Ystäväni mukaan nykyään usein opiskelevat pisimmälle ja eniten ne, jotka eivät oikein pärjää työelämässä

On ja ei. Usein ne, jotka kouluttautuvat ovat kunnianhimoisia ja eivät kiinnostuneita rutiinitöistä, joten se voi näyttäyä niin että ei pärjää työelämässä, kun haluaa heti eteenpäin. Osa toki on varmasti niitäkin että jotka eivät oikeasti pärjää. Lisäksi kannattaa muistaa, että harva esimies haluaa palkata itseään fiksumpaa ja mahdollisesti jopa uhkaa joten vähän tuo ystäväsi lausunto kyllä epäilyttää rehellisyyden suhteen.

Osittain totta. Jotkut kouluttautuvat pitkälle sen takia, että pääsisivät suoraan esimiestehtäviin. Perus "alemman tason" hommille sitten nyrpistelevät nenää, ja jälki on sitten sen mukaista.

Oppilaitoksessa työskentelevänä olen huomannut sen, että on paljon ihmisisä, jotka tekevät tutkinnon toisensa perään, eivätkä koskaan ole siinä välissä töissä. Tai opiskelevat tooooodella pitkään. Ja kyllä usein mietin näitä tapauksia katsoessani, että kukaan työnantaja ei taatusti tule tuon näköistä ja oloista ihmistä koskaan palkkaamaan. Ikävä kyllä.

Ja usein niistä tohtorin opinnoista haaveilevat ne kaikkein epätodennäköisimmin työelämään päätyvät tyypit. Eli tietävät itsekin, ettei "oikea" työelämä ole heitä varten syystä tai toisesta, joten sitten opiskellaan itse opiskelun takia, ei sen takia, että joskus pääsisi työelämään.

Kyllä heti tulee mieleen muutama. Mielenterveysongelmaisia yms. joilta opiskelu kuitenkin sujuu, työ ei. Ja eräs jolla on pitkät korkeakoulututkinnot, mutta jostain syystä työkokemusta vain julkisen liikenteen lipuntarkastajana.

Mitä enemmän mietin sen enemmän uskon sen menevän juuri noin. Työelämään kykenevät haluavat jossain vaiheessa päästä oikeasti käyttämään taitojaan, tienaamaan ja rakentamaan myös yksityiselämäänsä palkkansa avulla. Työelämään kykenemättömät jatkavat tuilla elämistä ja taas uusia opintoja.

Toki on sitten niitäkin joilta ei opiskelu suju ja osa heistä on silti työelämässä taidokkaita.

Anna kun arvaan - ystäväsi ei ole häävisti koulutettu?

Aika järkeenkäypää. Tiedän montakin jotka ovat opiskelleet 3-4 tutkintoa peräjälkeen kun töitä ei ole herunut eikä heru.

Vierailija kirjoitti:

Oppilaitoksessa työskentelevänä olen huomannut sen, että on paljon ihmisisä, jotka tekevät tutkinnon toisensa perään, eivätkä koskaan ole siinä välissä töissä. Tai opiskelevat tooooodella pitkään. Ja kyllä usein mietin näitä tapauksia katsoessani, että kukaan työnantaja ei taatusti tule tuon näköistä ja oloista ihmistä koskaan palkkaamaan. Ikävä kyllä.

Ja usein niistä tohtorin opinnoista haaveilevat ne kaikkein epätodennäköisimmin työelämään päätyvät tyypit. Eli tietävät itsekin, ettei "oikea" työelämä ole heitä varten syystä tai toisesta, joten sitten opiskellaan itse opiskelun takia, ei sen takia, että joskus pääsisi työelämään.

Tohtorin opintoja tehdessä ollaan useinkin samalla töissä. Joko yliopistolla tai sitten muualla.

On totta. :( Toki vähäisempikään koulutus ei takaa asiaa, mutta jos ei ole imua tai pyrkyä töihin, yksi syy on varmaan tuossa. Toki ystäväsi voisi miettiä, mikä on syynä, se ei välttämättä ole kyvyttömyys, vaan niiden puolien heikompi kehitys. Oikealla tavalla kohdattuna ja kohdeltuna heistä olisi varmasti töissäkin hyviin tuloksiin, eivätkä varmasti aiheuta niin helposti ilmapiiriongelmia, kuin pyrkyrit, mutta ystävälläsi on tietenkin vajeita ja huonoutta osata tukea ja auttaa kehittymisessä ketään, joten valitsee sitten itselleen helpoimman tien.

Jep, tunnetusti esimerkiksi lääkäreistä ja eläinlääkäreistä ei ole työelämään, ja vielä huonommin, jos menevät erikoistumaan.

Karu yleistys. Eikö esim. tutkijana työskentelevä, tai professori ole työelämässä? Ovat opiskelleet tohtoriksi asti. Mikä lasketaan korkeaksi koulutukseksi ja mikä tylelämäksi teidän tämän väitteen puolesta puhuvien mielestä? Työtehtäviä ja -elämää on monenlaista. Ymmärrän hyvin, jos ei korkean koulutuksen kanssa halua päätyä koulutusta vaatimattomampiin tehtäviin. Tosin tämä vaatii työtä koulutuksen jälkeen. Toiset työtehtävät vaativat korkean koulutuksen. Toki kaikki valmistuneet "alottavat alhaalta" työelämässä.

Lähdin opiskelemaan uutta alaa, kun tulin töissä kiusatuksi. Mielenkiintoinen näkökulma, että jonkun mielestä tämä kertoo sopimattomuudesta työelämään. Itse ajattelen, että ammatinvaihto on joustavampi ratkaisu kuin työuran päättäminen kokonaan työkyvyttömyyseläkkeeseen mielenterveyden hajotessa huonon työpaikan takia.

