Onko muilla pakkoajatuksia?

mitä ajattelet

Vierailija kirjoitti:

mitä ajattelet

Toisten ihmisten vahingoittamiseen liittyviä ajatuksia. Joskus olen ollut huolissani miksi minulla sellaisia, vaikka en ikinä tekisi kenellekään mitään. Esim. Tutustuin muutama vuosi sitten netissä yhteen mieheen, jota pidin aluksi aika ärsyttävänä. Päätin kuitenkin antaa hänelle mahdollisuuden ja jatkoimme tapailua. Pidin kuitenkin hänen seurastaan. Kerran, kun olimme kävelemässä rautatieasemalle päin ajattelin, innoissani, että minulla on poikaystävä (tosin vähän ärsyttävä) ja raiteelle saavuttuamme kuvittelin työntäväni hänet junan alle. Sitten hyvästelimme ja halasimme ensimmäistä kertaa, mikä tuntui tosi hyvältä ja menin junaani. Ei ole ollut tuollaista ajatusta sen jälkeen hänen kanssaan. Tapaamme yhä säännöllisesti, mutta vain ystävämielessä. Hänelle en ole silloisesta ajatuksetani mitään puhunut. Tuntuu tosi kauhealta miksi tuollainen ajatus kumpusi mieleeni. Vähän huono omatunto ollut tästä asiasta. Nyt yhtäkkiä eilen luin netistä, että muillakin ollut vastaavia ajatuksia.

Mulla on noita paljon. Lisäksi ne joskus "materialisoivat" ääniksi. Ne on aika kauheita tai sitten muuten vaan ahdistavia ja tuskastuttavia juttuja, mutta luotan itseeni sen verran, etten sorru väkivaltaan tms.. Joskus en uskaltanut oikein lähteä ulos, kun ne äänet oli pahimpia ja ilmaantui todennäköisimmin ulkona.

Lisäksi mulla on välillä sellaisia juttuja, että mun on pakko kotona tarkistaa asiat moneen kertaan tai en voin lähteä kotoa. Vaikka muistaisin jo katsoneeni viisi kertaa, joku vaan pakottaa mut tarkistamaan taas. Olen joskus jäänyt jumiin kotiini niin, että olen myöhästellyt. Nyt mulla on sellainen mantra, jonka mukaan katson kaiken. Kun se on käyty läpi, voin yleensä lähteä rauhassa, mutta en aina... Mulla on muitakin outoja rutiineja, mutta ne eivät ole ammattilaisten mielestä niin paljon elämään vaikuttavia, että pitäisi jotain diagnosoida.

Veikkaisin, että satunnaiset pakkoajatukset ja ahdistavat voimakkaat mielikuvat on yllättävän yleisiä. Niin on ilmeisesti ääntenkin kuuleminen, mutta eihän ihmiset sellaisista puhu.

Ehkä olen hullu, mutta huvittava ajatus jos ensin halaisi ihanasti ja sitten työntäisi junan alle.

Mutta en ymmärrä miksi ajatus tuli vain siksi, koska pidin ihmistä ärsyttävänä? Ei hän minulle kuitenkaan mitään pahaa ollut tehnyt. Huono oma tunto on ollut siksikin, koska olen joskus ajatellut, että ansaitsisinko häntä pahan ajatukseni vuoksi mikäli meistä joskus tulisi jotain :(

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olen hullu, mutta huvittava ajatus jos ensin halaisi ihanasti ja sitten työntäisi junan alle.

Ajatus tuli ennen sitä, mutta yllätäen, kun mies halusikin halata, se muutti kaiken paremmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mutta en ymmärrä miksi ajatus tuli vain siksi, koska pidin ihmistä ärsyttävänä? Ei hän minulle kuitenkaan mitään pahaa ollut tehnyt. Huono oma tunto on ollut siksikin, koska olen joskus ajatellut, että ansaitsisinko häntä pahan ajatukseni vuoksi mikäli meistä joskus tulisi jotain :(

Hei, hyvän ihmisen määrittelee kuitenkin lopulta teot. Mä en ikinä jää miettimään omia pakkoajatuksiani sen kummemmin, vaikka ne on ihan yhtä kauheita tai joskus jopa pahempia.

