Olkoot irtisanominen kuinka helppoa tahansa, ei kukaan palkkaa ketään, ellei ole tarvetta työntekijälle!

Vierailija kirjoitti:

Ei niin, kukaan ei palkkaa ketään, jos ei ole tarvetta. Sen sijaan moni voi jättää palkkaamatta, vaikka tarvetta olisi, koska ei tiedä, onko tarvetta enää ensi vuonna tai kahden vuoden päästä. Joten halutaan pelata varman päälle, ettei olla ongelmissa palkkakulujen kanssa siinä vaiheessa, jos tuottavuus laskee, kun ei voida irtisanoa palkattua työntekijää. Eli mieluummin revitään enemmän irti itsestä ja nykyisistä työntekijöistä tai mennään satunnaisten työharjoittelijoiden tai kiireapulaisten avulla, kun palkattaisiin se yksi uusi työntekijä lisää. Ei voi olla näin vaikea käsittää edes oppositiopuolueita kannattaville.

Mutta työntekijän kannalta on kuitenkin parempi mennä hyvin menestyvään isoon firmaan, jossa töitä riittää vuosiksi. Kuin epävarmaan pikkufirmaan, joka heittää yrittämisen riskit työntekijän niskaan.

Tämä on niin aivopieru koko laki! Kukaan ei mene tämän jälkeen pieneen firmaan töihin, jos vaan on vähänkään varaa valita. Siinähän palkkaavat sitten niitä, jotka muualle eivät kelpaa. Alkaa varmasti näkyä kilpailukyvyn heinkkenemisenä jo entisestään, kun ei nuo pikkufirmat nytkään houkuttelevia työnantajia ole.

Minä en ymmärrä miksi joku vastustaa tätä lakia. Ketä ovat ne, jotka kannattavat sitä, ettei laiskaa, lusmua, välinpitämätöntä työkaveria saa irtisanottua. Ovatko ne niitä, jotka nauttivat siitä, kun saa paikkailla työkaverin jälkiä ja muutenkin tehdä puolet hänen töistään.

Nyt jo on paljon niitä työttömiä, joille ei vain löydy töitä. Ovat vaikesti työllistyviå. Syystä tai toisesta.

Onko kukaan ajatellut mitä tapahtuu sen jälkeen jos laki tämä menee läpi? Kun henkilöperusteinen irtisanominen on helppoa, niin mitä tapahtuu niille poispotkituille? Kuka palkkaa enää heitä kun käy ilmi, että ovat *hankalia* tai *hitaita* työnantajan mielestä?

Mitä kirjoitetaan heidän työtodistukseensa? Mitä entinen työnantaja kertoo heistä jos joku potentiaalinen uusi työnantaja kysyy entisestä työntekijästä ja mikä oli syynä irtisanomiseen? Mitä tämä helpolla syyllä irtisanottu itse sanoo työhaastattelussa kun sitä häneltä kysytään?

Pelkään, että nyt tulee vanhojen lisäksi uusi työttömien *kasti*, jolla ei ole senkään vertaa mahdollisuuksia työllistyä uudelleen. Missä byrokratian rattaissa heitä sitten roikotetaan eläkkeeseen saakka? Mitä he tulevat yhteiskunnalle maksamaan ja missä on heidän ihmisarvonsa? Miten käy heidän mielenterveydelleen?

Miten käy heidän perheilleen?

Minä ajattelisin, että tämä laki tasoittaa vaakakuppeja myös työnhakijoiden kesken. Työnantaja palkkaa mieluummin sellaisen ihmisen jolla on jo työ, kuin sellaisen joka on työtön. Työtön nähdään riskinä ja kysymysmerkkinä, joku vikahan siinä pitää olla kun ei ole töitä saanut. Jos rekrytointiin liittyvää riskiä tämän lain myötä madalletaan, niin ehkä uskaltavat helpommin palkata työttömänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niin, kukaan ei palkkaa ketään, jos ei ole tarvetta. Sen sijaan moni voi jättää palkkaamatta, vaikka tarvetta olisi, koska ei tiedä, onko tarvetta enää ensi vuonna tai kahden vuoden päästä. Joten halutaan pelata varman päälle, ettei olla ongelmissa palkkakulujen kanssa siinä vaiheessa, jos tuottavuus laskee, kun ei voida irtisanoa palkattua työntekijää. Eli mieluummin revitään enemmän irti itsestä ja nykyisistä työntekijöistä tai mennään satunnaisten työharjoittelijoiden tai kiireapulaisten avulla, kun palkattaisiin se yksi uusi työntekijä lisää. Ei voi olla näin vaikea käsittää edes oppositiopuolueita kannattaville.

Mutta työntekijän kannalta on kuitenkin parempi mennä hyvin menestyvään isoon firmaan, jossa töitä riittää vuosiksi. Kuin epävarmaan pikkufirmaan, joka heittää yrittämisen riskit työntekijän niskaan.

Eiköhän sen työntekijän kannalta ole parasta, että saa mielekästä työtä, josta maksetaan palkkaa. Ja samalla työkokemusta, jotta vaikka sitten firma kaatuisi alta, on paremmat mahdollisuudet siihen seuraavaan työpaikkaan. Melkoisen paha on asennevamma pitää olla, etenkin jos on työtön, jos jää odottelemaan sitä mukamas varmempaa leipää isossa firmassa, eikä halua pienempään firmaan hommiin, kun töitä olisi tarjolla.

Pikkufirmat, varsinkin sukulaisten miehittämät, ovat jo nyt niitä *huonoja* työpaikkoja. Usein ei ole luottamusmiestä ja Ay-liikeeseen kuuluminen on miinusta. Nuoleskeleminen ja kantelu on helpompaa kuin suurissa, myös pärstäkerroin merkitsee paljon. Jos olet joviaali ja supiikittely niin saatat menestyä, jos omistaja on sellainen, että se häneen vetoaa. Hiljainen ja ahkera saattaa olla *huonompi* kuin lipevä luumuilija.

Jokainen joka jo nyt hiukankaan pystyy, niin hakee suurempaan firmaan. Tämän lain jälkeen vielä useampi.

Vaarana tosiaan pienillä työpaikoilla on se, että vaikka irtisanominen on helppoa, niin työntekijöitä ei löydy taikka valikoima ei ole suuri, tai ovat niitä, joita työnantaja joutuu vaihtamaan koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan erota perseilymielessä tyyppiä joka tekee duuninsa. Ay liike on keskittynyt puolustamaan löysäilijöitä jotka ei tee töitä.

Eipä tietenkään. Sen sijaan, jos työntekijä rupeaa penäämään hänelle kuuluvia oikeuksia, niin silloin hänestä tuleekin yhtäkkiä "hankala" ja juuri tällaisista tapauksista työantajapuoli haluaa päästä helpommin eroon. Työnsä laimilyöjistä pääsee eroon jo nykylain puitteissakin, siihen ei uutta lakia tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelisin, että tämä laki tasoittaa vaakakuppeja myös työnhakijoiden kesken. Työnantaja palkkaa mieluummin sellaisen ihmisen jolla on jo työ, kuin sellaisen joka on työtön. Työtön nähdään riskinä ja kysymysmerkkinä, joku vikahan siinä pitää olla kun ei ole töitä saanut. Jos rekrytointiin liittyvää riskiä tämän lain myötä madalletaan, niin ehkä uskaltavat helpommin palkata työttömänkin.

Itse kyllä haen vain silloin töitä, kun määräaikainen on loppumassa. Jos se entinen työ kestää 24. päivään, niin olenko 25. päivänä epäilyttävä lusmu?