Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ei yleensä kerrota ettei yhtään kiinnosta onko välit isovanhempiin tai molempiin isovanhempiin kunnossa... onko näitä tyyppejä olemassa vai olenko täysin väärässä?
Mitä tyyppejä? Mihin tämä liittyy?
:D joo, mennään nukkumaan, alkaa naurattamaan joten ei kande keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavat ja ymmärtäväiset isovanhemmat ovat rikkaus, rajattomat häiriköt tuhoavat vaikka koko perheen "ihan vain hyvää hyvyyttään."
Kaikki isovanhemmat eivät ole hulluja, mutta kaikki isovanhemmat eivät myöskään ole ihania pullantuoksuisia hellanterttuja. Fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa aina olla oikeassa huolimatta mikä on oikea tapa menetellä huomioiden puoliso ja lapset niin joka toisessa perheessä on ”häirikköisovanhemmat, joilla on mt-ongelmia”. Ja tätähän moni ei tunnusta, edes itselleen.
On tilanteita ja tilanteita. Olen lukenut ketjua pitkään ja tilanteet vaihtelee. Se mikä ei petä koskaan on, että riidanhaluisen tyypin tunnistaa helposti tyylistään. Oma mielipiteeni on, että jos tilanne niin vaatii niin katkaiskaa välit. Ja jos sinulla on vain taipumus haluta sanoa viimeinen sana niin kasva aikuiseksi ja ajattele välillä muitakin ihmisiä perheessäsi.
Jos sinut on rajattu pois sukulaisten tekemisistä, et sinä asiaan ratkaisia löydä siitä, että etsit niistä rajaajista virheitä.
Ratkaisu löytyy peilistä. Tutkaile itseäsi. Ole rehellinen.
Juuri näin, ole rehellinen. Ole valmis kommunikoimaan ja kunnioittamaan muita ihmisiä. Ehkä tämä lainaus kuvaa parhaiten asiaa
”Niin pitkälle kuin itsestäsi luopumatta on mahdollista, pysy hyvissä väleissä kaikkien ihmisten kanssa. Puhu oma totuutesi rauhallisesti ja selkeästi, ja kuuntele muita, myös tyhmiä ja tietämättömiä, heilläkin on tarinansa kerrottavana. Vältä äänekkäitä ja hyökkääviä henkilöitä, he ovat piina sielulle.”
Ihana ajatus, käytännössä mahdotonta minäminäminä henkilön kanssa joka ei kuuntele vaikka vääntäisit totuutesi ratakiskosta, ei suostu tai halua ymmärtää. Ja loppujen lopuksi, oma terveys on tärkeämpää kun pysyä "hyvissä väleissä kaikkien ihmisten kanssa." Koska minäminäminä tyyppinen henkilö syö kuitenkin henkisesti ihmistä todella paljon.
Kuule, siinä sanotaan ” Niin pitkälle kuin itsestäsi luopumatta on mahdollista, pysy hyvissä väleissä kaikkien ihmisten kanssa.”
Luovutaan mieluummin niistä ihmisistä, joiden kanssa ei voi olla hyvissä väleissä kuin itsestämme. Kun olen tätä meidän perheen touhua seurannut toisaalta vähän sivustakin kun meillä kumpikin hoitaa omat sukulaisensa niin sanoin miehelleni ettei kaikkien kanssa voi ja tarvitse tulla toimeen. Mutta hän yritti ja se riittää, jos ei yrityksistä huolimatta onnistu niin saa olla.
Sitä minä halveksin jos ihminen on niin laiska ja saamaton ettei tosissaan edes yritä. Prinsessasieluja on niin naisissa kuin miehissäkin. Heidän ehdoillaan pitäisi mennä. Näitä tyyppejä on anopeissa kuin miniöissäkin.
Mutta siinä on se vissi ero että siellä minuän kodissa kuuluukin mennä miniän mukaan, ei anopin.
Se vissi ero on siinä ettei siellä miniän, hänen puolisonsa ja heidän lastensa kodissa mennä anopin ehdoilla vaan miniän, hänen puolisonsa ja heidän lastensa ehdoilla. Tämä monelta unohtuu.
