Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pitääkö sanonta "Elämä on vaikeampaa miehen kanssa kuin ilman, älä ota miestä vaivaksi" paikkaansa?

Vierailija
17.10.2018 |

Vai onko se sinkkunaisille tuputettua valhetta?

Kommentit (66)

Vierailija
41/66 |
18.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun kohdallani ei pitä paikkansa. Olin monta vuotta sinkku ja nyt olen tosi hyvässä parisuhteessa. Vitsi miten mä nautin siitä. Kun on hyvä mies niin minä mielummin olen suhteessa.

Vierailija
42/66 |
18.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 37v. Parisuhteessa olen ollut elämästäni 19-35 ikävuosien välillä koko ajan. Kolme suhdetta. Sinkuksi hakeuduin omasta halustani kaksi vuotta sitten, ja olen nyt tapaillut 10 kk miestä. Väsyttää. :D En edes tajunnut miten paljon miehet vievät naisen energiaa.. jos olisin käyttänyt sen energian mitä suhteet minulta veivät koulutukseen ja työntekoon, olisin varmasti jo aika hyvin tienaava ihminen. :D

Miehet on raskaita, ikuisia pikkupoikia, joita pitää miellyttää. Olen oppinut liian hyvälle jo, en jaksa suhdetta enää. Oma tupa, oma lupa.

Väitän, että vuosikausia jatkunut yksinäisyys ja väkinäinen sinkkuus on paljon pahempaa - todellinen vankila.

Mikä väkinäinen sinkkuus? Mä oon 23 ja ollut sinkku 3 vuotta. En edes kaipaa treffeille. Kerran kävin, kun sosiaalinen pakko saneli, mutta ei mua kiinnostanut suhde tai edes seksi. En kaipaa, en tarvi. Opinnotkin etenee, kun ei tarvi jakaa aikaa miehen ja koulun välillä vaan voi illat lukea tentteihin ja viikonloput ottaa kotona rennosti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/66 |
18.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä mä sanoisin myös että pitää paikkansa. Itse tarvin  mieheni rinnalleni, koska muuten joutuisin takaisin kerrostaloon, enkä halua sitä. Tästä syystä joudun katselemaan ja osallistumaan sellaiseen ohjelmaan jota ilman olisin mieluummin. Joudun siis tekemään oman osuuteni, ja mies tekee omansa. Vaikka mieluummin haluaisin kyllä ihan itse päättää kokonaan oman elämäni päivittäiset jutut, esim. että kukaan ei ole käyttänyt jotain tuotetta loppuun, tai että lapset ei tule isäviikonlopulle silloin kun minun tekisi mieli etää kotona kalsarikännit.

Jos siis voittaisin lotossa paljon, haluaisin ehdottomasti jatkaa mieheni kanssa seurusteluaa, mutta eri osoitteista.

Vierailija
44/66 |
18.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tietääkö aloittaja mitä "sanonta" tarkoittaa? Mikä tahansa lause ei ole "sanonta".

Vierailija
45/66 |
18.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuli mieleeni tuosta yhdestä omaishoito- ja passaamiskommentista... Oma äitini sairastui verrattaen nuorena, jo vähän ennen eläkeikää. Hän ei voisi enää asua kotona, ellei isäni olisi huolehtimassa asioista. Lisäksi isäni kuskaa äitiä harrastuksiin ja on itse äidin seuraksi ja äidistä huolehtiakseen alkanut itsekin harrastaa joitakin sellaisia juttuja, etten olisi kuunaan uskonut. Menee siis äidin mukaan näihin ja osallistuu itsekin. Kuskaa myös konsertteihin yms., laittaa ruuat ja keksii äidille tekemistä kotona. Tämä on todella rankkaa isälleni, mutta se rakkaus, se paistaa niin väkevästi tuosta kaikesta läpi, että itku pääsee. Äitini olisi hoitokodissa ilman isääni. Voimme miettiä, onko hänen elämänsä helpompaa vai vaikeampaa miehen kanssa...

Vierailija
46/66 |
18.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun mielestä on totta. Entinen naapuri, jo 80v rouva sen kiteytti, että kun hoiti aviomiehen hautaan (30v sitten, syöpä vei), on ihana asustella ihan yksin ja just niin kuin tykkää. On deittaillut pitkään yhtä herrasmiestä, mutta ei kuuna kullan valkeana muuttaisi saman katon alle. On ihanaa olla yksin, kunhan ei ole yksinäinen, on rouvan viisaus.

