Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Minusta jo se on rasittavaa, että koskaan, siis koskaan, ei voida vaan ottaa niitä minun ohjeitani vaan vastaan ja totella.

Vaan aina alkaa se "miksi muka, en tajua, pitää selittää, onko tää nyt tottakaan, ei ennen vanhaan vaan, ei naapurikaan, ei kumminkaimakaan" jne.

Tai sitten aletaan soitella sukulaisia ja ihmettelemään, että miten pitäisi toimia, kun ei tajuta.

Sen sijaan, että yksinkertaisesti vaan kuunneltaisiin ja toteltaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta jo se on rasittavaa, että koskaan, siis koskaan, ei voida vaan ottaa niitä minun ohjeitani vaan vastaan ja totella.

Vaan aina alkaa se "miksi muka, en tajua, pitää selittää, onko tää nyt tottakaan, ei ennen vanhaan vaan, ei naapurikaan, ei kumminkaimakaan" jne.

Tai sitten aletaan soitella sukulaisia ja ihmettelemään, että miten pitäisi toimia, kun ei tajuta.

Sen sijaan, että yksinkertaisesti vaan kuunneltaisiin ja toteltaisiin.

Tämä. 

Jos sanon, että refluksilapselle pitää ruoka mussata, annetaan sormipaloja ja sitten ihmetellään kun lapsi oksentelee.

Jos sanon, että koululaisella oli nämä ja nämä sivut kokeeseen, ei lueta niitä tai luetaan vain osa, koska arvioidaan itse, mikä määrä on oikea ja sopiva.

Jos sanon, että vieressä oleva puiston näköinen ei ole leikkipuisto, vaan päiväkodin piha, mennään silti sinne päiväkodin pihalle keskellä päivää ja jätetään koko ulkoilu pois, kun sieltä on ajettu pois ryhmien tieltä.

Jos sanon, että astmalapsen pakkasraja on 10 astetta, viedään lapset pulkkamäkeen, koska "ei ne lapset ennenkään sokerista olleet". Lapsi köhii ja vinkuu seurauksena.

Hirvittävä hinku tunkea hoitamaan lapsia, mutta mitään ei voida tehdä niin kuin pitäisi.

Sitten taas raivotaan jos palkkaan hoitajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.

Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.

Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.

Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.

Pakko kommentoida tähän että meille tuli vastaavanlaisen rajanvedon jälkeen ilmoitus jossa suurinpiirtein saneltiin mummolle ja lapselle tapaamissopimus. Ajatus oli siis se, että nyt kun vanhempien ja mummon välit ovat menneet niin mummo saa päivän viikossa ja viikonlopun kuukaudessa, vanhemmat tuo ja hakee.

Hän ei mitenkään käsittänyt ettei hänellä ole oikeuksia lapseen samalla tavalla kuin esimerkiksi vanhemmalla eron sattuessa.

Meillä mummo kaappasi lapsen kaupungille ilman ruokaa ja lääkkeitä vastaamatta puhelimeen.

Sen jälkeen ilmoitettiin että hän voi edelleen tavata lapsia mutta vain meillä ja valvotusti.

Hän raivostui täysin ja meni puistoon väijymään heitä. Ei siis suostunut käsittämään että hänellä ei ole oikeuksia lapsiin.

Tämän jälkeen kiellettiin kaikki yhteydenpito. Ja hän vain jauhoi ja jauhoi miten minun lapseni on ”sukumme lapsia”.

Ja siis kaikki lähti ihan suoranaisesta lapsen hengen vaarantamisesta. Hän tarvitsi lääkkeensä kahden tunnin välein.

Muistitauti. Kukaan, keljuinkaan mummo ei lapsenlapsensa henkeä tahallisesti vaaranna.

Lapsen vanhempia kohtaan voidaan tuntea mitä ikinä tunnetaankin mutta lasta halutaan pitää hyvänä, liiaksikin asti; sen maininta näille hankalillekin mummoille suotakoon.

Ei todellakaan tarvitse olla mitään muistitautia.

Ei tarvi olla kuin se ajatus, että kyllä minä tiedän miten lapset hoidetaan, kyllä minä hoidin (40 vuotta sitten) omanikin aikuisiksi. Minä kyllä tunnen tämän lapsen ja tiedän paremmin kuin sen vanhemmat mitä se tarvii.

