Amiksen opet kertovat Lähihoitajakoulutukseen tuupataan ihmisiä, joita ei uskalla lähettää työharjoitteluun. Vartijoiksi opiskelee kuumakalleja, jotka eivät sovi alalle. Hoitotyön opettaja sanoo: ”Meille voi kävellä sisään kuka tahansa.”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä varmaan hoitoalakin on sen verran muuttunut, että enää alalla ei taida pärjätä ne "sisar hento valkoiset" empaattiset hoitajat. Jos on ikinä pärjännytkään? 

 

Eivät ole pärjänneet, eivätkä pärjää nytkään. Tai empaattiset toki, mutta myös paksunahkaiset ja niin tasapainoiset, että eivät jää sinne emppis-symppikseen rypemään. Hoitoala on aina ollut rajua ja vaatinut kovaa luonnetta ja vaatii sitä edelleen. On tehtäviä, missä herkemmätkin pärjäävät, mutta aina on ollut ja aina on oleva niitä hoitajia, jotka ovat päivittäin vastakkain hyvin ikävien, kurjien ja rankkojen asioiden kanssa ja ei siellä ole ikinä ollut henkisesti hennoilla ihmisillä ollut sijaa. Ennen vain esittivät sisar hento valkoista mennessään lauantai-iltaisin tansseihin, koska sillä tavalla iski paremmin miehiä. Nykyisin ei enää viitsitä valehdella kumppaniehdokkaille.

Nyt en ymmärtänyt! Olen sh ja vanhanaikaisen koulutuksen saanut ja myöhemmin erikoistunut. Tuolloin oli myös soveltuvuuskokeet ja olin myös ylioppilas. Mitä tuo ”sisar hento valkoinen” höpinä tarkoittaa?

Vaikka meillä olikin soveltuvuuskokeet, olimme hyvin erilaisia persoonia. Osa lähti heti akuutteihin ”koviin ” paikkoihin, osa jotain muuta ominaisuutta vaativaan työhön. Tuonaikainen hyvä koulutus valmisti erittäin hyvin työelämään.

Juuri sitä, että koskaan hoitotyössä eivät ole henkisesti "hennot" pärjänneet. Toki on olemassa henkisesti helpompia paikkoja ja oli ennenkin, mutta ennenkin työ oli rankkaa, eikä mitään potilaiden symppaamista ja heille lehden lukua/heidän puolestaan kirjeiden kirjoittelua kuten joissain entisajan elokuvissa asia esitettiin.

Itse asiassa esimerkiksi kunnankätilön tai terveyssisaren vastuu oli hirveä ja todella paljon tuli kaikkea hirveän kurjaa nenän eteen. Eivätkä sairralat sopineet sen paremmin heikkohermoisille. Sen sijaan olen monelta kokeneelta hoitajalta kuullut, kuinka sensuroivat toimenkuvaansa, kun miehiä lähtivät metsästämään. Olisivat pojat heidän näkemyksensä mukaan juosseet karkuun, jos olisivat oikeasti tienneet esim. kirurgisen sairaanhoitajan työnkuvan.

Empatia on hoitajalle tärkeä taito, vielä tärkeämpi on omien rajojen ylläpito ja teflon. Ihan liikaa sairaaloissa on entisiä hoitajia (ja lääkäreitä), jotka ovat juoneet itsensä rikki, kun eivät ole pystyneet ilman alkoholia irtautumaan siitä tunnekuormasta ja stressistä, joka työssä tulee.

 Omassa tuttavapiirissäni ei ole yhtään alkoholisti-sairaanhoitajaa. Rankoissa paikoissa ja henkisesti raskailla aloilla työnantajan velvollisuus on järjestää työntekijöille työnohjausta joko ryhmässä tai erikseen.