Ehkä nuo tulevat samasta paikasta kuin unet. Painajaiset yms. Unethan tulevat myös aivoista ja ovat osa sua. Kuitenkaan unistaan harva ajattelee, että ne määrittelisi ketään mitenkään, vaikka unessa ttappaisi jonkun.

Tiedostamaton mieli on äärettömän laaja ja vaikka me ei tiedetä sitä, se havainnoi ja prosessoi asioita omalla tavallaan. Siellä on todella alkukantaisia ja lapsekkaitakin osia. Nuo pakkoajatukset nousevat jostain sieltä. Ehkä joku mielesi alkukantainen osa ei tajunnut, että näette vielä ja ehkä se oli mustasukkainen, ja sen esittämä ratkaisu se, mikä se oli.

Mä tavallaan uskon, että tiedostamaton mieli todellakin on aivan oma maailmansa. Mä harrastin joskus ns. selkounia, eli unennäköä, jossa ihminen on tietoinen siitä, että näkee unta ja harjoittelemalla voi oppia muokkaamaan ympäristöään. Mä pystyin lentämään, jos halusin ja oikeasti se kaikki oli ikäänkuin terapiaa. Pääsin kokemaan, miten laaja ja käsittämätön avaruus ihmisen mieli on, ja se kaikki on tuolla olemassa vain mua varten. Tai sua sun tapauksessasi.

Ehkä sun kannattaisi suhtautua tähän ikäänkuin mielenkiinnolla. Ehkä susta tuntui pahalta erota tuosta ihmisestä. Onko sulla pelkoa hylätyksi tulemisesta tai syrjään jäämisestä? Onko joskus ollut? Ehkä et edes tiedosta sitä oikein. Aggressio on yleensä vastaus johonkin uhkaavaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta en ymmärrä miksi ajatus tuli vain siksi, koska pidin ihmistä ärsyttävänä? Ei hän minulle kuitenkaan mitään pahaa ollut tehnyt. Huono oma tunto on ollut siksikin, koska olen joskus ajatellut, että ansaitsisinko häntä pahan ajatukseni vuoksi mikäli meistä joskus tulisi jotain :(

Hei, hyvän ihmisen määrittelee kuitenkin lopulta teot. Mä en ikinä jää miettimään omia pakkoajatuksiani sen kummemmin, vaikka ne on ihan yhtä kauheita tai joskus jopa pahempia.

Ehkä nuo tulevat samasta paikasta kuin unet. Painajaiset yms. Unethan tulevat myös aivoista ja ovat osa sua. Kuitenkaan unistaan harva ajattelee, että ne määrittelisi ketään mitenkään, vaikka unessa ttappaisi jonkun.

Tiedostamaton mieli on äärettömän laaja ja vaikka me ei tiedetä sitä, se havainnoi ja prosessoi asioita omalla tavallaan. Siellä on todella alkukantaisia ja lapsekkaitakin osia. Nuo pakkoajatukset nousevat jostain sieltä. Ehkä joku mielesi alkukantainen osa ei tajunnut, että näette vielä ja ehkä se oli mustasukkainen, ja sen esittämä ratkaisu se, mikä se oli.

Mä tavallaan uskon, että tiedostamaton mieli todellakin on aivan oma maailmansa. Mä harrastin joskus ns. selkounia, eli unennäköä, jossa ihminen on tietoinen siitä, että näkee unta ja harjoittelemalla voi oppia muokkaamaan ympäristöään. Mä pystyin lentämään, jos halusin ja oikeasti se kaikki oli ikäänkuin terapiaa. Pääsin kokemaan, miten laaja ja käsittämätön avaruus ihmisen mieli on, ja se kaikki on tuolla olemassa vain mua varten. Tai sua sun tapauksessasi.

