Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyliitot tuleekin tehdä avioehdolla koska erotaan niin paljon ja testamentit niin ettei lapsen puoliso peri mitään. Pidetään raha suvussa eikä ulkosukulaiset hyödy.
Kotiäideille tämä on kova paikka. Kannattaa miettiä jääkö ELÄTIKSI vai hankkiiko omat tulot.
Elätti äitinä voi olla muutaman vuoden mutta sitten töihin.
Mutta kun tää elättinä olo on niin helppo :) Ai niin, mähän saankin (ansiosidonnaista) vanhempain päivärahaa enemmän kuin mies palkkaa ja maksan ruoat ja lainat näin elättinäkin ollessakin.
Mahtavaa ja siinä sivussa teet paljon muutakin perheesi eteen. Kaikkien äitien pitäisi olla muutamia vuosia elättinä niin oppisivat pitämään ruman suunsa nätimpänä!
Tai vaihtoehtoisesti voisi miehetkin hoitaa niitä lapsia kotona niin näkisivät mitä se on, ja äiti pääsee tienaamaan rahaa ja eläkettä kerryttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle (miniälle) tultiin hymyillen ilmoittamaan, että on tehty semmoiset paperit, että sinä et meidän rahoista saa senttiäkään. Hymy hyytyi kun totesin, että hyvä juttu, meille tulee muutenkin avioehto.
Se on jännä juttu miten jotkut automaattisesti olettavat, että naiset on vain lompakon perässä ja dettä naisella ei voi olla omaa varallisuutta.
Onkohan nämä rahastus-teoreetikot aikoinaan itse liidelleet avioon dollarin kuvat silmissä (appiukolla oli paljon perintömetsää ennen kuin ryyppäsi ne), vai näkevätkin poikansa niin ankeana tyyppinä, ettei yksikään nainen voi kiinnostua hänestä muuten kuin elättäjänä? Mun mies ei edes ole erityisen varakas, ja perinnöksi tulossa homeinen mökki ja 1970-luvulla remontoitu rintamamiestalo muuttotappiokunnassa, ja nämäkin jaetaan kolmen lapsen kesken.
Nii no, ensimmäisissä sukujuhlissa jossa olin mieheni seurustelukumppaninsa eräs rouva tuli vielä myöhemmin varmistamaan :"oletko sinä oikeasti x kanssa?" Hitto kun en tajunnut vastata, että tietystikään, kuokin täällä muuten vain / olen maksettu seuralainen.
Noille pitäisi varmaan vastata, että joo, onhan tuo Petri vähän nolo näin ihmisten ilmoilla, mutta (ottaa unelmoiva, silmät puoliksi kiinni oleva ilme) sillä on ISO ja on muutenkin aikamoinen peto sängyssä, ja vähän muuallakin *kiihkeä huokaus*
Tätä ketjua lukiessa pitää monessa välissä nipistellä naamaansa ja muistuttaa itselleen, että joukossamme ilmeisesti on kuin onkin muutama äiti, jotka joko ovat hirveän traumatisoituneita tai joilla äitiyshormonit ovat pysyvästi hirttäneet kiinni, tai ehkä molempia. Heidän suhtautumisensa toisiin ihmisiin ja erityisesti miehensä äitiin on... ei sitä voi edes sanoin kuvata. Mulla on itsellä tyttäriä, heillä puolisot ja yksi tyttärentytär, ja he kaikki ovat ihania ja rakkaita. Jos jotain kautta saisin kuulla vävyjen todellisen mielipiteen olevankin, että olen mummoklonkku, menisin kiskoille makaamaan ja odottamaan junaa.
Jos sinulla on asialliset välit lapsiisi ja heidän puolisoihinsa, niin tuskin olet klonkku. Eli et käy ihan hyvää hyvyyttäsi kalustamassa ilman lupaa toisen kotia, et kaappaa lapsenlastasi toiseen huoneeseen piiloon vanhemmiltaan jne.
Minulla on asialliset välit lapsiini ja heidän puolisoihinsa, ja onneksi joukkoon ei ole osunut yhtään välitpoikkihitleriä, joka kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja katkoo välejä joka suuntaan , koska kaikki muut ovat väärässä. 350 sivua itkua pelkästään hullujen mummojen takia vakuuttaa, että joukossa on vauvojen äitejä ja muita naisihmisiä, jotka eivät niin sanotusti itsekään käy kaikilla sylintereillä.
Mitä sitten antaisit neuvoksi näille äideille, joilla on klonkkumummu riesana? Jos kerran välien katkaisu ei ole sopiva vaihtoehto, vaan hitleröintiä.
Hmm, riippuu vähän mitä välien katkaisulla tarkoitetaan. Ehkä joku pitää mun ratkaisua hitleröintinä kun yksinkertaisesti vastaan "ei kiitos" appivanhempien kahvittelukutsuille?
Mitäs sitten tehdään, jos "ei kiitos" ei toimi, vaan jos lapsia ei saada mummolaan niin sitten tungetaan katsomaan lapsenlapsia?
"EI, tänään meille ei sovi"
Toimii varmasti normaaleihin ihmisiin ihan kivasti. Meille tuli vuosisadan draama siitä että kerroin ettei lapsemme kuvia saa laittaa nettiin. Oltiin tämä kerrottu jo pari kertaa aiemminkin tosin, mutta kun ei mennyt jakeluun. Sen sijaan että oltaisiin pyydetty anteeksi ja poistettu kuvat, mentiin suoraan siihen miten p#ska ihminen olen ja yritän erottaa lapsenlapsen ja isovanhemman toisistaan. Jäi vähän epäselväksi miten tämä erottaminen liittyy siihen ettemme halua kuvia julkaistavan, mutta ei siihen pahan olon oksennukseen jaksanut edes vastata.
Oliko facebookiin? Voit ilmoittaa sinne kuvista niin facebook ehkä poistaa ne. Meilläkin appivanhemmat nauttii lapsenlapsen seurasta aina kännykän kameran läpi. Tai lähinnä mummo siinä häärää lapsen ympärillä ja appi toimii kuvaajana. Lapsi vaan usein pilaa näitä "kuvaussessioita" huutamalla ja itkemällä siinä mummon sylissä.
Miten tämä vuosisadan draama mahtoi lähteä liikkeelle? Riippuu nimittäin hirveän paljon siitä, miten asian ottaa esille ja käsittelee. Draamaa syntyy ihan varmasti, kun hyökkää toisen silmille, että etkö taatanan dille tajuu ettet voi meidän Nicon kuvia laitella nettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle (miniälle) tultiin hymyillen ilmoittamaan, että on tehty semmoiset paperit, että sinä et meidän rahoista saa senttiäkään. Hymy hyytyi kun totesin, että hyvä juttu, meille tulee muutenkin avioehto.
Se on jännä juttu miten jotkut automaattisesti olettavat, että naiset on vain lompakon perässä ja dettä naisella ei voi olla omaa varallisuutta.
Onkohan nämä rahastus-teoreetikot aikoinaan itse liidelleet avioon dollarin kuvat silmissä (appiukolla oli paljon perintömetsää ennen kuin ryyppäsi ne), vai näkevätkin poikansa niin ankeana tyyppinä, ettei yksikään nainen voi kiinnostua hänestä muuten kuin elättäjänä? Mun mies ei edes ole erityisen varakas, ja perinnöksi tulossa homeinen mökki ja 1970-luvulla remontoitu rintamamiestalo muuttotappiokunnassa, ja nämäkin jaetaan kolmen lapsen kesken.
Nii no, ensimmäisissä sukujuhlissa jossa olin mieheni seurustelukumppaninsa eräs rouva tuli vielä myöhemmin varmistamaan :"oletko sinä oikeasti x kanssa?" Hitto kun en tajunnut vastata, että tietystikään, kuokin täällä muuten vain / olen maksettu seuralainen.
Noille pitäisi varmaan vastata, että joo, onhan tuo Petri vähän nolo näin ihmisten ilmoilla, mutta (ottaa unelmoiva, silmät puoliksi kiinni oleva ilme) sillä on ISO ja on muutenkin aikamoinen peto sängyssä, ja vähän muuallakin *kiihkeä huokaus*
Tätä ketjua lukiessa pitää monessa välissä nipistellä naamaansa ja muistuttaa itselleen, että joukossamme ilmeisesti on kuin onkin muutama äiti, jotka joko ovat hirveän traumatisoituneita tai joilla äitiyshormonit ovat pysyvästi hirttäneet kiinni, tai ehkä molempia. Heidän suhtautumisensa toisiin ihmisiin ja erityisesti miehensä äitiin on... ei sitä voi edes sanoin kuvata. Mulla on itsellä tyttäriä, heillä puolisot ja yksi tyttärentytär, ja he kaikki ovat ihania ja rakkaita. Jos jotain kautta saisin kuulla vävyjen todellisen mielipiteen olevankin, että olen mummoklonkku, menisin kiskoille makaamaan ja odottamaan junaa.
