Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Rasittunut miniä kirjoitti:

Minua harmittaa ihan hirveästi kun silloin kun meillä oli "tilanne päällä" niin ei vielä ollut internettiä eikä keskustelumahdollisuuksia eikä vertaistukea saatavilla.

Olisin niin tarvinnut sitä ihan kammottavan anopin kanssa. Tulin sukuun myöhään ja miehen veli oli muutenkin monta vuotta vanhempi ja heillä jo teini-ikäiset lapset kun me vasta menimme kihloihin ja naimisiin. Minua ei ilmeisesti haluttu päästää sisään ympyröihin.

Voi sitä nälvimisen määrää! Selän takana (sain tietysti jälkeenpäin kuulla), kahden kesken ja muiden kuullen, esim sukujuhlissa. Vaikka missä tilanteissa. Ikinä hän ei kyennyt pitämään mölyjä mahassaan vaikka oli jo 70.

Nyt kun luen näitä niin tunnistan sen ihmisen kauhean rajattoman käytöksen, kun oli päättänyt ottaa minut silmätikukseen. Tiedä sitten, mitä nautintoa hän siitä sai? Meillä meni välit kun en jaksanut enää, joka kerta täytyi yrittää valmistautua taas uusiin ilkeisiin kommentteihin vaikka mistä. Ja sitten tuli pahalla mielellä sieltä pois. Kuulemma oli sitten kummissaan kun ei enää käyty.

Varmaan helppo kuvitella kertomuksia keksityiksi ja liiotelluiksi, ellei ole itse sattunut moiseen hullunmyllyyn moukaroitavaksi. Jos on, niin tunnistaa tavat, teot ja sanomiset. Kyllä ne ihan totta ovat.

Kyllä on hyvä kun nykyään voi purkautua netissä ja saada vertaistukea.

Mun anoppi-kauhut on tapahtuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta en tajunnut etsiä apua netistä. En vaan voinut kuvitellakaan, että muita yhtä hulluja on olemassa. Joitain pahempiakin on tullut tässä ketjussa vastaan, kuten se tuseeraus-mummu ja se, jolle on jouduttu hakemaan lähestymiskielto.

Meilläkin on ollut rauhallisempaa jo viitisen vuotta, mutta silti tässä ahdistus nostaa päätään. Parin viikon päästä on lapsella synttärit, ja mies taas on kutsunut äitinsä sinne. Kun se olisi kuulemma epäkohteliasta olla kutsumatta, vaikka mieskin toivoo, ettei äitinsä saavu paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on jokin anoppien mielisairaus joka iskee joillekin lapsenlapsen synnyttyä. Tässähän oli pitkä ketjukin aiheesta. Tärähdetään täysin vaikka ei välttämättä olla välitetty omistakaan lapsista ollenkaan niin se vauva pitää saada leluksi :D

Joo, jännä että tämä on vaan anoppien, ei kenenkään oman äidin sairaus. heh...

Tämä väite on esitetty tässäkin ketjussa useamman kerran.

Tuollainen rajaton käytös voi vaivata ketä tahansa. Voi olla oma äiti tai isä, anoppi tai appi, oma sisko, miniä... Kyllä näitä riittää. Miksi siis anoppi olisi niin hyvässä asemassa, että häntä ei moinen voi vaivata?

Mulla se elämän ankeuttaja on anoppi. En hyväksyisi vastaavaa käytöstä keneltäkään, en edes äidiltäni. Ja yhdessä mieheni kanssa päätös anopin roolin rajaamista perheessämme on tehty.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei itketty mattoja vaan verhoja. Ekassa asunnossa ihanat erkkeri-ikkunat joissa kiviset leveät ikkunapenkit. Anoppi meni ihan sekaisin kun en huolinut niihin kamalia ruskean ja keltaisia verhoja (meillä ei mitään ruskeaa ja olin moneen kertaan sanonut että inhoan ruskeaa). Sitä ruskean puutetta itkettiin monta kertaa ja tuputettiin.

Olisi kyllä mielenkiintoinen ihmiskoe, kun menisi sinne anopin kotiin tyrkyttämään niiden ruskeakeltaisten verhojen tilalle jotain uturoosaisia pitsiverhoja. Sitten itkeä ja kitistä, kun anopille ei mikään kelpaa. Harmi, itsellä ei pokka riitä.