Ehkä sun kannattaisi suhtautua tähän ikäänkuin mielenkiinnolla. Ehkä susta tuntui pahalta erota tuosta ihmisestä. Onko sulla pelkoa hylätyksi tulemisesta tai syrjään jäämisestä? Onko joskus ollut? Ehkä et edes tiedosta sitä oikein. Aggressio on yleensä vastaus johonkin uhkaavaan.

Hei, kiitos kun vastasit :) Minua on kiusattu ja syrjitty koulussa ujouteni takia. Ystäviä minulla ei koulussa ollut ainoatakaan. Vasta aikuisiällä pari ystävää olen onnistunut saamaan. Lapsena ja vielä aikuisenakin tuntunut, että nuorempia sisaruksiani pidetään parempana. Tapaamani mies osoitti kiinnostusta minuun halukkuudellaan halata jo ensimmäisellä tapaamiskerralla, mutta kerroin olevan liian aikaista, koska emme vielä tunteneet. Kukaan mies ei ollut koskaan osoittanut kiinnostusta minuun, joten ehkä en uskonut olevan totta? Olinhan tottunut siihen, ettei kukaan halua olla kanssani.

minulla on joskus ulkonäkööni liittyviä pakkoajatuksia. (huonoja sellasia).

tiedän että ne ei oo totta, mutta silti ne ajatukset tulee usein mieleeni.

millähän niistä pääsisieroon lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on noita paljon. Lisäksi ne joskus "materialisoivat" ääniksi. Ne on aika kauheita tai sitten muuten vaan ahdistavia ja tuskastuttavia juttuja, mutta luotan itseeni sen verran, etten sorru väkivaltaan tms.. Joskus en uskaltanut oikein lähteä ulos, kun ne äänet oli pahimpia ja ilmaantui todennäköisimmin ulkona.

Lisäksi mulla on välillä sellaisia juttuja, että mun on pakko kotona tarkistaa asiat moneen kertaan tai en voin lähteä kotoa. Vaikka muistaisin jo katsoneeni viisi kertaa, joku vaan pakottaa mut tarkistamaan taas. Olen joskus jäänyt jumiin kotiini niin, että olen myöhästellyt. Nyt mulla on sellainen mantra, jonka mukaan katson kaiken. Kun se on käyty läpi, voin yleensä lähteä rauhassa, mutta en aina... Mulla on muitakin outoja rutiineja, mutta ne eivät ole ammattilaisten mielestä niin paljon elämään vaikuttavia, että pitäisi jotain diagnosoida.

Veikkaisin, että satunnaiset pakkoajatukset ja ahdistavat voimakkaat mielikuvat on yllättävän yleisiä. Niin on ilmeisesti ääntenkin kuuleminen, mutta eihän ihmiset sellaisista puhu.

En nyt tarkoita tätä pahalla, mutta siinä vaiheessa jos nuo ajatukset konkretisoituvat ääniksi päässä, niin ettei ulos uskalla lähteä, kehottaisin melkein puhumaan tästä ihan hoitohenkilökunnan kanssa :o

Siitä ei välttämättä ole pitkä matka, että asia pahenee. Nuo tarkistus pakko-oireet yhdessä sen kanssa kertovat jo ongelmasta.

On.

Minulla on pakko-ajatuksia liittyen impulssi kontrollin pettämiseen.

Normaali impulssi usein alkaa pyörimään päässä ajatuskierteenä jossa pelkään tekeväni jotakin.

Esimerkiksi odotan junaa ja yhtäkkiä päässä käväisee ajatus, että mitä jos hyppäisin tai kaatuisin sen eteen? Tai työnnän jonkun junan eteen. Ajatus ei "normaalin ihmisen" tavoin katoa samantien aivojen kohinaan, vaan alkaa paniikinomainen pelko että teen juuri niin kuin ajattelin enkä pääse ajatuksesta eroon.

Parhaimmillaan saan itseni kasaan vaikka pitämällä kiinni jostakin tolpasta, penkistä tai muusta. Pahimmillaan poistun äkkiä asemalaiturilta täydessä paniikissa.

