ja rentouttaa, ei kuitenkaan kannata ottaa tavaksi että aina oltava alko kuvioissa kaikissa tapaamisissa. Kutsukaa usein samat kaverit kylään niin että puolisosi tutustuu heihin kunnolla ja keskustelu alkaa sujua luontevammin. Sitten vaan lisää altistusta uusien ihmisten parissa. Vähitellen alkaa helpottaa kun puolisosi saa riittävästi onnistumisen kokemuksia ja sitä kautta itsevarmuutta sosiaalisissa tilanteissa.

Puoliso ei halua että tuosta ongelmasta puhutaan, vaikka jännittäminen voi iskeä päälle todella yhtäkkiä. Joskus sama tilanne jännittää, joskus ei.

Omalla kumppanillani on ns. neurologinen syy. Onneksi emme ole kovinkaan seuraihmisiä muutenkaan, mutta joskus olen kieltäytynyt niistä harvoista jutuista, joihin meidät oltaisiin kutsuttu pariskuntana, koska en tiedä, mitä siitä tulisi... Olisiko parempi kertoa kaikille etukäteen, miksi toinen toimii niin kuin toimii? Vai olisiko se röyhkeää toisen henkilökohtaisten asioiden vuotamista? Toinen ikävä skenaario on se, että toiset eivät edes ymmärrä, miksi olemme yhdessä, ja välittääkö tuon kumppani edes mistään, kun se ei elehdi mitään.