Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sit yritti painostaa mua vielä lähtemään kokonaan koko talosta pois, että hän jäö vauvan kanssa. Vauvahan olisi siinä nääntynyt! En halua koko anoppia enää edes nähdä, eikä hän tuu mun lasta hoitamaan se on ihan selvä juttu!
Nähtävästi hyvin yleistä tuo tarve saada äiti pois vauvan luolta. Minunkin olisi pitänyt lähteä lenkille tai kauppaan tai ihan mihin vain, kunhan olisin jättänyt vauvan mummolle.
Välillä tuli kyllä niin naurettavia ehdotuksia vaikka vauva kohta 1v: "Käy vaan kaupassa, ai et tarvii sieltä mitään? No mee vaikka autolla vaan ajelemaan". Siis tääh? Ja sit se mummo istuu siinä kuplassaan lapsi sylissään tuntikausia, tuijottaa sitä vaan ja lepertelee, ja lapsella on ihan hemmetin tylsää! Päätin että ollaan tästä lähtien max 2h mummon luona ja sit kyl lähetään, eihän se lapsi sais muuten mitään muuta tehdä kun vaan huomioida mummoa. Tää korona on tavallaan ollut meille helpotus, vaikka meitä on syyllistetty ja yritetty houkutella mummolaan muutaman kerran.
Teilläkin? Meidän mummulla on oikeus nähdä lapsia useammin, koska karanteeni. Mistä tai keneltä tämä oikeus on tullut? Mummulla liuta perussairauksia ja ikääkin yli 70. Ei käydä muutenkaan edes joka kuukausi vaikka melkein naapurissa asuukin, nyt sit pitäisi käydä siellä monta kertaa viikossa. Mun 7 v ei halua edes käydä siellä, koska mummulassa on niin likaista, koira jolle ei ole yritettykään opettaa mitään eikä oikein tykkää mummustaan muutenkaan. Mummu on kovin narsistinen, eikä lapsetkaan saisi leikkiä muuta kuin mummun hyväksymällä tavalla. Esim kerran sai mummulta palautetta leikkiessään autoilla, että "ei autot pane nuan".
Nyt kun puhutaan lomautuksista, työttömyydestä ja siitä kuinka työn pitäisi nykypolville tuntua merkitykselliseltä jotta sitä voi tehdä, niin heitänpä idean jota voi vapaasti soveltaa kuka vain : perustettaisiin palvelu johon voi ottaa yhteyttä puhelimitse, ilman mitään nettikirjautumisia tai muita jotka eivät suju kaikilta isovanhempi-ikäisiltä. Nimeksi vaikka Pamu- papat ja mummot, neuvontaa yli sukupolvien. Puheenparsien merkityksiä voi selvittää jos sukupolvet törmäävät. Riitoja voi selvittää, kysyä ulkopuolista näkökulmaa. Hyvä esimerkki on nyt tämä autot ei pane nuan, eli mummi on omalla tavallaan osallistunut lapsen leikkiin, ei tohtinut jostain syystä muulla tavoin. Mummi jota ei kiinnosta ei olisi sanonut mitään. Narsismi puheille stoppi, vain lääkäri antaa diagnoosin. Ymmärtäkää toisianne.. olkaa ihmisiä toisillenne. Koiralle yksissä tuumin tapakasvatusta, se opettaa jota asia häiritsee. On sanomattoman surullista että välit päästetään huonoiksi ja lapsikin vedetään mukaan negaatioon. Onko lapselta itseltään lähtöisin ajatus, ettei mummi ole kiva? Äiti ei ole ajanut ajatusta lapselle, eihän? Mitä ajattelisit äitinä numerosta johon voit soittaa matalalla kynnyksellä kun jokin asia mietityttää mummin puheissa , linjoilla olisi niin äitejä kuin isejä, mummoja ja pappoja sekä ammattiväkeä? Suhteet eivät saa kaatua kommunikaatio-ongelmiin, isot asiat ovat vaakakupissa.
Toivoo mummi itsekin, joka puhuu ja kuuntelee ja rakastaa jokaista aikuista lastaan sekä lapsenlastaan ja jolle saa kertoa murheet ja ilot. Puhukaa puhukaa puhukaa vielä kerran.Niin, isot asiat ovat vaakakupissa; mummolle. Ei se lapsi siitä kärsi, jos se yksi rajaton mummo puuttuu. Lapsella voi olla muita merkittäviä suhteita, ei sen ole pakko olla juuri se biologinen mummo. Eli miettikää mummot sitä, ennen kuin alatte pomottelemaan ja häätämään lapsen äitiä pois lapsensa luota.
Älä yleistä. Teillä asiat menneet miten ovat mutta älä sovella sitä muihin minkä näet itsellesi parhaaksi. Jostain kumman syystä isovanhemmat ovat ja ovat olleet aina todella iso asia, lapsuusmuistoissa on se yhteinen nimittäjä että mummot ja papat ovat niiden lämpimien muistojen näyttämöllä. Kalaretket, pullan leivonta mummon kanssa, niistä ei yksikään lapsi saisi jäädä paitsi.. vaan jäähän ne kun kulttuuri on heittänyt häränpyllyä, on perhe jossa äiti ja isä määräävät jopa lasten ihmissuhteet. Onkohan se sitä narsismia :D
Mun lapsuusmuistoissa on paljon hyviä hetkiä myös muiden aikuisten, kuin isovanhemman kanssa. Ei niistä yksikään ole toistaan parempi, ihan yhtä lämmöllä muistelen niin mummolassa vietettyä aikaa, kuin vaikka omien vanhempien, kummien tai tätien kanssa vietettyä.
Mutta kukaan noista aikuisista ei kävellyt yli vanhempien auktoriteetin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sit yritti painostaa mua vielä lähtemään kokonaan koko talosta pois, että hän jäö vauvan kanssa. Vauvahan olisi siinä nääntynyt! En halua koko anoppia enää edes nähdä, eikä hän tuu mun lasta hoitamaan se on ihan selvä juttu!
