Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseton siskoni puhuu ”suvun lapsista” ja sekaantuu veljen lasten asioihin koko ajan

Tee palvelus veljesi vaimolle ja palauta siskosi maanpinnalle. Sinä voit tehdä sen paremmin kuin veljesi vaimo, koska olet lähisukua. Jos veljen vaimo tekee sen siskosi todennäköisesti kerää jotain salattua kaunaa. Tosin en tunne häntä, ehkä tekisi sen muutenkin tai sitten ei.

Joskus ihmisellä lähtee laukalle juurikin esim. yksinäisyyden takia, kuvitellaan, että muiden perhe-elämä jotenkin kuuluu heille. Kyllä siitä on ihan ok huomauttaa, että sekaanutkohan nyt vähän liikaa toisen perheen sisäisiin asioihin? Kysäistä vaikkapa, että pitäisitkö itse moisesta?

Siskolleni on aivan turha sanoa yhtikäs mitään. Hän on erehtymätön ja varsinkin lasten kasvattamisessa kaikkitietävä. Itse lakkasin jo lapsena kertomasta hänelle asioistani yhtään mitään. Hän saattaa yhtäkkiä haukkua pystyyn ja käyttää siinä sitten hyväkseen kaikki tiedonmurenatkin joilla loukata mahdollisimaan syvästi. Muistan ikuisesti miten hän oli kerran ratikasta nähnyt minut ja opiskelukaverini kävelemässä yliopiston lähellä ja seuraavan riidan yhteydessä alkoi riehua, miten minulla on "niin rumat ystävätkin" että hän ei ikinä sellaisten kanssa liikkuisi.

Kälyni oli niin pöllö että meni pari kertaa avautumaan siskolleni ja ne asiat on revitelty, märehditty ja paisuteltu nyt sataan kertaan. Sanoin kälylle että ei kannata kertoa yhtään mitään, eikä varsinkaan lasten kanssa antaa yhtään siimaa.

Oikein hyvä esimerkki siitä, että pelkästään ikä ei ratkaise, onko ihminen myrkyllinen. Kyllä niitä löytyy myös nuoremmasta sukupolvesta. Toisille tuo ominaisuus näyttää olevan myötäsyntyistä, jos kerran jo lapsena on ollut tuollainen inhottava tapaus.

Näkeehän sen tästäkin ketjusta. Jotkut, varsinkin loppupään kirjoittelijat on tosi häijyjä ja myrkyllisiä.

Aivan. Tää yksi joka koko ajan kontrolloi mitä muut saisi kirjoittaa ja tää toinen "nelikymppinen kolmen lapsen äiti" joka sylkee sappea useissa ketjuissa. Säälittäviä.

Oletpa sä vainoharhainen. Aika monta eri kirjoittajaa täällä on. Sulla on selvästi paha olla kun tunget tota joka kohtaan.

Ihmettelin samaa. Olen seurannut muutaman päivän tätä ja varmaan vaihtuvuus on suuri, seurasin ketjua ensimmäisen kerran monta kuukautta sitten ja auttoi omaa tilannetta ja nyt sitten tuo pitkä korona-ketju toi tähän. Tässä loppupäässä on kummia myrkyttäjiä, joista moni voi olla eri mutta tuo yksi pysynyt samana, käy nähtävästi kaikki ketjut läpi jos kerran luulee että täällä "vain 2 samaa kirjoittajaa". Mietityttää auttaako tämä korona-aika yhtään tulehtuneita tilanteita? Kun on ihan selittämättä lupa pitää etäisyyttä. Mitä olette mieltä?

Kuule, se etäisyys-hömppä on ihan vaan ihmisten kiusaksi keksitty, eikä se "sillä lailla tartu" lapselta tai lapseen. Ja tämä on 100% faktaa koska sanojana on entinen laitossiivoaja anoppini.

Esikoiselle (4v) olis ollut kuulemma "ihan pelastus" päästä mummolaan kun ei nyt näe päiväkoti-kavereitaan. Kuopuksesta ei aloittanut edes kun imetän vielä ja tätä ei ole päässyt omimaan kertaakaan toisin kuin esikoista vauvana.

Eikä edes tykkää samalla tavalla kuopuksesta; nälvi kuin mikäkin 6-vuotias kun vauva halusi pois hänen sylistään ja lähti konttaamaan minua kohti "joo, mee vaan, en jaksais pitääkkään". Esikoisen kohdalla hyökkäsi vastaavassa tilanteessa nostamaan vauvan takaisin itselleen ja aloitti hysteerisen WHIIII HIHIIHIIII-nyt leikitään mummon kanssa-menon, nosteli ja heilutti esikoista joka vain katsoi minua ymmällään.

Olen kirjoittanut näistä alkupäähän.

:D

Sulla on kyllä sana hallussa, viihdyttävää luettavaa ikävästä aiheesta huolimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokos on tullut paljon viestejä, että telkkarissa sanottiin, ettei lapset tartuta koronaa, niin mummun mussukat voidaan nyt lähettää mummolaan kunhan vanhemmat ymmärtää itse pysyä poissa?

Tässä ei ole kyse nyt just tuosta mutta mies laittanut äidilleen tänään viestiä että nyt loppuu fb-kirjoittelut meidän lapsista. Niistäkin vinkkasi yhteinen tuttu. Siis mummo kirjoittelee uutisten kommenttikenttiin ym. tällaisia että "lapset tykännyt kyllä etäkoulusta, meillä ei kouluun mennä. Kivaahan tämä on ollut kun on aikaa olla yhdessä kun vanhemmat on töissään!" Mummo ei ole kertaakaan nähnyt lapsia koko tänä aikana johtuen mm. siitä että haukkui kuopukselle minua kun en päästänyt kuopusta yksin mummolaan joulun viettoon vaikka käsky kävi mummolta. Kuopukselle sanoi että äidillä on jaksamisen kanssa vaikeaa, mummolle saa ja PITÄÄ puhua.

Toivottavasti mummeli tajuaa pistää somen tauolle. Ilmeisesti elää päänsä sisällä jossain oudossa rinnakkaistodellisuudessa, jossa hän on päässyt korona-ajan kotiopettajattareksi tms.

Tuo joulu-juttu on outo. Siis mummo kutsui vain kuopuksen? Eiköhän se lapsellekin ole kivempaa viettää perheensä kanssa, eikä mummun seurana? Siis ellei ole pakottava tarve olla yksin mummulassa, esim. muu perhe sairaalassa tms.

Tämä rinnakkaistodellisuus on keino pitää kulisseja. Mulla häiriintyneet väkivaltavanhemmat ja välit poikki, en anna tavata lapsiani. Vähän väliä äitini jää kiinni (sisarusten tai kaukaisempien sukulaisten kautta kuulen) siitä että hän keksii omasta päästä kuulumisiamme. Koska kun häneltä joku kysyy että hoidatko paljon lapsenlapsia, niin eihän hän voi kertoa että ei ole nähnyt lapsenlapsia vuosikausiin.

Valehtelee kaikkea omasta päästä tyyliin ”juuri äsken Nico-Petteri oppi ajamaan pyörällä” ja ”jessica-janica niin harrastaa balettia”. Valehtelee myös että ”niin paljon autan ja hoidan” vaikka ikinä ei ole sekunnin vertaa auttanut mitenkään.

Tuo ärsyttää ihan helvetisti mutta ei noita oikein voi lähteä oikomaan. Ymmärrän että äitini tekee tuota siksi että ei kehtaa myöntää olevansa epäonnistunut äiti/mummo johon omat lapset ei ole väleissä. Sitten valehtelemalla ”korjataan” ongelmaa.

Tästä voi olla kyse muillakin rinnakkaistodellisuutta elävillä mummoilla.

Niin, tai sitten muuten vain vähän parannellaan tarinaa. Olimme samoissa juhlissa mummon kanssa ja toki mummo oli siinä lähelläni (vauva oli minulla) koko ajan. Jostain syystä vauva pienestä asti on pelännyt mummoa (tai mummon kovaa ääntä ja hyökkäävää käytöstä) enkä ole pyynnöistä huolimatta suostunut jättämään vauvaa hänelle hoitoon. Sitten eräs kaukaisempi sukulainen tuli siihen juttelemaan ja kysyi sitten, että oletkos "Martta" auttanut paljon hoitamisessa? Mummo oli hieman hätääntyneen oloinen, mutta totesi sitten:" x vierastaa niin paljon, että en uskalla nyt ottaa hoitoon." Niinpä niin, minulle on sanottu, että ei se haittaa, jos vauva huutaa kyllä mummo jaksaa kuunnella. Ja muutenkin toki tehty selväksi, että on minun vika, että vauva vierastaa mummoa. Jännä juttu koska mummoa nähdään kuitenkin sukulaisista eniten ja vierastaminen on jatkunut 2 kk iästä lähtien.

Meilläkin vauva vierastaa vain mummoa ja ollaan myös mummoa nähty eniten kaikista sukulaisista. En enää kuitenkaan jaksa vierailla niin paljon koska se mummo yrittää jatkuvasti olla kahdestaan vauvan kanssa eikä välitä yhtään että vauva EI HALUA ja itkee.

Mummon tyypillinen käytös kun nähdään;

-Nappaa vauvan syliin ja menee eri huoneeseen ollakseen kahdestaan vauvan kanssa.

-Ei koskaan suoraan meiltä vanhemmilta pyydä saada syliin vaan odottaa että vauva on jonkun toisen sylissä ja sieltä nappaa itselleen.

-Yrittää harhauttaa meitä vanhempia kahvilla/saunalla/ruoalla/lehdellä tai ihan millä tahansa mihin tarvitaan vapaita käsiä jopa täysin sopimattomiin aikoihin esim. kun yritän lohduttaa itkevää vauvaa tai kesken imettämisen

-Käskee lenkille tai kauppaan ja sanoo että hän voi jäädä vauvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokos on tullut paljon viestejä, että telkkarissa sanottiin, ettei lapset tartuta koronaa, niin mummun mussukat voidaan nyt lähettää mummolaan kunhan vanhemmat ymmärtää itse pysyä poissa?

Tässä ei ole kyse nyt just tuosta mutta mies laittanut äidilleen tänään viestiä että nyt loppuu fb-kirjoittelut meidän lapsista. Niistäkin vinkkasi yhteinen tuttu. Siis mummo kirjoittelee uutisten kommenttikenttiin ym. tällaisia että "lapset tykännyt kyllä etäkoulusta, meillä ei kouluun mennä. Kivaahan tämä on ollut kun on aikaa olla yhdessä kun vanhemmat on töissään!" Mummo ei ole kertaakaan nähnyt lapsia koko tänä aikana johtuen mm. siitä että haukkui kuopukselle minua kun en päästänyt kuopusta yksin mummolaan joulun viettoon vaikka käsky kävi mummolta. Kuopukselle sanoi että äidillä on jaksamisen kanssa vaikeaa, mummolle saa ja PITÄÄ puhua.

Toivottavasti mummeli tajuaa pistää somen tauolle. Ilmeisesti elää päänsä sisällä jossain oudossa rinnakkaistodellisuudessa, jossa hän on päässyt korona-ajan kotiopettajattareksi tms.

Tuo joulu-juttu on outo. Siis mummo kutsui vain kuopuksen? Eiköhän se lapsellekin ole kivempaa viettää perheensä kanssa, eikä mummun seurana? Siis ellei ole pakottava tarve olla yksin mummulassa, esim. muu perhe sairaalassa tms.

Tämä rinnakkaistodellisuus on keino pitää kulisseja. Mulla häiriintyneet väkivaltavanhemmat ja välit poikki, en anna tavata lapsiani. Vähän väliä äitini jää kiinni (sisarusten tai kaukaisempien sukulaisten kautta kuulen) siitä että hän keksii omasta päästä kuulumisiamme. Koska kun häneltä joku kysyy että hoidatko paljon lapsenlapsia, niin eihän hän voi kertoa että ei ole nähnyt lapsenlapsia vuosikausiin.

Valehtelee kaikkea omasta päästä tyyliin ”juuri äsken Nico-Petteri oppi ajamaan pyörällä” ja ”jessica-janica niin harrastaa balettia”. Valehtelee myös että ”niin paljon autan ja hoidan” vaikka ikinä ei ole sekunnin vertaa auttanut mitenkään.

Tuo ärsyttää ihan helvetisti mutta ei noita oikein voi lähteä oikomaan. Ymmärrän että äitini tekee tuota siksi että ei kehtaa myöntää olevansa epäonnistunut äiti/mummo johon omat lapset ei ole väleissä. Sitten valehtelemalla ”korjataan” ongelmaa.

Tästä voi olla kyse muillakin rinnakkaistodellisuutta elävillä mummoilla.

Niin, tai sitten muuten vain vähän parannellaan tarinaa. Olimme samoissa juhlissa mummon kanssa ja toki mummo oli siinä lähelläni (vauva oli minulla) koko ajan. Jostain syystä vauva pienestä asti on pelännyt mummoa (tai mummon kovaa ääntä ja hyökkäävää käytöstä) enkä ole pyynnöistä huolimatta suostunut jättämään vauvaa hänelle hoitoon. Sitten eräs kaukaisempi sukulainen tuli siihen juttelemaan ja kysyi sitten, että oletkos "Martta" auttanut paljon hoitamisessa? Mummo oli hieman hätääntyneen oloinen, mutta totesi sitten:" x vierastaa niin paljon, että en uskalla nyt ottaa hoitoon." Niinpä niin, minulle on sanottu, että ei se haittaa, jos vauva huutaa kyllä mummo jaksaa kuunnella. Ja muutenkin toki tehty selväksi, että on minun vika, että vauva vierastaa mummoa. Jännä juttu koska mummoa nähdään kuitenkin sukulaisista eniten ja vierastaminen on jatkunut 2 kk iästä lähtien.

Meilläkin vauva vierastaa vain mummoa ja ollaan myös mummoa nähty eniten kaikista sukulaisista. En enää kuitenkaan jaksa vierailla niin paljon koska se mummo yrittää jatkuvasti olla kahdestaan vauvan kanssa eikä välitä yhtään että vauva EI HALUA ja itkee.

