Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni mukaan nykyään usein opiskelevat pisimmälle ja eniten ne, jotka eivät oikein pärjää työelämässä
18.10.2018 |
Tästä syystä hän ei esimiehenä mielellään palkkaa erittäin koulutettua väkeä.
Mitä mieltä olette, onko tässä perää?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Praha 4 kirjoitti:
Mitäpä sillä on merkitystä, jos ap:n ystävä kuitenkin pärjää hyvin työelämässä ilman korkeaa koulutusta?
Jännä nähdä, että mihin se koulutuskeskeisyys lopulta stoppaa. Nykypäivänä ammattikoulun käymiselle (ja etenkin siihen koulutustasoon jäämiselle) nypistellään nenään. Ammattikorkeaopinnoista puhutaan "käynyt VAIN ammattikorkean".
Yliopisto-opintoja taas ihastellaan jopa siinäkin tapauksessa, että ne eivät ole työllistäneet päivääkään.Eli onko meillä sitten lopulta jokatoinen aikuinen maisteri, saa nähdä.
Tämä, eli koulutuskeskeisyys.
Olin vähän aikaa työssä Prahassa erään hotellihuoneita netissä välittävän firman (jonka palveluja en itse käytä kirveelläkään) asiakaspalvelussa = call centerissä.
Samassa paikassa, ihan vieressä, oli yksi ukkeli joka oli niin leveenä kun oli suorittanut jonkun matkailun maisteritutkinnon(?) LAPIN yliopistossa, siellä minne menevät ne jotka eivät muualle pääse.
Ja ihan samaa kurjaa työtä teki kuin minäkin samalla kitupalkalla.Matkailun maisterintutkinto kuulostaa jo niin oudolta, että joko työkaverisi tai sinä keksit sen hatusta tähän hätään.
Google kertoo:
https://www.ulapland.fi/FI/Yksikot/Yhteiskuntatieteiden-tiedekunta/Opin…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Praha 4 kirjoitti:
Mitäpä sillä on merkitystä, jos ap:n ystävä kuitenkin pärjää hyvin työelämässä ilman korkeaa koulutusta?
Jännä nähdä, että mihin se koulutuskeskeisyys lopulta stoppaa. Nykypäivänä ammattikoulun käymiselle (ja etenkin siihen koulutustasoon jäämiselle) nypistellään nenään. Ammattikorkeaopinnoista puhutaan "käynyt VAIN ammattikorkean".
Yliopisto-opintoja taas ihastellaan jopa siinäkin tapauksessa, että ne eivät ole työllistäneet päivääkään.Eli onko meillä sitten lopulta jokatoinen aikuinen maisteri, saa nähdä.
Tämä, eli koulutuskeskeisyys.
Olin vähän aikaa työssä Prahassa erään hotellihuoneita netissä välittävän firman (jonka palveluja en itse käytä kirveelläkään) asiakaspalvelussa = call centerissä.
Samassa paikassa, ihan vieressä, oli yksi ukkeli joka oli niin leveenä kun oli suorittanut jonkun matkailun maisteritutkinnon(?) LAPIN yliopistossa, siellä minne menevät ne jotka eivät muualle pääse.
Ja ihan samaa kurjaa työtä teki kuin minäkin samalla kitupalkalla.Matkailun maisterintutkinto kuulostaa jo niin oudolta, että joko työkaverisi tai sinä keksit sen hatusta tähän hätään.
Kyllä voi Lapin yliopistossa näköjään sellaista opiskella: https://www.ulapland.fi/FI/Yksikot/Yhteiskuntatieteiden-tiedekunta/Opin…. (En ole tuo jolle vastasit, enkä se hänen työkaverinsakaan.)
On perää, yliopistoissa yms. opinahjoissa ei kuitenkaan kehity Street Smarts, siis käytännönläheisyys.