Nähtävästi hyvin yleistä tuo tarve saada äiti pois vauvan luolta. Minunkin olisi pitänyt lähteä lenkille tai kauppaan tai ihan mihin vain, kunhan olisin jättänyt vauvan mummolle.
Välillä tuli kyllä niin naurettavia ehdotuksia vaikka vauva kohta 1v: "Käy vaan kaupassa, ai et tarvii sieltä mitään? No mee vaikka autolla vaan ajelemaan". Siis tääh? Ja sit se mummo istuu siinä kuplassaan lapsi sylissään tuntikausia, tuijottaa sitä vaan ja lepertelee, ja lapsella on ihan hemmetin tylsää! Päätin että ollaan tästä lähtien max 2h mummon luona ja sit kyl lähetään, eihän se lapsi sais muuten mitään muuta tehdä kun vaan huomioida mummoa. Tää korona on tavallaan ollut meille helpotus, vaikka meitä on syyllistetty ja yritetty houkutella mummolaan muutaman kerran.
Teilläkin? Meidän mummulla on oikeus nähdä lapsia useammin, koska karanteeni. Mistä tai keneltä tämä oikeus on tullut? Mummulla liuta perussairauksia ja ikääkin yli 70. Ei käydä muutenkaan edes joka kuukausi vaikka melkein naapurissa asuukin, nyt sit pitäisi käydä siellä monta kertaa viikossa. Mun 7 v ei halua edes käydä siellä, koska mummulassa on niin likaista, koira jolle ei ole yritettykään opettaa mitään eikä oikein tykkää mummustaan muutenkaan. Mummu on kovin narsistinen, eikä lapsetkaan saisi leikkiä muuta kuin mummun hyväksymällä tavalla. Esim kerran sai mummulta palautetta leikkiessään autoilla, että "ei autot pane nuan".
Nyt kun puhutaan lomautuksista, työttömyydestä ja siitä kuinka työn pitäisi nykypolville tuntua merkitykselliseltä jotta sitä voi tehdä, niin heitänpä idean jota voi vapaasti soveltaa kuka vain : perustettaisiin palvelu johon voi ottaa yhteyttä puhelimitse, ilman mitään nettikirjautumisia tai muita jotka eivät suju kaikilta isovanhempi-ikäisiltä. Nimeksi vaikka Pamu- papat ja mummot, neuvontaa yli sukupolvien. Puheenparsien merkityksiä voi selvittää jos sukupolvet törmäävät. Riitoja voi selvittää, kysyä ulkopuolista näkökulmaa. Hyvä esimerkki on nyt tämä autot ei pane nuan, eli mummi on omalla tavallaan osallistunut lapsen leikkiin, ei tohtinut jostain syystä muulla tavoin. Mummi jota ei kiinnosta ei olisi sanonut mitään. Narsismi puheille stoppi, vain lääkäri antaa diagnoosin. Ymmärtäkää toisianne.. olkaa ihmisiä toisillenne. Koiralle yksissä tuumin tapakasvatusta, se opettaa jota asia häiritsee. On sanomattoman surullista että välit päästetään huonoiksi ja lapsikin vedetään mukaan negaatioon. Onko lapselta itseltään lähtöisin ajatus, ettei mummi ole kiva? Äiti ei ole ajanut ajatusta lapselle, eihän? Mitä ajattelisit äitinä numerosta johon voit soittaa matalalla kynnyksellä kun jokin asia mietityttää mummin puheissa , linjoilla olisi niin äitejä kuin isejä, mummoja ja pappoja sekä ammattiväkeä? Suhteet eivät saa kaatua kommunikaatio-ongelmiin, isot asiat ovat vaakakupissa.
Toivoo mummi itsekin, joka puhuu ja kuuntelee ja rakastaa jokaista aikuista lastaan sekä lapsenlastaan ja jolle saa kertoa murheet ja ilot. Puhukaa puhukaa puhukaa vielä kerran.Niin, isot asiat ovat vaakakupissa; mummolle. Ei se lapsi siitä kärsi, jos se yksi rajaton mummo puuttuu. Lapsella voi olla muita merkittäviä suhteita, ei sen ole pakko olla juuri se biologinen mummo. Eli miettikää mummot sitä, ennen kuin alatte pomottelemaan ja häätämään lapsen äitiä pois lapsensa luota.
Älä yleistä. Teillä asiat menneet miten ovat mutta älä sovella sitä muihin minkä näet itsellesi parhaaksi. Jostain kumman syystä isovanhemmat ovat ja ovat olleet aina todella iso asia, lapsuusmuistoissa on se yhteinen nimittäjä että mummot ja papat ovat niiden lämpimien muistojen näyttämöllä. Kalaretket, pullan leivonta mummon kanssa, niistä ei yksikään lapsi saisi jäädä paitsi.. vaan jäähän ne kun kulttuuri on heittänyt häränpyllyä, on perhe jossa äiti ja isä määräävät jopa lasten ihmissuhteet. Onkohan se sitä narsismia :D
Tämä on aivan täyttä tuubaa.. Lapsi ei kaipaa isovanhempiaan yhtään, jos niitä ei ole koskaan ollutkaan. Ihan sama oliko isovanhemmat tervepäisiä vai eivät. Ja äiti ja isä nimenomaan määräävät lapsen ihmissuhteet, se on heidän velvollisuutensa.
T: lapsi jonka syntyessä ainoa elossa oleva isovanhempi oli vihannes jossain vuodeosastolla.
Vierailija kirjoitti:
Jonkinlainen oman lapsuuden trauma ja nyt taantuu itse vauvan tasolle? Yrittää kovasti antaa sille lapsenlapselleen läheisyyttä jota ei itse saanut? Spekulointia, mutta voiko olla?
