Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi on aivan yli-innokas. Kun menimme mieheni kanssa hakemaan vauvaa hoidosta, niin anoppi oli vetänyt kaikki lelut lattialle, mitä talostansa vaan löytyy. Ne lelut eivät edes olleet kun ehkä sellaisen 3 -vuotiaan leluja, ei vauvan. En ymmärrä tuota. Pieni vauva ei montaa virikettä tarvitse eikä vauvaa kiinnosta isojen lasten lelut.

Oon huomannut, että oman äitini kanssa lapseni on rento ja oma itsensä. Vauva on anoppilassa täysin erilainen.

Anoppi sanoi, että kun minä olen töissä ja on seuraava kesäloma, niin mieheni tuo lapsemme kuulema sinne. En vastannut tuohon mitään. Ei edes kysynyt, että ” voisiko olla mahdollista”. Hän ilmeisesti kuvittelee, että lapsemme tuodaan hänelle seuraavana kesänä hoitoon joka päivä. Ajatuksena kiva, mutta määräävä ” minä otan” asenne ei mee vaan mun ymmärrykseen.

Mistään ei voi sanoa mitään, koska anoppi alkaa huutamaan, kiroilemaan ja itkemään. Kokemusta on. En jaksa sitä esittämistä. En myöskään halua pilata välejä, koska se vaikuttaisi myös muihin ihmisiin lapseni lisäksi.

Ihan näin omalla kokemuksella... Joko alistut aina mummon tahtoon tai pilaat välit. Minäkin luulin, että mummo on tyytyväinen, jos saa (itse vaati) hoitaa lasta kolmena päivänä peräkkäin. Mutta olin väärässä, kun neljäntenä päivänä totesin, että haluan olla itse lapseni kanssa välillä mummo suuttui.

Mites sitten, jos mies kuitenkin hyppää äitinsä pillin mukaan ja kiikuttaa lasta sinne?

Meillä ainakin siinä mielessä hyvä tilanne, ettei mieskään kestä äitiään kuin pienissä erissä eikä ollenkaan joka päivä. Ja vuosien kuluessa kasvattanut mun avustuksella selkärankaa, ettei jokaisesta risahduksesta kipitä peräsuoli pitkällä äitinsä luokse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi on aivan yli-innokas. Kun menimme mieheni kanssa hakemaan vauvaa hoidosta, niin anoppi oli vetänyt kaikki lelut lattialle, mitä talostansa vaan löytyy. Ne lelut eivät edes olleet kun ehkä sellaisen 3 -vuotiaan leluja, ei vauvan. En ymmärrä tuota. Pieni vauva ei montaa virikettä tarvitse eikä vauvaa kiinnosta isojen lasten lelut.

Oon huomannut, että oman äitini kanssa lapseni on rento ja oma itsensä. Vauva on anoppilassa täysin erilainen.

Anoppi sanoi, että kun minä olen töissä ja on seuraava kesäloma, niin mieheni tuo lapsemme kuulema sinne. En vastannut tuohon mitään. Ei edes kysynyt, että ” voisiko olla mahdollista”. Hän ilmeisesti kuvittelee, että lapsemme tuodaan hänelle seuraavana kesänä hoitoon joka päivä. Ajatuksena kiva, mutta määräävä ” minä otan” asenne ei mee vaan mun ymmärrykseen.

Mistään ei voi sanoa mitään, koska anoppi alkaa huutamaan, kiroilemaan ja itkemään. Kokemusta on. En jaksa sitä esittämistä. En myöskään halua pilata välejä, koska se vaikuttaisi myös muihin ihmisiin lapseni lisäksi.

Ihan näin omalla kokemuksella... Joko alistut aina mummon tahtoon tai pilaat välit. Minäkin luulin, että mummo on tyytyväinen, jos saa (itse vaati) hoitaa lasta kolmena päivänä peräkkäin. Mutta olin väärässä, kun neljäntenä päivänä totesin, että haluan olla itse lapseni kanssa välillä mummo suuttui.

Mites sitten, jos mies kuitenkin hyppää äitinsä pillin mukaan ja kiikuttaa lasta sinne?

Meillä ainakin siinä mielessä hyvä tilanne, ettei mieskään kestä äitiään kuin pienissä erissä eikä ollenkaan joka päivä. Ja vuosien kuluessa kasvattanut mun avustuksella selkärankaa, ettei jokaisesta risahduksesta kipitä peräsuoli pitkällä äitinsä luokse.

