Kauniina julkisilla paikoilla näyttäytyminen on minulle keino puolustautua ilkeitä ihmisiä vastaan

Vierailija kirjoitti:

Olen tajunnut, että minulle meikkaaminen ja sitä kautta kauniina julkisilla paikoilla näyttäytyminen on keino suojautua ihmisiltä. Tiedän ihmisten olevan pahansuopia ja kateellisia, joten en halua antaa heille sitä mielihyvää, että näyttäisin jollain tavalla anteeksipyytelevältä ja huonolta, jotta he voisivat tuntea olevansa parempia kuin minä.

Minua on monet kerrat katsottu pahasti kun olen ollut hehkeänä. Siitä tulee hyvä mieli, sillä miksi antaisin pahan ihmisen tuntea paremmuutta minua kohtaan. Sehän olisi yhtä kuin antaa nälkäisenä päivän ainoa ateria suurimmalle vihamiehelleen.

Oletteko te miettineet syvempiä syitä meikkaamisellenne? Moni vastaa tietysti, että koska on kiva olla kaunis, mutta miksi, sitä ei moni ehkä sen tarkemmin mietikään.

Herättikö tämä ajatuksia aiheesta?

Sinä olet harhainen ja käyt sotaa omaa mielenterveyttäsi vastaan pääsi sissällä. Et mitenkään voi tietää mitä ihmiset ajattelevat sinusta pelkkien katseiden perusteella. Todellinen pahuus on yleensä sen verran älykästä ettei se keskity pinnallisuuteen. Ihmiset jotka arvostelevat sinua kadulla ovat persoonallisuushäiriöisiä ja matalan älykkyyden omaavia, sinua en välittäisi heistä kun ovat niin turhaa jätettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samankaltaista, meikkasin naamion itseni ja maailman väliin. Lyhyesti traumatausta ja hyvin huono itsetunto, en halunnut ihmisten näkevän minua sellaisena, kuin todellisuudessa olin. Sitten, kun minua lähestyttiin, reagoin vihamielisesti. Vuosien työllä sain itsetuntoni kuntoon ja elämäni hallintaan, nykyään olen rohkeasti meikittä, onnellisesti naimisissa ja sovussa maailman ja ihmisten kanssa.

Tämä on asia joka itseäni usein mietityttää, eli käsite minkälainen joku todellisuudessa on. Ihminen ei siis ole oma itsensä jos hänellä on meikit kasvoillaan? Ymmärrän tämän ajatuksesi. Mutta kuinka paljon ihminen on oma itsensä silloin, kun hän verhoaa alastoman vartalonsa vaatteisiin? Onko hän silloin oma itsensä ja jos on, niin millä perusteella? Meikillä peitetään kasvot ja vaatteilla vartalo, mutta ei kukaan koskaan kyseenalaista onko ihminen oma itsensä, kun se on peittänyt vartalonsa. Miksi meikillä kasvojen peittäminen on niin paheksuttavaa ja miksi ihmisen pitäisi olla meikkaamatta, jotta ne "todelliset kasvot" olisi kaikkien näkyvissä?

Ap

Silmiä et piiloon saa meikillä. Silmistä huutaa kauas kuinka epävarma olet. Samoin myös ryhdistäsi, kävelytavastasi, jutuistasi ja ihan kaikesta. Meikillä ja vaatteilla et itseäsi piiloon saa ikinä.

Ei kannata meikata. Minäkään en ole meikannut 20-vuoteen. Se herättää vain miehissä seksuaalista mielenkiintoa, vaikka naidessahan ei katsota yleensä toista kasvoihin, sama vaikka ruumista panisi. Minkä h...vetin takia naisen pitäisi näyttää naamastaan hyvältä jos muu kroppa on vaikka täysin perseestä.

En tiennytkään, että muutkin ajattelevat näin! Toimin yläaste- ja lukioaikoina samoin. Luokan muut tytöt naureskelivat minulle mm. vaatteistani ja sain kuulla olevani ruma. Aloin huolehtia enemmän ulkonäöstäni, opettelin meikkaamaan kivasti ja aloin tietoisesti ostaa vaatteita, jotka sopivat vartalolleni. Ostin jopa push up -liivit, kun siihen asti olin yrittänyt lähinnä piilottaa rintani :D Naureskelut loppuivat, ja muiden tyttöjen kiusaaminen muuttui puhumattomuudeksi ja vihaiseksi kyräilyksi. Siitä sain idean, että kauniilta näyttäminen on suojakeino kiusaajia vastaan. 