Mikä vain vahingollinen tai itseä häpäisevä asia voi alkaa pyörimään päässä. Vaikka housujen laskeminen alas kaupassa, leipäveitsellä jonkin lyöminen, sillalta putoaminen tai hyppääminen, ...

Joskus myös iskee pelko, että olen lähtenyt kotoa vahingossa yöpuvussa tai kokonaan vaatteitta vaikka tietysti olen pukeutunut kunnolla. Silti tarkastelusta huolimatta epäluulo nousee uudestaan ja uudestaan: Entä jos olen hullu ja luulen olevani pukeutunut, enkä huomaa että en ole?

Raskasta hetkittäin...

Mulla on pakkoajatuksia. Harkitsen jo itsemurhaa niiden takia. :/ ajatuksia ja toimintoja on laidasta laitaan. Hellan tarkistelusta ällöttäviin seksuaalisiin pakkoajatuksiin. Koen että elämäni on pilalla.

N27

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta en ymmärrä miksi ajatus tuli vain siksi, koska pidin ihmistä ärsyttävänä? Ei hän minulle kuitenkaan mitään pahaa ollut tehnyt. Huono oma tunto on ollut siksikin, koska olen joskus ajatellut, että ansaitsisinko häntä pahan ajatukseni vuoksi mikäli meistä joskus tulisi jotain :(

Hei, hyvän ihmisen määrittelee kuitenkin lopulta teot. Mä en ikinä jää miettimään omia pakkoajatuksiani sen kummemmin, vaikka ne on ihan yhtä kauheita tai joskus jopa pahempia.

Ehkä nuo tulevat samasta paikasta kuin unet. Painajaiset yms. Unethan tulevat myös aivoista ja ovat osa sua. Kuitenkaan unistaan harva ajattelee, että ne määrittelisi ketään mitenkään, vaikka unessa ttappaisi jonkun.

Tiedostamaton mieli on äärettömän laaja ja vaikka me ei tiedetä sitä, se havainnoi ja prosessoi asioita omalla tavallaan. Siellä on todella alkukantaisia ja lapsekkaitakin osia. Nuo pakkoajatukset nousevat jostain sieltä. Ehkä joku mielesi alkukantainen osa ei tajunnut, että näette vielä ja ehkä se oli mustasukkainen, ja sen esittämä ratkaisu se, mikä se oli.

Mä tavallaan uskon, että tiedostamaton mieli todellakin on aivan oma maailmansa. Mä harrastin joskus ns. selkounia, eli unennäköä, jossa ihminen on tietoinen siitä, että näkee unta ja harjoittelemalla voi oppia muokkaamaan ympäristöään. Mä pystyin lentämään, jos halusin ja oikeasti se kaikki oli ikäänkuin terapiaa. Pääsin kokemaan, miten laaja ja käsittämätön avaruus ihmisen mieli on, ja se kaikki on tuolla olemassa vain mua varten. Tai sua sun tapauksessasi.

Ehkä sun kannattaisi suhtautua tähän ikäänkuin mielenkiinnolla. Ehkä susta tuntui pahalta erota tuosta ihmisestä. Onko sulla pelkoa hylätyksi tulemisesta tai syrjään jäämisestä? Onko joskus ollut? Ehkä et edes tiedosta sitä oikein. Aggressio on yleensä vastaus johonkin uhkaavaan.

Hei, kiitos kun vastasit :) Minua on kiusattu ja syrjitty koulussa ujouteni takia. Ystäviä minulla ei koulussa ollut ainoatakaan. Vasta aikuisiällä pari ystävää olen onnistunut saamaan. Lapsena ja vielä aikuisenakin tuntunut, että nuorempia sisaruksiani pidetään parempana. Tapaamani mies osoitti kiinnostusta minuun halukkuudellaan halata jo ensimmäisellä tapaamiskerralla, mutta kerroin olevan liian aikaista, koska emme vielä tunteneet. Kukaan mies ei ollut koskaan osoittanut kiinnostusta minuun, joten ehkä en uskonut olevan totta? Olinhan tottunut siihen, ettei kukaan halua olla kanssani.

