Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?

Vierailija kirjoitti:

Viitsisikö joku kertoa, päivittikö ap koskaan enää tilannettaan sen jälkeen kun mummon vierailuja oli rajoitettu?

Olisko se ollut ap kun sano pari päivää sitten, että vierailupyyntöjä tulee ovista ja ikkunoista ja tehdään tikustakin asiaa jotta päästäisiin kylään 🤔

Onko ap tilanne rauhoittunut tai pahentunut?

Ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa näistä kommenteista on pistänyt miettimään, että onko tilannetta aina ajateltu lapsen kannalta. Äidin mielestä ärsyttäväkin mummo voi kuitenkin muodostua lapselle tärkeäksi ihmiseksi, ja olisi kurjaa, jos tällaisen ihmissuhteen muodostuminen estetään pelkästään siksi että äiti haluaa osoittaa omaa valtaansa. Toki eri asia jos mummo on päihdeongelmainen tai muuten haitaksi lapselle. Monista kommenteista kuitenkin paistaa, että ongelma on nimenomaan aikuisten välinen nokittelu ja valtataistelu. Lasta mummo kohtelee hellästi ja rakastavasti, ja tuo ärsyttävä omiminen on sen kiintymyksen yksi - joskin epäterve ja kiusallinen - ilmentymä. Voisiko joissain lievemmissä tapauksissa antaa niiden vanhan ihmisen höpsötysten mennä ihan vaan toisesta korvasta sisään? Tai jos oma pinna ei kestä, niin antaa lapsen tavata isoäitiään sitten isänsä seurassa? Ei lapsi ole äidin omaisuutta vaan erillinen, pieni ihmisen alku, josta saa tykätä myös sellaiset tyypit joista äiti ei niin välitä. Ja jolla on oikeus siihen että hänen perhe- ja sukulaissuhteitaan vaalitaan.

Ja ennen kuin joku tähänkin ehtii öyhöttämään suu vaahdossa, niin puhutaan terveestä ihmisestä, ei sellaisesta, jolla on mielenterveysongelmia, kuten omasta mielestäni apn äidillä voisi olla.

t.eri

Eiköhän se mielenterveysongelmistakin kärsivä mummo voi olla lapselle tärkeä. Toki silloin ongelman laadusta riippuen pitää miettiä, että millainen kanssakäyminen ja yhteydenpito on järkevää ja turvallista, mutta ei varmasti ole lapsen etu karsia edes lievästi epätasapainoista mummoa pois lapsen elämästä.

Mihin tämä näkemys perustuu? Mitä se lapsi siitä aikuistenoikeasti saa?

No mitä epätäydellisten lasten läheiset nyt yleensä saavat siitä, ettei heidän kaikkia perhesuhteitaan katkaista vaan siksi että vanhemmilla on omasta mielestään siihen oikeus? Omilla isovanhemmillani oli ongelmansa, nyt ovat jo edesmenneitä mutta kyllä minulle oli tärkeä asia tuntea heidät. Kyllä epätäydelliseltäkin ihmiseltä voi saada rakkautta ja läheisyyttä ja epätäydellinenkin ihminen voi tuntua tärkeältä. Onneksi minun äitini ymmärsi, ettei minulta pidä riistää isoäitiä vain siksi etteivät he tulleet keskenään toimeen.

Mielenkiintoinen freudilainen lipsahdus tuossa ekassa virkkeessä.

Täällä yks mummo. Minä en saanut aikanaan mennä katsomaankaan tyttären vauvaa jos se inahti vaunuissa. Ajoivat pois. Kaiken käytöksen sitä lapsiltaan kestää... Enpä kauheasti tuppaa itseäni. Lapsen vanhempien ehdoilla mennään.

Skaska kirjoitti:

Täällä yks mummo. Minä en saanut aikanaan mennä katsomaankaan tyttären vauvaa jos se inahti vaunuissa. Ajoivat pois. Kaiken käytöksen sitä lapsiltaan kestää... Enpä kauheasti tuppaa itseäni. Lapsen vanhempien ehdoilla mennään.

Meilläkin molemmat lapset olleet samanlaisia nukkujia, inahdelleet unissaan mutta taatusti heräävät jos siihen menee höseltämään. Toinen ei halua edes, että rattaita heilutetaan kun hän nukkuu.

