Amiksen opet kertovat Lähihoitajakoulutukseen tuupataan ihmisiä, joita ei uskalla lähettää työharjoitteluun. Vartijoiksi opiskelee kuumakalleja, jotka eivät sovi alalle. Hoitotyön opettaja sanoo: ”Meille voi kävellä sisään kuka tahansa.”

Vierailija kirjoitti:

Jos joku tuli selväksi, niin tähän ketjuun kirjoittaneista todella harva sopii lähihoitajaksi tai sairaanhoitajaksi tai ylipäätään mihinkään palveluammattiin. Kirjoituksista tunkee läpi minä-minä-asenne, kaikki muut on väärässä, minä oikeassa, kaiken yleistäminen, stereotyyppinen ajattelumalli, ihmisten tyypittäminen ahtaisiin malleihin, vanhakantaisten hierarkioiden ja mitä ilmeisimmin luokkayhteiskunnan ihannoiminen. Onneksi sieltä sote-alaltakin sentään löytyy vielä joitakin, jotka osaavat katsoa laajemmin asioita, auttavat ja tukevat omalla ystävällisellä asenteellaan työpaikoilla opiskelijoita ja vastavalmistuneita eteenpäin eivätkä ole aina arvostelemassa ja lisäämässä negatiivisuuden ilmapiiriä toisin kuin tällä palstalla monet tietoisesti tekevät.

No onneksi sinä osuit tänne palstalle viisaine ajatuksinesi😉.

Aika surullista, että hallitus päätöksillään vetää hyvinvointiyhteiskuntaa koko ajan alemmas. Muutamallakin huonolla päätöksellä on aika kauaskantoiset seuraukset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut Hesarini tänään (mutta, suokaa anteeksi, en ap-kirjoitusta lukuun ottamatta mitään muuta) ja miettinyt, mitä ystäväni tytär on kertonut.

Hän aloitti tänä syksynä innoissaan sairaanhoitajaopinnot 24-vuotiaana, koska ensimmäinen ammattinsa ei ollutkaan se, mitä oli kuvitellut, vaikka hyvää elämänkokemusta se toi.

.....

Siellä nykyisessä oppilaitoksessa on melkoinen "sekametelisoppa" hänen kurssillaan: kolmisenkymmentä eri ikäistä opiskelijaa, joista kolmasosa on joko mt- ja/tai alkoholiongelmaisia.

Mm. ryhmätöiden teko tai pakollisten opintopiirien yhdessä sovittu kokoontuminen on ollut heti ensimmäisinä kuukausina ihan mahdottomuus, koska ryhmästä/opintopiiristä uupuu aina 1-3 ihmistä.

.....

En tiedä yksityiskohdista enempää, mutta jo tuo edellinen lauseeni kertonee aika paljon.

Älä valehtele. Sairaanhoitajakoulutukseen ei todellakaan pääse kuka tahansa. Ei sinne kympin keskiarvoa vaadita, mutta rima on paljon korkeammalla kuin annat ymmärtää.

No, sitten nämä valitut opiskelijat ovat kyenneet valehtelemaan hienosti valitsijoilleen.

Ei sinne kympin keskiarvoa vaadita, mutta ainakaan tiettyyn kouluun ei ole soveltuvuuskoetta.

Leikitään sitten vielä hetki, että puhut totta ja niin puhuu myös tyttäresi. Mistä se "tietää", että kolmanneksella opiskelijoista on mielenterveys- tai alkoholiongelmia? Nehän aloitti vasta syksyllä opiskelut, joten onko diagnoosit tatuoitu niiden otsaan vai onko psykiatristen diagnoosien kertominen luokkakavereille kenties pakollinen osa opintoja?

Kyse ei ole minun tyttärestäni, vaan hyvä ystäväni tyttärestä, kummityttärestäni.

Hän on kyennyt arvioimaan asian, koska niin moni kurssikaveri on avautunut hänelle, empaattiselle, älykkäälle, todella alalle sopivalle ihmiselle.

Ihan sama kuinka paljon tästä kirjoittamastani rutistaan tai todenmukaisuutta epäillään; minua pelottaa tietää, mitä huuhaita lähi- ja sairaanhoitajiksi "valmistuu".