Ei unohdu. Edelleen se anoppi on ulkopuolunen jolla ei ole mitään asiaa sekaantua perheen asioihin. Ei ne minuätkään ratsaa anopin kaappeja tai tunge lääkäriin tai leivo luvatta tai kaappaa anopin kissaa.
Mun anopilta unohtuu, poikkeuksetta.
Vierailija kirjoitti:
Sitä ei yleensä kerrota ettei yhtään kiinnosta onko välit isovanhempiin tai molempiin isovanhempiin kunnossa... onko näitä tyyppejä olemassa vai olenko täysin väärässä?
Vähän ohis mutta tiedätkö, voi olla tilanne että vaikka itse yrität kaikkesi välien pitämiseen, ne toiset vain riehuvat, rikkovat ja tuhoavat.
Meillä on välit poikki molempiin isovanhempiin ja voin täysin rehellisesti sanoa että ei johdu minusta, kaikkeni olen yrittänyt.
Omat vanhempni on my-ongelmaisia, isäni väkivaltainen sosiopaatti, oli väkivaltainen minua kohtaan lapsena mutta myös aikuisena, eli on käynyt kimppuuni aikuisenakin. Välit oli pakko laittaa katkolle kun väkivalta kohdistui omaan lapseeni. VuosiKYMMENET siedin, joustin, annoin periksi, annoin anteeksi.
Appivanhemmat on juoppoja, valehtelevat, tekevät ohareita. Yritin varmaan 20v ajan luoda suhteita ylsipuolisesti, pidin yhteyttä, soittelin ja lähetin lasten kuvia, kutsuin kylään, ostin lahjat. Vastineeksi tuli vain petettyjä lupauksia, valehtelua ja satoja ohareita (aina se viinapullo meni kaiken muun edelle)
Olen ponnistellut ja kamppaillut, joustanut ja alistunut, tehnyt ihan kaikkeni että saisimme välit pidettyä isovanhempiin, jopa oma terveyteni/henkeni on ollut vaarassa kun olen tätä yrittämistä suorittanut.
Nyt joudun kuitenkin sanomaan että vaikka kaikkeni tein, en onnistunut ja välejä ei nyt ole.
En ymmärrä miksi joku (yllättävän moni) katsoo oikeudekseen päätellä tästä että minä olen vaikea ja riidanhaluinen ja omaa syytäni välit on poikki kun olen niin ”vaikea”.
Voin taata että olen ponnistellut ja kestänyt jo sata kertaa enemmän kuin mitä moni muu olisi tehnyt. Ja palkkio tästä sitten on että muiden silmissä minä olen syyllinen kun välejä ei ole.
Joskus voisi vaikka vähän vähentää sitä toisten tuomitsemista ilman että tietää kaikkea asiaan liittyvää.
Minä olisin eniten maailmassa halunnut että lapseni olisivat saaneet kahdet isovanhemmat. Aina ei vain oma halu toteudu jos se toinen osapuoli ei ole halukas.
Minulla on ollut välit poikki äitiini kokonaan siitä asti kun täysikäiseksi tulin. Sitä ennen mm varasti orvon eläkkeeni, mutta järjesti niistä perittävät verot minulle ulosottoon...
Isääni olen yrittänyt pitää jonkinlaisia välejä, mutta se ei onnistu, koska äitini häärii siellä taustalla, solvaa, herjaa, urkkii ja valehtelee. Ja tyypilliseen narsistin hännystelijän tapaan isä uskoo kaiken ja tottelee ja järjestää sitten ongelmia.
Minulla on hyvät välit appivanhempiini, kaikkiin oman suvun muihin jäseniin ja tapaan myös edelleen ja vaihdan joulukortteja ensimmäisen poikakaverini vanhempiin, jotka aikoinaan toimivat käytännössä arjen vanhempinani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurissamme on toisin päin. Miniä kontrolloi ja vaanii anoppia. Miniä komenteler hoitamaan lapsia ja leipomaan jopa pyykkäämään. Miniä määrää minne anoppi saa mennä ja huusi anopille kun tämä hankki itselleen punaisen aaltomaljakon joka maksoi 250e. Olisi sulle kirpparilla halpa löytynyt. Miniä haluaa että heille siirtyy mahd paljon rahaa. Tosin anoppi on 60v ja äitinsä elää 97v. Anoppi pelkää miniää ja käy kysymässä mitä nyt teen. Mi iä tulee omilla avaimilla kun anopilla oli mies vieras. Tämä ei enää tullut. Miniä ajattelee anopin kuuluvan perheeseen alhaisona kun hän itse on ylempää luokkaa käytyään ylioppilaaksi. Anoppi on kiltti hellä ihminen mutta avuton miniän kynsissä.