Jos sinulla on asialliset välit lapsiisi ja heidän puolisoihinsa, niin tuskin olet klonkku. Eli et käy ihan hyvää hyvyyttäsi kalustamassa ilman lupaa toisen kotia, et kaappaa lapsenlastasi toiseen huoneeseen piiloon vanhemmiltaan jne.
Minulla on asialliset välit lapsiini ja heidän puolisoihinsa, ja onneksi joukkoon ei ole osunut yhtään välitpoikkihitleriä, joka kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja katkoo välejä joka suuntaan , koska kaikki muut ovat väärässä. 350 sivua itkua pelkästään hullujen mummojen takia vakuuttaa, että joukossa on vauvojen äitejä ja muita naisihmisiä, jotka eivät niin sanotusti itsekään käy kaikilla sylintereillä.
Mitä sitten antaisit neuvoksi näille äideille, joilla on klonkkumummu riesana? Jos kerran välien katkaisu ei ole sopiva vaihtoehto, vaan hitleröintiä.
Hmm, riippuu vähän mitä välien katkaisulla tarkoitetaan. Ehkä joku pitää mun ratkaisua hitleröintinä kun yksinkertaisesti vastaan "ei kiitos" appivanhempien kahvittelukutsuille?
Älä nyt viitsi.
Onhan siinä vissi ero, käyttäytyykö asiallisesti vai vainohullusti/hysteerisesti. Mimmoinen ihminen pahoittaisi mielensä, kun anoppi kiinnittää huomion lapsenlapseen eikä lapsen äitiin = miniä tai vastaisi sukujuhlissa miehen tädin Ai, tekö Matin kanssa seurustelette-kysymykseen että eikun olen maksettu seuralainen.
Mitä sä höpötät? Tää on mulle se "välien katkaisu". En mene sinne missä en viihdy, aika yksinkertaista mutta toiset valittaa että se on "hitleröintiä". Jos anoppi olisi edes vähän vähemmän rasittava niin voisin lähteäkin välillä, nyt en vaan jaksa kun se on juurikin tuollainen klonkkumummo. Ei lapsikaan viihdy vaan selkeästi ahdistuu, lähes koko vierailun ajan se itkee.
Tottai lapsi itkee ja ahdistuu, kun äitikin käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. En puolustele mummon käytöstä, totean vain että yleensä kun erimielisyyttä on, on vikaa kummassakin osapuolessa.
Vierailija kirjoitti:
Isoäitys on yliarvostettu mummojen piirissä. Minäkin olen mummo tapaan taaperoita, kun heille sopii. Tähän mennessä kerran vuodessa kutsuttuna. Lahjan valitsee miniä ei lapsi. Ei ole hoitokeikkoja ei. Tein selväksi etten hoida. Kivasti löytyi päiväkoti. Miksi minun sairaan olisi hoidettava. Jalat on reuma syönyt ja kunto muutoinkin reistaa vaikka ikääon55v. Noista perimisistä ja rahan käytöstä päätän tietysti ajoissa jo. Tyttärelle annan jo nykyisin vuokrarahat palkaksi avusta jota saan. Pojalle on varmaan jaettava sitten perinnöstä jotain puolet. Tietysti olen tehnyt testamentin jaosta. Omaisuus menee vain ainoastaan lapsilleni ei vävyille ei miniälle.
Mahtavaa, että teille on sattunut juuri itsellenne sopivat sukulaiset, niin että tapaamis- ja hoitamishalutkin sopivat hyvin yhteen, etkä pidä tytärtäsikään itsestäänselvänä avustajana.
Hienoa myös, että haluat ajatella jo aikuisia lapsiasikin suunnittelemalla perinnönjakoa jo etukäteen. Helpottaa lapsia varmasti siinä murheen hetkessä kun menettävät äitinsä.
Voi kun kaikki jaksaisivat vaivautua hoitamaan asioita jo valmiiksi 🤗
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle (miniälle) tultiin hymyillen ilmoittamaan, että on tehty semmoiset paperit, että sinä et meidän rahoista saa senttiäkään. Hymy hyytyi kun totesin, että hyvä juttu, meille tulee muutenkin avioehto.
Se on jännä juttu miten jotkut automaattisesti olettavat, että naiset on vain lompakon perässä ja dettä naisella ei voi olla omaa varallisuutta.
Onkohan nämä rahastus-teoreetikot aikoinaan itse liidelleet avioon dollarin kuvat silmissä (appiukolla oli paljon perintömetsää ennen kuin ryyppäsi ne), vai näkevätkin poikansa niin ankeana tyyppinä, ettei yksikään nainen voi kiinnostua hänestä muuten kuin elättäjänä? Mun mies ei edes ole erityisen varakas, ja perinnöksi tulossa homeinen mökki ja 1970-luvulla remontoitu rintamamiestalo muuttotappiokunnassa, ja nämäkin jaetaan kolmen lapsen kesken.
Nii no, ensimmäisissä sukujuhlissa jossa olin mieheni seurustelukumppaninsa eräs rouva tuli vielä myöhemmin varmistamaan :"oletko sinä oikeasti x kanssa?" Hitto kun en tajunnut vastata, että tietystikään, kuokin täällä muuten vain / olen maksettu seuralainen.
Noille pitäisi varmaan vastata, että joo, onhan tuo Petri vähän nolo näin ihmisten ilmoilla, mutta (ottaa unelmoiva, silmät puoliksi kiinni oleva ilme) sillä on ISO ja on muutenkin aikamoinen peto sängyssä, ja vähän muuallakin *kiihkeä huokaus*
Tätä ketjua lukiessa pitää monessa välissä nipistellä naamaansa ja muistuttaa itselleen, että joukossamme ilmeisesti on kuin onkin muutama äiti, jotka joko ovat hirveän traumatisoituneita tai joilla äitiyshormonit ovat pysyvästi hirttäneet kiinni, tai ehkä molempia. Heidän suhtautumisensa toisiin ihmisiin ja erityisesti miehensä äitiin on... ei sitä voi edes sanoin kuvata. Mulla on itsellä tyttäriä, heillä puolisot ja yksi tyttärentytär, ja he kaikki ovat ihania ja rakkaita. Jos jotain kautta saisin kuulla vävyjen todellisen mielipiteen olevankin, että olen mummoklonkku, menisin kiskoille makaamaan ja odottamaan junaa.
Jos sinulla on asialliset välit lapsiisi ja heidän puolisoihinsa, niin tuskin olet klonkku. Eli et käy ihan hyvää hyvyyttäsi kalustamassa ilman lupaa toisen kotia, et kaappaa lapsenlastasi toiseen huoneeseen piiloon vanhemmiltaan jne.
Minulla on asialliset välit lapsiini ja heidän puolisoihinsa, ja onneksi joukkoon ei ole osunut yhtään välitpoikkihitleriä, joka kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja katkoo välejä joka suuntaan , koska kaikki muut ovat väärässä. 350 sivua itkua pelkästään hullujen mummojen takia vakuuttaa, että joukossa on vauvojen äitejä ja muita naisihmisiä, jotka eivät niin sanotusti itsekään käy kaikilla sylintereillä.
Mitä sitten antaisit neuvoksi näille äideille, joilla on klonkkumummu riesana? Jos kerran välien katkaisu ei ole sopiva vaihtoehto, vaan hitleröintiä.
Hmm, riippuu vähän mitä välien katkaisulla tarkoitetaan. Ehkä joku pitää mun ratkaisua hitleröintinä kun yksinkertaisesti vastaan "ei kiitos" appivanhempien kahvittelukutsuille?
Älä nyt viitsi.
Onhan siinä vissi ero, käyttäytyykö asiallisesti vai vainohullusti/hysteerisesti. Mimmoinen ihminen pahoittaisi mielensä, kun anoppi kiinnittää huomion lapsenlapseen eikä lapsen äitiin = miniä tai vastaisi sukujuhlissa miehen tädin Ai, tekö Matin kanssa seurustelette-kysymykseen että eikun olen maksettu seuralainen.