Olen itse 5-kymppinen, äitini kohta 73.

Hyvässä kunnossa, mutta tulevaisuus saattaa olla toinen, jos emme saappaat jalassa poistu ammattitaidottomia kiusaamasta!

Ei ystäväsi tytär välttämättä ole niin alalle soveltuva. Hoitoalalla joutuu olla tekemisissä monenlaisten ihmisten kanssa, myös erilaisista taustoista tulevien. Tämä saattaa olla raskasta.

Sosionomikoulutuksessa on kyllä käsittääkseni paljon ongelmallisista perheistä tulevia, kun ovat tottuneet olemaan se, joka katsoo perään.

Sosionomi?

Kummityttäreni ole ole sosionomi.

Kaikki kunnia sosionomeille.

Hän on ollut hyvin vaativassa asiakaspalvelutyössä, korkeakoulun käynyt.

Joku voi olla 24-vuotiaana maisteri, joka ei tuntenut alaa omakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut Hesarini tänään (mutta, suokaa anteeksi, en ap-kirjoitusta lukuun ottamatta mitään muuta) ja miettinyt, mitä ystäväni tytär on kertonut.

Hän aloitti tänä syksynä innoissaan sairaanhoitajaopinnot 24-vuotiaana, koska ensimmäinen ammattinsa ei ollutkaan se, mitä oli kuvitellut, vaikka hyvää elämänkokemusta se toi.

.....

Siellä nykyisessä oppilaitoksessa on melkoinen "sekametelisoppa" hänen kurssillaan: kolmisenkymmentä eri ikäistä opiskelijaa, joista kolmasosa on joko mt- ja/tai alkoholiongelmaisia.

Mm. ryhmätöiden teko tai pakollisten opintopiirien yhdessä sovittu kokoontuminen on ollut heti ensimmäisinä kuukausina ihan mahdottomuus, koska ryhmästä/opintopiiristä uupuu aina 1-3 ihmistä.

.....

En tiedä yksityiskohdista enempää, mutta jo tuo edellinen lauseeni kertonee aika paljon.

Älä valehtele. Sairaanhoitajakoulutukseen ei todellakaan pääse kuka tahansa. Ei sinne kympin keskiarvoa vaadita, mutta rima on paljon korkeammalla kuin annat ymmärtää.

Olen kolmannen vuoden sh-opiskelija ja koulu, jossa olen, on yksi halutuimmista. Silti opiskelijoiden joukossa on monen sorttista tapausta. Jotkut hoitavat koulunkäynnin ja mm. ryhmätyöt todella vasemmalla kädellä. Tiimityöskentelytaidot ovat usein hakusessa ja meno joskus kuin yläasteella. Ilkeitä juoruakkoja riittää, ja he tulevat varmasti viemään samaa huonoa henkeä myös työyhteisöihin, kunhan valmistuvat.

Toki suurin osa opiskelijoista on oikeasti motivoituneita ja hoitavat hommansa asiallisesti. Silti ihmetyttää, mistä noita 15-vuotiaan teinikoviksen lailla käyttäytyviä aikuisia oikein tulee sh-koulutukseen.

Hmm, ehkä rankka duuni vaatii kovan luonteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksakaa parempaa palkaa, niin fiksut tungeksii kouluihin ja saatte kuoria parhaat päältä. Ja miksi näitä urpoja päästetään koulusta läpi?

Enpä usko. Hoiva-alalle nyt yleensäkin tarvitaan kiinnostusta. Toisten ihmisten hoitaminen ei ole koskaan ollut kaikille mieluista, vaikka siitä maksettaisiin hyvin. Hoiva-ala ei myöskään tuota mitään, vaan ainoastaan kuluttaa yhteiskunnan varoja.

Tämä on ainakin täällä av:llä yleinen väite. Mutta eihän se alkuunkaan ole totta.

Hoitoala tuottaa terveyttä.

Se, että vauvoja ja imeväisiä ei kuole, että ihmiset toipuvat vakavista infektioista ja traumoista työkuntoon niin se vasta tuotakin jotain. Se, että valtiossa on terveitä ja työkykyisiä kansalaisia on kaiken toiminnan edellytys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähihoitajan koulutukseen on niin helppo hakea? :(

Tai siis päästä tarkoitin.

