Miten taistella syömishimoja vastaan?

Itse olen kärsinyt herkkujen himosta ja ahmimisesta vuosia ja tiedän miten hirveää se on ja kuinka mahdottomalta ajatukselta tuntuu, että siitä pääsisi koskaan eroon. Se on kuitenkin mahdollista, mutta se vaatii toimia kierteen katkaisemiseen.

Itselläni kamala kierre lähti siitä, että halusin olla vain muutaman kilon hoikempi ja yritin alkaa syömään yliterveellisesti vältellen hiilareita, mutta samalla kuitenkin harrastaen intervallityyppistä hikiliikuntaa. Tämä aiheutti sen, etten saanut tarpeeksi kaloreita normiruuasta ja aloin tuntemaan jatkuvasti mielihaluja nopeita hiilareita sisältäviä tuotteita kohtaan, eli vaalea leipä, karkit, pulla, pasta, you name it. Eräänä päivänä päätin, että palkitsen ruualla itseni ja saan ostaa kaupasta mitä vaan ja syödä vaikka kaiken kerralla. Tästä alkoi epäterve suhtautumiseni ruokaan ja samalla näläntunteen säätely ja kaikki kropassani meni kertaheitolla sekaisin - tunsin himoa herkkuja kohtaan aivan koko ajan. Elin jatkuvasti vain ajatellen siten, että kuinka huono olen, kun en pysty hillitsemään itseäni ja vain yksinkertaisesti lopettamaan sitä ruuan armoilla elämistä.

Paraneminen alkoi siitä, kun lopetin tavoitteellisen liikunnan korkeilla sykealueilla vähäksi aikaa ja vaihdoin rauhalliseen liikuntaan -> ruokahalu, mielihalut ja näläntunne tippui dramaattisesti alas. Annoin luvan itselleni alkaa nauttia elämästä. Aloitin siitä, että lopetin kiellot, normaalin ruuan ja hiilarien pihtaamisen.

Tuli elettyä hiilaripannan takia enemmän tai vähemmän vuosia ketoosissa, ja en ymmärrä yhtään ketodieetin hehkutusta. Ketoosissa oleminen on hirveä olotila, jos on yhtään tavoitteena harrastaa korkeasykkeistä liikuntaa ja kehittyä sellaisessa lajissa. Liikunnassa kehittyminen ketoosissa on tuhoontuomittu ajatus. Kroppa tarvitsee palautumiseen hiilareita, paras kehitys tapahtuu palautumisen aikana ja ilman hiilaria palautuminen ei ole millään tavoin optimaalista.

Olen kokenut, että normaalin näläntunteen saa takaisin, kun pyrkii pitämään kulutuksen ja syömisen mahdollisimman hyvässä balanssissa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos liikkuu, niin voi yllättävän paljon syödä tavallista arkiruokaa, kylläisenä mielihalut harvoin yllättävät. Päätökset kunkin ruokavaliosta tehdään ruokakaupassa. Itselläni toimii, että käyn n. kerran viikossa kaupassa ja kaikki ostokset kerralla. Tärkeää on myös uni ja nukkua 7-9h yössä. Itselleni ei ehdi tulla nälkä hyvän illallisen jälkeen enää, jos menen tarpeeksi ajoissa nukkumaan. Yksi merkittävä yksittäinen tekijä oli myöskin alkoholin tai ns. ryyppäämisen vähentäminen. Suurempi määrä alkoholia laittoi aina päivärutiinini aivan sekaisin, mikä myöskin altisti herkutteluille.

Tänä päivänä ruokavaliooni kuuluu täysjyvä- ja kauraleipä, sekä kaurapuuro. Tämän lisäksi pakotan itseni syömään hedelmiä ja marjoja joka päivä, nautin hyvistä ja ruokaisista salaatista makua parantavia kastikkeilla. Pyrin siihen, että lounaani ja illallisen pääprioriteetti on se, että ne pyrkivät olemaan terveellisiä, mutta maun pitää olla poikkeuksetta hyvä ja sellainen josta todella nautin. Joskus saatan nauttia kunnon pasta-annoksen, enkä koskaan kieltäydy hyvistä tarjoiluista kylässä tai juhlissa. Mikä on parasta niin oma kroppa osaa jo nopeasti sanoa, että mikä annos on ruokaa on hyvä määrä ja mikä taas aivan liikaa. Valppaana saan ex-syömishäiriöisenä varmaan koko loppuelämäni olla, ja en voi koskaan enää ostaa suurempia määriä karkkeja, litrajäätelöä tai pullapitkoa kotiin, sillä kierteelle altistumisen vaara on aina olemassa enkä aio ottaa sitä riskiä, että sille tielle joskus uudestaan joutuisin.