Kärvistelen itse pitkässä parisuhteessa ja mietin jatketaanko eri teitä, en ole vielä keksinyt mikä asia hankaloituisi yksin eläessä. Hoidan jo talouden täysin itsenäisesti, puoliso käy töissä ja harrastaa. Ollaan siinä vaiheessa (16v jälkeen) et tunteet on hälvenneet ja on tahtomisen aika...näitä kausia on ollut ennenkin, mutta ei näin pitkää.

Ja vannon että jos tästä lusikat jaetaan niin otan entisen naapurini vinkistä vaarin ja elän itsekseni, itselleni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/66 |
18.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole mitään valhetta. Kokeiltu on kahden avioliiton verran, ja totta joka sana.

Kahden avioliiton verran varmaan ymmärrät, että riitelyyn tarvitaan aina kaksi osapuolta - yksin on vaikea riidellä. Joskus on hyvä mennä itseensä eikä aina syytellä toisia.

Minun kaksi eksääni eivät tarvinneet muita riitaan. Ensimmäinen kilahti minulle jos töissä "akat" olivat olleet hankalia, minun kuukautiseni alkoivat tai lapsi oli kipeänä. Toinen, joka seurusteluajan oli hyvin kiltti ja mukava, osoittautui heti naimisiin menon jälkeen aidoksi juoppohulluksi, ja siitä tulikin sitten hyvin lyhyt avioliitto. Riitelyyn ei todellakaan tarvita kahta, tuo on narsistien ja muiden häiriöisten lempilause.

Joten kiitos, elän mieluummin yksin. 

Vierailija
48/66 |
18.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vain uhrautuville id ioo teille se on vaikeampaa, koska heidän pitää miellyttää, muille ei (jos vain löytyy mieluisa mies). Eli ihan on kiinni itsestä se asia. Mulle ei ole työläämpää, koska en hyysää muita jos se ei toimi molempiin suuntiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/66 |
18.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Elämä on kyllä naisen ja lasten kanssa paljon vaikeampaa.

Tuon jos olisin aikoinaan tiennyt, olisi jäänyt avioliitto solmimatta ja lapset tekemättä.

Mutta näin sitä ihminen oppii.

Vierailija
50/66 |
18.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tästähän on ihan tutkimuksia. Miehen elinajanodote ja onnellisuus kasvaa avioliiton myötä, naisella molemmat taas laskee. Kuppaavat naisilta vaan viimeiset energiat, mokomat...

(eivät toki kaikki, mutta aidosti hyviä aviomiehiä on yksi sadasta miehestä)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/66 |
18.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eiköhän se ole puolin ja toisin niin että kumppanista on myös vaivaa :D Näin 37 vuotiaana olen valinnut sellaisen ratkaisun, että olen parisuhteessa mutta asumme erillään. Pysyy homma balanssissa. Näemme useita kertoja viikossa ja viikonloppuisin ollaan pääasiassa yhdessä. Nalkutusta ei tule kotitöistä eikä rahasta :D

Miehellä on myös kaksi lasta, minun ei tarvitse osallistua kummemmin heidän asioidensa hoitoon. Onhan heillä molemmat vanhemmat. Pääasiassa vietän aikaa muuten vaan myös heidän kanssaan.

Onko tämä sitten nykyajan "kevytsuhde", jossa ei tarvitse ottaa vastuuta yhteisestä arjesta niin paljon ja noukitaan rusinat pullasta. Näin ilmaistuna voi kuulostaa arveluttavalta. Mutta toimii ainakin toistaiseksi.

Vierailija
52/66 |
18.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei näytä ainakaan tähän ketjuun kommentoivilla olevan tarvetta syvälliselle parisuhteelle.

Olen itse mies, ja tunnen itseni romanttiseksi hölmöksi, kun olen sitä mieltä että haluaisin oikeasti läheisyyttä ja pidän vaimostani ja parisuhde on minulle tärkeä. Voin ymmärtää että naiset voivat kokea tämän vaikeana, kun toinen tahtoo enemmän parisuhteelta.

Koen, että naisille rakennetaan koko ajan tätä "aikuinen nainen" myyttiä. Nainen on nainen vain silloin kun on itsenäinen. Nainen on heikko jos jakaa itsensä eikä nainen saa tehdä mitään kompromissejä elämässään.  Parisuhde ei saa määrittää naista ja itsenäinen nainen puhuu ja pussaa vain jos siltä tuntuu.

Miehiseen haavekuvaan puolestaan liitetään seuraavia ominaisuuksia, hyvä kuuntelija ja  keskustelija, ymmärtää toisen tunteita ja tekee kompromissejä, joustaa, puhuu ja pussaa.