Tai ajatus että äiti nyt vaan liioittelee lapsen allergioita.

Meillä mentiinkin sitten piipaa-autolla sairaalaan. Onneksi en koskaan jättänyt lasta sinne yksin. Olisi nyt kuollut.

Meillä annettiin viljayliherkälle ihan vaan muutama ruissipsi, kun oli jo pitkä aika edellisestä ateriasta (melkein tunti!) ja varmasti on jo hurja nälkä. Mä tulin kotiin kun viimeisiä nieleskeltiin, anoppi tyytyväinen virne naamalla kertoi kuinka Jenna tykkäsi, eikä yhtään ole valittanut mahaansa. No, ne oireet tulivat pienellä viiveellä, mä sit sain seuraavat pari yötä valvoa sen vatsakipujaan huutavan, ripuloivan lapsen kanssa. Mutta saipas lapsi kerrankin jotain hyvää, kun äitinsä ei edes mehua anna 1-vuotiaalle. Sentään ei jouduttu sairaalaan.

Mies otti pätkän videota siitä kun lapsi siinä kipuisena huusi ja näytti sen videon äidilleen ja kertoi että tämän takia meillä ei lapselle anneta mitään viljatuotteita. Anoppi suuttui, ja väitti että ei johdu viljoista, kun hänen suvussaan ei ole kenelläkään vastaavaa. Syy kuulemma on mun antamissa erikoisruoissa, kuten kesäkurpitsassa ja parsakaalissa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta jo se on rasittavaa, että koskaan, siis koskaan, ei voida vaan ottaa niitä minun ohjeitani vaan vastaan ja totella.

Vaan aina alkaa se "miksi muka, en tajua, pitää selittää, onko tää nyt tottakaan, ei ennen vanhaan vaan, ei naapurikaan, ei kumminkaimakaan" jne.

Tai sitten aletaan soitella sukulaisia ja ihmettelemään, että miten pitäisi toimia, kun ei tajuta.

Sen sijaan, että yksinkertaisesti vaan kuunneltaisiin ja toteltaisiin.

Meillä mumno vielä iloisesti kertoo kuinka aikoinaan komens omaa anoppiaan kun ei meinannu hänen ohjeita lastenhoidossa noudattaa kun hän nyt tietää kyllä miten lapsia hoidetaan. Nyt yrittää meitä komentaa lastenhoidossa ja loukkaantuu jos vähänkään yrittää nätisti sanoa että suositukset muuttuu kun tietämys lisääntyy. Soittelee sukulaiset läpi ja päivittelee kuinka hukassa me ollaan lasten kanssa kun ei mitään osata eikä hänen neuvoja kuunnella.

Lisäks on täysin ristiriitainen itsensä kanssa. Esikoinen oli täysin korvikevauva kun ei tissille vaan suostunut niin sillon anoppi piti joka kerta pitkät saarnat siitä kuinka rintamaito on parasta lapselle ja syyllisti kun en vaan yrittänyt tarpeeksi ja mitä kaikkea muuta. Nyt toinen lapsi on puolestaan täysin tissivauva eikä pullosta suostu lainkaan syömään niin nyt sitten saarnataan kuinka vauva pitää totuttaa pullolle eikä tissiä saisi olla antamassa vaan pullosta vaan kaikki ruoka.

Ja tässä pitäis sit hänen neuvoja kuunnella ja suorittaa vanhemmuutta hänen ohjeillaan. Solmussahan sitä oltaisiin niin lapset kun vanhemmat jos anopin jokaista ristiriitaista ohjetta noudattais.

Vierailija kirjoitti:

Minusta jo se on rasittavaa, että koskaan, siis koskaan, ei voida vaan ottaa niitä minun ohjeitani vaan vastaan ja totella.

Vaan aina alkaa se "miksi muka, en tajua, pitää selittää, onko tää nyt tottakaan, ei ennen vanhaan vaan, ei naapurikaan, ei kumminkaimakaan" jne.

Tai sitten aletaan soitella sukulaisia ja ihmettelemään, että miten pitäisi toimia, kun ei tajuta.

Sen sijaan, että yksinkertaisesti vaan kuunneltaisiin ja toteltaisiin.

