Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä itsekästä vanhempien naisten kaiken käytöksen mollaavaa ketjua voisi jo poistaa? Jos uskoisi edes osaa näistä todeksi, niin Suomessa ei olisi yhtään tervettä anoppia tai äitiä. Jotain tolkkua näihin houreisiin!
Kannattaa sinunkin miettiä miksi tämä ketju häiritsee sinua noinkin paljon. Istuuko pyhä mummomyytti niin syvällä että et pysty hyväksymään mitään muuta?
Pieleen meni, trolli. En ole isoäiti, pelkästään äiti. Minut on opetettu kunnioittamaan vanhempiani ja ylipäätään puhumaan ihmisille kauniisti. Näitä lukiessa vaan tuntuu, että vika on aina toisten käytöksessä, ei omassa.
Ja ylipäätään, tuntuu että suurin osa "kokemuksista" on reippaasti väritettyjä!
Kerropas, mitä tein väärin, kun en antanut anopin päättää kotini sisustuksesta? Kun en antanut anopin päättää perheeni lapsilukua? En edes lasten nimiä? Mitä tein väärin, kun kielsin anoppia ehdottamasta (toistuvasti) minulle eroa miehestäni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä itsekästä vanhempien naisten kaiken käytöksen mollaavaa ketjua voisi jo poistaa? Jos uskoisi edes osaa näistä todeksi, niin Suomessa ei olisi yhtään tervettä anoppia tai äitiä. Jotain tolkkua näihin houreisiin!
Kannattaa sinunkin miettiä miksi tämä ketju häiritsee sinua noinkin paljon. Istuuko pyhä mummomyytti niin syvällä että et pysty hyväksymään mitään muuta?
Pieleen meni, trolli. En ole isoäiti, pelkästään äiti. Minut on opetettu kunnioittamaan vanhempiani ja ylipäätään puhumaan ihmisille kauniisti. Näitä lukiessa vaan tuntuu, että vika on aina toisten käytöksessä, ei omassa.
Ja ylipäätään, tuntuu että suurin osa "kokemuksista" on reippaasti väritettyjä!
Et sinä ole äiti, vaan trolli.
Etkä sinä käyttäydy kauniisti vaan solvaat ja herjaat.
Laiha lapsi kirjoitti:
Voi kun minulla olisi ollut mummo. Ja voi kun olisin saanut lapsena joskus herkkuja.
Täältä voit saada kun kerrot osoitteesi. Laitan tulemaan, ei palautusoikeutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä itsekästä vanhempien naisten kaiken käytöksen mollaavaa ketjua voisi jo poistaa? Jos uskoisi edes osaa näistä todeksi, niin Suomessa ei olisi yhtään tervettä anoppia tai äitiä. Jotain tolkkua näihin houreisiin!
Kannattaa sinunkin miettiä miksi tämä ketju häiritsee sinua noinkin paljon. Istuuko pyhä mummomyytti niin syvällä että et pysty hyväksymään mitään muuta?
Pieleen meni, trolli. En ole isoäiti, pelkästään äiti. Minut on opetettu kunnioittamaan vanhempiani ja ylipäätään puhumaan ihmisille kauniisti. Näitä lukiessa vaan tuntuu, että vika on aina toisten käytöksessä, ei omassa.
Ja ylipäätään, tuntuu että suurin osa "kokemuksista" on reippaasti väritettyjä!
Missähän tossa lukee että olet isoäiti? Ei sellaista väitetty. Minullekin opetettiin puhumaan kauniisti muille, anopilleni tosin ei opetettu. En rupea kenenkään kynnysmatoksi vain sen takia kun heillä sattumoisin on enemmän ikää kuin minulla.
Vierailija kirjoitti:
Taas olis tiedossa "kiva" reissu... 8h autossa lapsen kanssa että voi kaksi tuntia suojella lasta mummoltaan (eli nää perinteiset väkisin halaamiset/syliin kiskomiset/sopimattomien juttujen syöttämiset ja vanhempien mollaamiset). Valitettavasti vaan tuo puoliso ei näe sitä rajattomuutta ja osaa pitää rajoja. Ja kyllä aion kiemurrella lapsen kanssa pois tuosta huvista jos vain onnistun.
Korona on vielä voimissaan. Mitä jos lapsella olisi tartunta? Ja sairastaisi oireettomana? Mies voisi käydä ihan keskenään vanhempiensa luona!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä itsekästä vanhempien naisten kaiken käytöksen mollaavaa ketjua voisi jo poistaa? Jos uskoisi edes osaa näistä todeksi, niin Suomessa ei olisi yhtään tervettä anoppia tai äitiä. Jotain tolkkua näihin houreisiin!