Eikös tuo avauksen vauva ole jo vähintään taapero?

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuo avauksen vauva ole jo vähintään taapero?

Ja???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuo avauksen vauva ole jo vähintään taapero?

Ja???

No kyllähän se sitten varmaan osaa jo mummon vaipan vaihtaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuo avauksen vauva ole jo vähintään taapero?

Ja???

No kyllähän se sitten varmaan osaa jo mummon vaipan vaihtaa?

Idiootti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuo avauksen vauva ole jo vähintään taapero?

Ja???

No kyllähän se sitten varmaan osaa jo mummon vaipan vaihtaa?

Idiootti.

Sarkasmitutkasi on rikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuo avauksen vauva ole jo vähintään taapero?

Ja???

No kyllähän se sitten varmaan osaa jo mummon vaipan vaihtaa?

Idiootti.

Sarkasmitutkasi on rikki.

Idioottitutka toimii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuo avauksen vauva ole jo vähintään taapero?

Ja???

No kyllähän se sitten varmaan osaa jo mummon vaipan vaihtaa?

Idiootti.

Sarkasmitutkasi on rikki.

Idioottitutka toimii

Katso kuitenkin ensin sanakirjasta idiootin määritelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron nyt teille mitä sen kummallisen käytöksen takana on. Miksi se anoppi muuttui äkisti, oli niin töykeä, pyrki omimaan vauvan.

Biologiaa.

Se on biologiaa.

Lapsenlapsen lähelle ei pääse muutoin kuin auktoriteetilla ja itsevarmuudella. Näin on ollut aina. Tuore äiti haluaa pitää vauvan lähellään, tuore isoäiti näkee vauvassa itsensä jatkumon joka on lopulta oma jälkeläinen, ja haluaa vauvan lähelleen. Äiti näyttäytyy kilpailijana.

Aiemmin tämä ratkaistiin sukuhierarkialla ja nyt kun se perinne on alkanut kuolla pois, jää keinoksi suora toiminta. Äiti saa hoitaa vauvaa kotonaan, minä hoidan täällä, tulee ajateltua jo ennen kun auto kaartaa pihaan ja sydän käy pamppailemaan.

Oksitosiinia erittyy, omat kokemukset hoitamisesta tuntuvat kaikkein varmimmalta tavalta pitää vauva tyytyväisenä. Tuore äiti ei voi tietää vielä kaikkea. Sisimmässä alkaa kiehua sitten kun tämä äiti sekoittaa koko tilanteen kun istuu likellä ja tuijottaa.

Käyttäytymismalli on samanlainen, yhtä tyypillinen kuin äidissä tapahtuvat aivokemialliset muutokset synnytyksen jälkeen.

Aika auttaa. Ja psykologinen perspektiivi. Mummo ei voi käytökselleen yhtään mitään. Se menee ohitse, jos antaa alussa höseltää ne höyryt ulos. Jos siihen ei taivu millään, äitinä, niin lopputulos on näitä pitkittyneitä sukuriitoja. Kyseessä on psykofyysinen mekanismi jolle ei voi mitään.

Koskaan naisesta ei tee narsistia tämä käytös, lopettakaa em. sanan käyttö. Ja muutkin ilmiselvät pilkkanimet.

Pilkattiinko teitä kun olitte vasta synnyttäneet? Hormonien takia? Niin.

Aha, tässäpä se vastaus taisikin tulla, sitten en ihmettele enää yhtään kun mummo painaa menemään lapsen kanssa. Ei tietenkään ole siltikään hyväksyttävää, joten jatkossa varon ettei mummo pääse viemään enää lasta pois omin luvin.

Olisi tälle itse asialle (keskinäinen ymmärrys tai pyrkimys sitä kohtaan) paras jos en enää osallistu tähän ajatustenvaihtoon. Äärettömän polarisoituneeseen sellaiseen, te haette tietoisesti tukea omille ajatuksillenne ja oikeutatte toimintaanne, soraäänet hiljennetään

Samaa taktiikkaa käyttävät mm. persut.