No tuohan selittää jo paljon. :) Ehkä on hyvä, että rupesit selvittämään tätä juttua, koska sustahan selvisi jo paljon asioita. Mitä enemmän tiedät itsestäsi, sitä vahvempi olet.

Se tulee ainakin mieleeni, että koska olet tottunut olemaan yksin, osa susta kokee olevansa jotenkin uhattuna kun joku on päässyt liian lähelle. Useinhan ihmiset jää tosi huonoihinkin tilanteisiin, koska tuntematon pelottaa.

Tai ehkä pelkäät jääväsi tilanteessa jotenkin alakynteen kuten lapsena. Ihmisiä ei oikein voi kontrolloida, ja se arvaamattomuus on pelottavaa joskus. Ehkä sua satuttaisi todella kovasti, jos juuri hän sanoisi sulle jotain negatiivista.

Musta reaktiosi oli jopa ihan ymmärrettävä. Toivottavasti sustakin. Et ole paha ihminen, mutta sussa on säröjä niin kuin useimmissa muissakin. Tuo tilanne laukaisi sussa jonkin suojareaktion. Kaikki elävät olennot yleensä välttelevät kipua ja tuskaa lähes mihin hintaan hyvänsä.

Sun mielesi yrittää vain suojella sua. Yritä rentoutua, hoitaa itseäsi ja luoda sellainen tunnelma, että olet turvassa. Silloin nuokin sun mielesi osat rauhoittuu.

Käsittääkseni kyse on niiden pelkäämisestä,teot eivät toteudu.

En ole koskaan ajatellut niitä jonain "pakkoajatuksina". On ajatuksia joiden on useimmin parempi pysyä vain omana tietona. En ymmärrä miksi niistä pitäisi ahdistua kun ei niitä kuitenkaan ole toteuttamassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on noita paljon. Lisäksi ne joskus "materialisoivat" ääniksi. Ne on aika kauheita tai sitten muuten vaan ahdistavia ja tuskastuttavia juttuja, mutta luotan itseeni sen verran, etten sorru väkivaltaan tms.. Joskus en uskaltanut oikein lähteä ulos, kun ne äänet oli pahimpia ja ilmaantui todennäköisimmin ulkona.

Lisäksi mulla on välillä sellaisia juttuja, että mun on pakko kotona tarkistaa asiat moneen kertaan tai en voin lähteä kotoa. Vaikka muistaisin jo katsoneeni viisi kertaa, joku vaan pakottaa mut tarkistamaan taas. Olen joskus jäänyt jumiin kotiini niin, että olen myöhästellyt. Nyt mulla on sellainen mantra, jonka mukaan katson kaiken. Kun se on käyty läpi, voin yleensä lähteä rauhassa, mutta en aina... Mulla on muitakin outoja rutiineja, mutta ne eivät ole ammattilaisten mielestä niin paljon elämään vaikuttavia, että pitäisi jotain diagnosoida.

Veikkaisin, että satunnaiset pakkoajatukset ja ahdistavat voimakkaat mielikuvat on yllättävän yleisiä. Niin on ilmeisesti ääntenkin kuuleminen, mutta eihän ihmiset sellaisista puhu.

En nyt tarkoita tätä pahalla, mutta siinä vaiheessa jos nuo ajatukset konkretisoituvat ääniksi päässä, niin ettei ulos uskalla lähteä, kehottaisin melkein puhumaan tästä ihan hoitohenkilökunnan kanssa :o

Siitä ei välttämättä ole pitkä matka, että asia pahenee. Nuo tarkistus pakko-oireet yhdessä sen kanssa kertovat jo ongelmasta.