"Pitäis antaa sille fenkolivettä, meillä oli aina pullollinen fenkolivettä, fenkolivesi auttaa." Ei juma...nykyään suositellaan vain äidinmaitoa tai korviketta, mutta sitä anoppi ei nyt vaan millään tahtonut uskoa. Eikä uskonut kun sanoin että vauva ei osaa nukahtaa itse melussa, ja että ei ole normaalia että vastasynytynyt on hereillä 4h putkeen. Anoppi nauroi vaan että "no just joo, ollaan niin hysteerisiä nykyään".

Meillä AINA jos lapset on vähänkään nuhaisia tms syy on aina se, että olen pukenut väärin tai että olen ostanut homeisen asunnon.

Syy ei esim voi olla se, että anoppi itse haisee raskaasti tupakalta ja saa minullakin silmät ja nenän vuotamaan.

Niin juu, ja tuulettaa ei saa, se on perkeleestä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä AINA jos lapset on vähänkään nuhaisia tms syy on aina se, että olen pukenut väärin tai että olen ostanut homeisen asunnon.

Syy ei esim voi olla se, että anoppi itse haisee raskaasti tupakalta ja saa minullakin silmät ja nenän vuotamaan.

Niin juu, ja tuulettaa ei saa, se on perkeleestä.

Joku viisas on sanonut joskus: Kuule, sinä olet jo kasvattanut omat lapsesi haluamallasi tavalla nyt on minun vuoroni kasvattaa omani- ymmärrätkö?

Ei huutamalla vaan rauhallisesti ja asiallisesti sanomalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä AINA jos lapset on vähänkään nuhaisia tms syy on aina se, että olen pukenut väärin tai että olen ostanut homeisen asunnon.

Syy ei esim voi olla se, että anoppi itse haisee raskaasti tupakalta ja saa minullakin silmät ja nenän vuotamaan.

Niin juu, ja tuulettaa ei saa, se on perkeleestä.

Joku viisas on sanonut joskus: Kuule, sinä olet jo kasvattanut omat lapsesi haluamallasi tavalla nyt on minun vuoroni kasvattaa omani- ymmärrätkö?

Ei huutamalla vaan rauhallisesti ja asiallisesti sanomalla.

Ja mitä hyötyä tästäkin nyt oli? Se kommunikointi vaatii kaksi osapuolta. Jonkun pitää myös kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä AINA jos lapset on vähänkään nuhaisia tms syy on aina se, että olen pukenut väärin tai että olen ostanut homeisen asunnon.

Syy ei esim voi olla se, että anoppi itse haisee raskaasti tupakalta ja saa minullakin silmät ja nenän vuotamaan.

Niin juu, ja tuulettaa ei saa, se on perkeleestä.

Joku viisas on sanonut joskus: Kuule, sinä olet jo kasvattanut omat lapsesi haluamallasi tavalla nyt on minun vuoroni kasvattaa omani- ymmärrätkö?

Ei huutamalla vaan rauhallisesti ja asiallisesti sanomalla.

Minä sanoin lapsettomalle (vela) siskolleni, että nämä lapset on minun. Jos haluat mielesi mukaan kasvattaa, hanki omia. Arvaa repesikö taivas.

Kun lapsen hoitaa itse ja tarvittaessa palkkaa lapsenvahdin, niin tällaisiin tilanteisiin ei joudu, varmaan helpompi niin sinulle, anopille kuin lapsellekin.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsen hoitaa itse ja tarvittaessa palkkaa lapsenvahdin, niin tällaisiin tilanteisiin ei joudu, varmaan helpompi niin sinulle, anopille kuin lapsellekin.

Kenelle vastasit.

Täällähän ei kukaan äiti ole edes halunnut antaa lasta mummolle, vaan sitä lasta on vaatimalla vaadittu ja lapsi on jopa kaapattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä AINA jos lapset on vähänkään nuhaisia tms syy on aina se, että olen pukenut väärin tai että olen ostanut homeisen asunnon.

Syy ei esim voi olla se, että anoppi itse haisee raskaasti tupakalta ja saa minullakin silmät ja nenän vuotamaan.

Niin juu, ja tuulettaa ei saa, se on perkeleestä.