Sama

Ei sinne ole helppo päästä. Paikkoja on vain pienelle osalle pyrkijöistä. Se on sitten eri asia, millä perusteella nykyisin oppilaat valitaan, kun ei ole sovelluskoetta.

Eikö se mene niin, että töihin on vaikea päästä juurikin siksi, koska niin moni on käynyt lähihoitajakoulutuksen? Kyllä kai nyt kouluttautumaan pääsee kuka tahansa milloin vaan. Eikä tuo ole hyvä juttu tietenkään.

Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut Hesarini tänään (mutta, suokaa anteeksi, en ap-kirjoitusta lukuun ottamatta mitään muuta) ja miettinyt, mitä ystäväni tytär on kertonut.

Hän aloitti tänä syksynä innoissaan sairaanhoitajaopinnot 24-vuotiaana, koska ensimmäinen ammattinsa ei ollutkaan se, mitä oli kuvitellut, vaikka hyvää elämänkokemusta se toi.

.....

Siellä nykyisessä oppilaitoksessa on melkoinen "sekametelisoppa" hänen kurssillaan: kolmisenkymmentä eri ikäistä opiskelijaa, joista kolmasosa on joko mt- ja/tai alkoholiongelmaisia.

Mm. ryhmätöiden teko tai pakollisten opintopiirien yhdessä sovittu kokoontuminen on ollut heti ensimmäisinä kuukausina ihan mahdottomuus, koska ryhmästä/opintopiiristä uupuu aina 1-3 ihmistä.

.....

En tiedä yksityiskohdista enempää, mutta jo tuo edellinen lauseeni kertonee aika paljon.

Älä valehtele. Sairaanhoitajakoulutukseen ei todellakaan pääse kuka tahansa. Ei sinne kympin keskiarvoa vaadita, mutta rima on paljon korkeammalla kuin annat ymmärtää.

No, sitten nämä valitut opiskelijat ovat kyenneet valehtelemaan hienosti valitsijoilleen.

Ei sinne kympin keskiarvoa vaadita, mutta ainakaan tiettyyn kouluun ei ole soveltuvuuskoetta.

Leikitään sitten vielä hetki, että puhut totta ja niin puhuu myös tyttäresi. Mistä se "tietää", että kolmanneksella opiskelijoista on mielenterveys- tai alkoholiongelmia? Nehän aloitti vasta syksyllä opiskelut, joten onko diagnoosit tatuoitu niiden otsaan vai onko psykiatristen diagnoosien kertominen luokkakavereille kenties pakollinen osa opintoja?

Kyse ei ole minun tyttärestäni, vaan hyvä ystäväni tyttärestä, kummityttärestäni.

Hän on kyennyt arvioimaan asian, koska niin moni kurssikaveri on avautunut hänelle, empaattiselle, älykkäälle, todella alalle sopivalle ihmiselle.

Ihan sama kuinka paljon tästä kirjoittamastani rutistaan tai todenmukaisuutta epäillään; minua pelottaa tietää, mitä huuhaita lähi- ja sairaanhoitajiksi "valmistuu".

Olen itse 5-kymppinen, äitini kohta 73.

Hyvässä kunnossa, mutta tulevaisuus saattaa olla toinen, jos emme saappaat jalassa poistu ammattitaidottomia kiusaamasta!

Ei ystäväsi tytär välttämättä ole niin alalle soveltuva. Hoitoalalla joutuu olla tekemisissä monenlaisten ihmisten kanssa, myös erilaisista taustoista tulevien. Tämä saattaa olla raskasta.

Sosionomikoulutuksessa on kyllä käsittääkseni paljon ongelmallisista perheistä tulevia, kun ovat tottuneet olemaan se, joka katsoo perään.

Sosionomi?

Kummityttäreni ole ole sosionomi.

Kaikki kunnia sosionomeille.

Hän on ollut hyvin vaativassa asiakaspalvelutyössä, korkeakoulun käynyt.

Joku voi olla 24-vuotiaana maisteri, joka ei tuntenut alaa omakseen.