Keskustelun kova ydin on siinä, että isoäidin intressit nähdään lähtökohtaisesti negatiivisina, narsismina ja niin edelleen. Kun kyseessä on inhimillisten tunteiden ja ajatusmallien sekoitus, paino sanalla inhimillisten. On kuluttavaa ja rasittavaa yrittää etsiä kompromisseja vastapuolen kanssa joka ei periaatteesta tule vastaan milliäkään. Tyypillinen ihminen vaihtaa lähestymistapaa silloin, ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja siitä syntyy jutunjuurta tänne sitten. Minut ja monet muut on kasvatettu perhekäsitykseen joka huomioi ihmisten intressejä laajemmin. Syyksi sille että se mummi saa istua vauva sylissään ja olla kahvipöydästä ulkopuolinen, riittää se että hän haluaa niin. Saa hyvän mielen, nauttii vuorovaikutuksesta vauvan kanssa.

Täällä nimenomaan se sallivuus ja rauhallinen keskinäinen kunnioitus on katsottu narsismiksi ja lapsiperheen elämän pilaavaksi asiaksi. Muuan tuttavani on viimeisen vuoden aikana purkanut harmiaan poikansa vaimon käytöksen takia. Kyselin tarkasti taustaa ja ilmeni että mitään syytä ei ole ollut. Tämä miniänsä on tehnyt selväksi ettei lapsia saa nähdä paitsi hänen tarkalleen määrittämien aikataulujen mukaisesti ja ylipäätään on tullut negatiivinen tunnelma. Olen varmaan vainoharhainen mutta yhdistän muutoksen tähän ketjuun täällä. Vastakkaista näkökulmaa ei päästetä ääneen ja lopputulos on leviävä asenneilmapiirin muutos, myrkyllinen ja lasten mielipiteet sivuttava muutos. Toivottavasti olette tyytyväisiä tähän hienoon saavutukseen.

Kun ei ole mitään neuvottelutilannetta jossa eri ”vastapuolet” jauhaisivat intressejään.

Se isovanhempi EI OLE osapuoli koko asiassa.

Sinun lähtökohtasi on jo lähtökohtaisesti pielessä. Ei ihme että on vaikeaa.

Voi hyvänen aika. Sinun käsityksesi ei edusta yleistä totuutta eikä näissä asioissa edes ole mitään yleisiä totuuksia. On näkökulmia ja mielipiteitä ja perhekulttuurien eroja.

TÄMÄ on se ongelma, kiitos kun tulit antamaan erinomaisen esimerkin siitä. Jokaisella perheellä on vapaus valita oma tapansa toimia ja jos tapoihin kuuluu keskinäinen arvostus ja kypsä, muut huomioon ottava, terveen itsetunnon tuottama lempeys muita kohtaan, niin se on arvokasta ja säilyttämisen arvoista. Sellaisessa perhekulttuurissa kasvanut voi tämän keskustelun harhauttamana kokea että heillä toimitaan "väärin". Jotain tällaista on tapahtunut tuttavani kohdalla, eikä lasten ajatuksia ole kysytty kertaakaan. Kysyin asiasta. Ja kyselin miten hän itse on toiminut ja piirtyi kuva jopa ylivarovaisen huomaavaisesta käytöksestä, ei puhettakaan mistään lasten kaappauksista tai muusta kyseenalaisesta.

Näet tapahtuneen positiivisena asiana, eikö vain?

Tuo on vain ihan puhdas fakta.

Isovanhempi ei ole perheenjäsen eikä hänellä ole lähtökohtaisesti lapseen minkäänlaisia oikeuksia. Hän ei ole osapuoli.

Ja se mitä pahansuovat mummelit selän takan juoruilee ei kiinnosta ketään.

Tämä. Ilmeisesti uusi normaali. Mietin muualla Euroopassa, jossa isoäiti on kunnioitettu suvun matriarkka. Meillä ulkopuolinen jne. Alkuperäistä tapahtumaa eli mummelin tekosia en jaksanut hakea, kun täällä on kilometrin pituisia keittiöpsykologien lausuntoja.

Ei se isoäiti yhtikäs missään sen kummemmin ole perheenjäsen.

Eikä se että on joku ”suvun johtohahmo” tarkoita että olisi oikeuksia toisen lapseen tai saisi syejäyttää lapsen vanhemmat.