Minun appi tiesi sanoa kun vauva heräsi ja itki että unissaan vain inisee ja naljaili kun menin hakemaan vauvan. Ehkä tiesin 8kk kohdalla hieman paremmin vauvan uniääntelyt kuin hän. Muutenkin ois pitänyt turpansa kiinni, sitä oltiin yhtäkkiä niin eksperttiä vaikka omiansa ei hoitanut yksin koskaan.

Mulle veli kertoi kuinka kuuluu röyhtäyttää ja imettää silloin kun oltiin oltu pari viikkoa vastasyntyneen kanssa kotona. Ei tarvinnut hetkeen tulla sen jälkeen kylään.

Vierailija kirjoitti:

Mulle veli kertoi kuinka kuuluu röyhtäyttää ja imettää silloin kun oltiin oltu pari viikkoa vastasyntyneen kanssa kotona. Ei tarvinnut hetkeen tulla sen jälkeen kylään.

Ja tuollaista käytöstä ja paljon pahempaakin pitäisi sietää etteivät muut ala puhua kuinka tuore äiti on nyt kyllä niiiin hormonihuuruissa ettei kestä päivää sanoa... Mikä ****** siinä on ettei tajuta antaa pesimisrauhaa, se annetaan itsestäänselvästi eläimillekin. Mutta ei kun vauva on syntymästään lähtien koko suvun viihdenumero ja yhteinen lelu. Näin ainakin meillä, nyt odotan kuopusta ja ollaan päätetty miehen kanssa rauhoittaa ensimmäinen kuukausi KOKONAAN. Isovanhemmat saavat tulla *käymään* kahvien merkeissä kun olemme siihen valmiita. Esikoisen kohdalla anoppi päätti että viikon ikäinen vauva kaipaa nyt "tottuneita otteita" ja tunki meille vähintään joka toinen päivä. Olin niin stressaantunut että aloin vihata sitä naista enkä ole päässyt tunteesta yli vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle veli kertoi kuinka kuuluu röyhtäyttää ja imettää silloin kun oltiin oltu pari viikkoa vastasyntyneen kanssa kotona. Ei tarvinnut hetkeen tulla sen jälkeen kylään.

Ja tuollaista käytöstä ja paljon pahempaakin pitäisi sietää etteivät muut ala puhua kuinka tuore äiti on nyt kyllä niiiin hormonihuuruissa ettei kestä päivää sanoa... Mikä ****** siinä on ettei tajuta antaa pesimisrauhaa, se annetaan itsestäänselvästi eläimillekin. Mutta ei kun vauva on syntymästään lähtien koko suvun viihdenumero ja yhteinen lelu. Näin ainakin meillä, nyt odotan kuopusta ja ollaan päätetty miehen kanssa rauhoittaa ensimmäinen kuukausi KOKONAAN. Isovanhemmat saavat tulla *käymään* kahvien merkeissä kun olemme siihen valmiita. Esikoisen kohdalla anoppi päätti että viikon ikäinen vauva kaipaa nyt "tottuneita otteita" ja tunki meille vähintään joka toinen päivä. Olin niin stressaantunut että aloin vihata sitä naista enkä ole päässyt tunteesta yli vieläkään.

Ilmainen vinkki jatkoa ajatellen.. Oman suun avaaminen vois auttaa. Turha uhriutua jos ei pysty kommunikoimaan kuin aikuinen ihminen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle veli kertoi kuinka kuuluu röyhtäyttää ja imettää silloin kun oltiin oltu pari viikkoa vastasyntyneen kanssa kotona. Ei tarvinnut hetkeen tulla sen jälkeen kylään.

Ja tuollaista käytöstä ja paljon pahempaakin pitäisi sietää etteivät muut ala puhua kuinka tuore äiti on nyt kyllä niiiin hormonihuuruissa ettei kestä päivää sanoa... Mikä ****** siinä on ettei tajuta antaa pesimisrauhaa, se annetaan itsestäänselvästi eläimillekin. Mutta ei kun vauva on syntymästään lähtien koko suvun viihdenumero ja yhteinen lelu. Näin ainakin meillä, nyt odotan kuopusta ja ollaan päätetty miehen kanssa rauhoittaa ensimmäinen kuukausi KOKONAAN. Isovanhemmat saavat tulla *käymään* kahvien merkeissä kun olemme siihen valmiita. Esikoisen kohdalla anoppi päätti että viikon ikäinen vauva kaipaa nyt "tottuneita otteita" ja tunki meille vähintään joka toinen päivä. Olin niin stressaantunut että aloin vihata sitä naista enkä ole päässyt tunteesta yli vieläkään.