Minkä alan maisteri kummityttösi sitten on? Ihan mielenkiinnosta. Tosin uskon kyllä, että jokaisella alalla on vähän sama juttu, osa porukasta om huonommin soveltuvia. Mitä se soveltuvuus sitten ikinä onkaan, siitäkin on monenlaista näkemystä.

Amiksessa ei päässyt leipomaan kakkuja kun oli niin ruma että jos olisin leiponut niin eivät olisi voineet syödä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana tuossa lähihoitajien  opettamatta harjoitteluun laittamisessa on nimenomaan opiskelija-aines. Nuorista lähihoitajaopiskelijoista isolla osalla ei ole sellaisia oppimisvalmiuksia, että kykenisivät tuolla keinoilla oppimaan. Sinänsä ymmärrän, mistä idea on lähtenyt: noinhan sairaanhoitajille on perushoito opetettu jo pitkään. Ihan opintojen alussa, kunhan muutama potilassiirtoihin liittyvä asia on opetettu kuukaudeksi opettelemaan perushoitoa, niin ei tarvitse koulussa siihen aikaa tuhlata. Ja oppivathan ne mokomat. Nyt osa kouluista on mennyt pidemmälle ja lykkäävät sh-opiskelijat suoraan sisätautiharkkaan ajatuksella, että oppivat perushoidon kyllä siinä sivussa. Varmaan oppivatkin, mutta tuskaisia harkkoja luvassa opiskelijoille. Lääkäreillähän kliinisten taitojen opiskelu on aina toiminut vähän näin, sinne vain kentälle ja joku kädestä pitäen opettaa. Ja toimii tosiaan sairaanhoitajillakin.  Koulussa opetetaan lähinnä teoria.

Palvelutaloissa ja päiväkodeissa tähän ei ole totuttu ja nuorten lähihoitajaopiskelijoiden oppimisvalmiudetkaan eivät aina ole riittävät verrattuna esimerkiksi juuri jo aikuisikään ehtineisiin, yleensä motivoituneisiin sh-opiskelijoihin. Lähihoitajien ohjaajilla ei ole resursseja eikä ehkä aina sitä asennettakaan ottaa samanlaista vastuuta sen 'opetuslapsensa' oppimisesta kuin mihin sairaanhoitajien ohjaamisessa on asennoiduttu, vaikka sinänsä kai heilläkin sama lakiin perustuva ohjaamisvelvoite ainakin julokisella puolella on. Mutta toki suuri osa kentästä on yksityistä puolta, jossa asenne tällaisiin koulutusvelvoitteisiin voi olla toinen.

Jos oletetaan, että käytännön harjoittelussa ohjaaja opettaa harjoittelijalle kädestä pitäen kaiken alaan liittyvän viidessä viikossa, siihen olisi varattava aikaa ja henkilöresursseja myös sinne työmaalle. Minä ainakin suhtaudun hiukan nihkeästi harjoittelijan ohjaajaksi ryhtymiseen, koska se vie aikaa perustyöltä, joka kuitenkin pitää tehdä hyvin ja "uppoutuen". Nykyisellään kärsii joko itse työ tai sitten harjoittelija ja välillä joutuu lukemaan opiskelijan papereita kotona, kun työajalla ei ehdi. Palkassa tämä ohjausvastuu ei kuitenkaan näy mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös lääkkeiden annostelu ja jakaminen kuulu sairaanhoitajan tehtäviin? Missä hoitopaikoissa lähihoitajat annostelevat lääkkeitä?

Lääkehoito on oleellinen osa lähihoitajan työtä monessa paikassa.

Sitten taas esim. päiväkodissa lääkehoitoa on hyvin vähän, joinain vuosina ei lainkaan. Välillä tulee mietittyä, että onko lähihoitajan tutkinto oikea lastenhoitajalle, jonka ei tarvitse työssään osata esim. pistää tai jakaa lääkkeitä, tai hoitaa vuodepotilaita? Näihin kuitenkin käytetään koulutuksessa aikaa, mutta sitten oleelliset taidot, kuten sensitiivisyys tai asiakkaiden kohtaaminen ja kuuntelu, loistavat poissaolollaan. Moni lähäri tuntuu hakeutuvan päiväkotiin töihin päivätyön perässä, vaikka itse lasten kanssa työskentely ei tunnu kiinnostavan. Pienryhmätyöskentely, jossa aikuiset jakautuvat eri tiloihin toimimaan lapsiryhmän kanssa, on osalle suorastaan kauhistus, kun pitääkin olla lasten kanssa, eikä voi viettää päiväänsä rupatellen työkavereiden kanssa.

