Miten taistella syömishimoja vastaan?

Itse en oikein enää ymmärrä miten joku voi saada jatkuvasta epäterveellisen ruoan mättämisestä jotain kiksejä. Siitä tulee huono olo.  Siihen kyllästyykin. Yleensä epäterveellinen ruoka on niin täynnä hiilareita ja lisäaineita että siitä tulee surkea olo. Kun syö terveellisesti, olo kehossa on ok. Mielialakin on parempi.

Välillä kun ottaa jotain ns herkkuja niin ne maistuukin paremmalta.

Ihminen on mitä syö ja se mitä syö tuntuu olossa ja näkyy ulospäin. Haluaako ihminen "ravita" kehoaan jollain moskalla. Se aiheuttaa kokonaisvaltaisesti surkeaa oloa.

Terveellinen ja normaali itsetehty ruoka on mielestäni paljon parempaa kuin joku e-koodi valmismättö. 

Mutta kai meitä on moneksi.

Miten niin? Enhän minäkään syö kuin 2-3 kertaa päivässä.

Olisko lääke otsikkoon hankkia lisää sisältöä elämään. Vaikkapa vapaaehtoistyötä.

Jos esim syö tylsyyteen/tekemisen puutteeseen/huvikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos syön vatsan täyteen, tai siis liikaa niin silloin syön koko ajan ja napostelen ja vedän herkkuja.

Nyt olen kaksi viikkoa vaan syönyt.. En tiedä millä poppaskonstilla tän sais kans loppumaan.

Säännöllinen, kellontarkka syöminen ja kevyt vähähiilarinen ruokavalio joo mutta olen laiska luonteeltani enkä jaksa tai ehdi syödä säännöllisesti.

Varmaan muutaman päivän nutraus voisi itellä auttaa saamaan taas rytmistä kiinni.

väärin

Mikä on väärin ja miten olis oikein?

Nutraus on höpöhöpöä, vähähiilarinen ruokavalio on se juttu, mutta se ei ole varsinaisesti kevyt. Sisältää kyllä paljon kasviksia, mutta on tärkeää syödä rasvaa, jotta ruokavalio toimii. Mulla hävis kaikki väsymykset ja unentarve väheni, herkkuja ei tee yhtään mieli. En ole ikinä ennen syönyt yhtä terveellisesti ja paljon kasviksia. Kokkaan oikeasti herkullisia ruokia. Kokeile, et kadu.

  Rypsiöljyä ei pidä elävän olennon syödä, sitä voidaan käyttää lähinnä dieselmoottorien polttoaineena. Mutta oliiviöljyä ja voita taas kannattaa syödä noiden kasvisten kanssa.

Amfetamiini

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole edes ylipainoinen ja olen ollut ketodieetillä nyt nelisen viikkoa osittaispaastoten kanssa ja täytyy kyllä todeta että hiilarit ovat hirveintä myrkkyä mitä kroppaasi voit tunkea. Aamun aloitan bulletproof kahvilla ja sillä jaksaa työpäivän melkein kokonaan eli syön vasta klo 14-15 aikaan ja toinen ruoka kotona 18-19 aikaan. Välissä saattaa mennä joskus jotain ketoystävällisiä pähkinöitä kuten pekaaneja tai lihavälipaloja. Tämä ruokavalio on aivan uskomaton sillä se on korjannut aivan kaikki ongelmani. Olo on energinen ja hyvä joka päivä koko päivän. En tunne enää väsymystä tai nälkää, mikään ei ahdista eikä masenna enää. Työpäivän aikana juodut mustat kahvit toimivat lähes yhtä hyvin kuin piri. Vointi on jopa niin hyvä ja energinen että ajattelin jopa alkaa heräämään sen verran aikaisin että voisi aamusta hieman tehdä käsipainoilla treeniä paaston aikana. joka muuten buustaa miehillä kasvuhormonin tuotantoa 2000 prosentilla.