Mitä sä höpötät? Tää on mulle se "välien katkaisu". En mene sinne missä en viihdy, aika yksinkertaista mutta toiset valittaa että se on "hitleröintiä". Jos anoppi olisi edes vähän vähemmän rasittava niin voisin lähteäkin välillä, nyt en vaan jaksa kun se on juurikin tuollainen klonkkumummo. Ei lapsikaan viihdy vaan selkeästi ahdistuu, lähes koko vierailun ajan se itkee.
Tottai lapsi itkee ja ahdistuu, kun äitikin käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. En puolustele mummon käytöstä, totean vain että yleensä kun erimielisyyttä on, on vikaa kummassakin osapuolessa.
Ai kun äiti istuu siinä rauhassa ja on kohtelias ja tuo äitienpäivänä anopille kortin ja toivottaa hänelle hyvää äitienpäivää ja anoppi siinä klonkkumummona pyytää HETI lapsen vanhempia lähtemään muualle ja vielä 3 kertaa, että hän voi olla vauvan kanssa nyt ensimmäisenä äitienpäivänä, ja lopuksi vielä sanoo miniälleen " kiva kun tulitte EDES käymään". Jep.. miniähän on tossa se hullu... se oli siis kun viimeksi nähtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle (miniälle) tultiin hymyillen ilmoittamaan, että on tehty semmoiset paperit, että sinä et meidän rahoista saa senttiäkään. Hymy hyytyi kun totesin, että hyvä juttu, meille tulee muutenkin avioehto.
Se on jännä juttu miten jotkut automaattisesti olettavat, että naiset on vain lompakon perässä ja dettä naisella ei voi olla omaa varallisuutta.
Onkohan nämä rahastus-teoreetikot aikoinaan itse liidelleet avioon dollarin kuvat silmissä (appiukolla oli paljon perintömetsää ennen kuin ryyppäsi ne), vai näkevätkin poikansa niin ankeana tyyppinä, ettei yksikään nainen voi kiinnostua hänestä muuten kuin elättäjänä? Mun mies ei edes ole erityisen varakas, ja perinnöksi tulossa homeinen mökki ja 1970-luvulla remontoitu rintamamiestalo muuttotappiokunnassa, ja nämäkin jaetaan kolmen lapsen kesken.
Nii no, ensimmäisissä sukujuhlissa jossa olin mieheni seurustelukumppaninsa eräs rouva tuli vielä myöhemmin varmistamaan :"oletko sinä oikeasti x kanssa?" Hitto kun en tajunnut vastata, että tietystikään, kuokin täällä muuten vain / olen maksettu seuralainen.
Noille pitäisi varmaan vastata, että joo, onhan tuo Petri vähän nolo näin ihmisten ilmoilla, mutta (ottaa unelmoiva, silmät puoliksi kiinni oleva ilme) sillä on ISO ja on muutenkin aikamoinen peto sängyssä, ja vähän muuallakin *kiihkeä huokaus*
Tätä ketjua lukiessa pitää monessa välissä nipistellä naamaansa ja muistuttaa itselleen, että joukossamme ilmeisesti on kuin onkin muutama äiti, jotka joko ovat hirveän traumatisoituneita tai joilla äitiyshormonit ovat pysyvästi hirttäneet kiinni, tai ehkä molempia. Heidän suhtautumisensa toisiin ihmisiin ja erityisesti miehensä äitiin on... ei sitä voi edes sanoin kuvata. Mulla on itsellä tyttäriä, heillä puolisot ja yksi tyttärentytär, ja he kaikki ovat ihania ja rakkaita. Jos jotain kautta saisin kuulla vävyjen todellisen mielipiteen olevankin, että olen mummoklonkku, menisin kiskoille makaamaan ja odottamaan junaa.
Jos sinulla on asialliset välit lapsiisi ja heidän puolisoihinsa, niin tuskin olet klonkku. Eli et käy ihan hyvää hyvyyttäsi kalustamassa ilman lupaa toisen kotia, et kaappaa lapsenlastasi toiseen huoneeseen piiloon vanhemmiltaan jne.
Minulla on asialliset välit lapsiini ja heidän puolisoihinsa, ja onneksi joukkoon ei ole osunut yhtään välitpoikkihitleriä, joka kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja katkoo välejä joka suuntaan , koska kaikki muut ovat väärässä. 350 sivua itkua pelkästään hullujen mummojen takia vakuuttaa, että joukossa on vauvojen äitejä ja muita naisihmisiä, jotka eivät niin sanotusti itsekään käy kaikilla sylintereillä.
Mitä sitten antaisit neuvoksi näille äideille, joilla on klonkkumummu riesana? Jos kerran välien katkaisu ei ole sopiva vaihtoehto, vaan hitleröintiä.
Hmm, riippuu vähän mitä välien katkaisulla tarkoitetaan. Ehkä joku pitää mun ratkaisua hitleröintinä kun yksinkertaisesti vastaan "ei kiitos" appivanhempien kahvittelukutsuille?
Älä nyt viitsi.
Onhan siinä vissi ero, käyttäytyykö asiallisesti vai vainohullusti/hysteerisesti. Mimmoinen ihminen pahoittaisi mielensä, kun anoppi kiinnittää huomion lapsenlapseen eikä lapsen äitiin = miniä tai vastaisi sukujuhlissa miehen tädin Ai, tekö Matin kanssa seurustelette-kysymykseen että eikun olen maksettu seuralainen.
Mitä sä höpötät? Tää on mulle se "välien katkaisu". En mene sinne missä en viihdy, aika yksinkertaista mutta toiset valittaa että se on "hitleröintiä". Jos anoppi olisi edes vähän vähemmän rasittava niin voisin lähteäkin välillä, nyt en vaan jaksa kun se on juurikin tuollainen klonkkumummo. Ei lapsikaan viihdy vaan selkeästi ahdistuu, lähes koko vierailun ajan se itkee.
Tottai lapsi itkee ja ahdistuu, kun äitikin käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. En puolustele mummon käytöstä, totean vain että yleensä kun erimielisyyttä on, on vikaa kummassakin osapuolessa.
Meillä ei ollut edes mitään erimielisyyksiä ennen kuin mummo keksi, että mun ja poikansa lapsi olisi jotenkin myös hänen lapsensa.
Oikeestaan siinäkään vaiheessa ei ollut mitään erimielisyyksiä, selitin mummolle, että hän ei ole lapsen äiti vaan minä olen.
Siinä vaiheessa alkoi olla vähän hankalampaa kun mummo kieltäytyi uskomasta sitä. Hän olisi halunnut päättää vauvan asioista ja vaati "kompromissia" asioissa.
Koska en tietenkään antanut päätösvaltaa perheeni asioista hänelle niin hän päätti sitten alkaa todella huonotapaiseksi ja varmaan mummon perspektiivistä katsoen oli mussa vika ja huonoa käytöstä kieltäytyä tappelemasta ja viilentää välit kokonaan.
Uskon, että päätökseni säästi kyllä lapseni monelta ahdistukselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa antaa mutta kuoleman jälkeen tasataan. Voitte vaatia auton.
No eivät voi. Anopin kuoleman jälkeen tasataan se omaisuus, mikä anopilla oli kuolinhetkellään.
Jos anoppi on auttanut tytärtään asuntoasioissa ja autossa, niistä pitää olla todiste. Jostain pitää näkyä se, että anoppi on osallistunut rahallisesti asunnon ja auton hankintaan. Tavanomaisista lahjoista ja vaateostoksista ei voi mitään vaatia.
Eikä miniällä ole jakotilaisuudessa minkäänlaista sananvaltaa. Hän ei peri mitään, vaan hänen miehensä.
Anoppini on hamsteri, ja kerran tokaisi, että on sitten mulla kova tekeminen talon tyhjätäyksessä, kun hänestä aika jättää. En luvannut ottaa urakakseni, anopilla on kolme lasta. He hoitakoon homman. Todennäköisesti myyvät koko pesän ja jakavat rahat, se tavaramäärä on niin infernaalinen, ettei siinä ihan viikonloppu tai kaksi riitä. En tiedä, haluaako anoppi yrittää nakuttaa vielä haudan takaa.
Ovatko anopin kolme lasta kaikki poikia?
2/3 poikia. Tytär asuu kaukana, ja hän kiireisenä juristina ei tietenkään voi tuollaiseen tuhlata aikaa, kun on niin paljon tärkeämpi kuin kukaan muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle (miniälle) tultiin hymyillen ilmoittamaan, että on tehty semmoiset paperit, että sinä et meidän rahoista saa senttiäkään. Hymy hyytyi kun totesin, että hyvä juttu, meille tulee muutenkin avioehto.
