Minua kiukuttaa se, että ihmisillä ei ole enää mitään kunnon myötätuntoa toisia kohtaan!
Ei täällä palstallakaan. Mikä siinä on niin vaikeaa olla myötätuntoinen muiden tilnteita tai kärsimyksiä kohtaan, tai ellei siihen kykene, olla hiljaa? Minäpä kerron syyn: ihmiset ovat itsekkäitä!
Nähdään muiden tilanteissa vain tilaisuus tunkea omaa pahaa oloa itsekkäästi toisen hartioille ja niskaan ja kannettavaksi! Koska kuvitellaan, että haha, se on heikompi, koska osoittaa jonkinlaista heikkoutta kun näen sen vaikeuksiin.
Minuakaan kohtaan ei monikaan ole myötätuntoinen, jos olisi mahdollisuus. Minusta on ok olla hiljaa, jos ei osaa olla myötätuntoinen, mutt ei ole ok koittaa niittää toisesta tai koittaa oikein hyötyä toisesta oman minkä lie purkukkanavana, eli olla ihan sokea sille, mitä pahaa mieltä se oma toiminta muissa voikaan aiheuttaa.
Kommentit (318)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hylkäämällä hänet se tulee ih her face, että hän oli empatiakyvytön p*ska. En siis saa olla sitä mieltä ja hyltätä häntä? Pitää vain kyetä pitämään yhteyksiä, ettei hänestä tunnu sille?
ApSaat hylätä hänet ja se on ihan oikein. Hän ei vain pysty parempaan käytökseen oman lapsuutensa takia. Siksi hän syyttää sinua aiheetta.
Mikä h*lvetin oikeus hänellä on syyttää minua aiheetta!? Oletteko tekin niin s**tanan lampaita, ettette saa sitä hänelle kalloon, että hän on satuttanut sillä minua erittäin pahasti!!!!!!
Ap
Emme tunne häntä, joten voi edes yrittää vaikuttaa. Mutta kertomastasi päätellen hän on niin sysipaha ihminen, ettei sellaista pysty koko elinikänään saamaan ymmärtämään pahuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hylkäämällä hänet se tulee ih her face, että hän oli empatiakyvytön p*ska. En siis saa olla sitä mieltä ja hyltätä häntä? Pitää vain kyetä pitämään yhteyksiä, ettei hänestä tunnu sille?
ApSaat hylätä hänet ja se on ihan oikein. Hän ei vain pysty parempaan käytökseen oman lapsuutensa takia. Siksi hän syyttää sinua aiheetta.
Ja sinä et edes k*sipää tajua, että jos minua on aiheetta syytetty, niin ei sitä edes lähipiiri ymmärrä. Minua siitä syyllistetään, että äitini hylkäisin. Isoäitini ei olisi esim. ymmärtänyt sitä, käytännössä ainoa tukeni isäni poismenon jälkeen. Mutta ethän sinä olekaan läheisisäsi tarvinnut, niin mitäs sitä minunkaan pitää tarvita.
Ap
Nyt voit siis maksaa sen velan tädillesi. Pääset ainakin siitä hankalasta serkusta eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hylkäämällä hänet se tulee ih her face, että hän oli empatiakyvytön p*ska. En siis saa olla sitä mieltä ja hyltätä häntä? Pitää vain kyetä pitämään yhteyksiä, ettei hänestä tunnu sille?
ApSaat hylätä hänet ja se on ihan oikein. Hän ei vain pysty parempaan käytökseen oman lapsuutensa takia. Siksi hän syyttää sinua aiheetta.
Mikä h*lvetin oikeus hänellä on syyttää minua aiheetta!? Oletteko tekin niin s**tanan lampaita, ettette saa sitä hänelle kalloon, että hän on satuttanut sillä minua erittäin pahasti!!!!!!
ApEmme tunne häntä, joten voi edes yrittää vaikuttaa. Mutta kertomastasi päätellen hän on niin sysipaha ihminen, ettei sellaista pysty koko elinikänään saamaan ymmärtämään pahuuttaan.
No onko sitten pakko koittaa lässyttää mulle, että mun sitä pitää ymmärtää!!??
Ap
Jos sinä olit niin k*sipää, ttä jätettyäsi läheisesi ajattelit itsestäsi vielä hyvää, niin et taidakaan olla mikään oikea, kunnon hyvä ihminen!!!!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ole empatiavampyyri. Tälläkin palstalla trollit janoavat empatiaa ja imevät empaattiset ihmiset tyhjiksi. Siksi on parempi olla olematta empaattinen AV:llä.
Omituinen vastaus. Empatiavampyyri? Onkohan sinulla itselläsi hieman ongelmia säädellä ja onko se sinun puileltasi aitoutta se empatiasi, jos et itse ole sen, joka säätelet antamasi empatian määrää? Sinä et voi vastuuttaa toisia siitä, että he vievät empatiaasi, koska sinulla on itselläsi vastuu siitä, mihin pisteeseen asti olet "empaattinen". Laitoin sen lainausmerkkeihin, koska vastauksesi perusteella taidat esitellä feikkiempatiaa. Aito empatia ei ime antajaansa kuiviin. Se, miten sinä käyttäydyt, mitä annat ja niin edelleen ei ole kenenkään toisen vastuulla, vaan sinun itsesi. Sinua ei siis ole kasvatetu myötätuntoiseksi, vaan itsekkääksi tuossa asiassa.
