Pitääkö sanonta "Elämä on vaikeampaa miehen kanssa kuin ilman, älä ota miestä vaivaksi" paikkaansa?
Kommentit (66)
Väätän miehen kanssa elämä on vaikeampaa tai jopa helvetillistä. Oikean miehen kanssa elämä on ihanaa, etkä miehestä luopuisi. Etsi sellainen, enpä voi muuta sanoa. Voin kuitenkin vakuuttaa, että tuossa on koko totuus. Itse olen älyttömän kiitollinen miehestä rinnallani, mutta eipä kovin moni häntä korvaisi jos kukaan.
Yhden huonon ja yhden hyvän aviomiehen kokemuksella, ihan totta. Pätee luultavasti kaikkiin ihmissuhteisiin, jossa asustellaan saman katon alla.
Riippuu oikeasti ihan tosi paljon siitä miehestä.
Eksästä ei ollut kuin vaivaa ja harmia - sai kuunnella mielin määrin valitusta ja vittuilua ja vaatimuksia, siivota kahden edestä ja niin edelleen. Olin eron jälkeiset vuodet ihan ihmeissäni, että mitä teen sillä ajalla ja energialla, mitä mulle vapautui sinkkuuntuessa. Rahaakin säästyi, kun kauppalasku putosi yli puolella.
Olin tosi nihkeä tapaamaan ketään uutta, mutta niin vaan törmättiin yhden aivan ihanan kanssa. Tämä on ollut aina aiemmin sinkkuna ja tottunut hoitamaan itse omat asiansa, joten siitä ei ole mulle yhtään mitään vaivaa, koskaan. Siivoaa omat jälkensä, vie sukat ihan pyykkikoriin asti ja lautaset keittiöön. Mistään se ei valita, eikä ole ikinä sanonut mulle rumasti.
Huonosta miehestä on harmia, hyvästä pelkkää iloa.
Kaikki asiat tuovat elämään lisää murhetta. Kokeile lapsia... mitä enemmän niitä on, sitä enemmän murhetta. Kun on yksin, on vain omat murheet.
Tutkitusti sinkkunaiset ovat onnellisempia kuin parisuhteessa elävät.
miesvihapalstalla miesvihapalstan vastaukset.
Mied vaan vaihtaa yleensä nuorempaan öityliin kun himovaihe ohitettu. Naijen on miehelle oma pikku narina kohfe, ja pikku sihteeri. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Mied vaan vaihtaa yleensä nuorempaan öityliin kun himovaihe ohitettu. Naijen on miehelle oma pikku narina kohfe, ja pikku sihteeri. Ei kiitos.
Musta taas eronneita miehiä on lähinnä kahdenlaisia: junanvaunuja (saattaen vaihdettavia), jotka menevät suoraan toisen naisen luokse, ja niitä passiivisia, joille ero(kin) tulee yllätyksenä. Mies, joka aloitteellisesti lähtee liitosta elämään omilleen on todellinen harvinaisuus.
Miksi hankkia miestä kun Kelasta saa samat resurssit eikä tarvitse tehdä sen eteen mitään.
Sanonta ei pidä paikkaansa ainakaan omalla kohdallani.
Yleensä ne joilla on paljon huonoja mieskokemuksia hakeutuu aina samanlaisten miesten seuraan. Jän nämiehet kun on nyt in niin sellaisten kanssa pitää seukata.
Miehet ovat sangen vaivalloisia, koska eivät tottele.
Uskoisin, että nimenomaan vanhempana moni nainen voi kokea omaishoitajan roolin rankkana.
Oma äitini aina siunailee, miten ihanaa on olla eronnut, kun ei ole mitään marisevaa ukkoa kotona.
Osa hänen ystävistään ovat kuulemma sellaisia, että eivät pääse mihinkään ikinä, hyvä jos kaupassa ehtii käydä, kun pitää olla ukkoa passaamassa.
🇺🇦🇮🇱
Ihan ihtälailla voi sanoa, että elämä naisen kanssa on vaikeaa.
Ei pidä paikkaansa. Ensimmäisen kumppanin kanssa ehkä, mutta toisen kanssa 9vuoden jälkeen sanoisin, että täyttä puppua. Ehkä ihmiset vaan tyytyy epäsopiviin kumppaneihin...
Yksin en olisi uskaltanut tehdä puoliakaan elämäni hienommista asioista. Mies on tukenut ja kannustanut elämässä eteenpäin ja kiireisinä aikoina auttanut enemmän kuin tarpeeksi. Olen aikusiällä kouluttautunut uudelleen, miehen kannustuksella uppoutunut harrastukseeni todella, perustanut yrityksen, avannut isot liiketilat yms yms.
Ei olisi yksin erityislapsen vanhempana onnistunut.
Jaa. Todellakin täysin tapauskohtaista. Itse voi myös tietoisesti opetella pois sellaisesta liikaa energiaa kuluttavasta, äärimmäisyyksiin joustavasta ja miellyttämään pyrkivästä tavasta olla parisuhteessa. Minä olen kyllä paljon onnellisempi mieheni kanssa kuin ilman häntä. En olisi ikinä selvinnyt näinkään hyvin elämän eteen tuomista vastoinkäymisistä ilman hänen tukeaan. Häneen luotan. On mahtavaa, kun on kumppani, jonka kanssa jakaa elämää. Ja rakkaus on vahva - uudistaa ja luo uskoa.
Totta osittain. Kyllä siitä miehestä toki uloskin on, mutta myös työtä. Esim kun meillä oli lapset (1-3kpl) pieniä, huokasin helpotuksesta, kun mies lähti työmatkalle. Pääsin niin paljon helpommalla. Ruokaa kului vähemmän, oli auto käytettävissä ja illalla lasten nukahdettua, sai olla rauhassa itsekseen.
Mieshän on näköhään vähän kuin koira.
Ne on ihan kivoja nuorena, mutta vanhempana tekee mieli laittaa kiertoon.