Vallanhimoa, välinpitämättömyyttä, häikäilemättömyyttä, rajattomuutta, narsismia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut mumman uusi mies, ei siis lasten pappa, tälläinen lasten kaappaaja. Väkisin syliin, eikä millään pois vaikka lapsi ei selvästi tykännyt.Välit jääneet mummaankin etäisiksi tästä syystä. Ei tulisi kuuloonkaan että voisi hoitoavuksi pyytää, kun ei kunnioiteta lapsen rajoja.
Toisen puolen isovanhemmilla on tapana kysyä jo pieneltä lapselta haluaako syliin ja sen mukaan mennään mitä lapsi tahtoo.
Niin, rupesin sitten kylmästi hakemaan häneltä lapsen pois o kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut mumman uusi mies, ei siis lasten pappa, tälläinen lasten kaappaaja. Väkisin syliin, eikä millään pois vaikka lapsi ei selvästi tykännyt.Välit jääneet mummaankin etäisiksi tästä syystä. Ei tulisi kuuloonkaan että voisi hoitoavuksi pyytää, kun ei kunnioiteta lapsen rajoja.
Toisen puolen isovanhemmilla on tapana kysyä jo pieneltä lapselta haluaako syliin ja sen mukaan mennään mitä lapsi tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas, meillä taas mummukkainen kävi kopistelemassa lumet kengistään portailla aamuviidenaikaan. Mistä tiedän, että oli mummukkainen? Kengännumero jäi suvilumeen selvästi, 46, hänellä on iso jalka ikäisekseen (tarkoitan siis että on pienikokoinen, 143 cm).
Oli luudalla käynyt. Varpuluudasta jää lumen pintaan sellainen jälki kun oli laskeutunut.
Anoppi taas (nyt on teetätytetty uudet lukot, uusi talo, uudet lukot) kävi aina penkomassa papereita samalla kun kissan ruokki. Olimme kolme viikkoa ensin Lapin mökillä ja toiset kolme Gstaadissa opettamassa kuopusta laskettelemaan. Anopin piti vain ruokkia mainittu kissa ja kastella kukat, ottaa postit ja luoda lumet. Oli selvästi avannut pankin tiliotekirjeen ja selaillut reseptimappia.
Tai ei enää paperisia tiliotteita meille ole tullutkaan, viimeksi 2008, mutta kuitenkin. Luulen, tai tiedän, että pankista on tullut joku yhteenveto ja anopikkainen on sen avannut ja vienyt muassaan. Heti, heti kun tulimme myöhään Sveitsistä ja mies sai parkkeerattuna Audinsa talliin ja heti, kun saatiin matkalaukut sisälle ja heti, kun saatiin ensimmäiset koneelliset pestyä, niin heti soittivat aamulla pankista. Anoppilainen oli pistänyt sormensa soppaan ja käynyt ilman lupaa sörkkimään meidän asioihin: Oli maksanut talolainan, autolainan, mökkilainan ja mönkijälainan sekä remonttilainan - omalta tililtään. Sanoin heti miehelleni me ei enää sekuntiakaan täsä asuta, laitetaan talo heti myyntiin.
Reseptikansio hävitettiin heti. Kaikki reseptit löytyy netistä sanoi mieskin heti.
Sinä olet hullu.
Vierailija kirjoitti:
Arvasin että kyseessä on miehen äiti eli perinteinen paha anoppi. Omasta äidistään ei kukaan noin ikävästi kirjoittaisi, vaan oman äidin antama hoitoapu on aina tervetullutta ja ihanaa. Vai mitä :).
Olen täysin uupunut näihin nuoriin äitsyköihin jotka haukkuvat anopin antamaa rakkautta lapselle.
Minä en päästäisi kumpaakaan lastani hoitamaan, jos sellainen olisi. Anoppi on alkoholisti ja oma äitini epävakaa hullu jonka tarpeet menevät kaiken muun edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti moni rajattomien isovanhempien ylikävelemä äiti ja isä on saanut voimia vetää rajoja omaan ja lastensa elämään tämän ketjun myötä.
Kyllä! Itsellä on jo se hyvä tilanne, että lasten mummuun on hyvin etäiset suhteet, mutta kyllä siitä kaikesta on trauma jäänyt. Kylmät väreet kulkee pitkin selkää, kun edes kuulen anopin äänen. Itselleni tämä ketju on verratonta vertaistukea, kun ei näitä asioita voi ymmärtää sellainen, jolla ei ole vastaavaa kokemusta.
Täällä juuri niitä voimia keräilen. Yleensä kun joku on rajaton niin jään vaan suu auki siinä ihmettelemään, että mitä tapahtui. Sen jälkeen en ole enää tän rajattoman kanssa halunnut olla missään tekemisissä. Nyt se on vaan niin, että ei sitä vaan päätetäkään itse, että ei nähdä, kun on tää miehenkin lapsi. On tää kai sitten oleellinen osa sitä vanhemmuutta, että pitää mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja suoraan puolustaa sitä lasta ja myös itseään. Ei siitä enää selviä olemalla kohtelias vaikka näin mulle on opetettu ihan pienestä asti, et pitää jakaa, ja olla kiltti tyttö.
Kyllä sinusta on siihen, että pidät puolesi! Ja pidät myös lapsesi puolta. Miehen vanhemmat varmasti suuttuvat, mieskin ehkä. Mutta nyt on hyvä aika muistaa, että jos niiden appisten käytös on jatkuvaa sinun ylikävelyä, niin missä vaiheessa he ajattelevat sinun tunteitasi? Miksi sinun siis pitäisi välttää heidän tunteidensa pahoittamista?
Mies on pahempi rasti tässä. Jos on järkevä tapaus, niin kunhan riittävästi otat ratakiskoa ja väännät siitä mallin, niin kyllä hän sen vanhempiensa sairaan käytöksen jossain vaiheessa tajuaa.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti moni rajattomien isovanhempien ylikävelemä äiti ja isä on saanut voimia vetää rajoja omaan ja lastensa elämään tämän ketjun myötä.
