Olkaa ystävällisiä ja selittäkää auki mitä se kuuluisa kemia tarkalleen tarkoittaa?
En koe että olisin koskaan tuntenut ns. kemiaa kenenkään kanssa. Onkohan tämä verrannollista siihen kun jotkut naiset sanovat etteivät ole koskaan saaneet orgasmia? Itse olen mies eikä orkun saamisessa ole ongelmia, mutta kemia... Mitä se on? En ole koskaan seurustellut, eikä minulla ns. klikkaa oikeastaan juuri kenenkään kanssa.
Kommentit (86)
Täällä ketjussa on joku pappa betalet tyyppi joka yrittää hakea hyväksyntään omaan surkeuteensa ku kukaan ei ole hänestä kiinnistunut. Hän kadehtii oikeasti näitä miehiä joista naiset kiinnostuu aidosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne tulee nyt viiskyt ihmistä selittämään, että se kemia tarkoittaa sitä, että tulee tosi hyvin toimeen jonkun kanssa. Ei tarkoita. Kemia on sitä kummallista väreilyä kahden ihmisen välillä, kun oikeasti melkein tuntee toisen läsnäolon, vaikka ei sitä ihmistä näkisi. Kosketus tuntuu ihan erilaiselta ja keskustelu voi olla alussa hankalaa, kun on niin "sakea" ilma.
Hups eli tämän mukaan olisi kemiaa yhden kanssa. Mulla keskustelu juuri on todella hankalaa vois sanoa et ns. jäädyn
Ihan eri tason kemiaa on vielä sitten se, kun ei ole ollenkaan hankalaa keskustella eikä jäädy vaan päin vastoin vapautuu. VAIKKA on ennenkokematon sähkö ja vetovoima samalla. Yläpeukuttakaa te ketkä olette kokeneet tämän. Alapeukkua jos ette.
juu tiedän tämänkin. Yhden kanssa on myös tämmöinen tilanne mutta sen kanssa ollaan sovittu että pysytään vain ystävinä ja nyt ei pidetä enään niin paljon yhteyttä. Molemmille se pelkkä ystävyys on tärkeempää.
En tiedä, oliko meidän välillämme mitään ihmeellistä kemiaa suhteemme alussa...
Mutta nykyään tunnemme suurta yhteenkuuluvuutta, rakastamme toisiamme syvästi.
Mun poikaystäväni tiesi heti että olen se oikea ekasta katseesta ja otti kädestä kii ni se tunne :) yhdessä ollaan edelleen :) Tälläistä tapahtuu harvoille ja valituille.
Kyllä myös miehet tunnistavat kemian, mutta se vaatii sitä, että on vaihtoehtoja naisissa, mistä valita. Jos on koko ajan puutteessa, panetus sokaisee. Kannattaisi kuitenkin opetella tunnistamaan se kemia, niin pääsee parisuhteeseen, josta seksi ei lopu vuosien kuluessakaan. Kyllä naiset sen toki miesten puoledta tu nistacävat, mutta ikävä kyllä monella on tietyssä vaiheessa kova vauvakuume ja tarve perustaa perhe, joten tulee helposti tyydyttyä vähempään. Luultavasti tokan kierroksen suhteissa on enemmän kemiaa, kun ei tarvitse enää etsiä ns hyvää perheenisää vaan voi mennä kemia edellä.
Nimim kokemusta on
Lisäksi naisilla hormonaalinen ehkäisy vääristää ja estää tunnistamasta sellaista miestä, jonka kanssa olisi kemiaa luomuna.
Ensinnäkin sen kyllä tietää sitten, kun sitä kemiaa on.
Siitä ei voi erehtyä eikä sitä voi vastustaa. Vetovoima ja sähkö on niin voimakasta että koko kroppa kihelmöi, vaikka toinen on monen metrin päässä. Kuin vahva magneetti, kuten muutkin ovat täällä kuvanneet.
Se on kun taikuutta, eikä sitä voi kuvitella eikä uskoa, ennenkuin sen kokee. Itselleni tämä oli ennenkaikkea fyysinen kokemus eivätkä villit hevosetkaan olisi voineet pitää meitä erossa. Kokemus oli molemminpuolinen ja johti kuumaan suhteeseen, joka kesti aikansa, mutta ikäeron ja muiden olosuhteiden takia loppui aikanaan. Riittävän vahvaa kemiaa on sitten koettu muulloinkin yhteisen arvomaailman ja henkisen yhteyden lisäksi, muttei koskaan enää tämän yhden kaltaista.
Vierailija kirjoitti:
Kemian kokeminen on tosi harvinaista. Olen nyt viisikymppiseksi asti kokenut sitä vain kahta miestä kohtaan, onneksi menin naimisiin toisen kanssa.