Miljardöörit Amerikan Yhdysvalloissa ( Siis siellä missä talous kasvoi Q2-2018 yli 4% (NELJÄ Prosenttia)) ovat monta kertaa jättäneet koulut kesken, ovat kyllä päässeet siihen parhaaseen opinahjoon sisään, mutta eivät suorittaneet loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Praha 4 kirjoitti:
Mitäpä sillä on merkitystä, jos ap:n ystävä kuitenkin pärjää hyvin työelämässä ilman korkeaa koulutusta?
Jännä nähdä, että mihin se koulutuskeskeisyys lopulta stoppaa. Nykypäivänä ammattikoulun käymiselle (ja etenkin siihen koulutustasoon jäämiselle) nypistellään nenään. Ammattikorkeaopinnoista puhutaan "käynyt VAIN ammattikorkean".
Yliopisto-opintoja taas ihastellaan jopa siinäkin tapauksessa, että ne eivät ole työllistäneet päivääkään.Eli onko meillä sitten lopulta jokatoinen aikuinen maisteri, saa nähdä.
Tämä, eli koulutuskeskeisyys.
Olin vähän aikaa työssä Prahassa erään hotellihuoneita netissä välittävän firman (jonka palveluja en itse käytä kirveelläkään) asiakaspalvelussa = call centerissä.
Samassa paikassa, ihan vieressä, oli yksi ukkeli joka oli niin leveenä kun oli suorittanut jonkun matkailun maisteritutkinnon(?) LAPIN yliopistossa, siellä minne menevät ne jotka eivät muualle pääse.
Ja ihan samaa kurjaa työtä teki kuin minäkin samalla kitupalkalla.Matkailun maisterintutkinto kuulostaa jo niin oudolta, että joko työkaverisi tai sinä keksit sen hatusta tähän hätään.
Kyllä voi Lapin yliopistossa näköjään sellaista opiskella: https://www.ulapland.fi/FI/Yksikot/Yhteiskuntatieteiden-tiedekunta/Opin…. (En ole tuo jolle vastasit, enkä se hänen työkaverinsakaan.)
Jep. Googletin tämän jo itsekin kiitos vaan. Ehkä jotain kertoo tästä tutkinnosta ja mahdollisesta työllistymisestä tai pikeamminkin työllistymättömyydestä, että kukaan ei edes tiedä tällaisen olemassa olosta.
Ihmiset ovat tosi kateellisia. Jos jollain näyttää menevän liian hyvin, pitää sitä dissata ja haukkua takanapäin. Parempi siis olla vähän huonompi, ettei ole uhkana pomolle. Kummankohan se firman johto nostaa mieluummin esimiestehtäviin, tradenomin vai ekonomin? Siksi tradenomi ei koskaan valitse ekonomia töihin. Korkeasti koulutettu on uhka pikku-Nilkkenille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Praha 4 kirjoitti:
Mitäpä sillä on merkitystä, jos ap:n ystävä kuitenkin pärjää hyvin työelämässä ilman korkeaa koulutusta?
Jännä nähdä, että mihin se koulutuskeskeisyys lopulta stoppaa. Nykypäivänä ammattikoulun käymiselle (ja etenkin siihen koulutustasoon jäämiselle) nypistellään nenään. Ammattikorkeaopinnoista puhutaan "käynyt VAIN ammattikorkean".
Yliopisto-opintoja taas ihastellaan jopa siinäkin tapauksessa, että ne eivät ole työllistäneet päivääkään.Eli onko meillä sitten lopulta jokatoinen aikuinen maisteri, saa nähdä.
Tämä, eli koulutuskeskeisyys.
Olin vähän aikaa työssä Prahassa erään hotellihuoneita netissä välittävän firman (jonka palveluja en itse käytä kirveelläkään) asiakaspalvelussa = call centerissä.
Samassa paikassa, ihan vieressä, oli yksi ukkeli joka oli niin leveenä kun oli suorittanut jonkun matkailun maisteritutkinnon(?) LAPIN yliopistossa, siellä minne menevät ne jotka eivät muualle pääse.