Mummon tyypillinen käytös kun nähdään;

-Nappaa vauvan syliin ja menee eri huoneeseen ollakseen kahdestaan vauvan kanssa.

-Ei koskaan suoraan meiltä vanhemmilta pyydä saada syliin vaan odottaa että vauva on jonkun toisen sylissä ja sieltä nappaa itselleen.

-Yrittää harhauttaa meitä vanhempia kahvilla/saunalla/ruoalla/lehdellä tai ihan millä tahansa mihin tarvitaan vapaita käsiä jopa täysin sopimattomiin aikoihin esim. kun yritän lohduttaa itkevää vauvaa tai kesken imettämisen

-Käskee lenkille tai kauppaan ja sanoo että hän voi jäädä vauvan kanssa.

Onkohan meillä sama mummo, kuulostaa tosi tutulta. Meillä ei synnytys mennyt kauhean loistavasti ja lääkäri sitten kertoi ennen kotiin pääsyä muutamia arkisia juttuja mitä EN saa kuukauteen tehdä missään tapauksessa. Mutta mummo antoi kyllä heti luvan, koska jos olisin totellut niin hän olisi saanut jäädä yksin vauvan kanssa. No ennemmin tottelin lääkäriä kuin emäntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokos on tullut paljon viestejä, että telkkarissa sanottiin, ettei lapset tartuta koronaa, niin mummun mussukat voidaan nyt lähettää mummolaan kunhan vanhemmat ymmärtää itse pysyä poissa?

Tässä ei ole kyse nyt just tuosta mutta mies laittanut äidilleen tänään viestiä että nyt loppuu fb-kirjoittelut meidän lapsista. Niistäkin vinkkasi yhteinen tuttu. Siis mummo kirjoittelee uutisten kommenttikenttiin ym. tällaisia että "lapset tykännyt kyllä etäkoulusta, meillä ei kouluun mennä. Kivaahan tämä on ollut kun on aikaa olla yhdessä kun vanhemmat on töissään!" Mummo ei ole kertaakaan nähnyt lapsia koko tänä aikana johtuen mm. siitä että haukkui kuopukselle minua kun en päästänyt kuopusta yksin mummolaan joulun viettoon vaikka käsky kävi mummolta. Kuopukselle sanoi että äidillä on jaksamisen kanssa vaikeaa, mummolle saa ja PITÄÄ puhua.

Toivottavasti mummeli tajuaa pistää somen tauolle. Ilmeisesti elää päänsä sisällä jossain oudossa rinnakkaistodellisuudessa, jossa hän on päässyt korona-ajan kotiopettajattareksi tms.

Tuo joulu-juttu on outo. Siis mummo kutsui vain kuopuksen? Eiköhän se lapsellekin ole kivempaa viettää perheensä kanssa, eikä mummun seurana? Siis ellei ole pakottava tarve olla yksin mummulassa, esim. muu perhe sairaalassa tms.

Tämä rinnakkaistodellisuus on keino pitää kulisseja. Mulla häiriintyneet väkivaltavanhemmat ja välit poikki, en anna tavata lapsiani. Vähän väliä äitini jää kiinni (sisarusten tai kaukaisempien sukulaisten kautta kuulen) siitä että hän keksii omasta päästä kuulumisiamme. Koska kun häneltä joku kysyy että hoidatko paljon lapsenlapsia, niin eihän hän voi kertoa että ei ole nähnyt lapsenlapsia vuosikausiin.

Valehtelee kaikkea omasta päästä tyyliin ”juuri äsken Nico-Petteri oppi ajamaan pyörällä” ja ”jessica-janica niin harrastaa balettia”. Valehtelee myös että ”niin paljon autan ja hoidan” vaikka ikinä ei ole sekunnin vertaa auttanut mitenkään.

Tuo ärsyttää ihan helvetisti mutta ei noita oikein voi lähteä oikomaan. Ymmärrän että äitini tekee tuota siksi että ei kehtaa myöntää olevansa epäonnistunut äiti/mummo johon omat lapset ei ole väleissä. Sitten valehtelemalla ”korjataan” ongelmaa.

Tästä voi olla kyse muillakin rinnakkaistodellisuutta elävillä mummoilla.

Niin, tai sitten muuten vain vähän parannellaan tarinaa. Olimme samoissa juhlissa mummon kanssa ja toki mummo oli siinä lähelläni (vauva oli minulla) koko ajan. Jostain syystä vauva pienestä asti on pelännyt mummoa (tai mummon kovaa ääntä ja hyökkäävää käytöstä) enkä ole pyynnöistä huolimatta suostunut jättämään vauvaa hänelle hoitoon. Sitten eräs kaukaisempi sukulainen tuli siihen juttelemaan ja kysyi sitten, että oletkos "Martta" auttanut paljon hoitamisessa? Mummo oli hieman hätääntyneen oloinen, mutta totesi sitten:" x vierastaa niin paljon, että en uskalla nyt ottaa hoitoon." Niinpä niin, minulle on sanottu, että ei se haittaa, jos vauva huutaa kyllä mummo jaksaa kuunnella. Ja muutenkin toki tehty selväksi, että on minun vika, että vauva vierastaa mummoa. Jännä juttu koska mummoa nähdään kuitenkin sukulaisista eniten ja vierastaminen on jatkunut 2 kk iästä lähtien.

Meilläkin vauva vierastaa vain mummoa ja ollaan myös mummoa nähty eniten kaikista sukulaisista. En enää kuitenkaan jaksa vierailla niin paljon koska se mummo yrittää jatkuvasti olla kahdestaan vauvan kanssa eikä välitä yhtään että vauva EI HALUA ja itkee.

Mummon tyypillinen käytös kun nähdään;

-Nappaa vauvan syliin ja menee eri huoneeseen ollakseen kahdestaan vauvan kanssa.

-Ei koskaan suoraan meiltä vanhemmilta pyydä saada syliin vaan odottaa että vauva on jonkun toisen sylissä ja sieltä nappaa itselleen.

-Yrittää harhauttaa meitä vanhempia kahvilla/saunalla/ruoalla/lehdellä tai ihan millä tahansa mihin tarvitaan vapaita käsiä jopa täysin sopimattomiin aikoihin esim. kun yritän lohduttaa itkevää vauvaa tai kesken imettämisen

-Käskee lenkille tai kauppaan ja sanoo että hän voi jäädä vauvan kanssa.

Onkohan meillä sama mummo, kuulostaa tosi tutulta. Meillä ei synnytys mennyt kauhean loistavasti ja lääkäri sitten kertoi ennen kotiin pääsyä muutamia arkisia juttuja mitä EN saa kuukauteen tehdä missään tapauksessa. Mutta mummo antoi kyllä heti luvan, koska jos olisin totellut niin hän olisi saanut jäädä yksin vauvan kanssa. No ennemmin tottelin lääkäriä kuin emäntää.

Taitaa olla tietyntyyppisille mummoille sitten tyypillinen käytös. Kun toiselle mummolle kerroin tästä niin hän ihmetteli miksi ihmeessä se haluaa olla kahdestaan vauvan kanssa noin kovasti. En minäkään ymmärrä miksi pitää yrittää manipuloimalla vanhempia saada vauva itselleen, kun kaikki muut pyytää saada syliin ja kysyy "onko ok jos vien tuonne katsomaan peiliin", kuin normaali ihminen. Kyllä se kahdenkeskinen aika tulisi luonnollisesti jos mummo osaisi käyttäytyä kuten normaali luotettava ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokos on tullut paljon viestejä, että telkkarissa sanottiin, ettei lapset tartuta koronaa, niin mummun mussukat voidaan nyt lähettää mummolaan kunhan vanhemmat ymmärtää itse pysyä poissa?

Tässä ei ole kyse nyt just tuosta mutta mies laittanut äidilleen tänään viestiä että nyt loppuu fb-kirjoittelut meidän lapsista. Niistäkin vinkkasi yhteinen tuttu. Siis mummo kirjoittelee uutisten kommenttikenttiin ym. tällaisia että "lapset tykännyt kyllä etäkoulusta, meillä ei kouluun mennä. Kivaahan tämä on ollut kun on aikaa olla yhdessä kun vanhemmat on töissään!" Mummo ei ole kertaakaan nähnyt lapsia koko tänä aikana johtuen mm. siitä että haukkui kuopukselle minua kun en päästänyt kuopusta yksin mummolaan joulun viettoon vaikka käsky kävi mummolta. Kuopukselle sanoi että äidillä on jaksamisen kanssa vaikeaa, mummolle saa ja PITÄÄ puhua.

Toivottavasti mummeli tajuaa pistää somen tauolle. Ilmeisesti elää päänsä sisällä jossain oudossa rinnakkaistodellisuudessa, jossa hän on päässyt korona-ajan kotiopettajattareksi tms.

Tuo joulu-juttu on outo. Siis mummo kutsui vain kuopuksen? Eiköhän se lapsellekin ole kivempaa viettää perheensä kanssa, eikä mummun seurana? Siis ellei ole pakottava tarve olla yksin mummulassa, esim. muu perhe sairaalassa tms.

Tämä rinnakkaistodellisuus on keino pitää kulisseja. Mulla häiriintyneet väkivaltavanhemmat ja välit poikki, en anna tavata lapsiani. Vähän väliä äitini jää kiinni (sisarusten tai kaukaisempien sukulaisten kautta kuulen) siitä että hän keksii omasta päästä kuulumisiamme. Koska kun häneltä joku kysyy että hoidatko paljon lapsenlapsia, niin eihän hän voi kertoa että ei ole nähnyt lapsenlapsia vuosikausiin.

Valehtelee kaikkea omasta päästä tyyliin ”juuri äsken Nico-Petteri oppi ajamaan pyörällä” ja ”jessica-janica niin harrastaa balettia”. Valehtelee myös että ”niin paljon autan ja hoidan” vaikka ikinä ei ole sekunnin vertaa auttanut mitenkään.

Tuo ärsyttää ihan helvetisti mutta ei noita oikein voi lähteä oikomaan. Ymmärrän että äitini tekee tuota siksi että ei kehtaa myöntää olevansa epäonnistunut äiti/mummo johon omat lapset ei ole väleissä. Sitten valehtelemalla ”korjataan” ongelmaa.

Tästä voi olla kyse muillakin rinnakkaistodellisuutta elävillä mummoilla.

Niin, tai sitten muuten vain vähän parannellaan tarinaa. Olimme samoissa juhlissa mummon kanssa ja toki mummo oli siinä lähelläni (vauva oli minulla) koko ajan. Jostain syystä vauva pienestä asti on pelännyt mummoa (tai mummon kovaa ääntä ja hyökkäävää käytöstä) enkä ole pyynnöistä huolimatta suostunut jättämään vauvaa hänelle hoitoon. Sitten eräs kaukaisempi sukulainen tuli siihen juttelemaan ja kysyi sitten, että oletkos "Martta" auttanut paljon hoitamisessa? Mummo oli hieman hätääntyneen oloinen, mutta totesi sitten:" x vierastaa niin paljon, että en uskalla nyt ottaa hoitoon." Niinpä niin, minulle on sanottu, että ei se haittaa, jos vauva huutaa kyllä mummo jaksaa kuunnella. Ja muutenkin toki tehty selväksi, että on minun vika, että vauva vierastaa mummoa. Jännä juttu koska mummoa nähdään kuitenkin sukulaisista eniten ja vierastaminen on jatkunut 2 kk iästä lähtien.

Meilläkin vauva vierastaa vain mummoa ja ollaan myös mummoa nähty eniten kaikista sukulaisista. En enää kuitenkaan jaksa vierailla niin paljon koska se mummo yrittää jatkuvasti olla kahdestaan vauvan kanssa eikä välitä yhtään että vauva EI HALUA ja itkee.

Mummon tyypillinen käytös kun nähdään;

-Nappaa vauvan syliin ja menee eri huoneeseen ollakseen kahdestaan vauvan kanssa.

-Ei koskaan suoraan meiltä vanhemmilta pyydä saada syliin vaan odottaa että vauva on jonkun toisen sylissä ja sieltä nappaa itselleen.

-Yrittää harhauttaa meitä vanhempia kahvilla/saunalla/ruoalla/lehdellä tai ihan millä tahansa mihin tarvitaan vapaita käsiä jopa täysin sopimattomiin aikoihin esim. kun yritän lohduttaa itkevää vauvaa tai kesken imettämisen

-Käskee lenkille tai kauppaan ja sanoo että hän voi jäädä vauvan kanssa.

Onkohan meillä sama mummo, kuulostaa tosi tutulta. Meillä ei synnytys mennyt kauhean loistavasti ja lääkäri sitten kertoi ennen kotiin pääsyä muutamia arkisia juttuja mitä EN saa kuukauteen tehdä missään tapauksessa. Mutta mummo antoi kyllä heti luvan, koska jos olisin totellut niin hän olisi saanut jäädä yksin vauvan kanssa. No ennemmin tottelin lääkäriä kuin emäntää.

Taitaa olla tietyntyyppisille mummoille sitten tyypillinen käytös. Kun toiselle mummolle kerroin tästä niin hän ihmetteli miksi ihmeessä se haluaa olla kahdestaan vauvan kanssa noin kovasti. En minäkään ymmärrä miksi pitää yrittää manipuloimalla vanhempia saada vauva itselleen, kun kaikki muut pyytää saada syliin ja kysyy "onko ok jos vien tuonne katsomaan peiliin", kuin normaali ihminen. Kyllä se kahdenkeskinen aika tulisi luonnollisesti jos mummo osaisi käyttäytyä kuten normaali luotettava ihminen.

En nyt tiedä onko nyt ihan joka asiaan erikseen pyydettävä lupa. mun mielestä on ihan normaalia jos mummu / vaari / kummi käy vauva sylissä vähän katsomassa peiliä, ihastelemassa kelloa tai ikkunasta bongataan lintuja lintulaudalta ilman erillistä ”onko tämä ok” varmistelua. Esim tuo lintujen katselu oli hyvin mieleistä mun lapsille, ja mitä ilmeisimmin myös mun isälle (jolle luonto on tärkeä). Mun lapset on jo vähän isompia, ja vieläkin bongailevat lintuja kun käyvät mummulassa.