Ilmainen vinkki jatkoa ajatellen.. Oman suun avaaminen vois auttaa. Turha uhriutua jos ei pysty kommunikoimaan kuin aikuinen ihminen...

Se ei vaan auta mitään jos kotiin tunkeutuu aggressiivinen kusipää.

Vierailija kirjoitti:

Minun appi tiesi sanoa kun vauva heräsi ja itki että unissaan vain inisee ja naljaili kun menin hakemaan vauvan. Ehkä tiesin 8kk kohdalla hieman paremmin vauvan uniääntelyt kuin hän. Muutenkin ois pitänyt turpansa kiinni, sitä oltiin yhtäkkiä niin eksperttiä vaikka omiansa ei hoitanut yksin koskaan.

Enitenhän niitä neuvoja ja "apua" (lainausmerkeissä, koska oikea apu lähtee aina avunsaajan tarpeista ja halusta olla autettu) tyrkyttävät juuri ne, jotka ovat jollain tavalla itse olleet epävarmoja vanhemmuudessaan.

Meidän yksi ei ei-lähisukulainen neuvoi ihan jo raskausaikana kuinka vauvalle sitten pitää ostaa amme ja teki tarkistussoittoja joko olemme sitä ja tätä hankkineet (hox ei kysellyt ostaakseen meille, vaan ihan oikeasti luuli että olemme velvollisia päivittämään hänelle ja hän on velvollinen selvittämään meille mitä pitää hankkia), ja sitten tieyysti neuvoi kuinka pitää ne kiinteätkin aloittaa, ja viikon vanhaakin olisi kovin innostunut ollut hoitamaan jne.

Tajuatte varmaan kuvion.. Oli itse aikoinaan todella epävarma äiti, vei vastasyntynyttä äidilleen hoitoon, siskonsa oli käytännössä ollut varaäiti hänen lapsilleen, ja jättipä nämä lapsensa teineinä ihan omilleen kun ei vaan kestänyt murrosikää.

Monesti mietin, että haluaako hän että muut ovat yhtä avuttomia äiteinä, vai jäikö hänellä jotenkin traumat siitä kuinka vaikeana ja ehkä pelottavanakin koki vanhemmuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun appi tiesi sanoa kun vauva heräsi ja itki että unissaan vain inisee ja naljaili kun menin hakemaan vauvan. Ehkä tiesin 8kk kohdalla hieman paremmin vauvan uniääntelyt kuin hän. Muutenkin ois pitänyt turpansa kiinni, sitä oltiin yhtäkkiä niin eksperttiä vaikka omiansa ei hoitanut yksin koskaan.

Enitenhän niitä neuvoja ja "apua" (lainausmerkeissä, koska oikea apu lähtee aina avunsaajan tarpeista ja halusta olla autettu) tyrkyttävät juuri ne, jotka ovat jollain tavalla itse olleet epävarmoja vanhemmuudessaan.

Meidän yksi ei ei-lähisukulainen neuvoi ihan jo raskausaikana kuinka vauvalle sitten pitää ostaa amme ja teki tarkistussoittoja joko olemme sitä ja tätä hankkineet (hox ei kysellyt ostaakseen meille, vaan ihan oikeasti luuli että olemme velvollisia päivittämään hänelle ja hän on velvollinen selvittämään meille mitä pitää hankkia), ja sitten tieyysti neuvoi kuinka pitää ne kiinteätkin aloittaa, ja viikon vanhaakin olisi kovin innostunut ollut hoitamaan jne.

Tajuatte varmaan kuvion.. Oli itse aikoinaan todella epävarma äiti, vei vastasyntynyttä äidilleen hoitoon, siskonsa oli käytännössä ollut varaäiti hänen lapsilleen, ja jättipä nämä lapsensa teineinä ihan omilleen kun ei vaan kestänyt murrosikää.

Monesti mietin, että haluaako hän että muut ovat yhtä avuttomia äiteinä, vai jäikö hänellä jotenkin traumat siitä kuinka vaikeana ja ehkä pelottavanakin koki vanhemmuuden.