Olen jo puhunutkin. Nykyään nuo äänioireet on hellittäneet vähän ja uskallan liikkua ulkona ihan hyvin. Vaikka pelkään jatkuvasti, että joku hyökkää kimppuuni. Aina ei voi voittaa... Ratkaisen sen niin, että etsin aina pakotien tai muun ratkaisun.

Olen kärsinyt oudoista oireista jo kymmenisen vuotta. Epäilen itse, että mulla on jokin hoitamaton ja epätyypillinen skitsofrenia tai jotain sen tyyppistä. Mun mieleni on vaan villi.

En tiedä, miksi, mutta tuo hoitohenkilökunta ei oikein ehkä ota mua aina tosissaan. Olen miettinyt, että ottaisin jonkun läheisen tapaamisiin mukaan, koska he osaa kertoa asioista ehkä elävämmin. Mulle tämä on jo arkea, jonka kanssa selviän.

Mulla on ollut kuulemma psykoottisia oireita paljonkin, mutta ei varsinaista psykoosia. Olen joskus yhtäkkiä lähtenyt kotoa ja kävellyt siitä mitään muistamatta parikymmentä kilometriä. "Heräsin" lopulta ja soitin paniikissa ex-puolisolleni, jota asia ei edes kiinnostanut, koska olin muutenkin niin hullu ja tuolloin tein hulluja asioita. Enkä syytä häntä. Jalkani olivat todella rakoilla, joten kävelin puolet paluumatkasta ilman kenkiä. Exä olisi voinut hakea mut autolla, mutta häntä väsytti. (Mulla ei ole ajokorttia hahmotusongelmien takia)

Olen myös paennut kämpästäni, koska myös näin mustia olentoja, jotka selvästi aikoivat vallata sen.. Mulla on ollut näköharhojakin. Niitä ei ole ollut enää pariin vuoteen tosin.

Lopulta mä saavutin jonkin rauhan noiden kanssa. Opin, että noilla on aina joku merkitys. Jotain, mikä liittyy mun lapsuuteni ongelmiin. Pikkuhiljaa kävin niitä läpi ja kohtasin ne. Ne ikäänkuin kertoivat mulle tarinansa, joka on mun tarinani. Tai sitten ne opettivat mulle jotain. Että ei saa pelätä, ja täytyy valmistautua kunnolla juttuihin, mitä elämä saattaa tuoda eteen.

Olen ilman kunnon hoitoa tai lääkitystä selättänyt aika monta ongelmaa. Toivoisin tietysti, että mun hoitava taho ottaisi mut tosissani. Olen nyt kuulemma opiskelukykyinen, mutta saan koululla paniikkikohtauksia ja menen stressistä aivan sekaisin.

Avauduinpa tähän... Jostain syystä...

Kappas vaan, kävin itse juuri torstaina lääkärillä pakko-oireiden (hella, pistorasiat, valot), ahdistuksen ja mahdollisen masennuksen takia. Itsellänikin tunnistan noita pakkoajatuksia. Itselläni toistuvia ajatuksia ovat jonkun kaataminen rappusissa, puukottaminen tai hakkaaminen esim. pesäpallomailalla. Itse aina pelästyn näitä ajatuksia niiden haihduttua mielestä ja joudun "lohduttamaan" itseäni, että ne ovat vain ajatuksia, mutta tunnen silti hirveän huonoa omaatuntoa ja pyytelen anteeksi mielessäni kohteelta. Lääkärin kanssa keskusteltiin alustavasti SSRI-lääkityksen aloittamista. Kahden viikon päästä menen psykologille, jonka kanssa lääkäri neuvottelee jatkotoimista. Sain Beckyn masennustestin täytettäväksi käyntiä varten, ja pisteitä tuli 24 (keskivaikea masennus). Oireet ovat olleet jo useita vuosia, mutta vihdoinkin sain rohkeutta puuttua niihin. Erit. pakko-oireinen häiriö voi kroonistua ajan myötä, joten siihen kannattaa suhtautua vakavasti. Pakko-oireissa ja -ajatuksissa on taustalla varmaan aina jotain isompaa, mikä kannattaisi selvittää. Toivottavasti saatte kaikki "kanssapakkoilijat" apua :)