Anoppilassa taas vauva kaapattiin haalari päällä syliin ja vietiin toiseen huoneeseen ja ovi kiinni. Lapsi huusi kauhuissaan, mutta anoppi vaan naureskeli. Anopin mies (ei mieheni isä) ei saanut ollenkaan anopin mielestä pitää vauvaa sylissä, kun tällä on omat lapsenlapset. Hän oli ihan normaali, höpötteli vauvalle vaikka lapsen vanhemmat oli vieressä ja muutenkin oli ihmisenä oikein mukava. Anoppi kävi parikin kertaa viemässä vauvan hänen sylistään. Voiko oikeasti olla puolisolleen noin mustasukkainen? Kun käytös oli tällaista joka kerta, niin aika äkkiä alkoi vierailutahti harvenemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokos on tullut paljon viestejä, että telkkarissa sanottiin, ettei lapset tartuta koronaa, niin mummun mussukat voidaan nyt lähettää mummolaan kunhan vanhemmat ymmärtää itse pysyä poissa?

Tässä ei ole kyse nyt just tuosta mutta mies laittanut äidilleen tänään viestiä että nyt loppuu fb-kirjoittelut meidän lapsista. Niistäkin vinkkasi yhteinen tuttu. Siis mummo kirjoittelee uutisten kommenttikenttiin ym. tällaisia että "lapset tykännyt kyllä etäkoulusta, meillä ei kouluun mennä. Kivaahan tämä on ollut kun on aikaa olla yhdessä kun vanhemmat on töissään!" Mummo ei ole kertaakaan nähnyt lapsia koko tänä aikana johtuen mm. siitä että haukkui kuopukselle minua kun en päästänyt kuopusta yksin mummolaan joulun viettoon vaikka käsky kävi mummolta. Kuopukselle sanoi että äidillä on jaksamisen kanssa vaikeaa, mummolle saa ja PITÄÄ puhua.

Toivottavasti mummeli tajuaa pistää somen tauolle. Ilmeisesti elää päänsä sisällä jossain oudossa rinnakkaistodellisuudessa, jossa hän on päässyt korona-ajan kotiopettajattareksi tms.

Tuo joulu-juttu on outo. Siis mummo kutsui vain kuopuksen? Eiköhän se lapsellekin ole kivempaa viettää perheensä kanssa, eikä mummun seurana? Siis ellei ole pakottava tarve olla yksin mummulassa, esim. muu perhe sairaalassa tms.

Tämä rinnakkaistodellisuus on keino pitää kulisseja. Mulla häiriintyneet väkivaltavanhemmat ja välit poikki, en anna tavata lapsiani. Vähän väliä äitini jää kiinni (sisarusten tai kaukaisempien sukulaisten kautta kuulen) siitä että hän keksii omasta päästä kuulumisiamme. Koska kun häneltä joku kysyy että hoidatko paljon lapsenlapsia, niin eihän hän voi kertoa että ei ole nähnyt lapsenlapsia vuosikausiin.

Valehtelee kaikkea omasta päästä tyyliin ”juuri äsken Nico-Petteri oppi ajamaan pyörällä” ja ”jessica-janica niin harrastaa balettia”. Valehtelee myös että ”niin paljon autan ja hoidan” vaikka ikinä ei ole sekunnin vertaa auttanut mitenkään.

Tuo ärsyttää ihan helvetisti mutta ei noita oikein voi lähteä oikomaan. Ymmärrän että äitini tekee tuota siksi että ei kehtaa myöntää olevansa epäonnistunut äiti/mummo johon omat lapset ei ole väleissä. Sitten valehtelemalla ”korjataan” ongelmaa.

Tästä voi olla kyse muillakin rinnakkaistodellisuutta elävillä mummoilla.

Niin, tai sitten muuten vain vähän parannellaan tarinaa. Olimme samoissa juhlissa mummon kanssa ja toki mummo oli siinä lähelläni (vauva oli minulla) koko ajan. Jostain syystä vauva pienestä asti on pelännyt mummoa (tai mummon kovaa ääntä ja hyökkäävää käytöstä) enkä ole pyynnöistä huolimatta suostunut jättämään vauvaa hänelle hoitoon. Sitten eräs kaukaisempi sukulainen tuli siihen juttelemaan ja kysyi sitten, että oletkos "Martta" auttanut paljon hoitamisessa? Mummo oli hieman hätääntyneen oloinen, mutta totesi sitten:" x vierastaa niin paljon, että en uskalla nyt ottaa hoitoon." Niinpä niin, minulle on sanottu, että ei se haittaa, jos vauva huutaa kyllä mummo jaksaa kuunnella. Ja muutenkin toki tehty selväksi, että on minun vika, että vauva vierastaa mummoa. Jännä juttu koska mummoa nähdään kuitenkin sukulaisista eniten ja vierastaminen on jatkunut 2 kk iästä lähtien.

Meilläkin vauva vierastaa vain mummoa ja ollaan myös mummoa nähty eniten kaikista sukulaisista. En enää kuitenkaan jaksa vierailla niin paljon koska se mummo yrittää jatkuvasti olla kahdestaan vauvan kanssa eikä välitä yhtään että vauva EI HALUA ja itkee.

Mummon tyypillinen käytös kun nähdään;

-Nappaa vauvan syliin ja menee eri huoneeseen ollakseen kahdestaan vauvan kanssa.

-Ei koskaan suoraan meiltä vanhemmilta pyydä saada syliin vaan odottaa että vauva on jonkun toisen sylissä ja sieltä nappaa itselleen.

-Yrittää harhauttaa meitä vanhempia kahvilla/saunalla/ruoalla/lehdellä tai ihan millä tahansa mihin tarvitaan vapaita käsiä jopa täysin sopimattomiin aikoihin esim. kun yritän lohduttaa itkevää vauvaa tai kesken imettämisen

-Käskee lenkille tai kauppaan ja sanoo että hän voi jäädä vauvan kanssa.

Onkohan meillä sama mummo, kuulostaa tosi tutulta. Meillä ei synnytys mennyt kauhean loistavasti ja lääkäri sitten kertoi ennen kotiin pääsyä muutamia arkisia juttuja mitä EN saa kuukauteen tehdä missään tapauksessa. Mutta mummo antoi kyllä heti luvan, koska jos olisin totellut niin hän olisi saanut jäädä yksin vauvan kanssa. No ennemmin tottelin lääkäriä kuin emäntää.

Taitaa olla tietyntyyppisille mummoille sitten tyypillinen käytös. Kun toiselle mummolle kerroin tästä niin hän ihmetteli miksi ihmeessä se haluaa olla kahdestaan vauvan kanssa noin kovasti. En minäkään ymmärrä miksi pitää yrittää manipuloimalla vanhempia saada vauva itselleen, kun kaikki muut pyytää saada syliin ja kysyy "onko ok jos vien tuonne katsomaan peiliin", kuin normaali ihminen. Kyllä se kahdenkeskinen aika tulisi luonnollisesti jos mummo osaisi käyttäytyä kuten normaali luotettava ihminen.

En nyt tiedä onko nyt ihan joka asiaan erikseen pyydettävä lupa. mun mielestä on ihan normaalia jos mummu / vaari / kummi käy vauva sylissä vähän katsomassa peiliä, ihastelemassa kelloa tai ikkunasta bongataan lintuja lintulaudalta ilman erillistä ”onko tämä ok” varmistelua. Esim tuo lintujen katselu oli hyvin mieleistä mun lapsille, ja mitä ilmeisimmin myös mun isälle (jolle luonto on tärkeä). Mun lapset on jo vähän isompia, ja vieläkin bongailevat lintuja kun käyvät mummulassa.

Anoppilassa taas vauva kaapattiin haalari päällä syliin ja vietiin toiseen huoneeseen ja ovi kiinni. Lapsi huusi kauhuissaan, mutta anoppi vaan naureskeli. Anopin mies (ei mieheni isä) ei saanut ollenkaan anopin mielestä pitää vauvaa sylissä, kun tällä on omat lapsenlapset. Hän oli ihan normaali, höpötteli vauvalle vaikka lapsen vanhemmat oli vieressä ja muutenkin oli ihmisenä oikein mukava. Anoppi kävi parikin kertaa viemässä vauvan hänen sylistään. Voiko oikeasti olla puolisolleen noin mustasukkainen? Kun käytös oli tällaista joka kerta, niin aika äkkiä alkoi vierailutahti harvenemaan.

On totta että on ihan normaalia, jos on tuttu ja turvallinen ihminen vauvalle. Anoppi taas on ihan hysteerinen ja minusta on kohteliasta että jos on viemässä vauvan pois vanhempien näköpiiristä niin siitä vähintään ilmoitetaan niille. Anoppi ei ole siis koskaan kysynyt vaan manipuloimalla yrittää saada vauvan itselleen.

Anoppi ei ole koskaan itse antanut vauvan minulle takaisin, jos hänen pitää esim vessassa käydä niin hän antaa vauvan apelle, vaikka vauva itkisi tai selkeästi näyttäisi että on nälkä, niin ei siltikään anna minulle.

Anoppi ei ole kertaakaan kertonut mihin hän on menossa, heti kääntyy vaan ja lähtee, aika usein suoraan makuuhuoneeseen, kerran laittoi jopa oven kiinni. Sieltä sitten kun viimeksi menin hakemaan vauvani takaisin niin anoppi istui sängyllä ja ihaili itseään peilistä vauva sylissään, vauva huusi ja rimpuili, anoppi ei edes yrittänyt lohduttaa.

Menin sitten takaisin keittiöön itkevän vauvan kanssa, anoppi pörräsi mun perässä ja vinkui "oi voiii!" ja oli heti tarjoamassa mulle jotain epämääräistä vihreää juotavaa, laittoi pullon pöydälle ja alkoi hieromaan käsiään, ilmeisesti valmistautui ottamaan vauvani vastaan. Mua suorastaan ällöttää toi käytös!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokos on tullut paljon viestejä, että telkkarissa sanottiin, ettei lapset tartuta koronaa, niin mummun mussukat voidaan nyt lähettää mummolaan kunhan vanhemmat ymmärtää itse pysyä poissa?

Tässä ei ole kyse nyt just tuosta mutta mies laittanut äidilleen tänään viestiä että nyt loppuu fb-kirjoittelut meidän lapsista. Niistäkin vinkkasi yhteinen tuttu. Siis mummo kirjoittelee uutisten kommenttikenttiin ym. tällaisia että "lapset tykännyt kyllä etäkoulusta, meillä ei kouluun mennä. Kivaahan tämä on ollut kun on aikaa olla yhdessä kun vanhemmat on töissään!" Mummo ei ole kertaakaan nähnyt lapsia koko tänä aikana johtuen mm. siitä että haukkui kuopukselle minua kun en päästänyt kuopusta yksin mummolaan joulun viettoon vaikka käsky kävi mummolta. Kuopukselle sanoi että äidillä on jaksamisen kanssa vaikeaa, mummolle saa ja PITÄÄ puhua.

Toivottavasti mummeli tajuaa pistää somen tauolle. Ilmeisesti elää päänsä sisällä jossain oudossa rinnakkaistodellisuudessa, jossa hän on päässyt korona-ajan kotiopettajattareksi tms.

Tuo joulu-juttu on outo. Siis mummo kutsui vain kuopuksen? Eiköhän se lapsellekin ole kivempaa viettää perheensä kanssa, eikä mummun seurana? Siis ellei ole pakottava tarve olla yksin mummulassa, esim. muu perhe sairaalassa tms.

Tämä rinnakkaistodellisuus on keino pitää kulisseja. Mulla häiriintyneet väkivaltavanhemmat ja välit poikki, en anna tavata lapsiani. Vähän väliä äitini jää kiinni (sisarusten tai kaukaisempien sukulaisten kautta kuulen) siitä että hän keksii omasta päästä kuulumisiamme. Koska kun häneltä joku kysyy että hoidatko paljon lapsenlapsia, niin eihän hän voi kertoa että ei ole nähnyt lapsenlapsia vuosikausiin.

Valehtelee kaikkea omasta päästä tyyliin ”juuri äsken Nico-Petteri oppi ajamaan pyörällä” ja ”jessica-janica niin harrastaa balettia”. Valehtelee myös että ”niin paljon autan ja hoidan” vaikka ikinä ei ole sekunnin vertaa auttanut mitenkään.

Tuo ärsyttää ihan helvetisti mutta ei noita oikein voi lähteä oikomaan. Ymmärrän että äitini tekee tuota siksi että ei kehtaa myöntää olevansa epäonnistunut äiti/mummo johon omat lapset ei ole väleissä. Sitten valehtelemalla ”korjataan” ongelmaa.

Tästä voi olla kyse muillakin rinnakkaistodellisuutta elävillä mummoilla.

Niin, tai sitten muuten vain vähän parannellaan tarinaa. Olimme samoissa juhlissa mummon kanssa ja toki mummo oli siinä lähelläni (vauva oli minulla) koko ajan. Jostain syystä vauva pienestä asti on pelännyt mummoa (tai mummon kovaa ääntä ja hyökkäävää käytöstä) enkä ole pyynnöistä huolimatta suostunut jättämään vauvaa hänelle hoitoon. Sitten eräs kaukaisempi sukulainen tuli siihen juttelemaan ja kysyi sitten, että oletkos "Martta" auttanut paljon hoitamisessa? Mummo oli hieman hätääntyneen oloinen, mutta totesi sitten:" x vierastaa niin paljon, että en uskalla nyt ottaa hoitoon." Niinpä niin, minulle on sanottu, että ei se haittaa, jos vauva huutaa kyllä mummo jaksaa kuunnella. Ja muutenkin toki tehty selväksi, että on minun vika, että vauva vierastaa mummoa. Jännä juttu koska mummoa nähdään kuitenkin sukulaisista eniten ja vierastaminen on jatkunut 2 kk iästä lähtien.

Meilläkin vauva vierastaa vain mummoa ja ollaan myös mummoa nähty eniten kaikista sukulaisista. En enää kuitenkaan jaksa vierailla niin paljon koska se mummo yrittää jatkuvasti olla kahdestaan vauvan kanssa eikä välitä yhtään että vauva EI HALUA ja itkee.

Mummon tyypillinen käytös kun nähdään;

-Nappaa vauvan syliin ja menee eri huoneeseen ollakseen kahdestaan vauvan kanssa.