Minua opastivat lapsettomat siskot. Se se vasta rasittavaa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle veli kertoi kuinka kuuluu röyhtäyttää ja imettää silloin kun oltiin oltu pari viikkoa vastasyntyneen kanssa kotona. Ei tarvinnut hetkeen tulla sen jälkeen kylään.

Ja tuollaista käytöstä ja paljon pahempaakin pitäisi sietää etteivät muut ala puhua kuinka tuore äiti on nyt kyllä niiiin hormonihuuruissa ettei kestä päivää sanoa... Mikä ****** siinä on ettei tajuta antaa pesimisrauhaa, se annetaan itsestäänselvästi eläimillekin. Mutta ei kun vauva on syntymästään lähtien koko suvun viihdenumero ja yhteinen lelu. Näin ainakin meillä, nyt odotan kuopusta ja ollaan päätetty miehen kanssa rauhoittaa ensimmäinen kuukausi KOKONAAN. Isovanhemmat saavat tulla *käymään* kahvien merkeissä kun olemme siihen valmiita. Esikoisen kohdalla anoppi päätti että viikon ikäinen vauva kaipaa nyt "tottuneita otteita" ja tunki meille vähintään joka toinen päivä. Olin niin stressaantunut että aloin vihata sitä naista enkä ole päässyt tunteesta yli vieläkään.

Ilmainen vinkki jatkoa ajatellen.. Oman suun avaaminen vois auttaa. Turha uhriutua jos ei pysty kommunikoimaan kuin aikuinen ihminen...

Se ei vaan auta mitään jos kotiin tunkeutuu aggressiivinen kusipää.

Mies sanoi asiasta mutta äitinsä vain hymyili kärsivällisesti ja toisteli "niin, niin, no kuule ku mie haluan nyt auttaa". Mitään oikeata apua ei saatu vaan hänen auttamisensa oli vauvan sylittelyä ja pilkallista ohjeiden jakelua joka asiaan.

Aiemmin kirjoittanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle veli kertoi kuinka kuuluu röyhtäyttää ja imettää silloin kun oltiin oltu pari viikkoa vastasyntyneen kanssa kotona. Ei tarvinnut hetkeen tulla sen jälkeen kylään.

Ja tuollaista käytöstä ja paljon pahempaakin pitäisi sietää etteivät muut ala puhua kuinka tuore äiti on nyt kyllä niiiin hormonihuuruissa ettei kestä päivää sanoa... Mikä ****** siinä on ettei tajuta antaa pesimisrauhaa, se annetaan itsestäänselvästi eläimillekin. Mutta ei kun vauva on syntymästään lähtien koko suvun viihdenumero ja yhteinen lelu. Näin ainakin meillä, nyt odotan kuopusta ja ollaan päätetty miehen kanssa rauhoittaa ensimmäinen kuukausi KOKONAAN. Isovanhemmat saavat tulla *käymään* kahvien merkeissä kun olemme siihen valmiita. Esikoisen kohdalla anoppi päätti että viikon ikäinen vauva kaipaa nyt "tottuneita otteita" ja tunki meille vähintään joka toinen päivä. Olin niin stressaantunut että aloin vihata sitä naista enkä ole päässyt tunteesta yli vieläkään.

Ilmainen vinkki jatkoa ajatellen.. Oman suun avaaminen vois auttaa. Turha uhriutua jos ei pysty kommunikoimaan kuin aikuinen ihminen...

Se ei vaan auta mitään jos kotiin tunkeutuu aggressiivinen kusipää.

Mies sanoi asiasta mutta äitinsä vain hymyili kärsivällisesti ja toisteli "niin, niin, no kuule ku mie haluan nyt auttaa". Mitään oikeata apua ei saatu vaan hänen auttamisensa oli vauvan sylittelyä ja pilkallista ohjeiden jakelua joka asiaan.

Aiemmin kirjoittanut

Mitä on vauvan sylittely? Onko se vauvan sylissä pitämistä vai liittyykö siihen jotain muutakin?

Minkälaista oikeata apua olisit kaivannut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle veli kertoi kuinka kuuluu röyhtäyttää ja imettää silloin kun oltiin oltu pari viikkoa vastasyntyneen kanssa kotona. Ei tarvinnut hetkeen tulla sen jälkeen kylään.