"Peräsuoli pitkällä..", repesin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun meillä oli esikoisemme ristiäiset, niin anoppi kantoi lasta sylissään melkein kokoajan. Jälkeenpäin sanoin, että en yhtään tykännyt, miten hän käyttäytyi. Rupesi itkemään ja sanoi, että halusi vain auttaa ja olla vauvan kanssa. Mun täytyi itse mennä hakemaan lapseni anopin sylistä, koska anoppi ei itse ymmärtänyt lasta antaa minulle. En tule koskaan unohtamaan tuota ja koin tuon suurena loukkauksena.

Minä olin ristiäisten aikaan vielä huonokuntoinen fyysisesti ja henkisesti. Otin vauvan aina syömään, mutta mihinkään itseni ja vauvan puolustamiseen ei energia riittänyt juhlavieraiden edessä.

Tuloksena oli, että anoppi sääti ja hääräsi miehen vieressä kenen nyt pitää sylitellä vauvaa. Itse piti varmaan tunnin nukkuvaa vauvaa sylissään. Vauva ei käynyt yhdenkään minun sukulaisen sylissä. Surettaa paljon, etten itse puuttunut tilanteeseen. Olin todella voimaton.

Nyt jälkikäteen ajateltuna, niin eihän tilanne mennyt yhtään niin kuin piti. Tyhmä mies ja vielä tyhmempi äitinsä. Moukkia koko miehen suku suoraan sanottuna. Tuoreen esikoisen äidin ei todellakaan edes pitäisi joutua tilanteeseen, missä pitää kymmenien vieraiden edessä vaatia vauvaa omaan syliin ja ehdotella että voisiko vauva käydä vaikka minunkin äidin sylissä. Muiden pitäisi tajuta itsekin olla omimatta alle 2 kuukauden ikäistä vauvaa.

Nyt olen kyllä jo paremmissa voinneissa ja olenkin käynyt runsaasti omien sukulaisten luona lapsen kanssa.

Nousi aivan karvat pystyyn siitä, miten sinuakin on kohdeltu. Aivan uskomatonta ja vielä kamalampaa olet kokenut, koska olet tuon kaiken kokemasi lisäksi ollut huonossa kunnossa. Tiedän miltä sinusta on tuntunut. Sanoitko muuten koskaan anopille asiasta jälkeenpäin? Ootko antanut tuon anteeksi vai onko tuo sellainen asia, mitä et koskaan unohda? Mä muistan tuon edelleen kuin eilisen päivän. Lapsen tärkein päivä, joka ei mennyt kuten kuului. :(

Jännä nähdä, miten anoppi suhtautuu jos miehen sisaruksille tulee lapsia. Jännä silloin nähdä onko yhtään rauhoittunut vai joutuuko tällaista touhua vielä todistamaan.

Esikoisemme ristiäisistä otettiin yksi kuva, jossa oli koko juhlaväki. Järjestäydyimme kuvaan, anoppi tuli seisomaan viereeni. Ojensin vauvan miehelle, kun suoristin sukkiksia ennen kuvan ottoa. Kuulin kuinka anoppini sanoi vaimealla äänellä miehelle "anna vaan tähän".

Hän otti vauvan syliinsä, minä ojentauduin ja ojensin käsiä vauvaa kohti, anoppi käänsi hienovaraisesti selkäänsä, ei siis ollut huomaavinaan. Sitten väki äkkiä hiljeni, kuva otettiin.

Kuvassa anoppi pitelee vauvaa hymyillen korvasta korvaan, minä katson ilmeettömänä suoraan kameraan, kädet epävarmasti yhdessä vatsani kohdalla.

Olin ihan pihalla vielä tuolloin, aloin puolustautua vasta kun vauva oli jotain 5kk.

En ole päässyt tuosta kuvasta yli vieläkään ja joka kerta kun ajattelen asiaa, läikähtää mielessä raivo myös miestä kohtaan.

Järkyttävää! Oon sanaton!

Ei varmaan ole koskaan edes pyytänyt anteeksi? Ootko keskustellut asiasta koskaan? Tuo on kyllä niin ruma teko. Miten joku ihminen voi kohdella läheistänsä noin huonosti?

Meillä anoppi on tunne käsitettä anteeksipyyntö. En jaksa välittää edes koko ihmisestä enää. Oon vaan ajatellut, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Uskon että anoppini tiedostaa nykyään miten törkeästi teki, mutta hän ei tule _koskaan_ ottamaan asiaa itse puheeksi, saati pyytämään anteeksi. Jos ottaisin asian puheeksi, niin hän saattaisi - siis ihan oikeasti - huudahtaa silmät ymmyrkäisinä että "nyt hetkinen, siis minä en ymmärrä mistä tässä edes puhutaan - sinähän itte annoit vauvan minulle siinä, nyt en ymmärrä yhtään!" - on käyttänyt vastaavaa taktiikkaa joka ikinen kerta, kun olen palannut johonkin tapahtuneeseen tai asiaan, jonka hän on minulle sanonut.