Se on jännä juttu miten jotkut automaattisesti olettavat, että naiset on vain lompakon perässä ja dettä naisella ei voi olla omaa varallisuutta.
Onkohan nämä rahastus-teoreetikot aikoinaan itse liidelleet avioon dollarin kuvat silmissä (appiukolla oli paljon perintömetsää ennen kuin ryyppäsi ne), vai näkevätkin poikansa niin ankeana tyyppinä, ettei yksikään nainen voi kiinnostua hänestä muuten kuin elättäjänä? Mun mies ei edes ole erityisen varakas, ja perinnöksi tulossa homeinen mökki ja 1970-luvulla remontoitu rintamamiestalo muuttotappiokunnassa, ja nämäkin jaetaan kolmen lapsen kesken.
Nii no, ensimmäisissä sukujuhlissa jossa olin mieheni seurustelukumppaninsa eräs rouva tuli vielä myöhemmin varmistamaan :"oletko sinä oikeasti x kanssa?" Hitto kun en tajunnut vastata, että tietystikään, kuokin täällä muuten vain / olen maksettu seuralainen.
Noille pitäisi varmaan vastata, että joo, onhan tuo Petri vähän nolo näin ihmisten ilmoilla, mutta (ottaa unelmoiva, silmät puoliksi kiinni oleva ilme) sillä on ISO ja on muutenkin aikamoinen peto sängyssä, ja vähän muuallakin *kiihkeä huokaus*
Tätä ketjua lukiessa pitää monessa välissä nipistellä naamaansa ja muistuttaa itselleen, että joukossamme ilmeisesti on kuin onkin muutama äiti, jotka joko ovat hirveän traumatisoituneita tai joilla äitiyshormonit ovat pysyvästi hirttäneet kiinni, tai ehkä molempia. Heidän suhtautumisensa toisiin ihmisiin ja erityisesti miehensä äitiin on... ei sitä voi edes sanoin kuvata. Mulla on itsellä tyttäriä, heillä puolisot ja yksi tyttärentytär, ja he kaikki ovat ihania ja rakkaita. Jos jotain kautta saisin kuulla vävyjen todellisen mielipiteen olevankin, että olen mummoklonkku, menisin kiskoille makaamaan ja odottamaan junaa.
Jos sinulla on asialliset välit lapsiisi ja heidän puolisoihinsa, niin tuskin olet klonkku. Eli et käy ihan hyvää hyvyyttäsi kalustamassa ilman lupaa toisen kotia, et kaappaa lapsenlastasi toiseen huoneeseen piiloon vanhemmiltaan jne.
Minulla on asialliset välit lapsiini ja heidän puolisoihinsa, ja onneksi joukkoon ei ole osunut yhtään välitpoikkihitleriä, joka kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja katkoo välejä joka suuntaan , koska kaikki muut ovat väärässä. 350 sivua itkua pelkästään hullujen mummojen takia vakuuttaa, että joukossa on vauvojen äitejä ja muita naisihmisiä, jotka eivät niin sanotusti itsekään käy kaikilla sylintereillä.
Siihen nähden ettei tilanne kosketa sinua lainkaan, niin aika paljon tuntuu tunteisiin menevän, että monet ottavat reippaasti etäisyyttä näihin äitiydestä haaveileviin mummoihin, jotka vaanivat toisten lapsia kuin metsästyssaaliita.
Mun mielestä sellainen on tosi epäkohteliasta käytöstä. Tällaiset ihmiset eivät kerta kaikkiaan suostu näkemään yhtään mitään syytä omassa itsessään. Haukkumalla, ivaamalla ja riehumalla eivät asiat parane. Jos mummu oikeesti on hullu, hänet voi pitää loitolla vähemmän eleettöminkin keinoin, mutta rettelöijä vajoaa vain samalle lapselliselle tasolle kiistakumppaninsa kanssa.
Kerrotko tarkemmin näistä eleettomistä keinoista. Esim. sille henkilölle, joka on joutunut (huom! äidilleen) hankkimaan lähestymiskiellon toistuvista lasuilmoituksista jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle (miniälle) tultiin hymyillen ilmoittamaan, että on tehty semmoiset paperit, että sinä et meidän rahoista saa senttiäkään. Hymy hyytyi kun totesin, että hyvä juttu, meille tulee muutenkin avioehto.
Se on jännä juttu miten jotkut automaattisesti olettavat, että naiset on vain lompakon perässä ja dettä naisella ei voi olla omaa varallisuutta.
Onkohan nämä rahastus-teoreetikot aikoinaan itse liidelleet avioon dollarin kuvat silmissä (appiukolla oli paljon perintömetsää ennen kuin ryyppäsi ne), vai näkevätkin poikansa niin ankeana tyyppinä, ettei yksikään nainen voi kiinnostua hänestä muuten kuin elättäjänä? Mun mies ei edes ole erityisen varakas, ja perinnöksi tulossa homeinen mökki ja 1970-luvulla remontoitu rintamamiestalo muuttotappiokunnassa, ja nämäkin jaetaan kolmen lapsen kesken.
Nii no, ensimmäisissä sukujuhlissa jossa olin mieheni seurustelukumppaninsa eräs rouva tuli vielä myöhemmin varmistamaan :"oletko sinä oikeasti x kanssa?" Hitto kun en tajunnut vastata, että tietystikään, kuokin täällä muuten vain / olen maksettu seuralainen.
Noille pitäisi varmaan vastata, että joo, onhan tuo Petri vähän nolo näin ihmisten ilmoilla, mutta (ottaa unelmoiva, silmät puoliksi kiinni oleva ilme) sillä on ISO ja on muutenkin aikamoinen peto sängyssä, ja vähän muuallakin *kiihkeä huokaus*
Tätä ketjua lukiessa pitää monessa välissä nipistellä naamaansa ja muistuttaa itselleen, että joukossamme ilmeisesti on kuin onkin muutama äiti, jotka joko ovat hirveän traumatisoituneita tai joilla äitiyshormonit ovat pysyvästi hirttäneet kiinni, tai ehkä molempia. Heidän suhtautumisensa toisiin ihmisiin ja erityisesti miehensä äitiin on... ei sitä voi edes sanoin kuvata. Mulla on itsellä tyttäriä, heillä puolisot ja yksi tyttärentytär, ja he kaikki ovat ihania ja rakkaita. Jos jotain kautta saisin kuulla vävyjen todellisen mielipiteen olevankin, että olen mummoklonkku, menisin kiskoille makaamaan ja odottamaan junaa.
Jos sinulla on asialliset välit lapsiisi ja heidän puolisoihinsa, niin tuskin olet klonkku. Eli et käy ihan hyvää hyvyyttäsi kalustamassa ilman lupaa toisen kotia, et kaappaa lapsenlastasi toiseen huoneeseen piiloon vanhemmiltaan jne.
Minulla on asialliset välit lapsiini ja heidän puolisoihinsa, ja onneksi joukkoon ei ole osunut yhtään välitpoikkihitleriä, joka kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja katkoo välejä joka suuntaan , koska kaikki muut ovat väärässä. 350 sivua itkua pelkästään hullujen mummojen takia vakuuttaa, että joukossa on vauvojen äitejä ja muita naisihmisiä, jotka eivät niin sanotusti itsekään käy kaikilla sylintereillä.
Mitä sitten antaisit neuvoksi näille äideille, joilla on klonkkumummu riesana? Jos kerran välien katkaisu ei ole sopiva vaihtoehto, vaan hitleröintiä.
Hmm, riippuu vähän mitä välien katkaisulla tarkoitetaan. Ehkä joku pitää mun ratkaisua hitleröintinä kun yksinkertaisesti vastaan "ei kiitos" appivanhempien kahvittelukutsuille?
Mitäs sitten tehdään, jos "ei kiitos" ei toimi, vaan jos lapsia ei saada mummolaan niin sitten tungetaan katsomaan lapsenlapsia?
"EI, tänään meille ei sovi"
Toimii varmasti normaaleihin ihmisiin ihan kivasti. Meille tuli vuosisadan draama siitä että kerroin ettei lapsemme kuvia saa laittaa nettiin. Oltiin tämä kerrottu jo pari kertaa aiemminkin tosin, mutta kun ei mennyt jakeluun. Sen sijaan että oltaisiin pyydetty anteeksi ja poistettu kuvat, mentiin suoraan siihen miten p#ska ihminen olen ja yritän erottaa lapsenlapsen ja isovanhemman toisistaan. Jäi vähän epäselväksi miten tämä erottaminen liittyy siihen ettemme halua kuvia julkaistavan, mutta ei siihen pahan olon oksennukseen jaksanut edes vastata.