ApEmpattisuus kuluttaa niin fyysisesti kuin henkisestikin erityisesti jos on erityisherkkä. Eikö sinulla ole yhtään empatiaa erityisherkkiä kohtaan, jotka eivät voi sille mitään, että tuntevat niin vahvasti? Ihan joku uutisvideokin voi saada pois tolaltaan. Lisäksi av:llä on trolleja, jotka ovat sanoneet, että kerjäävät empatiaa ja sellainen ei todellakaan ole hyvää käytöstä. Empatiaa ei tule käyttää hyväksi ja on totta, että empaattisen ihmisen pitää oppia säätelemään empatiaa niin, ettei sen tunteminen käy liian raskaaksi etenkään trollien takia. Aito empatia voi todellakin olla erittäin rankkaa, oletko lukenut tutkimuksen, jossa todetaan, että ihminen voi tuntea toisten ihmisten ja eläinten vuoksi fyysistä kipua? Eli kun toiseen sattuu niin itseen sattuu, sitä kutsutaan myötätuntokivuksi. Siksi on parempi, että empatialla ei leikitellä suuntaan eikä toiseen.
Ei kuluta yhtään. Mitä tunnen myötätuntoa ihmisiä kohtaan, eikä se rasita minua mitenkään. En kuluta energiaani siihen, vaan katson, etten lisää toisen kuormia. Sitä on myötätunto. Eikä sitä, että auttaa niin, että pitää alkaa arvostlla ja haukkua sitä autettavaa. Koska ei itse osaa asettaa rajoja jaksamielleen.
ApKerro koska olet kokenut myötätuntoa toista ihmistä koskaan. Koska olet edes ajatellut jonkun toisen ihmisen näkökulmas
Ihan kaikessa, myötätuntoinen suhtautuminen on minulle ihan opeteltu tapa, osin myös synnynnnäinen.
ApOlet siis myötätuntoinen myös äitiäsi kohtaan, koska et voi tietää mtkä vaikede ja käsimykset ovat hänen käytöksensä takana?
En minä hänelle hänen äitiyttään lapsena koskaan arvostellut. Myöhemminkin kerroin minä-muodossa, mitä virheitä hän oli tehnyt. Kritiikki on oikeutettua, kun sille on aihetta, eikä tarkoitus ole satuttaa.
ApOlet toivonut hänelle pahaa oloa. Onko se myötätuntoa?
No ei, se on epätoivoa sen edessä, miten hän on satuttanut minua, eikä lopettanut, eli siis muuttunut ei-satuttavaksi.
ApMutta myötätuntoisena ymmärrät, että hän omien kärsimysten takia käyttäytyy siten kuin käyttäytyy? Häntä on kohdeltu lapsena väärin, eikä siksi kykene parempaan äitiyteen?
En ymmärrä, koska minä olen kertonut hänelle, että "älä arvostele minua, se sattuu". Jos ei osaa eikä halua pitää suutaan kiinni, kun ei ole tiedon puutteesta kysymys nyt, eikä hänen enää kuuluisi kasvattaa minua, emmekä enää elä yhdessä, niin jos ei kykene silti olemaan arvostelematta, vaikka on kerrottu, että hän satuttaa sillä minua, niin en arvosta sellista ihmistä. Len odottanut, että häntä voisi arvostaa, ja antanut hänelle tietoa siit, miten tulee käyttäytyä, etä on arvostuksensa arvoinen, mutta hänen mielestään minun pitäisi vain pitää yhteyttä ja sillä osoittaa olevani hyvä tytär, ettei hänen tarvitse lakata arvostamasta mielessään minua, kun törkeästi hylkään hänet! Aivan kuin hän arvostaisi minua, jos ei tuohon pysty.
ApOlisi myötätuntoista ymmärtää, ettei hän kykene toisenlaiseen äitiyteen, koska hänellä ei ole parempia eväitä omasta lapsuudestaan ja kärsimyksistään johtuen.
Ja antaa hänen siis vaatia, että pitää pitää yhteyttä, hylkäämällä hänet olen nimenomaan tuota sinun tekstiäsi tajuamaton p*ska! Siis hänen kirjoissaan. Sitäkö todella haluat minulle?
ApMyötätuntoa on ymmärtää, että hän ei kykene toisenlaiseen ajatteluun. Tuo ajattelu on väärin, mutta hänellä ei ole omista kärsimyksistään johtuen eväitä ymmärtää sinua. Hän on vajavainen ihminen.
Et vastannut kysymykseeni. Vastaa. Saako hän siis vaatia, että minä käyttäydyn huonosti, jos olen tuota mieltä kuin sinä, enkä halua pitää yhteyksiä häneen? Hän olisi imittäin kanssi itsestään täysin eri mieltä.
ApEi hän saisi vaatia. Mutta itse hän ei voi sille mitään, että vaatii ja ajattelee, miten ajattelee. Esim. narsisti-isäni pitää minua pahana (ja koko suku) kun en passaa häntä enää aikuisena, kuten lapsena jouduin tekemään. Keskityn omaan perheeseeni ja lapsiini ja isäni saa ajatella mitä tahansa. Ajattelen, että hän on sairas, enkä MINÄ pysty häntä auttamaan. Hyväksyn sen, etten vain pysty.
Sinä olet paha, paska isäsi hylkääjä, ties mihin muihin pahatekoihin sinäkin vielä siitä hyvästä kykenet! Sinuun ei voi hullukaan luottaa!!! Tuollainen epätasapainoinen hullu!
Ap
Oikeastiko tämmöinen hullu saa riehua täällä vapaasti? Mopo keulii, ilmeisesti eilen mennyt liian monta lasillista.