Ja ihan samaa kurjaa työtä teki kuin minäkin samalla kitupalkalla.Matkailun maisterintutkinto kuulostaa jo niin oudolta, että joko työkaverisi tai sinä keksit sen hatusta tähän hätään.
Google on aika hyvä kaveri, kannattaisi jodkus kokeilla.
https://www.ulapland.fi/FI/Yksikot/Yhteiskuntatieteiden-tiedekunta/Opin…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun havaintoni mukaa ne joilla opiskelu ei suju autokoulua pidemmälle jäävät kuorma-autokuskeiksi.
Kuinka niin "jäävät" kuorma-autokuskeiksi. Sehän on hyvä ammatti, nuoret tykkää vahvoista koneista ja vaihtelevista maisemista. Hyvällä ergonomialla kroppa jaksaa vuosikymmeniä. Pitääkö aina halveksia muiden ammatteja, sekö on sivistynyttä.
Niin, nuoret tykkäävätkin.
Kyllä minun mieheni ja moni muu kuskikollegansa kiroavat, etteivät kouluttautuneet pidemmälle. Nuorena isot koneet ja pitkät reissut on mukavaa ja jännää, mutta siinä kolmenkympin jälkeen alkaa pikkuhiljaa muuttua ääni kellossa. Puhumattakaan siitä, että se kroppa prakaa ergonomiasta huolimatta. Jotkut kouluttautuvat esim. insinööreiksi, osa jää kärvistelemään kuskin hommiin. Aika harvalle tuo on sellaista työtä, jota ilman vitutusta jaksaisi eläkkeelle asti nykyään.
Sama pätee toki moneen muuhunkin duunarityöhön. Moni alkaa iän myötä kaivata fyysisesti kevyempiä/vähemmän kuluttavia ja säännöllisempiä päivätöitä, joissa palkkakehityskin olisi vähän nousujohteisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan kaikkein mukavimmat työpaikat ovat niitä, joissa työkaverit ovat maistereita. Ei selkään puukottamista, ei kateilua, työt sujuvat sutjakasti, ihmiset ovat kivoja ja ystävällisiä. Kaikkein parhaita ovat vielä miesvaltaiset työpaikat. Maisterin ei koskaan kannata kertoa koulutustaa amitsuporukoissa. Olin kerran valmistumiseni jälkeen sijaistamassa yhdessä työpaikassa, jossa muut olivat vähemmän koulutettuja. Meni tosi hienosti siihen asti, kunnes yksi nainen kysyi iltapäivällä koulutustani. Näin kuinka hänen naamansa venähti ja kateus iski. Kun hän kuuli, että olen maisteri, alkoi armoton haukkuminen. Minä en osannut tehdä mitään, en ymmärtänyt mistään mitään jne. Suhtautuminen muuttui parissa sekunnissa. Mä olen siis tehnyt nuorena paljon suorittavan tason hommia. Mun vanhemmat eivät ole maistereita. En yhtään aliarvioi toisten työtä tai osaamista. Miksi mun käytännön osaamiseni olisi huonompaa vain koska olen maisteri? Mä olen käsistäni tosi kätevä, harrastan kaikkea käytännöllistä ja olen muutenkin sellainen jalat maassa-tyyppi. Ei kai koulutus ketään huononna?
Sait jonkun muun, einiinmukavan maisterin aiheuttamat kurat silmillesi.
Tavallaan tuo on totta. Monilla aloilla tohtorikoulutettujen on vaikea löytää töitä. Työelämä imaisi mut mukaansa heti valmistumisen jälkeen. Jatko-opinnot (väikkäri) eivät ole edes ehtineet tulla mieleen. Jos töitä ei olisi ollut tarjolla ja mahdollisuuksia kehittyä uralla, olisin varmaan harkinnut jatko-opintoja jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen näkemys tuo Ap:n esittämä. Kieltämättä ihmetyttää, jos aikuinen ihminen ei ole tehnyt päivääkään "oikeaa" työtä, opiskellut vaan.
