Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu ja vuorovaikutteinen yhdessäolo on parasta kaikissa ihmissuhteissa. Ei mikään muutu jos ei nämä toimi. Tämä ketju lienee jo elänyt aikansa. Aloittajan ja toistenkin vauvat jo esikouluun menossa.
Ongelma on iätön, eikä se eskari siltä suojele mitenkään.
Ja sitähän täällä ollaan tekemässä. Keskustelemassa. Jatkukoon keskustelu siis!
Nimenomaan ei suojele, ja sitä paitsi lapsiakin voi tulla lisää...
Itse asiassa lasten kasvaessa se vain pahenee, koska mummo yrittää määräillä lapsia ja lasten kautta ja olla suoraan näihin yhteydessä ja ohittaa vanhemmat täysin.
Tuli tästä mieleen kysyä mielipidettä?
Me oltiin ostamassa miehen puolelta suvusta tiskikonetta käytettynä.
Anoppi oli kertonut miehelle että sellainen olis myytävänä kun tiesi että me tarvittiin.
Hinta oli sovittu ja että me annetaan appiukolle rahaa ja hän hakee sen meille.
Meni viikko tai kaksi niin kysyin että tietäiskö anoppi mikä päivä sen tiskikoneen saisi.
Hän vastasi että odottavat että putkimies tulee irrottamaan sen.
Ajattelin että ok, ilmoittaa kun on se ajankohta.
Ei mennyt kauaa kun meidän 19v lapsi sanoi että tuo mummonsa oli soittanut hänelle ja pyytänyt tuota meidän lasta maksamaan sen tiskikoneen.
En suuttunut mutta ihmettelin kyllä että mitä nyt taas. Miksi ihmeessä meidän lapsen se pitäisi maksaa??
Kysyin tätä ja hän nyt oli vaan ajatellut että se olis kiva niin. Ihmettelin myös että maksamisesta oli jo aiemmin sovittu ja että ei kyse ole nyt hänen rahoista. Myönsi että ei olekaan, mutta vähän marttyroi että en tiennytkään että en saa aikuiselle ihmiselle soittaa.
Hernostuin kyllä vähän kun siitähän ei ole kyse ja näin sanoinkin.
Ihan asiallisesti sanoin myös että eiköhän se oo meidän päätettävissä kuka sen maksaa.
Mun olisi kuulema pitänyt myös osata päätellä, että tuo yksi lause häneltä tarkoitti juuri sitä hetkeä, mun mielestä taas siitä ei voinut päätellä että tarkoitti juuri sitä päivää vaan ehkä lähipäiviä. Minähän nimenomaan kysyin että mikä päivä.
Kommentoinko turhaan asiaa hänelle vai mitä mietitte tästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quot=Vierailija]Osa isovanhemmista on ilmeisesti joko lukutaidottomia tai he eivät ymmärrä puhetta. Ehkäpä muistisairaus tai dementia vaivaa vanhuksia? Vai onko sittenkin menossa valtataistelu miniän tai vävyn kanssa? Mikähän siinä on niin vaikeata, että mummolassa - ja etenkin anoppilassa - alkaa heti valtataistelu???
Lyhytkin mummolakyläily raastaa vanhempien hermoja! Isovanhempien on kiusallaankin yritettävä muuttaa lapsen rytmiä mummolavierailulla päälaelleen. Jos lapsi menee kotona nukkumaan klo 20-21 mennessä, niin isovanhempien mielestä lapsi voisi valvoa mummolassa ainakin puoleenyöhön. Ja seuraavana aamuna on lapsilla silmät ristissä klo 14 aikaan iltapäivällä.
Kun kotona on ateriarytmi, niin mummolassa syödään koska sattuu. Ruokaa laitetaan, jos viitsitään. Jos ei viitsitä, niin lämmitetään eineksiä mikrossa. Välipaloja, makeaa ja sokerihöttöä tuputetaan lapsille ruoka-aikojen välillä, ettei tarvitse laittaa kunnollista ruokaa.
Kotona äiti ja isä valvovat lastensa TV:n ja tietokoneen katselua. Mummolassa väännetään televisio ja tietokone jo aamulla kukonlaulun aikaan auki. Isovanhempien tavoite on, että lapsi saa katsoa televisiosta kaikki ohjelmat. Tietokoneella saa pelata tuntikausia. On ihan sama, tuleeko televisiosta pelottavia ohjelmia tai mitä lapset tietokoneelta näkevät. Monet isovanhemmat eivät myöskään ymmärrä internetin ja sosiaalisen median vaaroja.
Sitten lasten vanhemmille - äidille ja isälle - valitetaan, että miksi käytte niin harvoin mummolassa. Miksiköhän???
Miksi isovanhemmat eivät ymmärrä lasten parasta? Lapselle on eduksi, jos aikuisilla on yhtenäiset tavat ja lapsen oman kodin sääntöjä kunnioitetaan mummolassakin. Lapsi on oppinut kotonaan tietyn päivärytmin. On järjetöntä kiusantekoa isovanhempien taholta sekoittaa lapsen rytmi päälaelleen.
Joten varokaa itsekkäitä ja hankalia isovanhempia. He tuhoavat vuosien kasvatustyön tulokset jo muutamassa päivässä!
Tuo riippuu vähän siitä elävätkö isovanhemmat tuolla tavalla itsekin vai onko kyseessä tosiaankin valtataistelusta. Omaa äitiäni ei ole ruoanlaitto koskaan kiinnostanut ja itsekin on paljon koneella työnsä puolesta ja muutenkin. En odota, että hän muuttuisi yhtäkkiä aivan eri ihmiseksi kun lapseni on käymässä, nukumme kotona ja minä huolehdin siitä että lapsi saa ruokaa, ongelmia ei ole ollut. Äitini ei ole koskaan valittanut ja on antanut meidän toimia lapsemme kanssa miten haluamme.