Kannattaa sinunkin miettiä miksi tämä ketju häiritsee sinua noinkin paljon. Istuuko pyhä mummomyytti niin syvällä että et pysty hyväksymään mitään muuta?
Pieleen meni, trolli. En ole isoäiti, pelkästään äiti. Minut on opetettu kunnioittamaan vanhempiani ja ylipäätään puhumaan ihmisille kauniisti. Näitä lukiessa vaan tuntuu, että vika on aina toisten käytöksessä, ei omassa.
Ja ylipäätään, tuntuu että suurin osa "kokemuksista" on reippaasti väritettyjä!
Mulle on opetettu, että kunnioitus on molemminpuolista. Jos toinen kohtelee kuin koiranköntsää kengän pohjassa, ei ole tarvetta häntä pokkuroida. Ei, vaikka toinen olisi ollut Nooan mukana arkissa.
Täytyy vaan todeta että onneksi nykyään opetetaan nuorille että ei ole kenenkään velvollisuus toimia toisen ihmisen sylkykuppina. Huonoa kohtelua EI tarvitse sietää keneltäkään olipa kyseessä sitten puoliso oma äiti, isä, apnoppi, isovanhempi, lapsi, lapsenlapsi, puoliso tai esimies. Kunnioittaminen ei ole sama asia kuin totteleminen eikä se tarkoita myöskään huonon kohtelun sietämistä. Kauniisti puhuminen ei tarkoita ettei saisi vetää rajoja ja näitä ilmaista ääneen, se ei myöskään ole kaltoinkohtelua pitää omista rajoistaan kiinni, vaikka nämä rajattomat mummot miten yrittävät väittää toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeen sekoilua teidän jutut ovat?
Meidän perheessä on ollut hirveän vaikeaa löytää tasapaino osallistumisessa. Meidän molempien vanhemmat joko hallitsevat kaikkea elämässämme, tai sitten vetäytyvät täysin. He eivät kykene hahmottamaan mitään välimallia. Mies on sitä mieltä, että vaadin liikaa välimalleineni. Ajattelen, että terveessä suhteessa isovanhemmat auttavat omien resurssiensa ja halujensa mukaan, ja auttaminen on vanhempien kasvatustyön tukemista. Se ei ole päätösten tekoa, määräilyä eikä vanhempien tapojen mitätöimistä tai persoonan haukkumista.
Välimallissa, ns. normaalissa mallissa yhteisen ajanvieton jälkeen kaikki voivat hyvin sekä henkisesti että fyysisesti. Mieltä hiertävistä asioista voidaan keskustella ilman itkukohtauksia ja viikkojen mykkäkouluja, esim. siitä ettei vastasyntynyt voi vielä yökyläillä mummilassa 150 km päässä, vaikka se olisi mummista kivaa. Siitä ei tarvitsi alkaa itkeä ja huutaa vauvan äidille. Isoisän ei tarvitsisi alkaa korottaa ääntä ja paukauttaa ovea, kun emme osta hänen halujensa mukaista autoa tai asuntoa.
Nyt olemme välttelyvaiheessa. Isovanhemmat eivät ole käyneet meillä yli vuoteen, koska tuntevat olevansa ei-toivottuja. Eivät enää soittele, joskus suostuvat nihkeästi puhumaan 5 min lasten kanssa, noin kerran kuukaudessa. Käytämme lapsia välillä heillä kylässä, mutta heidän käytöksestään huokuu loukkaantuminen ja joku ylpeys, jota olemme kolauttaneet, mutta josta ei voi puhua. Tosi hankalaa, tai sitten en itse ymmärrä ihmissuhteista mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä on ollut hirveän vaikeaa löytää tasapaino osallistumisessa. Meidän molempien vanhemmat joko hallitsevat kaikkea elämässämme, tai sitten vetäytyvät täysin. He eivät kykene hahmottamaan mitään välimallia. Mies on sitä mieltä, että vaadin liikaa välimalleineni. Ajattelen, että terveessä suhteessa isovanhemmat auttavat omien resurssiensa ja halujensa mukaan, ja auttaminen on vanhempien kasvatustyön tukemista. Se ei ole päätösten tekoa, määräilyä eikä vanhempien tapojen mitätöimistä tai persoonan haukkumista.