Joku viisas on sanonut joskus: Kuule, sinä olet jo kasvattanut omat lapsesi haluamallasi tavalla nyt on minun vuoroni kasvattaa omani- ymmärrätkö?

Ei huutamalla vaan rauhallisesti ja asiallisesti sanomalla.

Ja mitä hyötyä tästäkin nyt oli? Se kommunikointi vaatii kaksi osapuolta. Jonkun pitää myös kuunnella.

Tämän ketjun perusteella kuuntelija on se rajaton anoppi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsen hoitaa itse ja tarvittaessa palkkaa lapsenvahdin, niin tällaisiin tilanteisiin ei joudu, varmaan helpompi niin sinulle, anopille kuin lapsellekin.

Kenelle vastasit.

Täällähän ei kukaan äiti ole edes halunnut antaa lasta mummolle, vaan sitä lasta on vaatimalla vaadittu ja lapsi on jopa kaapattu.

Miten ajattelit pärjätä murkku-ikäisten lapsen kanssa jos et edes osaa sanoa ei anopillesi. Tee rikosilmoitus kaappauksesta - se ei ole asianomistajarikos jolloin syyttäjä ottaa asian käsittelyyn halusitpa sitä sinä tai et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä AINA jos lapset on vähänkään nuhaisia tms syy on aina se, että olen pukenut väärin tai että olen ostanut homeisen asunnon.

Syy ei esim voi olla se, että anoppi itse haisee raskaasti tupakalta ja saa minullakin silmät ja nenän vuotamaan.

Niin juu, ja tuulettaa ei saa, se on perkeleestä.

Joku viisas on sanonut joskus: Kuule, sinä olet jo kasvattanut omat lapsesi haluamallasi tavalla nyt on minun vuoroni kasvattaa omani- ymmärrätkö?

Ei huutamalla vaan rauhallisesti ja asiallisesti sanomalla.

Minä sanoin lapsettomalle (vela) siskolleni, että nämä lapset on minun. Jos haluat mielesi mukaan kasvattaa, hanki omia. Arvaa repesikö taivas.

Olisinpa voinut olla kärpäsenä katossa ton keskustelun aikana. :D

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsen hoitaa itse ja tarvittaessa palkkaa lapsenvahdin, niin tällaisiin tilanteisiin ei joudu, varmaan helpompi niin sinulle, anopille kuin lapsellekin.

Noinko meinaat. Ei oo mummo koskaan hoitanut... joten aiemmin kertomaani ole siis tapahtunut? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsen hoitaa itse ja tarvittaessa palkkaa lapsenvahdin, niin tällaisiin tilanteisiin ei joudu, varmaan helpompi niin sinulle, anopille kuin lapsellekin.

Kenelle vastasit.

Täällähän ei kukaan äiti ole edes halunnut antaa lasta mummolle, vaan sitä lasta on vaatimalla vaadittu ja lapsi on jopa kaapattu.

Miten ajattelit pärjätä murkku-ikäisten lapsen kanssa jos et edes osaa sanoa ei anopillesi. Tee rikosilmoitus kaappauksesta - se ei ole asianomistajarikos jolloin syyttäjä ottaa asian käsittelyyn halusitpa sitä sinä tai et.

Silti neuvosi ei päde. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä AINA jos lapset on vähänkään nuhaisia tms syy on aina se, että olen pukenut väärin tai että olen ostanut homeisen asunnon.

Syy ei esim voi olla se, että anoppi itse haisee raskaasti tupakalta ja saa minullakin silmät ja nenän vuotamaan.

Niin juu, ja tuulettaa ei saa, se on perkeleestä.

Joku viisas on sanonut joskus: Kuule, sinä olet jo kasvattanut omat lapsesi haluamallasi tavalla nyt on minun vuoroni kasvattaa omani- ymmärrätkö?

Ei huutamalla vaan rauhallisesti ja asiallisesti sanomalla.

Minä sanoin lapsettomalle (vela) siskolleni, että nämä lapset on minun. Jos haluat mielesi mukaan kasvattaa, hanki omia. Arvaa repesikö taivas.

No joo, lapsettomathan ovat omasta mielestään aina niitä parhaita kasvatusneuvojen antaja kun eivät oikeasti tajua lasten kanssa olemisesta yhtään mitään.