Samaa mieltä, ei anopin tarvitse muuttaa omaa elämänrytmiään miniän perheen rytmiin. Jos lapsenlapset tuodaan mummolle, siellä eletään mummolan mukaisesti. Lapsi ei todellakaan mene pilalle muutamasta erilaisesta päivästä, ei kuukaudestakaan. Lapset jos ketkä osaa joustaa, onhan niitä erilaisia päiviä siellä kotioloissakin.
Minun anoppini oli esiintyvä taiteilija ja sen mummolan "rytmi" oli niin erilainen kuin olla voi verrattuna siihen, miten meillä kotona tehtiin. Lapset rakasti olla mummolassa, kun siellä oli niin jännää. Voi sanoa, että vähän kuin päälaellaan kaikki. Kotona oltiin sitten taas kodin käytänteiden mukaan. Mitä ihmeen nipottajia te nykyäidit olette? Vai onko kaikki vain teeskentelyä? Herkkujen syöminen mummolassa ei ole ketään sairastuttanut ja tuskin ne myrkkyjä lapsille antaa. Jos lapsi ei halua olla mummolassa, niin sitten ette häntä sinne vie ja sillä siisti. Saatte te huolia elämäänne muutenkin.
Mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää on, että rytmi pysyy samana. Tästä on ihan tutkimuksiakin. Suosittelen tutustumaan aiheeseen.
Mummu syöttää ja tuputtaa herkkuja niin että lapsi oksentaa. Mulle ei tuo käy, mutta joku muu ei ehkä niin välitä lapsensa hyvinvoinnista. Meidän mummu ei myöskään usko mihinkään parasta ennen -päiväyksiin, niin sitä ei tiedä minkä mahataudin kanssa sieltä tulisi lapset takaisin. Siis kaiken tämän ja monen muun asian vuoksi lapseni eivät mummolassa vieraile.
Miten mummo suhtautuu tähän? Hyväksyykö vai valittaako?
Ei kiinnosta mummelin mielipiteet. En ole vuosiin puhunut anopilleni. Hän ylikäveli ja yritti kaikilla tasoilla tunkeutua kuningatareksi perheeseeni. Häntä ei kiinnostanut mun tunteet tuolloin, miksi välittäisin hänen mielipahastaan.
Ja ennen kuin kukaan kysyy mitä mieltä mieheni on, niin mummun karkotus elämästämme on ollut yhteinen päätös.
Mitä tapahtuu, jos asiattomuuksia ja ilkeyksiä puhuvalta mummolta kysyy, että mitä ihmettä sä puhut? Tajuaako tai osaako perustella järkevästi? Tuli vaan mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu ja vuorovaikutteinen yhdessäolo on parasta kaikissa ihmissuhteissa. Ei mikään muutu jos ei nämä toimi. Tämä ketju lienee jo elänyt aikansa. Aloittajan ja toistenkin vauvat jo esikouluun menossa.
Ongelma on iätön, eikä se eskari siltä suojele mitenkään.
Ja sitähän täällä ollaan tekemässä. Keskustelemassa. Jatkukoon keskustelu siis!
Nimenomaan ei suojele, ja sitä paitsi lapsiakin voi tulla lisää...
Itse asiassa lasten kasvaessa se vain pahenee, koska mummo yrittää määräillä lapsia ja lasten kautta ja olla suoraan näihin yhteydessä ja ohittaa vanhemmat täysin.
Tuli tästä mieleen kysyä mielipidettä?
Me oltiin ostamassa miehen puolelta suvusta tiskikonetta käytettynä.
Anoppi oli kertonut miehelle että sellainen olis myytävänä kun tiesi että me tarvittiin.
Hinta oli sovittu ja että me annetaan appiukolle rahaa ja hän hakee sen meille.
Meni viikko tai kaksi niin kysyin että tietäiskö anoppi mikä päivä sen tiskikoneen saisi.
Hän vastasi että odottavat että putkimies tulee irrottamaan sen.
Ajattelin että ok, ilmoittaa kun on se ajankohta.
Ei mennyt kauaa kun meidän 19v lapsi sanoi että tuo mummonsa oli soittanut hänelle ja pyytänyt tuota meidän lasta maksamaan sen tiskikoneen.
En suuttunut mutta ihmettelin kyllä että mitä nyt taas. Miksi ihmeessä meidän lapsen se pitäisi maksaa??
Kysyin tätä ja hän nyt oli vaan ajatellut että se olis kiva niin. Ihmettelin myös että maksamisesta oli jo aiemmin sovittu ja että ei kyse ole nyt hänen rahoista. Myönsi että ei olekaan, mutta vähän marttyroi että en tiennytkään että en saa aikuiselle ihmiselle soittaa.
Hernostuin kyllä vähän kun siitähän ei ole kyse ja näin sanoinkin.
Ihan asiallisesti sanoin myös että eiköhän se oo meidän päätettävissä kuka sen maksaa.
Mun olisi kuulema pitänyt myös osata päätellä, että tuo yksi lause häneltä tarkoitti juuri sitä hetkeä, mun mielestä taas siitä ei voinut päätellä että tarkoitti juuri sitä päivää vaan ehkä lähipäiviä. Minähän nimenomaan kysyin että mikä päivä.
Kommentoinko turhaan asiaa hänelle vai mitä mietitte tästä?
Aika erikoinen pyyntö, että teini maksaisi teidän tiskikoneen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu, jos asiattomuuksia ja ilkeyksiä puhuvalta mummolta kysyy, että mitä ihmettä sä puhut? Tajuaako tai osaako perustella järkevästi? Tuli vaan mieleen.
Meillä ainakin mummo kieltää kaiken. Ei ole ikinä sanonut pahaa sanaa kenestäkään. Jos kommentoin heti kun hän alkaa arvostelemaan niin sitten hän hymistelee jotakin (ikinä en kuule miä) ja loukkaantuu, koska hyvää hyvyyttään hän vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu, jos asiattomuuksia ja ilkeyksiä puhuvalta mummolta kysyy, että mitä ihmettä sä puhut? Tajuaako tai osaako perustella järkevästi? Tuli vaan mieleen.