Kyllä minun opiskeluaikanani sensitiivisyys ja asiakkaiden kuuntelu olivat koko ajan esillä. Etiikalla oli iso osa opiskelussa. Suuntautumisvuoden aikana sitten perehdytään erityisesti siihen omaan alaan. Lähihoitajan päiväkodissa toteuttaa hoidollisen puolen. Myös mahdolliset pistämiset ja pitkäaikaissairaiden hoidon.

Miksi 3-vuotisesta koulutuksesta vai yksi vuosi käytetään alaan, johon haluaa suuntautua? Eikö koulutuksen olisi sama olla silloin vain vuoden-parin pituinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut Hesarini tänään (mutta, suokaa anteeksi, en ap-kirjoitusta lukuun ottamatta mitään muuta) ja miettinyt, mitä ystäväni tytär on kertonut.

Hän aloitti tänä syksynä innoissaan sairaanhoitajaopinnot 24-vuotiaana, koska ensimmäinen ammattinsa ei ollutkaan se, mitä oli kuvitellut, vaikka hyvää elämänkokemusta se toi.

.....

Siellä nykyisessä oppilaitoksessa on melkoinen "sekametelisoppa" hänen kurssillaan: kolmisenkymmentä eri ikäistä opiskelijaa, joista kolmasosa on joko mt- ja/tai alkoholiongelmaisia.

Mm. ryhmätöiden teko tai pakollisten opintopiirien yhdessä sovittu kokoontuminen on ollut heti ensimmäisinä kuukausina ihan mahdottomuus, koska ryhmästä/opintopiiristä uupuu aina 1-3 ihmistä.

.....

En tiedä yksityiskohdista enempää, mutta jo tuo edellinen lauseeni kertonee aika paljon.

Älä valehtele. Sairaanhoitajakoulutukseen ei todellakaan pääse kuka tahansa. Ei sinne kympin keskiarvoa vaadita, mutta rima on paljon korkeammalla kuin annat ymmärtää.

No, sitten nämä valitut opiskelijat ovat kyenneet valehtelemaan hienosti valitsijoilleen.

Ei sinne kympin keskiarvoa vaadita, mutta ainakaan tiettyyn kouluun ei ole soveltuvuuskoetta.

Leikitään sitten vielä hetki, että puhut totta ja niin puhuu myös tyttäresi. Mistä se "tietää", että kolmanneksella opiskelijoista on mielenterveys- tai alkoholiongelmia? Nehän aloitti vasta syksyllä opiskelut, joten onko diagnoosit tatuoitu niiden otsaan vai onko psykiatristen diagnoosien kertominen luokkakavereille kenties pakollinen osa opintoja?

Kyse ei ole minun tyttärestäni, vaan hyvä ystäväni tyttärestä, kummityttärestäni.

Hän on kyennyt arvioimaan asian, koska niin moni kurssikaveri on avautunut hänelle, empaattiselle, älykkäälle, todella alalle sopivalle ihmiselle.

Ihan sama kuinka paljon tästä kirjoittamastani rutistaan tai todenmukaisuutta epäillään; minua pelottaa tietää, mitä huuhaita lähi- ja sairaanhoitajiksi "valmistuu".

Olen itse 5-kymppinen, äitini kohta 73.

Hyvässä kunnossa, mutta tulevaisuus saattaa olla toinen, jos emme saappaat jalassa poistu ammattitaidottomia kiusaamasta!

Ei ystäväsi tytär välttämättä ole niin alalle soveltuva. Hoitoalalla joutuu olla tekemisissä monenlaisten ihmisten kanssa, myös erilaisista taustoista tulevien. Tämä saattaa olla raskasta.

Sosionomikoulutuksessa on kyllä käsittääkseni paljon ongelmallisista perheistä tulevia, kun ovat tottuneet olemaan se, joka katsoo perään.

Sosionomi?

Kummityttäreni ole ole sosionomi.

Kaikki kunnia sosionomeille.