Täällä toinen, eikö oo kumma juttu, mutta kukaan ei usko 😂 vinkkejä kysytään ja sit ku neuvoo tulee 100 alapeukkua

  No kun suurin osa ihmisistä tunkee itseensä valtavia määriä ruokaa päivässä, niin eihän sellaiset usko että ihminen ei oikeasti tarvitse sangollista ruokaa päivässä.

Syömishimon taustalla on usein jokin tunne-elämän ongelma, jota yrittää kompensoida herkkuja ahmimalla. Rakastuminen ja kunnon parisuhde voisi saada unohtamaan liian syömishimon. Tai jokin muu elämänmuutos, mikä toisi sisältöä elämään.

Sama täällä. Tylsyyteen menee älyttömät määrät ruokas ja sit vituttaa ku läski kasvaa😮. Onneks koht alkaa työt on jotain rytmii elämään.

Itsellänikin ongelma. Olen riippuvuuksiin taipuvainen ja parin viime vuoden aikana onnistunut lopettamaan joukon muita huonoja tapoja (alkoholin liikakäyttö, tupakointi, liika kahvi, toiminnallisia riippuvuuksia) mutta kun olen niillä muilla jutuilla mm. täyttynyt tyhjyyttä, on niiden poisjäänti vaihtunut syömiseen.

Reisissä on arpia jo entuudestaan, mutta nyt on esimmäinen raskausarpi tullut vatsaan - on pakko tehdä asialle jotain, ihan oikeasti. En halua saada enää yhtään lisää painoa enkä elää syömisten mukaan, enkä enää sortua kiirepäivänä töissä pariin suklaapatukkaan tai suklaapähkinöihin kun ei muka ehdi syömään kunnolla. Näytän kohta valaalta ja tämä vaikuttaa jo intiimielämäänkin, kun häpeän itseäni (mies onneksi ainaki toistaiseksi haluaa minua ja näyttää sen). Pakko alkaa etsimään keinoja jostain muusta. Syön siis kaikkeen: tylsyyteen, iloon, suruun, turhautumiseen, palkonnoksi, lohtuna jne. Toisinaan korvaan oikean ruuan kaikella mätöllä ja syön nälkääni kaikkea pas..

Liikun viikottain säännöllisesti jonkun verran, mutta eihän liikunta itse asiassa edes polta paljoa kaloreita ja antaa jopa oikeutuksen siihen saakelin palkintosuklaapatukkaan (tai -levyyn). Ruuasta sen muutoksen on lähdettävä. Tämä onkin aika paha, olen sekä fyysisesti että henkisesti riippuvainen hiilareista. Toivottakaa mulle tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Syömishimon taustalla on usein jokin tunne-elämän ongelma, jota yrittää kompensoida herkkuja ahmimalla. Rakastuminen ja kunnon parisuhde voisi saada unohtamaan liian syömishimon. Tai jokin muu elämänmuutos, mikä toisi sisältöä elämään.

Totta että usein on tunne-elämän ongelmia takana. Mun ainakin pitää olla tarkkana, että ongelmat tulee käsiteltyä ja ettei syöminen vaihdu liian paljon esim liikuntariippuvuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Älä syö virallisten suositusten mukaan, ne eivät ole ihmiselle hyväksi. Tästä asiasta vain vaietaan.

Kuten eräs lääkäri asian ilmaisi: eivät suositukset ihmisiä lihota vaan se, ettei niitä noudateta. 

Rutkasti kasviksia, joka aterialla proteiinia, paljon kuitua, vähän hyviä rasvoja joka päivä. Ja kunnon kokoiset annokset, varsinkin alkupäivästä. 

Suuri osa syömishimoista kertoo siitä, että on kärvistellyt liian niukoilla kaloreilla. Kokeile syödä enemmän ja tasaisemmin ja katso, mitä himoille tapahtuu.

Napostelkaa kurkkua. Siitä ei kyllä saa liikaa kaloreita ahmimallakaa. Ehkä joskus sen kanssa joku kevyt dippikastike makua antamaan.