Nyt parikymppisenä itsetuntoni on paljon parempi. Huolehdin edelleen ulkonäöstäni ja tykkään laittautua, mutta minulle ei myöskään ole mikään ongelma mennä esim. töihin meikkaamattomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samankaltaista, meikkasin naamion itseni ja maailman väliin. Lyhyesti traumatausta ja hyvin huono itsetunto, en halunnut ihmisten näkevän minua sellaisena, kuin todellisuudessa olin. Sitten, kun minua lähestyttiin, reagoin vihamielisesti. Vuosien työllä sain itsetuntoni kuntoon ja elämäni hallintaan, nykyään olen rohkeasti meikittä, onnellisesti naimisissa ja sovussa maailman ja ihmisten kanssa.

Tämä on asia joka itseäni usein mietityttää, eli käsite minkälainen joku todellisuudessa on. Ihminen ei siis ole oma itsensä jos hänellä on meikit kasvoillaan? Ymmärrän tämän ajatuksesi. Mutta kuinka paljon ihminen on oma itsensä silloin, kun hän verhoaa alastoman vartalonsa vaatteisiin? Onko hän silloin oma itsensä ja jos on, niin millä perusteella? Meikillä peitetään kasvot ja vaatteilla vartalo, mutta ei kukaan koskaan kyseenalaista onko ihminen oma itsensä, kun se on peittänyt vartalonsa. Miksi meikillä kasvojen peittäminen on niin paheksuttavaa ja miksi ihmisen pitäisi olla meikkaamatta, jotta ne "todelliset kasvot" olisi kaikkien näkyvissä?

Ap

Silmiä et piiloon saa meikillä. Silmistä huutaa kauas kuinka epävarma olet. Samoin myös ryhdistäsi, kävelytavastasi, jutuistasi ja ihan kaikesta. Meikillä ja vaatteilla et itseäsi piiloon saa ikinä.

Kaunis nainen on kaunis, voittaa kuitenkin epävarmanakin taviksen.

Kuitenkin nämä samat meikkikauniit sitten samalla käyttävät kauneuttaan muitten nöyryyttämiseen. Sekä miesten että naisten. 

Niin mäkin joskus. Sit tajusin olevani ruma pakkelinkin kera. Lakkasin vain välittämästä rumuudestani. Meikkaaminen on saamarin tylsää ja ajan tuhlausta.

Naiset eivät vihaa toisissaa mitään niin paljoa njon toisen itsevarmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Itsehän olen luonnonkaunis ja hehkeä ilman meikkiä, pelkkä peseytyminen riittää "kaunistautumiseen". Mitäs ap siihen sanot? :-)

Olen vilpittömästi iloinen puolestasi, tuollainen helpottaa varmasti elämää kun ei tarvitse nähdä vaivaa ulkonäkönsä eteen. Minun on nähtävä vaivaa ja mielestäni aika paljonkin, näyttääkseni siltä kuin miltä haluan näyttää enkä siltikään näytä.

Ap

Minun mielestäni meikkaamisessa ei ole mitään pahaa. Jos sen avulla voi kokea olevansa kauniimpi, niin miksi se olisi huono asia?

Ap

Kuittailet ihmisille näyttämällä hyvältä? Mielenkiintoista.

Mitä psykiatrisi on mieltä toiminnastasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samankaltaista, meikkasin naamion itseni ja maailman väliin. Lyhyesti traumatausta ja hyvin huono itsetunto, en halunnut ihmisten näkevän minua sellaisena, kuin todellisuudessa olin. Sitten, kun minua lähestyttiin, reagoin vihamielisesti. Vuosien työllä sain itsetuntoni kuntoon ja elämäni hallintaan, nykyään olen rohkeasti meikittä, onnellisesti naimisissa ja sovussa maailman ja ihmisten kanssa.

Vaikka muuttaisikin omaa asennetta ja yrittäisi nähdä kaiken niin valoisasti, sitä ei mikään todellisuudessa muuta, että ihmiset on kateellisia ja pahansuopia.

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, miten kukaan voi tietää täysin vieraan ihmisen kateudesta tai vihamielisyydestä vaihtamatta edes yhtään sanaa näiden kanssa. Samoin kuin joitakin aina tuijottaa julkisilla paikoilla ja kaupassakin ostoksia katsotaan tuomitsevasti.. En olisi yhtään yllättynyt jos nämä tapahtuisi juuri samalle henkilölle - huono itsetunto saa tarkkailemaan ympäristöä vainoharhaisen tavoin.