Mun ns äitini joko leijui oudosti virnistellen että tällainen mä nyt olen, tai sitten otti nokkiinsa veemäiseen tyyliin lässytti että pitäisköhän sun mennä hoitoon.
Joo ei olla missään tekemisissä. Vaikka kyllähän tuollainen välillä yrittää, hyvällä ja pahalla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu, jos asiattomuuksia ja ilkeyksiä puhuvalta mummolta kysyy, että mitä ihmettä sä puhut? Tajuaako tai osaako perustella järkevästi? Tuli vaan mieleen.
En tiedä muista, mutta mun anoppi ei ole kuulevinaan ja huutaa vain päälle. Hänellä on siis kova ääni, ja puhuu kovempaa mitä normaali-ihminen huutaa.
Vaihtoehtoisesti hän loukkaantuu verisesti ja kuinka MÄ aina typeränä ymmärrän kaiken väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu ja vuorovaikutteinen yhdessäolo on parasta kaikissa ihmissuhteissa. Ei mikään muutu jos ei nämä toimi. Tämä ketju lienee jo elänyt aikansa. Aloittajan ja toistenkin vauvat jo esikouluun menossa.
Ongelma on iätön, eikä se eskari siltä suojele mitenkään.
Ja sitähän täällä ollaan tekemässä. Keskustelemassa. Jatkukoon keskustelu siis!
Nimenomaan ei suojele, ja sitä paitsi lapsiakin voi tulla lisää...
Itse asiassa lasten kasvaessa se vain pahenee, koska mummo yrittää määräillä lapsia ja lasten kautta ja olla suoraan näihin yhteydessä ja ohittaa vanhemmat täysin.
Tuli tästä mieleen kysyä mielipidettä?
Me oltiin ostamassa miehen puolelta suvusta tiskikonetta käytettynä.
Anoppi oli kertonut miehelle että sellainen olis myytävänä kun tiesi että me tarvittiin.
Hinta oli sovittu ja että me annetaan appiukolle rahaa ja hän hakee sen meille.
Meni viikko tai kaksi niin kysyin että tietäiskö anoppi mikä päivä sen tiskikoneen saisi.
Hän vastasi että odottavat että putkimies tulee irrottamaan sen.
Ajattelin että ok, ilmoittaa kun on se ajankohta.
Ei mennyt kauaa kun meidän 19v lapsi sanoi että tuo mummonsa oli soittanut hänelle ja pyytänyt tuota meidän lasta maksamaan sen tiskikoneen.
En suuttunut mutta ihmettelin kyllä että mitä nyt taas. Miksi ihmeessä meidän lapsen se pitäisi maksaa??
Kysyin tätä ja hän nyt oli vaan ajatellut että se olis kiva niin. Ihmettelin myös että maksamisesta oli jo aiemmin sovittu ja että ei kyse ole nyt hänen rahoista. Myönsi että ei olekaan, mutta vähän marttyroi että en tiennytkään että en saa aikuiselle ihmiselle soittaa.
Hernostuin kyllä vähän kun siitähän ei ole kyse ja näin sanoinkin.
Ihan asiallisesti sanoin myös että eiköhän se oo meidän päätettävissä kuka sen maksaa.
Mun olisi kuulema pitänyt myös osata päätellä, että tuo yksi lause häneltä tarkoitti juuri sitä hetkeä, mun mielestä taas siitä ei voinut päätellä että tarkoitti juuri sitä päivää vaan ehkä lähipäiviä. Minähän nimenomaan kysyin että mikä päivä.
Kommentoinko turhaan asiaa hänelle vai mitä mietitte tästä?Aika erikoinen pyyntö, että teini maksaisi teidän tiskikoneen.
No sitähän minäkin ihmettelin.
Mutta tämähän kääntyi siis siihen että minä olen ilkeä kun olen sitä mieltä että hän ei saisi aikuiselle lapsenlapselleen soittaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu ja vuorovaikutteinen yhdessäolo on parasta kaikissa ihmissuhteissa. Ei mikään muutu jos ei nämä toimi. Tämä ketju lienee jo elänyt aikansa. Aloittajan ja toistenkin vauvat jo esikouluun menossa.
Ongelma on iätön, eikä se eskari siltä suojele mitenkään.
Ja sitähän täällä ollaan tekemässä. Keskustelemassa. Jatkukoon keskustelu siis!
Nimenomaan ei suojele, ja sitä paitsi lapsiakin voi tulla lisää...
Itse asiassa lasten kasvaessa se vain pahenee, koska mummo yrittää määräillä lapsia ja lasten kautta ja olla suoraan näihin yhteydessä ja ohittaa vanhemmat täysin.
Tuli tästä mieleen kysyä mielipidettä?
Me oltiin ostamassa miehen puolelta suvusta tiskikonetta käytettynä.
Anoppi oli kertonut miehelle että sellainen olis myytävänä kun tiesi että me tarvittiin.
Hinta oli sovittu ja että me annetaan appiukolle rahaa ja hän hakee sen meille.
Meni viikko tai kaksi niin kysyin että tietäiskö anoppi mikä päivä sen tiskikoneen saisi.
Hän vastasi että odottavat että putkimies tulee irrottamaan sen.
Ajattelin että ok, ilmoittaa kun on se ajankohta.
Ei mennyt kauaa kun meidän 19v lapsi sanoi että tuo mummonsa oli soittanut hänelle ja pyytänyt tuota meidän lasta maksamaan sen tiskikoneen.
En suuttunut mutta ihmettelin kyllä että mitä nyt taas. Miksi ihmeessä meidän lapsen se pitäisi maksaa??