Jossaki vaiheessa katsot itseäsi peilistä ja huomaat että olet sairaaloisen ylipainoinen ja elintärkeiden elimien ympärille on kertynyt rasvaa jos jatkat ylenpalttista syömistä. On tosi hyvä että tiedostat asian jo nyt alussa ja ota itseäsi sarvistä kiinni ja käy juttelee vaikka jonkun tavitsemus terapeutin kansssa tai vaihda aluksi herkut hedelmiin ja vihanneksiin. Minulle auttoi ku teki kauheasti mieli sipsiä ja muffinseja ja närppiä niin. Pietin kiinni säänöllisista ruoka ajoista. Ja vaihdoin sipsit porkkanoihin ja kurkkuun joita sitten dippasin.

Ap:lla ei ole itsekuria. Tässä päästään kehään jossa voidaan todeta ettei meillä ole vapaata tahtoa.

Mikset vain ole napostelematta, alota vaikka sillä että väkisin olet 1kk syömättä sokeria, ei mehuja, turhia luonnottomia sokereita. Yleensä kerran viikossa pidettävä herkkupäivä pahentaa vain sokerihimoja koska se on aivoille yhtä addiktoiva aine kuin vaikka heroiini. Syö siis puhdasta ruokaa, kokkaa itse sapuskat, käytä paljon tuoreita kasviksia, pieniä määriä lihaa ja osta pakkaseen vaikka 1kg mustikoita ja mansikoita joita heität smoothien/kaurapuuron sekaan. Yhtäkkiä keho luopuu omista himoistaan, jonka jälkeen saat päättää haluatko taas alkaa syömään ylimääräisiä sokereita vai pidättäytyä niistä kokonaan. Kannattaa katsoa vaikka karkkipussin sisältöä, kuinka paljon se sisältää lisäaineita sun muuta paskaa mitä ihmiset tunkevat kehoihinsa ja ihmettelevät miksi on niin vaikea olla itsensä sisällä. Sokeri myös ylläpitää suurinta osaa kehon tulehduksista jotka sijaitsee suolistossa.

Sori avautuminen 😂

Jos on päättänyt syödä vähemmän, niin sitten syö vähemmän! Millaisia luusereita täällä oikein on?

Vierailija kirjoitti:

Jos on päättänyt syödä vähemmän, niin sitten syö vähemmän! Millaisia luusereita täällä oikein on?

Ei se aina ole päättäväisyydestä kiinni. Monet ruuat on sellaisia, että koukuttavat ja lisäävät ruuanhimoa.

Lia kirjoitti:

Itse olen kärsinyt herkkujen himosta ja ahmimisesta vuosia ja tiedän miten hirveää se on ja kuinka mahdottomalta ajatukselta tuntuu, että siitä pääsisi koskaan eroon. Se on kuitenkin mahdollista, mutta se vaatii toimia kierteen katkaisemiseen.

Itselläni kamala kierre lähti siitä, että halusin olla vain muutaman kilon hoikempi ja yritin alkaa syömään yliterveellisesti vältellen hiilareita, mutta samalla kuitenkin harrastaen intervallityyppistä hikiliikuntaa. Tämä aiheutti sen, etten saanut tarpeeksi kaloreita normiruuasta ja aloin tuntemaan jatkuvasti mielihaluja nopeita hiilareita sisältäviä tuotteita kohtaan, eli vaalea leipä, karkit, pulla, pasta, you name it. Eräänä päivänä päätin, että palkitsen ruualla itseni ja saan ostaa kaupasta mitä vaan ja syödä vaikka kaiken kerralla. Tästä alkoi epäterve suhtautumiseni ruokaan ja samalla näläntunteen säätely ja kaikki kropassani meni kertaheitolla sekaisin - tunsin himoa herkkuja kohtaan aivan koko ajan. Elin jatkuvasti vain ajatellen siten, että kuinka huono olen, kun en pysty hillitsemään itseäni ja vain yksinkertaisesti lopettamaan sitä ruuan armoilla elämistä.