Kemia on sellaista, että heti ensikohtaamisesta tuntee hillitöntä vetoa toiseen, eikä sitä voi selittää millään järkevällä syyllä. Se ei liity esim ulkinäköön tms eriteltävään seikkaan. Se ei välttämättä perustu hajuunkaan, koska voin kokea kemiaa pitkältä etäisyydeltäkin siihen ihmiseen.
Se tuntuu siltä kuin koko ympäröivä maailma ja muut ihmiset katoaisivat, koko huomio kohdistuu vain siihen yhteen. Ilma on sakeana ja tuntuu kuin tuntisit sen ihmisen fyysisen kosketuksen ilman läpikin. Hän vetää sinua puoleensa magneetin lailla ja jos et pääse koskettamaan ja lähelle, niin tuntuu lähes fyysistä kipua. Et melkein millään voi olla katsomatta häntä ja jos pakottaudut olemaan katsomatta, niin aistit kuitenkin koko ajan, missä päin takanasi tms hän seisoo. Se on sellainen outo yhteys kahden ihmisen välillä.
Olen välillö ajatellut, että jos uskoisin ihmisten rnergiakenttiin tai auroihin, niin se selitys kemialle voisi tulla jostain sellaisesta. Minusta se ei ole yhtään huono ilmaus sanoa, että joidenkin välillä on sähköä. Minusta se tuntuu jonkinlaiselta magneettiselta sähkölataukselta.
Totta. Tapahtuu harvoin, eikä liity ulkonäköön vaan sisäiseen tunteeseen tämän ihmisen lähellä. Ihana tunne.
Kyl se vahva kemiaki hiipuu vuosien saatossa :Dja sen huomaa sit selkeemmin.
ja se tarkottaa kaikkee miellyttäväää, kaikkien kanssa ei ole kemiaa kun taas toisten kanssa on. Siihen vaikuttaa aika moni asia. :D
No sitä, että molemmat tuntevat vetoa toisiinsa. Yksipuolinen ihastuksen tunne ei ole sitä. Monesti jotkut kuvittelevat että heillä on toisen kanssa kemiaa, vaikka oikeasti sitä toista ei kiinnosta lainkaan siinä mielessä.
Tiedän mitä kemia on. Kaduttaa että menin naimisiin, mihin liittyi kemiaa. Olisi pitänyt ajatella pelkkää rahaa ja ottaa muutenkin järki käteen. Jos tuntee kemiaa, se ei merkitse mitään pysyvää.
Toinen vaan vetää puoleensa, etkä oikein pysty estämään sitä tunnetta, vaikka haluaisitkin.
Mielessäsi mietit miten hyvältä toisen ihmisen halaaminen tuntuu.
Se on tunne kun tuntee, et toisen kanssa on helppo olla omana itsenään. Jo ensitapaamisessa kokee jotain taianomaista kuin olisi tunnettu jo pitempään.
Läheisyys on luontevaa ja turvallista.
Vierailija kirjoitti:
Tänne tulee nyt viiskyt ihmistä selittämään, että se kemia tarkoittaa sitä, että tulee tosi hyvin toimeen jonkun kanssa. Ei tarkoita. Kemia on sitä kummallista väreilyä kahden ihmisen välillä, kun oikeasti melkein tuntee toisen läsnäolon, vaikka ei sitä ihmistä näkisi. Kosketus tuntuu ihan erilaiselta ja keskustelu voi olla alussa hankalaa, kun on niin "sakea" ilma.
Tämä. Tosin mun mielestä tuohon kyllä vaikuttaa se samalla aaltopituudella olo, jutut osuu hyvin yksiin jne. Mutta sellanen jännä fyysinen vetovoima, pari kertaa kokenut, kun toinen on siinä vieressä ja tulee ihan vaikea hengittää :). Toisten kanssa ei tällaista tunnetta tule.
Vierailija kirjoitti:
Kemian kokeminen on tosi harvinaista. Olen nyt viisikymppiseksi asti kokenut sitä vain kahta miestä kohtaan, onneksi menin naimisiin toisen kanssa.
Kemia on sellaista, että heti ensikohtaamisesta tuntee hillitöntä vetoa toiseen, eikä sitä voi selittää millään järkevällä syyllä. Se ei liity esim ulkinäköön tms eriteltävään seikkaan. Se ei välttämättä perustu hajuunkaan, koska voin kokea kemiaa pitkältä etäisyydeltäkin siihen ihmiseen.