Olen aivan täysin varma että hän tietää ja muistaa ne, mutta silmät kirkkaina puhuu tapahtuman toiseksi ja kääntää sen sitten niin, että hänen mieli on pahoitettu. Eli hän valehtelee, ihan toimintatapana, joka on yksi syy miksei hän saa olla lastemme kanssa ilman minua tai miestäni.

Mies on sanonut myös, että kyllä se oikeasti tietää mistä on puhe, kun olen välillä epäillyt jo omaa mielenterveyttäni. Miten, MITEN voi kieltää kivenkovaan asioita, joita ovat muutkin olleet todistamassa, koskaan tapahtuneen?

On siis pelkästään poikien äiti ja pyöritti marttyroinnillaan perhettään kunnes tulin minä ja pilasin kaiken.

Mies heräsi ajoissa, nykyään sanoo äidilleen kun tämä aloittaa tekoitkunsa (se on niin koomista: ei kyyneltäkään, kädet otsalla ja se sama värisevä "yhy yhy yhy"-ääni) että lopeta jo, aikuinen ihminen :D

Hei, nyt kuulostaa muistisairauden oireilta. Onko käynyt muistitestissä? onko tietoa että onko suvussaan esim. Alzheimeria? Lääkäriin aika. Jos ei suostu, niin joku mukaan käynnille. Sanon tämän yli 10v kokemuksella vanhustenhoidosta. Myös oudot itkeskelyt ja tilanteeseen sopimaton käytös on just sitä itteään. Vaikea ymmärtää sellaisen joka ei tunne sairautta mutta muistikuvat todellakin muuttuvat ihan toisiksi ja ne on näille se totuus sitten.

Oon vissiin kirjottanu tästä jo aikaisemminkin mutta kyse ei ainakaan meidän kohdalla ole muistisairaudesta. Kerrottiin moneen kertaan ettei kuvia lapsesta saa julkaista netissä. Sitten kuvat kuitenkin julkaistiin eikä suostuttu poistumaan. Pyysivät että lähettäis tuoreita kuvia ja kerrottiin ettei olla lähetetty kuvia kun tuntuu pahalta että niitä julkaistiin vastoin meidän haluamme. Tähän reaktio oli "sinä annoit luvan lisätä kuvat. Jos et muista tätä, se on sinun ongelmasi eikä meidän".

No jepjep, hedelmällistä keskustelua tuosta ei saa millään. Ei todella olla annettu lupaa eikä puhuttu mitään mistä olisi voinut ymmärtää väärin. Kun aikoinaan kerrottiin ettei kuvia saa julkaista niin nyökyttelivät ja "ei tietenkään". Jälkikäteen muistellaan ihan omia, eli siis valehdellaan. Ei tollasten kanssa voi olla tekemissä. Ongelma kyllä poistui kun ilmeisesti odottavat meiltä anteeksipyyntöä kun ollaan kohdeltu heitä väärin. Parasta tuossa on vielä tuo "se on sinun ongelmasi, ei meidän". Eivät vissiin tajunneet että hoidan kyllä tämän "ongelmani" pois päiväjärjestyksestä :D

Onhan se vaikea (=mahdoton) keskustella, kun toisella on ”oma totuus”, joka poikkeaa muiden kokemuksesta kovastikin. Meillä oli ongelmana, että anoppi tuli omilla avaimilla meille. Avaimet oli siksi, että saa käydä ruokkimassa kissan. Kävi meidän kaapit läpi, ja tuli aamulla meille kuikuilemaan, kun mies oli lähtenyt töihin ja mä vielä nukuin vauvan kanssa. Mä siinä vähän suutahdin, ja kotiin tultuaan ja pienen neuvottelun jälkeen mies kävi hakemassa avaimet pois. Seuraavana aamuna anoppi oli taas heti miehen lähdettyä meille, ja sähisi niistä avaimista. Kyynelsilmin väitti ettei IKINÄ ole omalla avaimella tullut meille paitsi kissan takia. Eipä varmaan. Sanoin niistä kaappien kollaamisistakin, mutta ei hän... ihan itsekseen ovat paperit ja mapit vaihtaneet paikkaa reissun aikana. Ovi paukahti komeasti kun anoppi lähti sillä kertaa :D

Tässä ketjussa on tosi paljon selvästi riitaisia ihmisiä. Asioita maalataan itselle edullisemmiksi, ei osata miettiä yhtään asioita toisen kannalta ja suorastaan tahallisesti halutaan ymmärtää väärin.

