Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tekosyysi, mikset harrasta kamppailulajeja?
puolustautuja
19.10.2018 |
Maailma menee vaarallisemmaksi koko ajan ja jokaisella kunnon kansalaisella pitää olla valmius suojata itsensä, läheisensä ja omaisuutensa.
Kommentit (81)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä joogaan. En vastaa väkivaltaan väkivallalla.
Joogan ansiosta sinulla olisi jo valmiiksi hyvä kehonhallinta, notkeus, rauhallisuus ja hengitystekniikka! Ne kaikki ovat hyvältä kamppailijalta vaadittavia ominaisuuksia.
Seuraan Donald Trumpin ajatusta että keho on kuin paristo.
Turhaan ei kannata ottaa virtaa ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä huomio, mutta valitettavasti tässä sossulandiassa ei lasketa. Sivistysmaissa, kuten useat USA:n osavaltiot, Viro ja Tsekki laskettaisiin myös pistooliammunta kamppailulajiksi. Siellä saa kunnon kansalainen puolustautua by any means necessary.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inhoan lähikontaktia. Toisen hengitys ja hiki.. 😫
Mutta kamppailu olisi keino nimenomaan välttää epätoivotut lähikontaktit!
Vamman takia en saa harrastaa ja jos syytteen saat jos puolustat itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä joogaan. En vastaa väkivaltaan väkivallalla.
Joogan ansiosta sinulla olisi jo valmiiksi hyvä kehonhallinta, notkeus, rauhallisuus ja hengitystekniikka! Ne kaikki ovat hyvältä kamppailijalta vaadittavia ominaisuuksia.
Mutta minä en kamppaile. Kärsimys on seurausta kamppailusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan lähikontaktia. Toisen hengitys ja hiki.. 😫
Mutta kamppailu olisi keino nimenomaan välttää epätoivotut lähikontaktit!
Useinko sellaista arjessa tulee vastaan? En minä kaupanjonossa voi kammeta ketään lattiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kontaktilajit kielletty perinnöllisen veren hyytymishäiriön vuoksi. Kohonnut riski saada veritulppa.
Luulen että moni inhoaa tappelemista niin paljon ettei halua harjoitella itsepuolustusta tai varmaankaan edes ajatella niitä tilanteita. Minulla on ollut muutama vaihe kun olen reenannut kamppailulajeja. Pikkusiskolle olen yrittänyt joitakin kertoja myös opettaa joitakin tekniikoita jotta hän osaisi puolustautua, mutta mielenkiintoa on parhaimmillaankin riittänyt ehkä 5-10 minuuttia. Kuitenkin siitä oli kerran hyötyä kun hän oli teini. Kaksi muuta tyttöä lensi järveen, mutta siskoni rimpuili itsensä irti hyödyntäen opettamaani tekniikkaa, jolla vapaudutaan ranneotteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on vähän väliä näitä syyllistäviä aloituksia jossa jankataan tekosyytä milloin mihinkin. Tunnit loppuisi todella kesken jos kaikea pitäisi tehdä. Lapset, työ ja kotityöt, ei riitä aika eikä energia enää juosta maratoneja, lukea kirjoja, käydä itsepuolustuksessa ja mitähän kaikkea. Niin mieluusti kun sitä kehittäisi itseään monella osa-alueella mutta elämäntilanne ei ole oikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan lähikontaktia. Toisen hengitys ja hiki.. 😫
Mutta kamppailu olisi keino nimenomaan välttää epätoivotut lähikontaktit!
Useinko sellaista arjessa tulee vastaan? En minä kaupanjonossa voi kammeta ketään lattiaan.
Kyllä niitä tulee vastaan, enemmän tai vähemmän. Kaupoissa etenkin varkaita ja ryöstäjiä joita vastaan pitää osata puolustautua. Kauppojen edustalla taas örisijöitä, sekopäitä, tupakanpummaajia ja muita häiriköitä joita vastaan löytyy kyllä keinot! Mutta ilman syytä ei tietenkään saa kammeta ketään lattiaan.
Olisin puolirampa kolhuista. Tosipaikan tullen olen kyllä puolustanut itseäni toistaiseksi hyvällä menestyksellä. Tärkeintä on ennakointi, karttaminen, henkinen valmiustila kohdatessa, oma asenne ja voimakas äänenkäyttö ja sitä minulla on. Olisi hyvä, jos olisin vielä nopeampi pakenija.
Olen ottanut oppia lajia harrastavilta ja yhdistänyt lajitietoa omista liikunnallisista harrastuksistani karttuneisiin taitoihini. Vaikka itsepuolustuslajia kuinka harrastaisinkin, niin en naisena pärjäisi tasokasta ja lajia treenaavaa miestä vastaan. Vaikka en harrasta, voin pärjätä satunnaisia hörhöilijöitä, joitakin miehiä yms. vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että moni inhoaa tappelemista niin paljon ettei halua harjoitella itsepuolustusta tai varmaankaan edes ajatella niitä tilanteita. Minulla on ollut muutama vaihe kun olen reenannut kamppailulajeja. Pikkusiskolle olen yrittänyt joitakin kertoja myös opettaa joitakin tekniikoita jotta hän osaisi puolustautua, mutta mielenkiintoa on parhaimmillaankin riittänyt ehkä 5-10 minuuttia. Kuitenkin siitä oli kerran hyötyä kun hän oli teini. Kaksi muuta tyttöä lensi järveen, mutta siskoni rimpuili itsensä irti hyödyntäen opettamaani tekniikkaa, jolla vapaudutaan ranneotteesta.
Hieno kuulla että pikkusisko pelastui! Tosiaan voi eteen tulla yllättäviä ja ikäviä tilanteita, joita varten on hyvä valmistautua henkisesti ja fyysisesti.
Tuo inho tappelua kohtaan on hyvä huomio. Kummasti se inho ei useammilla estä hekumoimasta väkivallalla viihteen eri muodoissa. Sitten ollaankin yhyy en haluu tapella (lue: uskalla tapella), kun eteen tuleekin oikea ikävä tilanne tai joku tulee haastamaan. Siinä ei enää itkut auta!
En voi harrastaa mahdollisten vatsan seudulle kohdistuvien potkujen takia.
Vierailija kirjoitti:
En voi harrastaa mahdollisten vatsan seudulle kohdistuvien potkujen takia.
Mutta eikö niiden torjuntaa olisi siksi hyvä käydä harjoittelemassa? Kadulla voi tulla vastaan kaikenlaista, jolta on hyvä oppia puolustautumaan. Eikä ne lopeta kellon kilahdukseen tai taputukseen.
Alue: Aihe vapaa
Useimmat tuntemani kamppailulajiharrastajat ovat juuri sellaisia ihmisiä joiden kanssa en halua viettää aikaani.