Paraneminen alkoi siitä, kun lopetin tavoitteellisen liikunnan korkeilla sykealueilla vähäksi aikaa ja vaihdoin rauhalliseen liikuntaan -> ruokahalu, mielihalut ja näläntunne tippui dramaattisesti alas. Annoin luvan itselleni alkaa nauttia elämästä. Aloitin siitä, että lopetin kiellot, normaalin ruuan ja hiilarien pihtaamisen.

Tuli elettyä hiilaripannan takia enemmän tai vähemmän vuosia ketoosissa, ja en ymmärrä yhtään ketodieetin hehkutusta. Ketoosissa oleminen on hirveä olotila, jos on yhtään tavoitteena harrastaa korkeasykkeistä liikuntaa ja kehittyä sellaisessa lajissa. Liikunnassa kehittyminen ketoosissa on tuhoontuomittu ajatus. Kroppa tarvitsee palautumiseen hiilareita, paras kehitys tapahtuu palautumisen aikana ja ilman hiilaria palautuminen ei ole millään tavoin optimaalista.

Olen kokenut, että normaalin näläntunteen saa takaisin, kun pyrkii pitämään kulutuksen ja syömisen mahdollisimman hyvässä balanssissa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos liikkuu, niin voi yllättävän paljon syödä tavallista arkiruokaa, kylläisenä mielihalut harvoin yllättävät. Päätökset kunkin ruokavaliosta tehdään ruokakaupassa. Itselläni toimii, että käyn n. kerran viikossa kaupassa ja kaikki ostokset kerralla. Tärkeää on myös uni ja nukkua 7-9h yössä. Itselleni ei ehdi tulla nälkä hyvän illallisen jälkeen enää, jos menen tarpeeksi ajoissa nukkumaan. Yksi merkittävä yksittäinen tekijä oli myöskin alkoholin tai ns. ryyppäämisen vähentäminen. Suurempi määrä alkoholia laittoi aina päivärutiinini aivan sekaisin, mikä myöskin altisti herkutteluille.

Tänä päivänä ruokavaliooni kuuluu täysjyvä- ja kauraleipä, sekä kaurapuuro. Tämän lisäksi pakotan itseni syömään hedelmiä ja marjoja joka päivä, nautin hyvistä ja ruokaisista salaatista makua parantavia kastikkeilla. Pyrin siihen, että lounaani ja illallisen pääprioriteetti on se, että ne pyrkivät olemaan terveellisiä, mutta maun pitää olla poikkeuksetta hyvä ja sellainen josta todella nautin. Joskus saatan nauttia kunnon pasta-annoksen, enkä koskaan kieltäydy hyvistä tarjoiluista kylässä tai juhlissa. Mikä on parasta niin oma kroppa osaa jo nopeasti sanoa, että mikä annos on ruokaa on hyvä määrä ja mikä taas aivan liikaa. Valppaana saan ex-syömishäiriöisenä varmaan koko loppuelämäni olla, ja en voi koskaan enää ostaa suurempia määriä karkkeja, litrajäätelöä tai pullapitkoa kotiin, sillä kierteelle altistumisen vaara on aina olemassa enkä aio ottaa sitä riskiä, että sille tielle joskus uudestaan joutuisin.

Jotkut huippu-urheilijatkin noudattavat ketogeenistä dieettiä nimenomaan suorituskyvyn parantamiseksi, mutta toki jos urheilee rajusti, täytyy osata myös pelata hiilihydraateilla enemmän. Se on hankalaa ja pikkutarkkaa hommaa, joten sinänsä ymmärrän hyvin jos varsinkaan harrastajaurheilija ei jaksa tuohon lähteä. Minä kirjoitin aiemmin hyvin vähähiilihydraattisen ruokavalion auttaneen nimenomaan herkkuhimon ja ylensyömisen kanssa, ja sen takana kyllä seison. On kuitenkin tärkeä syödä tarpeeksi ja maistuvaa ruokaa, että ei synny kituutusfiilistä. Jos vhh-ruokavalio tuntuu paskalta ja hiilihydraattien "panttaamiselta" niin eihän se silloin ole pidemmän päälle kestävä elämäntapamuutos.  

