Lue keskustelun säännöt.
En tiedä ollenkaan, mitä voisin opiskella
17.10.2018 |
Olen 16-vuotias lukiolainen, enkä tiedä mitä haluaisin opiskella tai mitä aineita kirjoittaisin. Minulla on oppimisvaikeuksia, joiden takia mahdollisuuksia ei ole yhtä paljon kuin muilla. Olen erittäin huono kaikissa matemaattisissa aineissa ja luonnontieteissä ylipäätään. Kielissä olen hyvä, se taitaakin olla ainoa asia mitä voisin opiskella. Silloinkin vaihtoehdot ovat lähinnä opettaja tai kääntäjä, eikä kumpikaan kuulosta erityisen houkuttelevalta. En ole erityisen hyvä missään muussa kuin kielissä. Mikään ei oikein jää päähän, taidan olla vähän tyhmä. Mitä ehdotatte?
Kommentit (70)
Kyse ei ole asenteesta vaan neurologisesta poikkeavuudesta. Itkun kanssa olen niitä tehtäviä tehnyt useita tunteja päivässä ja maksanut tukiopetuksesta, mutta en vaan opi.
Kielellistä lahjakkuutta ei enää nykyaikana tarvita, kun on kääntäjät ja kuka tahansa pystyy samaan pienellä vaivannäöllä. Sekään ei ole enää nykyaikana mikään vahvuus, koska kaikki osaavat samantasoisesti nykyään. Olen aikamoinen turhake, ei minusta ole hyötyä yhteiskunnalle. Kukaan ei edes äänestä tällaista typerystä, korkeintaan päätyisi samanlaiseksi pilkan kohteeksi kuin viime eurovaaleissa se Marika Siltanen. ): Nyyh.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei millään pahalla, mutta mietin, olisiko tässä jotain asenteeseen ja itsetuntoon liittyvää ongelmaa myös osakomponenttina. Yhteiskuntaoppi on nimittäin aika hankala aine ja siinä käsitellään isoja kokonaisuuksia. Jos sitä pystyy hahmottamaan, en ihan ymmärrä, miksi olisi lähtökohtaisesti kyvytön hahmottamaan muita reaaliaineita. Joskus ihmiset itse tukkivat oman oppimisensa ennakkoasenteillaan, kun ovat tavallaan etukäteen päättäneet, että tätä en voi tajuta. Ap kirjoittaa tosi hyvin ja fiksun oloisesti, ja on vaikea sillä perusteella uskoa mihinkään totaaliseen yleistyhmyyteen.
Mutta sitten tässä on tuo toinen puoli eli vanhempien painostus. Se on tosi ikävää ja mun mielestä lähtökohtaisesti lasta kohtaan väärin. En osaa antaa siihen asiaan mitään käytännön vinkkejä, koska mun vanhemmat on aina kannustaneet mua urasuunnitelmissani. On kuitenkin tosi inhottavaa, jos hyviä vaihtoehtoja rajautuu pois vain siksi, että vanhemmat vastustavat niitä. Yliopisto ei ole millään muotoa ainoa vaihtoehto hyvään elämään ja menestykseen. Toisaalta yliopisto voi olla paras tapa matikan välttelyyn - monilla amis- ja amk-aloilla on jonkinlainen matikkaosuus (joka ei tosin yleensä ole mitenkään erityisen vaikea luonnontieteellis-teknisten alojen ulkopuolella), mutta yliopistossa esim. humanistisilla aloilla ei välttämättä ole matikkaa lainkaan. Toinen asia tietysti se, kannattaako matikan välttelyä ottaa alanvalinnan johtotähdeksi.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi paljonkin, mutta matematiikka on niin tärkeää sielläkin. Haaveammattini oli pitkään sairaanhoitaja, mutta sitten iski todellisuus vasten kasvoja, olen vain yksinkertaisesti liian typerä sinne. Olisin turvallisuusriski.
Ap
Mietin pitkään samoin,mutta sitten totesin että sairaanhoitajien matikka ei ole mitään ydinfysiikkaa ja opin kyllä jos teen paljon töitä sen eteen. Kun ne kaavat kerran oppii kunnolla,riittää säännöllinen kertaus eikä kokoajan tarvi oppia uusia matikantaitoja. Sh voi myös työskennellä tosi erilaisissa paikoissa,joissakin lääkehoitoa on enemmän kuin toisissa.