Kysyin tätä ja hän nyt oli vaan ajatellut että se olis kiva niin. Ihmettelin myös että maksamisesta oli jo aiemmin sovittu ja että ei kyse ole nyt hänen rahoista. Myönsi että ei olekaan, mutta vähän marttyroi että en tiennytkään että en saa aikuiselle ihmiselle soittaa.
Hernostuin kyllä vähän kun siitähän ei ole kyse ja näin sanoinkin.
Ihan asiallisesti sanoin myös että eiköhän se oo meidän päätettävissä kuka sen maksaa.
Mun olisi kuulema pitänyt myös osata päätellä, että tuo yksi lause häneltä tarkoitti juuri sitä hetkeä, mun mielestä taas siitä ei voinut päätellä että tarkoitti juuri sitä päivää vaan ehkä lähipäiviä. Minähän nimenomaan kysyin että mikä päivä.
Kommentoinko turhaan asiaa hänelle vai mitä mietitte tästä?Aika erikoinen pyyntö, että teini maksaisi teidän tiskikoneen.
No sitähän minäkin ihmettelin.
Mutta tämähän kääntyi siis siihen että minä olen ilkeä kun olen sitä mieltä että hän ei saisi aikuiselle lapsenlapselleen soittaa...
En ymmärrä tuota logiikkaa. Varsinkin kun tuo tiskikone tulee teille, maksu sovittu ja sitten anoppi alkaa kysellä rahoja teidän lapselta kun olisi kiva niin? Ja mikä siinä se kiva on? Enkä kyllä ymmärrä,miten tuossa on kielletty soittamasta. Aika vilkas mielikuvitus mummulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vauva ei ole enää vauva. Onkohan siksi pitänyt jo porsia lisää..
Vierailija kirjoitti:
Se vauva ei ole enää vauva. Onkohan siksi pitänyt jo porsia lisää..
Vedä nyt jo vttu päähän ton sun lempisanasi kanssa. Niin naurettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu ja vuorovaikutteinen yhdessäolo on parasta kaikissa ihmissuhteissa. Ei mikään muutu jos ei nämä toimi. Tämä ketju lienee jo elänyt aikansa. Aloittajan ja toistenkin vauvat jo esikouluun menossa.
Ongelma on iätön, eikä se eskari siltä suojele mitenkään.
Ja sitähän täällä ollaan tekemässä. Keskustelemassa. Jatkukoon keskustelu siis!
Nimenomaan ei suojele, ja sitä paitsi lapsiakin voi tulla lisää...
Itse asiassa lasten kasvaessa se vain pahenee, koska mummo yrittää määräillä lapsia ja lasten kautta ja olla suoraan näihin yhteydessä ja ohittaa vanhemmat täysin.
Tuli tästä mieleen kysyä mielipidettä?
Me oltiin ostamassa miehen puolelta suvusta tiskikonetta käytettynä.
Anoppi oli kertonut miehelle että sellainen olis myytävänä kun tiesi että me tarvittiin.
Hinta oli sovittu ja että me annetaan appiukolle rahaa ja hän hakee sen meille.
Meni viikko tai kaksi niin kysyin että tietäiskö anoppi mikä päivä sen tiskikoneen saisi.
Hän vastasi että odottavat että putkimies tulee irrottamaan sen.
Ajattelin että ok, ilmoittaa kun on se ajankohta.
Ei mennyt kauaa kun meidän 19v lapsi sanoi että tuo mummonsa oli soittanut hänelle ja pyytänyt tuota meidän lasta maksamaan sen tiskikoneen.
En suuttunut mutta ihmettelin kyllä että mitä nyt taas. Miksi ihmeessä meidän lapsen se pitäisi maksaa??
Kysyin tätä ja hän nyt oli vaan ajatellut että se olis kiva niin. Ihmettelin myös että maksamisesta oli jo aiemmin sovittu ja että ei kyse ole nyt hänen rahoista. Myönsi että ei olekaan, mutta vähän marttyroi että en tiennytkään että en saa aikuiselle ihmiselle soittaa.
Hernostuin kyllä vähän kun siitähän ei ole kyse ja näin sanoinkin.
Ihan asiallisesti sanoin myös että eiköhän se oo meidän päätettävissä kuka sen maksaa.
Mun olisi kuulema pitänyt myös osata päätellä, että tuo yksi lause häneltä tarkoitti juuri sitä hetkeä, mun mielestä taas siitä ei voinut päätellä että tarkoitti juuri sitä päivää vaan ehkä lähipäiviä. Minähän nimenomaan kysyin että mikä päivä.
Kommentoinko turhaan asiaa hänelle vai mitä mietitte tästä?Aika erikoinen pyyntö, että teini maksaisi teidän tiskikoneen.
No sitähän minäkin ihmettelin.
Mutta tämähän kääntyi siis siihen että minä olen ilkeä kun olen sitä mieltä että hän ei saisi aikuiselle lapsenlapselleen soittaa...En ymmärrä tuota logiikkaa. Varsinkin kun tuo tiskikone tulee teille, maksu sovittu ja sitten anoppi alkaa kysellä rahoja teidän lapselta kun olisi kiva niin? Ja mikä siinä se kiva on? Enkä kyllä ymmärrä,miten tuossa on kielletty soittamasta. Aika vilkas mielikuvitus mummulla.
Hän ajatteli että olis kiva että lapsi ostaisi sen vanhemmilleen.
Juu, outoa. Mun mielestä vaikka lapsellakin on rahaa, ei ole mitenkään hänen asia sitä maksaa. Mun mielestä hänen kuuluu säästää ihan omaa tulevaisuutta ja tiskikonetta varten.
Ja erityisesti ei ole isovanhemman asia sitä ehdotella lapselle.
Ja joo, en kieltänyt soittamasta, lähinnä en tykännyt että alkaa jo sovittua asia meidän ohi muuttelemaan ja erityisesti se, että ei tosiaan ole lapsen asia maksaa sitä.
