En tiedä ollenkaan, mitä voisin opiskella

Minulta puuttuu myös kokonaan pitkäjänteisyys ja olen todella dramaattinen ja lapsellinen, hävettää myöntää. Jos en pärjää yhtä hyvin kuin odotin, luovutan ja turhaudun. Nyt kun sain historian kokeesta 7 ja oikeasti lukeminen jäi turhan vähälle, itkin, suunnittelin vaihtavani amikseen ja aloin suurennella myös oppimisvaikeuksiani paljon suurempaan mittakaavaan kuin ne oikeasti ovat. Kasvun paikka, tarvitsisin ammattiapua mutta on niin nolo ongelma, etten edes kehtaa asiasta puhua. Hävettää edes kirjoittaa tätä tänne. :D

Ap

Enemmän olen huolissani mielenterveydestäsi kuin opiskelustasi, tuo ei ole normaalia.Normaali ihminen ei reagoi noinvastoinkäymisiin, sinä kuulostat todella ikävältä ihmiseltä..

Sosionomin koulutus ei työllistä.

Saatan kyllä olla hullukin, mutta onnellisempi olen ilman diagnoosia. Sosionomiksi en tosiaan halua, kun on niin turha koulutus ja kuullut vain huonoa siitä.

Ap

Ryhdy vetämään irtoperää.

Mahdollisuuksia on valtavasti matemaattisesta lahjattomuudesta huolimatta! Miten olisi kieltenopettaja?

Vierailija kirjoitti:

Olen oikeasti todella yksinkertainen ihminen ja minulla on myös luetunymmärtämisessä suuria vaikeuksia. En ymmärrä mitään filosofiasta, psykologiasta, biologiasta, fysiikasta, kemiasta tai historiasta. Kaikki menee yli hilseen vaikka lukisin kymmeniä kertoja huolella ja ajatuksen kanssa.

Ap

Nyt en ymmärrä. Käytännön työt ei kiinnosta ja kaikki menee yli hilseen -> haluat korkeakouluun. Miten ajattelit siellä pärjätä jos luetunymmärtäminen on vaikeaa.

Eikö ap tuossa kertonut että heittäytyy tyhmäksi jos ei pärjää mielestään tarpeeksi hyvin? Että oikeasti osaisi mutta jos menee vähän huonommin kuin on odottanut, alkaa heti pitää itseään typeränä?

28, nimenomaan näin. Oikeasti ongelmia on vain matikassa, kaikessa muussa pärjään keskiverrosti ja kielissä keskivertoa paremmin.

Silti tuntuu, että matematiikkaa tarvitaan joka alalla ja ilman sitä on vaikea päästä mihinkään.

Ap

En kyllä suosittele ainakaan yliopistoa, jos et historian syy-seuraussuhteita ymmärrä ja pärjäät muutenkin vain keskiverrosti. Toki sulla on vielä aikaa kypsyä ja viisastua. Kannattanee mennä ihan opolle juttelemaan.

Tulevaisuuden ammatteja ei välttämättä ole vielä olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Saatan kyllä olla hullukin, mutta onnellisempi olen ilman diagnoosia. Sosionomiksi en tosiaan halua, kun on niin turha koulutus ja kuullut vain huonoa siitä.

Ap

Sosionomi toimii esimerkiksi lastensuojelussa ohjaajana lastenkodeissa, ensikodeissa ja vastaanottokodeissa, perhetyössä, jälkihuoltotiimissä yms.

Aikuissosiaalityössä esimerkiksi sosiaaliohjaajana kunnan sosiaalitoimistossa.

Joten turha koulutus ei ole. Vaan jos pinnaa ei meinaa riittää, niin ei kannata harkita. Henkisesti kuormittava työ, joka vaatii pitkäjänteistä asennoitumista ja kykyä pärjätä haastavissa asiakastilanteissa

Kuulostaa siltä että ap:lla on joko väärä oppimistaktiikka (oppimistyylejä on erilaisia) tai sitten yksinkertaisesti huono muisti ja oppimisvaikeuksiin yhdistettynä vaikeuttaa opiskelua paljon. Itse olen käynyt lukion ja on sekä matemaattinen- että visuaalinen hahmotushäiriö. Nämä yhdistettynä heikkoon muistiin aikaansaivat sen että korkeakouluopiskelu piti unohtaa ja menin sitten amikseen. Lukio oli aika rankka ja vitosella pääsin läpi matikasta...Joten ainakaan yliopista en suosittele ap:lle. Amis tai amk, mutta onhan vielä aikaa miettiä sitä kiinnostavaa alaa, pääsia että valmistuu ensin sieltä lukiosta :)

Mulla on ihan samat diagnoosit, myös tuo hahmotushäiriö. Se ei ole huonoa muistia, vaan vaikeuksia hahmottaa kokonaisuuksia. Näin ainakin psykologi minulle sanoi, kun valittelin muistiani. Yksinkertaisesti siis tyhmyyttä. :D Pelkään miten vanhempani suhtautuvat jos en jatka yliopistoon.

Ap

Ei ne vanhemmat siinä paljon auta, jos äly ei riitä yliopistoon. Elleivät ole jotain superrikaita ja maksaisivat sinut sisään.

Ei sinne rahallakaan pääse. Olen puhunut tästä opon ja psykologin kanssa, mutta he eivät näe tässä mitään ongelmaa. Olen itse pohtinut jopa voisinko olla jotenkin kehitysvammainen, mutta kaikki ovat vain nauraneet huolelleni. Synnyin keskosena.

Ap

Kehitysvamma olisi varmaan jo selvinnyt jos sellainen olisi. Toisaalta paljon on sellaisia, jotka ovat saaneet diagnoosin vasta aikuisena tai eläneet ihan tyytyväisenä tietämättä koko asiasta. Maailma ei siihen kaadu.

Kehitysvamman kanssa voi elää täyttä elämää

Aivan varmasti voi elää täyttä elämää kehitysvamman kanssa, en sitä epäile. Opiskelu ei ainakaan suju. Haluaisin vaihtaa erityisammattikouluun, mutta pelkään vanhempien reaktiota, todennäköisesti minut häädettäisiin kotoa ja perhe lopettaisi kaiken yhteydenpidon kokonaan.

Mä oon 23 enkä vieläkään tiedä mitä haluan isona tehdä, eli ei mitään hätää :D

Tuskin ap kehitysvammainen on, älkää viitsikö :D