Olkaa ystävällisiä ja selittäkää auki mitä se kuuluisa kemia tarkalleen tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kemiaan liity mitään seksuaalisuutta. Eihän kaikkien kanssa voi ystävystyäkään, vaan se vaatii jotain, jota kemiaksi kutsutaan. Kaikista ihmisistä ei vain tykkää ja toisista tykkää tosi paljon. Kemia ei ile mitään intohimoa ja rakkautta, jota parisuhteissa on ja joka sitten yli puolesta suhteista katoaa. Kemia pysyy.

Itse olen ystävien kanssa usein "samalla aaltopituudella". Kemiaan itselläni liittyy vetovoima ja yleensä se on halua päästä ihokosketukseen. En tunne sellaista kemiaa samaa sukupuolta olevaa kohtaan, kun eri sukupuolta. Joku toinen voi tuntea. Itselleni kemia on jonkinlaista seksuaalista vetovoimaa. Ja itse voin tuntea sitä ihmiseen, kenen kanssa en ole samalla aaltopituudella.

Vierailija kirjoitti:

Itse en tunne erityistä kemiaa kenenkään kanssa - tai sitten kaikkien kanssa? Perusasetuksena ajattelen kaikista ihmisistä, että hän on mukava. Jos on tyly, ajattelen että hänellä on huono päivä tai ongelmia. 

Rennosti sujuvasta keskustelusta en ajattele, että se on kemiaa vaan asioiden luonnollinen tila. Lämpimistä katseista ja yhdessä viihtymisestä ajattelen, että näin tämän kuuluu ollakin. Jos olisi vaivautunutta, niin jokin olisi pielessä.

Olet oikeilla jäljillä. Tiede ei näe, että ihmisten välillä olisi mitään kemiaa. On olemassa esim. sosiaalisia taitoja ja erilaisia temperamentteja, mutta ei mitään kemiaa.  

Itse koen kemian näin:

"Henkilökohtainen tila" tuntuu katoavan kokonaan. Silloin kuljetaan esimerkiksi todella lähekkäin, vähän niinkuin joku sanoi, tuntuu kuin olisi koko ajan tarve painaitua toiseen kiinni. Jokainen tilaisuus hipaista viattomasti vaikkapa kasvoja tai hiuksia käytetään automaattisesti hyväksi. Ja tärkeintä tässä on se, että se ei tunnu lainkaan oudolta tai vaivaannuttavalta, toisin kuin tavallisen ystävän kanssa luultavasti tuntuisi.

Sitten vielä se olotila. Kummallinen sisäinen rauha ja fiilis siitä, että kaikki tarpeellinen on hetken juuri nyt tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en tunne erityistä kemiaa kenenkään kanssa - tai sitten kaikkien kanssa? Perusasetuksena ajattelen kaikista ihmisistä, että hän on mukava. Jos on tyly, ajattelen että hänellä on huono päivä tai ongelmia. 

Rennosti sujuvasta keskustelusta en ajattele, että se on kemiaa vaan asioiden luonnollinen tila. Lämpimistä katseista ja yhdessä viihtymisestä ajattelen, että näin tämän kuuluu ollakin. Jos olisi vaivautunutta, niin jokin olisi pielessä.

Olet oikeilla jäljillä. Tiede ei näe, että ihmisten välillä olisi mitään kemiaa. On olemassa esim. sosiaalisia taitoja ja erilaisia temperamentteja, mutta ei mitään kemiaa.  

Mites sitten feromonit ja se, että ihmiset "haistavat" (?) immuunijärjestelmältään geneettisesti itselleen sopivan parin (eli mahdollisimman erilaisen, jolloin jälkeläisillä on parhaat mahdollisuudet selviytyä). Ei suoraan liity tähän, mutta ovuloivat naiset vetävät miehiä puoleensa voimakkaimmin. Kaikki tämä on biologiaa, ja tästä suunnasta ehkä itse lähtisin sitä kemiaa selittämään.