Mitä liikkumiseen tulee, itse harrastan hikiliikuntaa useamman kerran viikossa, enkä ole kokenut liikkumista tai palautumista vaikeampana kuin ennen. Olen siis kuitenkin ihan perusliikkuja, hölkkääjä ja jumppaaja, eli en missään nimessä väitä että mistään tavoitteellisesta urheilusta olisi kyse.

Ihmiset ja kehot ovat erilaisia ja joku mikä toimii yhdelle ei välttämättä lainkaan toimi toiselle. Paras on mielestäni rohkeasti kokeilla ja päätellä oman voinnin perusteella, mikä itselle sopii parhaiten.

Mä katon Amberlynn Reid "laihdutus" videoita sinätuubista. (Tubettajan paino oli ekoissa videoissa n. 150kg, nykyään painaa 250kg.)

Aloitin videoiden katsomisen keväällä, olen nyt laihtunut 10kg enkä mässäile kuin vain viikonloppuisin. Viikonloppuisinkin puolet vähemmän kuin ennen.

Yllättävän huono itsekuri porukalla täällä.

Herkkuhimosta pääsee eroon itsekurin avulla. Lopetat niiden herkkujen OSTAMISEN ja syömisen. Muuta ei tarvita. Jo parin viikon päästä huomaat että niitä ei tee enää niin paljon mieli.

Miten te mammat voitte edes haaveilla tupakoinnin lopettamista , laihduttamista , terveitä elintapoja, liikunnan lisäämistä kun teillä ei ole minkäänlaista itsekuria.

Huoh!

Nyt itseä niskasta kiiinni ja varmuuden vuoksi vielä potku perseelle! Siitä se lähtee.

PS. Kaikilla meillä on selitys ja p*rs*reikä.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän huono itsekuri porukalla täällä.

Herkkuhimosta pääsee eroon itsekurin avulla. Lopetat niiden herkkujen OSTAMISEN ja syömisen. Muuta ei tarvita. Jo parin viikon päästä huomaat että niitä ei tee enää niin paljon mieli.

Miten te mammat voitte edes haaveilla tupakoinnin lopettamista , laihduttamista , terveitä elintapoja, liikunnan lisäämistä kun teillä ei ole minkäänlaista itsekuria.

Huoh!

Nyt itseä niskasta kiiinni ja varmuuden vuoksi vielä potku perseelle! Siitä se lähtee.

PS. Kaikilla meillä on selitys ja p*rs*reikä.

Painonhallintaan ei tarvitse itsekuria, vaan sellainen syöminen, ettei ylimääräisiä mielihaluja tule.

Sä voit hallita painoasi perseelle potkimisella, jos haluat ja saat kiksejä siitä.

Lia kirjoitti:

Itse olen kärsinyt herkkujen himosta ja ahmimisesta vuosia ja tiedän miten hirveää se on ja kuinka mahdottomalta ajatukselta tuntuu, että siitä pääsisi koskaan eroon. Se on kuitenkin mahdollista, mutta se vaatii toimia kierteen katkaisemiseen.

Itselläni kamala kierre lähti siitä, että halusin olla vain muutaman kilon hoikempi ja yritin alkaa syömään yliterveellisesti vältellen hiilareita, mutta samalla kuitenkin harrastaen intervallityyppistä hikiliikuntaa. Tämä aiheutti sen, etten saanut tarpeeksi kaloreita normiruuasta ja aloin tuntemaan jatkuvasti mielihaluja nopeita hiilareita sisältäviä tuotteita kohtaan, eli vaalea leipä, karkit, pulla, pasta, you name it. Eräänä päivänä päätin, että palkitsen ruualla itseni ja saan ostaa kaupasta mitä vaan ja syödä vaikka kaiken kerralla. Tästä alkoi epäterve suhtautumiseni ruokaan ja samalla näläntunteen säätely ja kaikki kropassani meni kertaheitolla sekaisin - tunsin himoa herkkuja kohtaan aivan koko ajan. Elin jatkuvasti vain ajatellen siten, että kuinka huono olen, kun en pysty hillitsemään itseäni ja vain yksinkertaisesti lopettamaan sitä ruuan armoilla elämistä.