Kyllä! Itsellä on jo se hyvä tilanne, että lasten mummuun on hyvin etäiset suhteet, mutta kyllä siitä kaikesta on trauma jäänyt. Kylmät väreet kulkee pitkin selkää, kun edes kuulen anopin äänen. Itselleni tämä ketju on verratonta vertaistukea, kun ei näitä asioita voi ymmärtää sellainen, jolla ei ole vastaavaa kokemusta.
Täällä juuri niitä voimia keräilen. Yleensä kun joku on rajaton niin jään vaan suu auki siinä ihmettelemään, että mitä tapahtui. Sen jälkeen en ole enää tän rajattoman kanssa halunnut olla missään tekemisissä. Nyt se on vaan niin, että ei sitä vaan päätetäkään itse, että ei nähdä, kun on tää miehenkin lapsi. On tää kai sitten oleellinen osa sitä vanhemmuutta, että pitää mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja suoraan puolustaa sitä lasta ja myös itseään. Ei siitä enää selviä olemalla kohtelias vaikka näin mulle on opetettu ihan pienestä asti, et pitää jakaa, ja olla kiltti tyttö.
Kyllä sinusta on siihen, että pidät puolesi! Ja pidät myös lapsesi puolta. Miehen vanhemmat varmasti suuttuvat, mieskin ehkä. Mutta nyt on hyvä aika muistaa, että jos niiden appisten käytös on jatkuvaa sinun ylikävelyä, niin missä vaiheessa he ajattelevat sinun tunteitasi? Miksi sinun siis pitäisi välttää heidän tunteidensa pahoittamista?
Mies on pahempi rasti tässä. Jos on järkevä tapaus, niin kunhan riittävästi otat ratakiskoa ja väännät siitä mallin, niin kyllä hän sen vanhempiensa sairaan käytöksen jossain vaiheessa tajuaa.
Tsemppiä!
Kiitos! Miehelle olen jo sanonut, että jos hän ei tätä hoida, niin minä hoidan, enkä hoida sitä enää hienotunteisesti. Mies on tottunut vanhempiensa käytökseen, ja minä olen liian kohtelias näyttääkseni selkeästi milloin on loukattu, joten tässä se dilemma on. Mies ei oo vaan tajunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti moni rajattomien isovanhempien ylikävelemä äiti ja isä on saanut voimia vetää rajoja omaan ja lastensa elämään tämän ketjun myötä.
Kyllä! Itsellä on jo se hyvä tilanne, että lasten mummuun on hyvin etäiset suhteet, mutta kyllä siitä kaikesta on trauma jäänyt. Kylmät väreet kulkee pitkin selkää, kun edes kuulen anopin äänen. Itselleni tämä ketju on verratonta vertaistukea, kun ei näitä asioita voi ymmärtää sellainen, jolla ei ole vastaavaa kokemusta.
Täällä juuri niitä voimia keräilen. Yleensä kun joku on rajaton niin jään vaan suu auki siinä ihmettelemään, että mitä tapahtui. Sen jälkeen en ole enää tän rajattoman kanssa halunnut olla missään tekemisissä. Nyt se on vaan niin, että ei sitä vaan päätetäkään itse, että ei nähdä, kun on tää miehenkin lapsi. On tää kai sitten oleellinen osa sitä vanhemmuutta, että pitää mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja suoraan puolustaa sitä lasta ja myös itseään. Ei siitä enää selviä olemalla kohtelias vaikka näin mulle on opetettu ihan pienestä asti, et pitää jakaa, ja olla kiltti tyttö.
Kyllä sinusta on siihen, että pidät puolesi! Ja pidät myös lapsesi puolta. Miehen vanhemmat varmasti suuttuvat, mieskin ehkä. Mutta nyt on hyvä aika muistaa, että jos niiden appisten käytös on jatkuvaa sinun ylikävelyä, niin missä vaiheessa he ajattelevat sinun tunteitasi? Miksi sinun siis pitäisi välttää heidän tunteidensa pahoittamista?
Mies on pahempi rasti tässä. Jos on järkevä tapaus, niin kunhan riittävästi otat ratakiskoa ja väännät siitä mallin, niin kyllä hän sen vanhempiensa sairaan käytöksen jossain vaiheessa tajuaa.
Tsemppiä!
Kiitos! Miehelle olen jo sanonut, että jos hän ei tätä hoida, niin minä hoidan, enkä hoida sitä enää hienotunteisesti. Mies on tottunut vanhempiensa käytökseen, ja minä olen liian kohtelias näyttääkseni selkeästi milloin on loukattu, joten tässä se dilemma on. Mies ei oo vaan tajunnut.
Pyydä miestäsi lukemaan tämä ketju. Kun näkee muiden vastaavia kokemuksia, on helpompi myöntää että omienkin vanhempien käytöksessä on vikaa.
Olen tässä itsekseni miettinyt, että missä kohtaa näiden hurmosisovanhempien mielestä lapsella alkaa olla jonkinlaista yksityisyyttä ja itsemääräämisoikeutta? Olisiko niistä ok, jos pappa vetäisi vaikka Ritva-Liisan 13 v väkisin syliin ja pitäisi siinä vaikka Ritva-Liisa kieltäisi? Tai jos mummo sylittelisi väkisin Petteri-Markoa, 15 v?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti moni rajattomien isovanhempien ylikävelemä äiti ja isä on saanut voimia vetää rajoja omaan ja lastensa elämään tämän ketjun myötä.
Kyllä! Itsellä on jo se hyvä tilanne, että lasten mummuun on hyvin etäiset suhteet, mutta kyllä siitä kaikesta on trauma jäänyt. Kylmät väreet kulkee pitkin selkää, kun edes kuulen anopin äänen. Itselleni tämä ketju on verratonta vertaistukea, kun ei näitä asioita voi ymmärtää sellainen, jolla ei ole vastaavaa kokemusta.