Kuinka monta omaa lasta näillä teidän rajattomilla isovanhemmilla on?

Ennen mummot olivat kasvattaneet 5-10 lasta. Se tuo jo paljon kokemusta. Sellaisella kokemuksella on kertynyt arvokasta tietoa. Näillä nykymummoilla taitaa olla 1-3 lasta. Haluavat esiintyä superkasvattajina kuten entisaikain mummot vaikka kokemus ei ole samaa tasoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisuunnuin pari kk sitten kunnolla, isona myötävaikuttajana tämän ketjun lukeminen ja luetutin tätä myös miehellä. Hänen vanhempansa ovat kirjaimellisesti sabotoineet meidän perhe-elämää esikoisen syntymästä asti ja nyt viimeinen vuosi, kuopuksen vauvavuosi on ollut jotain niiiin ********, meitä syyllistetään viestein ja soitoin noin joka toinen päivä miksei olla käyty ja meidän ohi sovitaan esikoisen kanssa sitä ja tätä ja appi edelleen, lukuisista huomautuksista huolimatta kyselee 3v. esikoiselta "kiusaako ne (minä ja mieheni) sinua kotona, täällä sinua ei kiusattaisi, saisit papan kanssa tehdä sitä ja tätä ja tota". Esikoinen hämmentyy aina tuosta ja on huutanut uhmatessaan jo jonkin aikaa meille "älä kiusaa, pöljä pöljä pöljä". Pöljä on siis papan sanastoa.

Anoppi on väkisinhalaaja ja matkii "hauskasti" itkua jos lapsi haluaa pois hänen sylistään ja tapana mm. kiekaista "no, no, no!" jos minä tai mies komennetaan esikoista heidän läsnäollessaan. Minulle nauraa avoimesti, pudistelee päätään kun kerron miksi toimimme tavalla x jonkin asian suhteen. Siis ihan sairasta paskaa näin suomeksi sanottuna ja kyläilyt ovat olleet pelkkää väkinäistä pakkopullaa. Jotenkin ilmassa on ollut sellainen vahva automaatio että kyllä meidän pitää joustaa ja ymmärtää.

Laitoin tosiaan piiiitkän viestin anopille pari kk sitten, kiitin ja kehuin yhtä paljon kuin kritisoin, tai lähinnä ilmoitin että jatkossa tämä ja tuo ei enää käy ja me vanhemmat päätämme lasten asioista. Kirjoitin kuitenkin TODELLA kauniisti ja mieskin sanoi, että loistava viesti ja tuosta ei voi kyllä kukaan pahoittaa mieltään.

Oli väärässä. Aivan järkyttävä marttyyrikohtaus seurasi ja paasaus kuinka hänellä on nyt paha mieli ja että ovat olleet pelkästään tukenamme ja yhtään ei ymmärrä miten nyt näin ja nyyh, nyyh. Vastasin taas kohteliaasti mutta anoppi ei vastannut mitään. Nyt sitten olisivat koko ajan hakemassa lapsia ja tulossa kylään, ilmoittavat kuivasti että tulemme huomenna. Ihan kuin heillä olisi oikeus lapsiimme, ovat välit sitten mitä vain meidän kanssa? Eivät ole saaneet nähdä lapsia, tapaaminen meidän seurassa ei kelpaa. Uskomatonta, olen niin poikki tästä kaikesta mutta koen että teimme kuitenkin vanhempina oikein.

Pakko kommentoida tähän että meille tuli vastaavanlaisen rajanvedon jälkeen ilmoitus jossa suurinpiirtein saneltiin mummolle ja lapselle tapaamissopimus. Ajatus oli siis se, että nyt kun vanhempien ja mummon välit ovat menneet niin mummo saa päivän viikossa ja viikonlopun kuukaudessa, vanhemmat tuo ja hakee.

Hän ei mitenkään käsittänyt ettei hänellä ole oikeuksia lapseen samalla tavalla kuin esimerkiksi vanhemmalla eron sattuessa.

Meillä mummo kaappasi lapsen kaupungille ilman ruokaa ja lääkkeitä vastaamatta puhelimeen.

Sen jälkeen ilmoitettiin että hän voi edelleen tavata lapsia mutta vain meillä ja valvotusti.