-Ei koskaan suoraan meiltä vanhemmilta pyydä saada syliin vaan odottaa että vauva on jonkun toisen sylissä ja sieltä nappaa itselleen.

-Yrittää harhauttaa meitä vanhempia kahvilla/saunalla/ruoalla/lehdellä tai ihan millä tahansa mihin tarvitaan vapaita käsiä jopa täysin sopimattomiin aikoihin esim. kun yritän lohduttaa itkevää vauvaa tai kesken imettämisen

-Käskee lenkille tai kauppaan ja sanoo että hän voi jäädä vauvan kanssa.

Onkohan meillä sama mummo, kuulostaa tosi tutulta. Meillä ei synnytys mennyt kauhean loistavasti ja lääkäri sitten kertoi ennen kotiin pääsyä muutamia arkisia juttuja mitä EN saa kuukauteen tehdä missään tapauksessa. Mutta mummo antoi kyllä heti luvan, koska jos olisin totellut niin hän olisi saanut jäädä yksin vauvan kanssa. No ennemmin tottelin lääkäriä kuin emäntää.

Taitaa olla tietyntyyppisille mummoille sitten tyypillinen käytös. Kun toiselle mummolle kerroin tästä niin hän ihmetteli miksi ihmeessä se haluaa olla kahdestaan vauvan kanssa noin kovasti. En minäkään ymmärrä miksi pitää yrittää manipuloimalla vanhempia saada vauva itselleen, kun kaikki muut pyytää saada syliin ja kysyy "onko ok jos vien tuonne katsomaan peiliin", kuin normaali ihminen. Kyllä se kahdenkeskinen aika tulisi luonnollisesti jos mummo osaisi käyttäytyä kuten normaali luotettava ihminen.

En nyt tiedä onko nyt ihan joka asiaan erikseen pyydettävä lupa. mun mielestä on ihan normaalia jos mummu / vaari / kummi käy vauva sylissä vähän katsomassa peiliä, ihastelemassa kelloa tai ikkunasta bongataan lintuja lintulaudalta ilman erillistä ”onko tämä ok” varmistelua. Esim tuo lintujen katselu oli hyvin mieleistä mun lapsille, ja mitä ilmeisimmin myös mun isälle (jolle luonto on tärkeä). Mun lapset on jo vähän isompia, ja vieläkin bongailevat lintuja kun käyvät mummulassa.

Anoppilassa taas vauva kaapattiin haalari päällä syliin ja vietiin toiseen huoneeseen ja ovi kiinni. Lapsi huusi kauhuissaan, mutta anoppi vaan naureskeli. Anopin mies (ei mieheni isä) ei saanut ollenkaan anopin mielestä pitää vauvaa sylissä, kun tällä on omat lapsenlapset. Hän oli ihan normaali, höpötteli vauvalle vaikka lapsen vanhemmat oli vieressä ja muutenkin oli ihmisenä oikein mukava. Anoppi kävi parikin kertaa viemässä vauvan hänen sylistään. Voiko oikeasti olla puolisolleen noin mustasukkainen? Kun käytös oli tällaista joka kerta, niin aika äkkiä alkoi vierailutahti harvenemaan.

On totta että on ihan normaalia, jos on tuttu ja turvallinen ihminen vauvalle. Anoppi taas on ihan hysteerinen ja minusta on kohteliasta että jos on viemässä vauvan pois vanhempien näköpiiristä niin siitä vähintään ilmoitetaan niille. Anoppi ei ole siis koskaan kysynyt vaan manipuloimalla yrittää saada vauvan itselleen.

Anoppi ei ole koskaan itse antanut vauvan minulle takaisin, jos hänen pitää esim vessassa käydä niin hän antaa vauvan apelle, vaikka vauva itkisi tai selkeästi näyttäisi että on nälkä, niin ei siltikään anna minulle.

Anoppi ei ole kertaakaan kertonut mihin hän on menossa, heti kääntyy vaan ja lähtee, aika usein suoraan makuuhuoneeseen, kerran laittoi jopa oven kiinni. Sieltä sitten kun viimeksi menin hakemaan vauvani takaisin niin anoppi istui sängyllä ja ihaili itseään peilistä vauva sylissään, vauva huusi ja rimpuili, anoppi ei edes yrittänyt lohduttaa.

Menin sitten takaisin keittiöön itkevän vauvan kanssa, anoppi pörräsi mun perässä ja vinkui "oi voiii!" ja oli heti tarjoamassa mulle jotain epämääräistä vihreää juotavaa, laittoi pullon pöydälle ja alkoi hieromaan käsiään, ilmeisesti valmistautui ottamaan vauvani vastaan. Mua suorastaan ällöttää toi käytös!

Ei ole edes todellista kuinka tarkasti kuvasit mun anopin käytöstä! Jopa tuo peilistä itsensä ihailu, kun on vauva sylissä, ja siis anopin ja apen makkarissa, "omassa rauhassa"!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokos on tullut paljon viestejä, että telkkarissa sanottiin, ettei lapset tartuta koronaa, niin mummun mussukat voidaan nyt lähettää mummolaan kunhan vanhemmat ymmärtää itse pysyä poissa?

Tässä ei ole kyse nyt just tuosta mutta mies laittanut äidilleen tänään viestiä että nyt loppuu fb-kirjoittelut meidän lapsista. Niistäkin vinkkasi yhteinen tuttu. Siis mummo kirjoittelee uutisten kommenttikenttiin ym. tällaisia että "lapset tykännyt kyllä etäkoulusta, meillä ei kouluun mennä. Kivaahan tämä on ollut kun on aikaa olla yhdessä kun vanhemmat on töissään!" Mummo ei ole kertaakaan nähnyt lapsia koko tänä aikana johtuen mm. siitä että haukkui kuopukselle minua kun en päästänyt kuopusta yksin mummolaan joulun viettoon vaikka käsky kävi mummolta. Kuopukselle sanoi että äidillä on jaksamisen kanssa vaikeaa, mummolle saa ja PITÄÄ puhua.

Toivottavasti mummeli tajuaa pistää somen tauolle. Ilmeisesti elää päänsä sisällä jossain oudossa rinnakkaistodellisuudessa, jossa hän on päässyt korona-ajan kotiopettajattareksi tms.

Tuo joulu-juttu on outo. Siis mummo kutsui vain kuopuksen? Eiköhän se lapsellekin ole kivempaa viettää perheensä kanssa, eikä mummun seurana? Siis ellei ole pakottava tarve olla yksin mummulassa, esim. muu perhe sairaalassa tms.

Tämä rinnakkaistodellisuus on keino pitää kulisseja. Mulla häiriintyneet väkivaltavanhemmat ja välit poikki, en anna tavata lapsiani. Vähän väliä äitini jää kiinni (sisarusten tai kaukaisempien sukulaisten kautta kuulen) siitä että hän keksii omasta päästä kuulumisiamme. Koska kun häneltä joku kysyy että hoidatko paljon lapsenlapsia, niin eihän hän voi kertoa että ei ole nähnyt lapsenlapsia vuosikausiin.

Valehtelee kaikkea omasta päästä tyyliin ”juuri äsken Nico-Petteri oppi ajamaan pyörällä” ja ”jessica-janica niin harrastaa balettia”. Valehtelee myös että ”niin paljon autan ja hoidan” vaikka ikinä ei ole sekunnin vertaa auttanut mitenkään.

Tuo ärsyttää ihan helvetisti mutta ei noita oikein voi lähteä oikomaan. Ymmärrän että äitini tekee tuota siksi että ei kehtaa myöntää olevansa epäonnistunut äiti/mummo johon omat lapset ei ole väleissä. Sitten valehtelemalla ”korjataan” ongelmaa.

Tästä voi olla kyse muillakin rinnakkaistodellisuutta elävillä mummoilla.

Niin, tai sitten muuten vain vähän parannellaan tarinaa. Olimme samoissa juhlissa mummon kanssa ja toki mummo oli siinä lähelläni (vauva oli minulla) koko ajan. Jostain syystä vauva pienestä asti on pelännyt mummoa (tai mummon kovaa ääntä ja hyökkäävää käytöstä) enkä ole pyynnöistä huolimatta suostunut jättämään vauvaa hänelle hoitoon. Sitten eräs kaukaisempi sukulainen tuli siihen juttelemaan ja kysyi sitten, että oletkos "Martta" auttanut paljon hoitamisessa? Mummo oli hieman hätääntyneen oloinen, mutta totesi sitten:" x vierastaa niin paljon, että en uskalla nyt ottaa hoitoon." Niinpä niin, minulle on sanottu, että ei se haittaa, jos vauva huutaa kyllä mummo jaksaa kuunnella. Ja muutenkin toki tehty selväksi, että on minun vika, että vauva vierastaa mummoa. Jännä juttu koska mummoa nähdään kuitenkin sukulaisista eniten ja vierastaminen on jatkunut 2 kk iästä lähtien.

Meilläkin vauva vierastaa vain mummoa ja ollaan myös mummoa nähty eniten kaikista sukulaisista. En enää kuitenkaan jaksa vierailla niin paljon koska se mummo yrittää jatkuvasti olla kahdestaan vauvan kanssa eikä välitä yhtään että vauva EI HALUA ja itkee.

Mummon tyypillinen käytös kun nähdään;

-Nappaa vauvan syliin ja menee eri huoneeseen ollakseen kahdestaan vauvan kanssa.

-Ei koskaan suoraan meiltä vanhemmilta pyydä saada syliin vaan odottaa että vauva on jonkun toisen sylissä ja sieltä nappaa itselleen.

-Yrittää harhauttaa meitä vanhempia kahvilla/saunalla/ruoalla/lehdellä tai ihan millä tahansa mihin tarvitaan vapaita käsiä jopa täysin sopimattomiin aikoihin esim. kun yritän lohduttaa itkevää vauvaa tai kesken imettämisen

-Käskee lenkille tai kauppaan ja sanoo että hän voi jäädä vauvan kanssa.

Onkohan meillä sama mummo, kuulostaa tosi tutulta. Meillä ei synnytys mennyt kauhean loistavasti ja lääkäri sitten kertoi ennen kotiin pääsyä muutamia arkisia juttuja mitä EN saa kuukauteen tehdä missään tapauksessa. Mutta mummo antoi kyllä heti luvan, koska jos olisin totellut niin hän olisi saanut jäädä yksin vauvan kanssa. No ennemmin tottelin lääkäriä kuin emäntää.

Taitaa olla tietyntyyppisille mummoille sitten tyypillinen käytös. Kun toiselle mummolle kerroin tästä niin hän ihmetteli miksi ihmeessä se haluaa olla kahdestaan vauvan kanssa noin kovasti. En minäkään ymmärrä miksi pitää yrittää manipuloimalla vanhempia saada vauva itselleen, kun kaikki muut pyytää saada syliin ja kysyy "onko ok jos vien tuonne katsomaan peiliin", kuin normaali ihminen. Kyllä se kahdenkeskinen aika tulisi luonnollisesti jos mummo osaisi käyttäytyä kuten normaali luotettava ihminen.

En nyt tiedä onko nyt ihan joka asiaan erikseen pyydettävä lupa. mun mielestä on ihan normaalia jos mummu / vaari / kummi käy vauva sylissä vähän katsomassa peiliä, ihastelemassa kelloa tai ikkunasta bongataan lintuja lintulaudalta ilman erillistä ”onko tämä ok” varmistelua. Esim tuo lintujen katselu oli hyvin mieleistä mun lapsille, ja mitä ilmeisimmin myös mun isälle (jolle luonto on tärkeä). Mun lapset on jo vähän isompia, ja vieläkin bongailevat lintuja kun käyvät mummulassa.

Anoppilassa taas vauva kaapattiin haalari päällä syliin ja vietiin toiseen huoneeseen ja ovi kiinni. Lapsi huusi kauhuissaan, mutta anoppi vaan naureskeli. Anopin mies (ei mieheni isä) ei saanut ollenkaan anopin mielestä pitää vauvaa sylissä, kun tällä on omat lapsenlapset. Hän oli ihan normaali, höpötteli vauvalle vaikka lapsen vanhemmat oli vieressä ja muutenkin oli ihmisenä oikein mukava. Anoppi kävi parikin kertaa viemässä vauvan hänen sylistään. Voiko oikeasti olla puolisolleen noin mustasukkainen? Kun käytös oli tällaista joka kerta, niin aika äkkiä alkoi vierailutahti harvenemaan.

On totta että on ihan normaalia, jos on tuttu ja turvallinen ihminen vauvalle. Anoppi taas on ihan hysteerinen ja minusta on kohteliasta että jos on viemässä vauvan pois vanhempien näköpiiristä niin siitä vähintään ilmoitetaan niille. Anoppi ei ole siis koskaan kysynyt vaan manipuloimalla yrittää saada vauvan itselleen.

Anoppi ei ole koskaan itse antanut vauvan minulle takaisin, jos hänen pitää esim vessassa käydä niin hän antaa vauvan apelle, vaikka vauva itkisi tai selkeästi näyttäisi että on nälkä, niin ei siltikään anna minulle.

Anoppi ei ole kertaakaan kertonut mihin hän on menossa, heti kääntyy vaan ja lähtee, aika usein suoraan makuuhuoneeseen, kerran laittoi jopa oven kiinni. Sieltä sitten kun viimeksi menin hakemaan vauvani takaisin niin anoppi istui sängyllä ja ihaili itseään peilistä vauva sylissään, vauva huusi ja rimpuili, anoppi ei edes yrittänyt lohduttaa.

Menin sitten takaisin keittiöön itkevän vauvan kanssa, anoppi pörräsi mun perässä ja vinkui "oi voiii!" ja oli heti tarjoamassa mulle jotain epämääräistä vihreää juotavaa, laittoi pullon pöydälle ja alkoi hieromaan käsiään, ilmeisesti valmistautui ottamaan vauvani vastaan. Mua suorastaan ällöttää toi käytös!

Ei ole edes todellista kuinka tarkasti kuvasit mun anopin käytöstä! Jopa tuo peilistä itsensä ihailu, kun on vauva sylissä, ja siis anopin ja apen makkarissa, "omassa rauhassa"!