Aika pää pensaassa on saanut olla, jos ei ole tietoinen alan alkoholiongelmista. Siitähän on ihan tilastollistakin tietoa, että hoitoalalla alkoholiongelmia on keskimääräistä enemmän. Ja empiria vasta iskeekin jatkuvasti päin naamaa, kun huomaa, että esimerkiksi viimeisen kuukauden aikana omien käsien pitkäaikaisen liiallisen alkoholin käytön aiheuttamista ongelmista kärsivistä potilaista ihan huomattava osa on hoitoalalta. Kerran huvikseni laskin 40 perättäistä pitkäaikaisen alkon käytön hoitoon tuomaa potilasta. Siihen otantaan sattui 4 lääkäriä ja 7 hoitajaa, naisia koko sakissa oli 11 ja heistä 6 oli hoitajia ja yksi lääkäri. Tuo varmaan sattui olemaan tihentymä, mutta aivan selkeästi huomaa, että hoitoalan ihmiset ovat näissä potilasryhmissä yliedustettuja. Tuntuu, että joka toinen maksa sökönä kuusikymppisenä oleva nainen on jonkun vanhemman kollegan luokkakaveri tai papereissa lukee, että talon leikkurin/päivystyksen/jonkun muun hoitaja. Ja lääkäreitä tosiaan melkeinpä toinen mokoma.

Tämän uutisoinnin jälkeen kuka kehtaa enää tunnustaa työskentelevänsä lähihoitajana? Saa hävetä ammattiaan todella. Kiitos hallitukselle. Turha oli opiskella, kun alalle pääsee kuulemma kuka tahansa, ilman oikeata pätevyyttä, pelkästään kouluille maksettavien palkkioiden vuoksi. Lähihoitajien ammatti on häpäisty uudistuksen myötä. Olen mieluummin työtön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niit laskuja tarvii tyoelamassa vanhustenhoidossakaan.paivakodissa ei tosiaankaan.enemman pitais koulussa olla sellast konkreettista laakkeiden kanssa tekemista,meil oli vaan yks tunti ja siina oppii parhaiten

No ehkä sinun kannattaisi keskittyä ihan ensimmäiseksi tuohon kirjoittamiseen. Lause aloitetaan AINA isolla kirjaimella.

Väärin. Virke aloitetaan aina isolla kirjaimella. Virkkeessä voi olla useita lauseita.

Minttu74 kirjoitti:

Soveltuvuuskokeet takaisin! 

Ja lisäksi pitäisi tehdä älykkyystesti.

Alle äo 95 ei saisi päästää tuohon työhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeiden jako sairaanhoitajien tai muiden korkeakoulutettujen hommaksi.

Olisi mahdotonta toteuttaa. Eikä siihen ole mitään syytäkään, koska lähihoitajan ammattiin kuulu lääkehoito. 

Sairaanhoitajaksi on vaikeampi päästä. Tästä johtuu, että ovat älykkäämpiä.

Järkyttävää, mutta rehellistä tietoa. Kiitos siitä. Ehkä tämä ketju voisi avata jonkun päätäjän silmät. Epäilen. Raha ratkaisee meidän ns. hyvinvointisuomessamme.

Toivottavasti Tehyn ja Superin johtajatkin lukevat ketjun ja saavat potkua taisteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksakaa parempaa palkaa, niin fiksut tungeksii kouluihin ja saatte kuoria parhaat päältä. Ja miksi näitä urpoja päästetään koulusta läpi?

Enpä usko. Hoiva-alalle nyt yleensäkin tarvitaan kiinnostusta. Toisten ihmisten hoitaminen ei ole koskaan ollut kaikille mieluista, vaikka siitä maksettaisiin hyvin. Hoiva-ala ei myöskään tuota mitään, vaan ainoastaan kuluttaa yhteiskunnan varoja.

Lääkäriksi haluavilla ja hakevilla on suurimmalla osalla mielessä enemmän ammatin hyvät palkat kuin mielenkiinto auttaa ihmisiä.