M27

Vierailija kirjoitti:

Kappas vaan, kävin itse juuri torstaina lääkärillä pakko-oireiden (hella, pistorasiat, valot), ahdistuksen ja mahdollisen masennuksen takia. Itsellänikin tunnistan noita pakkoajatuksia. Itselläni toistuvia ajatuksia ovat jonkun kaataminen rappusissa, puukottaminen tai hakkaaminen esim. pesäpallomailalla. Itse aina pelästyn näitä ajatuksia niiden haihduttua mielestä ja joudun "lohduttamaan" itseäni, että ne ovat vain ajatuksia, mutta tunnen silti hirveän huonoa omaatuntoa ja pyytelen anteeksi mielessäni kohteelta. Lääkärin kanssa keskusteltiin alustavasti SSRI-lääkityksen aloittamista. Kahden viikon päästä menen psykologille, jonka kanssa lääkäri neuvottelee jatkotoimista. Sain Beckyn masennustestin täytettäväksi käyntiä varten, ja pisteitä tuli 24 (keskivaikea masennus). Oireet ovat olleet jo useita vuosia, mutta vihdoinkin sain rohkeutta puuttua niihin. Erit. pakko-oireinen häiriö voi kroonistua ajan myötä, joten siihen kannattaa suhtautua vakavasti. Pakko-oireissa ja -ajatuksissa on taustalla varmaan aina jotain isompaa, mikä kannattaisi selvittää. Toivottavasti saatte kaikki "kanssapakkoilijat" apua :)

M27

Hella-pistorasia-valot -ahdistus on niin tuttua, että naurahdin.

Hienoa, että hait apua. Toivottavasti saat sitä. Toivotan sulla onnea noihin psykologin tapaamisiin.

Mä olen tuo aikaisemmin vastaillut ääniä kuuleva sekopää. Olen ehdottoman samaa mieltä siitä, että noissa on jotain isompaa takana. Tai ainakin jotain sellaista, että ihminen on mennyt rikki, mikä on aina isoa. Pienistä puroistakin on saattanut syntyä suuri virta.

Avun hakeminen ja omien oireidensa kohtaaminen vaatii rohkeutta, mutta se kannattaa useimmiten.

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni kyse on niiden pelkäämisestä,teot eivät toteudu.

Kyseessä on juurikin pelko siitä että alkaa toimia ajatustensa mukaan tai Että ne ovat jotain piilotettuja oikeita tunteita tai muuta.

Olen käynyt psykologilla ja terapiassa mutta ei vaan helpota... ajatukset ja niiden kohteet kun vaihtuvat aina. Yhdestä ahdistuksesta pääsee eroon niin toinen odottaa jo nurkan takana. Oispa jotain vertaistukiryhmää tms. Olemassa. :/

Viesti 12

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta en ymmärrä miksi ajatus tuli vain siksi, koska pidin ihmistä ärsyttävänä? Ei hän minulle kuitenkaan mitään pahaa ollut tehnyt. Huono oma tunto on ollut siksikin, koska olen joskus ajatellut, että ansaitsisinko häntä pahan ajatukseni vuoksi mikäli meistä joskus tulisi jotain :(

Hei, hyvän ihmisen määrittelee kuitenkin lopulta teot. Mä en ikinä jää miettimään omia pakkoajatuksiani sen kummemmin, vaikka ne on ihan yhtä kauheita tai joskus jopa pahempia.

Ehkä nuo tulevat samasta paikasta kuin unet. Painajaiset yms. Unethan tulevat myös aivoista ja ovat osa sua. Kuitenkaan unistaan harva ajattelee, että ne määrittelisi ketään mitenkään, vaikka unessa ttappaisi jonkun.