Hän on ollut hyvin vaativassa asiakaspalvelutyössä, korkeakoulun käynyt.

Joku voi olla 24-vuotiaana maisteri, joka ei tuntenut alaa omakseen.

Minkä alan maisteri kummityttösi sitten on? Ihan mielenkiinnosta. Tosin uskon kyllä, että jokaisella alalla on vähän sama juttu, osa porukasta om huonommin soveltuvia. Mitä se soveltuvuus sitten ikinä onkaan, siitäkin on monenlaista näkemystä.

Kummityttäreni tutkinto ei liity tähän keskusteluun millään lailla, koska se ei ole hoitoalaan liittyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olkoon, muttakaa vain systeemiä! Me kokeneet, hyvät ja järkevät hoitajat voimmekin poistua työkuvioista, sillä influenssarokotuspakon vuoksi emme voi jatkaakaan alalla!

Mä en ymmärrä tätä influenssarokotus kielteisyyttä. Meillä kaikki lääkäritkin ottaa sen, ihan itsestäänselvyys. Jos ollaan potilastyössä, niin herranjumala sentään voida itse olla se tartunnan aiheuttaja potilaalle joka jo muutenkin heikossa kunnossa?!?!? Influenssa voi joillekin olla jopa kohtalokas, haluatko olla aiheuttamassa sen kun pitäisi HOITAA potilasta..?

Jos tosiaan ei tuota asiaa ymmärrä, niin tietenkään ei pidä olla alalla.

Jos asia olisi näin niin työnantajan pitäisi kannustaa työntekijöitä olemaan herkästi sairaslomalla. Ainakin meillä jos olet kipeä niin kysellään etkö voisi tulla jo töihin.

Ja joo työni ei ole minulle niin tärkeää, että antaisin vahingoittaa terveyttäni. Jokaisessa rokotuksessa on riskinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös lääkkeiden annostelu ja jakaminen kuulu sairaanhoitajan tehtäviin? Missä hoitopaikoissa lähihoitajat annostelevat lääkkeitä?

Lääkehoito on oleellinen osa lähihoitajan työtä monessa paikassa.

Sitten taas esim. päiväkodissa lääkehoitoa on hyvin vähän, joinain vuosina ei lainkaan. Välillä tulee mietittyä, että onko lähihoitajan tutkinto oikea lastenhoitajalle, jonka ei tarvitse työssään osata esim. pistää tai jakaa lääkkeitä, tai hoitaa vuodepotilaita? Näihin kuitenkin käytetään koulutuksessa aikaa, mutta sitten oleelliset taidot, kuten sensitiivisyys tai asiakkaiden kohtaaminen ja kuuntelu, loistavat poissaolollaan. Moni lähäri tuntuu hakeutuvan päiväkotiin töihin päivätyön perässä, vaikka itse lasten kanssa työskentely ei tunnu kiinnostavan. Pienryhmätyöskentely, jossa aikuiset jakautuvat eri tiloihin toimimaan lapsiryhmän kanssa, on osalle suorastaan kauhistus, kun pitääkin olla lasten kanssa, eikä voi viettää päiväänsä rupatellen työkavereiden kanssa.

Kyllä minun opiskeluaikanani sensitiivisyys ja asiakkaiden kuuntelu olivat koko ajan esillä. Etiikalla oli iso osa opiskelussa. Suuntautumisvuoden aikana sitten perehdytään erityisesti siihen omaan alaan. Lähihoitajan päiväkodissa toteuttaa hoidollisen puolen. Myös mahdolliset pistämiset ja pitkäaikaissairaiden hoidon.

Miksi 3-vuotisesta koulutuksesta vai yksi vuosi käytetään alaan, johon haluaa suuntautua? Eikö koulutuksen olisi sama olla silloin vain vuoden-parin pituinen?

Aikuispuolella onkin kaksi vuotta. En tiedä miksi eri ammatit yhdistettiin samaan koulutukseen. Ei se ole minustakaan hyvä asia.