Ja tuollaista käytöstä ja paljon pahempaakin pitäisi sietää etteivät muut ala puhua kuinka tuore äiti on nyt kyllä niiiin hormonihuuruissa ettei kestä päivää sanoa... Mikä ****** siinä on ettei tajuta antaa pesimisrauhaa, se annetaan itsestäänselvästi eläimillekin. Mutta ei kun vauva on syntymästään lähtien koko suvun viihdenumero ja yhteinen lelu. Näin ainakin meillä, nyt odotan kuopusta ja ollaan päätetty miehen kanssa rauhoittaa ensimmäinen kuukausi KOKONAAN. Isovanhemmat saavat tulla *käymään* kahvien merkeissä kun olemme siihen valmiita. Esikoisen kohdalla anoppi päätti että viikon ikäinen vauva kaipaa nyt "tottuneita otteita" ja tunki meille vähintään joka toinen päivä. Olin niin stressaantunut että aloin vihata sitä naista enkä ole päässyt tunteesta yli vieläkään.

Ilmainen vinkki jatkoa ajatellen.. Oman suun avaaminen vois auttaa. Turha uhriutua jos ei pysty kommunikoimaan kuin aikuinen ihminen...

Se ei vaan auta mitään jos kotiin tunkeutuu aggressiivinen kusipää.

Mies sanoi asiasta mutta äitinsä vain hymyili kärsivällisesti ja toisteli "niin, niin, no kuule ku mie haluan nyt auttaa". Mitään oikeata apua ei saatu vaan hänen auttamisensa oli vauvan sylittelyä ja pilkallista ohjeiden jakelua joka asiaan.

Aiemmin kirjoittanut

Mitä on vauvan sylittely? Onko se vauvan sylissä pitämistä vai liittyykö siihen jotain muutakin?

Minkälaista oikeata apua olisit kaivannut?

Vauvan pitämistä sylissä. Kävelyä ympäri kämppää vauva sylissä, sohvalla istumista vauva sylissä. Minulle antoi pitkin hampain vasta kun oli aivan pakko jo imettää. Itkevää vauvaa ei olisi antanut, keksi muita syitä itkulle - mummin rakasta nyt vain väsyttää, mummun kulta nukahtaa nyt mummin syliin. Oikeata apua olisi ollut esimerkiksi ruoan tuominen pakastimeen tai imurointi tai ihan vain aikuisena, minustakin kiinnostuneena ihmisenä kahvittelu. Olin ollut siis hätäsektiossa ja mummi paskat nakkasi minun kuulumisilleni, piti päästä "hoitamaan vauvaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiatonta ja suorastaan sairasta.

Mummon pitää hakea ihan itse omat voimavaransa. Se ei ole lapsen eikä sinun tehtäväsi.

Pitäisin selkeeää etäisyyttä ja mahdollisesti tavatessa en antaisi edes syliin. Vaan mummo saisi opetella seurustelemaan aikuisten kesken.

Olen samaa mieltä totta puhuen :( Olen kerran yrittänyt tuota etten antanut vauvaa vaikka oli kädet ojossa, sanoin että pidän nyt itse. Pahoitti mielensä tosi pahasti, istui kyyryssä sohvalla sen jälkeen. Kun en reagoinut tuohon "mököttämiseen", alkoi siivoamaan aggressiivisesti ja sanoi lopulta että "sinä saat pitää vauvaa kotona!" Hämmennyin niin että annoin vauvan hänelle. Nyt on harvennettu tapaamista mutta koko ajan tulee surkuttelevia viestejä ja miehelleni laittoi viimeksi ettei ole pystynyt nukkumaan. Mies säälii häntä!

ap

Mummollahan on selviä mielenterveysongelmia. Älä suostu mummon manipulointiin. Pidä puolesi ja puhumiehelkeI järkeä. Mummo käyttäytyy kuin uhmaikäinen. Olkaa te miehesi kanssa ne aikuiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun appi tiesi sanoa kun vauva heräsi ja itki että unissaan vain inisee ja naljaili kun menin hakemaan vauvan. Ehkä tiesin 8kk kohdalla hieman paremmin vauvan uniääntelyt kuin hän. Muutenkin ois pitänyt turpansa kiinni, sitä oltiin yhtäkkiä niin eksperttiä vaikka omiansa ei hoitanut yksin koskaan.