Mun mielestä tämä on yksi tärkeimpiä asioita mihin pitäisi puuttua. Tämäkin ketju jää noiden lakkoprovojen alle... Ystäväni valmistui lähäriksi aikuispuolelta 3 vuotta sitten ja sanoi, että ainakin tuolloin oli soveltuvuustestit ja koulutus oli vaativa, kaikki tunnit oli lähiopetusta koululla. Päätti jatkaa opintojaan sosionomiksi, mutta jätti sen kesken koska kaikki opiskelu tapahtui tietokoneen välityksellä ja "kato googlesta" -periaatteella. Korkeakoulussa!!! Miettii uskaltaako hakea yliopistoonkaan koska on kuullut kauhujuttuja nykyisestä sosiaalityön koulutuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksakaa parempaa palkaa, niin fiksut tungeksii kouluihin ja saatte kuoria parhaat päältä. Ja miksi näitä urpoja päästetään koulusta läpi?

Enpä usko. Hoiva-alalle nyt yleensäkin tarvitaan kiinnostusta. Toisten ihmisten hoitaminen ei ole koskaan ollut kaikille mieluista, vaikka siitä maksettaisiin hyvin. Hoiva-ala ei myöskään tuota mitään, vaan ainoastaan kuluttaa yhteiskunnan varoja.

Lääkäriksi haluavilla ja hakevilla on suurimmalla osalla mielessä enemmän ammatin hyvät palkat kuin mielenkiinto auttaa ihmisiä.

Mutta heillä kuitenkin nuo perusosaamiset, kuten lukeminen, laskeminen, lukemisen ymmärtäminen ja kirjoittaminen ovat hyvin hallussa. Samoin ovat saaneet ihan peruskoulunkin käytyä loppuun😀.

Vittu että ärsyttää kun hoitoalalle päästetään tai pitäisikö sanoa tungetaan kaiken maailman ongelmatapauksia. Mielestäni mielenterveys- ja päihdehistoria pitäisi esimerkiksi olla automaattisesti karsiva tekijä. Oireiden uusiutuminen/retkahtaminen on mahdollista, joten miksi ottaa riskejä? Lääkekaapilla ex-narkkari on kuin pukki kaalimaan vartijana eikä ne mt-ongelmatkaan mikään etu ole työssä, jossa on otettava vastuu toisesta ihmisestä. Jos kuulostaa julmalta, niin sitten kuulostaa. On muitakin aloja, kuin hoitoala, ja mielestäni avuttomalla ihmisellä on oltava oikeus luotettavaan hoitoon. Systeemillä on oltava keinoja suojata hoitoalaa ja se voi sen hyvin tehdä, jos haluaa. Nyt ei tunnu haluavan. 

Työskentelen itse alalla ja sanon nyt ihan suoraan että mikään ei ole vittumaisempaa kuin joku perässä vedettävä ongelmakimppu työkaverina. Päihdeongelmaisiin ei voi luotta ollenkaa, mielenterveysongelmaisilla hajoaa se nuppi ennen pitkää ja muuten vaan vajaaälyiset muodostavat riskin omalla typeryydellään. Sitten tehdään kahden tai kolmen työt, kun työkaveri ei selviydy. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään suojatyö, jos sellaista etsii niin sitten jonnekin työpajaan lappuja liimaamaan.

Työpaikat tiedostavat nämä ongelmat, mutta kyseessä on yllätys yllätys: raha. On edullisempaa palkata keikkalaiseksi tai määräaikaiseen työsopimukseen joku pystymetsästä tullut tyyppi ja jättää se vakituisen hoitajan pariksi. Tällöin vakituinen hoitaja joutuu ottamaan viime kädessä sen vastuun, kun toinen seisoo sormi suussa tai näpyttää kännykkää. Vakituinen hoitaja joutuu sitten ottamaan yksin vastuun paitsi potilaistaan, myös työkaveristaan, mikä on kyllä ihan väärin. Mutta se sopii palkanmaksajalle, koska se tuo voittoa ja eihän johtajat koskaan kentällä kyyki selkä kipeänä paskavuoren keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Täysin käsittämätöntä, ettei enää ole lähihoitajille soveltuvuuskokeita. Kun itse aikoinaan 90-luvun alussa hain ja pääsin lähihoitajakoulutukseen, meillä oli kaksipäiväiset soveltuvuuskokeet psykologisine testeineen ja haastatteluineen.

Niin oli meilläkin, mutta silti läpi pääsi mm. alkoholisti ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastanut. Molemmilla homma sitten hajosikin työelämässä. 