Mut minkäs teet tuollaisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quot=Vierailija]Osa isovanhemmista on ilmeisesti joko lukutaidottomia tai he eivät ymmärrä puhetta. Ehkäpä muistisairaus tai dementia vaivaa vanhuksia? Vai onko sittenkin menossa valtataistelu miniän tai vävyn kanssa? Mikähän siinä on niin vaikeata, että mummolassa - ja etenkin anoppilassa - alkaa heti valtataistelu???
Lyhytkin mummolakyläily raastaa vanhempien hermoja! Isovanhempien on kiusallaankin yritettävä muuttaa lapsen rytmiä mummolavierailulla päälaelleen. Jos lapsi menee kotona nukkumaan klo 20-21 mennessä, niin isovanhempien mielestä lapsi voisi valvoa mummolassa ainakin puoleenyöhön. Ja seuraavana aamuna on lapsilla silmät ristissä klo 14 aikaan iltapäivällä.
Kun kotona on ateriarytmi, niin mummolassa syödään koska sattuu. Ruokaa laitetaan, jos viitsitään. Jos ei viitsitä, niin lämmitetään eineksiä mikrossa. Välipaloja, makeaa ja sokerihöttöä tuputetaan lapsille ruoka-aikojen välillä, ettei tarvitse laittaa kunnollista ruokaa.
Kotona äiti ja isä valvovat lastensa TV:n ja tietokoneen katselua. Mummolassa väännetään televisio ja tietokone jo aamulla kukonlaulun aikaan auki. Isovanhempien tavoite on, että lapsi saa katsoa televisiosta kaikki ohjelmat. Tietokoneella saa pelata tuntikausia. On ihan sama, tuleeko televisiosta pelottavia ohjelmia tai mitä lapset tietokoneelta näkevät. Monet isovanhemmat eivät myöskään ymmärrä internetin ja sosiaalisen median vaaroja.
Sitten lasten vanhemmille - äidille ja isälle - valitetaan, että miksi käytte niin harvoin mummolassa. Miksiköhän???
Miksi isovanhemmat eivät ymmärrä lasten parasta? Lapselle on eduksi, jos aikuisilla on yhtenäiset tavat ja lapsen oman kodin sääntöjä kunnioitetaan mummolassakin. Lapsi on oppinut kotonaan tietyn päivärytmin. On järjetöntä kiusantekoa isovanhempien taholta sekoittaa lapsen rytmi päälaelleen.
Joten varokaa itsekkäitä ja hankalia isovanhempia. He tuhoavat vuosien kasvatustyön tulokset jo muutamassa päivässä!
Tuo riippuu vähän siitä elävätkö isovanhemmat tuolla tavalla itsekin vai onko kyseessä tosiaankin valtataistelusta. Omaa äitiäni ei ole ruoanlaitto koskaan kiinnostanut ja itsekin on paljon koneella työnsä puolesta ja muutenkin. En odota, että hän muuttuisi yhtäkkiä aivan eri ihmiseksi kun lapseni on käymässä, nukumme kotona ja minä huolehdin siitä että lapsi saa ruokaa, ongelmia ei ole ollut. Äitini ei ole koskaan valittanut ja on antanut meidän toimia lapsemme kanssa miten haluamme.
Samaa mieltä, ei anopin tarvitse muuttaa omaa elämänrytmiään miniän perheen rytmiin. Jos lapsenlapset tuodaan mummolle, siellä eletään mummolan mukaisesti. Lapsi ei todellakaan mene pilalle muutamasta erilaisesta päivästä, ei kuukaudestakaan. Lapset jos ketkä osaa joustaa, onhan niitä erilaisia päiviä siellä kotioloissakin.
Minun anoppini oli esiintyvä taiteilija ja sen mummolan "rytmi" oli niin erilainen kuin olla voi verrattuna siihen, miten meillä kotona tehtiin. Lapset rakasti olla mummolassa, kun siellä oli niin jännää. Voi sanoa, että vähän kuin päälaellaan kaikki. Kotona oltiin sitten taas kodin käytänteiden mukaan. Mitä ihmeen nipottajia te nykyäidit olette? Vai onko kaikki vain teeskentelyä? Herkkujen syöminen mummolassa ei ole ketään sairastuttanut ja tuskin ne myrkkyjä lapsille antaa. Jos lapsi ei halua olla mummolassa, niin sitten ette häntä sinne vie ja sillä siisti. Saatte te huolia elämäänne muutenkin.
Mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää on, että rytmi pysyy samana. Tästä on ihan tutkimuksiakin. Suosittelen tutustumaan aiheeseen.
Mummu syöttää ja tuputtaa herkkuja niin että lapsi oksentaa. Mulle ei tuo käy, mutta joku muu ei ehkä niin välitä lapsensa hyvinvoinnista. Meidän mummu ei myöskään usko mihinkään parasta ennen -päiväyksiin, niin sitä ei tiedä minkä mahataudin kanssa sieltä tulisi lapset takaisin. Siis kaiken tämän ja monen muun asian vuoksi lapseni eivät mummolassa vieraile.
Miten mummo suhtautuu tähän? Hyväksyykö vai valittaako?
Ei kiinnosta mummelin mielipiteet. En ole vuosiin puhunut anopilleni. Hän ylikäveli ja yritti kaikilla tasoilla tunkeutua kuningatareksi perheeseeni. Häntä ei kiinnostanut mun tunteet tuolloin, miksi välittäisin hänen mielipahastaan.
Ja ennen kuin kukaan kysyy mitä mieltä mieheni on, niin mummun karkotus elämästämme on ollut yhteinen päätös.
Ei pitäisikään, lähinnä mietin että riemastuiko hän tuosta päätöksestä niin että alkoi teitä häiriköimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu ja vuorovaikutteinen yhdessäolo on parasta kaikissa ihmissuhteissa. Ei mikään muutu jos ei nämä toimi. Tämä ketju lienee jo elänyt aikansa. Aloittajan ja toistenkin vauvat jo esikouluun menossa.