Kysymys on itsehillinnästä.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on itsehillinnästä.

Miksi pyörit tässä ketjussa pakonomaisesti? Onko sinulla paha olla?

Myös väsymys ja univaje ainakin mulle aiheuttaa holtitonta ruokahimoa. nukutko tarpeeksi?

Litton kirjoitti:

Napostelkaa kurkkua. Siitä ei kyllä saa liikaa kaloreita ahmimallakaa. Ehkä joskus sen kanssa joku kevyt dippikastike makua antamaan.

Kurkut ei kyllä ahmimishimoihin auta, silloin haluaa rasvaa ja hiilareita, mitä kurkussa tai muissa vihanneksissa ei ole nimeksikään. Oma vinkkini olisi vähitellen vaihtaa kaikista epäterveellisimpiä mättöjä pikkuhiljaa terveellisempään suuntaan. Korvata perunalastut linssisipseillä ja ruissipseillä, irtokarkit tummalla suklaalla, leivokset raakakakuilla ja pizza kotitekoisella runsaskuituisella ketopizzalla.

Olen syönyt elämässäni varmasti satoja kiloja suklaata, pullaa, leivoksia, ym., herkkuja. Ja myös laihduttanut ja laihduttanut. Viimeiset vuodet olen yrittänyt pitää painon samana (yli 100kg). Kesäkuun alussa sairastin pahan tulehdustaudin ja se jotenkin herätti minut, näin ei voi jatkua. Aloin lisätä vihanneksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä ruokavaliooni (6+4 annosta). Paljon keittoja, papuja, siemeniä, ym. Kanaa ja kalaa sopivasti. Viikonloppuisin saan syödä herkkujakin (esim. muutaman pullan, pastaa ja vähän pizzaa). Olen laihtunut kesäkuun alusta 10kg. Liikuntaa en juuri ole lisännyt (kävelen ja hyötyliikun muutenkin paljon). Suklaan olen jättänyt kokonaan, analysoin, että se on kuin alkoholi minulle, ei pisaraakaan. Naposteluhimoon syön esim. omenoita. Tässä ruokavaliossa kasvisten ja hedelmien määrä on niin suuri, ettei muulle jää oikeastaan tilaa. En ajattele laihduttavani, vaan parantavani vointiani. Suosittelen!

Vierailija kirjoitti:

"Sekopäisiä fruitaristeja"->"vegaanit eivät tietenkään kyseenalaista", siinähän sen sanoit. Jos olisit oikeasti entinen vegaani niin tietäisit että se on varsin toimiva ruokavalio jos tietää mitä tekee.

Ai mitä mä sanoin, voisitko vielä selventää? Vegaanit eivät siis kyseenalaista sekopäisiä fruitaristeja, aivan, kyllä. Olen ehdottomasti tätä mieltä. Mutta mitä yrität sanoa? Vai oliko epäselvyys tarkoituksellista, poimia kirjoituksestani kaksi sinänsä selkeää lausetta ja laittaa niiden väliin salaperäinen nuoli, jotta vaikuttaisi kuin olisit löytänyt suurenkin loogisen lapsuksen ajattelustani? Nyt perusteluja kehiin kiitos.

Ja olen ihan aikuisten oikeasti entinen vegaani. En tiedä mikä siinä on nykyisille vegaaneille niin vaikea uskoa, että varmaan suurin osa nuorena veganismiin hurahtaneista palaa jossain vaiheessa takaisin sekasyöntiin, todennäköisesti sinäkin. Muutama promille ehkä jatkaa haihatustaan keski-ikään saakka, loput tajuavat tehneensä virheen ja voivansa huonosti pelkällä kasvisperäisellä ravinnolla.