Olen huomannut että vanhemmat naiset toljottaa päästä varpaisiin jos pukeutuu paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Outoja kirjoituksia. Mitä väliä on jollain random miesten kiinnostuksilla kenellekään? Eiköhän suurin osa naisista työelämässä ole parisuhteissa? Ja työpaikan miehet pikkujouluissa ovat kavereita. En takia. Ja meikkaan. Siksi, että oma itsetuntoni olisi parempi, ei siksi, että luulisin olevani parempi kuin muut.

Kommentin kirjoittajan pointti todennäköisesti ei ollut miesten iskuyrityksissä vaan siinä miten muut naiset suhtautuvat niihin. Eli vähättelemällä ja haukkumalla niiden miesten ulkonäköä ja luonnetta, jotka kaiken rohkeutensa kerättyään uskaltautuvat tekemään edes jonkinlaista aloitetta naisten suuntaan.

Ja ilmoittamalla iskuyritysten kohteelle ettei kukaan oikeasti varteenottava mies sinua koskaan huolisi vaan sellaiset jätepalat jotka eivät muille kelpaa. Ihan hyvää hyvyyttään tietysti tuon kertovat, takana on tottakai aito huoli työkaverista ettei vaan lähde kenenkään urpon mukaan eikö vain..? :)

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samankaltaista, meikkasin naamion itseni ja maailman väliin. Lyhyesti traumatausta ja hyvin huono itsetunto, en halunnut ihmisten näkevän minua sellaisena, kuin todellisuudessa olin. Sitten, kun minua lähestyttiin, reagoin vihamielisesti. Vuosien työllä sain itsetuntoni kuntoon ja elämäni hallintaan, nykyään olen rohkeasti meikittä, onnellisesti naimisissa ja sovussa maailman ja ihmisten kanssa.

Ei kaikilla ole meikkaamisen syynä huono itsetunto, vaan halua näyttää paremmalta omassa ja miehensä silmissä. Muista ei niin väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samankaltaista, meikkasin naamion itseni ja maailman väliin. Lyhyesti traumatausta ja hyvin huono itsetunto, en halunnut ihmisten näkevän minua sellaisena, kuin todellisuudessa olin. Sitten, kun minua lähestyttiin, reagoin vihamielisesti. Vuosien työllä sain itsetuntoni kuntoon ja elämäni hallintaan, nykyään olen rohkeasti meikittä, onnellisesti naimisissa ja sovussa maailman ja ihmisten kanssa.

Vaikka muuttaisikin omaa asennetta ja yrittäisi nähdä kaiken niin valoisasti, sitä ei mikään todellisuudessa muuta, että ihmiset on kateellisia ja pahansuopia.

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, miten kukaan voi tietää täysin vieraan ihmisen kateudesta tai vihamielisyydestä vaihtamatta edes yhtään sanaa näiden kanssa. Samoin kuin joitakin aina tuijottaa julkisilla paikoilla ja kaupassakin ostoksia katsotaan tuomitsevasti.. En olisi yhtään yllättynyt jos nämä tapahtuisi juuri samalle henkilölle - huono itsetunto saa tarkkailemaan ympäristöä vainoharhaisen tavoin.

Nimenomaan ap on nyt vainoharhainen. Se harhaisuus ei poistu meikillä.

Miettiikö ap siis, että jos vaikka minä katson häntä, niin olen ilkeä? Tai ajattelen hänestä silloin pahaa? Ja en jätä pahan ajattelemista vain siihen hetkeen, vaan jatkan ohimenevän kohtaamisemme jälkeen hänen ajatteluaan? Luukeeko ap, että olen myös kateellinenkin hänelle, koska hän on meikattuna omasta mielestään kaunis?

Tiedätkö ap, että vaikka tulisit vastaani viisi kertaa saman päivän aikana ja sinua katsoisin, niin tuskin sinua sen sekunnin jälkeen enää muistaisin. Tai toki jos olet jotenkin huomiota herättävän erikoinen ilmestys niin saatan muistaakin vaikka muutaman hetken, mutta koska minulla on niin paljon muutakin mietittävää, niin unohdan sinut lopullisesti hetkessä. Siinä hetken ajassa en sinusta tee myöskään mitään ihmeellisempää analyysia, ala sinua miettimään, saati kadehtimaan.