Ongelma on iätön, eikä se eskari siltä suojele mitenkään.
Ja sitähän täällä ollaan tekemässä. Keskustelemassa. Jatkukoon keskustelu siis!
Nimenomaan ei suojele, ja sitä paitsi lapsiakin voi tulla lisää...
Itse asiassa lasten kasvaessa se vain pahenee, koska mummo yrittää määräillä lapsia ja lasten kautta ja olla suoraan näihin yhteydessä ja ohittaa vanhemmat täysin.
Tuli tästä mieleen kysyä mielipidettä?
Me oltiin ostamassa miehen puolelta suvusta tiskikonetta käytettynä.
Anoppi oli kertonut miehelle että sellainen olis myytävänä kun tiesi että me tarvittiin.
Hinta oli sovittu ja että me annetaan appiukolle rahaa ja hän hakee sen meille.
Meni viikko tai kaksi niin kysyin että tietäiskö anoppi mikä päivä sen tiskikoneen saisi.
Hän vastasi että odottavat että putkimies tulee irrottamaan sen.
Ajattelin että ok, ilmoittaa kun on se ajankohta.
Ei mennyt kauaa kun meidän 19v lapsi sanoi että tuo mummonsa oli soittanut hänelle ja pyytänyt tuota meidän lasta maksamaan sen tiskikoneen.
En suuttunut mutta ihmettelin kyllä että mitä nyt taas. Miksi ihmeessä meidän lapsen se pitäisi maksaa??
Kysyin tätä ja hän nyt oli vaan ajatellut että se olis kiva niin. Ihmettelin myös että maksamisesta oli jo aiemmin sovittu ja että ei kyse ole nyt hänen rahoista. Myönsi että ei olekaan, mutta vähän marttyroi että en tiennytkään että en saa aikuiselle ihmiselle soittaa.
Hernostuin kyllä vähän kun siitähän ei ole kyse ja näin sanoinkin.
Ihan asiallisesti sanoin myös että eiköhän se oo meidän päätettävissä kuka sen maksaa.
Mun olisi kuulema pitänyt myös osata päätellä, että tuo yksi lause häneltä tarkoitti juuri sitä hetkeä, mun mielestä taas siitä ei voinut päätellä että tarkoitti juuri sitä päivää vaan ehkä lähipäiviä. Minähän nimenomaan kysyin että mikä päivä.
Kommentoinko turhaan asiaa hänelle vai mitä mietitte tästä?Aika erikoinen pyyntö, että teini maksaisi teidän tiskikoneen.
No sitähän minäkin ihmettelin.
Mutta tämähän kääntyi siis siihen että minä olen ilkeä kun olen sitä mieltä että hän ei saisi aikuiselle lapsenlapselleen soittaa...En ymmärrä tuota logiikkaa. Varsinkin kun tuo tiskikone tulee teille, maksu sovittu ja sitten anoppi alkaa kysellä rahoja teidän lapselta kun olisi kiva niin? Ja mikä siinä se kiva on? Enkä kyllä ymmärrä,miten tuossa on kielletty soittamasta. Aika vilkas mielikuvitus mummulla.
Hän ajatteli että olis kiva että lapsi ostaisi sen vanhemmilleen.
Juu, outoa. Mun mielestä vaikka lapsellakin on rahaa, ei ole mitenkään hänen asia sitä maksaa. Mun mielestä hänen kuuluu säästää ihan omaa tulevaisuutta ja tiskikonetta varten.
Ja erityisesti ei ole isovanhemman asia sitä ehdotella lapselle.
Ja joo, en kieltänyt soittamasta, lähinnä en tykännyt että alkaa jo sovittua asia meidän ohi muuttelemaan ja erityisesti se, että ei tosiaan ole lapsen asia maksaa sitä.
Mut minkäs teet tuollaisten kanssa.
Mummon asia ei ole alkaa säätää tuollaista teidän ylitsenne. Tuo juuri on sitä rajattomuutta!
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu, jos asiattomuuksia ja ilkeyksiä puhuvalta mummolta kysyy, että mitä ihmettä sä puhut? Tajuaako tai osaako perustella järkevästi? Tuli vaan mieleen.
Meillä anoppi ei vastaa, teeskentelee ettei kuullut, jos kysyn uudestaan hän joko alkaa puhumaan jostain muusta toisille eikä suostu edes kattomaan mun suuntaan, tai sit hän lähtee mököttämään jonnekin dramaattisesti niin että muut säälisi tai sit tulee vaan lisää törkeyksiä epäsuorasti, ei hän oikein uskalla suoraan puhua mulle muutenkaan, puhuu joko muille tai itsekseen. En saa koskaan vastausta kysymyksiini. Ei hän osaa ottaa vastuuta sanoistaan tai teoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quot=Vierailija]Osa isovanhemmista on ilmeisesti joko lukutaidottomia tai he eivät ymmärrä puhetta. Ehkäpä muistisairaus tai dementia vaivaa vanhuksia? Vai onko sittenkin menossa valtataistelu miniän tai vävyn kanssa? Mikähän siinä on niin vaikeata, että mummolassa - ja etenkin anoppilassa - alkaa heti valtataistelu???
Lyhytkin mummolakyläily raastaa vanhempien hermoja! Isovanhempien on kiusallaankin yritettävä muuttaa lapsen rytmiä mummolavierailulla päälaelleen. Jos lapsi menee kotona nukkumaan klo 20-21 mennessä, niin isovanhempien mielestä lapsi voisi valvoa mummolassa ainakin puoleenyöhön. Ja seuraavana aamuna on lapsilla silmät ristissä klo 14 aikaan iltapäivällä.
Kun kotona on ateriarytmi, niin mummolassa syödään koska sattuu. Ruokaa laitetaan, jos viitsitään. Jos ei viitsitä, niin lämmitetään eineksiä mikrossa. Välipaloja, makeaa ja sokerihöttöä tuputetaan lapsille ruoka-aikojen välillä, ettei tarvitse laittaa kunnollista ruokaa.
