Millaista on psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla

Riippuu osastosta. Siellä on kalterit ikkunoissa ja ovet lukossa. Toivottavasti saa oman huoneen. Joskus majoitetaan useampi samaan huoneeseen, mitään yksityisyyttä ei ole. Vessaan ja suihkuun mennään hoitajan kanssa, yksin ei päästetä mihinkään. Lääkitään rankasti. Jos riehuu, joutuu lepositeisiin, mutta yleensä tämä hoidetaan lääkkeillä. Monet potilaat vain nukkuvat, sillä heidät on lääkitty niin rankasti.

Kaffepulla kirjoitti:

Riippuu osastosta. Siellä on kalterit ikkunoissa ja ovet lukossa. Toivottavasti saa oman huoneen. Joskus majoitetaan useampi samaan huoneeseen, mitään yksityisyyttä ei ole. Vessaan ja suihkuun mennään hoitajan kanssa, yksin ei päästetä mihinkään. Lääkitään rankasti. Jos riehuu, joutuu lepositeisiin, mutta yleensä tämä hoidetaan lääkkeillä. Monet potilaat vain nukkuvat, sillä heidät on lääkitty niin rankasti.

Millaisia hoitajat on ja miten ne kohtelee potilaita?

Vierailija kirjoitti:

Muut potilaat levittelee peräsuolia pitkin lattioita.

Ja kuka ne ulosteet sitten siivoaa? Se on nimittäin tehtävä per heti.

jos yrität karkuun, sinua hakataan

Melko tylsää ja välillä melko ahdistavaa oli ainakin sillon kun itse olin.

Riippuu varmasti siitä mistä syystä hän on sinne joutunut. 

Vierailija kirjoitti:

Melko tylsää ja välillä melko ahdistavaa oli ainakin sillon kun itse olin.

Millaista hoitoa siellä saa?

Siellä pyritään pitämään potilaat hengissä ja löytämään lääke, että olo paranis sen verran, että pysyy hengissä osaston ulkopuolellakin.

Kävin tapaamassa ystävääni kun hän oli Jorvissa hoidossa psykoosin seurauksena. Ei ollut kaltereita ikkunoissa, mutta ikkunoissa oli kyllä lukot eikä tietenkään kahvoja. Ystävälläni oli oma huone, joka oli aika pelkistetty, jotenkin samanlainen kuin yksinkertaisen siisti hotellihuone (huono vertaus, mutta se tuli mieleeni). Ystäväni ei viihtynyt yhteisissä tiloissa, kun siellä olevat olivat kuulemma jotain psykiatrisia tapauksia. Mutta ohi kävellessä yhteisissä tiloissa oli mm. sohvia, nojatuoleja, pöytiä, telkkari - kuin vanhainkodin kokoontumistilat. Lehtiä ja kirjoja on luettavaksi.

Lääkitystä ystävänikin vastusti, ja puhui sitä vastaan tosi tunteikkaasti. Oli saanut pistoksena, ja itse asiassa hänen vointinsa parani aika hyvään kuntoon aina hoitojaksojen aikana. Ja on keskeyttänyt lääkehoidon nyt varmaan 4-6 kertaa (en tiedä tarkasti), ja joka kerta on joutunut osastolle. Mutta edelleen on sitä mieltä, että lääkitys on pahasta. Eli lääkitykselle on kyllä tarve, vaikka sitä itse vastustaakin.

10-vuotiaaana 70-luvulla olin mukana kun haettiin sieltä joku paperi. Mieleen jäi vain kolkko pimeys (keskellä päivää) ja jotenkin ahdistava tunnelma. Ja mä en edes nähnyt muita potilaita.

Kaffepulla kirjoitti:

Riippuu osastosta. Siellä on kalterit ikkunoissa ja ovet lukossa. Toivottavasti saa oman huoneen. Joskus majoitetaan useampi samaan huoneeseen, mitään yksityisyyttä ei ole. Vessaan ja suihkuun mennään hoitajan kanssa, yksin ei päästetä mihinkään. Lääkitään rankasti. Jos riehuu, joutuu lepositeisiin, mutta yleensä tämä hoidetaan lääkkeillä. Monet potilaat vain nukkuvat, sillä heidät on lääkitty niin rankasti.

Höpöhöpö. Olin kuukauden suljetulla, ei lääkityksiä. (Tottakai monilla siellä on lääkkeet, mutta annostukset ei nyt kaikilla sentään mitään kovin rankkoja.) Vessaan ja suihkuun ihan normaalisti yksin, paitsi osastolle tullessa suihkussa oli hoitaja mukana. Eri asia jos joutuu vierihoitoon. Ovet lukossa toki, ulos ei itse päässyt.

Yleisesti ottaen siellä on paljon tylsempi meininki mitä ihmiset kuvittelevat. Tai ainakin minun kokemukseni mukaan, varmasti on eroja paikoissa ja riippuu ihan siitä millaisia ihmisiä osastolla juuri silloin sattuu olemaan.

Hoitajat on turhautuneita ja purkaa omaa pahaa oloa potilaisiin.

Miksi jotkut ovat niin ilkeitä ja epäasiallisia näissä vastauksissaan?

Vastataan asialliseen kysymykseen ala-arvoisella tavalla, tuleeko hyvä mieli?