Toisille on painettu paljon syvemmälle se oikeutus ajatella itsestään hyvää, jos hylkää itseään satuttavat vanhempansa. Voi että mua riipii kuunnella tuollaisia s**tanan jeesustelijoita, joille lähtö ei ollut vaikeaa, ja joista he siksi ovat minua parempia ihmisiä! Ette ole! Minulla ei ainakaan ollut ketään, jos olisin perheeni hylännyt. Äitini oli tuhonnut minän, etten saisi yhteyttä toisiin ihmisiin, enkä voisi jättää häntä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko tämmöinen hullu saa riehua täällä vapaasti? Mopo keulii, ilmeisesti eilen mennyt liian monta lasillista.
Tervetuloa kotikiusattujen maailmaan, ei siihen mitään lasillisia tarvita, että esittelen sinulle sitä hiukan. Ota sä vaan pillerit että kestät.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ole empatiavampyyri. Tälläkin palstalla trollit janoavat empatiaa ja imevät empaattiset ihmiset tyhjiksi. Siksi on parempi olla olematta empaattinen AV:llä.
Omituinen vastaus. Empatiavampyyri? Onkohan sinulla itselläsi hieman ongelmia säädellä ja onko se sinun puileltasi aitoutta se empatiasi, jos et itse ole sen, joka säätelet antamasi empatian määrää? Sinä et voi vastuuttaa toisia siitä, että he vievät empatiaasi, koska sinulla on itselläsi vastuu siitä, mihin pisteeseen asti olet "empaattinen". Laitoin sen lainausmerkkeihin, koska vastauksesi perusteella taidat esitellä feikkiempatiaa. Aito empatia ei ime antajaansa kuiviin. Se, miten sinä käyttäydyt, mitä annat ja niin edelleen ei ole kenenkään toisen vastuulla, vaan sinun itsesi. Sinua ei siis ole kasvatetu myötätuntoiseksi, vaan itsekkääksi tuossa asiassa.
ApEmpattisuus kuluttaa niin fyysisesti kuin henkisestikin erityisesti jos on erityisherkkä. Eikö sinulla ole yhtään empatiaa erityisherkkiä kohtaan, jotka eivät voi sille mitään, että tuntevat niin vahvasti? Ihan joku uutisvideokin voi saada pois tolaltaan. Lisäksi av:llä on trolleja, jotka ovat sanoneet, että kerjäävät empatiaa ja sellainen ei todellakaan ole hyvää käytöstä. Empatiaa ei tule käyttää hyväksi ja on totta, että empaattisen ihmisen pitää oppia säätelemään empatiaa niin, ettei sen tunteminen käy liian raskaaksi etenkään trollien takia. Aito empatia voi todellakin olla erittäin rankkaa, oletko lukenut tutkimuksen, jossa todetaan, että ihminen voi tuntea toisten ihmisten ja eläinten vuoksi fyysistä kipua? Eli kun toiseen sattuu niin itseen sattuu, sitä kutsutaan myötätuntokivuksi. Siksi on parempi, että empatialla ei leikitellä suuntaan eikä toiseen.
Ei kuluta yhtään. Mitä tunnen myötätuntoa ihmisiä kohtaan, eikä se rasita minua mitenkään. En kuluta energiaani siihen, vaan katson, etten lisää toisen kuormia. Sitä on myötätunto. Eikä sitä, että auttaa niin, että pitää alkaa arvostlla ja haukkua sitä autettavaa. Koska ei itse osaa asettaa rajoja jaksamielleen.
ApKerro koska olet kokenut myötätuntoa toista ihmistä koskaan. Koska olet edes ajatellut jonkun toisen ihmisen näkökulmas
Ihan kaikessa, myötätuntoinen suhtautuminen on minulle ihan opeteltu tapa, osin myös synnynnnäinen.
ApOlet siis myötätuntoinen myös äitiäsi kohtaan, koska et voi tietää mtkä vaikede ja käsimykset ovat hänen käytöksensä takana?
En minä hänelle hänen äitiyttään lapsena koskaan arvostellut. Myöhemminkin kerroin minä-muodossa, mitä virheitä hän oli tehnyt. Kritiikki on oikeutettua, kun sille on aihetta, eikä tarkoitus ole satuttaa.
ApOlet toivonut hänelle pahaa oloa. Onko se myötätuntoa?
No ei, se on epätoivoa sen edessä, miten hän on satuttanut minua, eikä lopettanut, eli siis muuttunut ei-satuttavaksi.
ApMutta myötätuntoisena ymmärrät, että hän omien kärsimysten takia käyttäytyy siten kuin käyttäytyy? Häntä on kohdeltu lapsena väärin, eikä siksi kykene parempaan äitiyteen?
En ymmärrä, koska minä olen kertonut hänelle, että "älä arvostele minua, se sattuu". Jos ei osaa eikä halua pitää suutaan kiinni, kun ei ole tiedon puutteesta kysymys nyt, eikä hänen enää kuuluisi kasvattaa minua, emmekä enää elä yhdessä, niin jos ei kykene silti olemaan arvostelematta, vaikka on kerrottu, että hän satuttaa sillä minua, niin en arvosta sellista ihmistä. Len odottanut, että häntä voisi arvostaa, ja antanut hänelle tietoa siit, miten tulee käyttäytyä, etä on arvostuksensa arvoinen, mutta hänen mielestään minun pitäisi vain pitää yhteyttä ja sillä osoittaa olevani hyvä tytär, ettei hänen tarvitse lakata arvostamasta mielessään minua, kun törkeästi hylkään hänet! Aivan kuin hän arvostaisi minua, jos ei tuohon pysty.