Ohi, mutta vauva tai pieni lapsi voi olla terapialelu, kuin se olisi pehmolelu, jolla epävakaa aikuinen lohduttaa itseään. Tämä oli insesti-isäni mekanismi. P#dofiilejä kun on erilaisia esim fiksoituneet, tapauksessani regressoitunut. Voi sitä hinkkaamista ja oraalisuutta. Hänen narsistipuolisonsa ei välittänyt. Muille olivat normaaleja.
Koti oli siisti ja vieraatkin sanoi kuinka hienosti teillä on täällä kaikki. Koskaan ei voi tietää mitä kulissien takana tapahtuu.
Koen kuitenkin olevani onnekas siinä, ettei minusta tullut samanlaista hirviötä. Vaikka elämä on ollut kamalaa, kykenen yhä tuntemaan myötätuntoa enkä vahingoita muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naapurissamme on toisin päin. Miniä kontrolloi ja vaanii anoppia. Miniä komenteler hoitamaan lapsia ja leipomaan jopa pyykkäämään. Miniä määrää minne anoppi saa mennä ja huusi anopille kun tämä hankki itselleen punaisen aaltomaljakon joka maksoi 250e. Olisi sulle kirpparilla halpa löytynyt. Miniä haluaa että heille siirtyy mahd paljon rahaa. Tosin anoppi on 60v ja äitinsä elää 97v. Anoppi pelkää miniää ja käy kysymässä mitä nyt teen. Mi iä tulee omilla avaimilla kun anopilla oli mies vieras. Tämä ei enää tullut. Miniä ajattelee anopin kuuluvan perheeseen alhaisona kun hän itse on ylempää luokkaa käytyään ylioppilaaksi. Anoppi on kiltti hellä ihminen mutta avuton miniän kynsissä.
Eikö anoppi voi muuttaa, ja salata osoitteensa? Tuohan on henkistä väkivaltaa!
Suvanto ry: Turvallisen vanhuuden puolesta
https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.suvant…
Vierailija kirjoitti:
Naapurissamme on toisin päin. Miniä kontrolloi ja vaanii anoppia. Miniä komenteler hoitamaan lapsia ja leipomaan jopa pyykkäämään. Miniä määrää minne anoppi saa mennä ja huusi anopille kun tämä hankki itselleen punaisen aaltomaljakon joka maksoi 250e. Olisi sulle kirpparilla halpa löytynyt. Miniä haluaa että heille siirtyy mahd paljon rahaa. Tosin anoppi on 60v ja äitinsä elää 97v. Anoppi pelkää miniää ja käy kysymässä mitä nyt teen. Mi iä tulee omilla avaimilla kun anopilla oli mies vieras. Tämä ei enää tullut. Miniä ajattelee anopin kuuluvan perheeseen alhaisona kun hän itse on ylempää luokkaa käytyään ylioppilaaksi. Anoppi on kiltti hellä ihminen mutta avuton miniän kynsissä.
Kultamummin fantasia numero 996.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta on hyväksyä asiat niin kuin ne ovat, meillä anoppi on hankala. Pitkään yritin sinnitellä, jospa nyt seuraava käynti siellä menisi hyvin, jos kokeilen taas vähän eri tavalla olla, tai jos vaan yritän sietää niin kaikki on hyvin ja anopista tulee ihan huippu isoäiti. No sietämistähän se oli, taas yksi kokonainen viikonloppu takana jossa yritin pientä lastani saada hoidettua samalla kun "siedin" anopin jatkuvaa sekaantumista ja sabotointia. Illalla olin aivan loppu, sitten lopulta seinä tuli vastaan. Heräsin yöllä hiessä ja sydän tykytti täysillä. Sitten meni taas yksi päivä, sama juttu, yöllä heräsin taas enkä saanut itseäni rauhoittumaan. Ihmettelin mikä mulle nyt tuli, kyllä mun pitäisi kestää. Mieskin huusi minulle kerran, mikset voi vaan rentoutua, täällähän on kivaa! No kun en voi. Tällainen MINÄ vaan olen, välitän lapsestani liikaa. Ja kiva kans kun toinen kertoo, että mulla pitäisi olla kivaa...