Juurikin siellä omassa makuuhuoneessaan, ei ne koskaan tule meille käymään, vaan meidän pitää aina mennä niille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokos on tullut paljon viestejä, että telkkarissa sanottiin, ettei lapset tartuta koronaa, niin mummun mussukat voidaan nyt lähettää mummolaan kunhan vanhemmat ymmärtää itse pysyä poissa?

Tässä ei ole kyse nyt just tuosta mutta mies laittanut äidilleen tänään viestiä että nyt loppuu fb-kirjoittelut meidän lapsista. Niistäkin vinkkasi yhteinen tuttu. Siis mummo kirjoittelee uutisten kommenttikenttiin ym. tällaisia että "lapset tykännyt kyllä etäkoulusta, meillä ei kouluun mennä. Kivaahan tämä on ollut kun on aikaa olla yhdessä kun vanhemmat on töissään!" Mummo ei ole kertaakaan nähnyt lapsia koko tänä aikana johtuen mm. siitä että haukkui kuopukselle minua kun en päästänyt kuopusta yksin mummolaan joulun viettoon vaikka käsky kävi mummolta. Kuopukselle sanoi että äidillä on jaksamisen kanssa vaikeaa, mummolle saa ja PITÄÄ puhua.

Toivottavasti mummeli tajuaa pistää somen tauolle. Ilmeisesti elää päänsä sisällä jossain oudossa rinnakkaistodellisuudessa, jossa hän on päässyt korona-ajan kotiopettajattareksi tms.

Tuo joulu-juttu on outo. Siis mummo kutsui vain kuopuksen? Eiköhän se lapsellekin ole kivempaa viettää perheensä kanssa, eikä mummun seurana? Siis ellei ole pakottava tarve olla yksin mummulassa, esim. muu perhe sairaalassa tms.

Tämä rinnakkaistodellisuus on keino pitää kulisseja. Mulla häiriintyneet väkivaltavanhemmat ja välit poikki, en anna tavata lapsiani. Vähän väliä äitini jää kiinni (sisarusten tai kaukaisempien sukulaisten kautta kuulen) siitä että hän keksii omasta päästä kuulumisiamme. Koska kun häneltä joku kysyy että hoidatko paljon lapsenlapsia, niin eihän hän voi kertoa että ei ole nähnyt lapsenlapsia vuosikausiin.

Valehtelee kaikkea omasta päästä tyyliin ”juuri äsken Nico-Petteri oppi ajamaan pyörällä” ja ”jessica-janica niin harrastaa balettia”. Valehtelee myös että ”niin paljon autan ja hoidan” vaikka ikinä ei ole sekunnin vertaa auttanut mitenkään.

Tuo ärsyttää ihan helvetisti mutta ei noita oikein voi lähteä oikomaan. Ymmärrän että äitini tekee tuota siksi että ei kehtaa myöntää olevansa epäonnistunut äiti/mummo johon omat lapset ei ole väleissä. Sitten valehtelemalla ”korjataan” ongelmaa.

Tästä voi olla kyse muillakin rinnakkaistodellisuutta elävillä mummoilla.

Niin, tai sitten muuten vain vähän parannellaan tarinaa. Olimme samoissa juhlissa mummon kanssa ja toki mummo oli siinä lähelläni (vauva oli minulla) koko ajan. Jostain syystä vauva pienestä asti on pelännyt mummoa (tai mummon kovaa ääntä ja hyökkäävää käytöstä) enkä ole pyynnöistä huolimatta suostunut jättämään vauvaa hänelle hoitoon. Sitten eräs kaukaisempi sukulainen tuli siihen juttelemaan ja kysyi sitten, että oletkos "Martta" auttanut paljon hoitamisessa? Mummo oli hieman hätääntyneen oloinen, mutta totesi sitten:" x vierastaa niin paljon, että en uskalla nyt ottaa hoitoon." Niinpä niin, minulle on sanottu, että ei se haittaa, jos vauva huutaa kyllä mummo jaksaa kuunnella. Ja muutenkin toki tehty selväksi, että on minun vika, että vauva vierastaa mummoa. Jännä juttu koska mummoa nähdään kuitenkin sukulaisista eniten ja vierastaminen on jatkunut 2 kk iästä lähtien.

Meilläkin vauva vierastaa vain mummoa ja ollaan myös mummoa nähty eniten kaikista sukulaisista. En enää kuitenkaan jaksa vierailla niin paljon koska se mummo yrittää jatkuvasti olla kahdestaan vauvan kanssa eikä välitä yhtään että vauva EI HALUA ja itkee.

Mummon tyypillinen käytös kun nähdään;

-Nappaa vauvan syliin ja menee eri huoneeseen ollakseen kahdestaan vauvan kanssa.

-Ei koskaan suoraan meiltä vanhemmilta pyydä saada syliin vaan odottaa että vauva on jonkun toisen sylissä ja sieltä nappaa itselleen.

-Yrittää harhauttaa meitä vanhempia kahvilla/saunalla/ruoalla/lehdellä tai ihan millä tahansa mihin tarvitaan vapaita käsiä jopa täysin sopimattomiin aikoihin esim. kun yritän lohduttaa itkevää vauvaa tai kesken imettämisen

-Käskee lenkille tai kauppaan ja sanoo että hän voi jäädä vauvan kanssa.

Onkohan meillä sama mummo, kuulostaa tosi tutulta. Meillä ei synnytys mennyt kauhean loistavasti ja lääkäri sitten kertoi ennen kotiin pääsyä muutamia arkisia juttuja mitä EN saa kuukauteen tehdä missään tapauksessa. Mutta mummo antoi kyllä heti luvan, koska jos olisin totellut niin hän olisi saanut jäädä yksin vauvan kanssa. No ennemmin tottelin lääkäriä kuin emäntää.

Taitaa olla tietyntyyppisille mummoille sitten tyypillinen käytös. Kun toiselle mummolle kerroin tästä niin hän ihmetteli miksi ihmeessä se haluaa olla kahdestaan vauvan kanssa noin kovasti. En minäkään ymmärrä miksi pitää yrittää manipuloimalla vanhempia saada vauva itselleen, kun kaikki muut pyytää saada syliin ja kysyy "onko ok jos vien tuonne katsomaan peiliin", kuin normaali ihminen. Kyllä se kahdenkeskinen aika tulisi luonnollisesti jos mummo osaisi käyttäytyä kuten normaali luotettava ihminen.

En nyt tiedä onko nyt ihan joka asiaan erikseen pyydettävä lupa. mun mielestä on ihan normaalia jos mummu / vaari / kummi käy vauva sylissä vähän katsomassa peiliä, ihastelemassa kelloa tai ikkunasta bongataan lintuja lintulaudalta ilman erillistä ”onko tämä ok” varmistelua. Esim tuo lintujen katselu oli hyvin mieleistä mun lapsille, ja mitä ilmeisimmin myös mun isälle (jolle luonto on tärkeä). Mun lapset on jo vähän isompia, ja vieläkin bongailevat lintuja kun käyvät mummulassa.

Anoppilassa taas vauva kaapattiin haalari päällä syliin ja vietiin toiseen huoneeseen ja ovi kiinni. Lapsi huusi kauhuissaan, mutta anoppi vaan naureskeli. Anopin mies (ei mieheni isä) ei saanut ollenkaan anopin mielestä pitää vauvaa sylissä, kun tällä on omat lapsenlapset. Hän oli ihan normaali, höpötteli vauvalle vaikka lapsen vanhemmat oli vieressä ja muutenkin oli ihmisenä oikein mukava. Anoppi kävi parikin kertaa viemässä vauvan hänen sylistään. Voiko oikeasti olla puolisolleen noin mustasukkainen? Kun käytös oli tällaista joka kerta, niin aika äkkiä alkoi vierailutahti harvenemaan.

On totta että on ihan normaalia, jos on tuttu ja turvallinen ihminen vauvalle. Anoppi taas on ihan hysteerinen ja minusta on kohteliasta että jos on viemässä vauvan pois vanhempien näköpiiristä niin siitä vähintään ilmoitetaan niille. Anoppi ei ole siis koskaan kysynyt vaan manipuloimalla yrittää saada vauvan itselleen.

Anoppi ei ole koskaan itse antanut vauvan minulle takaisin, jos hänen pitää esim vessassa käydä niin hän antaa vauvan apelle, vaikka vauva itkisi tai selkeästi näyttäisi että on nälkä, niin ei siltikään anna minulle.

Anoppi ei ole kertaakaan kertonut mihin hän on menossa, heti kääntyy vaan ja lähtee, aika usein suoraan makuuhuoneeseen, kerran laittoi jopa oven kiinni. Sieltä sitten kun viimeksi menin hakemaan vauvani takaisin niin anoppi istui sängyllä ja ihaili itseään peilistä vauva sylissään, vauva huusi ja rimpuili, anoppi ei edes yrittänyt lohduttaa.

Menin sitten takaisin keittiöön itkevän vauvan kanssa, anoppi pörräsi mun perässä ja vinkui "oi voiii!" ja oli heti tarjoamassa mulle jotain epämääräistä vihreää juotavaa, laittoi pullon pöydälle ja alkoi hieromaan käsiään, ilmeisesti valmistautui ottamaan vauvani vastaan. Mua suorastaan ällöttää toi käytös!

Ei ole edes todellista kuinka tarkasti kuvasit mun anopin käytöstä! Jopa tuo peilistä itsensä ihailu, kun on vauva sylissä, ja siis anopin ja apen makkarissa, "omassa rauhassa"!

Meillä myös. Taisi olla peili pahasti rikki, jos näki siinä kuvajaisessa jotain kaunista, kun väkisin sylissä pidetty lapsi huusi pää punaisena.

Vierailija kirjoitti:

Menin sitten takaisin keittiöön itkevän vauvan kanssa, anoppi pörräsi mun perässä ja vinkui "oi voiii!" ja oli heti tarjoamassa mulle jotain epämääräistä vihreää juotavaa, laittoi pullon pöydälle ja alkoi hieromaan käsiään, ilmeisesti valmistautui ottamaan vauvani vastaan. Mua suorastaan ällöttää toi käytös!

Niin tuttua tuo tuputtaminen. Kyllä löytyy pullaa, kakkua, keksiä... kun mennään kylään, että olisin mahdollisimman pitkään kahvipöydässä. Ja vauva viedään toiseen huoneeseen totta kai. Välillä käydään sanomassa, että pitää ottaa kaikkea lisää. Ja seuraavalla tapaamiskerralla kysytään, että eikö raskauskilot meinaa lähteä. Hieman huvittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin sitten takaisin keittiöön itkevän vauvan kanssa, anoppi pörräsi mun perässä ja vinkui "oi voiii!" ja oli heti tarjoamassa mulle jotain epämääräistä vihreää juotavaa, laittoi pullon pöydälle ja alkoi hieromaan käsiään, ilmeisesti valmistautui ottamaan vauvani vastaan. Mua suorastaan ällöttää toi käytös!

Niin tuttua tuo tuputtaminen. Kyllä löytyy pullaa, kakkua, keksiä... kun mennään kylään, että olisin mahdollisimman pitkään kahvipöydässä. Ja vauva viedään toiseen huoneeseen totta kai. Välillä käydään sanomassa, että pitää ottaa kaikkea lisää. Ja seuraavalla tapaamiskerralla kysytään, että eikö raskauskilot meinaa lähteä. Hieman huvittavaa.

Tuo tuputtaminen on niin rasittavaa. Oma anoppikin sitä ikäluokkaa, ettei ole pula-aikaa nähnyt, ettei voi sillä perustella asiaa. Oma anoppi ei ole mikään keittiön hengetär, pullassa saattaa olla koiran karvoja, piparit kärähtäneet hiileksi, mutta ihan hyvin niitä voi vielä syödä...  Juu, ei kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.

Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.

Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!

Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken

Olisko vaikka semmonen juttu, että itsemme muuttaminen kuitenkin on mahdollista, toisten muuttaminen ei. Kun tämän elämässäsi ymmärrät niin olet valloittanut vuoren ja näet kauas.

Joo kyllä mä sen ymmärrän. Mutta en sitä että miksi täällä vaaditaan itsereflektointia sen sijaan että voitais vaan todeta että joo osassa tapauksissa se syy on siellä toisessa päässä.

Ihan tolleen esimerkkinä omasta elämästä. Päätin etten anna anopin tunteen purkausten vaikuttaa mun mielialaan enää ollenkaan ja aion jatkossa kylmästi todeta anopille etten hyväksy hänen käytöstään mua kohtaan. Mitä tekee anoppi? Huutaa mulle naama punasena kuinka minä aiheutan hänelle nyt pahan mielen kun oon niin ilkeä ihminen. Tätä ennen anoppi siis haukkui mut koko suvun edessä läskiks, kpääks, hulluks sairaaks ja mitähän muuta vielä. Ainoa mitä tollon sanoin anopille oli että hänellä ei ole oikeutta haukkua mua ja pyysin lopettamaan. Tiedostan itse että ainoa kenen käytökseen ja tunteisiin voin vaikuttaa on minä itse mutta se ei tarkoita sitä että hyväksyn anopin huonon käytöksen, se tarkoittaa vaan ja ainoastaan sitä että mä en lähde enää anopin tunteeseen mukaan.

Mun mielestä on edelleen huonoa käytöstä tulla kommentoimaan että kannattais miettiä omaa käytöstä näissä tilanteissa missä se syy on siellä toisessa päässä. Nää sekopäät saa kohtauksen pystyyn ihan omin apuinensa ja täysin syyttä.

Niin no miten sen sieltä ottaa, ei se niin helppoa ole kirjoittaa, että kaikki ymmärtää heti. Sinähän teit oikein ja se, että ei lähde tunteeseen tai haukkumiseen mukaan on ainut oikea tie. Samoin ettei hyväksy huonoa kohtelua ja kertoo sen tai poistuu paikalta jos ei pysty sanomaan. Anopilta lähti mopo kun kerroit suoraan ja hän veti mopoon kierrokset että alkoi marttyyriksi, sinä olet ilkeä. Et ole ilkeä vaan sanot suoraan mitä et hyväksy, itseäsi kohdeltavan huonosti. Ihan sama mihin ihminen vetoaa, hän tiesi olevansa väärässä ja yritti uhriutua. Ei mitään uutta taivaanrannassa.