Toki on tosi paljon ihan päästään viallisia isovanhempiakin selvästi, mutta tuntuu että moni tulee ketjuun voimaantumaan "kyl mäki. ..." mentaliteetilla. Menee ketju pilalle.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on tosi paljon selvästi riitaisia ihmisiä. Asioita maalataan itselle edullisemmiksi, ei osata miettiä yhtään asioita toisen kannalta ja suorastaan tahallisesti halutaan ymmärtää väärin.

Toki on tosi paljon ihan päästään viallisia isovanhempiakin selvästi, mutta tuntuu että moni tulee ketjuun voimaantumaan "kyl mäki. ..." mentaliteetilla. Menee ketju pilalle.

Ja esimerkkejä tästä?

Vierailija kirjoitti:

Meilläpä anoppi keksii etänä lapsilla käytösongelmia ja kehityshäiriöitä jos ei näe lapsia. Ns johtuu tietenkin minusta ja etäisyyttä otetaan van koska minä haluan peitellä niitä. Ei sen takia että olisi muutakin elämää tai että hänet itsensä kokisi koko perhe rasittavaksi.

Mun esikoinen on hyvin rauhallinen ja introvertti lapsi. Kuopus on taas ihan normaali vilkas pikkupoika. Nuorempi on anopin diagnoosin mukaan ADHD tapaus, jaksaa suureen ääneen päivitellä kuinka ylivilkas tapaus on. Ja tyhmäkin, kun ei jaksa istua tunnista toiseen lukemassa kirjaa. Neuvolassa tai päiväkodissa tätä ylivilkkautta ei ole huomattu.

Miehen serkulla on ADHD-diagnoosin saanut lapsi. Tämä serkku pisti tädilleen luun kurkkuun, kun anoppi jossain sukujuhlissa taas selitti ihan itse tekemiään diagnooseja. Anoppi katosi melko liukkaasti tuon jälkeen :D

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on tosi paljon selvästi riitaisia ihmisiä. Asioita maalataan itselle edullisemmiksi, ei osata miettiä yhtään asioita toisen kannalta ja suorastaan tahallisesti halutaan ymmärtää väärin.

Toki on tosi paljon ihan päästään viallisia isovanhempiakin selvästi, mutta tuntuu että moni tulee ketjuun voimaantumaan "kyl mäki. ..." mentaliteetilla. Menee ketju pilalle.

Ketkä esimerkiksi?

Mä olen alkanut miettiä, että voisikohan näihin olla syynä se, että anoppi haluaa kokea äitiyden uudelleen. Mä en enää oikein muutakaan keksi. Tai sitten on vaan muutoin kateellinen miniälle. Voi olla että on kliseeltä kuulostavaa, mutta mä en voisi mummona toimia näin. En ikinä. Anoppini on ei enää ajattele ketään muuta kuin itseään ja lastamme. Hän ei esimerkiksi kykene keskustelemaan esimerkiksi kahvipöydässä toisten kanssa, jos esimerkiksi lapsemme on sylissään. Kun toiset keskustelee, niin anoppi hyysää lastamme. Tätäkään en käsitä.

Jos anopille sanoo jostain asiasta, niin hän hermostuu välittömästi. Emme pysty keskustelemaan mistään. Anoppi kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, jos esimerkiksi annan kritiikkiä siitä, ettei toisten henkilökohtaisia asioita kerrota.

En tiedä, mistä tuo käytös juontaa juurensa. Tuo on erittäin rasittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos me joskus mieheni kanssa saadaan toinen lapsi, niin otan heti erilaisen asenteen. Anoppi ei tule pitelemään itkevää lasta pois minulta, ei tule hakemaan kädet ojossa lasta eikä pilaa enää toisia ristiäisiä. En aio kertoa raskaudestani kuin sitten kun vatsa alkaa näkyä.

En ole antanut anopin hoitaa lastamme kuin kerran lähinnä säälistä. Toista kertaa ei tule, oli nimittäin lapsi sen verran hämmentynyt kun mieheni kanssa haimme hänet kotiin. Uskon, että lapsemme aistii anopin.