Jokaisella ei tietysti ole pokkaa myöntää sellaista itselleen, mutta minulla oli ja on. Olen myös kohtuullisen taitava kokki, ja osaan koota lautaselleni hyvin monipuolisia annoksia, tiedän mitä mikro- ja makroravinteet ovat ja Alpron sekä GoGreenin tuotteet, tofut, pavut, idut, linssit ja soijarouheet tulivat varsin tutuiksi. B12- ja monivitamiiniakin osasin ottaa purkista enkä hunajaakaan, nahkaa tai liivatetuotteita käyttänyt. Tämä on toisin sanoen vegaaniuden määritelmä.

Totuus tilanteesta oli silti se, että olin aneeminen, heikko ja aliravittu, mikä oli katastrofaalinen yhdistelmä rankkaan kuntosali- ja kestävyysharjoitteluun

yhdistettynä. Liekö sattumaa vai ei, mutta sairastuin vegaanivuosien aikana

sairauteen, joka aiheuttaa mm. elektrolyyttihäiriötä. Oma epäilykseni on, että kova treenaus ja vegaanius olivat osatekijöitä sairastumisessa.

Nyt kun olen taas järkevöittänyt syömätapani, toimivat maitotuotteet minulle lääkkeenä jotka pitävät nestetasapainoni kohdillaan. Voiko maitofasisti moista kuvitellakaan? Maidossa kalsium, kalium, fosfori, natrium ja jodi ovat sopivasti imeytyvässä muodossa, josta kehoni saa ne heti käyttöönsä. Lisäravinteet ovat kalliita ja niiden imeytyminen kyseenalaista, joten pitäydyn jatkossakin aivan taatusti maidonjuonnissa (ja lihan ja kananmunien käytössä).

Kaikista häkellyttävin fakta maitofasistin maailmankuvalle taitaa kyllä olla se,

että käytän yhä maidonjuonnistani huolimatta ns. viherpiipertäjille suunnattuja kaura-, soija-, manteli- ja hirssimaitoja... Minkäs sille voi kun on päässyt makuun. ;)

Tl:dr, vegaaniruokavalio ei ole todellakaan ihmiselle luontainen ja aukottoman turvallinen one size fits all -valinta, usealle se ei sovi lainkaan esim. anemian, sairauksien, vanhuuden, geneettisten ominaisuuksien tai kovan urheilun vuoksi. Se mikä sattuu sopimaan sinulle, tällä hetkellä, ei välttämättä sovi naapurin Pirkolle. Ettäs tiedät.

Elä syö.

Vierailija kirjoitti:

Syömishimon taustalla on usein jokin tunne-elämän ongelma, jota yrittää kompensoida herkkuja ahmimalla. Rakastuminen ja kunnon parisuhde voisi saada unohtamaan liian syömishimon. Tai jokin muu elämänmuutos, mikä toisi sisältöä elämään.

Ei välttämättä. Tuo emotionaalinen ylensyöminen on aika yleinen uskomus. Kuvitellaan, että kaikki ylipainoiset ovat ahdistuneita ja epävarmoja ja siksi syövät liikaa. Itsellä kokemusta tunne-elämän ongelmien aiheuttamasta ahmimishimosta ja pitkän jojolaihduttamisen seurauksena syntyneiden vakavien puutostilojen aiheuttamasta ahmimishimosta.

Nämä erottaa kyllä siitä, että toisessa tuntee yleensä olevansa todella ahdistunut samaan aikaan kun syöpötyttää ja toisessa taas ei ole mitään tunnelatausta, on vain huutava tarve saada äkkiä energiapitoista ruokaa ääntä kohti.

Moni ylipainoinen on ylipainoinen stressin ja siitä johtuvan kroonisesti kohonneen kortisolin ja aliravitsemuksen vuoksi. Keho menee säästöliekille kataboliseen tilaan, lihakset palavat koko ajan ja rasva lisääntyy. Kierre on todella vaikea katkaista, mutta pitäisi periaatteessa korjaantua intuitiivisen ja monipuolisen syömisen avulla. Aikaa sen oppimiseen menee usein vuosia.