Hän raivostui täysin ja meni puistoon väijymään heitä. Ei siis suostunut käsittämään että hänellä ei ole oikeuksia lapsiin.

Tämän jälkeen kiellettiin kaikki yhteydenpito. Ja hän vain jauhoi ja jauhoi miten minun lapseni on ”sukumme lapsia”.

Ja siis kaikki lähti ihan suoranaisesta lapsen hengen vaarantamisesta. Hän tarvitsi lääkkeensä kahden tunnin välein.

Muistitauti. Kukaan, keljuinkaan mummo ei lapsenlapsensa henkeä tahallisesti vaaranna.

Lapsen vanhempia kohtaan voidaan tuntea mitä ikinä tunnetaankin mutta lasta halutaan pitää hyvänä, liiaksikin asti; sen maininta näille hankalillekin mummoille suotakoon.

Ei todellakaan tarvitse olla mitään muistitautia.

Ei tarvi olla kuin se ajatus, että kyllä minä tiedän miten lapset hoidetaan, kyllä minä hoidin (40 vuotta sitten) omanikin aikuisiksi. Minä kyllä tunnen tämän lapsen ja tiedän paremmin kuin sen vanhemmat mitä se tarvii.

Just näin luulen että anoppi ajatteli, että hän on niin hemmetin hyvä mummo, hän osaa pitää vauvan tyytyväisenä ilman että se saa ruokaa ja unta. Otti muuten tutinkin vauvan suusta ja sanoi ylpeänä että hän ei sitä tarvitse, meinasin sanoa ettei se tutti olekaan hänelle, vaan vauvalle. Eikä se auttanut että mies meni möläyttämään että äitinsä on maailman paras tossa (vauvojen kanssa), yritti myöhemmin kun anoppi mökötti että lohduttaisin sitä noilla sanoilla, että on muka maailman paras mummo. Mutta kun se EI OLE, en rupea valehtelemaan.

Huh olisin pitänyt omaa miestäni niin i d a r i n a jos tollasta ois lässyttänyt... Se tajusi onneksi hyvin nopeasti mistä on kyse ja alkoi vetämään rajoja äidilleen. Ja kun anoppi on nimenomaan - edelleen - tuollaisessa kuplassa, luulee että vauvat on jotain standardiotuksia täysin samanlaisine piirteineen ja toisteli jo raskausaikana että "hän kyllä sitten tuntee vauvat". Tunsi tosiaan, niin hyvin että teki selväksi jo kun poika oli 1 viikon ikäinen ja käytiin ekaa kertaa anoppilassa että minua ei tarvita, anoppilassa minun tehtäväni on istua keittiössä ja lukea lehtiä joita eteeni kannetaan, mummi hoitaa oman pienen kultansa ja lähti vauva sylissä juoksemaan, siis oikeasti hölkkäaskelin vauhdilla ULOS karkuun kun poika itki tms. näytin muutoin siltä että haluan hänet syliini.

Ja mitäänhän näistä ei ole oikeasti koskaan tapahtunut hänen mielestään. Nyt siis ihmettelee ja marttyroi kun emme halua nähdä häntä. Hänhän on ollut koko ajan ihana mummi, huomaavainen, avulias jne.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta omaa lasta näillä teidän rajattomilla isovanhemmilla on?

Ennen mummot olivat kasvattaneet 5-10 lasta. Se tuo jo paljon kokemusta. Sellaisella kokemuksella on kertynyt arvokasta tietoa. Näillä nykymummoilla taitaa olla 1-3 lasta. Haluavat esiintyä superkasvattajina kuten entisaikain mummot vaikka kokemus ei ole samaa tasoa.

Minun häirikköäidilläni on neljä lasta. Täysin perseestä oli ns kasvatus (aivan kaikki annettiin periksi ja oma ura oli se että uhriuduttiin talouskoneeksi ja räyhättíin siitä sitten itkuisena 24/7) ja tietenkään aikuisista lapsista ei osata päästää irti, vaan halutaan taas uhriutumaan lastenlasten kanssa sen sijaan että mietittäisiin sitä omaa elämää, joka on jätetty elämättä.

Minun kokemukseni mukaan parhaita mummoja on 1 - 2 lapsen virkamummot, joilla on jotain muutakin kuin ne lapset ja lapsenlapset.