Onneksi mieheni mummo on ihana ja puolustaa aina meitä. Hän myös sanoo napakasti anopille kun anoppi astuu liikaa reviirille. Joskus tekisi mieli sanoa tuolle miehen mummolle, että ” kiitos kun ymmärrät” huokaisen aina helpotuksesta ja tiedän , että miehen mummo on tukena ja käskee anoppia pois. Anoppi uskoo häntä. Kiva nähdä anopin ilme aina kun hänen äitinsä eli tuo mummo antaa hänelle palautetta :D

Minä kanssa päätin, että toista äitiyslomaa appivanhemmat eivät pilaa. Ensimmäisen lapsen kohdalla olin liian kiltti ja ajattelin, että olen vain nyt herkkä. Mutta sitten kun uskalsin asioista puhua, tajusin, että ei minun tarvitse kaikkea sietää. Meillä siis pappa saattoi käydä 4 kertaa päivässä kylässä, anoppi ei antanut itkevää vauvaa minulle pyynnöstäni huolimatta, minun olisi pitänyt lähteä kesken vanhempainvapaan töihin ja lopettaa imettäminen, että mummo olisi saanut hoitaa vauvan...oli raskasta taistella koko ajan vastaan. Kun toinen lapsi oli tulossa ilmoitin miehelleni, että vanhempasi eivät pilaa minun viimeistä äitiyslomaa, eivätkä ole pilanneet. Toki siitä saadaan kuulla... Ja itseänikin harmittaa, kun kahden lapsen kanssa apu olisi joskus tarpeen, mutta parempi kun ei pyydä, ettei taas ala joku uusi show.

Mulla eka lapsi ja opin 2kk ettei kannata olla liian kiltti, nyt jo 8kk myöhemmin ja mummo jaksaa vielä kiusata, ei hyväksy kun sanon ei ja sitten vielä nää "avustajat" tulee hakemaan lapseni "ilahduttamaan" mököttävää mummoa. Kunhan mies nyt vaan tajuaisi etten jaksa pitkään olla niiden seurassa, se on aivan hemmetin uuvuttavaa! Aina mun ja lapsen pitäisi joustaa, päiväunia ja ruokailuaikoja siirtää mummon takia ja leikkiä ei sais. "Se voi leikkiä sit kotona".

Lapsi tajuaa nopeasti että mummon läsnäollessa pitää miellyttää mummoa, omien leikkien jne kustannuksella. En halua kuulostaa dramaattiselta mutta tuosta tulee olemaan haittaa lapsen kehitykselle ja jos annat tuon jatkua niin lapsi kasvaa mummon omaksi pikku sätkynukeksi, niin kuin varmaan tavoite onkin (mummolla). Tämä kuvio on nähty ja valitettavasti vielä niin, että kyseessä oma äitini ja veljeni lapset.

En annakaan, ja silloin on helvetti irti ja avustaja hädissään kun mummo mököttää jossain piilossa. Yhtäkkiä tullaan ihan viereen istumaan ja vahtimaan että koska olis mahdollisuus saada lapsi napattua siitä ja vietyä ilahduttamaan mummoa. Jos en ole valppaana tai edes tietoinen siitä että mummo mököttää niin lapsi viedään, ja sit mummo ilmestyy huoneestaan sohvalle mököttämään ja avustaja lapsen kanssa siihen sen eteen ilahduttamaan sitä vähän lisää. Eli sitä mummoa kirjaimellisesti huokutellaan piilostaan lapsen avulla, heilutellaan lasta sen nenän edessä. Sitten mies mököttää kun MINÄ olin se törkeä siinä kun suutuin tosta ja otin lapsen pois. 2 kertaa olen tota ollut todistamassa.

Mies taitaa olla tässä kovin clueless. Ensimmäisenä pitää ottaa huomioon ne lapsen tarpeet, sitten vasta aikuisten. Ilmeisesti mies on ehdollistettu pitämään äippä hyvällä tuulella hinnalla millä hyvänsä. Kyllä se anoppi aikuisena ihmisenä osaa, tai pitäisi osata, käsitellä pettymykset. Mököttäminen on lapsellista, mutta ilmeisesti mies ei osaa nähdä, että tulee manipuloiduksi. Olisiko teillä mahdollisuus käydä pariterapiassa tai perheneuvolassa ? Meillä alkoi miehen silmät avautua vasta, kun ulkopuolinen sanoi, ettei äitinsä käytös ole normaalia.

Äitini on sitä mieltä että esikoistamme hoidetaan kotonaan huonosti. Nimittää häntä ”Liisa-ressuksi” ja suosii törkeästi niin että kuopus on itkenyt monet itkut.

Eikä tajua käytöksessään mitään loukkaavaa...

