Millaista on psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Riippuu osastosta. Siellä on kalterit ikkunoissa ja ovet lukossa. Toivottavasti saa oman huoneen. Joskus majoitetaan useampi samaan huoneeseen, mitään yksityisyyttä ei ole. Vessaan ja suihkuun mennään hoitajan kanssa, yksin ei päästetä mihinkään. Lääkitään rankasti. Jos riehuu, joutuu lepositeisiin, mutta yleensä tämä hoidetaan lääkkeillä. Monet potilaat vain nukkuvat, sillä heidät on lääkitty niin rankasti.

Millaisia hoitajat on ja miten ne kohtelee potilaita?

Kahvipulla on katsonut liikaa elokuvia. Ei ole kokemusta siitä, miten on lääkitysasioiden laita aikuisten puolella, mutta ainakin nuorten puolella, ei joku pieni annos masennuslääkettä tee ihmisestä zombieta. Ei todellakaan hoitajat tule vessaan tai suihkuun, ja ulkona saa käydä yksin (kunhan ei ole anoreksiaa), kunhan ilmoittaa minne menee ja tulee ilmoittamaansa aikaan takaisin.

Nuorten hoitajat ovat mielestäni lämpimiä ja kärsivällisiä - vain yhdestä heistä on kielteistä sanottavaa.

Aikuispuolelta vankkaa kokemusta omaavan kaverini mukaan hoitajia oli kaiketi myös mukavia, mutta myös kylmän välinpitämättömiä.

Vierailija kirjoitti:

Mun läheinen on nyt ollut useampaan kertaan parin vuoden sisään suljetulla psykoosin vuoksi.

Hänellä laukaisevana tekijänä on unettomuus, joten ensimmäisenä suljetulla hänet on lääkitty että saa unta. Psykoosin estäviä lääkkeitä on saanut tämän jälkeen, ei muita. Muuten on ollut oma itsensä sen jälkeen, kun on sairaalaan saavuttuaan nukkunut 16 tuntia putkeen. Muuten päivät ovat menneet salilla ja lenkillä käydessä, psykologin ja lääkärien kanssa keskustellessa. Ruoka on ollut kai tosi hyvää. Ei ole siis ollut lepositeissä, ainoastaan jatkuvassa valvonnassa, puhelimen on saanut käyttöönsä heti seuraavana päivänä. Siellä on turvallinen olo, kun apu on lähellä eikä pysty esim. satuttamaan itseään.

Ruoka tosi hyvää..? No joo, sikäli totta että samaa ruokaahan ne syö kuin muut sairaalan potilaat ja sairaalan henkilökunta. Eli eihän se mitään herkkua ole, mutta paljon parempaa kuin suurin osa suomalaisesta laitosruuasta ja kouluruuasta.

Muutoinkin tekstisi on realistisen positiivinen. Ei sitä hullujenhuonetta tarvitse pelätä. Fiksumpaa ja rauhallisempaa ja turvallisempaa siellä on meno kuin armeijassa ja yläasteella ja Big Brother talossa.

Melkolailla samanlaista hullujenhuoneella on kuin vankilassa. Siellä vain oleillaan ja pitkästytään. Kenties vankilassa on enemmän yksityisyyttä, saa paremmin olla omassa rauhassa, joten vankila olisi sikäli parempi jos tahtoo vain hengailla. Hullujenhuone voi tuntua tosi ahdistavalta. Mutta jos hoitoakin tahtoo niin pakko kai sitten mennä hullujenhuoneelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun läheinen on nyt ollut useampaan kertaan parin vuoden sisään suljetulla psykoosin vuoksi.

Hänellä laukaisevana tekijänä on unettomuus, joten ensimmäisenä suljetulla hänet on lääkitty että saa unta. Psykoosin estäviä lääkkeitä on saanut tämän jälkeen, ei muita. Muuten on ollut oma itsensä sen jälkeen, kun on sairaalaan saavuttuaan nukkunut 16 tuntia putkeen. Muuten päivät ovat menneet salilla ja lenkillä käydessä, psykologin ja lääkärien kanssa keskustellessa. Ruoka on ollut kai tosi hyvää. Ei ole siis ollut lepositeissä, ainoastaan jatkuvassa valvonnassa, puhelimen on saanut käyttöönsä heti seuraavana päivänä. Siellä on turvallinen olo, kun apu on lähellä eikä pysty esim. satuttamaan itseään.