Ja kyllä minä tsekkaan aina oman käytökseni ja jos tunnen, että olen tehnyt asian oikein niin päästän irti, ei ole minun käsissäni oikaista asiaa vaan hyväksyn, että välit on mitä on, en edelleenkään hyväksy huonoa kohtelua keneltäkään ja jos ei mikään muutu vaikka olen koittanut puhua suoraan ja kertoa mitä toivon (haluan, vaadin) niin sitten valitsen etäisyyden.

Kun huonot välit ei ole rikos sinänsä, ketään ei siitä viedä tuomiolle niin miten sanot kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Siksi täällä on sitä juupas eipäs mutta minusta minä en voi muuttaa ärsyttävää anoppia ihmisenä vaan kokeilla eri lähestymistapaa, kertoa oman kantani, olla hyväksymättä huonoa kohtelua ja jos ei muu auta niin etäisyys. Toisille se on yhteyksien katkaiseminen tai lähestymiskielto, riippuu tapauksesta. En osaa sanoa kuka on oikeassa tai kuka on väärässä, nämä ovat yleensä monimutkaisia asioita eikä ole yhtä totuutta.

(Ja vaikea minun on ymmärtää miksi mielipiteeni kertominen olisi huonoa käytöstä kun vältän sanoja mitä anoppisi käytti.) ehkä tästä on jollekin hyötyä.

Ei tässä ole kyse ”huonoista väleistä” vaan henkisestä väkivallasta. Miten viitsitkin sössöttää moista.

Mulla on varmaan parempi sietokyky. En pitänyt henkisenä väkivaltana tuota esimerkkiä kun jollain anopilla itsehillintä pettää ja alkaa naama punaisena haukkumaan. Tuo on minusta ainoastaan naurettavaa pelleilyä ja osoitus huonosta itsehillinnästä. Eri asia jos huutaisi lapselle.

"Huutaa mulle naama punasena kuinka minä aiheutan hänelle nyt pahan mielen kun oon niin ilkeä ihminen. Tätä ennen anoppi siis haukkui mut koko suvun edessä läskiks, kpääks, hulluks sairaaks ja mitähän muuta vielä."

Kuule kun me ollaan erilaisia, en hätkähdä tuollaisesta mutta en välttämättä olisi enää tekemisissä huutajan kanssa. Jollekin tuo on henkistä väkivaltaa, jollekin anoppi pimahti, lähdetäämpä kotio.

Huutaminen on henkistä väkivaltaa. Kukaan ei ansaitse sitä eikä sitä kenenkään pidä kuunnella. Anoppi kun sattui tossa huutamaan lapsen läsnäollessa joten myös lapsi kärsi tilanteesta.

Kukaan ei tiedä mitä on tapahtunut anopin ja miniän välillä ennen tota kohtausta eikä sillä periaatteessa oo mitään merkitystä. Tota ennen kuitenkin on vuosia jatkunutta haukkumista, äitiyden mitätöintiä, perheen asioihin puuttumista ym. Se nyt vaan eskaloitu tohon iltaan jolloin totestin ettei mun tarvitse sietää tollasta käytöstä keneltäkään. 

Jos ei itse ole käynyt läpi vastaavaa niin on täysin asiatonta tulla sivusta huutelemaan "kannattais miettiä omaa käytöstä" Et voi tietää minkälaisen matkan se on vaatinut päästä siihen pisteeseen että totea itselleen että nyt mulle riittää tää huono kohtelu ja siitä on vielä aivan järkyttävän pitkä matka siihen että sanoo sen ääneen kyseiselle henkilölle. Ton anopin kohtauksen jälkeen jos joku ois mulle tullut sanomaan että "kannattaa miettiä mikä sun omassa toiminassa aiheutti anopin kohtauksen" niin oisin käskeny painua niin pitkälle ku pippuri kasvaa. 

Ja se joka ihmetteli että miten voi verrata raiskautta ja henkistä väkivaltaa keskenään niin vastaan että helposti. Henkisestä väkivallasta voi jäädä ihan yhtä pahat traumat uhrille. Ainoa ero mikä näissä on on se  että yleisesti ottaen raiskaus koetaan olevan tekijän syytä mutta henkinen väkivalta on näköjään monen mielestä uhrin syytä. Kumpinkin on muuten rikos.

Hei, täältä ohi kyselen.

Miten mummo suhtautui kun viilensit välit? Hyväksyikö heti vai yrittikö vielä jatkaa samaa vanhaa käytöstä? Sanoitko ihan suoraan, että nyt riitti etkä enää halua tavata vai poistuisko vain ja annoit asian olla ilman selityksiä?

Tollon samana iltana ilmotin et mulle riitti ja poistuin lapsen ja miehen kanssa paikalta. Miehelle anoppi huus seuraavana päivänä että kuinka hän kehtaa äidilleen tehdä niin että valitsee minut hänen sijastaan. Blokkasin anopin somessa ja puhelimessa ja pidin 4kk tauon. Miehen muilta sukulaisilta sitten kuulin kuinka anoppi oli soittanut seuraavien viikkojen aikana kaikki sukulaiset läpi ja haukkunut minut ja kieltänyt sukulaisia olemasta meidän kanssa tekemisissä. Anopin riehuminen meni sen verran pitkälle että ulkopuoliset ihmiset rupes kärsii joten tapasin anopin (julkisella paikalla) kahden kesken ja ilmoitin ettei hänen käytöksensä ole hyväksyttävää ja jos hän jatkaa sitä niin ei ole tervetullut minun eikä lapseni elämään. Anopin selitys koko haukkumiselle ja tuolle kohtaukselle oli se että hänellä on oikeus sanoa omat mielipiteensä ja minä vain kuvittelen että hän loukkaa kun hän esim sanoo minua läskiksi tai kommentoi imetystä ym. Anopin mukaan hänellä on vanhempana ihmisenä oikeus puuttua meidän perheen toimintaan kun emme toimi niin kuin hän haluaa meidän toimivan. Hän myös syyttää minua mielenterveysongelmistaan ja pahasta olostaan. Tuon tapaamisen jälkeen olen nähnyt anoppini 3 kertaa. Mies tapaa äitiään mutta lastamme en päästä anopin luo muuten kun siten että mies on paikalla koko ajan. Itseäni ei kiinnosta olla anopin kanssa missään tekemisissä enää, mutta valitettavasti tietyt tapaamiset on vaan pakko hoitaa läpi. 

Meillä sama tilanne. Anoppia ei voi 100% vältellä, vaikka mieli tekisi. Minulla ei ole mitään miehen muita sukulaisia vastaan, päin vastoin. Mukavia ovat. Joten en halua jättää niitä harvoja sukutapaamisia väliin siksi, että anoppi on siellä. Se on surullista, että lapsia ei voi jättää sekunniksikaan yksin mummunsa kanssa, luottamus on mennyt niin pahoin. Lasten parhaaksi, ja on tämä myös itselle paras ratkaisu.

Miten te jaksatte haukkua niitä anoppeja. Kun on nähnyt millaisia äitejä joistain koulukavereista tullut ja millaisia ovat äideilleen ja anopeilleen, niin huh -juuri tuollaisia juoruämmiä.

Ei mitään sydämen sivistystä. Aivan eri asia on oikeasti häiriintynyt ihminen, moni teidän jutuista on omaa hysteriaa.

Mitenhän teillä käy omien lasten kanssa myöhemmin jos on kova pätemisen tarve, teistä tulee niitä oikeita kauhu-anoppia. Ihme pullamössöjä.

Hoitakaa niitä vauvoja älkääkä olko puhelimen kanssa.

Mikään ei ole traumaattisempaa kuin se että lapsi näkee äidin kasvojen sijaan jatkuvasti puhelimen.

Vierailija kirjoitti:

Miten te jaksatte haukkua niitä anoppeja. Kun on nähnyt millaisia äitejä joistain koulukavereista tullut ja millaisia ovat äideilleen ja anopeilleen, niin huh -juuri tuollaisia juoruämmiä.

Ei mitään sydämen sivistystä. Aivan eri asia on oikeasti häiriintynyt ihminen, moni teidän jutuista on omaa hysteriaa.

Mitenhän teillä käy omien lasten kanssa myöhemmin jos on kova pätemisen tarve, teistä tulee niitä oikeita kauhu-anoppia. Ihme pullamössöjä.

Hoitakaa niitä vauvoja älkääkä olko puhelimen kanssa.

Mikään ei ole traumaattisempaa kuin se että lapsi näkee äidin kasvojen sijaan jatkuvasti puhelimen.

Jos anopin puuhista kertominen kuulostaa haukkumiselta niin eikö vika ole enemmän siinä toimijassa kuin siinä joka asiasta kertoo 🤔

Vierailija kirjoitti:

Miten te jaksatte haukkua niitä anoppeja. Kun on nähnyt millaisia äitejä joistain koulukavereista tullut ja millaisia ovat äideilleen ja anopeilleen, niin huh -juuri tuollaisia juoruämmiä.

Ei mitään sydämen sivistystä. Aivan eri asia on oikeasti häiriintynyt ihminen, moni teidän jutuista on omaa hysteriaa.

Mitenhän teillä käy omien lasten kanssa myöhemmin jos on kova pätemisen tarve, teistä tulee niitä oikeita kauhu-anoppia. Ihme pullamössöjä.

Hoitakaa niitä vauvoja älkääkä olko puhelimen kanssa.

Mikään ei ole traumaattisempaa kuin se että lapsi näkee äidin kasvojen sijaan jatkuvasti puhelimen.

Miten jaksat olla täällä vahtimassa mitä muut kommentoi? Tässä on ollut 4 päivää ilman uusia kommentteja. Heti kun yksikin uusi tulee olet täällä äitejä haukkumassa. Hanki oma elämä, oikeasti..

Koronan hyvä puoli: vuoden toinen ”pakollinen” anoppilavierailu on jouduttu perumaan. Oltu vain oman perheen kesken, tykkään!

Vierailija kirjoitti:

Koronan hyvä puoli: vuoden toinen ”pakollinen” anoppilavierailu on jouduttu perumaan. Oltu vain oman perheen kesken, tykkään!

Me valitettavasti käytiin ja saa olla viimeinen kerta. Vietiin käsin tehty kortti ja toivotettiin hyvää äitienpäivää. Mulle ei tietenkään sitä voitu toivottaa ja sitten vielä lopuksi mulle sanottiin että "kiva kun tulitte edes käymään". Ei ollut anoppi tyytyväinen siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.

Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.

Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!

Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken

Olisko vaikka semmonen juttu, että itsemme muuttaminen kuitenkin on mahdollista, toisten muuttaminen ei. Kun tämän elämässäsi ymmärrät niin olet valloittanut vuoren ja näet kauas.

Joo kyllä mä sen ymmärrän. Mutta en sitä että miksi täällä vaaditaan itsereflektointia sen sijaan että voitais vaan todeta että joo osassa tapauksissa se syy on siellä toisessa päässä.

Ihan tolleen esimerkkinä omasta elämästä. Päätin etten anna anopin tunteen purkausten vaikuttaa mun mielialaan enää ollenkaan ja aion jatkossa kylmästi todeta anopille etten hyväksy hänen käytöstään mua kohtaan. Mitä tekee anoppi? Huutaa mulle naama punasena kuinka minä aiheutan hänelle nyt pahan mielen kun oon niin ilkeä ihminen. Tätä ennen anoppi siis haukkui mut koko suvun edessä läskiks, kpääks, hulluks sairaaks ja mitähän muuta vielä. Ainoa mitä tollon sanoin anopille oli että hänellä ei ole oikeutta haukkua mua ja pyysin lopettamaan. Tiedostan itse että ainoa kenen käytökseen ja tunteisiin voin vaikuttaa on minä itse mutta se ei tarkoita sitä että hyväksyn anopin huonon käytöksen, se tarkoittaa vaan ja ainoastaan sitä että mä en lähde enää anopin tunteeseen mukaan.

Mun mielestä on edelleen huonoa käytöstä tulla kommentoimaan että kannattais miettiä omaa käytöstä näissä tilanteissa missä se syy on siellä toisessa päässä. Nää sekopäät saa kohtauksen pystyyn ihan omin apuinensa ja täysin syyttä.

Niin no miten sen sieltä ottaa, ei se niin helppoa ole kirjoittaa, että kaikki ymmärtää heti. Sinähän teit oikein ja se, että ei lähde tunteeseen tai haukkumiseen mukaan on ainut oikea tie. Samoin ettei hyväksy huonoa kohtelua ja kertoo sen tai poistuu paikalta jos ei pysty sanomaan. Anopilta lähti mopo kun kerroit suoraan ja hän veti mopoon kierrokset että alkoi marttyyriksi, sinä olet ilkeä. Et ole ilkeä vaan sanot suoraan mitä et hyväksy, itseäsi kohdeltavan huonosti. Ihan sama mihin ihminen vetoaa, hän tiesi olevansa väärässä ja yritti uhriutua. Ei mitään uutta taivaanrannassa.

Ja kyllä minä tsekkaan aina oman käytökseni ja jos tunnen, että olen tehnyt asian oikein niin päästän irti, ei ole minun käsissäni oikaista asiaa vaan hyväksyn, että välit on mitä on, en edelleenkään hyväksy huonoa kohtelua keneltäkään ja jos ei mikään muutu vaikka olen koittanut puhua suoraan ja kertoa mitä toivon (haluan, vaadin) niin sitten valitsen etäisyyden.

Kun huonot välit ei ole rikos sinänsä, ketään ei siitä viedä tuomiolle niin miten sanot kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Siksi täällä on sitä juupas eipäs mutta minusta minä en voi muuttaa ärsyttävää anoppia ihmisenä vaan kokeilla eri lähestymistapaa, kertoa oman kantani, olla hyväksymättä huonoa kohtelua ja jos ei muu auta niin etäisyys. Toisille se on yhteyksien katkaiseminen tai lähestymiskielto, riippuu tapauksesta. En osaa sanoa kuka on oikeassa tai kuka on väärässä, nämä ovat yleensä monimutkaisia asioita eikä ole yhtä totuutta.