Mun anoppini on suuttunut siitä, ettei saa hoitaa lastamme. On käynyt kolme neljä kertaa vauvaa vaunuttelemassa, mutta sitä ei kuulema lasketa että olisi hoitamassa. Hänen mielestään voi puhua , että on lasta hoitamassa vasta silloin kun on kahdestaan lapsen kanssa luonamme tai anoppilassa

Itse olen sitä mieltä, että nuo vaunulenkit ovat hoitamista myös. Mitä eroa sillä on vaunutteletko vauvaa tunnin vai hoidatko tunnin sisätiloissa ja leikit? Oon mä tyhmä ja en vaan ymmärrä. Mitä ootte mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppini on suuttunut siitä, ettei saa hoitaa lastamme. On käynyt kolme neljä kertaa vauvaa vaunuttelemassa, mutta sitä ei kuulema lasketa että olisi hoitamassa. Hänen mielestään voi puhua , että on lasta hoitamassa vasta silloin kun on kahdestaan lapsen kanssa luonamme tai anoppilassa

Itse olen sitä mieltä, että nuo vaunulenkit ovat hoitamista myös. Mitä eroa sillä on vaunutteletko vauvaa tunnin vai hoidatko tunnin sisätiloissa ja leikit? Oon mä tyhmä ja en vaan ymmärrä. Mitä ootte mieltä?

On tuo vaunuttelukin hoitamista.

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppini on suuttunut siitä, ettei saa hoitaa lastamme. On käynyt kolme neljä kertaa vauvaa vaunuttelemassa, mutta sitä ei kuulema lasketa että olisi hoitamassa. Hänen mielestään voi puhua , että on lasta hoitamassa vasta silloin kun on kahdestaan lapsen kanssa luonamme tai anoppilassa

Itse olen sitä mieltä, että nuo vaunulenkit ovat hoitamista myös. Mitä eroa sillä on vaunutteletko vauvaa tunnin vai hoidatko tunnin sisätiloissa ja leikit? Oon mä tyhmä ja en vaan ymmärrä. Mitä ootte mieltä?

Olen sitä mieltä ettei lasta tarvitse jättää hoitoon vain toisen mieliksi.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on sitä mieltä että esikoistamme hoidetaan kotonaan huonosti. Nimittää häntä ”Liisa-ressuksi” ja suosii törkeästi niin että kuopus on itkenyt monet itkut.

Eikä tajua käytöksessään mitään loukkaavaa...

Tuo sisarusten eriarvoinen kohtelu on todella loukkaavaa. Meilläkin esikoinen on nostettu jalustalle ja sitä toista anoppi inhosi jo ennen lapsen syntymää. Totesi vaan, että kyllä teille olisi yksi lapsi riittänyt. Ja asenne jatkuu yhä, vaikka kuopus menee syksyllä eskariin. Eikä sitä inhoa helpota, että kuopus on kovasti mun suvun näköinen, isoveli taas kopio isästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos me joskus mieheni kanssa saadaan toinen lapsi, niin otan heti erilaisen asenteen. Anoppi ei tule pitelemään itkevää lasta pois minulta, ei tule hakemaan kädet ojossa lasta eikä pilaa enää toisia ristiäisiä. En aio kertoa raskaudestani kuin sitten kun vatsa alkaa näkyä.

En ole antanut anopin hoitaa lastamme kuin kerran lähinnä säälistä. Toista kertaa ei tule, oli nimittäin lapsi sen verran hämmentynyt kun mieheni kanssa haimme hänet kotiin. Uskon, että lapsemme aistii anopin.

Onneksi mieheni mummo on ihana ja puolustaa aina meitä. Hän myös sanoo napakasti anopille kun anoppi astuu liikaa reviirille. Joskus tekisi mieli sanoa tuolle miehen mummolle, että ” kiitos kun ymmärrät” huokaisen aina helpotuksesta ja tiedän , että miehen mummo on tukena ja käskee anoppia pois. Anoppi uskoo häntä. Kiva nähdä anopin ilme aina kun hänen äitinsä eli tuo mummo antaa hänelle palautetta :D

Minä kanssa päätin, että toista äitiyslomaa appivanhemmat eivät pilaa. Ensimmäisen lapsen kohdalla olin liian kiltti ja ajattelin, että olen vain nyt herkkä. Mutta sitten kun uskalsin asioista puhua, tajusin, että ei minun tarvitse kaikkea sietää. Meillä siis pappa saattoi käydä 4 kertaa päivässä kylässä, anoppi ei antanut itkevää vauvaa minulle pyynnöstäni huolimatta, minun olisi pitänyt lähteä kesken vanhempainvapaan töihin ja lopettaa imettäminen, että mummo olisi saanut hoitaa vauvan...oli raskasta taistella koko ajan vastaan. Kun toinen lapsi oli tulossa ilmoitin miehelleni, että vanhempasi eivät pilaa minun viimeistä äitiyslomaa, eivätkä ole pilanneet. Toki siitä saadaan kuulla... Ja itseänikin harmittaa, kun kahden lapsen kanssa apu olisi joskus tarpeen, mutta parempi kun ei pyydä, ettei taas ala joku uusi show.