Kyllähän nykyään on nuoria, jotka vellovat lukiossa 4-5 vuotta, sitten jotain välivuosia ja opiskelukokeiluja siinä välissä, jätetään kesken, vaihdetaan alaa, ja sitten ehkä 35-vuotiaana aletaan olla siinä tilanteessa, että töihin pitäisi mennä. Jos tässä vaiheessa cv:ssä on enimmäkseen tyhjää tai jotain silppuopiskelua, niin ymmärrän kyllä, jos työnantajalla hälytyskellot soi.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat tosi kateellisia. Jos jollain näyttää menevän liian hyvin, pitää sitä dissata ja haukkua takanapäin. Parempi siis olla vähän huonompi, ettei ole uhkana pomolle. Kummankohan se firman johto nostaa mieluummin esimiestehtäviin, tradenomin vai ekonomin? Siksi tradenomi ei koskaan valitse ekonomia töihin. Korkeasti koulutettu on uhka pikku-Nilkkenille.
Jos rekryasetelmassa on tradenomi vastaavalla aiemmalla työkokemuksella (eli vahvaa näyttöä osaamisesta), tai vastavalmistunut ekonomi vailla kokemusta.
Niin, kumman valitset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan kaikkein mukavimmat työpaikat ovat niitä, joissa työkaverit ovat maistereita. Ei selkään puukottamista, ei kateilua, työt sujuvat sutjakasti, ihmiset ovat kivoja ja ystävällisiä. Kaikkein parhaita ovat vielä miesvaltaiset työpaikat. Maisterin ei koskaan kannata kertoa koulutustaa amitsuporukoissa. Olin kerran valmistumiseni jälkeen sijaistamassa yhdessä työpaikassa, jossa muut olivat vähemmän koulutettuja. Meni tosi hienosti siihen asti, kunnes yksi nainen kysyi iltapäivällä koulutustani. Näin kuinka hänen naamansa venähti ja kateus iski. Kun hän kuuli, että olen maisteri, alkoi armoton haukkuminen. Minä en osannut tehdä mitään, en ymmärtänyt mistään mitään jne. Suhtautuminen muuttui parissa sekunnissa. Mä olen siis tehnyt nuorena paljon suorittavan tason hommia. Mun vanhemmat eivät ole maistereita. En yhtään aliarvioi toisten työtä tai osaamista. Miksi mun käytännön osaamiseni olisi huonompaa vain koska olen maisteri? Mä olen käsistäni tosi kätevä, harrastan kaikkea käytännöllistä ja olen muutenkin sellainen jalat maassa-tyyppi. Ei kai koulutus ketään huononna?
Jaa. Minä taas olen ammattikorkeaopiskelija, ja olin kerran tekemässä alani työkeikkaa.
Kohteessa oli työntekijä, joka teki työtehtäväänsä epäpätevänä. Hän kertoi olevansa erään alan maisteri, muttei ollut saanut oman alan työtä ja siksi työskenteli ko. kohteessa.
Kerroin siinä sitten oman koulutusalani, ja heti alkoi täysilaidallinen haukkuminen, miten ammattikorkea on turha koulutus, ja etenkin opiskelemani ala on täysin turha.
Niin. Jos tietty ilkeä olisin ollut, olisin voinut kohteliaasti todeta, että kumpi tekee jo opiskeluaikana sitä alansa työtä, ja kumpi ei löytänyt lainkaan töitä alaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat tosi kateellisia. Jos jollain näyttää menevän liian hyvin, pitää sitä dissata ja haukkua takanapäin. Parempi siis olla vähän huonompi, ettei ole uhkana pomolle. Kummankohan se firman johto nostaa mieluummin esimiestehtäviin, tradenomin vai ekonomin? Siksi tradenomi ei koskaan valitse ekonomia töihin. Korkeasti koulutettu on uhka pikku-Nilkkenille.