Täällä juuri niitä voimia keräilen. Yleensä kun joku on rajaton niin jään vaan suu auki siinä ihmettelemään, että mitä tapahtui. Sen jälkeen en ole enää tän rajattoman kanssa halunnut olla missään tekemisissä. Nyt se on vaan niin, että ei sitä vaan päätetäkään itse, että ei nähdä, kun on tää miehenkin lapsi. On tää kai sitten oleellinen osa sitä vanhemmuutta, että pitää mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja suoraan puolustaa sitä lasta ja myös itseään. Ei siitä enää selviä olemalla kohtelias vaikka näin mulle on opetettu ihan pienestä asti, et pitää jakaa, ja olla kiltti tyttö.
Kyllä sinusta on siihen, että pidät puolesi! Ja pidät myös lapsesi puolta. Miehen vanhemmat varmasti suuttuvat, mieskin ehkä. Mutta nyt on hyvä aika muistaa, että jos niiden appisten käytös on jatkuvaa sinun ylikävelyä, niin missä vaiheessa he ajattelevat sinun tunteitasi? Miksi sinun siis pitäisi välttää heidän tunteidensa pahoittamista?
Mies on pahempi rasti tässä. Jos on järkevä tapaus, niin kunhan riittävästi otat ratakiskoa ja väännät siitä mallin, niin kyllä hän sen vanhempiensa sairaan käytöksen jossain vaiheessa tajuaa.
Tsemppiä!
Kiitos! Miehelle olen jo sanonut, että jos hän ei tätä hoida, niin minä hoidan, enkä hoida sitä enää hienotunteisesti. Mies on tottunut vanhempiensa käytökseen, ja minä olen liian kohtelias näyttääkseni selkeästi milloin on loukattu, joten tässä se dilemma on. Mies ei oo vaan tajunnut.
Pyydä miestäsi lukemaan tämä ketju. Kun näkee muiden vastaavia kokemuksia, on helpompi myöntää että omienkin vanhempien käytöksessä on vikaa.
Olen tässä itsekseni miettinyt, että missä kohtaa näiden hurmosisovanhempien mielestä lapsella alkaa olla jonkinlaista yksityisyyttä ja itsemääräämisoikeutta? Olisiko niistä ok, jos pappa vetäisi vaikka Ritva-Liisan 13 v väkisin syliin ja pitäisi siinä vaikka Ritva-Liisa kieltäisi? Tai jos mummo sylittelisi väkisin Petteri-Markoa, 15 v?
Mun lapset on 16 ja 18. Mitään rajoja ei ole. Todin lapset ei suostu olemaan missään tekemisissä koska ei rajoja. Mikä tietenkin on minun syyni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti moni rajattomien isovanhempien ylikävelemä äiti ja isä on saanut voimia vetää rajoja omaan ja lastensa elämään tämän ketjun myötä.
Kyllä! Itsellä on jo se hyvä tilanne, että lasten mummuun on hyvin etäiset suhteet, mutta kyllä siitä kaikesta on trauma jäänyt. Kylmät väreet kulkee pitkin selkää, kun edes kuulen anopin äänen. Itselleni tämä ketju on verratonta vertaistukea, kun ei näitä asioita voi ymmärtää sellainen, jolla ei ole vastaavaa kokemusta.
Täällä juuri niitä voimia keräilen. Yleensä kun joku on rajaton niin jään vaan suu auki siinä ihmettelemään, että mitä tapahtui. Sen jälkeen en ole enää tän rajattoman kanssa halunnut olla missään tekemisissä. Nyt se on vaan niin, että ei sitä vaan päätetäkään itse, että ei nähdä, kun on tää miehenkin lapsi. On tää kai sitten oleellinen osa sitä vanhemmuutta, että pitää mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja suoraan puolustaa sitä lasta ja myös itseään. Ei siitä enää selviä olemalla kohtelias vaikka näin mulle on opetettu ihan pienestä asti, et pitää jakaa, ja olla kiltti tyttö.
Kyllä sinusta on siihen, että pidät puolesi! Ja pidät myös lapsesi puolta. Miehen vanhemmat varmasti suuttuvat, mieskin ehkä. Mutta nyt on hyvä aika muistaa, että jos niiden appisten käytös on jatkuvaa sinun ylikävelyä, niin missä vaiheessa he ajattelevat sinun tunteitasi? Miksi sinun siis pitäisi välttää heidän tunteidensa pahoittamista?
Mies on pahempi rasti tässä. Jos on järkevä tapaus, niin kunhan riittävästi otat ratakiskoa ja väännät siitä mallin, niin kyllä hän sen vanhempiensa sairaan käytöksen jossain vaiheessa tajuaa.
Tsemppiä!
Kiitos! Miehelle olen jo sanonut, että jos hän ei tätä hoida, niin minä hoidan, enkä hoida sitä enää hienotunteisesti. Mies on tottunut vanhempiensa käytökseen, ja minä olen liian kohtelias näyttääkseni selkeästi milloin on loukattu, joten tässä se dilemma on. Mies ei oo vaan tajunnut.
Mullakin oli se ongelma, että on kasvatettu myötäilemään muita, ettei vaan tule riitaa. Fraasit ”parempi laiha sopu kuin lihava riita”, ”riitaan tarvitaan aina kaksi” jne ovat kovin tuttuja. Jos ei tykännyt miten joku käyttäytyy, sitä ei saamut ilmaista, ettei pahoita toisen mieltä. Omista tunteista ei niin tarvitse välittää. Eli toisin sanoen, ole koko maailman sylkykuppi, et ole pskankaan arvoinen. Meni tosi kauan, ennen kuin löytyi se voima, että sai pidettyä puoleni.