Riippuu vähän miten on kouluttautunut. Paras ehkä olisi että nuorena kerralla tyyliin lukio, yliopisto ja kesät töissä. Myöhemmin maksimissaan yksi uudelleenkouluttautumispätkä 30+ iässä.

Jos näyttää siltä, että on käyty lukio, yliopistotutkinto 1, yliopistotutkinto 2, yliopistotutkinto 3, amk-tutkinto, välissä vähän hanttihommia ja taas koulutusta niin on kyllä jo epäilyttävä. Jos ei ole viihtynyt missään työssä paria vuotta pidempään ja alkaa olla keski-ikäinen niin epäilyttävää.

Joo, mutta en usko, että tuo olisi esimiesrekrytointien kriteeri.

Menestyneimmät - rahallisesti mitattuna - ovat ne tuntemani ihmiset, jotka eivät ole kouluja käyneet. Nämä jatkuvat ”itsensä kehittäjät” eivät ole ongelmallisia, mutta sieltä köyhimmästä päästä.

Vierailija kirjoitti:

Anna kun arvaan - ystäväsi ei ole häävisti koulutettu?

Voihan tässäkin olla perää. Hänellä on YAMK-tutkinto, lisäksi lukio ja tavallinen AMK siellä pohjalla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna kun arvaan - ystäväsi ei ole häävisti koulutettu?

Voihan tässäkin olla perää. Hänellä on YAMK-tutkinto, lisäksi lukio ja tavallinen AMK siellä pohjalla.

ap

Kohdistuuko ystäväsi näkemys siis vain akateemisiin...?

Ja kyllä usein mietin näitä tapauksia katsoessani, että kukaan työnantaja ei taatusti tule tuon näköistä ja oloista ihmistä koskaan palkkaamaan. Ikävä kyllä.

Minua uteluttaa tämä "tuon näköistä". Miten hulluus näkyy ulospäin?

Olen itse nykyään sairaseläkkeellä mt-ongelmieni takia mutta silloin kun vielä luulin opiskelun vievän minua jonnekin, kiinnitin huomiota ulkoasuuni. Ikääni nähden kai pukeuduin jopa liian sovinnaisesti ja tylsästi tummiin mutta hyvälaatuisiin farkkuihin ja neuleisiin jne. Olin siisti ja kaikkea eikä ulkonäössäni ole vikaa mutta silti en koskaan kelvannut työhön.

Minun mielestäni "hullua" pukeutumista on esim. joku musta pääkallo t-paita ja ruma parta josta vielä roikkuu jotain metallipallukoita.

Tai se että kerran näin pönäkän, noin kolmekymppisen miehen kävelevän sossun ovesta sisään bootsit kolisten ja valkoinen Miami Vice puku päällä.

Mun mielestä monet taas opiskelee, koska ei muuten saa töitä. Tietysti osa on ns. pakenijoita ja sitten muuten vaan itseään kehittäviä. Yleisin ilmiö on kuitenkin opiskella, kun ei muuta keksi. Tästä syystä meillä on tohtoreidenkin määrä räjähtänyt ja myös tohtoreiden työttömyys, koska monila aloilta maisteri ei saa töitä ja sitten pitää jotain keksiä. Tämä näkyy siinäkin, miltä aloilta väitellään eniten.

Itse olen opiskellut tosi paljon, kaksi yliopistotutkintoa ja vielä vuoden erikoistumisopinnot päälle. Se on paljon tietysti, mutta se ei estä sitä, ettei minulla olisi merkittävä työura myös. Ekaan tutkintoon meni kuusi vuotta, josta viimeiset kaksi olin jo alan töissä. Toisen tutkinnon aloitin 36-vuotiaana ja siihen meni kokopäiväisesti 2,5 vuotta ja tuota erikoistutkintoa suoritin työn ohessa. Nyt 43- vuotiaana olen ollut töissä lähes 18 vuotta ja siitä ajasta vain reilut kaksi vuotta äitiyslomalla kahdesta lapsesta. Työurani pituus lienee akateemiselle ihmisille aika tavanomainen tässä iässä, vaikka olen sen toisenkin tutkinnon opiskellut.

Vierailija kirjoitti:

Anna kun arvaan - ystäväsi ei ole häävisti koulutettu?

Mitäpä sillä on merkitystä, jos ap:n ystävä kuitenkin pärjää hyvin työelämässä ilman korkeaa koulutusta?

Jännä nähdä, että mihin se koulutuskeskeisyys lopulta stoppaa. Nykypäivänä ammattikoulun käymiselle (ja etenkin siihen koulutustasoon jäämiselle) nypistellään nenään. Ammattikorkeaopinnoista puhutaan "käynyt VAIN ammattikorkean".

Yliopisto-opintoja taas ihastellaan jopa siinäkin tapauksessa, että ne eivät ole työllistäneet päivääkään.

Eli onko meillä sitten lopulta jokatoinen aikuinen maisteri, saa nähdä.

Minun havaintoni mukaa ne joilla opiskelu ei suju autokoulua pidemmälle jäävät kuorma-autokuskeiksi.

Osa on tuollaisia, eihän sitä voi kiistää kun nelikymppinen ei ole ollut töissä kuin pieniä pätkiä.

Toiset tekee lapsia ja hoitaa niitä keski-ikään asti.

Ongelma on olemassa mutta sitä ei osata hoitaa, halutaan vaan leimata kykenemättömiksi. Työnanataja haluaa totta kai palkata työstään hyvin suoriutuvan työntekijän.