Kotona äiti ja isä valvovat lastensa TV:n ja tietokoneen katselua. Mummolassa väännetään televisio ja tietokone jo aamulla kukonlaulun aikaan auki. Isovanhempien tavoite on, että lapsi saa katsoa televisiosta kaikki ohjelmat. Tietokoneella saa pelata tuntikausia. On ihan sama, tuleeko televisiosta pelottavia ohjelmia tai mitä lapset tietokoneelta näkevät. Monet isovanhemmat eivät myöskään ymmärrä internetin ja sosiaalisen median vaaroja.
Sitten lasten vanhemmille - äidille ja isälle - valitetaan, että miksi käytte niin harvoin mummolassa. Miksiköhän???
Miksi isovanhemmat eivät ymmärrä lasten parasta? Lapselle on eduksi, jos aikuisilla on yhtenäiset tavat ja lapsen oman kodin sääntöjä kunnioitetaan mummolassakin. Lapsi on oppinut kotonaan tietyn päivärytmin. On järjetöntä kiusantekoa isovanhempien taholta sekoittaa lapsen rytmi päälaelleen.
Joten varokaa itsekkäitä ja hankalia isovanhempia. He tuhoavat vuosien kasvatustyön tulokset jo muutamassa päivässä!
Tuo riippuu vähän siitä elävätkö isovanhemmat tuolla tavalla itsekin vai onko kyseessä tosiaankin valtataistelusta. Omaa äitiäni ei ole ruoanlaitto koskaan kiinnostanut ja itsekin on paljon koneella työnsä puolesta ja muutenkin. En odota, että hän muuttuisi yhtäkkiä aivan eri ihmiseksi kun lapseni on käymässä, nukumme kotona ja minä huolehdin siitä että lapsi saa ruokaa, ongelmia ei ole ollut. Äitini ei ole koskaan valittanut ja on antanut meidän toimia lapsemme kanssa miten haluamme.
Samaa mieltä, ei anopin tarvitse muuttaa omaa elämänrytmiään miniän perheen rytmiin. Jos lapsenlapset tuodaan mummolle, siellä eletään mummolan mukaisesti. Lapsi ei todellakaan mene pilalle muutamasta erilaisesta päivästä, ei kuukaudestakaan. Lapset jos ketkä osaa joustaa, onhan niitä erilaisia päiviä siellä kotioloissakin.
Minun anoppini oli esiintyvä taiteilija ja sen mummolan "rytmi" oli niin erilainen kuin olla voi verrattuna siihen, miten meillä kotona tehtiin. Lapset rakasti olla mummolassa, kun siellä oli niin jännää. Voi sanoa, että vähän kuin päälaellaan kaikki. Kotona oltiin sitten taas kodin käytänteiden mukaan. Mitä ihmeen nipottajia te nykyäidit olette? Vai onko kaikki vain teeskentelyä? Herkkujen syöminen mummolassa ei ole ketään sairastuttanut ja tuskin ne myrkkyjä lapsille antaa. Jos lapsi ei halua olla mummolassa, niin sitten ette häntä sinne vie ja sillä siisti. Saatte te huolia elämäänne muutenkin.
Mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää on, että rytmi pysyy samana. Tästä on ihan tutkimuksiakin. Suosittelen tutustumaan aiheeseen.
Mummu syöttää ja tuputtaa herkkuja niin että lapsi oksentaa. Mulle ei tuo käy, mutta joku muu ei ehkä niin välitä lapsensa hyvinvoinnista. Meidän mummu ei myöskään usko mihinkään parasta ennen -päiväyksiin, niin sitä ei tiedä minkä mahataudin kanssa sieltä tulisi lapset takaisin. Siis kaiken tämän ja monen muun asian vuoksi lapseni eivät mummolassa vieraile.
Miten mummo suhtautuu tähän? Hyväksyykö vai valittaako?
Ei kiinnosta mummelin mielipiteet. En ole vuosiin puhunut anopilleni. Hän ylikäveli ja yritti kaikilla tasoilla tunkeutua kuningatareksi perheeseeni. Häntä ei kiinnostanut mun tunteet tuolloin, miksi välittäisin hänen mielipahastaan.
Ja ennen kuin kukaan kysyy mitä mieltä mieheni on, niin mummun karkotus elämästämme on ollut yhteinen päätös.
Ei pitäisikään, lähinnä mietin että riemastuiko hän tuosta päätöksestä niin että alkoi teitä häiriköimään.
No olen tietoinen kiitos juoruilevien ihmisten, että anoppia harmittaa ja on niin kauhea ikävä lapsenlapsiakin (tähän teatterivollutus). Kun valta otetaan pois, niin kyllähän se kirpaisee. Sitä häiriköintiä oli jo ennen välirikkoa, ja jatkui jonkun aikaa. Nyt on ollut hiljaista, ihanaa. Joku aika sitten anoppi laittoi sähköpostia että onko tähän vihanpitoon joku syy, kun hän yksinäinen raukka sitä ja tätä ja hän niin mun lasten varalle suunnitellut vaikka mitä. En vastannut mitään, vaikka vähän teki mieli sanoa että mä en ole vastuussa hänen rajattomasta käytöksestään, eikä mun ole pakko kaikkea sietää. Eikä mun lapset ole velvollisia toimimaan mummunsa ohjelmatoimistona ja viihdyttäjinä.
Juoruilu meidän asioista jatkuu, esim mä oon aina kotona kun oon niin sekaisin päästä, etten kykene töihin. Oon siis etätöissä ihan kokopäiväisesti. Stressiä pukkaa, muuten pää kunnossa.