Vauvavuosi oli mulle muutenkin rankka mm. menetin työpaikkani raskauden takia, imetys ei lähtenyt sujumaan, mies jätti hoitovastuun kokonaan minulle ja itsekin häiritsi, kutsui esim jatkuvasti omia kavereitaan meille kylään kertomatta minulle, ja sitten vielä anoppi..no, ei sitä loputtomasti vaan jaksa. Tajusin, että olin kadottamassa itseäni, omaa aikaa ei ollut, omille kavereille ei ollut koskaan aikaa, oli vain miehen perhe ja miehen kaverit.
Miehellä on oma mielikuvansa täydellisestä perheestä josta hän ei millään halua päästää irti, sellainen missä tehdään ihan kaikki asiat yhdessä, hänen vanhempansa tietenkin ovat tämän ison perheen päättäjiä. Minun perheeni olisi kuulemma pitänyt viettää joulunsa jatkossa yhdessä hänen perheensä kanssa, kuin yksi iso onnellinen perhe, HÄNEN perheensä tavalla. Tästä oli keskusteltu yhdessä, siis mieheni ja hänen vanhempansa keskustelivat, päättivät ja kutsuivat perheeni heille jouluksi. Heille oli kuulemma hyvin tilaa, saisivat nukkua patjoilla lattialla. Enmeshment taitaa olla tämä ilmiö englanniksi, rajoja ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Parasta on hyväksyä asiat niin kuin ne ovat, meillä anoppi on hankala. Pitkään yritin sinnitellä, jospa nyt seuraava käynti siellä menisi hyvin, jos kokeilen taas vähän eri tavalla olla, tai jos vaan yritän sietää niin kaikki on hyvin ja anopista tulee ihan huippu isoäiti. No sietämistähän se oli, taas yksi kokonainen viikonloppu takana jossa yritin pientä lastani saada hoidettua samalla kun "siedin" anopin jatkuvaa sekaantumista ja sabotointia. Illalla olin aivan loppu, sitten lopulta seinä tuli vastaan. Heräsin yöllä hiessä ja sydän tykytti täysillä. Sitten meni taas yksi päivä, sama juttu, yöllä heräsin taas enkä saanut itseäni rauhoittumaan. Ihmettelin mikä mulle nyt tuli, kyllä mun pitäisi kestää. Mieskin huusi minulle kerran, mikset voi vaan rentoutua, täällähän on kivaa! No kun en voi. Tällainen MINÄ vaan olen, välitän lapsestani liikaa. Ja kiva kans kun toinen kertoo, että mulla pitäisi olla kivaa...
Vauvavuosi oli mulle muutenkin rankka mm. menetin työpaikkani raskauden takia, imetys ei lähtenyt sujumaan, mies jätti hoitovastuun kokonaan minulle ja itsekin häiritsi, kutsui esim jatkuvasti omia kavereitaan meille kylään kertomatta minulle, ja sitten vielä anoppi..no, ei sitä loputtomasti vaan jaksa. Tajusin, että olin kadottamassa itseäni, omaa aikaa ei ollut, omille kavereille ei ollut koskaan aikaa, oli vain miehen perhe ja miehen kaverit.
Miehellä on oma mielikuvansa täydellisestä perheestä josta hän ei millään halua päästää irti, sellainen missä tehdään ihan kaikki asiat yhdessä, hänen vanhempansa tietenkin ovat tämän ison perheen päättäjiä. Minun perheeni olisi kuulemma pitänyt viettää joulunsa jatkossa yhdessä hänen perheensä kanssa, kuin yksi iso onnellinen perhe, HÄNEN perheensä tavalla. Tästä oli keskusteltu yhdessä, siis mieheni ja hänen vanhempansa keskustelivat, päättivät ja kutsuivat perheeni heille jouluksi. Heille oli kuulemma hyvin tilaa, saisivat nukkua patjoilla lattialla. Enmeshment taitaa olla tämä ilmiö englanniksi, rajoja ei ole.