Se oli pettymys, kuinka mieheni reagoi aluksi. Hän oli aluksi sitä mieltä, että ihan pikkuasiasta olin räjähtänyt. Sain siinä hetken selittää, että kyse ei ollut siitä yhdestä sivalluksestaan, vaan vuosia kestäneestä jatkuvasta henkisestä väkivallasta. Ajan kanssa on ymmärtänyt, mistä on kyse. Ei ole myöskään haikaillut menneeseen. Ainoa asia mitä kadun on se, etten tehnyt ratkaisevaa ”räjähdystä” silloin, kun esikoinen oli ihan pieni ja se jatkuva ramppaaminen meillä alkoi.
Tiesin kyllä ennakkoon, että anoppi on parantumaton juorukello ja hankala tapaus, mutta se, millaiseen h€lvettiin sitä joutui esikoisen synnyttyä tuli yllätyksenä. Sitä ennen oli helppo pysyä asiallisissa väleissä, kun anoppi pysyi etäällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti moni rajattomien isovanhempien ylikävelemä äiti ja isä on saanut voimia vetää rajoja omaan ja lastensa elämään tämän ketjun myötä.
Kyllä! Itsellä on jo se hyvä tilanne, että lasten mummuun on hyvin etäiset suhteet, mutta kyllä siitä kaikesta on trauma jäänyt. Kylmät väreet kulkee pitkin selkää, kun edes kuulen anopin äänen. Itselleni tämä ketju on verratonta vertaistukea, kun ei näitä asioita voi ymmärtää sellainen, jolla ei ole vastaavaa kokemusta.
Täällä juuri niitä voimia keräilen. Yleensä kun joku on rajaton niin jään vaan suu auki siinä ihmettelemään, että mitä tapahtui. Sen jälkeen en ole enää tän rajattoman kanssa halunnut olla missään tekemisissä. Nyt se on vaan niin, että ei sitä vaan päätetäkään itse, että ei nähdä, kun on tää miehenkin lapsi. On tää kai sitten oleellinen osa sitä vanhemmuutta, että pitää mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja suoraan puolustaa sitä lasta ja myös itseään. Ei siitä enää selviä olemalla kohtelias vaikka näin mulle on opetettu ihan pienestä asti, et pitää jakaa, ja olla kiltti tyttö.
Kyllä sinusta on siihen, että pidät puolesi! Ja pidät myös lapsesi puolta. Miehen vanhemmat varmasti suuttuvat, mieskin ehkä. Mutta nyt on hyvä aika muistaa, että jos niiden appisten käytös on jatkuvaa sinun ylikävelyä, niin missä vaiheessa he ajattelevat sinun tunteitasi? Miksi sinun siis pitäisi välttää heidän tunteidensa pahoittamista?
Mies on pahempi rasti tässä. Jos on järkevä tapaus, niin kunhan riittävästi otat ratakiskoa ja väännät siitä mallin, niin kyllä hän sen vanhempiensa sairaan käytöksen jossain vaiheessa tajuaa.
Tsemppiä!
Kiitos! Miehelle olen jo sanonut, että jos hän ei tätä hoida, niin minä hoidan, enkä hoida sitä enää hienotunteisesti. Mies on tottunut vanhempiensa käytökseen, ja minä olen liian kohtelias näyttääkseni selkeästi milloin on loukattu, joten tässä se dilemma on. Mies ei oo vaan tajunnut.
Pyydä miestäsi lukemaan tämä ketju. Kun näkee muiden vastaavia kokemuksia, on helpompi myöntää että omienkin vanhempien käytöksessä on vikaa.
Olen tässä itsekseni miettinyt, että missä kohtaa näiden hurmosisovanhempien mielestä lapsella alkaa olla jonkinlaista yksityisyyttä ja itsemääräämisoikeutta? Olisiko niistä ok, jos pappa vetäisi vaikka Ritva-Liisan 13 v väkisin syliin ja pitäisi siinä vaikka Ritva-Liisa kieltäisi? Tai jos mummo sylittelisi väkisin Petteri-Markoa, 15 v?
Mun lapset on 16 ja 18. Mitään rajoja ei ole. Todin lapset ei suostu olemaan missään tekemisissä koska ei rajoja. Mikä tietenkin on minun syyni.
No mutta kun pitäähän mummulla olla oikeus! Muulla ei niin väliä. Ja helpompi se on lastenlasten äitiä syyttää kuin tunnustaa itse karkoittaneensa lapsukaiset läheltä olemalla ihmisahteri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas, meillä taas mummukkainen kävi kopistelemassa lumet kengistään portailla aamuviidenaikaan. Mistä tiedän, että oli mummukkainen? Kengännumero jäi suvilumeen selvästi, 46, hänellä on iso jalka ikäisekseen (tarkoitan siis että on pienikokoinen, 143 cm).
Oli luudalla käynyt. Varpuluudasta jää lumen pintaan sellainen jälki kun oli laskeutunut.
Anoppi taas (nyt on teetätytetty uudet lukot, uusi talo, uudet lukot) kävi aina penkomassa papereita samalla kun kissan ruokki. Olimme kolme viikkoa ensin Lapin mökillä ja toiset kolme Gstaadissa opettamassa kuopusta laskettelemaan. Anopin piti vain ruokkia mainittu kissa ja kastella kukat, ottaa postit ja luoda lumet. Oli selvästi avannut pankin tiliotekirjeen ja selaillut reseptimappia.
Tai ei enää paperisia tiliotteita meille ole tullutkaan, viimeksi 2008, mutta kuitenkin. Luulen, tai tiedän, että pankista on tullut joku yhteenveto ja anopikkainen on sen avannut ja vienyt muassaan. Heti, heti kun tulimme myöhään Sveitsistä ja mies sai parkkeerattuna Audinsa talliin ja heti, kun saatiin matkalaukut sisälle ja heti, kun saatiin ensimmäiset koneelliset pestyä, niin heti soittivat aamulla pankista. Anoppilainen oli pistänyt sormensa soppaan ja käynyt ilman lupaa sörkkimään meidän asioihin: Oli maksanut talolainan, autolainan, mökkilainan ja mönkijälainan sekä remonttilainan - omalta tililtään. Sanoin heti miehelleni me ei enää sekuntiakaan täsä asuta, laitetaan talo heti myyntiin.