Ruoka tosi hyvää..? No joo, sikäli totta että samaa ruokaahan ne syö kuin muut sairaalan potilaat ja sairaalan henkilökunta. Eli eihän se mitään herkkua ole, mutta paljon parempaa kuin suurin osa suomalaisesta laitosruuasta ja kouluruuasta.

Muutoinkin tekstisi on realistisen positiivinen. Ei sitä hullujenhuonetta tarvitse pelätä. Fiksumpaa ja rauhallisempaa ja turvallisempaa siellä on meno kuin armeijassa ja yläasteella ja Big Brother talossa.

Melkolailla samanlaista hullujenhuoneella on kuin vankilassa. Siellä vain oleillaan ja pitkästytään. Kenties vankilassa on enemmän yksityisyyttä, saa paremmin olla omassa rauhassa, joten vankila olisi sikäli parempi jos tahtoo vain hengailla. Hullujenhuone voi tuntua tosi ahdistavalta. Mutta jos hoitoakin tahtoo niin pakko kai sitten mennä hullujenhuoneelle.

PS. Itse menisin 100 kertaa mieluummin vankilaan, koska pelkään että hullujenhuoneella tulisin hulluksi. Ahdistun tosi helposti. Kaipaan paljon omaa rauhaa, en tahdo että kukaan koskaan kyselee multa että miten voin, tahdon että mut vain unohdetaan.

Turun Kupittaalla hoitajat kävivät aina kuin se oli mahdollista käsiksi, oli siihen aihetta tai ei. Hoitajat myös itse aiheuttivat Turussa tilanteita, jotta pääsisivät fyysisesti rankaisemaan potilaitaan. Helsingin menoon verratuna ero oli suorastaan räikeä (jouduin itse n. 20-vuotiaana kriiseillässäni paniikkikohtausten ja unettomuuden vuoksi kummankin kaupungin mielisairaille varattuun "käsittelyyn"). Helsingissä minua kuunneltiin ja kohdeltiin hyvin, Turussa minut leimattin oitis joksikin muuksi, mitä koin olevani. Ja kohtelu oli sen mukaista.

Jotkut siellä Kuppiksella töissä olleet hoitajat mieltyivät tähän Turun sallimaan protokollaan niin isosti, että heidän oli pakko perustaa yksityisvastaanotto sen jälkeen, kun olivat saanet osastolta omista väärinkäytöksistään johtuvat potkut (näitä väärinkäytöksiä olivat todistetusti esim. potilaan kasvojen täysin turha läpsiminen, tarpeeton nöyryyttäminen hoitotoimenpiteiden yhteydessä vaikka lääkkeistä johtuvan ylipainon vuoksi, käytännössä siis ihan käsiksi käyminen, jos sellainen oli heille suinkin mahdollista, ja kaikilla mahdollisilla potilasta nöyryyttävillä asioilla suureen ääneen hekumointi, väkivallan kokonaisvaltainen väheksyntä ja siihen johtaneiden syiden vierittäminen aina sinne uhrin niskaan). En voi sanoa nimia, koska asianomaiset ovat näistä niin tarkkoja, erityisesti jos heiltä jotain yksityisvastaanottoa nykyään löytyy.

Turun kohdalla pitkän, potilaisiin asti ulottuvan väkivallan jatkumo on valitettava tosiasia, siellä koko psykiatrinen puoli on toiminut Armo Hormian (sama psykiatri mukiloi omaa puolisoaan, Aiju von Schönemania) viitoittamissa jalanjäljissä, joissa heikomman nöyryyttäminen on ollut lähtökohtaisesti lähes sääntö, eikä omista, mielisairaiden kustannuksella hankituista eduista ole suostuttu millään lailla tinkimään ilman julkiseen valokeilaan saattamista. Tuollaiset väärinkäytökset ovat valitettavasti pitkän ajan silmien ummistamisen tulosta, eikä muutama otsikoihin asti päätynyt dementoituneen vanhuksen pahoinpitely ollut mikään yksittäisen työntekijän päähänpisto, vaan tulosta siitä kaikesta hoitovastuun laiminlyönnistä, jota Turun Kupittaa on katsonut vuosikymmeniä sormiensa läpi.