Vierailija kirjoitti:

Itse koen kemian näin:

"Henkilökohtainen tila" tuntuu katoavan kokonaan. Silloin kuljetaan esimerkiksi todella lähekkäin, vähän niinkuin joku sanoi, tuntuu kuin olisi koko ajan tarve painaitua toiseen kiinni. Jokainen tilaisuus hipaista viattomasti vaikkapa kasvoja tai hiuksia käytetään automaattisesti hyväksi. Ja tärkeintä tässä on se, että se ei tunnu lainkaan oudolta tai vaivaannuttavalta, toisin kuin tavallisen ystävän kanssa luultavasti tuntuisi.

Sitten vielä se olotila. Kummallinen sisäinen rauha ja fiilis siitä, että kaikki tarpeellinen on hetken juuri nyt tässä.

Hyvin selitetty. Mulla ainakin tulee harvoin näitä ihmisiä vastaan, joiden kanssa tuollainen intiimi läheisyys on luontevaa ja tuntuu hyvältä. Musta ei siis (ehkä valitettavasti) olisi mihinkään järkiliittoon, jossa odotetaan yhteyden syntymistä pitkään. En vaan pystyisi, tuntuisi tosi epämiellyttävältä olla intiimissä läheisyydessä ilman sitä mystistä kemiaa.

Sitten on käsittääkseni niitä, jotka pystyvät aloittamaan tapailun ja suhteen periaatteessa kenen tahansa kelvollisen kanssa, vaikka ei mitään erityistä kipinää olisikaan. Tyylillä "tuo on pitkä ja koulutettu ja sillä on hyvät harrastukset, ihan komeakin vielä, jee, täyttää mun kriteerit". Ei onnistuisi multa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei parisuhde tarvitse kemiaa vaan sopimuksen siitä, että ollaan yhteydessä myötä - ja vastoinkäymisissä.

Ei mitkään sopimukset pidä paria yhdessä vastoinkäymisten tulessa vaan nimenomaan se kemian aikaansaama kiintymys toista kohtaan. Sopimukset on helppo irtisanoa jos siellä suhteessa ei ole muuta mikä pitää yhdessä.

Kyllähän toiseen kiintyy kun hänen kanssaan on vuosikausia. Rakkauskin syntyy vuosien saatossa. Ei se tunteelle perustuva liitto ole sen kestävämpi kuin sopimuskaan.

Kyllä se parisuhde on jotain muuta kuin esim työsopimus. Miksi kukaan jonkin itselle täysin yhdentekevän ihmisen kanssa ryhtyisi parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Minulle kemia on sitä, että jos toinen esim. koskettaa käsivarteen, tunne menee sähköiskun lailla selkärankaa pitkin alakertaan ja yleensä aiheuttaa kostumista lisääntymiselimissä.

Ei tarvitse välttämättä edes kosketusta. Tuoksu, katse tai jopa pelkkä ajatus siitä toisesta riittää ja olen valmis.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistat sen kun osuu kohdalle, nimenomaan siitä että nyt tässä on jotain mitä ei muiden kanssa ole koskaan ollut, se on sitten sitä.

Minä taas uskon, että jotkut voivat tuntea kemiaa useita kertoja elämänsä aikana ja toiset eivät välttämättä koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei parisuhde tarvitse kemiaa vaan sopimuksen siitä, että ollaan yhteydessä myötä - ja vastoinkäymisissä.

Ei mitkään sopimukset pidä paria yhdessä vastoinkäymisten tulessa vaan nimenomaan se kemian aikaansaama kiintymys toista kohtaan. Sopimukset on helppo irtisanoa jos siellä suhteessa ei ole muuta mikä pitää yhdessä.

Kyllähän toiseen kiintyy kun hänen kanssaan on vuosikausia. Rakkauskin syntyy vuosien saatossa. Ei se tunteelle perustuva liitto ole sen kestävämpi kuin sopimuskaan.

Kyllä se parisuhde on jotain muuta kuin esim työsopimus. Miksi kukaan jonkin itselle täysin yhdentekevän ihmisen kanssa ryhtyisi parisuhteeseen?