Oliko facebookiin? Voit ilmoittaa sinne kuvista niin facebook ehkä poistaa ne. Meilläkin appivanhemmat nauttii lapsenlapsen seurasta aina kännykän kameran läpi. Tai lähinnä mummo siinä häärää lapsen ympärillä ja appi toimii kuvaajana. Lapsi vaan usein pilaa näitä "kuvaussessioita" huutamalla ja itkemällä siinä mummon sylissä.
Miten tämä vuosisadan draama mahtoi lähteä liikkeelle? Riippuu nimittäin hirveän paljon siitä, miten asian ottaa esille ja käsittelee. Draamaa syntyy ihan varmasti, kun hyökkää toisen silmille, että etkö taatanan dille tajuu ettet voi meidän Nicon kuvia laitella nettiin.
No jos kuvien julkaisusta joutuu jo kolmannen tai neljännen kerran sanomaan, niin siinä saa jo vähän rumempaa kieltä käyttää, kun selkeästi aiempi "Emme halua Nicon kuvia julkaistavan netissä vaikka hän maailman ihanin lapsi onkin, joten poistatko ne julkaisemasi kuvat, kiitos" - metodi ei ole toiminut.
Oltiin kerran jossain juhlissa, anoppi halusi sitten ykköset päällä kuvan itsestään ja mun esikoisesta kun paikalla oli vielä ihan oikea valokuvaaja. Mikäs siinä. Lapsella sattuu olemaan voimakas pyörre otsalla, ja tukassa on tinttihyppyri, ja ei sitä 1-vuotiaan tukkaa muotoilutuotteilla oltu tietenkään kesytetty. Anoppia se hyppyritukka jostain syystä ärsytti kovasti. Rupesi sitten ennen sitä kuvan ottoa laittamaan lapsen tukkaa ojennukseen syljellään. Siis nuoli kätensä ja alkoi sukia sitä hyppyritukkaa pään myötäiseksi. Onneksi mun mies oli siinä, ja käski lopettaa lapsen hiusten kuolaamisen, tai kuvaa ei tule. Toi mulle asiaan liittyen pari kertaa sakset, että saan "siistittyä" lapselta tukan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle (miniälle) tultiin hymyillen ilmoittamaan, että on tehty semmoiset paperit, että sinä et meidän rahoista saa senttiäkään. Hymy hyytyi kun totesin, että hyvä juttu, meille tulee muutenkin avioehto.
Se on jännä juttu miten jotkut automaattisesti olettavat, että naiset on vain lompakon perässä ja dettä naisella ei voi olla omaa varallisuutta.
Onkohan nämä rahastus-teoreetikot aikoinaan itse liidelleet avioon dollarin kuvat silmissä (appiukolla oli paljon perintömetsää ennen kuin ryyppäsi ne), vai näkevätkin poikansa niin ankeana tyyppinä, ettei yksikään nainen voi kiinnostua hänestä muuten kuin elättäjänä? Mun mies ei edes ole erityisen varakas, ja perinnöksi tulossa homeinen mökki ja 1970-luvulla remontoitu rintamamiestalo muuttotappiokunnassa, ja nämäkin jaetaan kolmen lapsen kesken.
Nii no, ensimmäisissä sukujuhlissa jossa olin mieheni seurustelukumppaninsa eräs rouva tuli vielä myöhemmin varmistamaan :"oletko sinä oikeasti x kanssa?" Hitto kun en tajunnut vastata, että tietystikään, kuokin täällä muuten vain / olen maksettu seuralainen.
Noille pitäisi varmaan vastata, että joo, onhan tuo Petri vähän nolo näin ihmisten ilmoilla, mutta (ottaa unelmoiva, silmät puoliksi kiinni oleva ilme) sillä on ISO ja on muutenkin aikamoinen peto sängyssä, ja vähän muuallakin *kiihkeä huokaus*
Tätä ketjua lukiessa pitää monessa välissä nipistellä naamaansa ja muistuttaa itselleen, että joukossamme ilmeisesti on kuin onkin muutama äiti, jotka joko ovat hirveän traumatisoituneita tai joilla äitiyshormonit ovat pysyvästi hirttäneet kiinni, tai ehkä molempia. Heidän suhtautumisensa toisiin ihmisiin ja erityisesti miehensä äitiin on... ei sitä voi edes sanoin kuvata. Mulla on itsellä tyttäriä, heillä puolisot ja yksi tyttärentytär, ja he kaikki ovat ihania ja rakkaita. Jos jotain kautta saisin kuulla vävyjen todellisen mielipiteen olevankin, että olen mummoklonkku, menisin kiskoille makaamaan ja odottamaan junaa.
Jos sinulla on asialliset välit lapsiisi ja heidän puolisoihinsa, niin tuskin olet klonkku. Eli et käy ihan hyvää hyvyyttäsi kalustamassa ilman lupaa toisen kotia, et kaappaa lapsenlastasi toiseen huoneeseen piiloon vanhemmiltaan jne.
Minulla on asialliset välit lapsiini ja heidän puolisoihinsa, ja onneksi joukkoon ei ole osunut yhtään välitpoikkihitleriä, joka kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja katkoo välejä joka suuntaan , koska kaikki muut ovat väärässä. 350 sivua itkua pelkästään hullujen mummojen takia vakuuttaa, että joukossa on vauvojen äitejä ja muita naisihmisiä, jotka eivät niin sanotusti itsekään käy kaikilla sylintereillä.
Mitä sitten antaisit neuvoksi näille äideille, joilla on klonkkumummu riesana? Jos kerran välien katkaisu ei ole sopiva vaihtoehto, vaan hitleröintiä.
Hmm, riippuu vähän mitä välien katkaisulla tarkoitetaan. Ehkä joku pitää mun ratkaisua hitleröintinä kun yksinkertaisesti vastaan "ei kiitos" appivanhempien kahvittelukutsuille?
Älä nyt viitsi.
Onhan siinä vissi ero, käyttäytyykö asiallisesti vai vainohullusti/hysteerisesti. Mimmoinen ihminen pahoittaisi mielensä, kun anoppi kiinnittää huomion lapsenlapseen eikä lapsen äitiin = miniä tai vastaisi sukujuhlissa miehen tädin Ai, tekö Matin kanssa seurustelette-kysymykseen että eikun olen maksettu seuralainen.
Mitä sä höpötät? Tää on mulle se "välien katkaisu". En mene sinne missä en viihdy, aika yksinkertaista mutta toiset valittaa että se on "hitleröintiä". Jos anoppi olisi edes vähän vähemmän rasittava niin voisin lähteäkin välillä, nyt en vaan jaksa kun se on juurikin tuollainen klonkkumummo. Ei lapsikaan viihdy vaan selkeästi ahdistuu, lähes koko vierailun ajan se itkee.
Tottai lapsi itkee ja ahdistuu, kun äitikin käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. En puolustele mummon käytöstä, totean vain että yleensä kun erimielisyyttä on, on vikaa kummassakin osapuolessa.
Ai kun äiti istuu siinä rauhassa ja on kohtelias ja tuo äitienpäivänä anopille kortin ja toivottaa hänelle hyvää äitienpäivää ja anoppi siinä klonkkumummona pyytää HETI lapsen vanhempia lähtemään muualle ja vielä 3 kertaa, että hän voi olla vauvan kanssa nyt ensimmäisenä äitienpäivänä, ja lopuksi vielä sanoo miniälleen " kiva kun tulitte EDES käymään". Jep.. miniähän on tossa se hullu... se oli siis kun viimeksi nähtiin.
Hmm. Luulisi, että se mummuikäinen on jo muutaman äitienpäivän viettänyt oman lapsensa kanssa.
Anoppi tuli katsomaan vastasyntynyttä meidän kotiin, imetin ja mies meni keittämään kahvit. Anoppi seurasi miestä keittiöön ja ivasi että mitäs sä oikein emännöit täällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
eikös kaikkien pienten ipanoiden vanhemmat hoida ne. eikä kuulu käydä anoppilassa kuin kerran vuodessa. anopit ja apet mitään lastenhoitajia ole vaan pitäisi heidän antaa elää omaa elämäänsä.
minä tein heti selväksi seurusteluaikana jo tulevalle miehelleni ja hänen äidilleen varsinkin. minä hoidan itse omat lapseni. eikä siinä tarvita mitään mummoja.
eikä siinä sen kummempaa ollut. tehkää pelisäännöt selväksi heti eikä viidestoista päivä.
meille ei tullut anopit eikä apet ennen kuin kutsuimme heidät. lapset kun kasvoivat niin itse halusivat mennä mummolaan ja asia oli sillä selvä. ei koskaan ollut mitään hankaluuksia.