Tiedostamaton mieli on äärettömän laaja ja vaikka me ei tiedetä sitä, se havainnoi ja prosessoi asioita omalla tavallaan. Siellä on todella alkukantaisia ja lapsekkaitakin osia. Nuo pakkoajatukset nousevat jostain sieltä. Ehkä joku mielesi alkukantainen osa ei tajunnut, että näette vielä ja ehkä se oli mustasukkainen, ja sen esittämä ratkaisu se, mikä se oli.

Mä tavallaan uskon, että tiedostamaton mieli todellakin on aivan oma maailmansa. Mä harrastin joskus ns. selkounia, eli unennäköä, jossa ihminen on tietoinen siitä, että näkee unta ja harjoittelemalla voi oppia muokkaamaan ympäristöään. Mä pystyin lentämään, jos halusin ja oikeasti se kaikki oli ikäänkuin terapiaa. Pääsin kokemaan, miten laaja ja käsittämätön avaruus ihmisen mieli on, ja se kaikki on tuolla olemassa vain mua varten. Tai sua sun tapauksessasi.

Ehkä sun kannattaisi suhtautua tähän ikäänkuin mielenkiinnolla. Ehkä susta tuntui pahalta erota tuosta ihmisestä. Onko sulla pelkoa hylätyksi tulemisesta tai syrjään jäämisestä? Onko joskus ollut? Ehkä et edes tiedosta sitä oikein. Aggressio on yleensä vastaus johonkin uhkaavaan.

Hei, kiitos kun vastasit :) Minua on kiusattu ja syrjitty koulussa ujouteni takia. Ystäviä minulla ei koulussa ollut ainoatakaan. Vasta aikuisiällä pari ystävää olen onnistunut saamaan. Lapsena ja vielä aikuisenakin tuntunut, että nuorempia sisaruksiani pidetään parempana. Tapaamani mies osoitti kiinnostusta minuun halukkuudellaan halata jo ensimmäisellä tapaamiskerralla, mutta kerroin olevan liian aikaista, koska emme vielä tunteneet. Kukaan mies ei ollut koskaan osoittanut kiinnostusta minuun, joten ehkä en uskonut olevan totta? Olinhan tottunut siihen, ettei kukaan halua olla kanssani.

No tuohan selittää jo paljon. :) Ehkä on hyvä, että rupesit selvittämään tätä juttua, koska sustahan selvisi jo paljon asioita. Mitä enemmän tiedät itsestäsi, sitä vahvempi olet.

Se tulee ainakin mieleeni, että koska olet tottunut olemaan yksin, osa susta kokee olevansa jotenkin uhattuna kun joku on päässyt liian lähelle. Useinhan ihmiset jää tosi huonoihinkin tilanteisiin, koska tuntematon pelottaa.

Tai ehkä pelkäät jääväsi tilanteessa jotenkin alakynteen kuten lapsena. Ihmisiä ei oikein voi kontrolloida, ja se arvaamattomuus on pelottavaa joskus. Ehkä sua satuttaisi todella kovasti, jos juuri hän sanoisi sulle jotain negatiivista.

Musta reaktiosi oli jopa ihan ymmärrettävä. Toivottavasti sustakin. Et ole paha ihminen, mutta sussa on säröjä niin kuin useimmissa muissakin. Tuo tilanne laukaisi sussa jonkin suojareaktion. Kaikki elävät olennot yleensä välttelevät kipua ja tuskaa lähes mihin hintaan hyvänsä.

Sun mielesi yrittää vain suojella sua. Yritä rentoutua, hoitaa itseäsi ja luoda sellainen tunnelma, että olet turvassa. Silloin nuokin sun mielesi osat rauhoittuu.

Tässä ei vaan ollut kaikki. Joskus nuorempana nukkumaan käydessäni kuvittelin heittäväni yöllä läheisen ihmisen roskikseen ja mietin mielessäni alettaisiinko minua epäillä. Ja vähän aikaa sitten väittelen toisen läheisen ihmisen kanssa, suutuin ja kuvittelin käteni hänen kurkullaan. Yhteensä kolme kertaa siis ollut samankaltaiset ajatukset. Onneksi ei kovin usein. Ehkä stressikin voi vaikuttaa?