En tiedä myöskään miksi kadehtisin ketään, kun itselläni asiat ovat hyvin. En oikeastaan edes tiedä mitä kateus on, sillä en muista sellaista tunnetta kokeneeni. Ilkeästi en mielestäni katso ketään koskaan, miksi niin tekisin? En ole ilkeä ihminen ja en keksi yhden yhtä syytä miksi olisin ilkeä jollekin ventovieraalle vastaantulijalle. Sama juttu varmasti 99% muillakin normaaleilla ihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

Olen tajunnut, että minulle meikkaaminen ja sitä kautta kauniina julkisilla paikoilla näyttäytyminen on keino suojautua ihmisiltä. Tiedän ihmisten olevan pahansuopia ja kateellisia, joten en halua antaa heille sitä mielihyvää, että näyttäisin jollain tavalla anteeksipyytelevältä ja huonolta, jotta he voisivat tuntea olevansa parempia kuin minä.

Minua on monet kerrat katsottu pahasti kun olen ollut hehkeänä. Siitä tulee hyvä mieli, sillä miksi antaisin pahan ihmisen tuntea paremmuutta minua kohtaan. Sehän olisi yhtä kuin antaa nälkäisenä päivän ainoa ateria suurimmalle vihamiehelleen.

Oletteko te miettineet syvempiä syitä meikkaamisellenne? Moni vastaa tietysti, että koska on kiva olla kaunis, mutta miksi, sitä ei moni ehkä sen tarkemmin mietikään.

Herättikö tämä ajatuksia aiheesta?

Katsotko kaikkia ihmisiä ja vahdit heidän katseitaan? On sinulla raukalla siinä karmea työmaa! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tajunnut, että minulle meikkaaminen ja sitä kautta kauniina julkisilla paikoilla näyttäytyminen on keino suojautua ihmisiltä. Tiedän ihmisten olevan pahansuopia ja kateellisia, joten en halua antaa heille sitä mielihyvää, että näyttäisin jollain tavalla anteeksipyytelevältä ja huonolta, jotta he voisivat tuntea olevansa parempia kuin minä.

Minua on monet kerrat katsottu pahasti kun olen ollut hehkeänä. Siitä tulee hyvä mieli, sillä miksi antaisin pahan ihmisen tuntea paremmuutta minua kohtaan. Sehän olisi yhtä kuin antaa nälkäisenä päivän ainoa ateria suurimmalle vihamiehelleen.

Oletteko te miettineet syvempiä syitä meikkaamisellenne? Moni vastaa tietysti, että koska on kiva olla kaunis, mutta miksi, sitä ei moni ehkä sen tarkemmin mietikään.

Herättikö tämä ajatuksia aiheesta?

Katsotko kaikkia ihmisiä ja vahdit heidän katseitaan? On sinulla raukalla siinä karmea työmaa! :D

Vaikutat herttaiselta ihmiseltä. Niinkuin aika moni muukin tähän ketjuun vastannut. Pistävä kommentti nauruhymiön kera, kertoo kaiken av-mamman luonteesta.

Minä käytän kuulokkeita joilla vaivun omaan maailmaani ja välitä hittoakaan mitä muut ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tajunnut, että minulle meikkaaminen ja sitä kautta kauniina julkisilla paikoilla näyttäytyminen on keino suojautua ihmisiltä. Tiedän ihmisten olevan pahansuopia ja kateellisia, joten en halua antaa heille sitä mielihyvää, että näyttäisin jollain tavalla anteeksipyytelevältä ja huonolta, jotta he voisivat tuntea olevansa parempia kuin minä.

Minua on monet kerrat katsottu pahasti kun olen ollut hehkeänä. Siitä tulee hyvä mieli, sillä miksi antaisin pahan ihmisen tuntea paremmuutta minua kohtaan. Sehän olisi yhtä kuin antaa nälkäisenä päivän ainoa ateria suurimmalle vihamiehelleen.

Oletteko te miettineet syvempiä syitä meikkaamisellenne? Moni vastaa tietysti, että koska on kiva olla kaunis, mutta miksi, sitä ei moni ehkä sen tarkemmin mietikään.

Herättikö tämä ajatuksia aiheesta?

Katsotko kaikkia ihmisiä ja vahdit heidän katseitaan? On sinulla raukalla siinä karmea työmaa! :D

Vaikutat herttaiselta ihmiseltä. Niinkuin aika moni muukin tähän ketjuun vastannut. Pistävä kommentti nauruhymiön kera, kertoo kaiken av-mamman luonteesta.

En ole kyseinen henkilö, mutta itse olet tyypillinen tämän palstan kommentoija ”kertoo kaiken luonteesta/kertoo erittäin paljon luonteesta” av-mentalisti kaivaa ihmisen syvimmän luonteen yhdestä lauseesta.