Oletteko vielä yhdessä? Miten kestät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
USA:ssa äitiysloman kesto on 12 viikkoa. Mites se istuu tuohon ”vain vanhemmat voivat hoitaa vauvaa”-ajatteluun?
Onneksi joku rohkea otti esille vanhusten kiusaamisen. Se on yleisempää kuin miniän kärsimys. Nuori polvi pahoinpitelee henkisesti ja fyysisesti
Tulee eläkeen maksuaikana ruinaan rahaa. Jopa hakkaa Mummin joskus tappaa. Nuorten huono käytös on yleisempaa kuin mainioiden kuvaamat usein keksityt anoppitarinanne. Poliisiraportteja saatavilla. Suojaa Jumala lapsilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi joku rohkea otti esille vanhusten kiusaamisen. Se on yleisempää kuin miniän kärsimys. Nuori polvi pahoinpitelee henkisesti ja fyysisesti
Tulee eläkeen maksuaikana ruinaan rahaa. Jopa hakkaa Mummin joskus tappaa. Nuorten huono käytös on yleisempaa kuin mainioiden kuvaamat usein keksityt anoppitarinanne. Poliisiraportteja saatavilla. Suojaa Jumala lapsilta.
Kultamummi se jaksaa satuilla...
Nämä vanhusten hakkaajat on yleensä niitä omia poikia - joita ei ole osattu kasvattaa ja joista ei ole päästetty. Oman kasvatustyön hedelmiä siis korjataan.
Eivätkä ole tämän ketjun aihe.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi joku rohkea otti esille vanhusten kiusaamisen. Se on yleisempää kuin miniän kärsimys. Nuori polvi pahoinpitelee henkisesti ja fyysisesti
Tulee eläkeen maksuaikana ruinaan rahaa. Jopa hakkaa Mummin joskus tappaa. Nuorten huono käytös on yleisempaa kuin mainioiden kuvaamat usein keksityt anoppitarinanne. Poliisiraportteja saatavilla. Suojaa Jumala lapsilta.
Vanhusten kiusaus (vai pahoinpitely ja ryöstö?) on väärin, kuten on myös oman lapsen perheen piinaaminen. Ei tämä ole kilpailu, kumpaa tapahtuu enemmän. Kumpaakaan ei pitäisi tapahtua, ikinä.
Eikö niitä vanhuksia käy enimmäkseen eläkepäivänä ryöstämässä alkoholisoitunut / narkkari aikamiespoika. Noloin tapaus oli jopa raiskannut iäkkään äitinsä, kun ei vissiin muualta saanut.
Kyllä, ihan kauheita asioita, mutta se, että näitä tapahtuu ei tarkoita sitä, että muut mummut saa tehdä lapsensa perheen elämästä painajaista, kun joku muu saa lapseltaan turpaansa. Ja meillä se rahaa vailla oleva on varakas anoppi, tosin hänestä ei ole fyysistä uhkaa.
Vierailija kirjoitti:
USA:ssa äitiysloman kesto on 12 viikkoa. Mites se istuu tuohon ”vain vanhemmat voivat hoitaa vauvaa”-ajatteluun?
Miten tämä taas liittyy tähän keskusteluun? Toisekseen jenkeissä kotiäiteys on tavallisempaa kuin Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi joku rohkea otti esille vanhusten kiusaamisen. Se on yleisempää kuin miniän kärsimys. Nuori polvi pahoinpitelee henkisesti ja fyysisesti
Tulee eläkeen maksuaikana ruinaan rahaa. Jopa hakkaa Mummin joskus tappaa. Nuorten huono käytös on yleisempaa kuin mainioiden kuvaamat usein keksityt anoppitarinanne. Poliisiraportteja saatavilla. Suojaa Jumala lapsilta.Vanhusten kiusaus (vai pahoinpitely ja ryöstö?) on väärin, kuten on myös oman lapsen perheen piinaaminen. Ei tämä ole kilpailu, kumpaa tapahtuu enemmän. Kumpaakaan ei pitäisi tapahtua, ikinä.