Enitenhän niitä neuvoja ja "apua" (lainausmerkeissä, koska oikea apu lähtee aina avunsaajan tarpeista ja halusta olla autettu) tyrkyttävät juuri ne, jotka ovat jollain tavalla itse olleet epävarmoja vanhemmuudessaan.

Meidän yksi ei ei-lähisukulainen neuvoi ihan jo raskausaikana kuinka vauvalle sitten pitää ostaa amme ja teki tarkistussoittoja joko olemme sitä ja tätä hankkineet (hox ei kysellyt ostaakseen meille, vaan ihan oikeasti luuli että olemme velvollisia päivittämään hänelle ja hän on velvollinen selvittämään meille mitä pitää hankkia), ja sitten tieyysti neuvoi kuinka pitää ne kiinteätkin aloittaa, ja viikon vanhaakin olisi kovin innostunut ollut hoitamaan jne.

Tajuatte varmaan kuvion.. Oli itse aikoinaan todella epävarma äiti, vei vastasyntynyttä äidilleen hoitoon, siskonsa oli käytännössä ollut varaäiti hänen lapsilleen, ja jättipä nämä lapsensa teineinä ihan omilleen kun ei vaan kestänyt murrosikää.

Monesti mietin, että haluaako hän että muut ovat yhtä avuttomia äiteinä, vai jäikö hänellä jotenkin traumat siitä kuinka vaikeana ja ehkä pelottavanakin koki vanhemmuuden.

Voihan olla että tarkoitus on hyvä. Ehkä koko oman äitiytensä niin rankkana ja vaikeana että haluaa auttaa. Uusi vauva voi nostaa tunteet pintaan ja tulee tarve auttaa ettei sulla olisi yhtä rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle veli kertoi kuinka kuuluu röyhtäyttää ja imettää silloin kun oltiin oltu pari viikkoa vastasyntyneen kanssa kotona. Ei tarvinnut hetkeen tulla sen jälkeen kylään.

Aikamoista ylireagointia tuoreelta äidiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun appi tiesi sanoa kun vauva heräsi ja itki että unissaan vain inisee ja naljaili kun menin hakemaan vauvan. Ehkä tiesin 8kk kohdalla hieman paremmin vauvan uniääntelyt kuin hän. Muutenkin ois pitänyt turpansa kiinni, sitä oltiin yhtäkkiä niin eksperttiä vaikka omiansa ei hoitanut yksin koskaan.

Enitenhän niitä neuvoja ja "apua" (lainausmerkeissä, koska oikea apu lähtee aina avunsaajan tarpeista ja halusta olla autettu) tyrkyttävät juuri ne, jotka ovat jollain tavalla itse olleet epävarmoja vanhemmuudessaan.

Meidän yksi ei ei-lähisukulainen neuvoi ihan jo raskausaikana kuinka vauvalle sitten pitää ostaa amme ja teki tarkistussoittoja joko olemme sitä ja tätä hankkineet (hox ei kysellyt ostaakseen meille, vaan ihan oikeasti luuli että olemme velvollisia päivittämään hänelle ja hän on velvollinen selvittämään meille mitä pitää hankkia), ja sitten tieyysti neuvoi kuinka pitää ne kiinteätkin aloittaa, ja viikon vanhaakin olisi kovin innostunut ollut hoitamaan jne.

Tajuatte varmaan kuvion.. Oli itse aikoinaan todella epävarma äiti, vei vastasyntynyttä äidilleen hoitoon, siskonsa oli käytännössä ollut varaäiti hänen lapsilleen, ja jättipä nämä lapsensa teineinä ihan omilleen kun ei vaan kestänyt murrosikää.

Monesti mietin, että haluaako hän että muut ovat yhtä avuttomia äiteinä, vai jäikö hänellä jotenkin traumat siitä kuinka vaikeana ja ehkä pelottavanakin koki vanhemmuuden.

Voihan olla että tarkoitus on hyvä. Ehkä koko oman äitiytensä niin rankkana ja vaikeana että haluaa auttaa. Uusi vauva voi nostaa tunteet pintaan ja tulee tarve auttaa ettei sulla olisi yhtä rankkaa.

Siinä tapauksessa pitää hakeutua terapiaan ja hankkia apua omiin kipupisteisiinsä. Ei tunkea toisen kotiin ja toisen äitiyteen. Vauva ei ole terapialelu.