Se tuntuu siltä kuin koko ympäröivä maailma ja muut ihmiset katoaisivat, koko huomio kohdistuu vain siihen yhteen. Ilma on sakeana ja tuntuu kuin tuntisit sen ihmisen fyysisen kosketuksen ilman läpikin. Hän vetää sinua puoleensa magneetin lailla ja jos et pääse koskettamaan ja lähelle, niin tuntuu lähes fyysistä kipua. Et melkein millään voi olla katsomatta häntä ja jos pakottaudut olemaan katsomatta, niin aistit kuitenkin koko ajan, missä päin takanasi tms hän seisoo. Se on sellainen outo yhteys kahden ihmisen välillä.
Olen välillö ajatellut, että jos uskoisin ihmisten rnergiakenttiin tai auroihin, niin se selitys kemialle voisi tulla jostain sellaisesta. Minusta se ei ole yhtään huono ilmaus sanoa, että joidenkin välillä on sähköä. Minusta se tuntuu jonkinlaiselta magneettiselta sähkölataukselta.
Näin se menee, hyvä kuvaus.
Sitä olen miettinyt, kokevatko aina molemmat osapuolet kemian.
Kesällä oli tällainen tilanne henkilön kanssa, jonka kohtasin työnsä puitteissa. Olin siis itse "asiakkaana", eikä tilanne edennyt mihinkään. Muistan edelleen elävästi tuon sähkön ja kemian välillämme. En tiedä, kokiko vastapuoli samoin. Harmittaa hieman, etten "kokeillut kepillä jäätä". Todella harvoin tällaisia tulee eteen. Kohtaaminen oli lyhyt ja kenties sähkö olisikin hiipunut pidemmässä juoksussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne tulee nyt viiskyt ihmistä selittämään, että se kemia tarkoittaa sitä, että tulee tosi hyvin toimeen jonkun kanssa. Ei tarkoita. Kemia on sitä kummallista väreilyä kahden ihmisen välillä, kun oikeasti melkein tuntee toisen läsnäolon, vaikka ei sitä ihmistä näkisi. Kosketus tuntuu ihan erilaiselta ja keskustelu voi olla alussa hankalaa, kun on niin "sakea" ilma.
Tämä. Tosin mun mielestä tuohon kyllä vaikuttaa se samalla aaltopituudella olo, jutut osuu hyvin yksiin jne. Mutta sellanen jännä fyysinen vetovoima, pari kertaa kokenut, kun toinen on siinä vieressä ja tulee ihan vaikea hengittää :). Toisten kanssa ei tällaista tunnetta tule.
Kaikkein kamalinta on kohdata ihminen, jonka kanssa on käsittämätön vetovoima ja kipinöinti, mutta ollaan ihan eri aaltopituudella ja esimerkiksi jutteleminen on tosi vaikeaa, koska yhteistä juteltavaa ei vain löydy. Vielä hirveämpää, jos toinen tuntuu suoranaisesti tyhmältä! Tuolloin pitäisi vain osata perääntyä, mutta olen kerran päätynyt suhteeseen, jossa oli pakko kyllästymiseen asti pyöriä lakanoissa, koska juteltavaa ei vain ollut ja vaivaannuttavat hiljaiset hetket oli pakko täyttää muuten. Onneksi suhde ei ollut kovin pitkäikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kemiaan liity mitään seksuaalisuutta. Eihän kaikkien kanssa voi ystävystyäkään, vaan se vaatii jotain, jota kemiaksi kutsutaan. Kaikista ihmisistä ei vain tykkää ja toisista tykkää tosi paljon. Kemia ei ile mitään intohimoa ja rakkautta, jota parisuhteissa on ja joka sitten yli puolesta suhteista katoaa. Kemia pysyy.
Itse olen ystävien kanssa usein "samalla aaltopituudella". Kemiaan itselläni liittyy vetovoima ja yleensä se on halua päästä ihokosketukseen. En tunne sellaista kemiaa samaa sukupuolta olevaa kohtaan, kun eri sukupuolta. Joku toinen voi tuntea. Itselleni kemia on jonkinlaista seksuaalista vetovoimaa. Ja itse voin tuntea sitä ihmiseen, kenen kanssa en ole samalla aaltopituudella.
Minä olen kokenut kemiaa ehkä kahdesti samaa sukupuolta oleva kanssa ja se tuntui kyllä niin kummalliselta, ettei meistä ystäviä tullut. En siis ainakaan tiedosta olevani taipumuksiltani millään tapaa biseksuaalinen, ja se olo oli tosiaan niin omituinen ja jotenkin vaikea, että koin paremmaksi vältellä noita ihmisiä kokonaan. Toinen työpaikalla ja toinen oli kaverin kaveri, joiden kanssa en siis viettänyt yhtään enempää aikaa, mutta kemia tuntui jo niissä lyhyissä kohtaamisissa. Ei siis oltu "samalla aaltopituudella" vaan läsnä oli koko ajan outo, todella väärällä tavalla houkuttava jännite.