Mulla eka lapsi ja opin 2kk ettei kannata olla liian kiltti, nyt jo 8kk myöhemmin ja mummo jaksaa vielä kiusata, ei hyväksy kun sanon ei ja sitten vielä nää "avustajat" tulee hakemaan lapseni "ilahduttamaan" mököttävää mummoa. Kunhan mies nyt vaan tajuaisi etten jaksa pitkään olla niiden seurassa, se on aivan hemmetin uuvuttavaa! Aina mun ja lapsen pitäisi joustaa, päiväunia ja ruokailuaikoja siirtää mummon takia ja leikkiä ei sais. "Se voi leikkiä sit kotona".

Lapsi tajuaa nopeasti että mummon läsnäollessa pitää miellyttää mummoa, omien leikkien jne kustannuksella. En halua kuulostaa dramaattiselta mutta tuosta tulee olemaan haittaa lapsen kehitykselle ja jos annat tuon jatkua niin lapsi kasvaa mummon omaksi pikku sätkynukeksi, niin kuin varmaan tavoite onkin (mummolla). Tämä kuvio on nähty ja valitettavasti vielä niin, että kyseessä oma äitini ja veljeni lapset.

En annakaan, ja silloin on helvetti irti ja avustaja hädissään kun mummo mököttää jossain piilossa. Yhtäkkiä tullaan ihan viereen istumaan ja vahtimaan että koska olis mahdollisuus saada lapsi napattua siitä ja vietyä ilahduttamaan mummoa. Jos en ole valppaana tai edes tietoinen siitä että mummo mököttää niin lapsi viedään, ja sit mummo ilmestyy huoneestaan sohvalle mököttämään ja avustaja lapsen kanssa siihen sen eteen ilahduttamaan sitä vähän lisää. Eli sitä mummoa kirjaimellisesti huokutellaan piilostaan lapsen avulla, heilutellaan lasta sen nenän edessä. Sitten mies mököttää kun MINÄ olin se törkeä siinä kun suutuin tosta ja otin lapsen pois. 2 kertaa olen tota ollut todistamassa.

Mies taitaa olla tässä kovin clueless. Ensimmäisenä pitää ottaa huomioon ne lapsen tarpeet, sitten vasta aikuisten. Ilmeisesti mies on ehdollistettu pitämään äippä hyvällä tuulella hinnalla millä hyvänsä. Kyllä se anoppi aikuisena ihmisenä osaa, tai pitäisi osata, käsitellä pettymykset. Mököttäminen on lapsellista, mutta ilmeisesti mies ei osaa nähdä, että tulee manipuloiduksi. Olisiko teillä mahdollisuus käydä pariterapiassa tai perheneuvolassa ? Meillä alkoi miehen silmät avautua vasta, kun ulkopuolinen sanoi, ettei äitinsä käytös ole normaalia.

Ollaan itseasiassa menossa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen alkanut miettiä, että voisikohan näihin olla syynä se, että anoppi haluaa kokea äitiyden uudelleen. Mä en enää oikein muutakaan keksi. Tai sitten on vaan muutoin kateellinen miniälle. Voi olla että on kliseeltä kuulostavaa, mutta mä en voisi mummona toimia näin. En ikinä. Anoppini on ei enää ajattele ketään muuta kuin itseään ja lastamme. Hän ei esimerkiksi kykene keskustelemaan esimerkiksi kahvipöydässä toisten kanssa, jos esimerkiksi lapsemme on sylissään. Kun toiset keskustelee, niin anoppi hyysää lastamme. Tätäkään en käsitä.

Jos anopille sanoo jostain asiasta, niin hän hermostuu välittömästi. Emme pysty keskustelemaan mistään. Anoppi kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, jos esimerkiksi annan kritiikkiä siitä, ettei toisten henkilökohtaisia asioita kerrota.

En tiedä, mistä tuo käytös juontaa juurensa. Tuo on erittäin rasittavaa.

Saatat olla oikeassa. Meillä on kaksi välinpitämätöntä ja piittaamatonta mummoa jotks ei välitä ollenkaan lapsenlapsista, eivät soittele, käy, koskaan eivät ole hoitaneet eikä hoida. He siis EIVÄT HALUA kokea äitiyttä uudelleen koska olivat paskoja äiteinäkin, silloinkin itsekkäitä ja piittaamattomia.