Yksi syy näihin epäsopiviin hoitajiin on te-toimisto. Siellä työttömäksi jääneitä painostetaan lähihoitajaopintoihin, työttömyyskorvausten menetyksen uhalla. Mikään muu koulutus ei kelpaa tietynikäiselle. Ei siinä ole paljon valinnanvaraa työttömällä yksineläjällä, jos töitä ei löydy, kuin mennä opiskelemaan lähihoitajaksi, vaikka ala ei kiinnostaisi tippaakaan. Näin kävi minulle.

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy näihin epäsopiviin hoitajiin on te-toimisto. Siellä työttömäksi jääneitä painostetaan lähihoitajaopintoihin, työttömyyskorvausten menetyksen uhalla. Mikään muu koulutus ei kelpaa tietynikäiselle. Ei siinä ole paljon valinnanvaraa työttömällä yksineläjällä, jos töitä ei löydy, kuin mennä opiskelemaan lähihoitajaksi, vaikka ala ei kiinnostaisi tippaakaan. Näin kävi minulle.

Tai kun olet opiskellut lähihoitajaksi, mutta et ihan oikeasti sovellu alalle...sinnehän sinua työnnetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut Hesarini tänään (mutta, suokaa anteeksi, en ap-kirjoitusta lukuun ottamatta mitään muuta) ja miettinyt, mitä ystäväni tytär on kertonut.

Hän aloitti tänä syksynä innoissaan sairaanhoitajaopinnot 24-vuotiaana, koska ensimmäinen ammattinsa ei ollutkaan se, mitä oli kuvitellut, vaikka hyvää elämänkokemusta se toi.

.....

Siellä nykyisessä oppilaitoksessa on melkoinen "sekametelisoppa" hänen kurssillaan: kolmisenkymmentä eri ikäistä opiskelijaa, joista kolmasosa on joko mt- ja/tai alkoholiongelmaisia.

Mm. ryhmätöiden teko tai pakollisten opintopiirien yhdessä sovittu kokoontuminen on ollut heti ensimmäisinä kuukausina ihan mahdottomuus, koska ryhmästä/opintopiiristä uupuu aina 1-3 ihmistä.

.....

En tiedä yksityiskohdista enempää, mutta jo tuo edellinen lauseeni kertonee aika paljon.

Älä valehtele. Sairaanhoitajakoulutukseen ei todellakaan pääse kuka tahansa. Ei sinne kympin keskiarvoa vaadita, mutta rima on paljon korkeammalla kuin annat ymmärtää.

No, sitten nämä valitut opiskelijat ovat kyenneet valehtelemaan hienosti valitsijoilleen.

Ei sinne kympin keskiarvoa vaadita, mutta ainakaan tiettyyn kouluun ei ole soveltuvuuskoetta.

Leikitään sitten vielä hetki, että puhut totta ja niin puhuu myös tyttäresi. Mistä se "tietää", että kolmanneksella opiskelijoista on mielenterveys- tai alkoholiongelmia? Nehän aloitti vasta syksyllä opiskelut, joten onko diagnoosit tatuoitu niiden otsaan vai onko psykiatristen diagnoosien kertominen luokkakavereille kenties pakollinen osa opintoja?

Kyse ei ole minun tyttärestäni, vaan hyvä ystäväni tyttärestä, kummityttärestäni.

Hän on kyennyt arvioimaan asian, koska niin moni kurssikaveri on avautunut hänelle, empaattiselle, älykkäälle, todella alalle sopivalle ihmiselle.

Ihan sama kuinka paljon tästä kirjoittamastani rutistaan tai todenmukaisuutta epäillään; minua pelottaa tietää, mitä huuhaita lähi- ja sairaanhoitajiksi "valmistuu".

Olen itse 5-kymppinen, äitini kohta 73.

Hyvässä kunnossa, mutta tulevaisuus saattaa olla toinen, jos emme saappaat jalassa poistu ammattitaidottomia kiusaamasta!

Ei ystäväsi tytär välttämättä ole niin alalle soveltuva. Hoitoalalla joutuu olla tekemisissä monenlaisten ihmisten kanssa, myös erilaisista taustoista tulevien. Tämä saattaa olla raskasta.

Sosionomikoulutuksessa on kyllä käsittääkseni paljon ongelmallisista perheistä tulevia, kun ovat tottuneet olemaan se, joka katsoo perään.

Sosionomi?

Kummityttäreni ole ole sosionomi.