Voi kun olisikin noin helppoa. Anoppi oli ennen esikoisen syntymää etäinen. Vähän rasittava silloinkin, mutta asialliset välit silti. Kaikki muuttui kun esikoinen syntyi. En osannut varautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle (miniälle) tultiin hymyillen ilmoittamaan, että on tehty semmoiset paperit, että sinä et meidän rahoista saa senttiäkään. Hymy hyytyi kun totesin, että hyvä juttu, meille tulee muutenkin avioehto.
Se on jännä juttu miten jotkut automaattisesti olettavat, että naiset on vain lompakon perässä ja dettä naisella ei voi olla omaa varallisuutta.
Onkohan nämä rahastus-teoreetikot aikoinaan itse liidelleet avioon dollarin kuvat silmissä (appiukolla oli paljon perintömetsää ennen kuin ryyppäsi ne), vai näkevätkin poikansa niin ankeana tyyppinä, ettei yksikään nainen voi kiinnostua hänestä muuten kuin elättäjänä? Mun mies ei edes ole erityisen varakas, ja perinnöksi tulossa homeinen mökki ja 1970-luvulla remontoitu rintamamiestalo muuttotappiokunnassa, ja nämäkin jaetaan kolmen lapsen kesken.
Nii no, ensimmäisissä sukujuhlissa jossa olin mieheni seurustelukumppaninsa eräs rouva tuli vielä myöhemmin varmistamaan :"oletko sinä oikeasti x kanssa?" Hitto kun en tajunnut vastata, että tietystikään, kuokin täällä muuten vain / olen maksettu seuralainen.
Noille pitäisi varmaan vastata, että joo, onhan tuo Petri vähän nolo näin ihmisten ilmoilla, mutta (ottaa unelmoiva, silmät puoliksi kiinni oleva ilme) sillä on ISO ja on muutenkin aikamoinen peto sängyssä, ja vähän muuallakin *kiihkeä huokaus*
Tätä ketjua lukiessa pitää monessa välissä nipistellä naamaansa ja muistuttaa itselleen, että joukossamme ilmeisesti on kuin onkin muutama äiti, jotka joko ovat hirveän traumatisoituneita tai joilla äitiyshormonit ovat pysyvästi hirttäneet kiinni, tai ehkä molempia. Heidän suhtautumisensa toisiin ihmisiin ja erityisesti miehensä äitiin on... ei sitä voi edes sanoin kuvata. Mulla on itsellä tyttäriä, heillä puolisot ja yksi tyttärentytär, ja he kaikki ovat ihania ja rakkaita. Jos jotain kautta saisin kuulla vävyjen todellisen mielipiteen olevankin, että olen mummoklonkku, menisin kiskoille makaamaan ja odottamaan junaa.
Jos sinulla on asialliset välit lapsiisi ja heidän puolisoihinsa, niin tuskin olet klonkku. Eli et käy ihan hyvää hyvyyttäsi kalustamassa ilman lupaa toisen kotia, et kaappaa lapsenlastasi toiseen huoneeseen piiloon vanhemmiltaan jne.
Minulla on asialliset välit lapsiini ja heidän puolisoihinsa, ja onneksi joukkoon ei ole osunut yhtään välitpoikkihitleriä, joka kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja katkoo välejä joka suuntaan , koska kaikki muut ovat väärässä. 350 sivua itkua pelkästään hullujen mummojen takia vakuuttaa, että joukossa on vauvojen äitejä ja muita naisihmisiä, jotka eivät niin sanotusti itsekään käy kaikilla sylintereillä.
Mitä sitten antaisit neuvoksi näille äideille, joilla on klonkkumummu riesana? Jos kerran välien katkaisu ei ole sopiva vaihtoehto, vaan hitleröintiä.
Hmm, riippuu vähän mitä välien katkaisulla tarkoitetaan. Ehkä joku pitää mun ratkaisua hitleröintinä kun yksinkertaisesti vastaan "ei kiitos" appivanhempien kahvittelukutsuille?
Älä nyt viitsi.
Onhan siinä vissi ero, käyttäytyykö asiallisesti vai vainohullusti/hysteerisesti. Mimmoinen ihminen pahoittaisi mielensä, kun anoppi kiinnittää huomion lapsenlapseen eikä lapsen äitiin = miniä tai vastaisi sukujuhlissa miehen tädin Ai, tekö Matin kanssa seurustelette-kysymykseen että eikun olen maksettu seuralainen.
Mitä sä höpötät? Tää on mulle se "välien katkaisu". En mene sinne missä en viihdy, aika yksinkertaista mutta toiset valittaa että se on "hitleröintiä". Jos anoppi olisi edes vähän vähemmän rasittava niin voisin lähteäkin välillä, nyt en vaan jaksa kun se on juurikin tuollainen klonkkumummo. Ei lapsikaan viihdy vaan selkeästi ahdistuu, lähes koko vierailun ajan se itkee.
Tottai lapsi itkee ja ahdistuu, kun äitikin käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. En puolustele mummon käytöstä, totean vain että yleensä kun erimielisyyttä on, on vikaa kummassakin osapuolessa.
Ai kun äiti istuu siinä rauhassa ja on kohtelias ja tuo äitienpäivänä anopille kortin ja toivottaa hänelle hyvää äitienpäivää ja anoppi siinä klonkkumummona pyytää HETI lapsen vanhempia lähtemään muualle ja vielä 3 kertaa, että hän voi olla vauvan kanssa nyt ensimmäisenä äitienpäivänä, ja lopuksi vielä sanoo miniälleen " kiva kun tulitte EDES käymään". Jep.. miniähän on tossa se hullu... se oli siis kun viimeksi nähtiin.
Hmm. Luulisi, että se mummuikäinen on jo muutaman äitienpäivän viettänyt oman lapsensa kanssa.
No näin minäkin kuvittelin mutta olin sitten näköjään törkeä kun halusin viettää ekan äitienpäiväni mun oman lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyliitot tuleekin tehdä avioehdolla koska erotaan niin paljon ja testamentit niin ettei lapsen puoliso peri mitään. Pidetään raha suvussa eikä ulkosukulaiset hyödy.
Kotiäideille tämä on kova paikka. Kannattaa miettiä jääkö ELÄTIKSI vai hankkiiko omat tulot.
Elätti äitinä voi olla muutaman vuoden mutta sitten töihin.
Mullakin on isä tehnyt testamentin, ettei mun mieheni peri mitään. Hölmöä tässä toki on se, että se perintö menee sitten valtiolle jos kuolen ennen miestäni, koska meillä ei ole lapsia ja suku sammuu minuun. Mieluummin saisi mies periä kaiken, ja tämän takia olemmekin tehneet keskinäisen testamentin. Tiedä sitten kuollessani kumpaa testamenttia noudetaan isältäni saamani perinnön suhteen, isäni vai minun. Mieluummin kuitenkin isäni perintö ihmiselle joka on ollut minulle tärkeä, ja hänen kauttaan muille ihmisille (kälyni ja kälyn lapset), jotka ovat olleet minulle tärkeitä, kuin valtion kassaan.
Toki olemme siis varautuneet muuttamaan testamenttia tarpeen mukaan, mutta jos nyt isäni kuolee, ja sitten minäkin kupsahdan, ennen kuin se tarve tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle (miniälle) tultiin hymyillen ilmoittamaan, että on tehty semmoiset paperit, että sinä et meidän rahoista saa senttiäkään. Hymy hyytyi kun totesin, että hyvä juttu, meille tulee muutenkin avioehto.
Se on jännä juttu miten jotkut automaattisesti olettavat, että naiset on vain lompakon perässä ja dettä naisella ei voi olla omaa varallisuutta.
Onkohan nämä rahastus-teoreetikot aikoinaan itse liidelleet avioon dollarin kuvat silmissä (appiukolla oli paljon perintömetsää ennen kuin ryyppäsi ne), vai näkevätkin poikansa niin ankeana tyyppinä, ettei yksikään nainen voi kiinnostua hänestä muuten kuin elättäjänä? Mun mies ei edes ole erityisen varakas, ja perinnöksi tulossa homeinen mökki ja 1970-luvulla remontoitu rintamamiestalo muuttotappiokunnassa, ja nämäkin jaetaan kolmen lapsen kesken.