Paraneminen alkoi siitä, kun lopetin tavoitteellisen liikunnan korkeilla sykealueilla vähäksi aikaa ja vaihdoin rauhalliseen liikuntaan -> ruokahalu, mielihalut ja näläntunne tippui dramaattisesti alas. Annoin luvan itselleni alkaa nauttia elämästä. Aloitin siitä, että lopetin kiellot, normaalin ruuan ja hiilarien pihtaamisen.

Tuli elettyä hiilaripannan takia enemmän tai vähemmän vuosia ketoosissa, ja en ymmärrä yhtään ketodieetin hehkutusta. Ketoosissa oleminen on hirveä olotila, jos on yhtään tavoitteena harrastaa korkeasykkeistä liikuntaa ja kehittyä sellaisessa lajissa. Liikunnassa kehittyminen ketoosissa on tuhoontuomittu ajatus. Kroppa tarvitsee palautumiseen hiilareita, paras kehitys tapahtuu palautumisen aikana ja ilman hiilaria palautuminen ei ole millään tavoin optimaalista.

Olen kokenut, että normaalin näläntunteen saa takaisin, kun pyrkii pitämään kulutuksen ja syömisen mahdollisimman hyvässä balanssissa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos liikkuu, niin voi yllättävän paljon syödä tavallista arkiruokaa, kylläisenä mielihalut harvoin yllättävät. Päätökset kunkin ruokavaliosta tehdään ruokakaupassa. Itselläni toimii, että käyn n. kerran viikossa kaupassa ja kaikki ostokset kerralla. Tärkeää on myös uni ja nukkua 7-9h yössä. Itselleni ei ehdi tulla nälkä hyvän illallisen jälkeen enää, jos menen tarpeeksi ajoissa nukkumaan. Yksi merkittävä yksittäinen tekijä oli myöskin alkoholin tai ns. ryyppäämisen vähentäminen. Suurempi määrä alkoholia laittoi aina päivärutiinini aivan sekaisin, mikä myöskin altisti herkutteluille.

Tänä päivänä ruokavaliooni kuuluu täysjyvä- ja kauraleipä, sekä kaurapuuro. Tämän lisäksi pakotan itseni syömään hedelmiä ja marjoja joka päivä, nautin hyvistä ja ruokaisista salaatista makua parantavia kastikkeilla. Pyrin siihen, että lounaani ja illallisen pääprioriteetti on se, että ne pyrkivät olemaan terveellisiä, mutta maun pitää olla poikkeuksetta hyvä ja sellainen josta todella nautin. Joskus saatan nauttia kunnon pasta-annoksen, enkä koskaan kieltäydy hyvistä tarjoiluista kylässä tai juhlissa. Mikä on parasta niin oma kroppa osaa jo nopeasti sanoa, että mikä annos on ruokaa on hyvä määrä ja mikä taas aivan liikaa. Valppaana saan ex-syömishäiriöisenä varmaan koko loppuelämäni olla, ja en voi koskaan enää ostaa suurempia määriä karkkeja, litrajäätelöä tai pullapitkoa kotiin, sillä kierteelle altistumisen vaara on aina olemassa enkä aio ottaa sitä riskiä, että sille tielle joskus uudestaan joutuisin.

Minulla ahmiminen alkoi samanlaisesta tilanteesta.

Kesti vuosia saada kroppa tasapainoon tiukkojen laihdutuskuurien jälkeen ja jojolaihduttamisen jälkeen.  Ongelmani alkoivat siitä, kun en ollut tyytyväinen itseeni normaalipainon ylärajalla ja rupesin normaalipainoisena laihduttamaan tiukoin dieetein.

Mulle tuli runsaasti ylipainoa ahmimisesta ja oli tosi hankala saada se ylipaino pysymään pois, kun vihdoin ja viimein sain laihdutettua. Olin joko tai. Se oli tosi kova itsekuri tai sitten olin retkahtanut ja söin mitä vain.

Nykyään vuosia myöhemmin en ymmärrä samalla tavoin, mitä ne ruokahimoni silloin olivat, koska kehoni on löytänyt luontaisen painon jossa pysyn ja saan syödäkin ihan normaalisti ja reilusti tavallista ruokaa, ilman että kokoajan paino nousee. Kun syön säännöllisesti, ei tule semmosia ikäviä ruokahimoja. Joskus saattaa tulla mielitekoja, ja silloin otan vähäsen jotain herkkua. Pitkään en ostanut esim litran jätskipaketteja kotiin, koska ahdisti niin paljon, että ahmin taas itselleni huonon olon. Nykyään voin ostaa, ja otan sieltä yhden palasen ja thats it.