ApOlisi myötätuntoista ymmärtää, ettei hän kykene toisenlaiseen äitiyteen, koska hänellä ei ole parempia eväitä omasta lapsuudestaan ja kärsimyksistään johtuen.
Ja antaa hänen siis vaatia, että pitää pitää yhteyttä, hylkäämällä hänet olen nimenomaan tuota sinun tekstiäsi tajuamaton p*ska! Siis hänen kirjoissaan. Sitäkö todella haluat minulle?
ApMyötätuntoa on ymmärtää, että hän ei kykene toisenlaiseen ajatteluun. Tuo ajattelu on väärin, mutta hänellä ei ole omista kärsimyksistään johtuen eväitä ymmärtää sinua. Hän on vajavainen ihminen.
Et vastannut kysymykseeni. Vastaa. Saako hän siis vaatia, että minä käyttäydyn huonosti, jos olen tuota mieltä kuin sinä, enkä halua pitää yhteyksiä häneen? Hän olisi imittäin kanssi itsestään täysin eri mieltä.
ApEi hän saisi vaatia. Mutta itse hän ei voi sille mitään, että vaatii ja ajattelee, miten ajattelee. Esim. narsisti-isäni pitää minua pahana (ja koko suku) kun en passaa häntä enää aikuisena, kuten lapsena jouduin tekemään. Keskityn omaan perheeseeni ja lapsiini ja isäni saa ajatella mitä tahansa. Ajattelen, että hän on sairas, enkä MINÄ pysty häntä auttamaan. Hyväksyn sen, etten vain pysty.
Sinä k*sipääkö kuvittelet, etten minä keskity lapsiini ja perheeseeni? Jos äskeinen kommenttini loukkasi, niin mietipä vähän, etteä minä en ole mikään huono vanhempi, eikä sinulla ole oikeutta arvostella minua, eikä edes ajatella niin. Koska et tiedä taustojen vaikutuksia asioihin. Esiinnyt, kuin olisit jokin minua parempi pyhimys, no, et todellakaan ole. Syystä tai toisesta minulla on ollut vaikeampaa saada itseäni irti, ja se ei ole sinun ongelmasi, mutta koita olla kääntelemättä veistä muiden haavoissa, jos heillä on perheasioissa VAIKEUKSIA, ja s**tana tulla KEHUMAAN toisen naamalle samassa asiassa itseäsi!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hylkäämällä hänet se tulee ih her face, että hän oli empatiakyvytön p*ska. En siis saa olla sitä mieltä ja hyltätä häntä? Pitää vain kyetä pitämään yhteyksiä, ettei hänestä tunnu sille?
ApSaat hylätä hänet ja se on ihan oikein. Hän ei vain pysty parempaan käytökseen oman lapsuutensa takia. Siksi hän syyttää sinua aiheetta.
Ja sinä et edes k*sipää tajua, että jos minua on aiheetta syytetty, niin ei sitä edes lähipiiri ymmärrä. Minua siitä syyllistetään, että äitini hylkäisin. Isoäitini ei olisi esim. ymmärtänyt sitä, käytännössä ainoa tukeni isäni poismenon jälkeen. Mutta ethän sinä olekaan läheisisäsi tarvinnut, niin mitäs sitä minunkaan pitää tarvita.
Ap
Olen itse joutunut rakentamaan elämäni nollasta ja jättämään koko lapsuuden ihmiset taakseni, että pystyin rakentamaan elämäni. Olin epätoivoinen ja täysin yksin. Terapian avulla pikkuhiljaa pääsin jaloilleni. Etsin vertaistukea, ystävystyin. Pikkuhiljaa rakensin itselleni uuden sosiaalisen ympäristön. Enää isäni syyttelyt ei minuun vaikuta. Ja kyllä, vieläkin myös joku isäni suvun ulkopuolelta saattaa ajatella, että on väärin hylätä/olla minimi tekemisissävanhempansa. Mutta olen hyväksynyt, etten voi mitään, jos näin ajatellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ole empatiavampyyri. Tälläkin palstalla trollit janoavat empatiaa ja imevät empaattiset ihmiset tyhjiksi. Siksi on parempi olla olematta empaattinen AV:llä.
Omituinen vastaus. Empatiavampyyri? Onkohan sinulla itselläsi hieman ongelmia säädellä ja onko se sinun puileltasi aitoutta se empatiasi, jos et itse ole sen, joka säätelet antamasi empatian määrää? Sinä et voi vastuuttaa toisia siitä, että he vievät empatiaasi, koska sinulla on itselläsi vastuu siitä, mihin pisteeseen asti olet "empaattinen". Laitoin sen lainausmerkkeihin, koska vastauksesi perusteella taidat esitellä feikkiempatiaa. Aito empatia ei ime antajaansa kuiviin. Se, miten sinä käyttäydyt, mitä annat ja niin edelleen ei ole kenenkään toisen vastuulla, vaan sinun itsesi. Sinua ei siis ole kasvatetu myötätuntoiseksi, vaan itsekkääksi tuossa asiassa.
ApEmpattisuus kuluttaa niin fyysisesti kuin henkisestikin erityisesti jos on erityisherkkä. Eikö sinulla ole yhtään empatiaa erityisherkkiä kohtaan, jotka eivät voi sille mitään, että tuntevat niin vahvasti? Ihan joku uutisvideokin voi saada pois tolaltaan. Lisäksi av:llä on trolleja, jotka ovat sanoneet, että kerjäävät empatiaa ja sellainen ei todellakaan ole hyvää käytöstä. Empatiaa ei tule käyttää hyväksi ja on totta, että empaattisen ihmisen pitää oppia säätelemään empatiaa niin, ettei sen tunteminen käy liian raskaaksi etenkään trollien takia. Aito empatia voi todellakin olla erittäin rankkaa, oletko lukenut tutkimuksen, jossa todetaan, että ihminen voi tuntea toisten ihmisten ja eläinten vuoksi fyysistä kipua? Eli kun toiseen sattuu niin itseen sattuu, sitä kutsutaan myötätuntokivuksi. Siksi on parempi, että empatialla ei leikitellä suuntaan eikä toiseen.