Välimallissa, ns. normaalissa mallissa yhteisen ajanvieton jälkeen kaikki voivat hyvin sekä henkisesti että fyysisesti. Mieltä hiertävistä asioista voidaan keskustella ilman itkukohtauksia ja viikkojen mykkäkouluja, esim. siitä ettei vastasyntynyt voi vielä yökyläillä mummilassa 150 km päässä, vaikka se olisi mummista kivaa. Siitä ei tarvitsi alkaa itkeä ja huutaa vauvan äidille. Isoisän ei tarvitsisi alkaa korottaa ääntä ja paukauttaa ovea, kun emme osta hänen halujensa mukaista autoa tai asuntoa.
Nyt olemme välttelyvaiheessa. Isovanhemmat eivät ole käyneet meillä yli vuoteen, koska tuntevat olevansa ei-toivottuja. Eivät enää soittele, joskus suostuvat nihkeästi puhumaan 5 min lasten kanssa, noin kerran kuukaudessa. Käytämme lapsia välillä heillä kylässä, mutta heidän käytöksestään huokuu loukkaantuminen ja joku ylpeys, jota olemme kolauttaneet, mutta josta ei voi puhua. Tosi hankalaa, tai sitten en itse ymmärrä ihmissuhteista mitään.
Miksi ylläpitää väkisin tuollaista ihmissuhdetta? Jos toisilla on selkeästi ihmissuhteissa periaatteena että muiden on mukauduttava heidän tahtoonsa, niin ei se tule ikinä muuttumaan. Kompromissi lienee ihan liikaa vaadittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa ei sentään yleistetä, että joku määrätty ikäluokka on läpeensä mätä niinkuin siinä pahoista äideistä kertovassa ketjussa. Ja auta armias jos joku väärän ikäinen sanoo jotain!
Mikä pakko on mennä jonnekin sanomaan yhtään mitään, jos se asia ei itseä kosketa ollenkaan? Ihan voin käsi sydämellä kertoa sulle nyt tiedon, että sun ei tarvitse edes lukea ketjuja jotka ei kosketa sinua!
Ehkä jotain henkilöä koskettaa syvästi jos tuntee aivan erilaisia määrätyn ikäluokan edustajia ja tehdään joku yleistys, että ovat kaikki samanlaisia. Hän nimenomaan koki, että tässä ketjussa ei yleistetä. Jokainen voi lukea ihan mitä tahansa kosketti tai ei, ethän sinä määritä sitä.
No mutta eihän täällä ole sanottu, että kaikki ovat samanlaisia? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa...
Kyllä olet tyhmä tai lukutaidon. Nimenomaan sanottiin, että tässä ketjussa ei yleistetä sentään niinkuin eräässä toisessa. Älähtele ja kalahtele vaan ihan itseksesi.
Kylläpäs nyt meni kovasti tunteisiin. Tyhmä tai en, minun sentään ei ole tarvinnut nimitellä täällä toisia omaa paremmuuttani kiillottaakseni :) Mukavaa iltaa vain sinullekin, ota toki rennommin. Tämä on vain palsta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että kaikenikäiset ihmiset, entiset ja nykyiset miniät, anopit ja äidit kokevat tarpeelliseksi kirjoittaa omista kokemuksistaan, kertoo, että ongelma on ajaton. Katsoin juuri elokuvasarjan Katariina Suuresta, joka toteutti tällaisen lapsenryöstön. Hän otti haltuunsa poikansa pojan, ja tämä sattui 1700-luvulla. Sillä oli takuulla seurauksia jopa historiallisestikin.
Tajusin juuri itsekin tästä keskustelusta, minkälaista vahinkoa seuraa, kun ihmiset sekaantuvat aikuisten lastensa elämään liikaa. Isäni isä oli oman äitinsä pilaama suosikkilapsi. Ainoa poika sai kaiken, ja oli erittäin ilkeä ja väkivaltainenkin isä ja appi. Se trauma seuraa vielä minuakin, vaikka yritän pyristellä siitä irti. Ja ikää on jo. Ei pidä vähätellä toisten kokemuksia.
Ei ihminen lopulta niin erilainen ole, vaikka aika kulkeekin eteenpäin. Samat kivut ja ongelmat tuntuvat olevan nykyäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä on ollut hirveän vaikeaa löytää tasapaino osallistumisessa. Meidän molempien vanhemmat joko hallitsevat kaikkea elämässämme, tai sitten vetäytyvät täysin. He eivät kykene hahmottamaan mitään välimallia. Mies on sitä mieltä, että vaadin liikaa välimalleineni. Ajattelen, että terveessä suhteessa isovanhemmat auttavat omien resurssiensa ja halujensa mukaan, ja auttaminen on vanhempien kasvatustyön tukemista. Se ei ole päätösten tekoa, määräilyä eikä vanhempien tapojen mitätöimistä tai persoonan haukkumista.