Nii no, ensimmäisissä sukujuhlissa jossa olin mieheni seurustelukumppaninsa eräs rouva tuli vielä myöhemmin varmistamaan :"oletko sinä oikeasti x kanssa?" Hitto kun en tajunnut vastata, että tietystikään, kuokin täällä muuten vain / olen maksettu seuralainen.
Noille pitäisi varmaan vastata, että joo, onhan tuo Petri vähän nolo näin ihmisten ilmoilla, mutta (ottaa unelmoiva, silmät puoliksi kiinni oleva ilme) sillä on ISO ja on muutenkin aikamoinen peto sängyssä, ja vähän muuallakin *kiihkeä huokaus*
Tätä ketjua lukiessa pitää monessa välissä nipistellä naamaansa ja muistuttaa itselleen, että joukossamme ilmeisesti on kuin onkin muutama äiti, jotka joko ovat hirveän traumatisoituneita tai joilla äitiyshormonit ovat pysyvästi hirttäneet kiinni, tai ehkä molempia. Heidän suhtautumisensa toisiin ihmisiin ja erityisesti miehensä äitiin on... ei sitä voi edes sanoin kuvata. Mulla on itsellä tyttäriä, heillä puolisot ja yksi tyttärentytär, ja he kaikki ovat ihania ja rakkaita. Jos jotain kautta saisin kuulla vävyjen todellisen mielipiteen olevankin, että olen mummoklonkku, menisin kiskoille makaamaan ja odottamaan junaa.
Jos sinulla on asialliset välit lapsiisi ja heidän puolisoihinsa, niin tuskin olet klonkku. Eli et käy ihan hyvää hyvyyttäsi kalustamassa ilman lupaa toisen kotia, et kaappaa lapsenlastasi toiseen huoneeseen piiloon vanhemmiltaan jne.
Minulla on asialliset välit lapsiini ja heidän puolisoihinsa, ja onneksi joukkoon ei ole osunut yhtään välitpoikkihitleriä, joka kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja katkoo välejä joka suuntaan , koska kaikki muut ovat väärässä. 350 sivua itkua pelkästään hullujen mummojen takia vakuuttaa, että joukossa on vauvojen äitejä ja muita naisihmisiä, jotka eivät niin sanotusti itsekään käy kaikilla sylintereillä.
Mitä sitten antaisit neuvoksi näille äideille, joilla on klonkkumummu riesana? Jos kerran välien katkaisu ei ole sopiva vaihtoehto, vaan hitleröintiä.
Hmm, riippuu vähän mitä välien katkaisulla tarkoitetaan. Ehkä joku pitää mun ratkaisua hitleröintinä kun yksinkertaisesti vastaan "ei kiitos" appivanhempien kahvittelukutsuille?
Älä nyt viitsi.
Onhan siinä vissi ero, käyttäytyykö asiallisesti vai vainohullusti/hysteerisesti. Mimmoinen ihminen pahoittaisi mielensä, kun anoppi kiinnittää huomion lapsenlapseen eikä lapsen äitiin = miniä tai vastaisi sukujuhlissa miehen tädin Ai, tekö Matin kanssa seurustelette-kysymykseen että eikun olen maksettu seuralainen.
Mitä sä höpötät? Tää on mulle se "välien katkaisu". En mene sinne missä en viihdy, aika yksinkertaista mutta toiset valittaa että se on "hitleröintiä". Jos anoppi olisi edes vähän vähemmän rasittava niin voisin lähteäkin välillä, nyt en vaan jaksa kun se on juurikin tuollainen klonkkumummo. Ei lapsikaan viihdy vaan selkeästi ahdistuu, lähes koko vierailun ajan se itkee.
Tottai lapsi itkee ja ahdistuu, kun äitikin käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. En puolustele mummon käytöstä, totean vain että yleensä kun erimielisyyttä on, on vikaa kummassakin osapuolessa.
Ai kun äiti istuu siinä rauhassa ja on kohtelias ja tuo äitienpäivänä anopille kortin ja toivottaa hänelle hyvää äitienpäivää ja anoppi siinä klonkkumummona pyytää HETI lapsen vanhempia lähtemään muualle ja vielä 3 kertaa, että hän voi olla vauvan kanssa nyt ensimmäisenä äitienpäivänä, ja lopuksi vielä sanoo miniälleen " kiva kun tulitte EDES käymään". Jep.. miniähän on tossa se hullu... se oli siis kun viimeksi nähtiin.
Hmm. Luulisi, että se mummuikäinen on jo muutaman äitienpäivän viettänyt oman lapsensa kanssa.
No näin minäkin kuvittelin mutta olin sitten näköjään törkeä kun halusin viettää ekan äitienpäiväni mun oman lapsen kanssa.
Tästä muuten opin että äitienpäivänä EI kannata anopille lähteä ollenkaan kun anoppi ei näköjään tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle (miniälle) tultiin hymyillen ilmoittamaan, että on tehty semmoiset paperit, että sinä et meidän rahoista saa senttiäkään. Hymy hyytyi kun totesin, että hyvä juttu, meille tulee muutenkin avioehto.
Se on jännä juttu miten jotkut automaattisesti olettavat, että naiset on vain lompakon perässä ja dettä naisella ei voi olla omaa varallisuutta.
Onkohan nämä rahastus-teoreetikot aikoinaan itse liidelleet avioon dollarin kuvat silmissä (appiukolla oli paljon perintömetsää ennen kuin ryyppäsi ne), vai näkevätkin poikansa niin ankeana tyyppinä, ettei yksikään nainen voi kiinnostua hänestä muuten kuin elättäjänä? Mun mies ei edes ole erityisen varakas, ja perinnöksi tulossa homeinen mökki ja 1970-luvulla remontoitu rintamamiestalo muuttotappiokunnassa, ja nämäkin jaetaan kolmen lapsen kesken.
Nii no, ensimmäisissä sukujuhlissa jossa olin mieheni seurustelukumppaninsa eräs rouva tuli vielä myöhemmin varmistamaan :"oletko sinä oikeasti x kanssa?" Hitto kun en tajunnut vastata, että tietystikään, kuokin täällä muuten vain / olen maksettu seuralainen.
Noille pitäisi varmaan vastata, että joo, onhan tuo Petri vähän nolo näin ihmisten ilmoilla, mutta (ottaa unelmoiva, silmät puoliksi kiinni oleva ilme) sillä on ISO ja on muutenkin aikamoinen peto sängyssä, ja vähän muuallakin *kiihkeä huokaus*
Tätä ketjua lukiessa pitää monessa välissä nipistellä naamaansa ja muistuttaa itselleen, että joukossamme ilmeisesti on kuin onkin muutama äiti, jotka joko ovat hirveän traumatisoituneita tai joilla äitiyshormonit ovat pysyvästi hirttäneet kiinni, tai ehkä molempia. Heidän suhtautumisensa toisiin ihmisiin ja erityisesti miehensä äitiin on... ei sitä voi edes sanoin kuvata. Mulla on itsellä tyttäriä, heillä puolisot ja yksi tyttärentytär, ja he kaikki ovat ihania ja rakkaita. Jos jotain kautta saisin kuulla vävyjen todellisen mielipiteen olevankin, että olen mummoklonkku, menisin kiskoille makaamaan ja odottamaan junaa.
Jos sinulla on asialliset välit lapsiisi ja heidän puolisoihinsa, niin tuskin olet klonkku. Eli et käy ihan hyvää hyvyyttäsi kalustamassa ilman lupaa toisen kotia, et kaappaa lapsenlastasi toiseen huoneeseen piiloon vanhemmiltaan jne.
Minulla on asialliset välit lapsiini ja heidän puolisoihinsa, ja onneksi joukkoon ei ole osunut yhtään välitpoikkihitleriä, joka kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja katkoo välejä joka suuntaan , koska kaikki muut ovat väärässä. 350 sivua itkua pelkästään hullujen mummojen takia vakuuttaa, että joukossa on vauvojen äitejä ja muita naisihmisiä, jotka eivät niin sanotusti itsekään käy kaikilla sylintereillä.
Mitä sitten antaisit neuvoksi näille äideille, joilla on klonkkumummu riesana? Jos kerran välien katkaisu ei ole sopiva vaihtoehto, vaan hitleröintiä.
Hmm, riippuu vähän mitä välien katkaisulla tarkoitetaan. Ehkä joku pitää mun ratkaisua hitleröintinä kun yksinkertaisesti vastaan "ei kiitos" appivanhempien kahvittelukutsuille?