(Ja vaikea minun on ymmärtää miksi mielipiteeni kertominen olisi huonoa käytöstä kun vältän sanoja mitä anoppisi käytti.) ehkä tästä on jollekin hyötyä.

Ei tässä ole kyse ”huonoista väleistä” vaan henkisestä väkivallasta. Miten viitsitkin sössöttää moista.

Mulla on varmaan parempi sietokyky. En pitänyt henkisenä väkivaltana tuota esimerkkiä kun jollain anopilla itsehillintä pettää ja alkaa naama punaisena haukkumaan. Tuo on minusta ainoastaan naurettavaa pelleilyä ja osoitus huonosta itsehillinnästä. Eri asia jos huutaisi lapselle.

"Huutaa mulle naama punasena kuinka minä aiheutan hänelle nyt pahan mielen kun oon niin ilkeä ihminen. Tätä ennen anoppi siis haukkui mut koko suvun edessä läskiks, kpääks, hulluks sairaaks ja mitähän muuta vielä."

Kuule kun me ollaan erilaisia, en hätkähdä tuollaisesta mutta en välttämättä olisi enää tekemisissä huutajan kanssa. Jollekin tuo on henkistä väkivaltaa, jollekin anoppi pimahti, lähdetäämpä kotio.

Huutaminen on henkistä väkivaltaa. Kukaan ei ansaitse sitä eikä sitä kenenkään pidä kuunnella. Anoppi kun sattui tossa huutamaan lapsen läsnäollessa joten myös lapsi kärsi tilanteesta.

Kukaan ei tiedä mitä on tapahtunut anopin ja miniän välillä ennen tota kohtausta eikä sillä periaatteessa oo mitään merkitystä. Tota ennen kuitenkin on vuosia jatkunutta haukkumista, äitiyden mitätöintiä, perheen asioihin puuttumista ym. Se nyt vaan eskaloitu tohon iltaan jolloin totestin ettei mun tarvitse sietää tollasta käytöstä keneltäkään. 

Jos ei itse ole käynyt läpi vastaavaa niin on täysin asiatonta tulla sivusta huutelemaan "kannattais miettiä omaa käytöstä" Et voi tietää minkälaisen matkan se on vaatinut päästä siihen pisteeseen että totea itselleen että nyt mulle riittää tää huono kohtelu ja siitä on vielä aivan järkyttävän pitkä matka siihen että sanoo sen ääneen kyseiselle henkilölle. Ton anopin kohtauksen jälkeen jos joku ois mulle tullut sanomaan että "kannattaa miettiä mikä sun omassa toiminassa aiheutti anopin kohtauksen" niin oisin käskeny painua niin pitkälle ku pippuri kasvaa. 

Ja se joka ihmetteli että miten voi verrata raiskautta ja henkistä väkivaltaa keskenään niin vastaan että helposti. Henkisestä väkivallasta voi jäädä ihan yhtä pahat traumat uhrille. Ainoa ero mikä näissä on on se  että yleisesti ottaen raiskaus koetaan olevan tekijän syytä mutta henkinen väkivalta on näköjään monen mielestä uhrin syytä. Kumpinkin on muuten rikos.

Hei, täältä ohi kyselen.

Miten mummo suhtautui kun viilensit välit? Hyväksyikö heti vai yrittikö vielä jatkaa samaa vanhaa käytöstä? Sanoitko ihan suoraan, että nyt riitti etkä enää halua tavata vai poistuisko vain ja annoit asian olla ilman selityksiä?

Tollon samana iltana ilmotin et mulle riitti ja poistuin lapsen ja miehen kanssa paikalta. Miehelle anoppi huus seuraavana päivänä että kuinka hän kehtaa äidilleen tehdä niin että valitsee minut hänen sijastaan. Blokkasin anopin somessa ja puhelimessa ja pidin 4kk tauon. Miehen muilta sukulaisilta sitten kuulin kuinka anoppi oli soittanut seuraavien viikkojen aikana kaikki sukulaiset läpi ja haukkunut minut ja kieltänyt sukulaisia olemasta meidän kanssa tekemisissä. Anopin riehuminen meni sen verran pitkälle että ulkopuoliset ihmiset rupes kärsii joten tapasin anopin (julkisella paikalla) kahden kesken ja ilmoitin ettei hänen käytöksensä ole hyväksyttävää ja jos hän jatkaa sitä niin ei ole tervetullut minun eikä lapseni elämään. Anopin selitys koko haukkumiselle ja tuolle kohtaukselle oli se että hänellä on oikeus sanoa omat mielipiteensä ja minä vain kuvittelen että hän loukkaa kun hän esim sanoo minua läskiksi tai kommentoi imetystä ym. Anopin mukaan hänellä on vanhempana ihmisenä oikeus puuttua meidän perheen toimintaan kun emme toimi niin kuin hän haluaa meidän toimivan. Hän myös syyttää minua mielenterveysongelmistaan ja pahasta olostaan. Tuon tapaamisen jälkeen olen nähnyt anoppini 3 kertaa. Mies tapaa äitiään mutta lastamme en päästä anopin luo muuten kun siten että mies on paikalla koko ajan. Itseäni ei kiinnosta olla anopin kanssa missään tekemisissä enää, mutta valitettavasti tietyt tapaamiset on vaan pakko hoitaa läpi. 

Meillä sama tilanne. Anoppia ei voi 100% vältellä, vaikka mieli tekisi. Minulla ei ole mitään miehen muita sukulaisia vastaan, päin vastoin. Mukavia ovat. Joten en halua jättää niitä harvoja sukutapaamisia väliin siksi, että anoppi on siellä. Se on surullista, että lapsia ei voi jättää sekunniksikaan yksin mummunsa kanssa, luottamus on mennyt niin pahoin. Lasten parhaaksi, ja on tämä myös itselle paras ratkaisu.

Miksi anoppia ei voi vältellä? En ole nähnyt anoppia kahdeksaan vuoteen eikä lapsemmekaan. Syyt vielä pahempia kuin ketjussa kuvatut, mutta ei siitä sen enempää vaan sitä jäin miettimään että mikä on pakollinen tilanne tavata anoppia? Kiinnostuneena kyselen. Itse keksin vain sukuhäät tms juhlan (sellaista ei ole suvussa nyt vuosiin ollut).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.

Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.

Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!

Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken

Olisko vaikka semmonen juttu, että itsemme muuttaminen kuitenkin on mahdollista, toisten muuttaminen ei. Kun tämän elämässäsi ymmärrät niin olet valloittanut vuoren ja näet kauas.

Joo kyllä mä sen ymmärrän. Mutta en sitä että miksi täällä vaaditaan itsereflektointia sen sijaan että voitais vaan todeta että joo osassa tapauksissa se syy on siellä toisessa päässä.

Ihan tolleen esimerkkinä omasta elämästä. Päätin etten anna anopin tunteen purkausten vaikuttaa mun mielialaan enää ollenkaan ja aion jatkossa kylmästi todeta anopille etten hyväksy hänen käytöstään mua kohtaan. Mitä tekee anoppi? Huutaa mulle naama punasena kuinka minä aiheutan hänelle nyt pahan mielen kun oon niin ilkeä ihminen. Tätä ennen anoppi siis haukkui mut koko suvun edessä läskiks, kpääks, hulluks sairaaks ja mitähän muuta vielä. Ainoa mitä tollon sanoin anopille oli että hänellä ei ole oikeutta haukkua mua ja pyysin lopettamaan. Tiedostan itse että ainoa kenen käytökseen ja tunteisiin voin vaikuttaa on minä itse mutta se ei tarkoita sitä että hyväksyn anopin huonon käytöksen, se tarkoittaa vaan ja ainoastaan sitä että mä en lähde enää anopin tunteeseen mukaan.

Mun mielestä on edelleen huonoa käytöstä tulla kommentoimaan että kannattais miettiä omaa käytöstä näissä tilanteissa missä se syy on siellä toisessa päässä. Nää sekopäät saa kohtauksen pystyyn ihan omin apuinensa ja täysin syyttä.

Niin no miten sen sieltä ottaa, ei se niin helppoa ole kirjoittaa, että kaikki ymmärtää heti. Sinähän teit oikein ja se, että ei lähde tunteeseen tai haukkumiseen mukaan on ainut oikea tie. Samoin ettei hyväksy huonoa kohtelua ja kertoo sen tai poistuu paikalta jos ei pysty sanomaan. Anopilta lähti mopo kun kerroit suoraan ja hän veti mopoon kierrokset että alkoi marttyyriksi, sinä olet ilkeä. Et ole ilkeä vaan sanot suoraan mitä et hyväksy, itseäsi kohdeltavan huonosti. Ihan sama mihin ihminen vetoaa, hän tiesi olevansa väärässä ja yritti uhriutua. Ei mitään uutta taivaanrannassa.

Ja kyllä minä tsekkaan aina oman käytökseni ja jos tunnen, että olen tehnyt asian oikein niin päästän irti, ei ole minun käsissäni oikaista asiaa vaan hyväksyn, että välit on mitä on, en edelleenkään hyväksy huonoa kohtelua keneltäkään ja jos ei mikään muutu vaikka olen koittanut puhua suoraan ja kertoa mitä toivon (haluan, vaadin) niin sitten valitsen etäisyyden.

Kun huonot välit ei ole rikos sinänsä, ketään ei siitä viedä tuomiolle niin miten sanot kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Siksi täällä on sitä juupas eipäs mutta minusta minä en voi muuttaa ärsyttävää anoppia ihmisenä vaan kokeilla eri lähestymistapaa, kertoa oman kantani, olla hyväksymättä huonoa kohtelua ja jos ei muu auta niin etäisyys. Toisille se on yhteyksien katkaiseminen tai lähestymiskielto, riippuu tapauksesta. En osaa sanoa kuka on oikeassa tai kuka on väärässä, nämä ovat yleensä monimutkaisia asioita eikä ole yhtä totuutta.

(Ja vaikea minun on ymmärtää miksi mielipiteeni kertominen olisi huonoa käytöstä kun vältän sanoja mitä anoppisi käytti.) ehkä tästä on jollekin hyötyä.

Ei tässä ole kyse ”huonoista väleistä” vaan henkisestä väkivallasta. Miten viitsitkin sössöttää moista.

Mulla on varmaan parempi sietokyky. En pitänyt henkisenä väkivaltana tuota esimerkkiä kun jollain anopilla itsehillintä pettää ja alkaa naama punaisena haukkumaan. Tuo on minusta ainoastaan naurettavaa pelleilyä ja osoitus huonosta itsehillinnästä. Eri asia jos huutaisi lapselle.

"Huutaa mulle naama punasena kuinka minä aiheutan hänelle nyt pahan mielen kun oon niin ilkeä ihminen. Tätä ennen anoppi siis haukkui mut koko suvun edessä läskiks, kpääks, hulluks sairaaks ja mitähän muuta vielä."

Kuule kun me ollaan erilaisia, en hätkähdä tuollaisesta mutta en välttämättä olisi enää tekemisissä huutajan kanssa. Jollekin tuo on henkistä väkivaltaa, jollekin anoppi pimahti, lähdetäämpä kotio.

Huutaminen on henkistä väkivaltaa. Kukaan ei ansaitse sitä eikä sitä kenenkään pidä kuunnella. Anoppi kun sattui tossa huutamaan lapsen läsnäollessa joten myös lapsi kärsi tilanteesta.

Kukaan ei tiedä mitä on tapahtunut anopin ja miniän välillä ennen tota kohtausta eikä sillä periaatteessa oo mitään merkitystä. Tota ennen kuitenkin on vuosia jatkunutta haukkumista, äitiyden mitätöintiä, perheen asioihin puuttumista ym. Se nyt vaan eskaloitu tohon iltaan jolloin totestin ettei mun tarvitse sietää tollasta käytöstä keneltäkään. 

Jos ei itse ole käynyt läpi vastaavaa niin on täysin asiatonta tulla sivusta huutelemaan "kannattais miettiä omaa käytöstä" Et voi tietää minkälaisen matkan se on vaatinut päästä siihen pisteeseen että totea itselleen että nyt mulle riittää tää huono kohtelu ja siitä on vielä aivan järkyttävän pitkä matka siihen että sanoo sen ääneen kyseiselle henkilölle. Ton anopin kohtauksen jälkeen jos joku ois mulle tullut sanomaan että "kannattaa miettiä mikä sun omassa toiminassa aiheutti anopin kohtauksen" niin oisin käskeny painua niin pitkälle ku pippuri kasvaa. 

Ja se joka ihmetteli että miten voi verrata raiskautta ja henkistä väkivaltaa keskenään niin vastaan että helposti. Henkisestä väkivallasta voi jäädä ihan yhtä pahat traumat uhrille. Ainoa ero mikä näissä on on se  että yleisesti ottaen raiskaus koetaan olevan tekijän syytä mutta henkinen väkivalta on näköjään monen mielestä uhrin syytä. Kumpinkin on muuten rikos.

Hei, täältä ohi kyselen.

Miten mummo suhtautui kun viilensit välit? Hyväksyikö heti vai yrittikö vielä jatkaa samaa vanhaa käytöstä? Sanoitko ihan suoraan, että nyt riitti etkä enää halua tavata vai poistuisko vain ja annoit asian olla ilman selityksiä?

Tollon samana iltana ilmotin et mulle riitti ja poistuin lapsen ja miehen kanssa paikalta. Miehelle anoppi huus seuraavana päivänä että kuinka hän kehtaa äidilleen tehdä niin että valitsee minut hänen sijastaan. Blokkasin anopin somessa ja puhelimessa ja pidin 4kk tauon. Miehen muilta sukulaisilta sitten kuulin kuinka anoppi oli soittanut seuraavien viikkojen aikana kaikki sukulaiset läpi ja haukkunut minut ja kieltänyt sukulaisia olemasta meidän kanssa tekemisissä. Anopin riehuminen meni sen verran pitkälle että ulkopuoliset ihmiset rupes kärsii joten tapasin anopin (julkisella paikalla) kahden kesken ja ilmoitin ettei hänen käytöksensä ole hyväksyttävää ja jos hän jatkaa sitä niin ei ole tervetullut minun eikä lapseni elämään. Anopin selitys koko haukkumiselle ja tuolle kohtaukselle oli se että hänellä on oikeus sanoa omat mielipiteensä ja minä vain kuvittelen että hän loukkaa kun hän esim sanoo minua läskiksi tai kommentoi imetystä ym. Anopin mukaan hänellä on vanhempana ihmisenä oikeus puuttua meidän perheen toimintaan kun emme toimi niin kuin hän haluaa meidän toimivan. Hän myös syyttää minua mielenterveysongelmistaan ja pahasta olostaan. Tuon tapaamisen jälkeen olen nähnyt anoppini 3 kertaa. Mies tapaa äitiään mutta lastamme en päästä anopin luo muuten kun siten että mies on paikalla koko ajan. Itseäni ei kiinnosta olla anopin kanssa missään tekemisissä enää, mutta valitettavasti tietyt tapaamiset on vaan pakko hoitaa läpi. 