Sen sijaan tutuilla on hyviä äitejä jotka nauttivat äitiydesta aikanaan ja he ovat innokkaita isovanhempia.

Olen melko varma että se miten he kokivat omat lapsensa, ratkaisee isovanhemmuidenkin. Oma välinpitämätön itsekäs äiti on samanlainen mummonakin, ”ei kiinnosta”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppini on suuttunut siitä, ettei saa hoitaa lastamme. On käynyt kolme neljä kertaa vauvaa vaunuttelemassa, mutta sitä ei kuulema lasketa että olisi hoitamassa. Hänen mielestään voi puhua , että on lasta hoitamassa vasta silloin kun on kahdestaan lapsen kanssa luonamme tai anoppilassa

Itse olen sitä mieltä, että nuo vaunulenkit ovat hoitamista myös. Mitä eroa sillä on vaunutteletko vauvaa tunnin vai hoidatko tunnin sisätiloissa ja leikit? Oon mä tyhmä ja en vaan ymmärrä. Mitä ootte mieltä?

On tuo vaunuttelukin hoitamista.

Näin itsekin ajattelen, mutta anopin mielestä ei virallista. En käsitä. Miten se sisällä lapsen kanssa leikkiminen tekee hoidosta virallisen. Ei mee mun jakeluun ei sitten millään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppini on suuttunut siitä, ettei saa hoitaa lastamme. On käynyt kolme neljä kertaa vauvaa vaunuttelemassa, mutta sitä ei kuulema lasketa että olisi hoitamassa. Hänen mielestään voi puhua , että on lasta hoitamassa vasta silloin kun on kahdestaan lapsen kanssa luonamme tai anoppilassa

Itse olen sitä mieltä, että nuo vaunulenkit ovat hoitamista myös. Mitä eroa sillä on vaunutteletko vauvaa tunnin vai hoidatko tunnin sisätiloissa ja leikit? Oon mä tyhmä ja en vaan ymmärrä. Mitä ootte mieltä?

On tuo vaunuttelukin hoitamista.

Näin itsekin ajattelen, mutta anopin mielestä ei virallista. En käsitä. Miten se sisällä lapsen kanssa leikkiminen tekee hoidosta virallisen. Ei mee mun jakeluun ei sitten millään.

Sitten kysyt että miksi sen on pakko "virallisesti" hoitaa sun lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppini on suuttunut siitä, ettei saa hoitaa lastamme. On käynyt kolme neljä kertaa vauvaa vaunuttelemassa, mutta sitä ei kuulema lasketa että olisi hoitamassa. Hänen mielestään voi puhua , että on lasta hoitamassa vasta silloin kun on kahdestaan lapsen kanssa luonamme tai anoppilassa

Itse olen sitä mieltä, että nuo vaunulenkit ovat hoitamista myös. Mitä eroa sillä on vaunutteletko vauvaa tunnin vai hoidatko tunnin sisätiloissa ja leikit? Oon mä tyhmä ja en vaan ymmärrä. Mitä ootte mieltä?

On tuo vaunuttelukin hoitamista.

Näin itsekin ajattelen, mutta anopin mielestä ei virallista. En käsitä. Miten se sisällä lapsen kanssa leikkiminen tekee hoidosta virallisen. Ei mee mun jakeluun ei sitten millään.

Sitten kysyt että miksi sen on pakko "virallisesti" hoitaa sun lasta.

No ei vaunulenkit ole mitään virallista hoitamista kylläkään. Anoppi on oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppini on suuttunut siitä, ettei saa hoitaa lastamme. On käynyt kolme neljä kertaa vauvaa vaunuttelemassa, mutta sitä ei kuulema lasketa että olisi hoitamassa. Hänen mielestään voi puhua , että on lasta hoitamassa vasta silloin kun on kahdestaan lapsen kanssa luonamme tai anoppilassa

Itse olen sitä mieltä, että nuo vaunulenkit ovat hoitamista myös. Mitä eroa sillä on vaunutteletko vauvaa tunnin vai hoidatko tunnin sisätiloissa ja leikit? Oon mä tyhmä ja en vaan ymmärrä. Mitä ootte mieltä?

On tuo vaunuttelukin hoitamista.

Näin itsekin ajattelen, mutta anopin mielestä ei virallista. En käsitä. Miten se sisällä lapsen kanssa leikkiminen tekee hoidosta virallisen. Ei mee mun jakeluun ei sitten millään.

Virallista? Voi elämä! *huutonaurua*