Ei kuluta yhtään. Mitä tunnen myötätuntoa ihmisiä kohtaan, eikä se rasita minua mitenkään. En kuluta energiaani siihen, vaan katson, etten lisää toisen kuormia. Sitä on myötätunto. Eikä sitä, että auttaa niin, että pitää alkaa arvostlla ja haukkua sitä autettavaa. Koska ei itse osaa asettaa rajoja jaksamielleen.
ApKerro koska olet kokenut myötätuntoa toista ihmistä koskaan. Koska olet edes ajatellut jonkun toisen ihmisen näkökulmas
Ihan kaikessa, myötätuntoinen suhtautuminen on minulle ihan opeteltu tapa, osin myös synnynnnäinen.
ApOlet siis myötätuntoinen myös äitiäsi kohtaan, koska et voi tietää mtkä vaikede ja käsimykset ovat hänen käytöksensä takana?
En minä hänelle hänen äitiyttään lapsena koskaan arvostellut. Myöhemminkin kerroin minä-muodossa, mitä virheitä hän oli tehnyt. Kritiikki on oikeutettua, kun sille on aihetta, eikä tarkoitus ole satuttaa.
ApOlet toivonut hänelle pahaa oloa. Onko se myötätuntoa?
No ei, se on epätoivoa sen edessä, miten hän on satuttanut minua, eikä lopettanut, eli siis muuttunut ei-satuttavaksi.
ApMutta myötätuntoisena ymmärrät, että hän omien kärsimysten takia käyttäytyy siten kuin käyttäytyy? Häntä on kohdeltu lapsena väärin, eikä siksi kykene parempaan äitiyteen?
En ymmärrä, koska minä olen kertonut hänelle, että "älä arvostele minua, se sattuu". Jos ei osaa eikä halua pitää suutaan kiinni, kun ei ole tiedon puutteesta kysymys nyt, eikä hänen enää kuuluisi kasvattaa minua, emmekä enää elä yhdessä, niin jos ei kykene silti olemaan arvostelematta, vaikka on kerrottu, että hän satuttaa sillä minua, niin en arvosta sellista ihmistä. Len odottanut, että häntä voisi arvostaa, ja antanut hänelle tietoa siit, miten tulee käyttäytyä, etä on arvostuksensa arvoinen, mutta hänen mielestään minun pitäisi vain pitää yhteyttä ja sillä osoittaa olevani hyvä tytär, ettei hänen tarvitse lakata arvostamasta mielessään minua, kun törkeästi hylkään hänet! Aivan kuin hän arvostaisi minua, jos ei tuohon pysty.
ApOlisi myötätuntoista ymmärtää, ettei hän kykene toisenlaiseen äitiyteen, koska hänellä ei ole parempia eväitä omasta lapsuudestaan ja kärsimyksistään johtuen.
Ja antaa hänen siis vaatia, että pitää pitää yhteyttä, hylkäämällä hänet olen nimenomaan tuota sinun tekstiäsi tajuamaton p*ska! Siis hänen kirjoissaan. Sitäkö todella haluat minulle?
ApMyötätuntoa on ymmärtää, että hän ei kykene toisenlaiseen ajatteluun. Tuo ajattelu on väärin, mutta hänellä ei ole omista kärsimyksistään johtuen eväitä ymmärtää sinua. Hän on vajavainen ihminen.
Et vastannut kysymykseeni. Vastaa. Saako hän siis vaatia, että minä käyttäydyn huonosti, jos olen tuota mieltä kuin sinä, enkä halua pitää yhteyksiä häneen? Hän olisi imittäin kanssi itsestään täysin eri mieltä.
ApEi hän saisi vaatia. Mutta itse hän ei voi sille mitään, että vaatii ja ajattelee, miten ajattelee. Esim. narsisti-isäni pitää minua pahana (ja koko suku) kun en passaa häntä enää aikuisena, kuten lapsena jouduin tekemään. Keskityn omaan perheeseeni ja lapsiini ja isäni saa ajatella mitä tahansa. Ajattelen, että hän on sairas, enkä MINÄ pysty häntä auttamaan. Hyväksyn sen, etten vain pysty.
Sinun viestisi on aina se, että sinä olet niin maan mainioin vanhempi, ONNEKSI SINÄ osaat keskittyä perheeseesi ja ONNEKSI sinä olet sellainen äiti, kuin pitää. SINÄ teet heille voileipiä ja SINÄ olet koko ajana läsnä ja lässyti lää. Se ei todista vielä YHTÄÄN MITÄÄN siitä, että minun lapseni saisivat sinun lapsiasi heikommat eväät mihinkään. Et tiedä minusta oikeastaan yhtään mitään vihjailleksesi mitään sellaista. Ja nyt tietenkin puolustaudut, että et vihjaillutkaan, niin, kannattaa tietenkin kirjoittaa tuollaista normaalia äitiyttä puolustava puheenvuoro tänne minun ketjuuni, missä jotkut sairaat ressukat tekevät kaikkensa osoittaakseen, että olen lapsilleni HAITALLINEN äiti. Sinä osallistuit siihen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hylkäämällä hänet se tulee ih her face, että hän oli empatiakyvytön p*ska. En siis saa olla sitä mieltä ja hyltätä häntä? Pitää vain kyetä pitämään yhteyksiä, ettei hänestä tunnu sille?