Välimallissa, ns. normaalissa mallissa yhteisen ajanvieton jälkeen kaikki voivat hyvin sekä henkisesti että fyysisesti. Mieltä hiertävistä asioista voidaan keskustella ilman itkukohtauksia ja viikkojen mykkäkouluja, esim. siitä ettei vastasyntynyt voi vielä yökyläillä mummilassa 150 km päässä, vaikka se olisi mummista kivaa. Siitä ei tarvitsi alkaa itkeä ja huutaa vauvan äidille. Isoisän ei tarvitsisi alkaa korottaa ääntä ja paukauttaa ovea, kun emme osta hänen halujensa mukaista autoa tai asuntoa.
Nyt olemme välttelyvaiheessa. Isovanhemmat eivät ole käyneet meillä yli vuoteen, koska tuntevat olevansa ei-toivottuja. Eivät enää soittele, joskus suostuvat nihkeästi puhumaan 5 min lasten kanssa, noin kerran kuukaudessa. Käytämme lapsia välillä heillä kylässä, mutta heidän käytöksestään huokuu loukkaantuminen ja joku ylpeys, jota olemme kolauttaneet, mutta josta ei voi puhua. Tosi hankalaa, tai sitten en itse ymmärrä ihmissuhteista mitään.
He ovat väärässä joten miten olette päätyneet hyvittelemään heitä? Lapset eivät heistä mitään saa muuta kuin ylisukupolvisen riesan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että kaikenikäiset ihmiset, entiset ja nykyiset miniät, anopit ja äidit kokevat tarpeelliseksi kirjoittaa omista kokemuksistaan, kertoo, että ongelma on ajaton. Katsoin juuri elokuvasarjan Katariina Suuresta, joka toteutti tällaisen lapsenryöstön. Hän otti haltuunsa poikansa pojan, ja tämä sattui 1700-luvulla. Sillä oli takuulla seurauksia jopa historiallisestikin.
Tajusin juuri itsekin tästä keskustelusta, minkälaista vahinkoa seuraa, kun ihmiset sekaantuvat aikuisten lastensa elämään liikaa. Isäni isä oli oman äitinsä pilaama suosikkilapsi. Ainoa poika sai kaiken, ja oli erittäin ilkeä ja väkivaltainenkin isä ja appi. Se trauma seuraa vielä minuakin, vaikka yritän pyristellä siitä irti. Ja ikää on jo. Ei pidä vähätellä toisten kokemuksia.Ei ihminen lopulta niin erilainen ole, vaikka aika kulkeekin eteenpäin. Samat kivut ja ongelmat tuntuvat olevan nykyäänkin.
Narsistin lapsi ei ole isoäitinä narsistinen, jos on tiedostanut olevansa narsistin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä itsekästä vanhempien naisten kaiken käytöksen mollaavaa ketjua voisi jo poistaa? Jos uskoisi edes osaa näistä todeksi, niin Suomessa ei olisi yhtään tervettä anoppia tai äitiä. Jotain tolkkua näihin houreisiin!
Kannattaa sinunkin miettiä miksi tämä ketju häiritsee sinua noinkin paljon. Istuuko pyhä mummomyytti niin syvällä että et pysty hyväksymään mitään muuta?
Pieleen meni, trolli. En ole isoäiti, pelkästään äiti. Minut on opetettu kunnioittamaan vanhempiani ja ylipäätään puhumaan ihmisille kauniisti. Näitä lukiessa vaan tuntuu, että vika on aina toisten käytöksessä, ei omassa.
Ja ylipäätään, tuntuu että suurin osa "kokemuksista" on reippaasti väritettyjä!
En ole se, jolle vastasit, mutta pakkohan tähän on kuitenkin tarttua. Minäkään en ole isoäiti, ja kirjoitin aiemmin edellä, että luulen osan kiistoista johtuvan väärinkäsityksestä, hormoneista ja väsymyksestä. Muunmuassa. Mutta silti kaikki isoäidit tai isovanhemmat ylipäätänsä eivät toimi oikein, ja asian vähätteleminen tai yritys lakaista ongelmaa maton alle, ei todellakaan poista sitä. Toki ei poista tapahtuneista kirjoitteleminenkaan, mutta tuo varmasti monelle vertaistukea tai lohtua, koska joskushan asiat myös järjestyvät pitkänkin ajan jälkeen.