Olet oikeassa vain juridisesti.  Kulttuurisesti et.  Mulla on venäläisiä sukulaisia ja varmuudella voin sanoa, että ylisukupolviset perhesiteet on siellä voimassa ihan tänäkin päivänä.  Käy vaikka katsomassa, niin se näkyy jopa katukuvassa.

Samanlainen kulttuuri vallitsee hyvin monissa maissa, esim. Aasiassa ja Afrikassa.  Myös Etelä-Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Enkä ole ihan varma tuosta juridisestakaan puolesta vaikkapa Afrikkaa ajatellen.  Siellähän saattaa joku vanha isoisä määrätä kaikesta eikä miniän lapsi ole mitenkään vain miniän lapsi, se on koko suvun lapsi.

Myös Suomessa tavataan tätä kulttuuria romanien keskuudessa.  Lapsen katsotaan kuuluvan isälle ja isän suvulle.  Jos vaimo jättää miehensä, lapset on jätettävä miehelle ja miehen suvulle.  Laki ei tietenkään tätä määrää, mutta aina ei lähdetä siihen lakiin vetoamaan, koska seuraukset voi olla erittäin ikävät eikä romanit aina välitä lain kirjaimesta hevon häntää.  Tästä on tietysti paljon variaatioita, riippuen ihmisistä ja siitä, ettei tällaisia kulttuurisia sääntöjä ole pakko noudattaa jos asiat voidaan sopia keskenään.  Mutta riitatilanteissa suku saattaa tulla vahvasti mukaan.

Ei tästä nykyanoppien "rajattomuudesta" voi oikein yleistystäkään tehdä, koska toisaalta vanhemmat valittaa, että isovanhemmat ei välitä lapsenlapsistaan, huitelevat vain eläkeläisriennoissaan eikä ota lapsia hoitoonsa ikinä.  Näitäkin ketjuja on täällä ollut vaikka kuinka ja pitkiä kuin nälkävuosi.

Jossain siellä piilossa on sitten nämä ihan tavalliset tapaukset.  

Ihan sama miten jossain savimaja-asutuksessa toimitaan,jos Suomessa on ongelmana, että anoppi haluaa olla päättäjänä aikuisen lapsensa perheessä. Taitaa olla afrikkalaisia pitkä matka, että heillä olisi edes puolet niistä oikeuksista, mitä naisilla on Suomessa. Ja tästä pyhävaatekansasta ja heidän tavoistaan ei oikein malliksi ole kenellekään tässäkään asiassa.

Ei tässä mistään mallia ottamisesta ole kysekään, vaan muistutus vain sille, joka kirjoitti, ettei isovanhemmat ole yhtikäs missään perheenjäseniä.  On ne jossakin.  Meillä ei, mutta monissa eri kulttuureissa on, ja vahvastikin.  

Missä? Sano yksikin maa jossa ne isovanhemmat on juridisesti lapsensa perheen jäseniä?

Olisit lukenut mun kirjoitukseni kokonaan, ennen kuin ryntäät kysymään mitään.  Minä kirjoitin nimenomaan, että kulttuurisesti!  Ei juridisesti olekaan missään.  Paitsi epäilin ja epäilen yhä, että joissakin Afrikan heimoissa saattaa olla juridisestikin, heillä kun on omat heimolakinsa.  Myös Islam on sellainen kulttuurisesti vahva uskonto, että siellä saatetaan katsoa koko suku yhdeksi perheeksi ja suurinta valtaa käyttää joku vanha suvun isoisä tai muu päämies.  Ja on ihan mahdollista, että oikeuslaitoskin tukee tätä systeemiä.  Miehethän siellä valtaa käyttävät ja naisista suurin valta on vanhoilla isoäideillä.  Jopa tuossa 90 päivää morsiamena -ohjelmassa pitää pojan saada äitinsä suostumus avioliitolleen.  

Eli ihan jokaisessa maassa myös sinun mukaasi se isovanhempien asema on täysin vanhempien käsissä. Kiitos vahvistuksesta.

Hooh-hooh-hoijjaa...  no niinpä tietenkin.  