ApSaat hylätä hänet ja se on ihan oikein. Hän ei vain pysty parempaan käytökseen oman lapsuutensa takia. Siksi hän syyttää sinua aiheetta.
Ja sinä et edes k*sipää tajua, että jos minua on aiheetta syytetty, niin ei sitä edes lähipiiri ymmärrä. Minua siitä syyllistetään, että äitini hylkäisin. Isoäitini ei olisi esim. ymmärtänyt sitä, käytännössä ainoa tukeni isäni poismenon jälkeen. Mutta ethän sinä olekaan läheisisäsi tarvinnut, niin mitäs sitä minunkaan pitää tarvita.
ApOlen itse joutunut rakentamaan elämäni nollasta ja jättämään koko lapsuuden ihmiset taakseni, että pystyin rakentamaan elämäni. Olin epätoivoinen ja täysin yksin. Terapian avulla pikkuhiljaa pääsin jaloilleni. Etsin vertaistukea, ystävystyin. Pikkuhiljaa rakensin itselleni uuden sosiaalisen ympäristön. Enää isäni syyttelyt ei minuun vaikuta. Ja kyllä, vieläkin myös joku isäni suvun ulkopuolelta saattaa ajatella, että on väärin hylätä/olla minimi tekemisissävanhempansa. Mutta olen hyväksynyt, etten voi mitään, jos näin ajatellaan.
Niin, no, minä en olisi sitä pystynyt edes rakentamaaan. Helppoahan se on sinun lässyttää.
Ap
Täällähän tämä empaattinen ja myötätuntoinen ap taas riehuu ja oksentaa pahaa oloaan tuntemattomien niskaan :D Ja haluaa empatiaa kun ensin haukkuu muita kusipäiksi jne. Aina yhtä viihdyttävää :p
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hylkäämällä hänet se tulee ih her face, että hän oli empatiakyvytön p*ska. En siis saa olla sitä mieltä ja hyltätä häntä? Pitää vain kyetä pitämään yhteyksiä, ettei hänestä tunnu sille?
ApSaat hylätä hänet ja se on ihan oikein. Hän ei vain pysty parempaan käytökseen oman lapsuutensa takia. Siksi hän syyttää sinua aiheetta.
Ja sinä et edes k*sipää tajua, että jos minua on aiheetta syytetty, niin ei sitä edes lähipiiri ymmärrä. Minua siitä syyllistetään, että äitini hylkäisin. Isoäitini ei olisi esim. ymmärtänyt sitä, käytännössä ainoa tukeni isäni poismenon jälkeen. Mutta ethän sinä olekaan läheisisäsi tarvinnut, niin mitäs sitä minunkaan pitää tarvita.
ApOlen itse joutunut rakentamaan elämäni nollasta ja jättämään koko lapsuuden ihmiset taakseni, että pystyin rakentamaan elämäni. Olin epätoivoinen ja täysin yksin. Terapian avulla pikkuhiljaa pääsin jaloilleni. Etsin vertaistukea, ystävystyin. Pikkuhiljaa rakensin itselleni uuden sosiaalisen ympäristön. Enää isäni syyttelyt ei minuun vaikuta. Ja kyllä, vieläkin myös joku isäni suvun ulkopuolelta saattaa ajatella, että on väärin hylätä/olla minimi tekemisissävanhempansa. Mutta olen hyväksynyt, etten voi mitään, jos näin ajatellaan.
Koska sinä et ollenkaan ymmärrä, mitä se tarkoittaa, kun narsisti on tuhonnut minän, niin, ettei ihminen ystävysty. Etkä paljon mitään muutakaan narsistin tuhoiluista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hylkäämällä hänet se tulee ih her face, että hän oli empatiakyvytön p*ska. En siis saa olla sitä mieltä ja hyltätä häntä? Pitää vain kyetä pitämään yhteyksiä, ettei hänestä tunnu sille?
ApSaat hylätä hänet ja se on ihan oikein. Hän ei vain pysty parempaan käytökseen oman lapsuutensa takia. Siksi hän syyttää sinua aiheetta.
Ja sinä et edes k*sipää tajua, että jos minua on aiheetta syytetty, niin ei sitä edes lähipiiri ymmärrä. Minua siitä syyllistetään, että äitini hylkäisin. Isoäitini ei olisi esim. ymmärtänyt sitä, käytännössä ainoa tukeni isäni poismenon jälkeen. Mutta ethän sinä olekaan läheisisäsi tarvinnut, niin mitäs sitä minunkaan pitää tarvita.
ApOlen itse joutunut rakentamaan elämäni nollasta ja jättämään koko lapsuuden ihmiset taakseni, että pystyin rakentamaan elämäni. Olin epätoivoinen ja täysin yksin. Terapian avulla pikkuhiljaa pääsin jaloilleni. Etsin vertaistukea, ystävystyin. Pikkuhiljaa rakensin itselleni uuden sosiaalisen ympäristön. Enää isäni syyttelyt ei minuun vaikuta. Ja kyllä, vieläkin myös joku isäni suvun ulkopuolelta saattaa ajatella, että on väärin hylätä/olla minimi tekemisissävanhempansa. Mutta olen hyväksynyt, etten voi mitään, jos näin ajatellaan.