Mitäs sitten tehdään, jos "ei kiitos" ei toimi, vaan jos lapsia ei saada mummolaan niin sitten tungetaan katsomaan lapsenlapsia?
"EI, tänään meille ei sovi"
Toimii varmasti normaaleihin ihmisiin ihan kivasti. Meille tuli vuosisadan draama siitä että kerroin ettei lapsemme kuvia saa laittaa nettiin. Oltiin tämä kerrottu jo pari kertaa aiemminkin tosin, mutta kun ei mennyt jakeluun. Sen sijaan että oltaisiin pyydetty anteeksi ja poistettu kuvat, mentiin suoraan siihen miten p#ska ihminen olen ja yritän erottaa lapsenlapsen ja isovanhemman toisistaan. Jäi vähän epäselväksi miten tämä erottaminen liittyy siihen ettemme halua kuvia julkaistavan, mutta ei siihen pahan olon oksennukseen jaksanut edes vastata.
Oliko facebookiin? Voit ilmoittaa sinne kuvista niin facebook ehkä poistaa ne. Meilläkin appivanhemmat nauttii lapsenlapsen seurasta aina kännykän kameran läpi. Tai lähinnä mummo siinä häärää lapsen ympärillä ja appi toimii kuvaajana. Lapsi vaan usein pilaa näitä "kuvaussessioita" huutamalla ja itkemällä siinä mummon sylissä.
Miten tämä vuosisadan draama mahtoi lähteä liikkeelle? Riippuu nimittäin hirveän paljon siitä, miten asian ottaa esille ja käsittelee. Draamaa syntyy ihan varmasti, kun hyökkää toisen silmille, että etkö taatanan dille tajuu ettet voi meidän Nicon kuvia laitella nettiin.
Olemme sanoneet asiasta monta kertaa. Kyllä normaalille ihmiselle menee jakeluun ekalla kerralla. Joka kerta myös ollaan sanottu nätisti. Vaikka oltaisiin sanottu kuvailemallasi tavalla niin vika olisi mielestäsi enemmän meissä kuin niissä jotka eivät toistuvista huomautuksista huolimatta ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyliitot tuleekin tehdä avioehdolla koska erotaan niin paljon ja testamentit niin ettei lapsen puoliso peri mitään. Pidetään raha suvussa eikä ulkosukulaiset hyödy.
Kotiäideille tämä on kova paikka. Kannattaa miettiä jääkö ELÄTIKSI vai hankkiiko omat tulot.
Elätti äitinä voi olla muutaman vuoden mutta sitten töihin.
Mullakin on isä tehnyt testamentin, ettei mun mieheni peri mitään. Hölmöä tässä toki on se, että se perintö menee sitten valtiolle jos kuolen ennen miestäni, koska meillä ei ole lapsia ja suku sammuu minuun. Mieluummin saisi mies periä kaiken, ja tämän takia olemmekin tehneet keskinäisen testamentin. Tiedä sitten kuollessani kumpaa testamenttia noudetaan isältäni saamani perinnön suhteen, isäni vai minun. Mieluummin kuitenkin isäni perintö ihmiselle joka on ollut minulle tärkeä, ja hänen kauttaan muille ihmisille (kälyni ja kälyn lapset), jotka ovat olleet minulle tärkeitä, kuin valtion kassaan.
Toki olemme siis varautuneet muuttamaan testamenttia tarpeen mukaan, mutta jos nyt isäni kuolee, ja sitten minäkin kupsahdan, ennen kuin se tarve tulee.
Häh? Siis sun isän perintö menee sinulle jos isäsi kuolee ennen sua ja sitten jos kuolet ennen miestäsi niin sun perintö menee miehellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyliitot tuleekin tehdä avioehdolla koska erotaan niin paljon ja testamentit niin ettei lapsen puoliso peri mitään. Pidetään raha suvussa eikä ulkosukulaiset hyödy.
Kotiäideille tämä on kova paikka. Kannattaa miettiä jääkö ELÄTIKSI vai hankkiiko omat tulot.
Elätti äitinä voi olla muutaman vuoden mutta sitten töihin.
Mullakin on isä tehnyt testamentin, ettei mun mieheni peri mitään. Hölmöä tässä toki on se, että se perintö menee sitten valtiolle jos kuolen ennen miestäni, koska meillä ei ole lapsia ja suku sammuu minuun. Mieluummin saisi mies periä kaiken, ja tämän takia olemmekin tehneet keskinäisen testamentin. Tiedä sitten kuollessani kumpaa testamenttia noudetaan isältäni saamani perinnön suhteen, isäni vai minun. Mieluummin kuitenkin isäni perintö ihmiselle joka on ollut minulle tärkeä, ja hänen kauttaan muille ihmisille (kälyni ja kälyn lapset), jotka ovat olleet minulle tärkeitä, kuin valtion kassaan.
Toki olemme siis varautuneet muuttamaan testamenttia tarpeen mukaan, mutta jos nyt isäni kuolee, ja sitten minäkin kupsahdan, ennen kuin se tarve tulee.
Häh? Siis sun isän perintö menee sinulle jos isäsi kuolee ennen sua ja sitten jos kuolet ennen miestäsi niin sun perintö menee miehellesi.
"Aviopuolisoilla on lähtökohtaisesti avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Myös lakimääräisen perimyksen mukainen perintöosa on avioliitossa olevan perillisen avio-oikeuden alaista omaisuutta. Jos perittävä haluaa, että lasten puolisoilla ei ole avio-oikeutta tähän omaisuuteen, tulee hänen määrätä perintöosa avio-oikeudesta vapaaksi testamentilla. Testamentilla voidaan siis määrätä, että lasten nykyisillä tai tulevilla aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta heidän testamentin nojalla saamaansa omaisuuteen. Näin tapahtuva lasten puolisoiden poissulkeminen on varsin yleistä. Vanhemmat tahtovat tällä tavalla varmistaa, että mahdollisen avioeron yhteydessä omaisuus ei joudu ulkopuolisen käsiin, vaan se säilyy suvussa"
https://www.minilex.fi/a/testamentti-ja-lasten-puolisoiden-poissulkemin…
Huom! Avioeron, ei kuoleman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa antaa mutta kuoleman jälkeen tasataan. Voitte vaatia auton.
No eivät voi. Anopin kuoleman jälkeen tasataan se omaisuus, mikä anopilla oli kuolinhetkellään.
Jos anoppi on auttanut tytärtään asuntoasioissa ja autossa, niistä pitää olla todiste. Jostain pitää näkyä se, että anoppi on osallistunut rahallisesti asunnon ja auton hankintaan. Tavanomaisista lahjoista ja vaateostoksista ei voi mitään vaatia.
Eikä miniällä ole jakotilaisuudessa minkäänlaista sananvaltaa. Hän ei peri mitään, vaan hänen miehensä.
Anoppini on hamsteri, ja kerran tokaisi, että on sitten mulla kova tekeminen talon tyhjätäyksessä, kun hänestä aika jättää. En luvannut ottaa urakakseni, anopilla on kolme lasta. He hoitakoon homman. Todennäköisesti myyvät koko pesän ja jakavat rahat, se tavaramäärä on niin infernaalinen, ettei siinä ihan viikonloppu tai kaksi riitä. En tiedä, haluaako anoppi yrittää nakuttaa vielä haudan takaa.
Ovatko anopin kolme lasta kaikki poikia?
2/3 poikia. Tytär asuu kaukana, ja hän kiireisenä juristina ei tietenkään voi tuollaiseen tuhlata aikaa, kun on niin paljon tärkeämpi kuin kukaan muu.
Sun mies ilmeisesti on vielä kiireisempi, koska ei ehdi hoitaa äitinsä kuolinsiivousta, vaan pitäis pistää vaimo asialle?
Isoäitys on yliarvostettu mummojen piirissä. Minäkin olen mummo tapaan taaperoita, kun heille sopii. Tähän mennessä kerran vuodessa kutsuttuna. Lahjan valitsee miniä ei lapsi. Ei ole hoitokeikkoja ei. Tein selväksi etten hoida. Kivasti löytyi päiväkoti. Miksi minun sairaan olisi hoidettava. Jalat on reuma syönyt ja kunto muutoinkin reistaa vaikka ikääon55v. Noista perimisistä ja rahan käytöstä päätän tietysti ajoissa jo. Tyttärelle annan jo nykyisin vuokrarahat palkaksi avusta jota saan. Pojalle on varmaan jaettava sitten perinnöstä jotain puolet. Tietysti olen tehnyt testamentin jaosta. Omaisuus menee vain ainoastaan lapsilleni ei vävyille ei miniälle.