Luulen, että jokainen normaali ihminen on kasvatettu kunnioittamaan omia ja toistenkin vanhempia. Jos kuitenkin kerta toisensa jälkeen saa väärää kohtelua, niin ainako vain sellaista ihmistä pitää yli kaiken kunnioittaa? Entä pyyhkiikö asioiden purkaminen jotenkin sen kunnioituksen pois?
Ei vanhemmilla, isovanhemmilla tai ylipäätänsä kellään ole oikeutta vaatia kaikkinaista kuuliaisuutta ja kunnioitusta, jos ei itsekään käyttäydy kuten kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Oon tänne ketjuun aiemmin kirjoitellut rajattomasta anopista. Olen yrittänyt miehelle rautalangasta vääntää että miksi hän on rajaton ja mikä ei ole ns normaalia kanssakäymistä. Mies on vaan suuttunut mulle ettei hänen äitinsä ole laisinkaan rajaton.
Toissa tapaamisella mies oli kertonut äidilleen ettei lähde meidän pihalta pois lapsen kanssa vaan heidän tulisi leikkiä meidän pihalla. "Joojoo". No sitten seuraavalla kerralla tästä anoppi innoissaan kertoo missä kaikkialla olivat lapsen kanssa puuhailleet. Mies sanoi että hänenhän piti pysyä omalla pihalla että mitä ihmettä. Anoppi ei kuulemma lainkaan muistanut näitä ohjeita (tää on toinen asia jota oon miehelle koittanut selittää kun anoppia ei tippaakaan kiinnosta muu kuin hänen oma tapansa toimia). Mies sitten sanoi että meidän rajoja tulee kunnioittaa johon anoppi vastasi että hän nyt on tällainen rajaton. :D oli ihastuttavaa että mies kuuli nyt oman äitinsä suusta tämän kun ei ole minua uskonut. En kyllä tiedä mitä leuhkittavaa rajattomuudessa on mutta jos on lusikalla annettu jne... Ja jos anoppi on oppinut termin tästä keskustelusta niin terveisiä vaan!
Kuopiossa 2v taapero jäi mummon hoteissa peruuttavan auton alle, mummo löntysteli perässä ja päästi lapsen kirmaamaan yksin.
Tuomion sai kuski, vaikka mummo laiminlöi hoitajan velvollisuuttaan.
Että ihan oikein kun olette aidanneet mummon omalle pihalle ettei käy huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä itsekästä vanhempien naisten kaiken käytöksen mollaavaa ketjua voisi jo poistaa? Jos uskoisi edes osaa näistä todeksi, niin Suomessa ei olisi yhtään tervettä anoppia tai äitiä. Jotain tolkkua näihin houreisiin!
Kannattaa sinunkin miettiä miksi tämä ketju häiritsee sinua noinkin paljon. Istuuko pyhä mummomyytti niin syvällä että et pysty hyväksymään mitään muuta?
Pieleen meni, trolli. En ole isoäiti, pelkästään äiti. Minut on opetettu kunnioittamaan vanhempiani ja ylipäätään puhumaan ihmisille kauniisti. Näitä lukiessa vaan tuntuu, että vika on aina toisten käytöksessä, ei omassa.
Ja ylipäätään, tuntuu että suurin osa "kokemuksista" on reippaasti väritettyjä!
En ole se, jolle vastasit, mutta pakkohan tähän on kuitenkin tarttua. Minäkään en ole isoäiti, ja kirjoitin aiemmin edellä, että luulen osan kiistoista johtuvan väärinkäsityksestä, hormoneista ja väsymyksestä. Muunmuassa. Mutta silti kaikki isoäidit tai isovanhemmat ylipäätänsä eivät toimi oikein, ja asian vähätteleminen tai yritys lakaista ongelmaa maton alle, ei todellakaan poista sitä. Toki ei poista tapahtuneista kirjoitteleminenkaan, mutta tuo varmasti monelle vertaistukea tai lohtua, koska joskushan asiat myös järjestyvät pitkänkin ajan jälkeen.
Luulen, että jokainen normaali ihminen on kasvatettu kunnioittamaan omia ja toistenkin vanhempia. Jos kuitenkin kerta toisensa jälkeen saa väärää kohtelua, niin ainako vain sellaista ihmistä pitää yli kaiken kunnioittaa? Entä pyyhkiikö asioiden purkaminen jotenkin sen kunnioituksen pois?