Tajusin tätä ketjua lukiessani että tapasin kultamummin viime kesänä leikkipuistossa! Olin siellä 1,5v lapseni kanssa kun tämä entuudestaan tuntematon mummo tuli kertomaan minulle että ei äidit tiedä ollenkaan kuinka rakkaita lapset ovat, sen voi ymmärtää vasta kun on mummi. Vain mummit voivat koko sydämestään rakastaan pieniä pupusia.
Paasausta riitti ja menin niin sanattomaksi etten osannut sanoa mitään. Nyt osaisin varautua paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Tajusin tätä ketjua lukiessani että tapasin kultamummin viime kesänä leikkipuistossa! Olin siellä 1,5v lapseni kanssa kun tämä entuudestaan tuntematon mummo tuli kertomaan minulle että ei äidit tiedä ollenkaan kuinka rakkaita lapset ovat, sen voi ymmärtää vasta kun on mummi. Vain mummit voivat koko sydämestään rakastaan pieniä pupusia.
Paasausta riitti ja menin niin sanattomaksi etten osannut sanoa mitään. Nyt osaisin varautua paremmin.
Taidan ymmärtää mitä ne tarkoittavat, se niiden rakkaus koko sydämestä tarkoittaa täysin itsekästä "rakkautta" ilman rajoja, hullaantumista, eli ei tarvitse esim miettiä lapsen tarpeita ollenkaan, vain ja ainoastaan niillä omilla "rakkauden" tunteilla on merkitystä. Äiti taas rakastaa syvästi, mutta ei täysin ilman minkäänlaista itsehillintää, lapsi ja lapsen tarpeet tulevat aina ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu ja vuorovaikutteinen yhdessäolo on parasta kaikissa ihmissuhteissa. Ei mikään muutu jos ei nämä toimi. Tämä ketju lienee jo elänyt aikansa. Aloittajan ja toistenkin vauvat jo esikouluun menossa.
Ongelma on iätön, eikä se eskari siltä suojele mitenkään.
Ja sitähän täällä ollaan tekemässä. Keskustelemassa. Jatkukoon keskustelu siis!
Nimenomaan ei suojele, ja sitä paitsi lapsiakin voi tulla lisää...
Itse asiassa lasten kasvaessa se vain pahenee, koska mummo yrittää määräillä lapsia ja lasten kautta ja olla suoraan näihin yhteydessä ja ohittaa vanhemmat täysin.
Tuli tästä mieleen kysyä mielipidettä?
Me oltiin ostamassa miehen puolelta suvusta tiskikonetta käytettynä.
Anoppi oli kertonut miehelle että sellainen olis myytävänä kun tiesi että me tarvittiin.
Hinta oli sovittu ja että me annetaan appiukolle rahaa ja hän hakee sen meille.
Meni viikko tai kaksi niin kysyin että tietäiskö anoppi mikä päivä sen tiskikoneen saisi.
Hän vastasi että odottavat että putkimies tulee irrottamaan sen.
Ajattelin että ok, ilmoittaa kun on se ajankohta.
Ei mennyt kauaa kun meidän 19v lapsi sanoi että tuo mummonsa oli soittanut hänelle ja pyytänyt tuota meidän lasta maksamaan sen tiskikoneen.
En suuttunut mutta ihmettelin kyllä että mitä nyt taas. Miksi ihmeessä meidän lapsen se pitäisi maksaa??
Kysyin tätä ja hän nyt oli vaan ajatellut että se olis kiva niin. Ihmettelin myös että maksamisesta oli jo aiemmin sovittu ja että ei kyse ole nyt hänen rahoista. Myönsi että ei olekaan, mutta vähän marttyroi että en tiennytkään että en saa aikuiselle ihmiselle soittaa.
Hernostuin kyllä vähän kun siitähän ei ole kyse ja näin sanoinkin.
Ihan asiallisesti sanoin myös että eiköhän se oo meidän päätettävissä kuka sen maksaa.
Mun olisi kuulema pitänyt myös osata päätellä, että tuo yksi lause häneltä tarkoitti juuri sitä hetkeä, mun mielestä taas siitä ei voinut päätellä että tarkoitti juuri sitä päivää vaan ehkä lähipäiviä. Minähän nimenomaan kysyin että mikä päivä.
Kommentoinko turhaan asiaa hänelle vai mitä mietitte tästä?Aika erikoinen pyyntö, että teini maksaisi teidän tiskikoneen.
No sitähän minäkin ihmettelin.
Mutta tämähän kääntyi siis siihen että minä olen ilkeä kun olen sitä mieltä että hän ei saisi aikuiselle lapsenlapselleen soittaa...En ymmärrä tuota logiikkaa. Varsinkin kun tuo tiskikone tulee teille, maksu sovittu ja sitten anoppi alkaa kysellä rahoja teidän lapselta kun olisi kiva niin? Ja mikä siinä se kiva on? Enkä kyllä ymmärrä,miten tuossa on kielletty soittamasta. Aika vilkas mielikuvitus mummulla.
Hän ajatteli että olis kiva että lapsi ostaisi sen vanhemmilleen.
Juu, outoa. Mun mielestä vaikka lapsellakin on rahaa, ei ole mitenkään hänen asia sitä maksaa. Mun mielestä hänen kuuluu säästää ihan omaa tulevaisuutta ja tiskikonetta varten.
Ja erityisesti ei ole isovanhemman asia sitä ehdotella lapselle.
Ja joo, en kieltänyt soittamasta, lähinnä en tykännyt että alkaa jo sovittua asia meidän ohi muuttelemaan ja erityisesti se, että ei tosiaan ole lapsen asia maksaa sitä.
Mut minkäs teet tuollaisten kanssa.
Mun mielestä olisi surullista, että teini ostaisi vanhemmilleen tiskikoneen. Eikä tosiaan ole anopin asia alkaa sotkeutua asiaan, joka on jo sovittu. Onko anopilla muutenkin taipumusta työntää oma lusikkansa joka soppaan?
Miten mummo suhtautuu tähän? Hyväksyykö vai valittaako?