Vierailija kirjoitti:
Tänne tulee nyt viiskyt ihmistä selittämään, että se kemia tarkoittaa sitä, että tulee tosi hyvin toimeen jonkun kanssa. Ei tarkoita. Kemia on sitä kummallista väreilyä kahden ihmisen välillä, kun oikeasti melkein tuntee toisen läsnäolon, vaikka ei sitä ihmistä näkisi. Kosketus tuntuu ihan erilaiselta ja keskustelu voi olla alussa hankalaa, kun on niin "sakea" ilma.
:D :D :D
Tämä ketju tuli mieleen kun Maajussille morsian -ohjelman morsianehdokkaat rakastuivat toisiinsa 😀. Tosin en usko että kovin moni pääsee elämänsä aikana kokemaan näin vahvaa kamaa.
"Mistä kaikki alkoi
Juulia ja Henriikka tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa Naantalissa treffiviikonlopun ensimmäisen päivän kuvauksissa. Pari kertoo huomanneensa välittömän kemian toistensa välillä. Jokin selittämätön veti kaksikkoa puoleensa magneetin lailla.
Mainos (uutinen jatkuu alla)
– Mutta ei me siinä hoksattu heti, että se olisi parisuhteeseen johtavaa kemiaa, Juulia muistelee.
Juulian mukaan muut morsianehdokkaat luulivat, että hän ja Henriikka olivat parhaita ystäviä, jotka olivat päättäneet hakea ohjelmaan ja päätyneet kuvauksiin yhdessä. Kaksikon välillä synkkasi kuin he olisivat tunteneet aina. Juulian mukaan naiset vitsailivatkin pian jo yhteisestä tulevaisuudesta ja veneen ostosta.
Henriikka ja Juulia Maajussille morsian 2
Henriikka ja Juulia löysivät toisistaan välittömän kemian Naantalin treffiviikonlopun aikana.
Pian parille kuitenkin valkeni, ettei keskustelu tulevasta ollutkaan heidän välillään pelkkää vitsailua. Myöhemmin myös muille morsianehdokkaille selvisi, etteivät Juulia ja Henriikka olleet tunteneet toisiaan entuudestaan. Asia aiheutti jonkin verran keskustelua kuvausten kulisseissa.
Naisten mielessä ollut päällimmäinen tunne sinä päivänä ja pitkään sen jälkeenkin oli hämmennys.
LUE MYÖS: Rehellinen keskustelu ällistyttää maajussi-Antti-Jussin: "Ei ole noussut sydäntä hetkauttavia tunteita"
– Siitä, että siihen viereen paukautettiin semmoinen ihminen. On tragikoomista, että kumpikin tuli tapaamaan miestä ja sitten löytyikin elämän nainen. Onhan se hämmentävää. Itsekin vähän puulla päähän lyötyjä. Vähän piti sulatella, Juulia nauraa.
Pari kertoo koittaneensa pitää matalaa profiilia. He eivät kuitenkaan onnistuneet siinä ilmeisen hyvin, eivätkä he usko, että heidän suhteensa on tullut kellekään tuotantoon osallistuneesta yllätyksenä.
Mikä toisessa veti puoleensa
Kun naisilta kysyy, mihin he ihastuivat ja rakastuivat toisissaan, kumpikaan ei osaa vastata suoraan. Naiset ovat yhtä mieltä siitä, että käsittämätön kemia veti heitä toisiinsa vahvan magneetin tavoin. Ihan kirjaimellisesti.
– Kun me käveltiin siellä rannalla kahdestaan ensimmäisenä päivänä ja puhuttiin läpi koko elämämme, sitä hakeutui koko ajan toiseen kiinni. Käveltiin ihan kiinni toisissamme, kunnes ajatteli, että hetkinen, eihän tämä nyt sovi. Mehän emme tunne toisiamme. Sitten otettiin taas joku puolitoista metriä etäisyyttä ja olimme minuutin päästä taas kiinni! Juulia nauraa.
– Niin, sitä tuli ihan automaattisesti siihen toisen lähelle, Henriikka komppaa.
– Oikeastihan olisi tehnyt mieli ottaa toista kädestä, Juulia muistelee.
Ihan eri tason kemiaa on vielä sitten se, kun ei ole ollenkaan hankalaa keskustella eikä jäädy vaan päin vastoin vapautuu. VAIKKA on ennenkokematon sähkö ja vetovoima samalla. Yläpeukuttakaa te ketkä olette kokeneet tämän. Alapeukkua jos ette.