Kaikki kunnia sosionomeille.

Hän on ollut hyvin vaativassa asiakaspalvelutyössä, korkeakoulun käynyt.

Joku voi olla 24-vuotiaana maisteri, joka ei tuntenut alaa omakseen.

Minkä alan maisteri kummityttösi sitten on? Ihan mielenkiinnosta. Tosin uskon kyllä, että jokaisella alalla on vähän sama juttu, osa porukasta om huonommin soveltuvia. Mitä se soveltuvuus sitten ikinä onkaan, siitäkin on monenlaista näkemystä.

Kummityttäreni tutkinto ei liity tähän keskusteluun millään lailla, koska se ei ole hoitoalaan liittyvä.

Sillä tavalla voisi liittyä, jos se on sellainen, joka auttaa arvioimaan kanssaopiskelijoiden mahdollisia ongelmia, siitä kun nyt oli kyse. Toivottavasti kummitytöstäsi tulee hyvä sairaanhoitaja.

Lääkkeiden jako sairaanhoitajien tai muiden korkeakoulutettujen hommaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähihoitajan koulutukseen on niin helppo hakea? :(

Tai siis päästä tarkoitin.

Sama

Ei sinne ole helppo päästä. Paikkoja on vain pienelle osalle pyrkijöistä. Se on sitten eri asia, millä perusteella nykyisin oppilaat valitaan, kun ei ole sovelluskoetta.

Eikö se mene niin, että töihin on vaikea päästä juurikin siksi, koska niin moni on käynyt lähihoitajakoulutuksen? Kyllä kai nyt kouluttautumaan pääsee kuka tahansa milloin vaan. Eikä tuo ole hyvä juttu tietenkään.

Sama

Luuletko tosiaan, että koulutuksia alkaa joka päivä ja sinne vaan mennään? Miten luulet asian järjestyvän tuossa kuvitelmassa, jossa opiskelupaikkoja lisätään sitä mukaa kun opiskelijoita vaan kävelee sisään. Miten eri aikoihin aloittavien koulutukset järjestetään? Silloin kun itse hain muutama vuosi sitten opiskelemaan, aloitukset olivat kaksi kertaa vuodessa. Paikkoja oli tietty määrä ja hakijoita monta kertaa enemmän. Vain pieni osa hakijoista pääsi sisään.

Vierailija kirjoitti:

Ei niit laskuja tarvii tyoelamassa vanhustenhoidossakaan.paivakodissa ei tosiaankaan.enemman pitais koulussa olla sellast konkreettista laakkeiden kanssa tekemista,meil oli vaan yks tunti ja siina oppii parhaiten

Ei helvata. Siinä malliesimerkki nykynuoresta, joka ei ole ollut tunnilla hereillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähihoitajan koulutukseen on niin helppo hakea? :(

Tai siis päästä tarkoitin.

Sama

Ei sinne ole helppo päästä. Paikkoja on vain pienelle osalle pyrkijöistä. Se on sitten eri asia, millä perusteella nykyisin oppilaat valitaan, kun ei ole sovelluskoetta.

Eikö se mene niin, että töihin on vaikea päästä juurikin siksi, koska niin moni on käynyt lähihoitajakoulutuksen? Kyllä kai nyt kouluttautumaan pääsee kuka tahansa milloin vaan. Eikä tuo ole hyvä juttu tietenkään.

Sama

Luuletko tosiaan, että koulutuksia alkaa joka päivä ja sinne vaan mennään? Miten luulet asian järjestyvän tuossa kuvitelmassa, jossa opiskelupaikkoja lisätään sitä mukaa kun opiskelijoita vaan kävelee sisään. Miten eri aikoihin aloittavien koulutukset järjestetään? Silloin kun itse hain muutama vuosi sitten opiskelemaan, aloitukset olivat kaksi kertaa vuodessa. Paikkoja oli tietty määrä ja hakijoita monta kertaa enemmän. Vain pieni osa hakijoista pääsi sisään.

Nykyäänhän ammattikouluun on jatkuva haku. Tai siis, peruskoulusta tai lukiosta perustutkintokoulutukseen haetaan pääsiassa yhteishaun kautta. Muutoin haetaan aina jatkuvan haun kautta.