Eli jos ei se oma pää nyt toimi järkevästi, niin kerrotaanpa sulle:  Vastasin ihmiselle, joka väitti, että maailmassa ei MISSÄÄN käsitetä isovanhempia perheen jäseniksi.  

Vastasin, että se ei pidä täysin paikkaansa, koska todellakin ON kulttuureja, joissa isovanhemmat käsitetään perheeseen kuuluvaksi.  Niissä kulttuureissa eivät vanhemmat todellakaan määrittele isovanhempien asemaa, se on valmiina olemassa jo ennen kuin avioliittoja solmitaankaan tai lapsia hankitaan.  Isovanhempien asema on vahva ja sellaisena pysyy.  Ristiriitoja on varmasti, mutta silti isovanhempien ja yleensä vanhemman sukupolven määräysvalta on horjumaton.

Mutta meillä näin ei ole, eikä todellakaan ihan kaikkialla maailmassa.  

Vastasit minulle.

Itse vahvistit ihan itse että ihan kaikkialla se isovanhempien asema on vanhempien käsissä. Että heillä ei ole mitään oikeuksia lapsensa perheeseen tai lapsiin tai kotiin.

Ja musta on valkoista ja lehmät lentää.  Terve.  Älä vastaile enää, en lue.

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuo avauksen vauva ole jo vähintään taapero?

Hyvää keskustelua aloituksesta on rönsyillyt, ap:kin on tainnut unohtaa ketjun. Tärkeää vertaistukea täältä saa ne, joille elämä on arponut hankalia vanhemman polven edustajia riesaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron nyt teille mitä sen kummallisen käytöksen takana on. Miksi se anoppi muuttui äkisti, oli niin töykeä, pyrki omimaan vauvan.

Biologiaa.

Se on biologiaa.

Lapsenlapsen lähelle ei pääse muutoin kuin auktoriteetilla ja itsevarmuudella. Näin on ollut aina. Tuore äiti haluaa pitää vauvan lähellään, tuore isoäiti näkee vauvassa itsensä jatkumon joka on lopulta oma jälkeläinen, ja haluaa vauvan lähelleen. Äiti näyttäytyy kilpailijana.

Aiemmin tämä ratkaistiin sukuhierarkialla ja nyt kun se perinne on alkanut kuolla pois, jää keinoksi suora toiminta. Äiti saa hoitaa vauvaa kotonaan, minä hoidan täällä, tulee ajateltua jo ennen kun auto kaartaa pihaan ja sydän käy pamppailemaan.

Oksitosiinia erittyy, omat kokemukset hoitamisesta tuntuvat kaikkein varmimmalta tavalta pitää vauva tyytyväisenä. Tuore äiti ei voi tietää vielä kaikkea. Sisimmässä alkaa kiehua sitten kun tämä äiti sekoittaa koko tilanteen kun istuu likellä ja tuijottaa.

Käyttäytymismalli on samanlainen, yhtä tyypillinen kuin äidissä tapahtuvat aivokemialliset muutokset synnytyksen jälkeen.

Aika auttaa. Ja psykologinen perspektiivi. Mummo ei voi käytökselleen yhtään mitään. Se menee ohitse, jos antaa alussa höseltää ne höyryt ulos. Jos siihen ei taivu millään, äitinä, niin lopputulos on näitä pitkittyneitä sukuriitoja. Kyseessä on psykofyysinen mekanismi jolle ei voi mitään.

Koskaan naisesta ei tee narsistia tämä käytös, lopettakaa em. sanan käyttö. Ja muutkin ilmiselvät pilkkanimet.

Pilkattiinko teitä kun olitte vasta synnyttäneet? Hormonien takia? Niin.

Aha, tässäpä se vastaus taisikin tulla, sitten en ihmettele enää yhtään kun mummo painaa menemään lapsen kanssa. Ei tietenkään ole siltikään hyväksyttävää, joten jatkossa varon ettei mummo pääse viemään enää lasta pois omin luvin.

Olisi tälle itse asialle (keskinäinen ymmärrys tai pyrkimys sitä kohtaan) paras jos en enää osallistu tähän ajatustenvaihtoon. Äärettömän polarisoituneeseen sellaiseen, te haette tietoisesti tukea omille ajatuksillenne ja oikeutatte toimintaanne, soraäänet hiljennetään

Samaa taktiikkaa käyttävät mm. persut.