Ensimmäinen karsinta on tehtävä siten, että oppilaaksi hakeva luovuttaa terveystietonsa koululle. Jos löytyy diagnooseja liittyen päihteilyyn tai hupsuiluun, niin ei. Seuraava hakija. Sitten kun ensimmäinen seula on selvitetty, voidaan tehdä niitä mustetahra- ja palikkatestejä.

Koska nähdään a h m e d i t töissä? Niiden piti olla valtava voimavara suomen työllisyydelle ja maksavat tuplana sen takaisin mitä niihin meni. Näin joku viisas sanoi pari vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Tämän uutisoinnin jälkeen kuka kehtaa enää tunnustaa työskentelevänsä lähihoitajana? Saa hävetä ammattiaan todella. Kiitos hallitukselle. Turha oli opiskella, kun alalle pääsee kuulemma kuka tahansa, ilman oikeata pätevyyttä, pelkästään kouluille maksettavien palkkioiden vuoksi. Lähihoitajien ammatti on häpäisty uudistuksen myötä. Olen mieluummin työtön.

Itse ainakin pidän turpani kiinni siitä, että olen lähihoitaja. Juurikin leiman ja häpeän vuoksi. Näin sitä on viety se vähäinenkin ammattiylpeys, mitä ehkä on joskus ollut. Pelkkiä perseenpyyhkijöitä ollaan valtiovallan ja muiden ihmisten mielissä.

Kiitos siitä.

Vierailija kirjoitti:

Koska nähdään a h m e d i t töissä? Niiden piti olla valtava voimavara suomen työllisyydelle ja maksavat tuplana sen takaisin mitä niihin meni. Näin joku viisas sanoi pari vuotta sitten.

Ei avaruusaivokirurgi rupea jonkun suomalaisen vanhuksen hanurin pyyhkijäksi 💩 koskaan. Villit disko-illat ovat niitä varten👍🏿

Vierailija kirjoitti:

Minttu74 kirjoitti:

Soveltuvuuskokeet takaisin! 

Ja lisäksi pitäisi tehdä älykkyystesti.

Alle äo 95 ei saisi päästää tuohon työhön.

Miten tuo ratkaisee esim. sen lähäriksi pyrkivän alkoholiongelman tai empatian puutteen? Se että ratkaisee jonkun neliön arvoituksen vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin käsittämätöntä, ettei enää ole lähihoitajille soveltuvuuskokeita. Kun itse aikoinaan 90-luvun alussa hain ja pääsin lähihoitajakoulutukseen, meillä oli kaksipäiväiset soveltuvuuskokeet psykologisine testeineen ja haastatteluineen.

Niin oli meilläkin, mutta silti läpi pääsi mm. alkoholisti ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastanut. Molemmilla homma sitten hajosikin työelämässä. 

Ensimmäinen karsinta on tehtävä siten, että oppilaaksi hakeva luovuttaa terveystietonsa koululle. Jos löytyy diagnooseja liittyen päihteilyyn tai hupsuiluun, niin ei. Seuraava hakija. Sitten kun ensimmäinen seula on selvitetty, voidaan tehdä niitä mustetahra- ja palikkatestejä.

Ilmeisesti nuo hakijat salasivat terveystietonsa. Minä kyllä muistelen, että jossain vaiheessa hakua piti täyttää lomake, missä kysyttiin laajasti terveystietoja ja mm mielenterveyshäiriöt olivat mukana.

Olen itse hoitoalalla töissä. Soveltuvuuskokeen poistuttua käytöstä työpaikalleni on tullut harjoitteluun huomattavasti enemmän oppilaita, jotka eivät esimerkiksi ujoutensa tai sosiaalisen tilannetajun puutteensa vuoksi sovellu missään nimessä hoitoalalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös lääkkeiden annostelu ja jakaminen kuulu sairaanhoitajan tehtäviin? Missä hoitopaikoissa lähihoitajat annostelevat lääkkeitä?

Lääkehoito on oleellinen osa lähihoitajan työtä monessa paikassa.