Ihmisillä on jotenkin väärä käsitys koko paikasta. Olin osastolla 8 kuukautta vakavan masennuksen vuoksi, siis suljetulla. Ensimmäisistä kuukausista en muista juuri mitään muuta kuin sen , että hoitaja pesi hiukseni ja sain diapamia aina kun olo kävi liian vaikeaksi sietää. Siellä oli tosi mukavia ihmisiä potilaina, iltaisin katsoimme telkkaria ja oli semmoinen vertaistuki fiilis. Kyllä siellä osastolla huomasi jos jollain oli huono päivä niin sitten annettiin sen olla rauhassa.Huonekaveri yritti sinä aikana itsemurhaa muuten kokemus oli hyvä ja sen aikana parannuin enkä ole ainakaan vielä takaisin joutunut.Tästä siis aikaa 7 vuotta.

-

Lamisa kirjoitti:

Kahvipulla on katsonut liikaa elokuvia. Ei ole kokemusta siitä, miten on lääkitysasioiden laita aikuisten puolella, mutta ainakin nuorten puolella, ei joku pieni annos masennuslääkettä tee ihmisestä zombieta. Ei todellakaan hoitajat tule vessaan tai suihkuun, ja ulkona saa käydä yksin (kunhan ei ole anoreksiaa), kunhan ilmoittaa minne menee ja tulee ilmoittamaansa aikaan takaisin.

Sekoitat nyt avo-osaston ja suljetun osaston. Suljettu on nimenomaan nimensä mukaisesti suljettu -sieltä ei poistuta. 

Suljetulla osastolla hoidetaan paljon vakavammin sairaita ihmisiä, yleensä maniassa tai psykoosissa olevia. Tällöin myös lääkitykset ovat rankkoja, lepositeitä käytetään ja kiinnipitotilanteita tulee päivittäin.

Joku tavallinen nuorten kuntoutusosasto on leppoisa paikka suljettuun verrattuna. Tässä aloituksessa kysyttiin siis nimenomaan suljetusta.

Kaffepulla kirjoitti:

Lamisa kirjoitti:

Kahvipulla on katsonut liikaa elokuvia. Ei ole kokemusta siitä, miten on lääkitysasioiden laita aikuisten puolella, mutta ainakin nuorten puolella, ei joku pieni annos masennuslääkettä tee ihmisestä zombieta. Ei todellakaan hoitajat tule vessaan tai suihkuun, ja ulkona saa käydä yksin (kunhan ei ole anoreksiaa), kunhan ilmoittaa minne menee ja tulee ilmoittamaansa aikaan takaisin.

Sekoitat nyt avo-osaston ja suljetun osaston. Suljettu on nimenomaan nimensä mukaisesti suljettu -sieltä ei poistuta. 

Suljetulla osastolla hoidetaan paljon vakavammin sairaita ihmisiä, yleensä maniassa tai psykoosissa olevia. Tällöin myös lääkitykset ovat rankkoja, lepositeitä käytetään ja kiinnipitotilanteita tulee päivittäin.

Joku tavallinen nuorten kuntoutusosasto on leppoisa paikka suljettuun verrattuna. Tässä aloituksessa kysyttiin siis nimenomaan suljetusta.

Kyllä mulla ainakin kokemus nimenomaan aikuisten suljetusta osastosta. Lepositeissä ei pidetä muuta kuin niitä, jotka käyttäytyvät uhkaavasti itseään/muita kohtaan, lääkitystä annetaan tarpeen vaatiessa mutta eivät potilaat ole silti zombeja ja ne, jotka ovat jo paremmassa kunnossa, saavat liikkua itsenäisesti.

Suljetun osaston varsinaisen merkityshän on osasto, jolla henkilön oikeuksia voidaan rajoittaa hetkellisesti ja tarpeen vaatiessa. Oikeuksia tulee antaa takaisin sitä mukaa, kun potilaan olo paranee. Kaikki potilaat eivät ole suojetullakaan keskenään samassa tilanteessa.

