Millaista on psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla

Vierailija kirjoitti:

Meidän tyttären poikaystävä joutui myös kesällä sairaalaan. Menivät ensin yhdessä päivystykseen kun pojalla oli niin paha olo ettei kestänyt. Siellä odottelivat muutaman tunnin ja sitten vielä ambulanssikyytiä sinne psykiatriseen sairaalaan. Tyttö meni pojan kanssa ambulanssilla ja oli mukana siellä sairaalassakin, kunnes lopulta illalla lähti kotiin. Aluksi epäiltiin vakavaa masennusta, mutta tutkimuksissa tarkentui sitten kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi.

Tyttö oli kesätöissä mutta kävi monta kertaa siellä sairaalassa töiden jälkeen ja vei pojalle ruokaa. Ne sairaalaruuat on ahdistavan pahoja. Lisäksi ensimmäisiä viemisiä oli ajantappolaitteet, tietokone ja kännykälle laturi. Vaikka se oli suljettu osasto, niin päästivät sieltä ulkoilemaan kaverin kanssa. Siellä kävi meidän tytön lisäksi muitakin kavereita niin että pääsi ihan kivasti ulkoilemaan. Ja sitten kun ei ollut kavereita paikalla, niin kavereiden kanssa pystyi kuitenkin viestittelemään kännykällä/tietokoneella. 

Tuo oli pelottava tilanne alkuun, kun ei oikein tiedetty mistä on kysymys. Ihan puskista tuli koko juttu. Onneksi kuitenkin pääsi hoitoon ja tuntui mukavalta sekin, että meidän tyttö oli siellä mukana ja tukena, ettei pojan tarvinnut olla ihan yksin siinä tilanteessa. Sairaalassa taisi olla pari viikkoa ja sen päälle vielä kuukausi sairaslomaa. Nyt on lääkitys ja elämäntapoihin pitää kiinnittää tarkemmin huomiota, että elämä pysyisi säännöllisenä.

Kannattaa ottaa selvää vierailuajoista ja viedä sinne jotain mukavaa ajanvietettä ja hyvää syömistä. Pitsat ja hampurilaiset voi tuntua juhlavalta tuollaisessa paikassa.

Hyvää ruokaa minä ainakin sain. Olin avo-osastolla. Siellä oi ainakin hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Potilaat ovat säilössä,annetaan lääkkeet ja vahditaan ettei satuteta itseä. Keskusteluapua tms.ei saa,hoitajat ovat lähes kaiken ajan ovien takana omassa rauhassa ja vahtivat potilaita kameroiden,ikkunoiden ym.kautta. Monet hoitajat naureskelevat potilaille ja tekevät pilaa heidän kustannuksellaan jaksaakseen raskasta työtä. Kiva hoitajille että löytyy huumorinaiheita,vähemmän kiva potilaille.

 

No eipäs pidä tämäkään paikkaansa. Meidän työmme on nimen omaan siellä potilaiden seassa, tukena, turvana, ja apuna.

Et voi sanoa ettei pidä paikkaansa - ellet siis ole samassa paikassa töissä. Pitää antaa muiden kokemuksille sijaa ja hyväksyä se, että joissakin paikoissa Suomessa osastolle "joutuminen" tai jopa itse sinne meneminen voi traumatisoida pahasti. Hämeenlinnassa olen kuullut kamalia tarinoita siitä, että potilaita kohdellaan kuin rikollisia konsanaan tai sitten kuin kiukuttelevia lapsia. Empatiaa ei hoitohenkilöstöllä ole ja osastolta lähdetään vielä pahemmassa kunnossa, ilman jatkohoitoa tai riittäviä "eväitä". Se on todellisuus monella paikkakunnalla. Toivoisin, että te hyvät hoitajat/lääkärit antaisitte tilaa sille faktalle, että kaikki eivät sovi hoitotyöhön ja alalla on myös paljon melkeinpä pahansuopia ihmisiä töissä.. Todellisuus on karu ja ennen kaikkea surullinen.