Pahimmillaan ruokahimot oli laihdutuksen jälkeen, jolloin saatoin ahmia aivan hillittömän määrän ruokaa. Teki juuri mieli kaikkia nopeasti imeytyviä hiilareita - pullaa, valkoista leipää, pizzaa, pastaa jne.. Yritän nykyään välttää noita, koska ne on saaneet aikanaan aikaan syöpöttelyä. Toki joskus voi syödä, mutta mielummin niitä hitaasti imeytyviä hiilareita.

Vierailija kirjoitti:

Jos on päättänyt syödä vähemmän, niin sitten syö vähemmän! Millaisia luusereita täällä oikein on?

Ja jos on päättänyt lopettaa röökaamisen, niin sen lopettaa! Tai jos on päättänyt lopettaa viinan juomisen niin sitten lopettaa! Millaisia luusereita täällä on??

Vierailija kirjoitti:

On erityisen tehokasta, jos voit liikkua ulkona valoisaan aikaan.

Tämä todella auttaa jaksamiseen, olen havainnut saman! Odotan kauhulla pian alkavaa talviaikaa, kun ei taas pitkään aikaan näe aurinkoa kuin viikonloppuisin. Jaksamisen - ja napostelunhimon torjunnan - kannalta raskainta aikaa vuodesta. Toivon, että ensi vuonna ei siirrytä pysyvään talviaikaan, koska silloin pimeä masennusaika lisääntyy syksyllä ja talvella entisestään. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on päättänyt syödä vähemmän, niin sitten syö vähemmän! Millaisia luusereita täällä oikein on?

Ja jos on päättänyt lopettaa röökaamisen, niin sen lopettaa! Tai jos on päättänyt lopettaa viinan juomisen niin sitten lopettaa! Millaisia luusereita täällä on??

Juuri näin! Masennuksenkin voi lopettaa ihan vaan itseään niskasta kiinni ottamalla! Ja anoreksian! Ja ihan kaiken! Millaisia luusereita maailma onkaan täynnä! Ja verovaroilla hyysätään!

Pidä kaksi herkkupäivää viikossa, esim. keskiviikko ja lauantai. Siten voit aina jo alkuviikosta ajatella, että parin päivän päästä saat syödä herkkuja. Muulloin syöt terveellisesti ja vähäenergisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On erityisen tehokasta, jos voit liikkua ulkona valoisaan aikaan.

Tämä todella auttaa jaksamiseen, olen havainnut saman! Odotan kauhulla pian alkavaa talviaikaa, kun ei taas pitkään aikaan näe aurinkoa kuin viikonloppuisin. Jaksamisen - ja napostelunhimon torjunnan - kannalta raskainta aikaa vuodesta. Toivon, että ensi vuonna ei siirrytä pysyvään talviaikaan, koska silloin pimeä masennusaika lisääntyy syksyllä ja talvella entisestään. 

Pelkkä tekosyy, jonka media on saanut aikaan.  Pimeällä jaksaa liikkua ja toimia ihan samoin kuin valoisana aikana, jos vain haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on päättänyt syödä vähemmän, niin sitten syö vähemmän! Millaisia luusereita täällä oikein on?

Siihen nähden että sinä luuseri pyörit täällä edelleen, on varsin kummallista että et ole vieläkään sisäistänyt mitään lukemastasi. Olisiko jo aika ottaa ne lääkkeet?

Runkkaa emakko runkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On erityisen tehokasta, jos voit liikkua ulkona valoisaan aikaan.

Tämä todella auttaa jaksamiseen, olen havainnut saman! Odotan kauhulla pian alkavaa talviaikaa, kun ei taas pitkään aikaan näe aurinkoa kuin viikonloppuisin. Jaksamisen - ja napostelunhimon torjunnan - kannalta raskainta aikaa vuodesta. Toivon, että ensi vuonna ei siirrytä pysyvään talviaikaan, koska silloin pimeä masennusaika lisääntyy syksyllä ja talvella entisestään. 