Pystyn olemaan tänä päivänä jopa jonkinlaisessa tekimisissä isäni kanssa. Mutta vain sen takia pystyn, että olen saanut hoidettua itseni, valtavalla vuosikymmenen työllä, itseni kuntoon. Toki olisi hyväksyttävää, etten olisi missään tekemisissä. Minulla taustalla vakavaa masennusta ja ahdistuneisuushäiriö.
Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ole empatiavampyyri. Tälläkin palstalla trollit janoavat empatiaa ja imevät empaattiset ihmiset tyhjiksi. Siksi on parempi olla olematta empaattinen AV:llä.
Omituinen vastaus. Empatiavampyyri? Onkohan sinulla itselläsi hieman ongelmia säädellä ja onko se sinun puileltasi aitoutta se empatiasi, jos et itse ole sen, joka säätelet antamasi empatian määrää? Sinä et voi vastuuttaa toisia siitä, että he vievät empatiaasi, koska sinulla on itselläsi vastuu siitä, mihin pisteeseen asti olet "empaattinen". Laitoin sen lainausmerkkeihin, koska vastauksesi perusteella taidat esitellä feikkiempatiaa. Aito empatia ei ime antajaansa kuiviin. Se, miten sinä käyttäydyt, mitä annat ja niin edelleen ei ole kenenkään toisen vastuulla, vaan sinun itsesi. Sinua ei siis ole kasvatetu myötätuntoiseksi, vaan itsekkääksi tuossa asiassa.
ApEmpattisuus kuluttaa niin fyysisesti kuin henkisestikin erityisesti jos on erityisherkkä. Eikö sinulla ole yhtään empatiaa erityisherkkiä kohtaan, jotka eivät voi sille mitään, että tuntevat niin vahvasti? Ihan joku uutisvideokin voi saada pois tolaltaan. Lisäksi av:llä on trolleja, jotka ovat sanoneet, että kerjäävät empatiaa ja sellainen ei todellakaan ole hyvää käytöstä. Empatiaa ei tule käyttää hyväksi ja on totta, että empaattisen ihmisen pitää oppia säätelemään empatiaa niin, ettei sen tunteminen käy liian raskaaksi etenkään trollien takia. Aito empatia voi todellakin olla erittäin rankkaa, oletko lukenut tutkimuksen, jossa todetaan, että ihminen voi tuntea toisten ihmisten ja eläinten vuoksi fyysistä kipua? Eli kun toiseen sattuu niin itseen sattuu, sitä kutsutaan myötätuntokivuksi. Siksi on parempi, että empatialla ei leikitellä suuntaan eikä toiseen.
Ei kuluta yhtään. Mitä tunnen myötätuntoa ihmisiä kohtaan, eikä se rasita minua mitenkään. En kuluta energiaani siihen, vaan katson, etten lisää toisen kuormia. Sitä on myötätunto. Eikä sitä, että auttaa niin, että pitää alkaa arvostlla ja haukkua sitä autettavaa. Koska ei itse osaa asettaa rajoja jaksamielleen.
ApKerro koska olet kokenut myötätuntoa toista ihmistä koskaan. Koska olet edes ajatellut jonkun toisen ihmisen näkökulmas
Ihan kaikessa, myötätuntoinen suhtautuminen on minulle ihan opeteltu tapa, osin myös synnynnnäinen.
ApOlet siis myötätuntoinen myös äitiäsi kohtaan, koska et voi tietää mtkä vaikede ja käsimykset ovat hänen käytöksensä takana?
En minä hänelle hänen äitiyttään lapsena koskaan arvostellut. Myöhemminkin kerroin minä-muodossa, mitä virheitä hän oli tehnyt. Kritiikki on oikeutettua, kun sille on aihetta, eikä tarkoitus ole satuttaa.
ApOlet toivonut hänelle pahaa oloa. Onko se myötätuntoa?
No ei, se on epätoivoa sen edessä, miten hän on satuttanut minua, eikä lopettanut, eli siis muuttunut ei-satuttavaksi.
ApMutta myötätuntoisena ymmärrät, että hän omien kärsimysten takia käyttäytyy siten kuin käyttäytyy? Häntä on kohdeltu lapsena väärin, eikä siksi kykene parempaan äitiyteen?
En ymmärrä, koska minä olen kertonut hänelle, että "älä arvostele minua, se sattuu". Jos ei osaa eikä halua pitää suutaan kiinni, kun ei ole tiedon puutteesta kysymys nyt, eikä hänen enää kuuluisi kasvattaa minua, emmekä enää elä yhdessä, niin jos ei kykene silti olemaan arvostelematta, vaikka on kerrottu, että hän satuttaa sillä minua, niin en arvosta sellista ihmistä. Len odottanut, että häntä voisi arvostaa, ja antanut hänelle tietoa siit, miten tulee käyttäytyä, etä on arvostuksensa arvoinen, mutta hänen mielestään minun pitäisi vain pitää yhteyttä ja sillä osoittaa olevani hyvä tytär, ettei hänen tarvitse lakata arvostamasta mielessään minua, kun törkeästi hylkään hänet! Aivan kuin hän arvostaisi minua, jos ei tuohon pysty.
ApOlisi myötätuntoista ymmärtää, ettei hän kykene toisenlaiseen äitiyteen, koska hänellä ei ole parempia eväitä omasta lapsuudestaan ja kärsimyksistään johtuen.
Ja antaa hänen siis vaatia, että pitää pitää yhteyttä, hylkäämällä hänet olen nimenomaan tuota sinun tekstiäsi tajuamaton p*ska! Siis hänen kirjoissaan. Sitäkö todella haluat minulle?