Olen eri, mutta kemian puuttuminen tai vähäisyys tuskin on sama asia kuin täysi yhdentekevyys, tai sitten sen kemian määritelmä on kyllä tässä tapauksessa varsin leveä.

Voin puhua vain itsestäni mutta miehet jakautuvat minulla sellaisiin joita voisi panna ja sellaisiin joita ei. Tällä ei ole mitään tekemistä ulkonäön kanssa eikä edes sen kanssa pitääkö seksuaalisesti puoleensavetävänä. Esim tunnen pari miestä jotka ovat tosi kuumia molemmat, mutta vain toisen kanssa minulla on kemiaa. Uskon että kyseessä on joku joko fysikaalinen juttu kuten feromonit, tai sitten tiedostamattomia psyykkisiä tekijöitä. Jotkut miehet vain kiihottaa ja toiset ei.

Kemia on sitä, että miehellä on paksu lompakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei parisuhde tarvitse kemiaa vaan sopimuksen siitä, että ollaan yhteydessä myötä - ja vastoinkäymisissä.

Ei mitkään sopimukset pidä paria yhdessä vastoinkäymisten tulessa vaan nimenomaan se kemian aikaansaama kiintymys toista kohtaan. Sopimukset on helppo irtisanoa jos siellä suhteessa ei ole muuta mikä pitää yhdessä.

Kyllähän toiseen kiintyy kun hänen kanssaan on vuosikausia. Rakkauskin syntyy vuosien saatossa. Ei se tunteelle perustuva liitto ole sen kestävämpi kuin sopimuskaan.

Kyllä se parisuhde on jotain muuta kuin esim työsopimus. Miksi kukaan jonkin itselle täysin yhdentekevän ihmisen kanssa ryhtyisi parisuhteeseen?

Olen eri, mutta kemian puuttuminen tai vähäisyys tuskin on sama asia kuin täysi yhdentekevyys, tai sitten sen kemian määritelmä on kyllä tässä tapauksessa varsin leveä.

Kyllä minulle se oma kumppani on erityinen ja koen kiaa hänen kanssaan. Kaikki muut, jotka olisivat paperilla yhtä ok, ovat minulle täysin yhdentekeviä tässä suhteessa. En kiinnostu heistä.

Kemian kokeminen on tosi harvinaista. Olen nyt viisikymppiseksi asti kokenut sitä vain kahta miestä kohtaan, onneksi menin naimisiin toisen kanssa.

Kemia on sellaista, että heti ensikohtaamisesta tuntee hillitöntä vetoa toiseen, eikä sitä voi selittää millään järkevällä syyllä. Se ei liity esim ulkinäköön tms eriteltävään seikkaan. Se ei välttämättä perustu hajuunkaan, koska voin kokea kemiaa pitkältä etäisyydeltäkin siihen ihmiseen.

Se tuntuu siltä kuin koko ympäröivä maailma ja muut ihmiset katoaisivat, koko huomio kohdistuu vain siihen yhteen. Ilma on sakeana ja tuntuu kuin tuntisit sen ihmisen fyysisen kosketuksen ilman läpikin. Hän vetää sinua puoleensa magneetin lailla ja jos et pääse koskettamaan ja lähelle, niin tuntuu lähes fyysistä kipua. Et melkein millään voi olla katsomatta häntä ja jos pakottaudut olemaan katsomatta, niin aistit kuitenkin koko ajan, missä päin takanasi tms hän seisoo. Se on sellainen outo yhteys kahden ihmisen välillä.

Olen välillö ajatellut, että jos uskoisin ihmisten rnergiakenttiin tai auroihin, niin se selitys kemialle voisi tulla jostain sellaisesta. Minusta se ei ole yhtään huono ilmaus sanoa, että joidenkin välillä on sähköä. Minusta se tuntuu jonkinlaiselta magneettiselta sähkölataukselta.

Vierailija kirjoitti:

Kemia on sitä, että miehellä on paksu lompakko.