Reseptikansio hävitettiin heti. Kaikki reseptit löytyy netistä sanoi mieskin heti.Sinä olet hullu.
Eiköhän se ole niin, että tämän ketjun jutuista suurin osa on hoopoja. Tämä oli hauska juttu. Tykkäsin. Mutta juuri tällaisessa hulvattomassa peilissä se oma kommentti näyttäytyy kreisinä.
Mitä tekee ihmispolo kun suurentava peili (= tämä hupikommentti) tulee eteen? Sanoo peilille sinä olet hullu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti moni rajattomien isovanhempien ylikävelemä äiti ja isä on saanut voimia vetää rajoja omaan ja lastensa elämään tämän ketjun myötä.
Kyllä! Itsellä on jo se hyvä tilanne, että lasten mummuun on hyvin etäiset suhteet, mutta kyllä siitä kaikesta on trauma jäänyt. Kylmät väreet kulkee pitkin selkää, kun edes kuulen anopin äänen. Itselleni tämä ketju on verratonta vertaistukea, kun ei näitä asioita voi ymmärtää sellainen, jolla ei ole vastaavaa kokemusta.
Täällä juuri niitä voimia keräilen. Yleensä kun joku on rajaton niin jään vaan suu auki siinä ihmettelemään, että mitä tapahtui. Sen jälkeen en ole enää tän rajattoman kanssa halunnut olla missään tekemisissä. Nyt se on vaan niin, että ei sitä vaan päätetäkään itse, että ei nähdä, kun on tää miehenkin lapsi. On tää kai sitten oleellinen osa sitä vanhemmuutta, että pitää mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja suoraan puolustaa sitä lasta ja myös itseään. Ei siitä enää selviä olemalla kohtelias vaikka näin mulle on opetettu ihan pienestä asti, et pitää jakaa, ja olla kiltti tyttö.
Kyllä sinusta on siihen, että pidät puolesi! Ja pidät myös lapsesi puolta. Miehen vanhemmat varmasti suuttuvat, mieskin ehkä. Mutta nyt on hyvä aika muistaa, että jos niiden appisten käytös on jatkuvaa sinun ylikävelyä, niin missä vaiheessa he ajattelevat sinun tunteitasi? Miksi sinun siis pitäisi välttää heidän tunteidensa pahoittamista?
Mies on pahempi rasti tässä. Jos on järkevä tapaus, niin kunhan riittävästi otat ratakiskoa ja väännät siitä mallin, niin kyllä hän sen vanhempiensa sairaan käytöksen jossain vaiheessa tajuaa.
Tsemppiä!
Kiitos! Miehelle olen jo sanonut, että jos hän ei tätä hoida, niin minä hoidan, enkä hoida sitä enää hienotunteisesti. Mies on tottunut vanhempiensa käytökseen, ja minä olen liian kohtelias näyttääkseni selkeästi milloin on loukattu, joten tässä se dilemma on. Mies ei oo vaan tajunnut.
Pyydä miestäsi lukemaan tämä ketju. Kun näkee muiden vastaavia kokemuksia, on helpompi myöntää että omienkin vanhempien käytöksessä on vikaa.
Olen tässä itsekseni miettinyt, että missä kohtaa näiden hurmosisovanhempien mielestä lapsella alkaa olla jonkinlaista yksityisyyttä ja itsemääräämisoikeutta? Olisiko niistä ok, jos pappa vetäisi vaikka Ritva-Liisan 13 v väkisin syliin ja pitäisi siinä vaikka Ritva-Liisa kieltäisi? Tai jos mummo sylittelisi väkisin Petteri-Markoa, 15 v?
Mun lapset on 16 ja 18. Mitään rajoja ei ole. Todin lapset ei suostu olemaan missään tekemisissä koska ei rajoja. Mikä tietenkin on minun syyni.
No mutta kun pitäähän mummulla olla oikeus! Muulla ei niin väliä. Ja helpompi se on lastenlasten äitiä syyttää kuin tunnustaa itse karkoittaneensa lapsukaiset läheltä olemalla ihmisahteri.
Meillä teinit hikeentyi mummon käytökseen (todellakin syystä), minkä jälkeem mummo alkoi painostaa että heidän pitää mennä terapiaan.
HUOH.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi pitää ryhdistäytyä eli älkää menkö ennen kuin hön ta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa jo pelkkä ajatus siitä miten käy kun koronaeristys on ohi. Varmasti anoppi sekoaa aivan totaalisesti kun taas nähdään. Pitää miehen kanssa keskustella, ja päättää miten kauan ollaan ja miten toimitaan ettei vauva pelästy kun hänelle vieras ihminen yrittää raivokkaasti repiä syliinsä ja viedä toiseen huoneeseen halatakseen ja pussatakseen tätä. Tästä on nyt niin pitkä aika kun viimeksi nähtiin että tuskinpa näin pieni muistaa anoppia ollenkaan. Kerran ollaan soitettu videopuhelu, silloin vauva alkoi heti huutamaan ja halusi pois.
Tämä ei olisi ongelma jos anoppi osaisi antaa toiselle tilaa ja olla normaali, mutta kun ei osaa. Appi muuten yleensä vie vauvan heti meidän autosta, en ehdi edes turvavyötä ottaa itseltäni pois niin vauva on jo viety sisälle. Kun kerran olin laittanut oven lukkoon niin appi raivokkaasti veti kahvasta ja koputti ikkunaan niin että vauva heräsi ja pelästyi. Tyhmä mies sitten avasi lukon! Matkalla ovelle kuulen jo yleensä kun vauva huutaa kun anoppi on herättänyt ja ottanut vauvan pois kaukalosta. Sitten anoppi lähtee äkkiä vauva sylissään toiseen huoneeseen kun me vielä ollaan miehen kanssa eteisessä!