”Suljetulla osastolla potilaan eräitä perusoikeuksia voidaan rajoittaa sen verran kuin mielenterveyslaki antaa luvan. Liikkumisvapautta rajoitetaan, sillä osaston ovet ovat aina lukittuja. Potilas voidaan eristää esimerkiksi sitomalla hänet lepositeisiin, jos hän käyttäytyy uhkaavasti itseään tai ympäristöään kohtaan. Liikkumisoikeus voidaan myös sallia esimerkiksi vain kolmesti päivässä tietyn minuuttimäärän verran.[5]

Yhteydenpitoa sairaalan ulkopuolelle voidaan rajoittaa tai kieltää määräajaksi kokonaan. Omaisuus voidaan takavarikoida, jos epäillään, että potilas hukkaa sen tai käyttää rahojaan holtittomasti. Matkapuhelin voidaan ottaa pois. Mielipiteenvapautta ei saa rajoittaa. Rajoituksia tulee purkaa sitä mukaa kuin potilaan vointi sen sallii ja niistä on tehtävä tarkat kirjalliset merkinnät potilaan papereihin.[5]

Psykiatrisen sairaalan suljetun osaston päiväohjelma muodostuu tyypillisesti television katselusta, lehtien ja kirjojen lueskelusta, kortinpeluusta ja kuntosalilla käynnistä. Lisäksi potilailla saattaa olla mahdollisuus askarrella ja osallistua ohjattuihin harrasteryhmiin.[6] Liikuntamahdollisuudet ovat usein puutteelliset ja liikunta voi pahimmillaan jäädä 15 minuutin ulkoiluun omahoitajan kanssa. Kaikkia potilaita ei päästetä ulos.[7]”

-eri

Kävin aikoinaan (noin 4 v sitten) katsomassa ystävääni parin viikon ajan suljetulla päivittäin. Hän sai ulkoilla kanssani ja saattoi bussipysäkille, kun lähdin illalla. Samassa huoneessa oli toinenkin potilas, joka tosin meni aina yleisiin tiloihin, kun olimme huoneessa. Saimme olla siellä kuin kotonamme, kukaan ei vahtinut. Ihmiset osastolla tulivat vähintään tervehdystutuiksi. Ihan mukavilta vaikuttivat. Iltaisin kuulemma äänestivät, mitä katsottiin tv:stä. Puhelinta siellä sai muistaakseni käyttää vain valvotusti.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Riippuu osastosta. Siellä on kalterit ikkunoissa ja ovet lukossa. Toivottavasti saa oman huoneen. Joskus majoitetaan useampi samaan huoneeseen, mitään yksityisyyttä ei ole. Vessaan ja suihkuun mennään hoitajan kanssa, yksin ei päästetä mihinkään. Lääkitään rankasti. Jos riehuu, joutuu lepositeisiin, mutta yleensä tämä hoidetaan lääkkeillä. Monet potilaat vain nukkuvat, sillä heidät on lääkitty niin rankasti.

Millaisia hoitajat on ja miten ne kohtelee potilaita?

Hyvin me heitä kohdellaan, älä huoli! Pitää kuitenkin muistaa että vastentahotisessa hoidossa olevaa saatetaan joutua hänen tilansa huomioiden rajoittamaan reilustikin välillä. Psykoosissa, tai muuten sekavassa tilassa oleva potilas saattaa tuntea ja kokea hyvin vahvasti että häntä kohtaan tehdään väärin. Se kuuluu sairauteen, ja parempaan kutnoon tullessaan ymmärtävät itsekin että heidän oma käytös ajoi siihen tilanteeseen heidät. 

Me saamme paljon enemmän positiivista kuin negatiivista palutetta jälkeenpäin, kun hoito on onnistunut, eli potilas on saatu takaisin jaloilleen, ja kuosiin. Negatiivista palautetta tulee lähinnä hoitojakson alussa, kun ollaan vielä sekaisin. 

Suosittelen myös miettimään omalta kohdalta psykiatrista hoitotahtoa tilanteeseen jossa olette niin sekaisin että esim. riisutte itsenne ja viuhahtelette osastolla, tyydytätte itseänne yhtäkkiä kesken ruokailun, ja muuta tällaista joka terveenä ollessanne nolottaisi ja hävettäisi armottomasti. 

Lääkitsemme nimittäin mahdollisimman kevyesti, ja pyrimme pääsemään hoitotasapainoon lievimmillä mahdollisilla keinoilla. 

Kiinnostava ketju! Eikös sitä joskus ollut lehdissä viime vuosina suljettujen osastojen laiminlyönneistä..En muista oliko juuri Turussa vai missä?

Vierailija kirjoitti:

Äh. Ihmiset turhaan pelottelee.