Ei vanhemmilla, isovanhemmilla tai ylipäätänsä kellään ole oikeutta vaatia kaikkinaista kuuliaisuutta ja kunnioitusta, jos ei itsekään käyttäydy kuten kuuluu.
Miksi luulet että kyse on kiistoista ja että ne johtuisi sen uhrin asemaan joutuvan olotiloista tai hormoneista?
Kyse on yksipuolisesta häiriköinnistä ja vallankäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että kaikenikäiset ihmiset, entiset ja nykyiset miniät, anopit ja äidit kokevat tarpeelliseksi kirjoittaa omista kokemuksistaan, kertoo, että ongelma on ajaton. Katsoin juuri elokuvasarjan Katariina Suuresta, joka toteutti tällaisen lapsenryöstön. Hän otti haltuunsa poikansa pojan, ja tämä sattui 1700-luvulla. Sillä oli takuulla seurauksia jopa historiallisestikin.
Tajusin juuri itsekin tästä keskustelusta, minkälaista vahinkoa seuraa, kun ihmiset sekaantuvat aikuisten lastensa elämään liikaa. Isäni isä oli oman äitinsä pilaama suosikkilapsi. Ainoa poika sai kaiken, ja oli erittäin ilkeä ja väkivaltainenkin isä ja appi. Se trauma seuraa vielä minuakin, vaikka yritän pyristellä siitä irti. Ja ikää on jo. Ei pidä vähätellä toisten kokemuksia.Ei ihminen lopulta niin erilainen ole, vaikka aika kulkeekin eteenpäin. Samat kivut ja ongelmat tuntuvat olevan nykyäänkin.
Narsistin lapsi ei ole isoäitinä narsistinen, jos on tiedostanut olevansa narsistin lapsi.
Totta puhut, enkä tätä kyllä tarkoittanutkaan. Lähinnä tarkoitin, että esim. ihmissuhteissa samanlaisia ongelmia on ollut aiemmin, ja niitä on ihmisillä tänäkin päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että kaikenikäiset ihmiset, entiset ja nykyiset miniät, anopit ja äidit kokevat tarpeelliseksi kirjoittaa omista kokemuksistaan, kertoo, että ongelma on ajaton. Katsoin juuri elokuvasarjan Katariina Suuresta, joka toteutti tällaisen lapsenryöstön. Hän otti haltuunsa poikansa pojan, ja tämä sattui 1700-luvulla. Sillä oli takuulla seurauksia jopa historiallisestikin.
Tajusin juuri itsekin tästä keskustelusta, minkälaista vahinkoa seuraa, kun ihmiset sekaantuvat aikuisten lastensa elämään liikaa. Isäni isä oli oman äitinsä pilaama suosikkilapsi. Ainoa poika sai kaiken, ja oli erittäin ilkeä ja väkivaltainenkin isä ja appi. Se trauma seuraa vielä minuakin, vaikka yritän pyristellä siitä irti. Ja ikää on jo. Ei pidä vähätellä toisten kokemuksia.Ei ihminen lopulta niin erilainen ole, vaikka aika kulkeekin eteenpäin. Samat kivut ja ongelmat tuntuvat olevan nykyäänkin.
Narsistin lapsi ei ole isoäitinä narsistinen, jos on tiedostanut olevansa narsistin lapsi.
Totta puhut, enkä tätä kyllä tarkoittanutkaan. Lähinnä tarkoitin, että esim. ihmissuhteissa samanlaisia ongelmia on ollut aiemmin, ja niitä on ihmisillä tänäkin päivänä.
Aina on ollut narsisteja ja persoonallisuushäiriöisiä, kyllä. Nykyään ei onneksi enää vanhemmat ole isovanhemmista riippuvaisia, kuten entisissä yhteiskunnissa.
Alue: Aihe vapaa
Taas olis tiedossa "kiva" reissu... 8h autossa lapsen kanssa että voi kaksi tuntia suojella lasta mummoltaan (eli nää perinteiset väkisin halaamiset/syliin kiskomiset/sopimattomien juttujen syöttämiset ja vanhempien mollaamiset). Valitettavasti vaan tuo puoliso ei näe sitä rajattomuutta ja osaa pitää rajoja. Ja kyllä aion kiemurrella lapsen kanssa pois tuosta huvista jos vain onnistun.