BTW, voi olla hyvin vanhakantainen ajatus, mutta eri osoitteissa eläminen ei ole mielestäni mikään parisuhde. Se on korkeintaan kaveri + FB-suhde. Parisuhteessa pitää olla arkea.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/66 |
18.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tästähän on ihan tutkimuksia. Miehen elinajanodote ja onnellisuus kasvaa avioliiton myötä, naisella molemmat taas laskee. Kuppaavat naisilta vaan viimeiset energiat, mokomat...

(eivät toki kaikki, mutta aidosti hyviä aviomiehiä on yksi sadasta miehestä)

Tottakai kasvaaa koska ajoissa kuolevat narkit, alkoholostit ja läskit miehet eivät pääse avioliittoihin. Pitäisi tutkia vapaaehtoisesti yksin olevia miehiä.

Vierailija
54/66 |
18.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästähän on ihan tutkimuksia. Miehen elinajanodote ja onnellisuus kasvaa avioliiton myötä, naisella molemmat taas laskee. Kuppaavat naisilta vaan viimeiset energiat, mokomat...

(eivät toki kaikki, mutta aidosti hyviä aviomiehiä on yksi sadasta miehestä)

Tottakai kasvaaa koska ajoissa kuolevat narkit, alkoholostit ja läskit miehet eivät pääse avioliittoihin. Pitäisi tutkia vapaaehtoisesti yksin olevia miehiä.

Näin on. Juoppojen miesten elinajanodote on keskimäärin lyhyempi, kuin raittiiden naisten. Ihan desk-tutkimus sen kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/66 |
18.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan höpöhöpöä. Aina välillä on vaikeita hetkiä, mutta enemmän niitä kyllä oli yksin ollessa.

Tietty jos on pirttihirmu, jolla ei ole mitään mielenkiintoa joustaa toisen suuntaan...

Vierailija
56/66 |
18.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei pidä paikkaansa. Yksinhuoltajana on rankempaa vs. jos on kunnollinen isä lapsilla arjessa. Hyvässä suhteessa ilot ja surut voi jakaa.

Vierailija
57/66 |
18.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä on hyvin tavallinen sanonta vanhojenpiikojen keskuudessa, siellä se varmaan pitää paikkansakin hyvin.

Yksinäisillä miehillä on vastaava sanonta myös.

Vierailija
58/66 |
18.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei yleistyksiä kannata tehdä. Omalla kohdallani se on ollut näin. Johtuen tietenkin itsestäni, eksistäni ja kaikesta muustakin asioihin vaikuttaneista seikoista.

Nyt on oikeasti hyvä olla yksin, ensimmäistä kertaa elämässä! Siis ensimmäistä kertaa pidempään (vuosia, aiemmin pisin pätkä oli pari-kolme kuukautta) ja ensimmäistä kertaa hyvä olla.

Itselleni yksinolo ainakin on ollut nähdäkseni aika välttämätönkin juttu kasvamiseni kannalta. Yksin jäämiseen liittyi seikkoja, minkä vuoksi yksinolo oli aluksi järkyttävää, rankkaa ja ei-toivottua. Mutta se kurjuus juuri alkoi jalostaa hyviä hedelmiä.

Olen onnellinen näin, mutta joskus kaipaan läheisyyttä ja uskon, että tulee päivä, kun olen taas parisuhteessa. Se saattaa olla pitkänkin ajan kuluttua. Tiedän kuitenkin, että suhteessa oleminen on kovaa koulua ja omanlaisensa kasvatusprosessi, ja nyt kun yksinolo on uusi standarnini, tuntuu tämä levolta suhteeseen verrattuna.

Vierailija
59/66 |
18.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jeps..en halua ainakaan itse pikkupoikaa, joka ajattelee vaan pippelillään. Vaan miehen, joka pystyy olemaan aikuinen. En tajua silti naisiakaan, jotka some-tiliensä välityksellä ryhtyvät escorteiksi ja rohmuavat rahat pettämishaluisilta viisikymppisiltä miehiltä, jotka jaakaavat egoaan ja nuoruuttaan. Surullista. Siksi mielummin olen sen aikaa töissäkäyvä itsenäinen nainen kun perustan perheen ja suhteen pikkupojan kanssa. 

Vierailija
60/66 |
18.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikös se ole tutkittu juttu, että parisuhteeseen ryhtyminen parantaa miehen elämänlaatua, mutta laskee naisen?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi seitsemän kahdeksan