Siellä on turvassa, ettei tee ittelleen pahaa. Siellä etsitään sopiva lääkitys. Tapaa lääkäriä, psykologia, psyk. sairaanhoitajia ym.

Enimmäkseen siellä oli kammottavan tylsää.

Ennen oli masentuneille omat osastonsa, en tiedä, mitä nykyään.

Kauaahan siellä ei pidetä, ei ole resursseja. Vaikea edes päästä nykypäivänä.

Ihmettelin kovin kun jotkut pyrkivät sinne koko ajan takaisin, tunsivatko sitten olonsa siellä turvalliseksi?

Ulko-ovi oli lukossa ja pikku hiljaa sai oikeuksia ulkoilla ym kun katsottiin just, ettei vahingoita itseään.

Joillain osastoilla on tietysti kovinkin huonokuntoisia potilaita, psykoosissa ym.

Masentuneiden kanssa on hiljaista menoa.

Toivottavasti poikasi saa lääkityksen kuntoon ja tasapainoon ja pääsee jatkamaan normaalielämäänsä. Sehän siinä on tarkoituksena, osastohoidolla. Suurin osa palaakin töihin ja opiskelemaan. Minäkin.

Tyttäreni kuoli Aurorassa lääkkeiden yliannostukseen. Oli tuonut lääkkeet kotoa.

Kaffepulla kirjoitti:

Lamisa kirjoitti:

Kahvipulla on katsonut liikaa elokuvia. Ei ole kokemusta siitä, miten on lääkitysasioiden laita aikuisten puolella, mutta ainakin nuorten puolella, ei joku pieni annos masennuslääkettä tee ihmisestä zombieta. Ei todellakaan hoitajat tule vessaan tai suihkuun, ja ulkona saa käydä yksin (kunhan ei ole anoreksiaa), kunhan ilmoittaa minne menee ja tulee ilmoittamaansa aikaan takaisin.

Sekoitat nyt avo-osaston ja suljetun osaston. Suljettu on nimenomaan nimensä mukaisesti suljettu -sieltä ei poistuta. 

Suljetulla osastolla hoidetaan paljon vakavammin sairaita ihmisiä, yleensä maniassa tai psykoosissa olevia. Tällöin myös lääkitykset ovat rankkoja, lepositeitä käytetään ja kiinnipitotilanteita tulee päivittäin.

Joku tavallinen nuorten kuntoutusosasto on leppoisa paikka suljettuun verrattuna. Tässä aloituksessa kysyttiin siis nimenomaan suljetusta.

Suljetulla osastolla on vapaakulkuja niille joille se on kunnon puolesta mahdollista. Tuo on väärää tietoa että suljetulta ei poistuta. Kyllä sieltä pääsee ulos heti kun on siinä kunnossa että se on potilaan kannalta turvallista. Ensin saatettuna, ja sitten ihan yksikseenkin. Lepositeitä ei meillä ainakaan ole käytössä joka päivä. Kaikki ei joudu lepositeisiin ollenkaan missään vaiheessa hoitoa. On todella tarkasti määritelty pakkotoimet, ja jokainen tilanne on aina  erikseen.

T: 15v alalla

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava ketju! Eikös sitä joskus ollut lehdissä viime vuosina suljettujen osastojen laiminlyönneistä..En muista oliko juuri Turussa vai missä?

Alan ammattilaisena arvostaisin jos ei yleistettäisi.

Vierailija kirjoitti:

Suljetun osaston varsinaisen merkityshän on osasto, jolla henkilön oikeuksia voidaan rajoittaa hetkellisesti ja tarpeen vaatiessa. Oikeuksia tulee antaa takaisin sitä mukaa, kun potilaan olo paranee. Kaikki potilaat eivät ole suojetullakaan keskenään samassa tilanteessa.

No jos potilas voi niin hyvin, ettei tarvitse hoitoa suljetulla osastolla, miksi hän sitten olisi siellä?

Hesperiassa tilanne oli se, että potilaspaikkoja oli aivan riittämätön määrä tulijoihin verrattuna. Varsinkin viikonloppuna potilaita tuotiin pillit vikuen, suoraan siteisiin tai vahvaan lääkitykseen. Joskus poliisien kanssa.