Pelkkä tekosyy, jonka media on saanut aikaan.  Pimeällä jaksaa liikkua ja toimia ihan samoin kuin valoisana aikana, jos vain haluaa.

Nimenomaan! Ennen näitä mediahehkutuksia kenelläkään ei ollut vaikeuksia syksyllä ja talvella. Nyt media hehkuttaa päivittäin kuinka vaikeaa on kun on pimeää ja tylsää.

Herätkää nyt ihmiset tuosta mediahuumasta ja alkakaa elää!!

Vierailija kirjoitti:

Runkkaa emakko runkkaa.

Täh...?

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän huono itsekuri porukalla täällä.

Herkkuhimosta pääsee eroon itsekurin avulla. Lopetat niiden herkkujen OSTAMISEN ja syömisen. Muuta ei tarvita. Jo parin viikon päästä huomaat että niitä ei tee enää niin paljon mieli.

Miten te mammat voitte edes haaveilla tupakoinnin lopettamista , laihduttamista , terveitä elintapoja, liikunnan lisäämistä kun teillä ei ole minkäänlaista itsekuria.

Huoh!

Nyt itseä niskasta kiiinni ja varmuuden vuoksi vielä potku perseelle! Siitä se lähtee.

PS. Kaikilla meillä on selitys ja p*rs*reikä.

minä olen sitten varmaan tällainen palstamamma, mutta en silti ihan allekirjoita ehdottomuuttasi, asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia. kerron esimerkin omasta elämästäni. minulla oli nuorena bulimia, ja ahmin ajoittain hyvin paljon herkkuja, ehkä jopa 5000-10000 kcal päivässä. bulimia johtui huonoista kotioloista ja muutamasta traumaattisesta kokemuksesta, joten se oli hallitsematonta tunnesyömistä. silti ahmimisesta huolimatta itsekuria löytyi tarvittaessa sen verran, että olin parhaimmillaan kaksikin viikkoa kokonaan syömättä enkä juonut edes mehuja, vain vettä. juoksin myös joka päivä vähintään tunnin, ja se piti tehdä aina yhdessä jaksossa pysähtymättä tai muuten vähensin yhden aterian pois päiväjärjestyksestä. juoksun piti tapahtua minuutilleen oikeassa ajassa tai vähensin taas ruokia. jokaisen päivän sallitut kalorit vaihtelivat 500-1000 kcal välillä. kävin myös pari kolme kertaa viikossa uimahallissa ja uin aina kerrallaan 2,5 km mihin meni noin tunti. uidessa sain pysähtyä tai hidastaa vauhtiani vasta jokaisen kilometrin jälkeen, eli korkeintaan kahdesti tunnissa. kävin vielä kuntosalilla ja pyöräilin, joten voisi sanoa että otin liikunnan kohtuullisen vakavasti ja jopa vähän kilpailuhenkisesti siitä huolimatta, että kärsin samaan aikaan hallitsemattomista ahmimiskohtauksista.

eli minulla oli ja ei ollut itsekuria, sitä tarkoitin sillä että asiat eivät ole aina noin mustavalkoisia kuin luulet. ahmimishäiriöön ei aina auta tsemppaaminen tai "perseelle" potkiminen, vaan on haettava apua lääkäriltä / psykiatrilta ja hakeuduttava mahdollisesti terapiaan. jostainhan se ahmimishalu aina kumpuaa, niin kuin kaikki muutkin halut ja pakkomielteet joita ihmisellä vaan voi olla. jotain on mennyt psyykkeessä rikki. sitten tietysti toinen asia on se jos kärsii aliravitsemuksesta. sekin saa ahmimaan. esimerkiksi lähes kaikki anorektikot parantuessaan käyvät läpi ahmimishäiriön tai bulimian ja saattavat lihoa jopa ylipainon puolelle, koska syömishimo on niin kova kun keho huutaa rakennusaineita ja sitten taas toisaalta kehon aineenvaihdunta on ihan tukossa vuosien näännyttämisen seurauksena. en tarkoita selitellä mitään, vaan kerroin vain oman näkökulmani ja kokemukseni asiasta. jos ei ole itse kokenut samaa on varmasti vaikea asettua ahmimishimoisen ihmisen saappaisiin.