Säälin näitä lompakkojankkaajia. Nyt siis olen ihan tosissani, säälin oikeasti. Miten paljosta inhimillestä ihanasta kokemuksesta he ovatkaan jääneet ja jäävät elämässään paitsi.

Vierailija kirjoitti:

Tänne tulee nyt viiskyt ihmistä selittämään, että se kemia tarkoittaa sitä, että tulee tosi hyvin toimeen jonkun kanssa. Ei tarkoita. Kemia on sitä kummallista väreilyä kahden ihmisen välillä, kun oikeasti melkein tuntee toisen läsnäolon, vaikka ei sitä ihmistä näkisi. Kosketus tuntuu ihan erilaiselta ja keskustelu voi olla alussa hankalaa, kun on niin "sakea" ilma.

Hups eli tämän mukaan olisi kemiaa yhden kanssa. Mulla keskustelu juuri on todella hankalaa vois sanoa et ns. jäädyn

Kemian puuttumisen näet vaikkapa Ensitreffit tai Maajussit ohjelmasta. Vaikka asiantuntija mätsäis parhaan ja sopivimman, jos kemiaa ei ole, sitä ei tule.

Aika pitkälti se tarkoittaa sitä, että niin sanova naisihminen ei tajua lainkaan omia mieltymyksiään perimmäisellä tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole homma edennyt, mitta työkaverin kanssa kun ollaan samassa tilassa niin joku selittämätön yhteys.. molemmat katsotaan välillä toisiamme silmät loistaen ja välillä taas on tosi vaikea katsoa häntä silmiin. Kun tulee lähelle niin tekis vaan mieli painautua ihan liki ja jäädä siihen. Tai vaihtoehtoisesti syöksyä kimppuun ja repiä vaatteet pois. Mut se taitaa jo mennä himon puolelle .

Tiedän tunteen tällä hetkellä xD Tosin en ole vielä miettinyt mitään vaatteiden pois repimistä mutta tekisi kovasti mieli koskettaa työkaveria "vahingossa" sillon kun tulee lähelleni tai silloin mennä toisen luokse sanomaan jotain kun katseet kohtaavat mutta ujous iskee ja en yleensä ole ujo nainen

Ainakin naiselle se on sitä, että haluaa harrastaa seksiä miehen kanssa. Sänkyyn voi päätyä muidenkin kanssa mutta silloin seksi on huonoa. Kemia on se, mikä tekee toisen kehon osista ja eritteistä kiihottavia, kun taas samat asiat toisen miehen kanssa ovat ajatuksena jo ällöttäviä.

Kemia ei ole rakkautta eikä aina johda rakkauteen mutta on mielestäni hyvän parisuhteen edellytys. Mutta joskus kemiaa voi olla sellaisenkin miehen kanssa jonka kanssa ei voisi ikinä olla suhteessa.

Kukaan ei tiedä, mistä kemia johtuu. Mies voi olla komea ja täydellinen mutta kun ei niin ei. Luultavasti kyse on tosiaan jostain feromoneista tms.

Ilmeisesti miehillä tilanne on erilainen. Mitä olen ymmärtänyt, moni mies kyllä innostuu melkein naisesta kuin naisesta eikä siihen mitään sen kummempaa tarvita. Mutta jos haluaa juuri sitä tiettyä naista, eivätkä muut samalla tavalla kiinnosta, vaikka ehkä olisivat kauniimpiakin, se on kemiaa.

Vierailija kirjoitti:

En koe että olisin koskaan tuntenut ns. kemiaa kenenkään kanssa. Onkohan tämä verrannollista siihen kun jotkut naiset sanovat etteivät ole koskaan saaneet orgasmia? Itse olen mies eikä orkun saamisessa ole ongelmia, mutta kemia... Mitä se on? En ole koskaan seurustellut, eikä minulla ns. klikkaa oikeastaan juuri kenenkään kanssa.

Helppo olla toisen seurassa, perhosia vatsassa ennen tapaamisia yms. Sen vaan tuntee.

Jos ei ole kemiaa niin ei kannata olla muuten vaan, äkkiä ollaan vaan kavereita.