Keskustelun kova ydin on siinä, että isoäidin intressit nähdään lähtökohtaisesti negatiivisina, narsismina ja niin edelleen. Kun kyseessä on inhimillisten tunteiden ja ajatusmallien sekoitus, paino sanalla inhimillisten. On kuluttavaa ja rasittavaa yrittää etsiä kompromisseja vastapuolen kanssa joka ei periaatteesta tule vastaan milliäkään. Tyypillinen ihminen vaihtaa lähestymistapaa silloin, ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja siitä syntyy jutunjuurta tänne sitten. Minut ja monet muut on kasvatettu perhekäsitykseen joka huomioi ihmisten intressejä laajemmin. Syyksi sille että se mummi saa istua vauva sylissään ja olla kahvipöydästä ulkopuolinen, riittää se että hän haluaa niin. Saa hyvän mielen, nauttii vuorovaikutuksesta vauvan kanssa.

Täällä nimenomaan se sallivuus ja rauhallinen keskinäinen kunnioitus on katsottu narsismiksi ja lapsiperheen elämän pilaavaksi asiaksi. Muuan tuttavani on viimeisen vuoden aikana purkanut harmiaan poikansa vaimon käytöksen takia. Kyselin tarkasti taustaa ja ilmeni että mitään syytä ei ole ollut. Tämä miniänsä on tehnyt selväksi ettei lapsia saa nähdä paitsi hänen tarkalleen määrittämien aikataulujen mukaisesti ja ylipäätään on tullut negatiivinen tunnelma. Olen varmaan vainoharhainen mutta yhdistän muutoksen tähän ketjuun täällä. Vastakkaista näkökulmaa ei päästetä ääneen ja lopputulos on leviävä asenneilmapiirin muutos, myrkyllinen ja lasten mielipiteet sivuttava muutos. Toivottavasti olette tyytyväisiä tähän hienoon saavutukseen.

Kun ei ole mitään neuvottelutilannetta jossa eri ”vastapuolet” jauhaisivat intressejään.

Se isovanhempi EI OLE osapuoli koko asiassa.

Sinun lähtökohtasi on jo lähtökohtaisesti pielessä. Ei ihme että on vaikeaa.

Voi hyvänen aika. Sinun käsityksesi ei edusta yleistä totuutta eikä näissä asioissa edes ole mitään yleisiä totuuksia. On näkökulmia ja mielipiteitä ja perhekulttuurien eroja.

TÄMÄ on se ongelma, kiitos kun tulit antamaan erinomaisen esimerkin siitä. Jokaisella perheellä on vapaus valita oma tapansa toimia ja jos tapoihin kuuluu keskinäinen arvostus ja kypsä, muut huomioon ottava, terveen itsetunnon tuottama lempeys muita kohtaan, niin se on arvokasta ja säilyttämisen arvoista. Sellaisessa perhekulttuurissa kasvanut voi tämän keskustelun harhauttamana kokea että heillä toimitaan "väärin". Jotain tällaista on tapahtunut tuttavani kohdalla, eikä lasten ajatuksia ole kysytty kertaakaan. Kysyin asiasta. Ja kyselin miten hän itse on toiminut ja piirtyi kuva jopa ylivarovaisen huomaavaisesta käytöksestä, ei puhettakaan mistään lasten kaappauksista tai muusta kyseenalaisesta.

Näet tapahtuneen positiivisena asiana, eikö vain?

Tuo on vain ihan puhdas fakta.

Isovanhempi ei ole perheenjäsen eikä hänellä ole lähtökohtaisesti lapseen minkäänlaisia oikeuksia. Hän ei ole osapuoli.

Ja se mitä pahansuovat mummelit selän takan juoruilee ei kiinnosta ketään.

Tämä. Ilmeisesti uusi normaali. Mietin muualla Euroopassa, jossa isoäiti on kunnioitettu suvun matriarkka. Meillä ulkopuolinen jne. Alkuperäistä tapahtumaa eli mummelin tekosia en jaksanut hakea, kun täällä on kilometrin pituisia keittiöpsykologien lausuntoja.