Että miltähän tällainen tuntuu lapsesta kun sitä kaapataan autosta ja äkkiä viedään pois vieraan naisen sylissä? Vinkkejä kaipaisin nyt tähän, että miten toimin, kun se puhe ei mene heillä perille?Ainakin miehelle pitää saada se päähän, että sitä lukkoa ei avata!
Tää tilanne on vaan niin älytön! Kuka normaali ihminen tekee näin?
Inhottava tilanne toki sinulle, mutta en käsitä miten voit antaa muiden kohdella vauvaasi noin. Kamalaa.
No en minä sitä yksin ole pystynyt estämään kun mies auttaa avaamalla sitä lukkoa. Sen takia ahdistaakin aivan kauheasti enkä ole enää halunnut siellä käydä. Eli ratkaisu olisi sitten, että en menisi ollenkaan sinne? Tietenkin voin alkaa myös ihan suoraan raivoamaan, jospa se viesti menisi silloin heille periksi?
Tämä vastaus ei oikein näy mulla kokonaan, mutta ymmärsin että en mene ellei mies lupaa toimia? Eli ultimatum sitten, voihan se olla että meidän suhde päättyy tähän jos mies ei vaan ryhdistäydy. Olisi kyllä ehkä älyttömin syy eroon. En ikinä osannut kuvitella mitään tällaista kun olin raskaana.
Ikävä kyllä, että ole ainoa joka joutuu takomaan järkeä myös miehen päähän ja taistelemaan koko sukua vastaan. Itselleni tuli yllätyksenä appivanhempien täydellinen tyylin muutos kun vauva syntyi (eikä ole edes ensimmäinen lapsenlapsi). Joka asiaan puuttuminen ja päivittäiset vierailut ja meidän vanhempien arvostelu ei vain lopu. Myös kyliltä sain kuulla kuinka huono olen, anoppi siellä purki sydäntään. Mieheni yrittää tasapainotella minun ja sukunsa välissä, koska aina kun pidän pääni mieheni saa kuulla myös muita sukulaisilta"miten isovanhemmat niihin kaipaa vauvaa ja haluaa nähdä ja ja ja". En ole eronnut, koska en halua, että lapsi on joka toisen viikonlopun "vapaata riistaa".
Päivittäiset vierailut?? Voi hyvä luoja, aivan kamalaa! Miten kestätte? Pistäkää ovi lukkoon, älkää päästäkö sisälle! Onneksi appivanhemmat eivät meidän luona käy, kutsuvat aina heille.
Juu. Ja meillä pappa voi käydä kolmekin kertaa päivässä ja sanoa vielä lähtiessään:"käykää nyt meilläkin kylässä". Nämä vierailut tapahtuu tietysti silloin kun mies on töissä. Ja ei auta vaikka sanoo, että ei tarvi tulla. Jaksaminen on loppunut minulta jo ajat sitten.
Onko sulla ystäviä jotka voisivat tulla käymään joku päivä? He voisivat vaikka sitten ihmetellä ääneen että "kyllä se papparainen käy usein täällä". Tai sitten et vaan avaa sitä ovea, tai sanot "nyt ei ehdi, on kiire, sori", -ovi kiinni. Ja ole nopea, et odottele yhtään mitään vastauksia.
Ystäväni eivät haittaa yhtään. Nyökyttelee maireana, onpa kiva nähdä X kavereita ja eikös "pikku-pallero" olekin kasvanut. Jos olemme poissa tai en ehdi avaamaan ovea mieheni saa soiton, että mihin x ja pallero ovat menneet. Mieheni ei näe tilannetta niin pahana koska ei ole ikinä kotona. Minä pakenen lenkille, kerhoihin ihan mihin vain että en joudu olemaan kotona. Surettaa, että meillä lähellä asuvat isovanhemmat eivät halua kunnioittaa minun mielipidettä.
Minua kiinnostaa tietää ovatko nämä rajattomat anopit itse hoitaneet lapsensa vai hoidattivatko omilla vanhemmillaan, naapureillaan jne...
Tämä mummuäiti halu viittaisi siihen että omat olivat aikanaan ns. tiellä. Toivottavasti olen väärässä!
Terv. anoppi ja mummu
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa tietää ovatko nämä rajattomat anopit itse hoitaneet lapsensa vai hoidattivatko omilla vanhemmillaan, naapureillaan jne...
Tämä mummuäiti halu viittaisi siihen että omat olivat aikanaan ns. tiellä. Toivottavasti olen väärässä!
Terv. anoppi ja mummu
Minun rajaton äitini ”uhrautui” kotirouvana ja aina jaksoi jauhaa siitä uhrauksestaan. Odotti valtavaa kiitollisuutta.
Sen jäkkeen on ”uhrautunut” milloin missäkin ja kaikkien pitää olla kiitollisia.
Käytännössä se ”uhrautumien” on vallankäyttöä ja henkistä väkivaltaa ja tuo hänelle itselleen nautintoa, jota haki lapsenlapsistakin.
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa tietää ovatko nämä rajattomat anopit itse hoitaneet lapsensa vai hoidattivatko omilla vanhemmillaan, naapureillaan jne...
Tämä mummuäiti halu viittaisi siihen että omat olivat aikanaan ns. tiellä. Toivottavasti olen väärässä!
Terv. anoppi ja mummu
Omalla äidillään, kun kätevästi asui samassa talossa.
Ja kyllähän lapset ovat olleet siellä tiellä. Hän ihmetteli aikoinaan, kun leivoin 2-vuotiaan kanssa, että miten mä viitsin tehdä moista. HÄN ei ole ikinä ottanut lapsia kotihommia mukaan, ja sen kyllä huomaa....
En usko. Enempi tarpeesta kontrolloida lapsensa tekemistä ja elämää, laajennettuna lapsen koko perheeseen. Anoppi on esim. ottanut voimakkaasti kantaa mun töihin. Eihän nainen nyt IT-alalla voi olla. Hoitajaksi pitää lukea, se on ainoa oikea ammatti naiselle.