ApMyötätuntoa on ymmärtää, että hän ei kykene toisenlaiseen ajatteluun. Tuo ajattelu on väärin, mutta hänellä ei ole omista kärsimyksistään johtuen eväitä ymmärtää sinua. Hän on vajavainen ihminen.
Et vastannut kysymykseeni. Vastaa. Saako hän siis vaatia, että minä käyttäydyn huonosti, jos olen tuota mieltä kuin sinä, enkä halua pitää yhteyksiä häneen? Hän olisi imittäin kanssi itsestään täysin eri mieltä.
ApEi hän saisi vaatia. Mutta itse hän ei voi sille mitään, että vaatii ja ajattelee, miten ajattelee. Esim. narsisti-isäni pitää minua pahana (ja koko suku) kun en passaa häntä enää aikuisena, kuten lapsena jouduin tekemään. Keskityn omaan perheeseeni ja lapsiini ja isäni saa ajatella mitä tahansa. Ajattelen, että hän on sairas, enkä MINÄ pysty häntä auttamaan. Hyväksyn sen, etten vain pysty.
Sinun viestisi on aina se, että sinä olet niin maan mainioin vanhempi, ONNEKSI SINÄ osaat keskittyä perheeseesi ja ONNEKSI sinä olet sellainen äiti, kuin pitää. SINÄ teet heille voileipiä ja SINÄ olet koko ajana läsnä ja lässyti lää. Se ei todista vielä YHTÄÄN MITÄÄN siitä, että minun lapseni saisivat sinun lapsiasi heikommat eväät mihinkään. Et tiedä minusta oikeastaan yhtään mitään vihjailleksesi mitään sellaista. Ja nyt tietenkin puolustaudut, että et vihjaillutkaan, niin, kannattaa tietenkin kirjoittaa tuollaista normaalia äitiyttä puolustava puheenvuoro tänne minun ketjuuni, missä jotkut sairaat ressukat tekevät kaikkensa osoittaakseen, että olen lapsilleni HAITALLINEN äiti. Sinä osallistuit siihen.
Ap
En ole kertonut äitiydestäni juuri mitään. Ja en ajattele olevani täydellinen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hylkäämällä hänet se tulee ih her face, että hän oli empatiakyvytön p*ska. En siis saa olla sitä mieltä ja hyltätä häntä? Pitää vain kyetä pitämään yhteyksiä, ettei hänestä tunnu sille?
ApSaat hylätä hänet ja se on ihan oikein. Hän ei vain pysty parempaan käytökseen oman lapsuutensa takia. Siksi hän syyttää sinua aiheetta.
Ja sinä et edes k*sipää tajua, että jos minua on aiheetta syytetty, niin ei sitä edes lähipiiri ymmärrä. Minua siitä syyllistetään, että äitini hylkäisin. Isoäitini ei olisi esim. ymmärtänyt sitä, käytännössä ainoa tukeni isäni poismenon jälkeen. Mutta ethän sinä olekaan läheisisäsi tarvinnut, niin mitäs sitä minunkaan pitää tarvita.
ApOlen itse joutunut rakentamaan elämäni nollasta ja jättämään koko lapsuuden ihmiset taakseni, että pystyin rakentamaan elämäni. Olin epätoivoinen ja täysin yksin. Terapian avulla pikkuhiljaa pääsin jaloilleni. Etsin vertaistukea, ystävystyin. Pikkuhiljaa rakensin itselleni uuden sosiaalisen ympäristön. Enää isäni syyttelyt ei minuun vaikuta. Ja kyllä, vieläkin myös joku isäni suvun ulkopuolelta saattaa ajatella, että on väärin hylätä/olla minimi tekemisissävanhempansa. Mutta olen hyväksynyt, etten voi mitään, jos näin ajatellaan.
Pystyn olemaan tänä päivänä jopa jonkinlaisessa tekimisissä isäni kanssa. Mutta vain sen takia pystyn, että olen saanut hoidettua itseni, valtavalla vuosikymmenen työllä, itseni kuntoon. Toki olisi hyväksyttävää, etten olisi missään tekemisissä. Minulla taustalla vakavaa masennusta ja ahdistuneisuushäiriö.
Jos minä koskaan olisi äitini kanssa vielä tekemisissä, se olisi puhtaasti hänen takiaan. Itse en enää tarvitse häneltä katsettakaan, kun olen alkamassa eroon päästä. Tai sitä ei tiedä, minkälaisen tilanteen isäni kuolema ja todennäköinen ositusriita vaimon kanssa aiheuttaa. Siinä äiti on osannut ymmärtää minua ja asioitani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ystävysty, ennen kuin sille tuhotulle minälle on annettu apua. Eikä se minun eka, s**tanan kuusivuotinen terapeuttini edes siihen kyennyt. Ei ollut ollut tekemisissä narsistin uhrin avun kanssa, siis saanut siihen oivalluksia ja koulutusta, selkeästikään. Tai sittenn sitä ei pysty tajuamaan, ellei sitä itse koe ja siitä selviydy. En tiedä, missä vika oli. Vain mieheni avulla olen päässyt eteenpäin, ja se tie on ollut h*lvetin hidas.
Ap
50v eikä edelleenkään yhtään ystävää
Ei hän saisi vaatia. Mutta itse hän ei voi sille mitään, että vaatii ja ajattelee, miten ajattelee. Esim. narsisti-isäni pitää minua pahana (ja koko suku) kun en passaa häntä enää aikuisena, kuten lapsena jouduin tekemään. Keskityn omaan perheeseeni ja lapsiini ja isäni saa ajatella mitä tahansa. Ajattelen, että hän on sairas, enkä MINÄ pysty häntä auttamaan. Hyväksyn sen, etten vain pysty.