Ei se isoäiti yhtikäs missään sen kummemmin ole perheenjäsen.

Eikä se että on joku ”suvun johtohahmo” tarkoita että olisi oikeuksia toisen lapseen tai saisi syejäyttää lapsen vanhemmat.

Olet oikeassa vain juridisesti.  Kulttuurisesti et.  Mulla on venäläisiä sukulaisia ja varmuudella voin sanoa, että ylisukupolviset perhesiteet on siellä voimassa ihan tänäkin päivänä.  Käy vaikka katsomassa, niin se näkyy jopa katukuvassa.

Samanlainen kulttuuri vallitsee hyvin monissa maissa, esim. Aasiassa ja Afrikassa.  Myös Etelä-Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Enkä ole ihan varma tuosta juridisestakaan puolesta vaikkapa Afrikkaa ajatellen.  Siellähän saattaa joku vanha isoisä määrätä kaikesta eikä miniän lapsi ole mitenkään vain miniän lapsi, se on koko suvun lapsi.

Myös Suomessa tavataan tätä kulttuuria romanien keskuudessa.  Lapsen katsotaan kuuluvan isälle ja isän suvulle.  Jos vaimo jättää miehensä, lapset on jätettävä miehelle ja miehen suvulle.  Laki ei tietenkään tätä määrää, mutta aina ei lähdetä siihen lakiin vetoamaan, koska seuraukset voi olla erittäin ikävät eikä romanit aina välitä lain kirjaimesta hevon häntää.  Tästä on tietysti paljon variaatioita, riippuen ihmisistä ja siitä, ettei tällaisia kulttuurisia sääntöjä ole pakko noudattaa jos asiat voidaan sopia keskenään.  Mutta riitatilanteissa suku saattaa tulla vahvasti mukaan.

Ei tästä nykyanoppien "rajattomuudesta" voi oikein yleistystäkään tehdä, koska toisaalta vanhemmat valittaa, että isovanhemmat ei välitä lapsenlapsistaan, huitelevat vain eläkeläisriennoissaan eikä ota lapsia hoitoonsa ikinä.  Näitäkin ketjuja on täällä ollut vaikka kuinka ja pitkiä kuin nälkävuosi.

Jossain siellä piilossa on sitten nämä ihan tavalliset tapaukset.  

Ihan sama miten jossain savimaja-asutuksessa toimitaan,jos Suomessa on ongelmana, että anoppi haluaa olla päättäjänä aikuisen lapsensa perheessä. Taitaa olla afrikkalaisia pitkä matka, että heillä olisi edes puolet niistä oikeuksista, mitä naisilla on Suomessa. Ja tästä pyhävaatekansasta ja heidän tavoistaan ei oikein malliksi ole kenellekään tässäkään asiassa.

Ei tässä mistään mallia ottamisesta ole kysekään, vaan muistutus vain sille, joka kirjoitti, ettei isovanhemmat ole yhtikäs missään perheenjäseniä.  On ne jossakin.  Meillä ei, mutta monissa eri kulttuureissa on, ja vahvastikin.  

Missä? Sano yksikin maa jossa ne isovanhemmat on juridisesti lapsensa perheen jäseniä?

Olisit lukenut mun kirjoitukseni kokonaan, ennen kuin ryntäät kysymään mitään.  Minä kirjoitin nimenomaan, että kulttuurisesti!  Ei juridisesti olekaan missään.  Paitsi epäilin ja epäilen yhä, että joissakin Afrikan heimoissa saattaa olla juridisestikin, heillä kun on omat heimolakinsa.  Myös Islam on sellainen kulttuurisesti vahva uskonto, että siellä saatetaan katsoa koko suku yhdeksi perheeksi ja suurinta valtaa käyttää joku vanha suvun isoisä tai muu päämies.  Ja on ihan mahdollista, että oikeuslaitoskin tukee tätä systeemiä.  Miehethän siellä valtaa käyttävät ja naisista suurin valta on vanhoilla isoäideillä.  Jopa tuossa 90 päivää morsiamena -ohjelmassa pitää pojan saada äitinsä suostumus avioliitolleen.  

Eli ihan jokaisessa maassa myös sinun mukaasi se isovanhempien asema on täysin vanhempien käsissä. Kiitos vahvistuksesta.