Meillä sama tilanne. Anoppia ei voi 100% vältellä, vaikka mieli tekisi. Minulla ei ole mitään miehen muita sukulaisia vastaan, päin vastoin. Mukavia ovat. Joten en halua jättää niitä harvoja sukutapaamisia väliin siksi, että anoppi on siellä. Se on surullista, että lapsia ei voi jättää sekunniksikaan yksin mummunsa kanssa, luottamus on mennyt niin pahoin. Lasten parhaaksi, ja on tämä myös itselle paras ratkaisu.

Miksi anoppia ei voi vältellä? En ole nähnyt anoppia kahdeksaan vuoteen eikä lapsemmekaan. Syyt vielä pahempia kuin ketjussa kuvatut, mutta ei siitä sen enempää vaan sitä jäin miettimään että mikä on pakollinen tilanne tavata anoppia? Kiinnostuneena kyselen. Itse keksin vain sukuhäät tms juhlan (sellaista ei ole suvussa nyt vuosiin ollut).

Miehen takia. Hän ei ole valmis pistämään välejä poikki, vaikka itsekin kärsii äitinsä oikuista. Mua ei haittaisi pätkääkään, vaikka en anoppiani näkisi enää ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensiksi kannattaa opetella oma tunnekontrolli ettei lähde käyrä nousemaan liian helposti. Kun osaa hallita omat tunteet, tarkastella tilannetta ja ihmisten käyttäytymistä vähän etäämpää niin pystyy valitsemaan ne parhaimmat sanat ja tavat toimia. Jos hormonit on pinnassa ja suojeluvaisto nousee 0-100 niin voi tulla ylilyöntejä. Hengityksen säätely auttaa.

Kokeneimmat tyypit osaa katsoa itseään, muita ja tilannetta helikopterinäkökulmasta mutta en tarkoita tällä helikopteriäitiä. Ja hengityksen säätely ei kehoita ketään ottamaan anoppia tai miniää pillistä kiinni. Vaikka mieli tekisi, vain mielikuvia, mielikuvia kehiin.

Ja taas! Miksi sen tuoreen äidin pitää keskittyä valitsemaan oikeat sanat ja hengittää? Mikä oikeus sillä mummolla on tulla päällepäsmäröimään tuoretta äitiä? Miksi se tahdikkuus ei ole sen mummon tehtävä vaan sen tuoreen äidin? Selittäkää nyt joku että mikä ihme tää ajatusmalli on mitä tänne viljelette!

Ihmisten kanssa toimiminen on vastavuoroista ja pätee kumpaankin osapuoleen, myönnän sen. En vaan ymmärrä miksi täällä vaaditaan miniöiltä ymmärrystä anopin suuntaan kun ei sieltä anopin suunnalta ole monessakaan täällä kerrotuista jutuissa tullut yhtään mitään ymmärrystä miniän suuntaan. Se että toinen nyt on sattunut syntymään aikaisemmin ja elänyt täällä pidempään ei automaattisesti tarkoita sitä että saa käyttäytyä miten tahtoo ja nuoremmat vaan myötäilee ja hyväksyy kaiken

Olisko vaikka semmonen juttu, että itsemme muuttaminen kuitenkin on mahdollista, toisten muuttaminen ei. Kun tämän elämässäsi ymmärrät niin olet valloittanut vuoren ja näet kauas.

Joo kyllä mä sen ymmärrän. Mutta en sitä että miksi täällä vaaditaan itsereflektointia sen sijaan että voitais vaan todeta että joo osassa tapauksissa se syy on siellä toisessa päässä.

Ihan tolleen esimerkkinä omasta elämästä. Päätin etten anna anopin tunteen purkausten vaikuttaa mun mielialaan enää ollenkaan ja aion jatkossa kylmästi todeta anopille etten hyväksy hänen käytöstään mua kohtaan. Mitä tekee anoppi? Huutaa mulle naama punasena kuinka minä aiheutan hänelle nyt pahan mielen kun oon niin ilkeä ihminen. Tätä ennen anoppi siis haukkui mut koko suvun edessä läskiks, kpääks, hulluks sairaaks ja mitähän muuta vielä. Ainoa mitä tollon sanoin anopille oli että hänellä ei ole oikeutta haukkua mua ja pyysin lopettamaan. Tiedostan itse että ainoa kenen käytökseen ja tunteisiin voin vaikuttaa on minä itse mutta se ei tarkoita sitä että hyväksyn anopin huonon käytöksen, se tarkoittaa vaan ja ainoastaan sitä että mä en lähde enää anopin tunteeseen mukaan.

Mun mielestä on edelleen huonoa käytöstä tulla kommentoimaan että kannattais miettiä omaa käytöstä näissä tilanteissa missä se syy on siellä toisessa päässä. Nää sekopäät saa kohtauksen pystyyn ihan omin apuinensa ja täysin syyttä.

Niin no miten sen sieltä ottaa, ei se niin helppoa ole kirjoittaa, että kaikki ymmärtää heti. Sinähän teit oikein ja se, että ei lähde tunteeseen tai haukkumiseen mukaan on ainut oikea tie. Samoin ettei hyväksy huonoa kohtelua ja kertoo sen tai poistuu paikalta jos ei pysty sanomaan. Anopilta lähti mopo kun kerroit suoraan ja hän veti mopoon kierrokset että alkoi marttyyriksi, sinä olet ilkeä. Et ole ilkeä vaan sanot suoraan mitä et hyväksy, itseäsi kohdeltavan huonosti. Ihan sama mihin ihminen vetoaa, hän tiesi olevansa väärässä ja yritti uhriutua. Ei mitään uutta taivaanrannassa.

Ja kyllä minä tsekkaan aina oman käytökseni ja jos tunnen, että olen tehnyt asian oikein niin päästän irti, ei ole minun käsissäni oikaista asiaa vaan hyväksyn, että välit on mitä on, en edelleenkään hyväksy huonoa kohtelua keneltäkään ja jos ei mikään muutu vaikka olen koittanut puhua suoraan ja kertoa mitä toivon (haluan, vaadin) niin sitten valitsen etäisyyden.

Kun huonot välit ei ole rikos sinänsä, ketään ei siitä viedä tuomiolle niin miten sanot kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Siksi täällä on sitä juupas eipäs mutta minusta minä en voi muuttaa ärsyttävää anoppia ihmisenä vaan kokeilla eri lähestymistapaa, kertoa oman kantani, olla hyväksymättä huonoa kohtelua ja jos ei muu auta niin etäisyys. Toisille se on yhteyksien katkaiseminen tai lähestymiskielto, riippuu tapauksesta. En osaa sanoa kuka on oikeassa tai kuka on väärässä, nämä ovat yleensä monimutkaisia asioita eikä ole yhtä totuutta.

(Ja vaikea minun on ymmärtää miksi mielipiteeni kertominen olisi huonoa käytöstä kun vältän sanoja mitä anoppisi käytti.) ehkä tästä on jollekin hyötyä.

Ei tässä ole kyse ”huonoista väleistä” vaan henkisestä väkivallasta. Miten viitsitkin sössöttää moista.

Mulla on varmaan parempi sietokyky. En pitänyt henkisenä väkivaltana tuota esimerkkiä kun jollain anopilla itsehillintä pettää ja alkaa naama punaisena haukkumaan. Tuo on minusta ainoastaan naurettavaa pelleilyä ja osoitus huonosta itsehillinnästä. Eri asia jos huutaisi lapselle.

"Huutaa mulle naama punasena kuinka minä aiheutan hänelle nyt pahan mielen kun oon niin ilkeä ihminen. Tätä ennen anoppi siis haukkui mut koko suvun edessä läskiks, kpääks, hulluks sairaaks ja mitähän muuta vielä."

Kuule kun me ollaan erilaisia, en hätkähdä tuollaisesta mutta en välttämättä olisi enää tekemisissä huutajan kanssa. Jollekin tuo on henkistä väkivaltaa, jollekin anoppi pimahti, lähdetäämpä kotio.

Huutaminen on henkistä väkivaltaa. Kukaan ei ansaitse sitä eikä sitä kenenkään pidä kuunnella. Anoppi kun sattui tossa huutamaan lapsen läsnäollessa joten myös lapsi kärsi tilanteesta.

Kukaan ei tiedä mitä on tapahtunut anopin ja miniän välillä ennen tota kohtausta eikä sillä periaatteessa oo mitään merkitystä. Tota ennen kuitenkin on vuosia jatkunutta haukkumista, äitiyden mitätöintiä, perheen asioihin puuttumista ym. Se nyt vaan eskaloitu tohon iltaan jolloin totestin ettei mun tarvitse sietää tollasta käytöstä keneltäkään. 

Jos ei itse ole käynyt läpi vastaavaa niin on täysin asiatonta tulla sivusta huutelemaan "kannattais miettiä omaa käytöstä" Et voi tietää minkälaisen matkan se on vaatinut päästä siihen pisteeseen että totea itselleen että nyt mulle riittää tää huono kohtelu ja siitä on vielä aivan järkyttävän pitkä matka siihen että sanoo sen ääneen kyseiselle henkilölle. Ton anopin kohtauksen jälkeen jos joku ois mulle tullut sanomaan että "kannattaa miettiä mikä sun omassa toiminassa aiheutti anopin kohtauksen" niin oisin käskeny painua niin pitkälle ku pippuri kasvaa. 

Ja se joka ihmetteli että miten voi verrata raiskautta ja henkistä väkivaltaa keskenään niin vastaan että helposti. Henkisestä väkivallasta voi jäädä ihan yhtä pahat traumat uhrille. Ainoa ero mikä näissä on on se  että yleisesti ottaen raiskaus koetaan olevan tekijän syytä mutta henkinen väkivalta on näköjään monen mielestä uhrin syytä. Kumpinkin on muuten rikos.

Hei, täältä ohi kyselen.

Miten mummo suhtautui kun viilensit välit? Hyväksyikö heti vai yrittikö vielä jatkaa samaa vanhaa käytöstä? Sanoitko ihan suoraan, että nyt riitti etkä enää halua tavata vai poistuisko vain ja annoit asian olla ilman selityksiä?

Tollon samana iltana ilmotin et mulle riitti ja poistuin lapsen ja miehen kanssa paikalta. Miehelle anoppi huus seuraavana päivänä että kuinka hän kehtaa äidilleen tehdä niin että valitsee minut hänen sijastaan. Blokkasin anopin somessa ja puhelimessa ja pidin 4kk tauon. Miehen muilta sukulaisilta sitten kuulin kuinka anoppi oli soittanut seuraavien viikkojen aikana kaikki sukulaiset läpi ja haukkunut minut ja kieltänyt sukulaisia olemasta meidän kanssa tekemisissä. Anopin riehuminen meni sen verran pitkälle että ulkopuoliset ihmiset rupes kärsii joten tapasin anopin (julkisella paikalla) kahden kesken ja ilmoitin ettei hänen käytöksensä ole hyväksyttävää ja jos hän jatkaa sitä niin ei ole tervetullut minun eikä lapseni elämään. Anopin selitys koko haukkumiselle ja tuolle kohtaukselle oli se että hänellä on oikeus sanoa omat mielipiteensä ja minä vain kuvittelen että hän loukkaa kun hän esim sanoo minua läskiksi tai kommentoi imetystä ym. Anopin mukaan hänellä on vanhempana ihmisenä oikeus puuttua meidän perheen toimintaan kun emme toimi niin kuin hän haluaa meidän toimivan. Hän myös syyttää minua mielenterveysongelmistaan ja pahasta olostaan. Tuon tapaamisen jälkeen olen nähnyt anoppini 3 kertaa. Mies tapaa äitiään mutta lastamme en päästä anopin luo muuten kun siten että mies on paikalla koko ajan. Itseäni ei kiinnosta olla anopin kanssa missään tekemisissä enää, mutta valitettavasti tietyt tapaamiset on vaan pakko hoitaa läpi. 

Meillä sama tilanne. Anoppia ei voi 100% vältellä, vaikka mieli tekisi. Minulla ei ole mitään miehen muita sukulaisia vastaan, päin vastoin. Mukavia ovat. Joten en halua jättää niitä harvoja sukutapaamisia väliin siksi, että anoppi on siellä. Se on surullista, että lapsia ei voi jättää sekunniksikaan yksin mummunsa kanssa, luottamus on mennyt niin pahoin. Lasten parhaaksi, ja on tämä myös itselle paras ratkaisu.

Miksi anoppia ei voi vältellä? En ole nähnyt anoppia kahdeksaan vuoteen eikä lapsemmekaan. Syyt vielä pahempia kuin ketjussa kuvatut, mutta ei siitä sen enempää vaan sitä jäin miettimään että mikä on pakollinen tilanne tavata anoppia? Kiinnostuneena kyselen. Itse keksin vain sukuhäät tms juhlan (sellaista ei ole suvussa nyt vuosiin ollut).

Meillä esim. lasten serkkujen synttärit on sellasia joissa mummokin on mukana. En halua niistä jäädä pois koska eihän se niiden lasten vika ole, että mummonsa on mitä on.

Lisäksi mies haluaa olla tekemisissä äitinsä kanssa, ja haluaa hänet kutsua meidän lasten synttäreillekin.

Meillä mummo ei ole niin paha, että häntä ei voisi nähdä vaikka itse en koekkaan mitään tarvetta tapaamisille.