Kun läheinen joutuu suljetulle osastolle on omaisten huoli ja ahdistus ainakin alkuun todella suurta. Silloin tarvitaan tukea eikä irvailua. Joskus vain ei ole muuta vaihtoehtoa ja tilanne vaatii tällaista hoitoa. Useimmien se on sillä hetkellä turvallisin paikka potilaalle,

Harva sinne kuitenkaan jää ja kun lääkitys ja hoitosuunnitelma saadaan tasapainoon, pääsevät useimmat eteenpäin ja todennäköisesti jossain vaiheessa palaavat arkeen. Hoitajat ovat suurin osa ammattitaitoisia, toivottavasti löytyy sellainen, jonka kanssa kemiat toimivat. Psykiatrisissa sairaanhoitajissa myös persoonalla on suuri merkitys potilaan kohtaamisessa.

Suljettu osasto kuulostaa paljon pelottavammalta paikalta kuin todellisuudessa on, aika rauhallista ja rutiininomaista on paljon mutta esiintyyhän siellä kiperiä tilanteita useammin kuin muilla sairaaloiden osastoilla.

raija kirjoitti:

jos yrität karkuun, sinua hakataan

Jos on lukittu osasto niin minne karkuun?

Vierailija kirjoitti:

Kävin tapaamassa ystävääni kun hän oli Jorvissa hoidossa psykoosin seurauksena. Ei ollut kaltereita ikkunoissa, mutta ikkunoissa oli kyllä lukot eikä tietenkään kahvoja. Ystävälläni oli oma huone, joka oli aika pelkistetty, jotenkin samanlainen kuin yksinkertaisen siisti hotellihuone (huono vertaus, mutta se tuli mieleeni). Ystäväni ei viihtynyt yhteisissä tiloissa, kun siellä olevat olivat kuulemma jotain psykiatrisia tapauksia. Mutta ohi kävellessä yhteisissä tiloissa oli mm. sohvia, nojatuoleja, pöytiä, telkkari - kuin vanhainkodin kokoontumistilat. Lehtiä ja kirjoja on luettavaksi.

Lääkitystä ystävänikin vastusti, ja puhui sitä vastaan tosi tunteikkaasti. Oli saanut pistoksena, ja itse asiassa hänen vointinsa parani aika hyvään kuntoon aina hoitojaksojen aikana. Ja on keskeyttänyt lääkehoidon nyt varmaan 4-6 kertaa (en tiedä tarkasti), ja joka kerta on joutunut osastolle. Mutta edelleen on sitä mieltä, että lääkitys on pahasta. Eli lääkitykselle on kyllä tarve, vaikka sitä itse vastustaakin.

Tässä se onkin näitten psyykesairauksien salaisuus. Kun tuntee lääkityksellä olevansa terve niin eihän terve ihminen lääkkeitä tartte.

Vierailija kirjoitti:

Kävin tapaamassa ystävääni kun hän oli Jorvissa hoidossa psykoosin seurauksena. Ei ollut kaltereita ikkunoissa, mutta ikkunoissa oli kyllä lukot eikä tietenkään kahvoja. Ystävälläni oli oma huone, joka oli aika pelkistetty, jotenkin samanlainen kuin yksinkertaisen siisti hotellihuone (huono vertaus, mutta se tuli mieleeni). Ystäväni ei viihtynyt yhteisissä tiloissa, kun siellä olevat olivat kuulemma jotain psykiatrisia tapauksia. Mutta ohi kävellessä yhteisissä tiloissa oli mm. sohvia, nojatuoleja, pöytiä, telkkari - kuin vanhainkodin kokoontumistilat. Lehtiä ja kirjoja on luettavaksi.

Lääkitystä ystävänikin vastusti, ja puhui sitä vastaan tosi tunteikkaasti. Oli saanut pistoksena, ja itse asiassa hänen vointinsa parani aika hyvään kuntoon aina hoitojaksojen aikana. Ja on keskeyttänyt lääkehoidon nyt varmaan 4-6 kertaa (en tiedä tarkasti), ja joka kerta on joutunut osastolle. Mutta edelleen on sitä mieltä, että lääkitys on pahasta. Eli lääkitykselle on kyllä tarve, vaikka sitä itse vastustaakin.

Vain ihminen itse voi kertoa minkälainen hänen vointinsa on. Jos joutuu takaisin osastolle niin se voi johtua myös lääkityksen äkillisen lopettamisen aiheuttamista vieroistusoireista.

Yksi nuori nainen antoi huoneessaan p*ldeä kaikille halukkaille. Toiset pitivät ovella vahtia. Hoitajat kahvittelivat vaan.

Tästä on jo useampia vuosia, liekö vielä sama meininki?

voidaanko sähkäshokkia antaa samoissa tiloissa?

Tylsää, ahdistavaa. Huoneessa oli neljä. Tupakka huoneeseen oli jännittävä mennä, ei koskaan tiennyt ketä siellä oli, tiettyjä tyyppejä mielellään vältteli. "Kaverin" kanssa kerran katsottiin salkkareita, vartin päästä kaveri sai raivarin, joutui eristyskoppiin..

huh ei toivottavasti enää ikinä.. tästä aikaa 10 vuotta.

Mulla oli ainakin kivaa kun olin 15-vuotiaana nuorten osastolla. Tosin pyysin lähetettä itse joten en ollut siellä pakosta. Sain paljon uusia kavereita. Ja masennuksen takia olin.