Jos rekryasetelmassa on tradenomi vastaavalla aiemmalla työkokemuksella (eli vahvaa näyttöä osaamisesta), tai vastavalmistunut ekonomi vailla kokemusta.
Niin, kumman valitset?
Tradenomi jos on näyttöjä. Tietenkin henkilö vaikuttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä yliopistollekin voi laitostua. Sehän on turvallinen paikka vaikka opiskella lisää, jos ja kun töitä ei palkillä papereilla löydy.
Yliopistolla työssä käynti on aika lailla vastaavaa kuin opiskelu, ei siinä pahasta maailmasta tiedä mitään.
Ja joo, olen suorittanut yliopistotutkinnon. Ja sen jälkeen töihin. Nyt yrittäjänä koulutukseni mukaisella alalla. Muutaman hengen firma, asiantuntijapalveluja. Aivan eri vaatimukset kuitenkin, kuin mihin yliopisto antoi valmiudet. Siellä opin teoriapohjan, mutta käytännön asiat oppii töitä tehdessä.
En missään tapauksessa palkkaisi ketään pomonvakanssille suoraan koulun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat tosi kateellisia. Jos jollain näyttää menevän liian hyvin, pitää sitä dissata ja haukkua takanapäin. Parempi siis olla vähän huonompi, ettei ole uhkana pomolle. Kummankohan se firman johto nostaa mieluummin esimiestehtäviin, tradenomin vai ekonomin? Siksi tradenomi ei koskaan valitse ekonomia töihin. Korkeasti koulutettu on uhka pikku-Nilkkenille.
Jos rekryasetelmassa on tradenomi vastaavalla aiemmalla työkokemuksella (eli vahvaa näyttöä osaamisesta), tai vastavalmistunut ekonomi vailla kokemusta.
Niin, kumman valitset?Tradenomi jos on näyttöjä. Tietenkin henkilö vaikuttaa
Niin. Kun tuossa lainaamassani äärimmäisen ykinkertaistettu, että ekonomi olisi aina ehdoton ykkösvalinta verrattuna tradenomiin.
Siinä rekryssä kun vaikuttavat myös muut asiat kuin koulutus, kuten työkokemus.
Nythän tuo aiemmin lainaamani väittää, että mikäli tradetaustainen rekrytoija palkkaa mieluummin tradenomin kuin ekonomin, niin kyseessä olisi "kateus ekonomin koulutuksesta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun havaintoni mukaa ne joilla opiskelu ei suju autokoulua pidemmälle jäävät kuorma-autokuskeiksi.
Kuinka niin "jäävät" kuorma-autokuskeiksi. Sehän on hyvä ammatti, nuoret tykkää vahvoista koneista ja vaihtelevista maisemista. Hyvällä ergonomialla kroppa jaksaa vuosikymmeniä. Pitääkö aina halveksia muiden ammatteja, sekö on sivistynyttä.
Niin, nuoret tykkäävätkin.
Kyllä minun mieheni ja moni muu kuskikollegansa kiroavat, etteivät kouluttautuneet pidemmälle. Nuorena isot koneet ja pitkät reissut on mukavaa ja jännää, mutta siinä kolmenkympin jälkeen alkaa pikkuhiljaa muuttua ääni kellossa. Puhumattakaan siitä, että se kroppa prakaa ergonomiasta huolimatta. Jotkut kouluttautuvat esim. insinööreiksi, osa jää kärvistelemään kuskin hommiin. Aika harvalle tuo on sellaista työtä, jota ilman vitutusta jaksaisi eläkkeelle asti nykyään.
Sama pätee toki moneen muuhunkin duunarityöhön. Moni alkaa iän myötä kaivata fyysisesti kevyempiä/vähemmän kuluttavia ja säännöllisempiä päivätöitä, joissa palkkakehityskin olisi vähän nousujohteisempi.