Eikö niitä vanhuksia käy enimmäkseen eläkepäivänä ryöstämässä alkoholisoitunut / narkkari aikamiespoika. Noloin tapaus oli jopa raiskannut iäkkään äitinsä, kun ei vissiin muualta saanut.
Kyllä, ihan kauheita asioita, mutta se, että näitä tapahtuu ei tarkoita sitä, että muut mummut saa tehdä lapsensa perheen elämästä painajaista, kun joku muu saa lapseltaan turpaansa. Ja meillä se rahaa vailla oleva on varakas anoppi, tosin hänestä ei ole fyysistä uhkaa.
Mä saan yhä psyko faijalta 76v turpaan jos meen käymään kylässä. Raivohullu narsku. Osaa ne vanhatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parasta on hyväksyä asiat niin kuin ne ovat, meillä anoppi on hankala. Pitkään yritin sinnitellä, jospa nyt seuraava käynti siellä menisi hyvin, jos kokeilen taas vähän eri tavalla olla, tai jos vaan yritän sietää niin kaikki on hyvin ja anopista tulee ihan huippu isoäiti. No sietämistähän se oli, taas yksi kokonainen viikonloppu takana jossa yritin pientä lastani saada hoidettua samalla kun "siedin" anopin jatkuvaa sekaantumista ja sabotointia. Illalla olin aivan loppu, sitten lopulta seinä tuli vastaan. Heräsin yöllä hiessä ja sydän tykytti täysillä. Sitten meni taas yksi päivä, sama juttu, yöllä heräsin taas enkä saanut itseäni rauhoittumaan. Ihmettelin mikä mulle nyt tuli, kyllä mun pitäisi kestää. Mieskin huusi minulle kerran, mikset voi vaan rentoutua, täällähän on kivaa! No kun en voi. Tällainen MINÄ vaan olen, välitän lapsestani liikaa. Ja kiva kans kun toinen kertoo, että mulla pitäisi olla kivaa...
Vauvavuosi oli mulle muutenkin rankka mm. menetin työpaikkani raskauden takia, imetys ei lähtenyt sujumaan, mies jätti hoitovastuun kokonaan minulle ja itsekin häiritsi, kutsui esim jatkuvasti omia kavereitaan meille kylään kertomatta minulle, ja sitten vielä anoppi..no, ei sitä loputtomasti vaan jaksa. Tajusin, että olin kadottamassa itseäni, omaa aikaa ei ollut, omille kavereille ei ollut koskaan aikaa, oli vain miehen perhe ja miehen kaverit.
Miehellä on oma mielikuvansa täydellisestä perheestä josta hän ei millään halua päästää irti, sellainen missä tehdään ihan kaikki asiat yhdessä, hänen vanhempansa tietenkin ovat tämän ison perheen päättäjiä. Minun perheeni olisi kuulemma pitänyt viettää joulunsa jatkossa yhdessä hänen perheensä kanssa, kuin yksi iso onnellinen perhe, HÄNEN perheensä tavalla. Tästä oli keskusteltu yhdessä, siis mieheni ja hänen vanhempansa keskustelivat, päättivät ja kutsuivat perheeni heille jouluksi. Heille oli kuulemma hyvin tilaa, saisivat nukkua patjoilla lattialla. Enmeshment taitaa olla tämä ilmiö englanniksi, rajoja ei ole.
Oletteko vielä yhdessä? Miten kestät?
Ollaan vielä. Kestän sillä tavalla, että vedän rajoja suoraan sanomalla, että ei sovi minulle. Sitten huolehdin omista tarpeistani. Mies joko sopeutuu siihen, että mullakin on oma elämä ja omia tarpeita, tai sitten ei. Jos ei, niin erohan siinä tulee.
Vierailija kirjoitti:
USA:ssa äitiysloman kesto on 12 viikkoa. Mites se istuu tuohon ”vain vanhemmat voivat hoitaa vauvaa”-ajatteluun?
Ei oikein istu, siellä ne joutuu tekemään todella vaikeita valintoja ja kyllä me kärsii siitä. Toiset jopa ottavat vauvansa mukaan töihin, tai sitten jäävät kotiäideiksi. Niitäkin tarinoita olen lukenut, missä pieni vauva on kuollut päiväkodissa juurikin usa:ssa.
Mitä tyyppejä? Mihin tämä liittyy?