On varmasti myös huonolla itsetunnolla osuutta asiaan, kuten tuolla aiemmin kerroin, että olen äärimmäisen dramaattinen ja lapsellinen kun epäonnistun jossain. Tavoittelen täydellisyyttä ja jos en onnistu, olen mitätön. Historiaakin osaan ihan hyvin ja olen joitakin asioita itsekseni lueskellut niin paljon, että esimerkiksi kaikkien tsaarien syntymäpäivät ja elämän yksityiskohdat muistan tuosta vaan. Olen vähän laiska lukemaan ja minulla on keskittymisvaikeuksia, erityisesti jos aihe ei kiinnosta, rivit alkaa hyppiä silmissä ja kaikki menee ihan ohi. Jos aihe kiinnostaa, luen mielelläni ja ymmärränkin kaiken. Enemmän ongelmia on motivaatiossa ja keskittymiskyvyssä, erityisopettaja ja psykologi ovatkin pohtineet olisiko minulla myös ADD, mutta sitä ei ole sen kummemmin tutkittu. Psykologin lausunnossa vain mainitaan keskittymisvaikeuksia, ylivilkautta ja toisaalta myös alivilkkautta olevan. Mene ja tiedä, kai minä jotain apua tarvitsisin mutta kukaan ei ole opastanut mistä tai miten, eikä kukaan ole huolissani pärjäämisestäni. Ainoa opettajien huolenaihe on fyysinen sairauteni, oppimisvaikeuksista he eivät oikein välitä.
Ap
Sulla on väärä opiskelutekniikka. Yritä lukea vähän joka päivä kurssin alusta asti, niin kokeisiin tarvitsee vain kerrata. Kokeile äänikirjoja ja ääneen lukemista, tee muistiinpanoja ja kirjan tehtäviä kotona. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kyllä varmaan fiktiivinen hahmo. En ole ikinä tavannut henkilöä, joka on 'kielellisesti lahjakas' eikä ymmärrä logiikasta mitään (sitä juuri tarvitaan historiassa jne.) Kielissä pärjääminen korreloi vahvasti yleisen älykkyyden (johon looginen päättelykyky kuuluu) kanssa.
Nykyään kielten hyvä osaaminen on välttämättömyys kaikissa korkeakouluopinnoissa. Mitä useampaa osaat HYVIN sen parempi.
Jos et pärjää reaaliaineissa olet laiska. Se ei ennusta hyvää korkeakouluopinnoille. Perslihaksilla ne väitöskirjatkin tehdään.
En ymmärrä aina lukemaani. Kielissä ei tarvita älyä, vaan muistia. Pitää vain osata säännöt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita työnteko eli LUE kirjoitti:
Olet kyllä varmaan fiktiivinen hahmo. En ole ikinä tavannut henkilöä, joka on 'kielellisesti lahjakas' eikä ymmärrä logiikasta mitään (sitä juuri tarvitaan historiassa jne.) Kielissä pärjääminen korreloi vahvasti yleisen älykkyyden (johon looginen päättelykyky kuuluu) kanssa.
Nykyään kielten hyvä osaaminen on välttämättömyys kaikissa korkeakouluopinnoissa. Mitä useampaa osaat HYVIN sen parempi.
Jos et pärjää reaaliaineissa olet laiska. Se ei ennusta hyvää korkeakouluopinnoille. Perslihaksilla ne väitöskirjatkin tehdään.
Jos on adhd ja hahmotusvaikeuksia niin kyllä ne ihan oikeasti hidastavat ja vaikeuttavat opiskelua. Opiskelu on paljon raskaampaa kuin nenteille ja terveille,joten ihmekös tuo jos motivaatio on joskus hukassa.
Itsellä todettiin lukion alussa matematiikan oppimisvaikeus, silti sain kovalla työllä yhdestä kurssista jopa 7. Kävin sen kurssin kahdesti ja toisella yrityksellä opiskelin aina jonkun 6h päivässä. En halua kuulostaa ilkeältä, mutta vaikuttaa siltä että puolet ongelmasta on ehkä kiinni omasta asenteesta.
Jos tahtoa ja kärsivällisyyttä löytyy, pystyt myös niihin asioihin joissa et ole hyvä. Et kiitettävin arvosanoin, mutta kuitenkin paremmin kuin osaat ehkä odottaa. Niin ja kärsivällisyyttä voi oppia.
Yliopistolta sulle voisi sopia logopedia tai sosiaalitieteet, jos et kerran opettajaksi tai kääntäjäksi halua.
Jos yhtäkkiä kiinnostaakin joku enemmän matemaattinen, rohkaisen kokeilemaan erilaisia opiskelutapoja. Omiin matemaattisiin vaikeuksiin on auttanut netissä khan academy, se on muuten ilmainen.