Hooh-hooh-hoijjaa...  no niinpä tietenkin.  

Eli jos ei se oma pää nyt toimi järkevästi, niin kerrotaanpa sulle:  Vastasin ihmiselle, joka väitti, että maailmassa ei MISSÄÄN käsitetä isovanhempia perheen jäseniksi.  

Vastasin, että se ei pidä täysin paikkaansa, koska todellakin ON kulttuureja, joissa isovanhemmat käsitetään perheeseen kuuluvaksi.  Niissä kulttuureissa eivät vanhemmat todellakaan määrittele isovanhempien asemaa, se on valmiina olemassa jo ennen kuin avioliittoja solmitaankaan tai lapsia hankitaan.  Isovanhempien asema on vahva ja sellaisena pysyy.  Ristiriitoja on varmasti, mutta silti isovanhempien ja yleensä vanhemman sukupolven määräysvalta on horjumaton.

Mutta meillä näin ei ole, eikä todellakaan ihan kaikkialla maailmassa.  

Vastasit minulle.

Itse vahvistit ihan itse että ihan kaikkialla se isovanhempien asema on vanhempien käsissä. Että heillä ei ole mitään oikeuksia lapsensa perheeseen tai lapsiin tai kotiin.

Ja musta on valkoista ja lehmät lentää.  Terve.  Älä vastaile enää, en lue.

Iskikö mummuraivari kun et saa tahtoasi läpi?

Musta on musta ja lehmä on lehmä. Eikä isovanhemmilla ole niitä oikeuksia missään.

Kuinka kauan tätä ikivanhaa keskustelua jaksetaan jatkaa? 😂😂

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan tätä ikivanhaa keskustelua jaksetaan jatkaa? 😂😂

Niin kauan kuin se on tarpeen. Ei ole pakko lukea tai kommentoida, jos aihe ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan tätä ikivanhaa keskustelua jaksetaan jatkaa? 😂😂

Niin kauan kuin se on tarpeen. Ei ole pakko lukea tai kommentoida, jos aihe ei kiinnosta.

Itse asiassa näyttää, että tänne ei saisi kommentoida, vaikka aihe kiinnostaisikin.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan tätä ikivanhaa keskustelua jaksetaan jatkaa? 😂😂

Niin kauan kuin se on tarpeen. Ei ole pakko lukea tai kommentoida, jos aihe ei kiinnosta.

Itse asiassa näyttää, että tänne ei saisi kommentoida, vaikka aihe kiinnostaisikin.

-eri

Oletko länkyttänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan tätä ikivanhaa keskustelua jaksetaan jatkaa? 😂😂

Niin kauan kuin se on tarpeen. Ei ole pakko lukea tai kommentoida, jos aihe ei kiinnosta.

Itse asiassa näyttää, että tänne ei saisi kommentoida, vaikka aihe kiinnostaisikin.

-eri

Oletko länkyttänyt?

Mielestäni en. Negatiivista hyökkäävää palautetta tulee silti välittömästi.

Eli olet. Tai sitten olet se jankkaaja joka jankuttaa miten itse on täydellinen ja jankuti jankuti.

Sanavarastosi vaikuttaa hieman suppealta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan tätä ikivanhaa keskustelua jaksetaan jatkaa? 😂😂

Niin kauan kuin se on tarpeen. Ei ole pakko lukea tai kommentoida, jos aihe ei kiinnosta.

Itse asiassa näyttää, että tänne ei saisi kommentoida, vaikka aihe kiinnostaisikin.

-eri

Oletko länkyttänyt?

Mielestäni en. Negatiivista hyökkäävää palautetta tulee silti välittömästi.

Eli olet. Tai sitten olet se jankkaaja joka jankuttaa miten itse on täydellinen ja jankuti jankuti.

Sanavarastosi vaikuttaa hieman suppealta.

Eli olet se jankuttaja.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan tätä ikivanhaa keskustelua jaksetaan jatkaa? 😂😂

Tämä on ennen kaikkea vertaistukiketju. Ei ole väliä, minkä ikäinen aloittajan lapsi on, kun tätä samaa tapahtuu ihan koko ajan. Se on silmiä avaavaa, muillekin, kuin vauvaperheille.