Heti, kun potilaan kunto oli parempi, siirrettiin tavalliselle hoito-, arviointi- tai kuntoutusosastolle. Suljetulla olivat ne ja vain ne, jotka todella tarvitsivat sitä vapauden rajoittamista ja tahdonvastaista hoitoa. 

Varmasti eri kunnissa on eri tilanne, HUS:lla tilanne oli tämä. Kertoo varmasti myös riittämättömistä resursseista ja potilaspaikkojen riittämättömyydestä. Esim. itsemurhaa yrittäneet pitäisi mielestäni kaikki ottaa edes tarkkailuun joksikin aikaa, mutta käytännössä heidät yleensä kotiutetaan saman tien, kun fyysiset vammat on hoidettu. Moni jopa yrittää itsemurhaa päästäkseen hoitoon, viimeisenä keinona. Esim. kirjailija Anna-Leena Härkönen kirjoitti kirjan siskonsa itsemurhasta, hänellehän kävi juuri näin. Olisi halunnut hoitoon, mutta ei päässyt. 

Enn ole kosskaan olllut. Mieetiin tuoota kun yhdessä leffaadsa kun ne kaikki muut kävelee mielisaiiraaladssa myöötäpäivään ja ja ykksi alkaa kävellä vastapäivään niin ne muut alkaaa seota. Miksi me juoksemme aiina vastapäiväään?

Tämmöistä suurinpiirtein.

Vierailija kirjoitti:

Fyysisesti heikompia miespotiloita saatetaan ráiskata muiden miespotilaiden toimesta.

Ei ole tavatonta, että miespuoleinen henkilökunta ''rankaisee'' myös vessassa.

Niinkö sinulle tehtiin siellä? En yhtään ihmettele kun tuollaisia kirjoittelet.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suljetun osaston varsinaisen merkityshän on osasto, jolla henkilön oikeuksia voidaan rajoittaa hetkellisesti ja tarpeen vaatiessa. Oikeuksia tulee antaa takaisin sitä mukaa, kun potilaan olo paranee. Kaikki potilaat eivät ole suojetullakaan keskenään samassa tilanteessa.

No jos potilas voi niin hyvin, ettei tarvitse hoitoa suljetulla osastolla, miksi hän sitten olisi siellä?

Hesperiassa tilanne oli se, että potilaspaikkoja oli aivan riittämätön määrä tulijoihin verrattuna. Varsinkin viikonloppuna potilaita tuotiin pillit vikuen, suoraan siteisiin tai vahvaan lääkitykseen. Joskus poliisien kanssa.

Heti, kun potilaan kunto oli parempi, siirrettiin tavalliselle hoito-, arviointi- tai kuntoutusosastolle. Suljetulla olivat ne ja vain ne, jotka todella tarvitsivat sitä vapauden rajoittamista ja tahdonvastaista hoitoa. 

Varmasti eri kunnissa on eri tilanne, HUS:lla tilanne oli tämä. Kertoo varmasti myös riittämättömistä resursseista ja potilaspaikkojen riittämättömyydestä. Esim. itsemurhaa yrittäneet pitäisi mielestäni kaikki ottaa edes tarkkailuun joksikin aikaa, mutta käytännössä heidät yleensä kotiutetaan saman tien, kun fyysiset vammat on hoidettu. Moni jopa yrittää itsemurhaa päästäkseen hoitoon, viimeisenä keinona. Esim. kirjailija Anna-Leena Härkönen kirjoitti kirjan siskonsa itsemurhasta, hänellehän kävi juuri näin. Olisi halunnut hoitoon, mutta ei päässyt. 

Suomessa ei ole kielletty tekemästä itsemurhaa, vaan se on jokaisen oma päätös. Itsemurhan hautominen tai yrittäminen ei myöskään läheskään aina ole mikään pakkohoitoon määräämisen peruste. 

Vierailija kirjoitti:

Enn ole kosskaan olllut. Mieetiin tuoota kun yhdessä leffaadsa kun ne kaikki muut kävelee mielisaiiraaladssa myöötäpäivään ja ja ykksi alkaa kävellä vastapäivään niin ne muut alkaaa seota. Miksi me juoksemme aiina vastapäiväään?

Muuistan joskun kun olin kouludsa nii sinnne tuli filosofi luennoiimaan ja alkoii näyttämään mwiile videoita jammu siltavuoresta ja nalyysoimme niitä.