Alanvaihtohan ei ole kiellettyä. Eli ei ole mikään "väärä valinta" jos ei jaksa teini-iässä valitsemaansa ammattia eläkeikään saakka.
Vierailija kirjoitti:
On ja ei. Usein ne, jotka kouluttautuvat ovat kunnianhimoisia ja eivät kiinnostuneita rutiinitöistä, joten se voi näyttäyä niin että ei pärjää työelämässä, kun haluaa heti eteenpäin. Osa toki on varmasti niitäkin että jotka eivät oikeasti pärjää. Lisäksi kannattaa muistaa, että harva esimies haluaa palkata itseään fiksumpaa ja mahdollisesti jopa uhkaa joten vähän tuo ystäväsi lausunto kyllä epäilyttää rehellisyyden suhteen.
Näin esimiehen asemmassa voin kommentoida että nimenomaan haluaisin palkata itseäni fiksumman joka oikeasti tekee asioita että minun ei tarvitse tehdä kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan kaikkein mukavimmat työpaikat ovat niitä, joissa työkaverit ovat maistereita. Ei selkään puukottamista, ei kateilua, työt sujuvat sutjakasti, ihmiset ovat kivoja ja ystävällisiä. Kaikkein parhaita ovat vielä miesvaltaiset työpaikat. Maisterin ei koskaan kannata kertoa koulutustaa amitsuporukoissa. Olin kerran valmistumiseni jälkeen sijaistamassa yhdessä työpaikassa, jossa muut olivat vähemmän koulutettuja. Meni tosi hienosti siihen asti, kunnes yksi nainen kysyi iltapäivällä koulutustani. Näin kuinka hänen naamansa venähti ja kateus iski. Kun hän kuuli, että olen maisteri, alkoi armoton haukkuminen. Minä en osannut tehdä mitään, en ymmärtänyt mistään mitään jne. Suhtautuminen muuttui parissa sekunnissa. Mä olen siis tehnyt nuorena paljon suorittavan tason hommia. Mun vanhemmat eivät ole maistereita. En yhtään aliarvioi toisten työtä tai osaamista. Miksi mun käytännön osaamiseni olisi huonompaa vain koska olen maisteri? Mä olen käsistäni tosi kätevä, harrastan kaikkea käytännöllistä ja olen muutenkin sellainen jalat maassa-tyyppi. Ei kai koulutus ketään huononna?
Koska alemmuudentunne, mitä on tämäkin aloitus. Sen sijaan että olisi tyytyväinen omaan koulutukseensa ja ammattiinsa, pitää mollata muita.
Minun mielestä iso epäkohta on tutkintoihin perustuva vallankäyttö. Ihmisiä pakotetaan määrittelemään itseään 'peruskoulun käyneiksi' jos tutkintopaperi puuttuu ja on 1000op suoritettuna yliopistossa ja AMK:ssa ja yhtä paljon tietoa kuin muillakin vaikka avoimen opintojen kautta.
Aikuisemmassa iässä lapsenusko tutkintojen taikaan uhkaa vähetä ja rupeaa näkemään sen politikoinnin läpi, mikä siellä on taustalla eli kilpailun rajoittaminen siten, että säännöt karsivat työmarkkinoilta jo lähtökuopissa ulos ne, joilla on erilainen elämänpolku kuin valmiita junaraiteita pitkin menneillä. Parikymppisenä se voi vielä mennä, mutta vanhempana kaikenlaista nähneenä ja oppineena voi ennemmin tehdä mieli haistattaa paskat byrokratialle ja kehittää itseään omista lähtökohdistaan.
Jos työvoimapulaa on oikeasti olemassa, pitäisi tähän saada muutosta, jotta kaikki piilo-osaajat saataisiin markkinoille.
Sellainenhan ei ole nykyään mahdollista, kun opintotukea saa vain ajallisesti rajallisen määrän. Välillä/samalla on pakko piipahtaa työelämässä, että saisi opinnot rahoitettua.