Sitten taas esim. päiväkodissa lääkehoitoa on hyvin vähän, joinain vuosina ei lainkaan. Välillä tulee mietittyä, että onko lähihoitajan tutkinto oikea lastenhoitajalle, jonka ei tarvitse työssään osata esim. pistää tai jakaa lääkkeitä, tai hoitaa vuodepotilaita? Näihin kuitenkin käytetään koulutuksessa aikaa, mutta sitten oleelliset taidot, kuten sensitiivisyys tai asiakkaiden kohtaaminen ja kuuntelu, loistavat poissaolollaan. Moni lähäri tuntuu hakeutuvan päiväkotiin töihin päivätyön perässä, vaikka itse lasten kanssa työskentely ei tunnu kiinnostavan. Pienryhmätyöskentely, jossa aikuiset jakautuvat eri tiloihin toimimaan lapsiryhmän kanssa, on osalle suorastaan kauhistus, kun pitääkin olla lasten kanssa, eikä voi viettää päiväänsä rupatellen työkavereiden kanssa.

Kyllä minun opiskeluaikanani sensitiivisyys ja asiakkaiden kuuntelu olivat koko ajan esillä. Etiikalla oli iso osa opiskelussa. Suuntautumisvuoden aikana sitten perehdytään erityisesti siihen omaan alaan. Lähihoitajan päiväkodissa toteuttaa hoidollisen puolen. Myös mahdolliset pistämiset ja pitkäaikaissairaiden hoidon.

Miksi 3-vuotisesta koulutuksesta vai yksi vuosi käytetään alaan, johon haluaa suuntautua? Eikö koulutuksen olisi sama olla silloin vain vuoden-parin pituinen?

Se on hyvä että viimeisenä vuotena erikoistutaan tiettyyn mieleiseen osa-alueeseen missä haluaa sitten työskennellä. Itse koin kutsumuksen partalapsosten hoiva-avustajaksi vokkitoimintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös lääkkeiden annostelu ja jakaminen kuulu sairaanhoitajan tehtäviin? Missä hoitopaikoissa lähihoitajat annostelevat lääkkeitä?

Lääkehoito on oleellinen osa lähihoitajan työtä monessa paikassa.

Sitten taas esim. päiväkodissa lääkehoitoa on hyvin vähän, joinain vuosina ei lainkaan. Välillä tulee mietittyä, että onko lähihoitajan tutkinto oikea lastenhoitajalle, jonka ei tarvitse työssään osata esim. pistää tai jakaa lääkkeitä, tai hoitaa vuodepotilaita? Näihin kuitenkin käytetään koulutuksessa aikaa, mutta sitten oleelliset taidot, kuten sensitiivisyys tai asiakkaiden kohtaaminen ja kuuntelu, loistavat poissaolollaan. Moni lähäri tuntuu hakeutuvan päiväkotiin töihin päivätyön perässä, vaikka itse lasten kanssa työskentely ei tunnu kiinnostavan. Pienryhmätyöskentely, jossa aikuiset jakautuvat eri tiloihin toimimaan lapsiryhmän kanssa, on osalle suorastaan kauhistus, kun pitääkin olla lasten kanssa, eikä voi viettää päiväänsä rupatellen työkavereiden kanssa.

Kyllä minun opiskeluaikanani sensitiivisyys ja asiakkaiden kuuntelu olivat koko ajan esillä. Etiikalla oli iso osa opiskelussa. Suuntautumisvuoden aikana sitten perehdytään erityisesti siihen omaan alaan. Lähihoitajan päiväkodissa toteuttaa hoidollisen puolen. Myös mahdolliset pistämiset ja pitkäaikaissairaiden hoidon.

Miksi 3-vuotisesta koulutuksesta vai yksi vuosi käytetään alaan, johon haluaa suuntautua? Eikö koulutuksen olisi sama olla silloin vain vuoden-parin pituinen?

Se on hyvä että viimeisenä vuotena erikoistutaan tiettyyn mieleiseen osa-alueeseen missä haluaa sitten työskennellä. Itse koin kutsumuksen partalapsosten hoiva-avustajaksi vokkitoimintaan.

Koetko työsi mielekkääksi hädänalaisten parissa?